Sonic 2 Adventure Battle on jollain kierolla tavalla oma suosikki paskapeli.
Suurin osa kentistä on ihan järkyttävää rapaa, ohjauksessa ja kamerassa ei ole järkeä ja välipätkät aiheuttaa aina syvää myötähäpeää. Silti siinä on vaan jotain sellaista, että tulee pelailtua läpi silloin tällöin ja grindailtua rankkeja paremmaksi.
Taitaa olla kyllä aika tyypillistä Sonic-peleille. Kaikki sarjan pelit parhaimmillaankin keskinkertaisia, mutta silti ne myy ja ihmiset tykittelee niitä.
Kyllä se paremmaksi muuttui team darkin puoliskolla kun kameraan oli vissiin jo tottunut kun se ei häirinnyt lainkaan niin paljon ja jokaisen hahmon kentät oli parempia mitä hero porukan vastaavat.
Jos ekan puoliskon jälkeen olisin ollut valmis antamaan arvosanaksi vitosen niin nyt se olis seiska. Eka adventure oli sellanen kasin kokemus.
Tänään tuli aloitettua sonic heroes ja se on kyllä just niin kamala mitä olen netissä kuullut.
Grindaus osioissa hahmo voi tehdä ison loikan sivulle ja tippua kuolemaan kun halusit vaan vaihtaa raidetta tai sitten se voi lentää mutkassa pihalle.
Tailsilla lentäessä ei yleensä näe mihin vittuun on laskeutumassa, koska kamera vaan näyttää suoraan eteenpäin.
Knucklesin perus iskut saa sen syöksymään pari metriä eteenpäin joka iskulla joka on hengenvaarallista sillä loppupuolella sulla on yleensä pohjaton kuilu ympärillä joten sillä kannattaa käyttää vain ja ainoastaan ilmahyökkäystä.
Kaivoskärry ajelun päätteeksi siitä lennetään pois ja laskeudutaan jonkun sillan pätkän päälle ja hahmojen pitäisi vaan juosta suoraan eteenpäin. No mun hahmo päätti lähteä täysiä vasemmalle ja kuolemaansa.
Sonicin ring dash toimii kun haluaa. Sä voit seistä suoraan sen ekan sormuksen takana, painaa B namiskaa ja ring dashin sijaan se kierähtää pohjattomaan kuiluun.
Casino kentän flipperi fysiikat on niin paskat, että game gearin sonic spinball on suorastaan simulaatio siihen verrattuna.
On tapahtunut paljon muutakin mitä en edes muista. Huorasin casino kentässä 99 elämää ja nyt vikan maailman alussa niitä on 45 jäljellä vaikka lisäreitä on myös matkalla kertynyt.
Mulla on peluussa vielä gamecube versio jonka pitäisi olla se parhaiten toimiva.
Itseasiassa ostin pari viikkoa sitten tämän ja shadow the hedgehogin ps2:lle, mutta kun luin kuinka ne on just ne paskimmat versiot niin päätin warettaa cube versiot kun pystyn niitä kuitenkin wiillä pelaamaan.
Jos tämä on se paras versio niin en halua edes kuvitella millainen se pleikkari versio on. Toisaalta kai mä sitä ihan uteliaisuudesta testaan.