Pelaajalauta

[Vuoden peli:]

On tullut pelattua ihan hyvä määrä uusia pelejä, mutta useimmat jäävät kesken elleivät räjäytä tajuntaa. Alan Wake 2, Lies of P, Armored Core, Zelda, RE4 Remake, Diablo ja Mario Wonder varmaan ne mieleenpainuvimmat pelit.

Vuoden peli: En yritä järkeillä tätä valintaa vaan menen perstuntumalla. Vuoden peli minulle on Armored Core. Ei se millään mittarilla ole mikään klassikko, mutta kaiken sen tylsyyden, kädestäpitelyn, välidemojen ja perf-cap hahmojen jälkeen AC:n simppeli ja nopea gameplay looppi iski kovaa. Pelissä on juuri sopivasti tarinaa ja lorea ja se kaikki on ihanan synkkää. Oikean buildin löydyttyä peli on aika läpihuutojuttu, mutta siihen asti vaikeustasokin oli mukavan kirpakka. FROM Soft on tällä hetkellä vaan täysin omassa luokassaan pelifirmojen joukossa.  

Vuoden paskin peli: Tämä oli helppo. Final Fantasy XVI oli järkyttävän huono. En odottanut peliltä mitään kauhean XV:n jälkeen ja silti se aiheutti todella pahan olon jokaisella pelikerralla. Pelistä on kuorittu pois kaikki se mikä oli joskus sarjassa hauskaa: Hauskat ja monipuoliset hahmot, överi tarina, gearin ja skillien keräily ja optimointi, grindaamisen hauskuus jne. Tuntui kuin peli rankaisisi jokaista luontevaa asiaa mitä pelaaja haluaisi tehdä. Tutki kaupunkeja = hahmo ei osaa hypätä ja jumittaa jokaiseen pieneen esteeseen. Mene grindaamaan vihollisia = isoista möröistä saa vähemmän expaa kuin sittisontiaisista mitä helvettiä! Bossitaistelut oli QTE:ita. Maailma oli kuin Unityn asset storen geneerisillä palikoilla rakennettu muutamaa hienoa paikkaa lukuunottamatta. Hahmot näyttivät Bethesdan hahmonluontityökalulla tehdyiltä. Oksettava peli.

Vuoden yllätys: Armored Coren lisäksi Lies of P. Oikein hyvä Souls klooni.

Vuoden vanha peli: Yllätys yllätys Magic the Gathering.

Vuoden mobiilipeli: Marvel Snap. Tätä on tullut tunneissa hakattua varmaan eniten kaikista vuoden peleistä. Paras TCG sitten Magicin ja Hearthstonen.

[Vuoden pelattu peli]

Tuntuu, että tulee pelattua vähemmän uusia pelejä. Tämän vuoden uusista peleistä on kunnolla tullut pelattua: Wo Long, Diablo IV, Starfield ja Lies of P. Näistä ainoastaan Bethesdan pökäle Starfield jäi kesken.

Sanoisin, että vuoden peli on Baldur's Gate 3. En ole vielä pelannut, mutta pakkohan sen on olla ihan parasta. Vuoden 2023 pelikokemus on kuitenkin alla:

Vuoden pelattu peli: Lies of P
Tämän jaksoi pelata läpi ja oli oikein pätevä Souls-kopio. Pelasin viime vuonna Soulsit ja Elden Ringin, joten tämän lineaarisuus oli oikeastaan vain mukava ominaisuus. Ainoa miinus munattomasta K-pop päähahmosta.

Vuoden paskin peli: Starfield
Bethesdan pelien kanssa minulla käy aina sama kaava. Aluksi pelaa mielissään, sitten vähän tylsistyttää ja lopuksi ymmärtää kuinka paska peli on. Cyberpunk teki kaiken paremmin.

[Vuoden peli:]

Vuoden peli: Baldur's Gate 3

Eipä tälle oikeastaan mikään muu tämän vuoden peli mahda. Ainoata miinusta tulee loppupuolen tylsähköistä tarinakäänteistä, mutta timanttista pelattavaa riittää varsinkin tactician-vaikeustasolla, missä maaston hyödyntäminen on erittäin tärkeää. Enpä muista nauttineeni tietokoneropesta näin paljon sitten Arcanumin - ja siitä on hetki.

Vuoden vanha: Street Fighter III: 3rd Strike / Cleopatra Fortune

Jos koskaan tulee mieleen "mitäs nyt pelattais?" niin muutaman hetken kuluttua päätyy joko pelaamaan ensimmäistä Fightcadeen tai jälkimmäistä palikkapeliä rentoutumisen vuoksi. Eihän jälkimmäinen mekaanisesti mikään erikoinen ole, mutta musiikit ja yleinen tunnelma auttaa paljon.

Vuoden yllätys: Robocop: Rogue City

Paskan Rambon devanneelta puolalaiselta lafkalta totaalinen yllätys. Vähän Deus Exiä totaalisen uskollisesa kasarihengessä. Munille ammutaan, lankapuhelimilla soitetaan ja kaikki pyörii kuvaputkilla.

Ylemmän ansaitsisi myös ehkä Starfield. En muista milloin pelatessa olisi ollut niinkin tylsää kuin sen kanssa. Bethesda tarvitsee uuden kaavan.

Vuoden indiepeli: Void Stranger

Puzzleilu joka alkaa sokobanina, mutta lähtee täysin käsistä loppua myöten. Kannattaa myös ihan senkin vuoksi tukea, sillä devaajana on lautalaisia. Mutta pääasiassa siksi, koska peli on loistava.

Vuoden pettymys: Alan Wake II

Tavallaan kovin vaikuttavaa, että Remedy on onnistunut luomaan kojimamaisen täysin omaleimaisen tavan kertoa tarinaa. Huono puoli on se, ettei tätä ole oikein hauskaa pelata. Vain marginaalisesti hauskempaa kuin ensimmäinen peli, mikä oli myös julkaisuvuotensa kovimpia pettymyksiä.

3 vuotta odoteltu 

[COD:MW2 ja Warzone 2.0]

COD:MW2 ja Warzone 2.0

Pelikello: +700h

Vaikea nimetä muita pelejä paremmaksi, jos 95% peliajasta menee yhden pelin parissa. Pelissä on paljon vikoja ja on monella tapaa paskempi kuin MW1 ja alkuperäinen Warzone. Puutteistaan huolimatta aina sitä palaan tämän ääreen.

Rocket League

Pelikello: +35h

Taidot pysyy aina yhtä huonoina, mutta moninpelinä tämä on ehdoton. Warzonessa tiimin jäsenten on oltava suurin piirtein yhtä tasokkaita, mutta tässä ei haittaa jos yksi tai kaksi on vähän huonompia. Ainakaan tällä tasolla millä itse pelaan.

Hogwarts Legacy

Pelikello: +80h

Potterit on tullut luettua +50 kertaa. Kirjasarjana menee helposti maailman nro1:ksi kaikilla mittareilla mitattuna. Elokuvat olivat kehnohko yritys siirtää kirjojen taika kankaalle, mutta eivät nekään sysipaskoja ole. Tehtävä on mahdoton, joten pakko antaa anteeksi. Onneksi elokuvat tehtiin ennen pahinta wokea, joten niihin ei Hogwarts Legacyn lapsuksia tullut. Itse Rowlingkin on myöhemmin paljastunut erittäin peisetiksi naiseksi. Odotukset peliä kohtaan olivat taivaissa ja ei niitä mitenkään pystytty täyttämään. Silti kyllä tämä kirjasarjan fanille oli sitä fanipalvelusta, pääsi itse nykyajan tekniikan kautta tutkimaan kirjan maailmaa. Aiemmin lähelle Potterin tunnelmaa on päässyt itseasiassa aliarvostettu Advancelle julkaistu Harry Potter and the Philosopher's Stone. Hogwarts Legacyn ongelma on sama kuin muidenkin avoimen maailman pelien, eli maailman ja NPC- hahmojen onttous. Tarvitaan vielä 10x enemmän tehoa, 100x budjettia ja joku muu jolla on aivot käsikirjoittamaan koko paska. Ehkä vuosikymmenen päästä saamme täydellisen koko kirjasarjan kattavan roolipelin. Siihen asti täytyy tyytyä tähän.

[1. Dyschronia: Chronos alternate]

On taas se aika vuodesta kun aletaan listaamaan vuoden parhaita pelejä tai minun tapauksessani todennäköisesti vääriä mielipiteitä  

1. Dyschronia: Chronos alternate

Peli sijoittuu tulevaisuuden kaupunkiin joka on yksi vain muutamasta paikasta jossa ihmiset voi edes elää ja rikollisuus on käytännössä kadonnut sillä nukkuessa kaikki kytketään samaan systeemiin jossa kaikki näkee mitä muut on tehneet päivän aikana joten rikoksen piilottaminen on mahdotonta.
Heti tutoriaalin jälkeen kuitenkin saadaan ilmoitus kuinka kaupungin perustaja on murhattu, mutta paikalle mennessä ruumis on kadonnut, mutta kaiken datan mukaan tyyppi on vielä elossa.
Lisäksi pian saadaan tietää kuinka koko kaupunki tulee tuhoutumaan muutaman päivän kuluttua. Ei mitään paineita hei.

Peli on pohjimmiltaan visual novel, mutta alueilla voi liikkua vapaasti ja mukana on rikospaikkojen tutkimista ja todisteiden keräämista, pari oikeudenkäyntiä josta tuli heti aika kovat danganronpa fiilikset, hiiviskelyä ja pulmien ratkomista.
Omalla hahmolla on myös kyky nähdä menneet tapahtumat ottamalla vaikka joku rikoksen uhrin tärkeä tavara käteensä ja se voi myös muuttaa tapahtumien kulkua rajoitetusti.
Väärä päätös voi välillä myös viedä hengen jolloin palataan ajassa taaksepäin, mutta nyt kaikki meneekin eri tavalla mitä viimeksi.

Mulla meni 13 tuntia läpäisyyn eikä tylsää hetkeä ollut. Sitä en tiedä kuinka hyvän tai huonon lopun sain enkä aio ottaa selvää sillä mä olin erittäin tyytyväinen lopetukseen.

2. Saints row

Juu se 2022 versio joka on haukuttu aivan paskaksi ympäri nettiä.
Mulla oli erittäin hauskaa ja tein mielelläni kaiken, ostin kaikki lisärit ja niiden jälkeen pelasin vielä uudestaan läpi keskittymällä pelkkiin tarinaa edistäviin tehtäviin.
Varsinkin larppaus sivutehtävät oli helvetin hauskoja ja toinen lisäri tarjosi lisää sitä, mutta vieläkin parempana.
Mitään isompia bugeja ei enää ollut ja peli näytti hyvältä varsinkin silloin kun oli aurinkoinen sää ja lisäksi pelin maailmassa on paljon vanhoihin leffoihin liittyviä viittauksia.

3. RE4 remake

Mietein hetken, että laitanko tämän saints rowin edelle vai en.
Teknisesti tämä tietenkin on ihan heittämällä se laadukkaampi tekele, mutta saints rowin kanssa mulla oli vaan niin paljon hauskempaa joten päätin tiputtaa tämän kolmanneksi.
Eipä tuossa mitään uutta sinänsä ole sillä kaks vuotta sitten RE village oli tasoissa dc super hero girls pelin kanssa  

Tämä on malli esimerkki hyvästä remakesta sillä peli tarjoaa aika paljonkin uutta, se näyttää hyvältä ja pelattavuus on aivan uudella tasolla.
Ashley on myös siinä mielessä parempi, että se keskustelee Leonin kanssa paljon enemmän ja osaa ihan itse hypätä alas jostain korkeammalta, mutta toisaalta se myös seuraa sua ihan aina joten et voi enää käskeä sitä pysymään paikoillaan ja koko pelissä on vain pari kohtaa jossa sen voi käskeä piiloutumaan kaappiin tai roskikseen.

Kauppias on kokenut myös uudistuksen ja nyt sillä on sivutehtäviä tarjolla joita suorittamalla saa spinellejä joilla voi sitten ostella kamaa jota ei muuten saa.
Myös pahimmat typeryydet kuten Leonia jahtaava Salazar patsas on poistettu.
Mä pelasin tän kahdeksan kertaa läpi kahdeksassa päivässä, aikaa meni 69 tuntia ja platina trophy hommattu.
Myös seperate ways tuli ostettua ja siinäkin oli kunnolla rahoille vastinetta sillä se maksaa 10e ja mulla meni ihan vaan helpoimmalla fiilistellen yli viis tuntia ja sekin tuli pelattua kolmesti läpi.
Nyt sitten odotellaan sitä tulevaa psvr2 päivitystä.

Jep Kabanossi, Alan Wake 2:n hehkutus on kyllä ollut tauotonta ja hyvä niin. Remedy ansaitsi 10/10-pelinsä.

Mitä pelasin viimeksi? No Hurvanaa. :D

https://www.youtube.com/watch?v=zfReScfnFNo

Xbox alkanut blokkaamaan epävirallisia lisälaitteita. Vieläkö Scarfilla toimii Titan Two vai mikäs adapteri se olikaan. Itsellä on jossakin laatikossa adapterit, joten en ole ehtinyt vielä testaamaan.

Toimii, koska adapteri käyttää MS:n omaa ohjainta todentamiseen. Samasta syystä XIM:ien pitäisi edelleen toimia.

Tämä ohjainadapterien toimiminen oli yksi syistä, miksi olen suosinut Xboxia, joten jos MS nyt tosiaan on menossa samaan suuntaan Sonyn kanssa, niin voi olla, että tämä on viimeinen konsolini. Voi suosiolla siirtyä PC:lle ensi genissä. Ja mikäli Titan Two lakkaa toimimasta joskus, niin heitän konsolin samantien ikkunasta pihalle.

Xbox alkanut blokkaamaan epävirallisia lisälaitteita. Vieläkö Scarfilla toimii Titan Two vai mikäs adapteri se olikaan. Itsellä on jossakin laatikossa adapterit, joten en ole ehtinyt vielä testaamaan.

Alan Wake 2:ta varten piti ihan pelata ekan pelin remasteri muistoja verestääkseni. Olisi toki voinut katsoa vaan juonikoosteen YouTubesta, mutta olen ihan tyytyväinen, että päätin pelata. Olen tässä syksyn mittaan katsonut myös Twin Peaksin pari ekaa kautta ja leffan, sekä melkein koko kolmannen kauden. Jo joskus vuonna 2010, kun peli julkaistiin Xbox 360:lle, tiesin sen ottaneen vahvasti vaikutteita Twin Peaksista, mutta sarjan juuri katsoneena vasta tajusin, miten paljon niillä onkaan yhteistä. Ja molemmista pidän.

Onhan Alan Wake pelillisesti sitä mitä 13 vuotta vanhalta peliltä voi odottaa. Ei se edes silloin joskus ollut mikään pelattavuuden huipentuma. Peli ei oikeastaan esittele mitään uutta ensimmäisen tunnin jälkeen. Sokaise vihollista valolla ja ammu, tai vaihtoehtoisesti juokse karkuun jonkin valonlähteen luokse. Välissä yksinkertaisia puzzleja ja pitkästyttäviä ajo-osuuksia. Meni jo hieman puuduttavan puolelle. Peli oli tosin aikanaan aikamoisessa kehityshelvetissä. Kunnianhimoinen open world -peli olikin lopulta aika lineaarinen peli, mutta jäänteet avoimesta maailmasta ovat nähtävissä. Lisäosissa on onneksi selvästi enemmän vaihtelua ja mielikuvitusta. Tosin ne sijoittuvatkin unimaailmaan, joten meno on sen mukaista. Sopivan lyhyitä myös. Tykkäsin enemmän kuin muistinkaan.

Vahvuudet olivat tarinassa ja tunnelmassa, jotka toimivat yhä edelleen. Periaatteessa aika yksinkertainen tarina, mutta löytyy siitä syvyyttä, kun siihen oikeasti paneutuu. Tarinaa osaa myös arvostaa nyt "kypsemmällä iällä" paljon enemmän. Toki silloin ei vielä ollut olemassa Controlia, joka nivoutuu vahvasti yhteen Alan Wakeen ja ns. Remedyverseen. Ihan mielenkiintoista isompaa kokonaisuutta ovat rakentamassa. Toivottavasti onnistuvat siinä.

Oikein innolla odotan Alan Wake 2:n aloittamista. Toivottavasti hyvät arviot näkyvät myös myyntiluvuissa.

Pelasin myös Tears of the Kingdomin läpi. Aivan helvetin hyvä peli. Pelikellossa lähes 120 tuntia, ja hyvin paljon tuli nähtyä. Ei kaikkea, mutta varmasti tärkeimmät. Kaikkien aikojen pelejä itselleni. Breath of the Wild oli tietysti myös kova, mutta sitä pelasin aikanaan elämänvaiheessa, jossa ei ollut telkkaria. Ei ehkä käsikonsolimoodissa saanut parasta kokemusta. Mutta minulle TotK on silti kovempi. Shrinet ovat paljon parempia, kuten myös maailmassa liikkuminen. Mutta mitä seuraavaksi Nintendo?