Pelaajalauta

10 miljoonaa myytyä peliä kolmessa päivässä...

The Legend of #Zelda: #TearsOfTheKingdom has sold over 10 million copies worldwide in its first three days, becoming the fastest-selling game in the history of the Legend of Zelda series.
 
Thanks to those already enjoying Link’s latest adventure!

Zelda-sarjan kasvu Switch-aikakaudella on ollut räjähdysmäistä. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Skyward Sword, jolloin Wiillä oli lähes yhtä suuri install base pelin ilmestyessä, mutta peli myi silti vain vähän reilu 3 miljoonaa kopiota. HD-versio Switchillä on btw myynyt enemmän kuin Wii-originaali.

Toki on myös huvittavaa, että Gamefreak pääsee Pokemoneillaan yhä parempiin lukuihin kuin Nintendo, jonka peli on kypsynyt tyyliin vuosikymmenen, mittakaava on valtava ja arvostelumenestys yltäkylläistä.

Ja pelillä on vielä paljon myyntipotentiaalia jäljelläkin, varsinkin jos julkaisevat siihen "next gen patchin" uuden konsolin saapuessa.

No sitten määrä kasvanut reippaasti siitä kun viimeksi tarkemmin seurannut.

Yleensä luku on kai ollut jotain 20-50 vierasta, toi on poikkeuksellisen paljon.

Jaa, aina kun itse sitä vilkaisen niin jotain 70-200 vierasta. Tälläkin hetkellä 210.

Pakko kyllä silti myöntää, että osa pulmista on nerokkaita ja niiden ratkaisuun saattaa olla valtavasti erilaisia tapoja ratkaisuja.

Tämä on todella hienoa. Pulmiin on varmasti olemassa tarkoitettu, ideaali ratkaisu, mutta moni muukin tapa tosiaan toimii. Esimerkiksi alkualueella joku saattoi rakentaa niile ohuille kiskoille niillä kulkevan vaunun, mutta varovaisesti etenemällä niitä pitkin pystyi kävelemään Linkillä toiselle puolelle. Tämän ansiosta peli elää tällä hetkellä somessa myös vahvasti, kun jengi rakentelee ties mitä tuomiopäivän koneita ja tekee niistä viraalivideoita.

Minecraft-sukupolvi muutenkin vaikuttaisi pelaavan peliä kekseliäämmin ja kokeilevammin. Itse pelaan aika konservatiivisesti, enkä ota uusista systeemeistä läheskään kaikkea irti. Hienoa, että pelistä nauttii eri pelityyyleillä, eikä askartelu ole useinkaan kovin aikaavievää, jos sitä ei halua erityisemmin tehdä. Itse en ole koskaan juurikaan piitannut crafting-peleistä, mutta Tearsissa sitä on mielestäni oikea määrä suhteessa muuhun sisältöön.

En kyllä uskalla lähteä edes laskemaan, montako sataa (tai tuhatta?) tuntia menee että pelissä näkee ja tekee kaiken mahdollisen. Uskon, että vielä kymmenen vuoden päästäkin pelistä löydetään uusia asioita.

Jurppii suunnattomasti, kun Capcom julkaisi ensin niin keskeneräisen pelin. Nyt vuoden tauon jälkeen ei meinaa olla enää motivaatiota hypätä mukaan jatkamaan Sunbreakin myötä, kun päässyt jo unohtumaan kaikki, eikä jaksaisi uuttakaan hahmoa aloittaa.

Itsellä odotukset oli aika alhaiset tätä kohtaan, mutta paskan tutoriaalialueen jälkeen peli lähti lentoon hyvin nopeasti. Jäi yöunet välistä parina yönä, kun tuli klassinen "käväisempä vielä tuon paikan tutkimassa". Käytännössä peli parantaa Breath of the Wildistä jokaisella osa-alueella ja on reippaasti parempi peli. Ei ole mitään syytä enää edes pelata BOTW:ta, jos on uusi pelaaja. Tällä hetkellä tuntuu täysin toivottamalta rojektilta pelata peli kattavasti läpi, koska maailmassa on niin paljon tutkittavaa. Mukavaa myös, että tarinaosuuksia on enemmän ja hahmoissa enemmän lihaa.

Vaikka peli parantaa kaikessa ja korjaa monia vikoja, niin silti sitä vaivaa muutamat tutut asiat. Shrinet ovat edelleen pelin huonoin osuus ja tuntuvat täysin irrallisilta muusta pelistä. Niissä pitää lähinnä ratkaista pulmia rakentelemalla jotain virityksiä ja lopussa odottaa aina sama palkinto. Pakko kyllä silti myöntää, että osa pulmista on nerokkaita ja niiden ratkaisuun saattaa olla valtavasti erilaisia tapoja ratkaisuja. Hajoavat aseet ovat myös edelleen aivan perseestä, sekä soundtrack on muutamaa kappaletta lukuunottamatta aivan unohdettavaa random tööttäilyä ja pianon pimpottelua.

Mutta miinustenkin kanssa kerta kaikkisen hyvä peli. Vähän vaikea kertoa mitään tarkemmin, koska saattaa helposti spoilata juttuja. Sen minkä itse löysi ja koki ensimmäisen 10 tunnin aikana, saattaa toinen löytää vasta 100 tunnin päästä, koska joka pelaajalla on varmaan täysin erilainen tarina kerrottavana omista tapahtumistaan. Zelda-sarjan tulevaisuus näyttää hyvältä ja potentiaalia on johonkin täysin uskomattomaan, kunhan saadaan tehokkaampaa rautaa alle.

Ei tule varmaankaan yllätyksenä, mutta olen aivan haltioissani tästä pelistä. Nintendo meni sitten ylittämään villeimmätkin ideani siitä, miten paljon peliin on ahdettu uutta kontenttia, tekemistä ja nähtävää. Tämä mittakaava tuskin olisi ollut edes mahdollinen, jos Nintendo ei olisi voinut käyttää Breath of the Wildin maailmankarttaa ja fysiikkasysteemiä pelin pohjalla. Voidaankin jopa sanoa, että TotK on yli vuosikymmenen pituisen kehitystyön tulos; Tearsia ei olisi ilman BotWia, eikä Switchiä ilman WiiU:ta.

Pieneen päähäni ei mahdu, miten tämä peli voi ylipäätään pyöriä tällä konsolilla ilman, että Switch räjähtää taivaan tuuliin. Ja vieläpä näin bugivapaasti, ottaen huomioon miten hurjia uudet kyvyt ovat pelimaailmassa vuorovaikuttamisen kannalta. Välillä ultrahand toki laittaa ruudunpäivitystä polvilleen, mutta se ei ole koskaan johtanut fysiikoiden bugaamiseen tai pelin kaatumiseen. Millainen prosessi pelitestaus on edes ollut tämän pelin kohdalla?!

Ehkä hieman epäilin, että pääsisin Tearsin kanssa samaan fiilikseen ja koukkuun kuin mitä BotW taikoi 2017, mutta fiilikset ovat tällä kertaa aivan yhtä haltioituneet kuin tuolloin kuusi vuotta takaperin. Voisin varmaan pelata koko loppuvuoden vain ja ainoastaan tätä peliä, luoja sentään.

Yleensä luku on kai ollut jotain 20-50 vierasta, toi on poikkeuksellisen paljon.

Tämän kanssa kävi itselleni ainakin näin alkuun se mitä eniten pelkäsinkin. Teknologia-ahdistus. Toisin sanoen olen totuttanut itseni liian hyvään suorituskykyyn PC-pelien kanssa, jonka takia Zelda switchillä tuntui aivan hirveältä. 30 ruutua sekunnissa tuntuu todella huonolta tämän tyyppisissä peleissä. Bonuksena kuvanlaatu etenkin 55 tuumaiselta OLEDilla oli hieman kärjistettynä täyttä suttua ja sahalaitaa. Jompikumpi yksinään ehkä vielä menisi mutta vähät ruudut sekunnissa yhdistettynä huonoon kuvanlaatuun sattuvat sieluun.

Switchin nuhapumppuus iski niin pahasti päin näköä, että päätin lopettaa pelaamisen 10 minuutin kuluttua pääpelin alkamisesta ja pitää pienen tuumaus- ja tutkiskelutauon emulaattorimaailman puolelle. Jos se puoli toimii, niin turha tuhlata aikaa Switchin kanssa. Jos kannettavuutta ei oteta huomioon, niin emulaattorihan on absoluuttisesti paras tapa pelata Breath of the Wildia. Sama tulee hyvin todennäköisesti tapahtumaan Tears of the Kingdominkin kanssa. Itse asiassa peli vaikuttaa toimivan yllättävän hienosti jo nyt. Jopa 60 fps modi on saatavilla, vaikka toistaiseksi bugeja sisältääkin. Ero Switchiin on kuin yöllä ja päivällä.

Mitään ylitsepääsemätöntä syyhyä itselläni ei pelin suhteen vielä onneksi ole. Saatankin hyvin tässä ihmetellä jonkin aikaa miten etenen sen suhteen. Kyseessä on sen verran massiivinen peli, että mieluusti pelaisin sen parhaana mahdollisena versiona.

Pitää myös korostaa, että suurin häviäjähän tämän säädön kanssa olen minä itse (paitsi sitten, jos lopulta pääsenkin pelaamaan paremman version pelistä ). Mieluummin vain nauttisin pelistä sellaisenaan, mutta tällaisenaan se ei ole mahdollista ilman totuttelua ja mahdollisesti pitkääkin sisäänajoa. Olen kateellinen niille, joita tällaiset teknologiset puutteet eivät haittaa.

Aina se luku on suhteellisen korkea. Veikkaan botteja, tai sitten ollaan suositumpia kuin tiedämmekään.