Pelaajalauta

Alan Wake 2:ta varten piti ihan pelata ekan pelin remasteri muistoja verestääkseni. Olisi toki voinut katsoa vaan juonikoosteen YouTubesta, mutta olen ihan tyytyväinen, että päätin pelata. Olen tässä syksyn mittaan katsonut myös Twin Peaksin pari ekaa kautta ja leffan, sekä melkein koko kolmannen kauden. Jo joskus vuonna 2010, kun peli julkaistiin Xbox 360:lle, tiesin sen ottaneen vahvasti vaikutteita Twin Peaksista, mutta sarjan juuri katsoneena vasta tajusin, miten paljon niillä onkaan yhteistä. Ja molemmista pidän.

Onhan Alan Wake pelillisesti sitä mitä 13 vuotta vanhalta peliltä voi odottaa. Ei se edes silloin joskus ollut mikään pelattavuuden huipentuma. Peli ei oikeastaan esittele mitään uutta ensimmäisen tunnin jälkeen. Sokaise vihollista valolla ja ammu, tai vaihtoehtoisesti juokse karkuun jonkin valonlähteen luokse. Välissä yksinkertaisia puzzleja ja pitkästyttäviä ajo-osuuksia. Meni jo hieman puuduttavan puolelle. Peli oli tosin aikanaan aikamoisessa kehityshelvetissä. Kunnianhimoinen open world -peli olikin lopulta aika lineaarinen peli, mutta jäänteet avoimesta maailmasta ovat nähtävissä. Lisäosissa on onneksi selvästi enemmän vaihtelua ja mielikuvitusta. Tosin ne sijoittuvatkin unimaailmaan, joten meno on sen mukaista. Sopivan lyhyitä myös. Tykkäsin enemmän kuin muistinkaan.

Vahvuudet olivat tarinassa ja tunnelmassa, jotka toimivat yhä edelleen. Periaatteessa aika yksinkertainen tarina, mutta löytyy siitä syvyyttä, kun siihen oikeasti paneutuu. Tarinaa osaa myös arvostaa nyt "kypsemmällä iällä" paljon enemmän. Toki silloin ei vielä ollut olemassa Controlia, joka nivoutuu vahvasti yhteen Alan Wakeen ja ns. Remedyverseen. Ihan mielenkiintoista isompaa kokonaisuutta ovat rakentamassa. Toivottavasti onnistuvat siinä.

Oikein innolla odotan Alan Wake 2:n aloittamista. Toivottavasti hyvät arviot näkyvät myös myyntiluvuissa.

Pelasin myös Tears of the Kingdomin läpi. Aivan helvetin hyvä peli. Pelikellossa lähes 120 tuntia, ja hyvin paljon tuli nähtyä. Ei kaikkea, mutta varmasti tärkeimmät. Kaikkien aikojen pelejä itselleni. Breath of the Wild oli tietysti myös kova, mutta sitä pelasin aikanaan elämänvaiheessa, jossa ei ollut telkkaria. Ei ehkä käsikonsolimoodissa saanut parasta kokemusta. Mutta minulle TotK on silti kovempi. Shrinet ovat paljon parempia, kuten myös maailmassa liikkuminen. Mutta mitä seuraavaksi Nintendo?

MGS1 on helposti sarjan paras peli. Tautisen kova soundtrack ja ääninäyttelijäporukka, jonka castingista vastaava henkilö ansaitsisi jonkin Nobelin. MGS2 oli monella tapaa valovuosia aikaansa edellä, muttei sitä peliä jaksa enää pelata, kun rytmitys on järkyttävää paskaa. MGS3:n puolestaan pilaa raivostuttava valikoissa ravaaminen, mikä onkin sitten 50% koko pelistä. MGS4:sta ja MGS5:sta ei tarvitse edes puhua, jöötiä molemmat.

Ai niin, unohdin kokonaan tuon ääninäyttelyn. Sehän on tosiaan alkuperäisessä jonkun random talon olkkarissa porukalla nauhoiteltu aivan huikeaan kondikseen, ja sitten jostain syystä tehty kädenlämpöisesti uudestaan Twin Snakesissa. Kun ottaa huomioon dialogin määrän, tällä on auttamatta ja automaattisesti aika paljon väliä.

Tämä Game Informerin haastatteluerä ekan MGS:n nauhoituksista lienee edelleen yksi mun lempidokkareita YouTubessa. Aivan ilahduttavaa insightia prosessiin.

Jos nyt unohdetaan pelimekaniikat, niin Twin Snakesin isoin ongelma on uusittu soundtrack ja ääninäyttely. Uudet musat on selvästi huonommat ja tunnelma on tiessään. Samaten ääninäyttelijöiden suoritukset eivät ole yhtä hyvät ja muutama oli muistaakseni vaihdettukin (tai ainakin saatu kuulostamaan ihan erilaiselta). Toki myös Snaken supermiesliikkeet eivät istu peliin yhtään, kun Snake on kuitenkin aina ollut se ns. realistinen hahmo kaikenmaailman mehiläismiesten ja vampyyrien joukossa.

Eli näin alkuperäistä julkaisusta asti pelanneena, ja jolle pelin tunnelma ja tarina nimenomaan ovat tärkeimmät, Twin Snakes on kaikilla tapaa epänautinnollinen. Toki jos ottaa pelin vaan mekaanisena suoritteena, niin sitten varmaan nuo asiat eivät ole niin tärkeitä ja päällimmäiseksi nousee tuo pelin ”rikkova” ensimmäisen persoonan tähtäys.

Ekassa MGS:ssä taitaa edelleen olla paras balanssi Kojima-huuruilun ja jalat maassa -agenttitoiminnan välillä. Todella todella hyvä kokonaisuus tosiaan - vaikka peli selkeästi jakautuukin niin, että alkupuolella hiippaillaan enemmän ja loppupuoliskoa värittää parit backtrackaukset sekä useimmat bossit.

Twin Snakesissa se välivideopolitiikka on aika naurettavaa, mutta on kyllä ihan validi pointti, että Kojimalla itselläänkin on karannut sittemmin mopo käsistä samaan suuntaan. Mutta isoin ongelmahan pelissä tosiaan on se, ettei mekaniikkoja tai kenttiä ole millään muutettu ottamaan huomioon uutta FPS-moodia. Kyseinen fiitsu yksinään rikkoo sen vähänkin pelattavan täysin, kun jonkun hallin alakerrasta voi ammuskella kaikki ylätasanteilla käppäilevät ilman tarvetta mennä lähelle tai luovia vahtikiertojen välissä.

Alkuperäisen MGS 1:n ostin Switchille pelasin läpi ekan kerran ikinä. Tai no Twin Snakesin olen pelannut aiemmin läpi, mutta siinä on sen verran muutoksia ettei ole verrattavissa täysin ja aikaa läpäisystä 20 vuotta etten muistanut enää juuri mitään siitä. Oli muuten ihan tautisen hyvä peli edelleen! Voin vaan kuvitella miten kermaiselta tämä on tuntunut aikoinaan julkaisussa, kun edelleen aiheuttaa kylmiä väreitä. Tyyli itsessään on kestänyt erittäin hyvin aikaa, mutta tarina, hahmot, ääniefektit, ääninäyttely ja musiikki nyt päihittää uudetkin pelit ihan heittämällä. Varmaan yksi niistä yhden käsin sormilla laskettavista peleistä, joissa välittää paskan vertaa mitä pelissä tapahtuu tarinallisesti.

Ainoa mikä estää tätä olemasta paras MGS-peli, on että pelissä ei ole lopulta juuri mitään pelattavaa. Muutama alue alussa, jossa vähän on hiippailua ja pelin mekaniikoita pääsee hyödyntämään, mutta puolet pelistä oli lähinnä tarinaa ja bossitaisteluja, sekä yksi erittäin typerä backtracking-pelleily. Bossitappelut olivat kuitenkin yllättävän hyvin tehtyjä, ottaen huomioon että pelissä ei pysty ihan samalla tavalla tähtäilemään kuin uusissa.

Onko tämä nyt sitten paljon parempi kuin aikoinaan parjattu Twin Snakes? En nyt tiedä. Varmaan jonkin verran, kun peliä ei oltu suunniteltu first personista pelattavaksi, mutta kyllähän sen nyt ymmärtää, että Twin Snakes sai ulinaa lähinnä persekipeiltä Sony-miehiltä, jotka vannoivat alkuperäisen nimeen. Myöskään sen "yliampuvat" välivideot ovat nykyään ihan normikamaa verrattuna uusiin MGS-peleihin.



 

[Cities: Skylines II]

GamePass PC:n uusin lisäys Cities: Skylines II

Jos joku peligenre on lähellä lähellä sydäntä, niin kaupunginrakennuspelit. Taisi Atari Jaguarilla 1994 julkaistu Theme Park olla se joka sytytti sisäisen kaupungin(huvipuiston)rakennusautistin. Sitten ihan oikea kaupunginrakennus SimCity 2000, joka oli toki julkaistu jo aiemmin, mutta mikäli viinalla mädätetyt aivoni muistavat oikein pelasin tätä vasta Jaguarin hommaamisen jälkeen. Niin tai näin, Cities: Skylines II iskee meikäläiseen kovaa. Ykköstä tuli pelattua paljon ja uskon saman jatkuvan kakkosen kohdalla. Tässä on paljon samaa kuin Stardew Valleyssa, mitään uutta ei ole keksitty, vaan on kopioitu vanha hyvä idea ja tehty siitä parempi.

Peli myös pyörii hyvin, vaikka jotain ulinaa on ollut teknisistä vaatimuksista. Ilmeisesti ruudunpäivitys on käpättu 30 fps, mutta tämän tyylisessä pelissä sillä ei mielestäni ole juuri merkitystä. Voin toki olla väärässä, sen näkee sitten kun tunteja alkaa kertyä enemmän. Kone huutaa kyllä kuin venäläinen huora, mutta eipähän tarvise pitää kaukolämmitystä päällä. Kuulokkeet päässä ei haittaa. Odotellaan päivitystä joka optimoi tehon käytön.

DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.

Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti.
Perus digi versio storessa 79,95e.

Toisaalta pienellä kikkailulla saa Xboxille uudetkin pelit diginä 30-50e hintaan Argentiinasta. Ainakin siihen asti kunnes ei saakaan enää

Edit: Tosin nyt tuli ekaa kertaa vastaan koodi, jota ei voinut lunastaa VPN:n ja muun regionin tilin kanssa. Piti tehdä argentiina gamertag ja sitten toimi VPN:n kanssa. Sinänsä ei väliä, kun peliä voi pelata millä profiililla vain. Onko Scarfille tapahtunut vastaavaa? Oli kyllä vanhempi peli, Thumper (2016), että en tiedä voisiko johtua siitä. Samalla ostin Risk of Rain 2 ja se meni nätisti läpi.

Jotain ongelmaa oli joskus jonkin koodin kanssa, mutta VPN:ää vaihtamalla prosessi meni lopulta läpi.

Alan Wake II olisi muuten Islannin Xbox Storessa 38 euroa, eikä VPN:ää tarvita ollenkaan.

[FFXVI]

No niin. FFXVI läpi. Samanlaisena se kantoi loppuun asti. Taistelu oli ihan viihdyttävää ja sitä jaksoi tahkota. Mutta haaste oli vähän mitä oli. Pelin loppupomo meni ensimmäisellä yrittämällä läpi. En yllättyisi jos olisi ensimmäinen kerta missään pelissä kun käy näin. Tosin myönnän että tuli mentyä aika antaumuksella lisätehtäviä läpi, joten varusteet oli kai (en oikeasti tiedä) aika tapissa. Hahmo oli levelillä 48, eli olisi ollut vielä varaa nousuun. Oli 60lv korkein, jos en väärin muista.
Mutta lisätehtävät tuli koluttua kai aika hyvin läpi, mutta trophyja jäi vaikka kuinka vielä, ja Eikon haasteet jätin parin yrityksen jälkeen omaan arvoonsa. Aikarajan kanssa kikkailu mätössä ei ole meikäläisen juttu. Näistä tulee mieleen aina Bayonettan aikarajalliset haasteet. Tunnen enemmän vihaa kuin parhautta niitä kohtaan. Joten kun näissä oli käytännössä ideana vastuksen voittaminen kasvattavalla jäljellä olevaa aikaa, kyllästyin nopeasti.

Juoni oli ihan ok, vaikka en tajua mikä pelissä oli se suuri "yllätys". Pitkälti aika ennalta-arvattavaa kulkua koko ajan. Ultiman tausta oli hienosti keksitty ja pidin siitä. Juonen yksityiskohtia googletin hitaana ja väsyneenä Googlesta, mutta ei siinä niin paljoa ollutkaan mitä en sisäistänyt. Se oli vain vähän mitä oli. Ihan ok.
Tunne latauksen osalta suurin kuoppa oli kasvoanimaatiot. Vihaan niitä. Varsinkin hymyt, kun tuntuu että jokainen hahmo saa pumpuli tupot poskiin siinä vaiheessa. Ja kun hahmot eivät vain näytä aidoilta puhuessa. Varsinkin silloin kun keskustelut pyörii pelimoottorilla. Tämä on oikeastaan kyrsinyt vähän aina länsimaalaisissa peleissä. Hahmojen fotorealismi "sinne päin" on itselle aika iso miinus. Silloin hahmot vain näyttävät oudolta. JRPG peleissä hahmot on aina vähän piirrosmaisempia anime tyyliin, niin niissä tökerö kasvoanimaatio ei niin iske silmään, jolloin fiilis välittyy paremmin.
Cid vakuutti eniten, mutta saattoi johtua äänestäkin. Se ääni oli muuten hassu juttu. Aluksi kun hahmo aukaisi suunsa, naurahdin että ompas erikoinen tämän näköiselle hahmolle, mutta se tarttui ja tuntui aika korvaamattomalta lopuksi. Ja jos nyt totta puhutaan kun katsot itse ääninäyttelijää Ralph Inesonia videolla puhumassa, ensi reaktio on sama

Varsinaista Final Fantasy fiilistä oli vaikea löytää tästä. Muutamat musiikit ja still kohtaukset vähän veti sinne päin, mutta ne tilanteet oli aika harvassa. Ei peli huono ollut, mutta oliko se Final Fantasy... eh. Sama fiilis oli oikeastaan jo ensitraileristi asti. Eikä se oikein missään vaiheessa poistunut. Ehkä alkuvalikossa fiilis oli eniten kallellaan FF-peleihin.

Mutta lopulta kritisointi on vähän huvittavaa, kun pelikellossa oli lopulta 71h Harvaa peliä jaksaa pelata näin kauan. Tässä taisi olla Platinum mukana kehittämässä taistelua, niin se kertoo paljon. Onkohan tässä jossain jotain prosetti laskuria kuinka lähellä oli täydellinen läpäisy? Olisi mielenkiintoista vilkasta paljonko jäi sivuun vielä.

Ihan hyvä. 3,5/5.



Olisikohan seuraavaksi Mario Wonder. Hiukan alkanut kuumottamaan. Tosin voi olla että jätän suosiolla hyllyyn toistaiseksi ja etsin kalenterista pari sopivaa päivää että saisi PC-raudan nurkasta koottua, ja ottaisi sitten vihdoin Cyberpunkin "työnalle". Tosin se Wonder olisi mukavan kevyt välipala ennen Cyberpunkia. Tears of Kingdomia ei jaksa alottaa heti perään FF pelin jälkeen.

Mario Wonder taasen vaikuttaa täysin gotylta. Aivan hymy perseessä saa pelata.

Perseessä ehkä, kun ei sitä huulille tule. Tai ehkä hetkittäin. Ihan ok tasoloikkaa, mutta Goty..? Juu ei.