Pelaajalauta

Mario Wonder taasen vaikuttaa täysin gotylta. Aivan hymy perseessä saa pelata.

DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.

Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti.
Perus digi versio storessa 79,95e.

Toisaalta pienellä kikkailulla saa Xboxille uudetkin pelit diginä 30-50e hintaan Argentiinasta. Ainakin siihen asti kunnes ei saakaan enää :)

Edit: Tosin nyt tuli ekaa kertaa vastaan koodi, jota ei voinut lunastaa VPN:n ja muun regionin tilin kanssa. Piti tehdä argentiina gamertag ja sitten toimi VPN:n kanssa. Sinänsä ei väliä, kun peliä voi pelata millä profiililla vain. Onko Scarfille tapahtunut vastaavaa? Oli kyllä vanhempi peli, Thumper (2016), että en tiedä voisiko johtua siitä. Samalla ostin Risk of Rain 2 ja se meni nätisti läpi.

[Judgment]

Judgment tuli viimein pelattua.
Ostin tämän prisman alelaarista viime vuoden heinäkuussa ennen kuin edes omistin ps5:sta joten ehti se hetken jos toisenkin odottamaan vuoroaan.
Odotukset ei kovin korkealla olleet vaikka peli näytti mulle sopivalta videoiden perusteella sillä niin näytti myös yakuza 0 ja sen pelaamisen lopetin siinä vaiheessa kun hahmo vaihtui.

Onneksi tässä on vain yksi hahmo, kaks taistelutyyliä ja paljon simppelimpi hahmon kehitys.
Puhelimessakin on gps joka näyttää reitin merkattuun paikkaan joka on helvetin hyvä asia sillä mulla on muutenkin huono suuntavaisto ja koska se minimap ei käänny niin mä lähdin oikeastaan aina väärään suuntaan.
Toinen valituksen aihe on kamera joka haluaa aina keskittää itsensä ja jos tuon haluaa pois niin on pakko pitää vasenta liipaisinta pohjassa.
Miksei tuota moodia voi valita defaultiksi sillä se on paljon parempi kuin väkisin keskittyvä kamera.

Tarina oli kiinnostava alusta loppuun ja lopun lähestyessä jätin kaikki sivuhommat odottamaan premium adventuren aloittamista jotta sain keskittyä pelkkään tarinaan.
Myös side case hommat oli hyviä tarinaltaan, mutta ei niinkään pelimekaniikkojen puolesta sillä sitä seuraamista oli aivan liikaa.
Lisäksi tuo seuraaminen on tehty ihan yhtä typerästi kuin jossain vanhoissa ass creedeissa jossa se seurattava äkkiä vaan pysähtyy ja kääntyy ympäri.
Ei kukaan käyttäydy noin, koska niillä ei ole mitään tietoa, että sä oikeasti seuraat niitä.
Entä miten helvetissä ne muka tunnistaa just Yagamin kun siellä kadulla kävelee niiden takana monta muutakin ihmistä.
Koko homma on lähinnä pelaajan ajan tuhlausta eikä lisää mitään positiivista peliin.

Toinen asia mikä lopuksi ärsytti oli tilanteet joissa peli tarjoaa pari vaihtoehtoa, mutta sulla ei oikeasti ole mitään vapautta sen valinnan suhteen.
Tuon tosin huomasin vasta tarinan läpäisyn jälkeen kun tapailin sitä ennustaja muijaa. Yhdessä vaiheessa yakuza pomo tuli toimistolle ja tarjosi mulle kaks miljoonaa jotta en enää näe sitä ja mä olin tietenkin heti ottamassa rahat vastaan, koska tuossa vaiheessa siihen mimmiin liittyvä tarina oli tavallaan jo taputeltu ja mä seurustelin sen muusikon kanssa eikä mun moraali anna edes peleissä peräksi useamman mimmin kanssa seurustelua samaan aikaan.

No Yagami tietenkin vaan toteaa "ehkä ei kuitenkaan ole oikein ottaa rahaa yakuzalta". Koitin vielä kaks kertaa ja aina sama tulos.
No vittuako sitten annetaan mahdollisuus ottaa se lahjus vastaan kun sitä ei kuitenkaan voi tehdä.
Sitten on se yks jengi joka tulee mukaan kuvioihin jossain vaiheessa ja vähintään pari kertaa tunnissa yhden raflan omistaja tekstaa kuinka taas sen jengin johtajat on kaduilla ja ruudulle tulee threat mittari joka laskee hyvin hitaasti tai sitten siitä lähtee iso siivu kun vedät niitä johtajia turpaan.
Tuona aikana sen jengin jäsenet käy myös kimppuun melkein yhtä tiheään mitä vanhoissa final fantasyissa on random tappeluita eli se on aivan jatkuvaa.
Sitten kun vedät kaikkia turpaan niin homma loppuu ehkä 20 minuutin ajaksi kunnes ne tulee taas takaisin.
Jopa sen sivutehtävän jälkeen jossa lopetetaan niiden operaatiot ja vedetään kaikkia turpaan, ne tulee edelleen takaisin.

Kaikki sivutehtävät tuli kuitenkin tehtyä, kaikki ystävät kerättyä ja myös kaikki drone kisat tuli lennettyä vaikka champion tasolla ne nostikin jo vkäyrää, koska restartia ei ole.
Toki voit tallentaa joka kisan jälkeen ja ladata tallennuksen jos kisa menee perseelleen, mutta jopa tuolloin nopein tapa on käynnistää koko peli uudestaan ja katsoa ne skippaamattomat logot ja vasta sitten voi ladata tallennuksen.

Lost judgment on vielä odottamassa vuoroaan ja ehkä pelaan sen ens vuonna, ehkä en.
Nyt alkoi jo koko kaupunki tulemaan korvista ja vaikka tuossa on ainakin se uusi kampus alue niin siinä on myös sama kaupunki, samat drone kisat, pesiksen lyömiset, ne hemmetin seuraamis tehtävät ja muuta mitä tässäkin.
Lisäksi mulle tuli yllätyksenä kuinka paljon tässä on keskustelua ja välivideoita sillä suhdanne niiden ja pelaamisen välillä ei pahemmin vaikka personasta eroa.
Tuo ei kuitenkaan ole miinus, mutta mä tarvitsen kohtuu pitkän paussin sellaisen pelin jälkeen jossa vaikka kahdeksan tunnin session aikana on 5-6 tuntia keskustelua ja tämän kohdalla se loppu aika on lähinnä samojen katujen juoksemista suuntaan ja toiseen.

Seuraavaksi tulikin pelattua gungrave g.o.r.e. joka oli ihan ok aivojen nollaus judgmentin jälkeen.
Easylla pelatessa tämä oli kunnon voimafantasia jossa sai vaan mennä eteenpäin ja kylvää tuhoa.
Loppua kohden teki mieli kyllä vaan skipata välivideot sillä animaatiot ja varsinkin ääninäyttely on niin huonoa ettei sitä meinaa kestää katsella.
Aluksi nuo ei haitannut, mutta mitä pidemmälle etenee niin sitä pidemmäksi nuo muuttuu ja koko pelissä oli lähinnä kaks ääninäyttelijää joiden suoritus oli "iha ok" eli ei mahtavaa, mutta ei se häirinnytkään ja kaikki loput oli aivan kauheita ainakin enkku dubilla.
Ehkä olis pitänyt pelata tämä japsi äänillä kuten jugdment.

Myös visuaalinen puoli oli aika kaksjakoinen sillä alun sisätilat ja neon valojen täyttämä hong kong näytti ihan kivalta, mutta vietnamin viidakko sitten taas näytti lähinnä ylöspäin skaalatulta ps3 peliltä.
Pelattavuus toimi ok ja grave on parempi ohjata kuin koskaan ennen sillä ekassa kahdessa pelissä oli perus tankki ohjaus ja vasta psvr peleissä oli modernimpi ohjaus, mutta niissäkin grave oli kankeampi mitä tässä.

Myös kaikki valitusta keränneet asiat oli muutettu.
Junan päällä piti väistää vain muutama kyltti sivuttain liikkumalla, sitä konttien päällä hyppimistä ei ole ollenkaan ja sama koskee sillä mimmillä pelaamista sillä nyt eri tasojen välillä on lankut ja myös lopun laser käytävä on otettu pois päältä.
Niin kiva voimafantasia kuin tämä olikin niin kyllähän se nonstop räiskintä alkoi puuduttaa loppua kohden ja peli kesti viitisen tuntia kun en kuollut kertaakaan.
Toisaalta tämä myös nollasi aivot varsin hyvin ja seuraavaksi voikin taas aloittaa jonkun openworld pelin.
Ostin tämän nykyisestä tarjouksesta pleikkarille 15e hintaan ja oli tämä sen arvoinen, mutta mulla saattaa olla myös hieman fani lisää kun kaikki aiemmat neljä peliä on tullut pelattua ja hyllystä löytyy myös anime.

DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.

Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti.
Perus digi versio storessa 79,95e.

En nyt väitä etteikö tulevaisuus lopulta olisi verkossa, mutta kyllä siinä pieni kupla on ympärillä jos ihmettelee miksi Prismat jne. menestyy (ei sillä että meikä ei olisi laudan virallinen boomer). Jos ei ole henkilökuntaa joka tekee ostokset omasta puolesta, se on arjen helppoutta että saat haettua kaikki samasta kaupasta ja vielä ehkä ilman sitä että kakarat roikkuu nilkoissa. Kivijalka liikkeet tuskin kuolee kokonaan vielä sataan vuoteen. Totta kai maailmassa on ns. diginatiivejakin jotka tekee kaikki ostoksensa Amazonista ruokaa myöten. Mutta alle kolme kymppisissäkin löytyy edelleen porukkaa jotka vierastaa digitaalista asiointia. Ja en heitä oikein voi syyttääkään joidenkin verkkokauppojen käytettävyyden perusteella.

Jos ajatellaan peliosastoa, niin ne ovat itseasiassa jopa kasvaneet kivijalka myymälöissä viimeisen 10v sisään. Toki esim. porukkaa on poistunutkin markkinoilta, mutta sehän on juuri näiden hypermarkettien parantuneen valikoiman syytä. Sinänsä se on sääli. Jos vain on mahdollisuus, käyn ostamassa pelit Tikkurilasta VPD:stä ihan tuen vuoksi. Mutta se on niin pirun helppoa ottaa se peli sieltä Prismasta (tulee bonuksetkin   ).
Lisäksi pelien ympärille ympärille on tullut myös tietynlainen kulttuuri joka ulottuu palstojen ulkopuolelle, josta on kasvattanut mm. oheiskauppaa (meikäkin osti herätysostoksena GameBoy lasinaluset ). Ja kyllähän meistä kaikki varmasti muistaa kuinka helvetin hienoa kakarana oli astua heikommallekin peliosastolle tai pelikauppaan. Se oli vain helvetin hienoa ja pää meinasi räjähtää kun oli hiukan säästänyt ja nyt saisi ostaa minkä pelin haluaa. Se fiilis hyvät herrat, sitä ei verkossa saa. Ja se fiilis on myös aika hyvä markkinointi kikka. Menetkö selailemaan verkon valkoista listaa, vai menetkö hypistelemään kaupaan koteloita pelikrääsän keskelle. Kakaroihin ja kakaran mielisiin (onko ne niitä boomereita?) se vain iskee.

Pelit tulee totta kai siirtymään verkkoon jossain vaiheessa, jos meno jatkuu samanlaisena. Mutta kuten täälläkin puheista kuulee, Switchin pelit eksyy kivijalankuolemaa ennustavillekin fyysisenä hyllyyn. Eli onko kyse jakelusta vai helppoudesta? Nintendo on ainakin huhujen mukaan tuomassa kortit NS2:nkin, joten todennäköisesti 2030 ostetaan edelleen Nintendon pelejä pitkälti fyysisillä korteilla. Mutta ongelma on ehkä se että harva konsolijulkaisija haluaa edistää fyysistä jakelua, koska siitä jää vähemmän käteen. Joten Sony ja/tai MS tuskin pistää kehitysrahoja paremman fyysisen median kehitykseen.
DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.

Mutta älkää peljätkö, fyysiset liikkeet voi hyvin varsinkin jos puhutaan ei-digitaalisista tuotteista.

Eiköhän Prismat, Walmartit ja kumppanit muutenkin ole niin turhia kauppoja kaikkeen muuhun paitsi elintarvikkeisiin, että täysin ihme miten kauan ne ovat myyneet mitään elektroniikka. Kuka niistä ostaa jotain vaatteita, televisioita tai pelejä? Ei niiden kuolemiseen Gamepassia tarvita.

Huvittavasti näin saman tien toisaalla netissä kuvatodisteita, että Sneikki on käynyt ostamassa Citymarketista viimeisimpiä huippupelejä fyysisinä. Checkmate, atheists!

Lantun pyhä viha kapitalismia kohtaan on osittain perusteltua, mutta näkisin itse että pelaajat hyötyvät kun yhdellä omistajalla on monta IP:tä ja näin pystyvät tarjoamaan edullisella tilausmaksulla koko kirjaston pelaajalle.

Tästä Gamepass-asiasta sanoisin vielä, että palvelu on tosiaan viime vuodet ollut todella kova diili pelaajille. Pelkään kuitenkin, että pitkällä tähtäimellä voi tulla kuoppia tiellä videopelinirvanaan.

Jos siis katsotaan leffojen ja sarjojen suoratoisto-/tilausmallia, niin ei ole tainnut nimenomaan kestävästi yhtälöä ratkaista vielä kukaan. Hyvällä tarjonnalla / oikeilla eksklutuotannoilla ja sopuhinnoilla saa kyllä niitä tilaajia, mutta takkiin tulee silti ja juhlat loppuu jossain vaiheessa. Vähän aikaahan tuossa oli ihanaa kuluttajalla, mutta nyt hinnat sen kun nousee ja sisältötarjontoja leikataan useassa palvelussa, kun hommasta koitetaan tehdä epätoivoisesti kannattavaa. Onhan striimaus edelleen huomattavasti miellyttävämpää kuin esim. waretus, mutta jos vaikkapa median/taiteen säilymisestä välittää, striimausmalli on kaukana ongelmattomasta. Eli mikä tahansa asia voi milloin tahansa kadota palveluista eetteriin säästösyistä.

Ennustan pelien tilauspalvelujen menevän samaa draamankaarta. Gamepassissa esimerkiksi ollaan vielä siinä vaiheessa, että hinta on halpa ja MS painaa koko ajan rahaa sisään pyrkiessään maksimoimaan tilaajakasvun. Mahtavaa kuluttajille, mutta ei taatusti kestävää. Jossain vaiheessahan Xboxilla on ennustettu, että Gamepass-tilaajat kaikilla alustoilla ylittäisi 100 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä - ja tähän Phil Spencer on nähtävästi (Activisioniin liittyvissä istunnoissa?) todennut, että ei tule riittämään mihinkään. "I can fairly safely say that if we do not make more progress than this off of console, we will exit the gaming business. If this were the outcome, we would – I don't believe we'd still be in the business."

Tässähän on toki se mahdollisuus, että mestari on koettanut saada markkinatilanteen näyttämään vaikeammalta kuin se on, jotta laki heltyisi ja hyväksyisi lisää jättiyrityskauppoja, mutta tuskin tuo nyt ihan pelkkää kuumaa ilmaakaan on. Eli hinnat jatkanee ainakin nousuaan, ja jos pelaajia ei tule tarpeeksi, saattaa leikkausliikkeitä olla luvassa. Ja siinä vaiheessa halvan tilausilottelun kääntöpuoli peleistä alana välittävälle onkin sitten se, että yhteen koriin kasatuista munista, eli pelistudioista ja niiden tuotoksista, aika moni voi lentää ronskisti roskiin.

Nyt on ollu vajaa pari kuukautta Genelec G Twot kuuntelussa ja eihän noihin voi olla kuin tyytyväinen. Aika sopivat pieneen huoneeseen, melkein jopa liian järeät. Seinän heijastus iskee kovimpaan bassoon joskus niin että alkaa hiukan ulisemaan tms. ja bassosta tulee vähän puuroa, mutta ongelma koskee selvästi vain tietyn taajuista bassoa ja sen saa korjattua kokonaan vähän säätämällä kaiuttimen omaa taajuus konffia takana olevista "napeista".

Ja äänihän on vakuuttava kuten kaikki Geneleceistä sanookin. Ensimmäisellä kuuntelu kerralla hymyilin oikeasti sitä kuinka hienolta biisit kuulosti. Vieläkin tulee parhauden fiiliksiä joskus kun ottaa sen 10-15min ihan vain sille että kuuntelee muutaman biisin rauhassa.

Siltikin eniten vakuuttaa kaiuttimien suuntaus. Seinä toki heijastaa ääntä jonkin verran, mutta itse kaiutin ei levitä ääntä kokohuoneeseen vaan se tulee juurikin sinne mihin se on suunnattu. Ääni on ihan erilainen kun sitä kuuntelee sivusta, ylempää tai alempaa. Mikä on kerrassaan mahtavaa kun kyseessä on kämppä jossa ääntä ei saisi kauheasti vuotaa huoneesta ulos. Ajattelin että täytyy iltaisin kuitenkin pelailla ja katsoa leffat jne. kuulokkeilla, mutta eipäs tarvikkaan! Genelecit ei vuoda yläkertaan kuin poikkeuksena, eli kovimmat ja matalimmat bassot, ja hiukan luulen että siinäkin on paljon kyse seinän heijastuksesta. Vaikka basso nyt on tietty sellainen joka kuuluu aina läpi jollain tasolla.

Kaikkihan Genelecejä käyttävät tuntuu niitä suosittelevan, mutta siirryn lampaana tämän joukon jatkoksi. 858€ niihin meni, mutta ei kyllä kaduta yhtään ja normihinnallakin olisi ollu hyvä ostos.

Etätöiden ruokatunti on muuten sellanen oikea "oman ajan hetki" päivän aikana. Olen pitänyt Crunchyrollin tilausta melkein tämän takia Anime jaksot kun on aina sen about 20min, niin se on aika täydellistä katsottavaa siihen. Onhan muillakin stream palveluilla animea, mutta valikoima on kuitenkin luonnollisesti Cruncylla parempi. Tosin viimeisen parin kuukauden aika ruokatuntikin on menny useammin töihin liittyvien luentojen tms. opetuspätkien katsomiseen. Joskus on miettinyt että voisi venyttää ruokatunnin vakituisesti 1,5h asti niin saisi mukavan tauon joka päivälle, mutta palaverit ja kiireet usein estää sen. Vaikka joskus se menee väkisin siihen jos tekee ruuan ja ottaa ne 15-30min torkut.

Alle kouluikäisten kakaroiden kanssa eläminen on kyllä aina haasteellista. Ainakin jos puhutaan monikossa. Se on sellasta jatkuvaa flown ylläpitämistä. Meillä kakarat nukku suht hyvin ja pitkiä unia vielä silloin joten vuorotellen tehdyt nukutukset oikeasti toi lisää aikaa päivään, niin siitä selvisi ilman suurempaa psykoosia. Vaikka myönnän senkin että onhan viimeinen 10 vuotta aika sumeaa kun taakse päin muistelee. Poika on siis 11v. ja likka 9v. Päälle vielä ne sairastelut kun saa ne kakarat päiväkotiin. Varsinkin monikossa. Koska silloin yksi flunssa kestää taloudessa yhteensä 2-4vko kun kaikki on siinä vuorotellen ja sen jälkeen alkaa uusi flunssa. Yllättävän harva työnantajakaan tajuaa tätä todellisuutta. Kuulopuheen mukaan. Tuntuu että kun mennään välijohtoon kaikilla on ollu joko puoliso aina kotona hoitamassa kakaroita tai isovanhemmat. Ja ymmärrys ei riitä kun on 1-2-kk välein ensin viikon kakaran takia poissa ja sen jälkeen itsensä takia 3-5pv. Mutta niin se menee.

Elintapoja ja parisuhde- sekä perhedynamiikkoja on tosiaan loputtomasti erilaisia, eikä se aina ihan täysin ole vain omasta viitseliäisyydestä kiinni. Meillä ei ihan noin villiä ole kuin HeinZin taloudessa (kovasti tsemppiä muuten, varmasti ajoittain tosi työlästä ja turhauttavaa pakan kasassa pitäminen sekä lapsen erityistarpeiden tukeminen!), mutta aika vähissä se puhdas vapaa-aika on täälläkin tällä hetkellä.

Itse painan siis perus oravanpyörätöitä päiväsaikaan, mutta puolisolla taas on hyvin vaihtelevat työajat, painottuen ilta- ja yöhommiin. Tästä aiheutuu se, että olen monesti illan/nukutukset lasten kanssa, ja säännöllisen rytmini takia mun on myös useimmiten fiksuinta hoitaa lasten aamu ja tarhaan/eskariin vienti. Tällä paletilla kun lapset hiljenee 21-22 illalla ja keskimäärin 6:30 noustaan aamulla, niin mikäli aikoo suositellut unitunnit kerätä, illalla ehtii omia hommia väsätä noin tunnin (ja siihenkin pitäisi melkein mahduttaa iltatoimet). Onneksi tiimityö toimii ja saan toki vastavuoroisesti omalle rauhalle aikaa millon mistäkin - mutta useimmiten nuo ajat ja tilanteet on sellaisia, että ennemmin käyttää sen vaikka ulkoiluun, liikkumiseen tai muihin harrastuksiin, jotka nekin on pääkopalle ja ikälopulle 30-jotain-vuotiaalle keholle aika kriittisiä.

Eli joo, varsinkin viimeiset nelisen vuotta on kyllä ollut haastava saada tunteja sisään pelipuolella. Tai no, rehellisempää varmaan olisi sanoa, että on pakko tehdä valintoja, ja useimmiten priorisoi jotain muuta. Jos haluaa pelata, niin kyllä sille tunnin sieltä toisen täältä löytää, mutta sitten ei ehdi tehdä hirveästi muita vapaa-ajan juttuja ja todennäköisesti leikkaa unistakin. (Tätä painoin noin kuukauden viimeksi vuoden alussa, kun Destiny 2:n uusin lisäri vei mennessään.) Jos on joku kova TV-sarja päällä, jää pelit väkisinkin siitä rinnalta pois. Ja jos taas haluaa panostaa "hyvinvointiin", eli liikkua ulkona ja nukkua reilusti, jää melko lailla kaikki digiviihde auttamatta pois. Lounailla ja junamatkoilla lähinnä ehtii siinä tilanteessa katella lyhyitä sarjajaksoja.

Tällä hetkellä mennään vähän silleen aalloissa, että panostaa vähän aikaa yhdenlaiseen vapaa-aikaan ja sit vaihtaa. Pyrkimyksenä on kyllä saada arki tasaisemmaksi niin, että kaikelle olisi tilaa melko taisaisesti jonkinlaisessa suhteessa. Lasten tulo kouluikään tässä pikkuhiljaa helpottaa tätä varmasti, vaikka onhan siinä toki sit harrastuksiin kärräämiset ja muut, mitkä saattaa vastapainoksi lisääntyä. Ja sukulaisiahan meillä asuu lähellä hyvin vähän, eli ei ole ikinä ollut ihan kauheasti lastenhoitovaihtoehtoja, joten omilla parivaljakkoresursseilla on pitkälti menty.

Uni on mielenkiintoinen aihe je jos en väärin muista, niin taitaa tuo Mathew Walkerin kirja löytyä jo jostain hyllystä. Tosin myönnän että jäi kesken. Nukahdin lukiessa Kirjassa oli mielenkiintoista asiaa, mutta tuntui käsittelevän paljon samoja asioita ja otti joissain ehkä vähän mutkia suoraksi. Mutta olisi varnaan pitänyt lukea pidemmälle. Voisi yrittää etsiä mihin tuo tuli tungettua ja aloittaa alusta.

Yksilöllinen unirytmi oli mielenkiintoisin asia mitä kirjassa oli (siihen mennessä mihin pääsin). Käytännössä kaikilla on siis yksilöllinen sisäinen kello, ns. kronotyyppi. Yksinkertaistettuna onko ns. aamu-, päivä- vai iltavirkku. Ja sain siitä aika kovan ahaa elämyksen kun tajusin että olen iltavirkku. Meikälle kun aamut on niin helvetin vaikeita. Ihan sama kuinka paljon on nukkunut (silloinkin kun tuli nukuttua), aamut on ollu aina kankeita ja hitaita. Töissäkin huomaa että itsellä tuotteliain aika on aina ollut siinä 12-18 välillä. Ourakin on sanonut alusta-asti että paras uniaika olisi noin 00-08. Vaikka paljon useammin menen aikasemmin nukkumaan kuin että nukkuisin myöhään. Eli Oura nappasi sen siitä vaikka en usein edes niin tee. Mutta nyky-yhteiskunnan aamuvirkkuja myötäilevä rytmi on vähän myrkkyä iltavirkuille. Pitäisi olla heti 07:00 100% valmiudella koneella ja vielä pitäisi innostaa muita ja jaksaa hymyillä. Siis nykyisen ihanteellisen työntekijän muotin mukaan. Ei onnistu. Tosin tuntuu että yhteiskunnassa ihannoidaan vähän nukkuviakin. Joka on tietyllä tapaa hiukan sairasta.

Unikirjat on siis luettu ja Ourankin hommasin (ja jopa maksan kk-maksua) lähinnä unen tarkkailun takia. Eli tieto on, toteutus on vain jäänyt Enkä voi väittää etteikö sitä joskus huomaisi. Töissä on tulee enemmän pieniä virheitä, aamut on (vielä) vaikeampia, lounaan jälkeen tulee melkein väkisin 15-30min torkut etätöissä kun ei vaan pysy hereillä ja pidempi lukeminen on lähes mahdotonta, kun silmät ei jaksa pysyä auki. Mutta, silti se mieli vetää siihen ohjaimeen tai johonkin sarjaan iltaisin 8h unet tosin olisi meikälle varmaan jo liikaa muutenkin. En pysty olemaan sängyssä niin pitkään. Tosin silloin kun nukun, nukun aika hyvin. Eli sykkeet laskee, enkä heräile juurikaan öisin. No okei, nyt on (ilmeisesti) iltatöiden takia vähän heikentenyt laatu, sykkeet ei laske yöksi. Pitäisi sulkea työkone kun lopettaa hommat iltapäivällä. Mutta 7h olisi varmaan se mihin pitäisi tähdätä unen pituudessa. Voi toki olla "harjotuksen" puutettakin kun 8h tuntuu liialta. Pitäisi etsiä se unikirja ja mennä lukemaan sitä sänkyyn viimeistään 23:00.