Pelaajalauta

Tuli palattua työmaalle Ghosts 'n Goblins Resurrectionin merkeissä. Jonkin verran tätä koettelin jo julkaisussa ja osoittautui ihan positiiviseksi yllätykseksi, jos ei nyt täysin lähtemätöntä ensivaikutelmaa antanutkaan. Nyt astetta tiiviimpien sessioiden jälkeen tuntuu oudolta: mitä helvettiä, onko tämä parasta toimintaloikkaa vuosikymmeniin???

Lisänimestä saa vähän sellaisen ennakkokuvan, että klassikkosarjan jämät olisi lätkäisty lautaselle ja lämmitelty mikrossa. Paljon on toki tuttua. Hyppykaaren kanssa vaihdetaan kihlasormuksia ja ainoa kuolemaa karmeampi kohtalo on, jos sattuu vahingossa poimimaan jonkin muun aseen kuin heittoveitsen. Noin muuten kaikki nupit on vedetty taso- ja vihollissuunnittelua myöten kaakkoon sellaisella röyhkeydellä, johon on vaikea olla suhtautumatta pelonsekaisella kunnioituksella. Demoneja puskee ruudulle jatkuvasti ja usein kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista, höystettynä roimalla annoksella RNG-suolaa eli pelkkään ulkoaopetteluun on aivan turha turvautua. Jokainen sentti kohti seuraavaa checkpointtia on ansaittava tappavan tasaisella suorituksella. Vaikeustaso huitelee jo introtasoissa lähempänä sarjan muiden pelien loppupäätä, mutta noutajan korjatessa on vaikea olla katsomatta muualle kuin peiliin. Aiemmista peleistä tuttu toinen looppikin on pakollisen pahan sijaan aivan uusi koitos, jossa kaikki tasoelementit on viskelty blenderin kautta uusiin sadistisiin muodostelmiin. Oikean pääperkeleen kohtaaminen tosin edellyttää sen verran hämäriä tanssiaskeleita, että varmaan olisi helpompaa manata Saatana esiin ihan vaan tosielämässä.

Ehkä ainoa elementti joka tuntuu menneen aavistuksen verran liian pitkälle on sarjan vanha tuttu Red Arremer, jota on käytännössä mahdotonta tappaa ilman äärimmäisen optimaalisia olosuhteita. Pirulainen lukee häpeilemättä pelaajan inputteja, eikä edes pysty ottamaan vahinkoa kuin tiettyjen hyökkäysanimaatioiden aikana. Onneksi pakolliset kohtaamiset möllin kanssa ovat hyvin harvassa ja lähinnä kyseinen vihu ilmestyykin kuvaan, kun kaikki on mennyt jo peruuttamattomalla tavalla pieleen.

Tarjolla on myös kattava kokoelma nykypäivän trendejä mukailevia oljenkorsia. Lisäelämistä ei tarvitse kantaa huolta ja kentistä keräiltävillä taikamehiläisillä voi avata taitopuusta uusia taikoja ja kykyjä, joilla puntteja saa tasoitettua aavistuksen verran pelaajan eduksi. Vaikeustasojakin on tarjolla peräti neljä ja jos tarpeeksi pitkään hakkaa päätä seinään, tarjoaa peli armollisesti mahdollisuutta laskea haastetta väliaikaisesti ilman mitään seuraamuksia. Ihan tämänkin vuoksi suosittelen aloittamaan Legend vaikeustasolla (pelin tarjoama default) vaikka vähän hirvittäisikin, tasosuunnittelun julkeus ja julmuus aukeaa täysin eri tavalla kun alkaa sisäistää, mitä kaikkea peli kehtaakin pelaajalta vaatia. Pakko nostaa hattua Tokuro Fujiwaralle, joka palasi ohjaajan penkille vuosien tauon jälkeen aivan kuin ei olisi koskaan lähtenytkään.

Pelailin eilen demon. Vaikutti sen perusteella hyvältä, eikä tähtäys ollut Xboxilla ainakaan minulle ihan niin paha, mitä etukäteen kuvittelin sen olevan. Ehkä kuitenkin odotan jonkun aikaa, että saavat konsoliversioiden ongelmia fixattua. Olisi myös hienoa saada XIMiltä tähän gyro-kontrollimuunnokset, mutta jos Xboxin kontrollit jäävät nykyiseen jamaan, en usko että niitä voi muuntaa laadukkaasti, joten jättävät sen tod.näk siinä tapauksessa tekemättä.

Tämä tuli vajaa pari viikkoa sitten pelattua ja olihan tämä hyvä edelleen.
Ihan perus dual stick asetuksella tuli pelattua ja se tuntui paremmalta mitä wii versio jossa on aina pakko viedä se tähtäin ruudun reunaan jotta kamera kääntyy.
Kokeilin hetken myös gyron kanssa, mutta eipä sille mitään tarvetta ollut.

Visuaalisesti tämä pääsi yllättämään vaikka muutama video tuli katsottua ja varsinkin perhana drift, jonka kirjoitin tarkoituksella väärin, koska se on vähemmän noloa, näytti suorastaan upealta ja meinasin ottaa siitä pari kuvaa talteen kunnes muistin kuinka pahasti switch raiskaa kuvakaappaukset joten ei ne kuitenkaan tekisi oikeutta pelille.
Huomasin myös unohtaneeni melkein kaiken vaikka peli on tullut pelattua jo varmaan viidesti läpi ennen tätä ja ilman sitä pelin omaa vinkki systeemiä olisin ollut aika usein googlettamassa mihin mennä seuraavaksi.
Sentään melkein kaikki chozo artifact paikat muistin ulkoa joten jotain on jäänyt muistiin.
Oli myös kiva huomata, että se nopea ohjusten ampuminen toimii taas eli jos sulla on perus power beam ja vuorottelet ohjus ja perus ampumis nappia niin voit ampua niitä reippaasti nopeammin.
Wii versiossa tuo ei toimi.

[Medal of honor underground]

Medal of honor underground (ps1) alkoi mukavan rentona räiskintänä sillä hahmo liikkuu varsin hyvää vauhtia ja jopa ohjauksen saa toimimaan ihan kahden tatin standardilla.
Pelin viimeinen kolmannes kuitenkin alkaa nostamaan vkäyrää aika huimaa tahtia sillä esim metsä kentässä sä et näe edes pienen puskan läpi, mutta viholliset kyllä ampuu sua ihan ilman ongelmia sieltä toiselta puolelta.
Vihollisia on myös kulmien takana odottamassa joten lyijyä tulee naamaan ennen kuin ehdit edes tähtäämään sillä normaalisti tähtäys on aivan liian herkkä joten on pakko käyttää erillistä tähtäys moodia jolloin jalat liimautuu maahan.
Viholliset osaa myös ampua aika pirun tarkasti sokkona kulman takaa ja välillä niitä spawnaa myös jo putsatuille alueille josta ne pääsee ampumaan selkään.
Oma hahmokin jää varsinaisen helposti kulmiin kiinni ja paniikissa ei meinaa aina edes ovesta päästä suojaan kun se jää nytkyttämään ovenkarmia vasten.

Kaiken kruunaa se ettei peli tarjoa ensimmäistäkään checkpointia ja savestatea tulikin käytettyä melkein jokaisen tapon jälkeen viimeisissä tehtävissä.
En tiedä oliko se orkkis peli sen paremmin tehty, mutta kyllä mä sen aikoinaan läpi pelasin ja tykkäsin todella paljon.
On siinäkin kyllä kaikenlaista paskaa kuten sisätiloissa olevia vihuja singon kanssa ja sehän on sitten laakista henki pois tai sitten jossain voi olla kk pesäke jota et edes näe huonon piirtoetäisyyden takia, mutta ne kyllä ampuu sua.
Joku voisi sanoa kuinka checkpontien puute on vaan tuon ajan juttu, mutta tänään tuli myös pelattua quake 2:sta (ps1) joka tuli vuosi ennen undergroundia ja siinä on checkpointit joissa voi myös tehdä ihan pysyvän tallennuksen ja lisäksi siinä on parempi pelattavuus ja näyttääkin paremmalta.

Rollcage. Tuo ekan pleikkarin legendaarinen ajopeli. No oikeasti ei ole joten jos jollain on kultaiset muistot niin älkää vaan ikinä pelatko tätä uudestaan.
Autot on aivan kamalia ajaa sillä jos ne tulee hiukankin huonosti hypystä alas (ja noin käy todella usein) niin ne spinnaa välittömästi, jos ne osuu edes hiukan johonkin niin ne spinnaa välittömästi ja jos vastustaja osuu suhun niin sä spinnaat välittömästi.
Lisäksi tässä ei ole oikeastaan yhtään sisältöä sillä tarjolla on perus single race, time attack ja liiga joka on koko pelin pihvi.
Ongelma on vaan siinä, että vaikka eri liigoja on kolme niin ajettavia kisoja on tasan kymmenen joten pelin läpäisee noin 30 minuutissa.
Tuon jälkeen aukeaa hard vaikeustaso jossa on ne samat kisat, tekoälyn kärkiauto katoaa horisonttiin heti startissa ja kun tuohon yhdistää pelin ajettavuuden niin en näe mitään järkeä kiduttaa itseäni.
Lisäksi tuosta saa vain yhden uuden hahmon.
Miten ihmeessä tämäkin on aikoinaan saanut hyviä arvosanoja kun pleikalle oli tarjolla myös colin mcrae rallyt ja muut jotka oikeasti tarjosi pelattavaa sen täyden hinnan edestä.

Oikeasti firebugs on paljon parempi ja se on käytännössä rollcage 3 sillä sen on edelleen tehnyt attention to detail, autoilla ajellaan seinillä ja katossa jne.
Nyt autot vaan on erinäköisiä ja visuaalinen tyyli simppelimpi ja värikkäämpi, mutta samalla peli myös näyttää puhtaammalta tuon ansiosta.
Se tärkein eli ajettavuus on kuitenkin huimasti parempi.

The misadventures of Tron Bonne on megaman legends sarjan spinoff jonka pääosassa on legendsissä nähty piraatti Tron Bonne jonka veli kaapataan pelin alussa, koska se on koronkiskurille miljoonan velkaa joten sun tehtävä on kerätä massit kasaan.
Siinä missä legends keskittyi luolastojen koluamiseen niin tämä on kooste useampaa eri pelityyliä.
Ekana mennään ryöstämään pankki, mutta Tronin pikku apuri robotit (jotka muistuttaa mun mielestä hyvin paljon lego hahmoja) tipputaakin sut eläinsairaalan eteen.
No mitä pienistä sillä sitten putsataan se ja samalla kaikki lähistöllä olevat talot ja kun poliisit tulee paikalle niin voit käskeä niitä apureita viemään niiden autoista renkaat ja vilkunkin katolta :D

Sitten satamasta tavaran varastaminen onkin pulmapeli sillä sä voit nostaa vain tietyn määrän laatikkoja ja myös liikkua niiden kanssa vain tietyn määrän ruutuja.
Sitten on ekasta persoonasta kuvattu luolan tutkiminen joissa on ansoja ja muutama aarre löydettäväksi.
Myöhemmin mennään vielä varastamaan jonkun eläimetkin pihasta.
On tässä myös yksi legends tyylinen luolasto koluttavaksi.

Niitä pikku apureita on yhteensä 40 ja nekin oppii uusia asioita kuten tekemään sulle pari uutta asetta tai vaikka paremman panssarin.
Jotkut oppii myös heittämään pommeja tai ampumaan singolla joka onkin hyvä asia sillä niihin räiskintä kenttiin voi ottaa kuusi apuria mukaan ja extra tulivoima on aina plussaa.
Mulla meni hiukan vajaa 10 tuntia läpäisyyn, mutta jätin puolet niistä pulmakentistä tekemättä kun mun aivot ei enää riittäneet niiden ratkaisemiseen.
Tämä oli niin hyvä, että ihan mielelläni hommaisin fyysisen version hyllyyn, mutta ei näillä hinnoilla kun tästä saa maksaa reippaasti yli 100e ellei enemmän.

Oh shit. Here we go again.
Viikko sitten pelasin metroid prime remasteredin läpi ja sen parissa tuli taas nostalgiset fiilikset joten oli pakko mennä katsomaan mitä ps2 pelejä vpd:n valikoimista löytyy.
Täysin sama tapahtui melkein vuosi sitten prime 3:n läpäisyn kanssa ja siitä seurasi se likemmäs 5kk retroilu putki.
Ehkä mun ei kannata enää pelata vanhoja primeja  

Pelien hinnat väliltä 5-10e.
Eilen tuli pikaisesti testattua tuota ps2 -> hdmi adapteria ja kuva oli hieman tummempi mitä crt:ssa ja tietenkin kaikki rosoisuudet näki paremmin, mutta kuva oli silti parempi mitä odotin eikä tuon kanssa voi oikein vikaan mennä kun hintaa on vain 15e.
Siitä miinusta, että se usb piuha tulee just väärälle puolelle sitä palikkaa jonka takia konetta ei voi pitää pystyssä.


edit:

Ja tämän päivän satsi porin pelipisteestä.

Tuli ostettua Steamista tänään ja juuri pääsin linnaan. Toistaiseksi ollut kyllä hyvä remake. Tuskin olisin enää ikinä jaksanut pelata Ressa nelosta läpi, kun se on jotenkin niin hemmetin rasittava peli areenatyylisten taistelujen takia, mutta tämä tuntuu sen verran tuoreelta ja uudelta peliltä kokonaan uuden hienon ulkoasun ja muutettujen alueiden ansiosta, että hyvin on jaksanut pelata. Aloitin pelin hardcorella ja on ollut monessa kohtaa yllättävän haastava. Joutuu oikeasti yrittämään, eikä vaan läiskytellä menemään, tai kuolema korjaa hyvin nopeasti.

PC-versio toistaiseksi toiminut täysin moitteetta. Ei mitään ihmeellisiä nykimisiä, tai tekstuuribugeja Dead Spacen tapaan. Peli näyttää ja kuulostaa ihan hemmetin hyvältä, eikä ohjauksessakaan suurempaa valittamista, varsinkin kun heittää vsyncin pois päältä.

Ressa 4:n Remaken tekeminen ei ole varmasti ollut se helpoin homma, kun pelillä on kohtuullinen kulttimaine ja fanikunta, mutta en voi ainakaan itse valittaa juuri mistään.

4K 42" monitorietäisyydellä on varmasti aika kova pelaamiseen. Kun päästään tuohon kokoon, niin isompihan tarvitaan siinä vaiheessa kun mennään kauemmaksi. Totta kai isompi tuo tietynlaisen vaikuttavuuden kun koko seinä on ruudun peitossa, mutta siihen ei riitä enää 65".

Olen vähän miettinyt myös 4K resoluution takia että pitäisikö tuollainen hommata myös PC:lle. Mutta tuollainen 42" työkäytössä... se ei todennäköisesti toimisi. Tällä hetkellä on siis 3440x1440 reson näyttö, ja vaikka tuossa on ihan mukavasti tilaa työssä käytettävälle tavaralle, niin olisihan tuossa enemmän. Mutta todennäköisesti ergonomian puute tulee vastaan. 42" 16:9 ratiolla on todennäköisesti aivan liian korkea työkäytössä.

Nyt on tullut pelattua Xboxillakin vähän enemmän. Esimerkiksi Shadow of the Tomb Raider meni lopulta läpi, ja kyllä oli sellaista silmäkarkkia että oksat pois. Aloin myös pelaamaan Forza Horizonia ja jatkoin Halo-yksinpelikampanja-projektiani. Nautin peleissä tästä 42" kokoisesta OLED-paneelista aika tavalla, ja huomattavasti enemmän kuin kuusvitosesta. Hassua kyllä.

Otin myös vihdoin Dolby Atmos for Headphonesin kokeiluun. Tarjoaa kyllä immersiivisimmän ja parhaimman äänimaailman, minkä olen peleissä koskaan kokenut; äänet kuulostavat aivan upeilta C2:n optiseen liitäntään kytketyn SoundblasterX G6:n kautta.

Taisikin olla lopulta siunaus, että käännyin C2:n 42" paneelin suuntaan. Varsinkin yksinpelit tuntuvat upeilta tällä paneelilla. Moninpeli-FPS:t eivät vielä toimi niin luontevasti, ja asiaa vielä pahentaa se, että Apexin Switch-version FOV on lukittu seitsemäänkymppiin... 42" paneelilla ja monitorietäisyydeltä tämä ei ole paras kombo. Cross progression ja siirtyminen pääasiassa Xbox-version laajempaan FOViin tulee toki auttamaan.

Reddick oli kyllä erikoinen näyttelijä. Kaikki miehen leffat mitä itse olen nähnyt, Reddick esitti periaatteessa samaa hahmoa. Varma, rauhallinen, määrätietoinen. Reddick ei ikinä ollut rooleissaan varsinaisesti esillä, mutta miehen karisma ja tietynlainen "uhka" tuli pelkästä olemuksesta hienosti esille. Eli olen reilu, mutta en katsele perseilyä -tyylinen habitus. Ja se huokui hienosti Reddickistä.

Valehtelisin toki jos sanoisin että Reddick olisi ollut jotenkin erityisesti oman tutkan alla tms. mutta mies oli aina tietyllä tavalla huomaamattoman korvaamaton. Juurikin vähän sinne päin mitä Epi sanoit: "Varasti olemuksellaan kaikki kohtaukset, joissa oli läsnä". Jos ei nyt ihan varasta, niin vaikka ei yleensä ole suuremmin esillä tai pääosassa monessakaan leffassa, ottaa aina tilansa ruudulta vaivattomasti, riippumatta siitä keitä muita ruudulla on.

Oli kyllä hieno näyttelijä. Varasti olemuksellaan kaikki kohtaukset, joissa oli läsnä. Sai jopa Resident Evil -sarjan tuntumaan paremmalta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Liian aikaisin.