Pelaajalauta

*Taistelut ja jousiammunta on melko realistista. Kummatkin vaativat paljon opettelua.
*Tallennussysteemi. Autosavet toimivat ja nukkuessa tulee tallennus. Normaaliin tallennukseen tarvitsee kuitenkin tallennusdrinkin, joten save/load touhu jää vähemmälle.

Tässäpä ne isoimmat turn offit itselle onkin.
Peli näyttää visuaalisesti kivalta ja tainnut olla muistaakseni pleikkarillekin alle kympillä useamman kerran, mutta noiden takia en ole ostanut.
Toisaalta eipä tämän kohdalla kukaan ole pahemmin maininnut sitäkään onko tarjolla useampi vaikeustaso ja jos on niin miten ne vaikuttaa.
Tuo on sellainen asia joka mua edelleen jaksaa suorastaan vituttaa kun arvostelija voi todeta pelin olevan vaikka varsin haastava, mutta ei sanallakaan mainitse muita mahdollisia vaikeustasoja.

Viimeisimpänä crow country josta katsoin pari videota ja kummassakin puhuttiin siitä kuinka peli on survival horroria kuten eka ressa jne, mutta sitten sphere hunter kertoi kuinka pelissä on myös explore moodi jossa voi pelata koko pelin läpi, mutta siinä ei ole ollenkaan taistelua joten voit keskittyä vaan paikkojen tutkimiseen ja pulmien ratkomiseen ja johan meikäläinen kiinnostui pelistä.

Jep, saisi tulla enemmän tälläisiä realistisempia roolipelejä. Tarinaakin on paljon mukavampi seurata, kun kyseessä ei ole se vakio "chosen one" amnesialla tai joku muu fantasyrope klisee.

Joo, Kingdom Come: Deliverance on tosiaan kova peli, jota suosittelen myös lämpimästi. Ehkä jopa paras open world RPG näin jälkeenpäin ajateltuna, vaikka muutamia käytettävyysongelmia onkin ja ei ole ehkä helpoin peli päästä sisään. Palkitsee kuitenkin lopulta pelaajansa ihan eri tavalla kuin tyypilliset massapelit. PC:llä olen pelaillut ja peli toimii ja näyttää erinomaiselta. Piirtoetäisyyden ja frameraten saa just niin hyväksi kuin koneessa riittää potkua.

Plussaa myös tekijäporukasta, jota mielellään tukee. Alunperin ostin lähinnä sen takia, kun ResetEran ulisijat vastustivat peliä, mutta kyllähän tästä maksaa täyden summan ihan muutenkin. Onneksi loukkaantujat olivat jälleen kerran vain pieni ja kovaääninen vähemmistö ja peli möi hyvin, jotta saadaan jatko-osa pian.

Kingdom Come: Deliverancea on tullut pelailtua. Tämä oli se peli, jota mm. Giant Bomb ei käsitellyt, koska studion pääjehu oli twiitannut jotain "ilkeää". Lisäksi moitittiin siitä kuinka keskiajan Bohemiaan sijoittavassa pelissä ei ollut tarpeeksi tummaihoisia.

Tulipa kyllä yllätyksenä miten hyvä peli. Harmittaa vain hieman, että tämä ei koskaan saanut mitään kunnon nextgen patchia, sillä piirtoetäisyys ja framerate on selvästi viime sukupolven tasoa. PC:llä toki olisi ihan eri juttu.

Jännä, että tämmöinen pienemmän budjetin peli tekee monia asioita niin paljon paremmin kuin vaikka Skyrim. Ääninäyttelykin on pääosin parempaa, vaikka mukana on omituisesti jenkkiaksenttia brittienglannin sijaan. En ole vielä kokeillut tsekkiäänillä. Se on kuulemma luonnollisempi ottaen huomioon pelin maailman.

Nykypeleihin verrattuna tässä on paljon erikoisuuksia.
*Taistelut ja jousiammunta on melko realistista. Kummatkin vaativat paljon opettelua.
*Erilaiset minipelit: aseiden teroitus, alkemia, pickpocket, lockpick jne. Nämä kaikki on tehty huomattavasti paremmin kuin esim. Skyrimissä. Alkemiassakaan ei voi tehtailla pulloja liukuhihnalta vaan ne reseptejä pitää seurata ja pullot tehdään vaiheittan.
*Tallennussysteemi. Autosavet toimivat ja nukkuessa tulee tallennus. Normaaliin tallennukseen tarvitsee kuitenkin tallennusdrinkin, joten save/load touhu jää vähemmälle.
*Pelihahmo ei ole mikään supersankari joka hakkaa yksin ison ryhmän vihuja. Jos kimppuun tulee isompi porukka, yleensä on pakko juosta karkuun tai keksiä jotain muuta.

Kannattaa kokeilla. Kakkososa on myös tuloillaan, joten tämän ehtii vielä hyvin ennen sitä.

https://youtu.be/Nio7fHuYzdc?si=p0Ak1WXhT7Cc1uEj

Siitä vaikka Haute42:lta (tai nykyään kai uudelleen brändätty Cosmox) uunituore R16-malli. Tuossa on sama layout kuin Daigon hitboxissa. AliExpressistä noita pitäisi saada alle satasella, mutta eivät ole vielä ainakaan Saksan Amazonissa myynnissä. Luulisi, että toimii suoraan Titan Onella, kunhan ohjain on xinput-moodissa. Jossei jostain syystä toimi, niin voit hankkia Mayflash Magic X -adapterin, joka laitetaan ohjaimen kyljessä olevaan USB A -porttiin (ohjain kytketään USB C -portilla suoraan konsoliin, eikä tämä passtrough mode lisää input lagia ollenkaan). Kannattaa googlata ja varmistaa homma vielä.

https://github.com/OpenStickCommunity/GP2040-CE/issues/905

Sitten vielä varmistat, että laitteessa on uusin firmware-versio, niin pitäisi toimia täydellisesti.

Jep, ajattelinkin että tällä hetkellä ei paljon löydy virallisella lisenssillä olevia hitboxeja. 8bitdon virallinen arcadestick olisi Amazonissa, mutta pitää testata nyt tikutonta ohjainta. Tuo R16 näyttäisi olevan 11700 jeniä (n. 70e) AliExpresissa niin ei olisi paha hinta.

Edit: Tilasinkin Haute42 Cosmox Mini Arcade version. Tulee varmaan vähemmän pelailtua kuitenkin, niin halvempi on nyt alkuun parempi. 45 euroa.

https://haute42.com/haute-pad-t-series/

Tuli tuollainen ”Haute 42 T16” hitbox-tyylinen ohjain ostettua Saksan Amazonista, kun porukka noita on hypettänyt. Käytännössä samanlainen ja -mallinen vekoitin kuin kolme kertaa kalliimpi Razer Kitsune. Input lagia on 1000Hz USB polling ratella alle 1ms ja PCB on open source -kamaa, eli päivityksiä tulee koko ajan. SOCD-setit toimii myös suoraan toisin kuin Kitsunella, nappeja on myös enemmän. PS5:llä tarvii adapterin, mutta muilla konsoleilla pitäisi toimia aika kivuttomasti.

Eiköhän tolla Tekken 8:sia (joka on demon perusteella jeesuskamaa) ja SF6:sta pelaa.

Tuli hinku hommata joku arcade stick Xboxille. Näyttäisi olevan vain aika heikosti vaihtoehtoja. Varsinkin kun Microsoft blokkasi epäviralliset 3rd party ohjaimet. Olisiko Scarfilla tiedossa mitään Xboxilla toimivaa leverless ohjainta? Vai pitääkö hommata joku pleikkaversio ja pelaila TitanOne-adapterilla?

https://youtu.be/Nio7fHuYzdc?si=p0Ak1WXhT7Cc1uEj

Siitä vaikka Haute42:lta (tai nykyään kai uudelleen brändätty Cosmox) uunituore R16-malli. Tuossa on sama layout kuin Daigon hitboxissa. AliExpressistä noita pitäisi saada alle satasella, mutta eivät ole vielä ainakaan Saksan Amazonissa myynnissä. Luulisi, että toimii suoraan Titan Onella, kunhan ohjain on xinput-moodissa. Jossei jostain syystä toimi, niin voit hankkia Mayflash Magic X -adapterin, joka laitetaan ohjaimen kyljessä olevaan USB A -porttiin (ohjain kytketään USB C -portilla suoraan konsoliin, eikä tämä passtrough mode lisää input lagia ollenkaan). Kannattaa googlata ja varmistaa homma vielä.

https://github.com/OpenStickCommunity/GP2040-CE/issues/905

Sitten vielä varmistat, että laitteessa on uusin firmware-versio, niin pitäisi toimia täydellisesti.

https://haute42.com/haute-pad-t-series/

Tuli tuollainen ”Haute 42 T16” hitbox-tyylinen ohjain ostettua Saksan Amazonista, kun porukka noita on hypettänyt. Käytännössä samanlainen ja -mallinen vekoitin kuin kolme kertaa kalliimpi Razer Kitsune. Input lagia on 1000Hz USB polling ratella alle 1ms ja PCB on open source -kamaa, eli päivityksiä tulee koko ajan. SOCD-setit toimii myös suoraan toisin kuin Kitsunella, nappeja on myös enemmän. PS5:llä tarvii adapterin, mutta muilla konsoleilla pitäisi toimia aika kivuttomasti.

Eiköhän tolla Tekken 8:sia (joka on demon perusteella jeesuskamaa) ja SF6:sta pelaa.

Tuli hinku hommata joku arcade stick Xboxille. Näyttäisi olevan vain aika heikosti vaihtoehtoja. Varsinkin kun Microsoft blokkasi epäviralliset 3rd party ohjaimet. Olisiko Scarfilla tiedossa mitään Xboxilla toimivaa leverless ohjainta? Vai pitääkö hommata joku pleikkaversio ja pelaila TitanOne-adapterilla?

[Wave race: blue storm (gamecube)]

Wave race: blue storm (gamecube)

Videoiden perusteella aina ajattelin tämän olevan huonompi mitä ps2:n splashdown, mutta päätin viimeinkin kokeilla.
No oikeassa olin.

Tässä on kaks varsin isoa ongelmaa. Sisällön puute ja halpamaisin tekoäly hetkeen.
Sulla on championship moodi joista normal tasolla on 5 kisaa, hardilla 6 ja expertilla 7.
Hard ja expert siis lisää aina yhden uuden radan lisää ja muut on samoja mitä jo normalilla, mutta kovemmalla tasolla on enemmän poijuja mitä kiertää ja uusia esteitä radalla ja saattaa se reitti muutenkin hieman poiketa, mutta ei mitään dramaattista eroa kuitenkaan ole.
Ja siinä se sitten olikin. Täydet 60e kiitos.
No on tässä myös time attack ja stunt moodi joka paperilla olis kiva, mutta kun temppu kontrollit ei toimi.
Peli käskee pitää B pohjassa ja kääntää tattia vaikka ylös ja sitten alas, mutta mitään ei tapahdu.
Kun tutoriaali alueella yrittää noin simppeliä asiaa likemmäs 10 kertaa onnistumatta niin jossain on menty pieleen ja googletus paljasti etten ole ainoa joka ei noita saa toimimaan.

Lisäksi stunt moodissa ajetaan vaan yksi lyhyt kierros, siinä on tiukka aikaraja jota voi pidentää menemällä rinkuloiden läpi ja kaiken tuon keskellä pitäs tehdä temppuja kontrolleilla jotka ei puolet ajasta edes toimi.
Typerintä tuossa on se, että ohjaimessa on vielä kaks nappia jota ei käytetä mihinkään.
Nyt esim can can tehdään pitämällä b pohjassa ja kääntämällä ensin oikealle ja sitten vasemmalle jos haluaa tehdä left can canin tai b pohjaan ja kääntää vasemmalle ja sitten oikealle jos haluaa tehdä right can canin.
Miksei tuokin voisi vaan olla oikealle / vasemmalle + Y riippuen siitä kumpaan suuntaan sen haluaa tehdä.
Sitten on tietenkin temppuja joissa pitää pyörittää tattia just oikeaan suuntaan ja muistaa vielä sen jälkeen pitää sitä tattia ylös tai alas.
Tämä kaikki stunt moodissa jossa se kierros kestää ehkä minuutin ja pitäs jatkuvasti olla tekemässä jotain.

Ja voi jessus millainen se tekoäly on.
Mä oikeesti treenasin ratoja time attackin puolella, opettelin oikoreitit ja sen missä kohdissa kannattaa skipata poiju sillä sä voit missata niitä neljä ennen hylkäämistä ja siitäkin huolimatta expert tason tekoäly potkii perseelle. Välillä se tulee ohi just ennen maalia ja välillä et vaan saa kärkeä kiinni millään.
No tubesta katsomaan videota ja se paljasti kuinka räikeästi peli kusettaa pelaajaa.
Videon tekijä voitti arctic bay radan ajalla 2min 18s.
Mun aika oli 2min 6s ja olin neljäs. 12 vitun sekuntia nopeampi ja silti neljäs ja minä kun luulin, että missaan jonkun hyvän oikopolun.
Mikä pointti pelaamisella edes tuossa vaiheessa enää on?

Kun tätä vertaa splashdowniin mitä kukaan ei tunnu koskaan muistavan niin se näyttää paremmalta, siinä on reippasti enemmän ratoja, reilumpi tekoäly, voit tallentaa joka kisan jälkeen (tässä ei voi edes aloittaa nykyistä kisaa uudestaan), paremmat ja toimivat temppu kontrollit ja parempi soundtrack.
Toisinsanoen se tekee ihan kaiken paremmin.

Prince of persia: forgotten sands (wii)

Forgotten sands on siitä mielenkiintoinen, että neljällä eri versiolla on täysin sama nimi, mutta ne on täysin eri pelejä omalla tarinallaan.
PS3 / Xbox 360 versio on ilmeisesti enemmänkin hack 'n' slash mitä perinteisempi persian prinssi, psp versio on sivulta kuvattu ja keskittyy enemmän tasoloikkaan, 3ds versio on oikeasti jatkoa jollekkin sen omalle PoP pelille ja käyttää pelkkää kosketusnäyttöä ja wii versio on lähinnä sands of time sarjan pelejä.
Ainakin se ps3/xbox versio sijoittuu sands of timen ja warrior within pelien väliin joten mä tykkään ajatella, että nämä kaikki tapahtui siinä välissä jonka jälkeen on aika ymmärrettävää miksi prinssi oli niin vittuuntuneen oloinen warrior within:ssa.

Visuaalisesti tämä näyttää erittäin hyvältä ja peli rullaakin sulavasti.
Wii sai paljon varsin huitaisten tehtyjä pelejä joten mä odotin tämän olevan jotain ps2 PoP tasoa, mutta reippaasti paremmalta tämä näyttää mitä two thrones.
Ongelmana tietenkin on se wiin ohjain sillä nuntsalla liikutaan ja taistelu tietenkin hoidetaan motea ja nuntsaa heiluttamalla.
On tässä sentään jotain oikeasti uuttakin tehty sillä prinssi saa uusia kykyjä ja pystyy laittamaan seinään koukkuja joista voi ottaa kiinni ja lattiaan tornadon joka nostaa sut korkeammalle.
Aluksi noita voi laittaa vaan valmiisiin paikkoihin, mutta parin tunnin pelaamisen jälkeen nuo päivittyy ja niitä voi laittaa mihin haluaa kunhan se alusta ei ole punaisten köynnösten valtaama ja nuo tietenkin tehdään ruutua motella osoittamalla.
Vielä myöhemmin saadaan kyky joka muodostaa kuplan prinssin ympärille jonka avulla voi pysyä paikoillaan ilmassa.
Kun nuo kaikki yhdistää niin tasoloikka on vaativampaa mitä ps2 trilogiassa ja varsinkin kun just lähiaikoina on pelannut warriorin ja two thronesin niin pelin logiikka ei vaan mennyt tajuntaan.

Esim välillä täytyy juosta seinää pitkin kahden sirkkelin väliin, hypätä pois seinästä vaikka alhaalla odottaa vaan kuolema, muodostaa se kupla, laittaa koukku toiseen seinään ja hypätä sinne.
Tässä ei myöskään kelata aikaa taaksepäin vaan sulla on muutama life orb joista menettää yhden jos tiput kuolemaan ja maksimi määrä on 6 jos onnistuu löytämään kaikki päivitykset.
Nuo palauttaa sut myös taistelun aikana just siihen missä olit jos henki lähtee joka on hyvä asia sillä vihut iskee varsin usein kameran ulkopuolelta ja kun miekkaa heilutetaan motea vatkaamalla ja kameraa käännetään pitämällä c nappi pohjassa ja osoittamalla motella ruudun reunaa niin kaikki varmaan tietää kuinka hyvin tuo toimii.
Mä en tajua miksei kameran kääntämistä oli laitettu dpadiin sillä nyt ainoa suunta joka on käytössä on alaspäin jossa on kierähdys.
Tuo olisi voitu laittaa sen nuntsan c napin taakse ja kamera dpadiin niin homma toimisi paljon paremmin.

[Sonic and the secret rings (wii)]

Sonic and the secret rings (wii)

Mikäs voisikaan mennä vikaan kun tehdään sonic joka on autorunner ja kaikki ohjaaminen tehdään pelkän wiimoten kanssa.
Sä siis kallistelet kapulaa jotta voit liikkua sivuttain ja työnnät eteenpäin homing attackia varten.
Nuo vielä toimii ihan ok ja homing attack oli oikeasti luotettavampi mitä unleashedin ps2 versiossa.
Mutta sitten on se muu pelattavuus.

Perus hyppy on jopa pari senttiä korkea ja jos haluat silleen normaalisti ilmaa niin sun täytyy ladata hyppy pitämällä 2 nappia hetki pohjassa ja tämän aikana sonic luisuu pitkin maata...usein kuolemaansa kunnes tuohon tottuu.
Mä en tottunut koskaan joten mä tein pikku hypyn ja painoin välittömästi napin uudelleen pohjaan jolloin sonic tulee välittömästi alas ja pysyy paikoillaan kunnes hyppäät uudestaan. On sillä kyllä jarru nappikin.
Joskus on myös pakko mennä takaperin joka hoidetaan kallistamalla kapulaa niin, että napit on sua kohti, mutta sonic ei käänny kuten ei kamerakaan joten peruutat vaan sokkona.

Jos tämä ei riitä niin peli myös pakottaa tekemään tehtäviä kuten välttelemään saviruukkuja tai keräämään tietyn määrän sormuksia ennen kuin se päästää jatkamaan tarinaa.
Isoin ongelma on siinä ettei peli kerro mitkä tehtävät sun pitää tehdä jotta se tarina etenee joten kolmannen maailman kohdalla mä otin läppärin viereen ja katsoin mitkä pitää tehdä.

Peli sentään näyttää hyvältä ja tässä on loputtomat elämät ja mukavan reilusti checkpointeja joten kokonaisuutena tämä ei päässyt ärsyttämään edes niin paljoa mitä xbox 360 unleashedin boost kentät.
Pelin parasta antia olikin party mode joka on kokonaan eri tiimin tekemä ja se on aika suora mario party kopio.
Tarjolla on yli 40 minipeliä ja kolme eri tapaa pelata jos ei vaan halua valita niitä valikosta.
Yhdessä on huone täynnä arkkuja ja minipelin voittaja saa avata niin monta kuin uskaltaa.
Melkein kaikissa on tavara joka antaa eri määrän pisteitä, mutta joissakin on ansa joka antaa vuoron toiselle pelaajalle tai vissiin jopa sun pisteet jollekin toiselle. Kun kaikki aarteen sisältävät arkut on avattu niin peli on ohi.

Treasure hunt moodissa on pelilauta jossa on monta arkkua ja peli kertoo mikä aarre pitää löytää ja kolmen aarteen löytäjä on voittaja.
Se kuinka monta ruutua saa liikkua riippuu siitä kuinka hyvin sijoitut minipeleissä.
Sitten on vielä yks jossa jokaisella pelaajalla on oma laiva ja se liikkuu aina tietyn määrän eteenpäin sijoituksesta riippuen ja se joka pääsee ekana aarteelle on voittaja.
Mä jaksoin pelata noita muutaman tunnin jopa ihan yksin tekoälyä vastaan.

Sonic and the black knight (wii)

Aivan huikea parannus vaikka kriitikot muuta väittikin aikoinaan.
Nyt liikutaan ihan tatin avulla joten sonic ei juokse automaattisesti eteenpäin ja motella huitominen käyttää miekkaa. Juu nyt ollaan king arthurin tarinoissa ja sonicilla on miekka ja vielä puhuva sellainen.
Pelissä on edelleen iso määrä erilaisia tehtäviä, mutta sulle on aina selvää mikä vie tarinaa eteenpäin ja tarinakin on parempi ja välivideot hienompia.
Tai no sellaisia aika liikkumattomia kuvia ne on vieläkin, mutta nyt niissä on jopa väriä toisin kuin edellisessä jossa oli joku filtteri joka sai kaiken näyttämään haalealta.
Valitettavasti tässä ei ole mitään party modea vaan sen tilalla on battle mode jossa voi tapella kaveria vastaan.

Sonic chronicles: the dark brotherhood (ds)

Tämä on peli jota moni ei varmaan muista tai edes tiedä, että tällainenkin on olemassa.
Kyseessä on siis biowaren tekemä ja vuoropohjaisella taistelulla varustettu roolipeli.
Internetin perusteella kukaan ei tykkää tästä, mutta mä tykkäsin.
Tarina oli ihan kiinnostava sillä käy ilmi ettei knuckles olekaan viimeinen echidna vaan niitä on ihan kokonainen toinen klaani vangittuna twilight cage nimiseen ulottuvuuteen ja niiden johtaja Ix on nyt kovin tuomassa niitä takaisin aikeinaan valloittaa koko maailma.
Matkan aikana pelattavaksi tulee 10 eri hahmoa ja melkein kaikilla tulee myös pelattua sillä pari kertaa tiimi jaetaan kahteen neljän tyypin porukkaan.
Onneksi kaikki saa aina saman määrän expaa joten voit pelata niillä millä haluat ilman pelkoa siitä, että tuossa tilanteessa puolet porukasta on liian alhaisella tasolla.

Taistelustakin tykkäsin enemmän mitä mario & luigi ropeissa sillä tämä käyttää osusta tuttua mekaniikka jolloin power hyökkäyksiä tehdessä pitää styluksella näpäyttää rinkuloita oikeaan aikaan ja välillä on myös "hold nuotteja" jossa pitää vaan seurata sitä palloa.
Mä oikeasti ihmettelen miksi tuota haukutaan itseääntoistavaksi ja tylsäksi vaikka mario & luigi peleissäkin on käytössä alusta loppuun se sama pomppu, vasara, tulipallo ja pari spesiaalia ja aina sä vaan painat A tai B nappia oikeaan aikaan.

Tätä myös haukutaan rumaksi ja jos tätä pelaa emulaattorilla pc:lla niin ymmärrän valituksen kun kuva on iso, mutta mä pelasin WiiU:lla niin, että kumpikin ruutu oli gamepadin ruudulla ja pidin sitä pystyssä ja varsinkin ne käsin tehdyt taustat näytti oikeasti hienoilta.
Lisäksi taistelu tietenkin toimii paljon paremmin styluksella kuin hiirellä.
Aikaakin meni päälle 20 tuntia

BMX XXX (ps2)

Mä pelasin tätä joskus 20 vuotta sitten ja tykkäsin joten ihan nostalgian takia ostin kun halvalla sai ja tykkäsin edelleen joten tämänkään kohdalla en tajua kaikkia "paskin peli ikinä" videoita ja kommentteja.
Mä kyllä ymmärrän ettei pelin lapsellinen vessa / alapää huumori iske kaikkiin, mutta tuollaiset kommentit tarkoittaa mun mielestä jo sitä, että peli on teknisesti täysin rikki, mutta kun se ei ole.
Mä pelasin tän heti thps 4:n jälkeen enkä huomannut minkään olevan erityisen rikki vaan temput, grindit ja muut toimi kuten pitää.
Isoin ongelma olikin mun oma lihasmuisti joka pakotti aina grindin lopuksi painamaan alas + neliö joka haukassa taitaa olla perus heelflip, mutta tässä se on backflip ja sanomattakin selvää, että voltti fillarin kanssa ei oikein onnistu kaiteen päältä hyppäämällä :D

Kaikkialla myös sanotaan kuinka ps2 versio on sensuroitu, mutta ei mun peli ainakaan ole vaan siinäkin voi pelata naisella jolla on tissit paljaana.
Jopa niissä oikeissa strippi videoissa on pari pätkää jossa ollaan yläosattomissa.
Soundtrack on myös hyvä ja peli rullaa sulavat 50fps toisin kuin thps4, mutta tämä kyllä on myös rumempi.

Turok evolution (ps2)

Mä en käsitä miten olen tämänkin joskus pelannut rehellisesti läpi.
Tai no ehkä se on tavallaan kertovaa, että mun ainoat positiiviset muistot on siitä kun sen ekan kierroksen jälkeen pelasin tän uudestaan läpi kuolemattomana ja loputtomien ammusten kanssa.

Ruudunpäivitys takeltelee ihan jatkuvasti ja taitaa olla enimmäkseen jossain 20fps tuntumassa.
Viholliset ampuu sua paikoista josta niitä ei meinaa erottaa vaikka oikeasti etsit niitä ja välillä kentät on pitkiä eikä checkponteja ole.
Isoin ongelma oli kuitenkin tähtäys joka häiritsi jopa huijausten kanssa sillä jostain syystä viistoon tähdätessä tähtäimen nopeus muuttuu suorastaan matelevan hitaaksi. Siis tyylin codin hitain herkkyys tason hitaaksi.
Mä en vielä tiedä johtuiko tuo siitä kun pelasin sen 8bitdo adapterin kanssa vai ei, mutta aion kyllä testata kun laitan pleikan taas telkkariin kiinni.
Uteliaisuudesta testasin cube versiota eikä tähtäyksessä ole tuollaista ongelmaa vaikka sama adapteri ja ohjain käytössä ja vielä toinen adapteri siinä välissä eli cube ps2 adapteri -> 8bitdo -> dualshock 4.
Lisäksi cube versio on jatkuva 50 fps.

Conduit 2 (wii)

Varsin jees 4-5 tunnin fps räiskintä jossa päähahmon äänenä on duke nukem itse eli Jon st. John.
Onneksi tässä oli classic controller tuki sillä motella tähtääminen olisi ollut aika tuskaa sillä vaikka liikuttaisit tähtäintä vain vähän niin kamera kääntyy aina. Jos se tähtäin olisi lukittu keskelle ruutua niin tuo olisi ok, mutta kun se liikkuu ruudulla kuten wii peleissä aina niin tuo häiritsi äärimmäisen paljon. Yleensähän kamera kääntyy vasta kun tähtäimen vie lähelle ruudun reunaa.
Koitin myös vetää deadzonen maksimiin ja silti ruutu aina liikkui johonkin.

Onneksi mulla oli aikoinaan ebaysta ostettu classic controller kopio tallessa.
Jotain kertoo sekin, että mä pelasin mieluummin tuolla vaikka siinä on tateissa puolet tyhjää. Ei siis niin minkäänlaista vastusta kun niitä heiluttaa puolelta toiselle ennen kuin mennään puolvälin yli. Alle 10e se kyllä vaan maksoikin joten ei ihme :D

Itse räiskintä toimii ihan hyvin, maisemissa on vaihtelua ja kiinan kenttä näytti oikeasti aika hemmetin hyvältä mitä en wii peliltä odottanut.
Aseitakin on perus mp5:sta aina alieneiden hive cannoniin asti jonka sisuksiin hahmo survoo kätensä ja se vinkaisee aina kun sen ottaa käyttöön.
Se vinkuu myös silloin kun sillä lyö jotain :D
Kentissä on myös kerättävää ja niistä voi löytää myös päivityksiä jotka on cod tyylisiä perkejä ja eri asioita skannaamalla saa myös rahaa jolla nuo perkit voi myös ostaa.
Fiksuna päätöksenä rahat saa takaisin jos myöhemmin löytää sen perkin jostain kentästä.

Suorastaan raikas tuulahdus kun nykyään fps pelitkin on jotain open world pelejä.
Joo tiedetään, että tarjolla on nykyään myös miljoona boomer shooteria, mutta niitä mä en kaipaa ja mulla on niistä yliannostus jo pelkästään gmanin arvosteluja katsomalla.

[Sonic unleashed (ps2)]

Sonic unleashed (ps2)

Se parempi versio pelistä.
Boost kentät on parempia sillä niistä puuttuu ne lukuisat äkkikuolemat ja muu vastaava ja sulla on jopa aikaa reagoida asioihin.
Werehog kentät on yli 20 minuutin kentän sijasta jaettu pienempiin 5-7 minuutin kenttiin ja taistelua on paljon vähemmän ja tästä puuttuu myös ne kapeiden palkkien päällä tasapainoilut.
Silloin kun taistelua on niin se on ohi paljon nopeammin sillä viholliset kestää paljon vähemmän osumaa.
Jos xbox 360 versiossa menee ihan ekoihin werehog kenttiin maksimiin kehitetyn hahmon kanssa niin vihut kuolee samaa tahtia mitä tässä ihan alusta alkaen.

Myöskään niitä mitaleja ei ole mikään pakko kerätä ja muutenkin niitä annetaan suorituksen mukaan.
Kentän läpäisy B-rankilla antaa yhden, A-rank kaksi ja S-rank kolme. Noilla voi sitten avata gaia gate huoneita joissa on aina joku pikku pulma jossa vaihdellaan normi ja werehog sonicin välillä ja noista saa kuva ja musa extroja sekä lisäreitä ja uusia extra kenttiä.
Elämät on tehty eritavalla mitä normaalisti sillä 100 sormusta keräämällä ei saa lisäriä eikä niitä muutenkaan ole kentissä vaan sä aloitat kentät aina tietyllä määrällä elämiä joka alussa on kaksi.
Sitten noista pulmahuoneista lisäreitä keräämällä saa nostettua tuota aloitus määrää ja maksimi taitaa olla 14 elämää.

On tässä pari isoa vikaakin ainakin ps2 versiossa.
Toinen on werehog juoksun aktivoiminen tatin tupla liikautuksella haluttuun suuntaan ja välillä tuo aktivoitui kun vaan normaalisti käänsin tattia ja hahmo juoksi reunalta kuolemaansa.
Ohjaimen liipaisimia ei käytetä mihinkään joten miks helvetissä juoksua ei ole laitettu niihin.
Sitten on boost kenttien homing attack joka onnistui turhauttamaan aivan liian monta kertaa.
Vihollisen päällä on se homing attack kohteen kuvake, minä painan nappia, sonic tekee homing attackin, mutta lopettaa sen parin sentin jälkeen ja tippuu kuolemaan.
Jos noita ongelmia ei olisi niin olisin kutsunut tätä jopa hyväksi. Wii version kohdalla en ole kuullut noista valitusta ja se on muutenkin se parempi versio ja sitä voi pelata myös gamecube ohjaimella.

Sonic rush, rush adventure ja colors (ds)

Rush oli se peli joka esitteli ns. boost mekaniikan eli kunhan boost palkissa on tavaraa niin Y nappia painamalla sonic menee aikamoista vauhtia.
Eka peli esitteli myös Blaze the catin jolla päästään myös pelaamaan.
Itse peli on varsin lyhyt sillä eri maailmoja taisi olla kuusi ja jokaisessa on kaks kenttää ja pomo, mutta tämä onkin tarkoitus pelata molemmilla ja tietenkin kerätä kaikki chaos emeraldit jotta saa sen oikean loparin.
Blazella on omat sol emeraldit, mutta se saa sellaisen aina pomomatsin jälkeen.

Mä pelasin vain Blazella sillä kummallakin mennään aivan samat kentät ja pomot ja mä sain tän kenttä designista aivan tarpeeksi jo sen kanssa.
Kaikki nämä on tehnyt dimps joka suorastaan rakastaa pohjattomia kuiluja ja kuten arvata saattaa niin tuollainen ei oikein toimi boost mekaniikan kanssa.
Aluksi kentät oli ihan hyviä, mutta viimeiset kolme maailmaa on täynnä tuota paskaa ja uskon hyppyjä saa ottaa yhtä usein kuin vanhoissa nes ja amiga peleissä.
Koska kyseessä on ds peli niin tämä tietenkin käyttää kumpaakin ruutua johon kesti hetken tottua ja mä edelleen vihaan sitä kuinka se ruutujen välissä oleva aluekin on tavallaan pelialuetta vaikkei sitä näe.
Eli jos vihollinen tulee alaspäin niin se ei siirry suoraan yläruudun alareunasta alaruudun yläreunaan vaan se on hetken siinä välissä.
Aivan vitun kivaa kun kyseessä on sivuttain liikkuva vihollinen ja sä olet liikkuvan tason päällä josta tiput jos edes hipaiset vihollista tai seinää.
Ja tuo sama ärsytys on ihan jokaisessa ds pelissä joka käyttää kumpaakin ruutua kentän näyttämiseen ja mä olen aina vihannut sitä.

Rush adventure sitten olikin iso parannus sillä kenttä design on paljon parempaa eikä mitään pohjatonkuilu helvettiä ole pilaamassa pelaamista.
Tällä kertaa mukaan heittäytyy myös Marine pesukarhu joka on yli pirteä sekä innokas ja moni tuntuu vihaavan sitä, mutta mun mielestä se oli vaan hauska. Valitettavasti sillä ei päästä pelaamaan vaan pelattavana on edelleen sonic ja blaze.

Uutta on myös ajoneuvot joita on neljä. Vesiskootteri, ilmatyynyalus, isompi laiva sekä sukellusvene ja näillä mennään aina uusille saarille kunhan ensin piirretään haluttu reitti eli homma toimii ihan kuten LoZ: phantom hourglassissa. Matkustamisen aikana jopa ammutaan vihollisia ja niiden ammuksia kosketusnäyttöä tökkimällä.

Ajoneuvojen mukana tulee kyllä myös sellainen uudistus mistä ei pahemmin tykätä eli niiden rakentamiseen tarvitaan materiaaleja ja joka saarelta saa eri materiaalia ja niiden määrä riippuu sijoituksesta.
Mä pelasin ekan pomon varmaan neljä kertaa ekan tunnin aikana, koska mä sain siltä nopeammin tarvittavaa materiaalia kuin niitä normi kenttiä pelaamalla, koska mä saan aina paskan arvosanan joka kentästä.
Jos haluaa vaan perus lopetuksen tarinaan niin tuota ei tarvitse liikoja harrastaa ja jos saa hyvän arvosanan kentästä niin vieläkin vähemmän, mutta jos haluaa sen ns. oikean lopun niin homma on eri sillä sun pitää myös päivittää ajoneuvoja jotka vaatii taas lisää materiaaleja.
Mä tietenkin tyydyin siihen normi loppuun joten tämä oli varsin mainio peli.

Colors jatkaa samalla linjalla, mutta nyt boostin virkaa toimittaa tietenkin valkoinen wisp ja mukana on myös laser, pora, burst ja void wispit.
Tämä on taas perinteisen suoraviivainen peli ja pelattavana on vain sonic itse.
Aluksi tämäkin oli varsin jees, mutta mukana on pari ärsyttävää pomoa ja parissa viimeisessä maailmassa alkaa taas se perus dimps kenttä design nostamaan päätään.
Eipä tästä oikein muuta tavitse sanoa. Pohjimmiltaan eka rush wispeillä varustettuna.

Sonic advance (gba)

Tämän kohdalla huomasi kuinka vainoharhaiseksi noiden ds pelien pelaaminen on mut tehnyt sillä aina kun ei nähnyt mihin on hyppäämässä niin olin varma, että siellä odottaa varma kuolema ja pari kertaa tippuessa jo kirosin, mutta yllättäen alhaalla odottikin vielä maata ja olin iloisesti yllättynyt.
No puolvälin jälkeen se helvetti taas repesi ja joka kenttä ihan täynnä pohjattomia kuiluja.
Se on kivaa kun seisot reunalla ja ruudulla näkyy kaikkialla vaan se kentän tausta grafiikka. Mihin pitää mennä? Odottaako alhaalla maa, piikit vai kuilu? Who the fuck knows. Hyppää ja ota selvää.
Tämä kyllä antaa game overin jälkeen jatkaa siitä kentästä mihin jäit, mutta en mä ala aikaani tuhlaamaan tuollaisen paskan takia joten save statet oli ahkerassa käytössä.

Nämä kaikki tuli siis pelattua WiiU:lla. DS pelit oli hyvä pelata niin, että normi kentissä kumpikin ruutu on telkkarin ruudulla ja sitten kosketusnäyttö osioissa kuten ne ajoneuvo jutut tuli laitettua se pelkkä alaruutu gamepadin ruudulle. Advance tuli pelattua myös gamepadin ruudulta sillä eihän mitään gba peliä kestä 4k telsun ruudulta katsoa.