Xbox alkanut blokkaamaan epävirallisia lisälaitteita. Vieläkö Scarfilla toimii Titan Two vai mikäs adapteri se olikaan. Itsellä on jossakin laatikossa adapterit, joten en ole ehtinyt vielä testaamaan.
Toimii, koska adapteri käyttää MS:n omaa ohjainta todentamiseen. Samasta syystä XIM:ien pitäisi edelleen toimia.
Tämä ohjainadapterien toimiminen oli yksi syistä, miksi olen suosinut Xboxia, joten jos MS nyt tosiaan on menossa samaan suuntaan Sonyn kanssa, niin voi olla, että tämä on viimeinen konsolini. Voi suosiolla siirtyä PC:lle ensi genissä. Ja mikäli Titan Two lakkaa toimimasta joskus, niin heitän konsolin samantien ikkunasta pihalle.
MGS1 on helposti sarjan paras peli. Tautisen kova soundtrack ja ääninäyttelijäporukka, jonka castingista vastaava henkilö ansaitsisi jonkin Nobelin. MGS2 oli monella tapaa valovuosia aikaansa edellä, muttei sitä peliä jaksa enää pelata, kun rytmitys on järkyttävää paskaa. MGS3:n puolestaan pilaa raivostuttava valikoissa ravaaminen, mikä onkin sitten 50% koko pelistä. MGS4:sta ja MGS5:sta ei tarvitse edes puhua, jöötiä molemmat.
DF:n John Linneman napisee digitaalisen jakelun miinuksista ja fyysisen jakelun plussista melkein viikoittain ja välillä kuulee hyviä vertailuja kun esim. CoDit saa alelaarista 10-20€ niin verkossa hinta on edelleen 59,90€-69,90€. Joten julkaisijat tulevat rampauttamaan entisestään fyysistä jakelua ja edistämään digitaalista jakelua. It's just business.
Ja eroja on uusien pelien hinnoissakin. Hyvä esimerkki eilen julkaistu spider man 2 jota saa cittarista plussa kortilla 59,99e ja samaan hintaan myy ainakin myös gigantti. Perus digi versio storessa 79,95e.
Toisaalta pienellä kikkailulla saa Xboxille uudetkin pelit diginä 30-50e hintaan Argentiinasta. Ainakin siihen asti kunnes ei saakaan enää
Edit: Tosin nyt tuli ekaa kertaa vastaan koodi, jota ei voinut lunastaa VPN:n ja muun regionin tilin kanssa. Piti tehdä argentiina gamertag ja sitten toimi VPN:n kanssa. Sinänsä ei väliä, kun peliä voi pelata millä profiililla vain. Onko Scarfille tapahtunut vastaavaa? Oli kyllä vanhempi peli, Thumper (2016), että en tiedä voisiko johtua siitä. Samalla ostin Risk of Rain 2 ja se meni nätisti läpi.
Jotain ongelmaa oli joskus jonkin koodin kanssa, mutta VPN:ää vaihtamalla prosessi meni lopulta läpi.
Alan Wake II olisi muuten Islannin Xbox Storessa 38 euroa, eikä VPN:ää tarvita ollenkaan.
Edelleen täytyy hehkuttaa tuota YouTube Premiumia, jonka saa VPN-kikkailulla tosiaan eurolla kuussa
Mites kikkailit. Tsekkailin tuossa viikko sitten, mutta ei tullut halpaa hintaa vaika kokeilin Turkkia ja Ukrainaa. En tiedä sitten olisiko pitänyt tehdä ihan uusi Google-tili ja laittaa maaksi jompikumpi noista.
Lisäksi kun sen Premiumin on saanut jostain halpismaasta, voiko sitten käyttää sitä huoletta ilman VPN:ää?
Argentiinan kautta hankin tuon Premiumin joskus, ja toimii tosiaan, vaikkei VPN olisi päällä. Toimi ihan ikivanhalla Google-tililläni, niin ei tarvinut uudelleen keräillä tuhansia videoita suosikkeihin.
Omat Audeze LCD2 Classic -kuulokkeet ovat olleet nyt kohta pari vuotta käytössä, enkä niistä varmastikaan tule ikinä vaihtamaan toisiin luureihin, ellei sitten joku taho älyä tehdä Applen tyylistä päänseurantaa johdollisiin hifi-kuulokkeisiin. Jokin vastaavanlainen viritys on kyllä olemassa (en muista miten se päänseuranta oli toteutettu, koska pystyit käyttämään mitä tahansa kuulokkeita), mutta ko. setti maksoi +5000 euroa. Aivan huikeat kuulokkeet, eivätkä keinonahkakuulokekupit ole vieläkään alkaneet tuhoutumaan, vaikka luurit ovat päässä joka päivä. Toisin kuin Sennheiserin HD800-kuulokkeissa, joiden kupit murenevat käsiin, vaikka et edes käyttäisi niitä. Uudet maksavat 90 euroa.
Latailin Maciin kehutun SoundSource-softan, jolla saa kikkailtua äänilähdöillä kaikennäköistä. Kokeilin yhdistää MacBookin bluetoothilla Oppon HA-1 -kuulokevahvistimeen ihan huvin vuoksi, koska en ole tuota ominaisuutta aikaisemmin kokeillut. Noh, se toimi - tietenkin, puhutaan kuitenkin Macista - heittämällä, vaikka kuulokevahvistin on jo kymmenisen vuotta vanha. Saa kätevästi kuunneltua musiikkia YouTube Musicista ilman johtohelvettiä. Edelleen täytyy hehkuttaa tuota YouTube Premiumia, jonka saa VPN-kikkailulla tosiaan eurolla kuussa: musiikissa bitrate on muistaakseni parempi kuin Spotifyssä, suositukset tomivat paremmin, eikä tarvitse kärsiä perus-Tubessa siitä saatanallisesta mainosspämmistä, jonka blockaaminen tehdään koko ajan vaikeammaksi.
Huomasin, että SoundSource tarjoaa myös valmiita EQ-profiileita kuulokkeisiin, joten kokeilin niitä Audezen LCD2 Classic -kuulokkeillani. Kyllähän tuo ääni vaan parantuu entisestään. Edelleen end game -kamaa nämä luurit ja aivan lyömättömät hintaluokassaan. Sonyhan osti Audezen, joten saa nähdä, mitä tekevät firmalle.
Xboxin tulevaisuudensuunnitelmat vuosivat nettiin. Eniten pisti silmään, että ensi vuonna pitäisi tulla Xbox-ohjain, jossa on gyro, haptiset pörinät ja vähemmän ääntäpitävät modulaariset (?) tatit/napit. Luojan kiitos, ehkä tulevaisuudessa aletaan saada enemmän gyroa tukevia pelejä.
Metroid Dread. Vaikuttaa mulkunkovalta: todella tyydyttävät ääniefektit, upeat animoinnit sekä timanttinen ohjaus. En nyt muista, mistä porukka on peliä kirisoinut, mutta alku ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Metroid Prime Remastered. Juuri niin hyvä, mitä voi olettaa. En tajua, miten Retro on saanutkin pelistä noin hyvännäköisen. Äänimaailma myös rautaa. Tuskin tätä kuitenkaan jaksan pelata, koska edellisestä läpipeluukerrasta on sen verran lyhyt aika.
Donkey Kong Tropical Freeze. Eipä Retro osaa huonoja pelejä tehdä. Wiin Donkey Kongia ei jaksanut pelata edes Dolphin-emulaattorilla, jossa ei tarvinnut käyttää Wiimoten hölmöä heiluttelua, koska niissä Wiimote-liikkeissä tuntuu olevan väkisinkin viivettä, vaikka liikkeet tekisi digitaalisella napilla. Tropical Freezessä ei tuota ongelmaa ole, joten pelaaminen maistuu. Hemmetin hyvännäköinen ja -kuuloinen peli tämäkin, ja salareita on mukava etsiskellä.
Super Mario Odyssey. Kova tämäkin. Vihdoin tuli peli korkattua, vaikka ostin tämän muistaakseni jo julkaisussa Switchille.
Mutta joo, eipä sitä Switch 2:sta tarvitse odotella, kun noita pelejä voi jo nyt pelata emulla kunnollisella resoluutiolla. Ainoa miinus on shader compilation, joka aiheuttaa tökkimistä, kun shaderit otetaan talteen ensimmäistä kertaa, mutta nopeasti tuohon tottuu.
Latailin Macciin uuden käyttiksen betan, jonka Game Mode vähentää DualSensen kammottavaa input lagia (eikä ohjainta saa kytkettyä pelkällä kaapeliyhteydellä Apple Silicon -koneissa, johtuen jostain Applen sekoilusta). Zeldan pelailu on huomattavasti nautinnollisempaa. AirPodien latenssi häviää myös kokonaan, mutta tuntuu, että input lag nousee, jos laitteessa on useampi bluetooth-laite yhdistetty samanaikaisesti. Deadzonet saa myös poistettua sekä modeilla FOV:ia suurennettua ja kameraohjauksen herkkyyden tuplattua. 60fps-tuki on toki myös mahdollista, mutta valitettavasti MacBookin tehot eivät tunnu riittävän tuon pyörittämiseen kunnolla. Joka tapauksessa emulaattoreilla jälleen saa paremman pelikokemuksen, kuin alkuperäisellä raudalla, koska pelintekijät eivät näitä ohjauksen perusjuttuja ikinä osaa itse tehdä oikein.
Metroid Prime Remasteredia tuli myös kokeiltua, mutta en pitänyt yhtään tuosta gyron toiminnasta. Rotaatio toimii tönkösti verrattuna JoyShockMapperissa tottumaani asetukseen - noista vaihtoehdoista voi lukea täältä. Switchillä kaiketi gyro on toteutettu tuolla local-asetuksella, kun world- ja player-asetukset tuntuvat luontevammilta käyttää padilla pelattaessa.
EDIT: Eipä tuossa gyrossa olekaan mitään vikaa, kun tajuaa nostaa herkkyyttä pelin valikoista ja pistää gyron deadzonea oletusasetusta pienemmäksi. Metroid Prime on kuin luotu tuota hybridiasetusta varten.
Viimeisimpänä pelinä on tullut hakattua uutta Armored Corea. Aivan loistava peli monestakin syystä. Pelin rakenne on tuulahdus ysäriltä, ei pitkiä välidemoja, ei mitään lässytysdialogia ja pelaaja saa omaan tahtiin pelailla tehtäviä jotka ovat todella lyhyitä. Yleensä tehtävät pääsee läpi jossain 15-30 minuutissa lukuunottamatta isoja bosseja joita tietenkin hinkataan pahimmillaan tuntitolkulla jos buildi ei ole kunnossa. Itse myös koukutuin pelin tarinaan ja loreen, mukavan masentavaa settiä.
Pelin suurin miinus on sen vaikeustaso. Normaalit tehtävät ovat aivan liian helppoja ja pomot hemmetin vaikeita kunnes vähänkään aivosoluja rasittamalla löytää optimaalisen buildin. Sen jälkeen bossitkin on kaatunut ekalla yrittämällä. Siltikin tää on helposti semmonen 9/10 peli ja jokaisen geimerin pitäis ainakin testata.
Itse jaksoin Chpater 1:n bossiin, kunnes lopetin pelaamisen. Alkoi vituttamaan se jatkuva ohjusspämmi, joka peittää 95% näkyvyydestä, lock on -piippailu, stagger-systeemi ja paska kameraohjaus sekä quick turn, joka toimii juuri päinvastoin kuin kaikissa muissa peleissä (pitää ensin painaa B/O-nappia ja sitten vasta alas vasemmasta tatista). Neljällä eri olkapäänamiskalla (liipasimet ja RB/LB) yhtäaikainen räiskiminen tuntuu myös epäintuitiiviselta - ei tule heti mieleen peliä, jossa pitäisi pitää koko ajan neljää sormea varattuna räiskimiseen. Samalla pitäisi kaikkien edellämainittujen ärsykkeiden keskellä pitää mielessään kirjaa, että missä hemmetin aseissa nyt on lataus meneillään, koska HUD:in luettavuus on niin huono, että siitä on mahdoton nopeasti lukea mitään tietoa. Siihen päälle vielä manuaalilataukset, niin peli alkaa tuntua yhtä antiikkiselta kuin jotkut PS2-aikojen MGS-pelit, joissa tarvitaan parhaimmillaan yhtätoista sormea samanaikaisesti joidenkin toimintojen tekemiseen.
Peli on myös graafisesti uskomatonta mössöä ainakin Xboxilla, enkä saanut HDR:stä mitään irti.
Ehkä tässä käy vielä joskus sekirot (onhan tämä samalta tiimiltä) ja havahdun pelin hyvyyteen vasta myöhemmin, mutta epäilen.
Ettei vain olisi iskenyt burnout pelaamiseen? Muistaakseni Epi myi konsolit ja pelinsä joskus GameCube-aikakaudella. Formula-lautakin kuoli aikoinaan kun Epi sai tarpeekseen ajopeleistä. Mutta eiköhän vapahtajamme palaa - ainakin toivottavasti - sitten Switch 2:n julkaisussa viimeistään.
Dustin Homesta tuli napattua MacBook Pro 16" M1 Max 32Gb 1Tb -malli parilla tonnilla suht järjettömästä alesta. Ihan hullu vehjehän tämä on kymmenen vuotta vanhan MacBook Pron jälkeen. Oikeastaan ainoa syy, miksi olisin tuon M2-mallin ostanut, on HDMI 2.1 -tuki, mutta tuonkin tuen saa nykyään M1-malleihin tällä kaapelilla. Windows-pelitkin (tai osan niistä) saa nykyään toimimaan kikkailulla, mutta eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin kuin natiivit pelit. MacOS Sonoma tuo myös mukanaan Game Moden, jonka pitäisi nopeuttaa Bluetooth-kaistaa, jolloin padeissa on vähemmän lagia ja AirPodsien pitäisi toimia ilman viivettä.
Enemmän fiilksiä, kunhan tällä on tullut enemmän säädettyä.
EDIT: Uusi Zelda näyttäisi toimivan RyujinX-emulaattorilla hyvin, DualSensen gyrokin pelittää ilman sen kummempaa kikkailua. Viivettä on jonkin verran, mutta ehkä tuo korjaantuu sitten Sonoman myötä. RetroArchilla HDR:ää tukevat shaderit näyttävät nekin hyvältä, vaikka näyttö kalpeneekin liikkeentoistossa OLED:lle sata-nolla.
Armored Core VI tuli napattua Enebasta Argentiina-koodilla alta 40 euron (A4 gamerin kautta ostin oman koodini) Xboxille. VPN:llä tosiaan lokaatioksi Argentiina ja koodi lunastetaan Microsoftin redeem-sivulla, kun olet sisäänkirjautunut MS-profiiliisi.
Huhhuh, enpä tiennytkään, että kyseinen skaalain on tulossa. Skaalaa käytännössä kaikkien retrokonsolien kuvan 4K-töllöille sopivaksi ja tukee CRT-filttereitä HDR-tuella. Tekee käytännössä saman kuin RetroArch, mutta alkuperäisellä raudalla.
Itse olen tykännyt omasta 14 Pro Maxista - ilman suojausta mennään, ja aina on valtava erektio kun hyväilen vehjettä käsilläni. En oikeastaan mitään muuta pahaa sanottavaa keksi kuin juurikin tuon kameran post processing -sekoilun. Kannattaa kokeilla kehuttua Halide-kamerasovellusta, johon saa ilmaisen kokeilun.
Applen VR-lasit on aika päräyttävä kamaa. Olisikohan tässä iPhonen kaltainen vallankumouksellinen tuote. Nuo kun vielä saa joku päivä langattomina niin huhhuh.
EDIT: Kaapeli menee ilmeisesti johonkin taskuun sopivaan värkkiin (iPhone?).
EDIT2: Se oli akku. Fiksua, helpompi ostaa uusi tilalle, eikä lisää härpäkkeen painoa.
Enpä tiiä, parikymmentä tuntia Monster Hunter Risen Sunbreak-lisäriä takana, ja tämä on jo nyt heittämällä omassa TOP5:ssä. Monster Hunter World oli minulle paras peli varmaan viimeiseen 10 vuoteen (tai 20 vuoteen, helvetti aika kuluu nopeasti), eikä se pärjää oikeastaan millään mittapuulla Sunbreakille.
Tuntuu, että kaikki peruspelin ongelmat on korjattu: uusi satamakaupunkiteema Hubissa pieksee fiiliksellään sen nopeasti tympiinnyttävän Japani-teeman ärsyttävällä hoilotusmusiikillaan, uudet kartat ovat upeaa väriloistoa, sisältöä on niin julmetusti, monsterit ovat äärettömän siistejä, kaikenlaisia skilejä on loputtomasti ja se pelattavuus… Rise oli jo minulle tyydyttävin videopeli mekaniikoiltaan ikinä, mutta tämä pistää vieläkin paremmaksi. Siis kaikki, ihan kaikki, on yhtä täydellisyyttä. Ja olen pelannut vain ja ainoastaan Greatswordilla. Kirsikkana kakun päällä 120Hz-moodin sulavuus ja responsiivisuus sekä gyron luomat mahdollisuutet liikkua 3D-tilassa Wirebugeilla ihan miten lystää tekevät tästä pelistä minulle jotain todella erityistä.
Äänimiksaukselle jälkeen myös erityismaininta - parasta settiä, mitä minä olen kuulokkeillani kuullut. HDR sopii myös kuin nenä päähän tälle jatkuvalle värien ilotulitukselle.
Vaikeustaso nyt on mitä on, mutta toisaalta se on lienee ongelma aina näissä peleissä, kun niitä oppii pelaamaan. Eiköhän end gamea lähestyttäessä monsterit vedä pataan, kuten ihan peruspelin Apex-versiot minulle jo osoittivat.
Mikäli Sunbreak ei hilaa itseään kaikkien aikojen lempipelikseni, niin sitten sen kunnian vienee Worldin jatko-osa. Sen verran korkeissa sfääreissä Capcomin Monster Hunter -tiimit huitelevat. Pelottavan pelattavia pelejä tekevät.
Parempi vai suosiolla olettaa, että kaikki MS:n konsoliyksinoikeudet ovat kuraa (Forza Horizon poislukien), niin ei tule pettymyksiä ja voi yllättyä positiivisesti, jos sieltä tulee jotain pelaamisen arvoista.
Onneksi Capcomilta on nyt tullut pelkkää laatua, Diablo IV on kuulemma jees ja Fromilta on tulossa Armored Core VI elokuussa - noilla pärjää jo aika pitkälle.
Street Fighter 6:n demo on ihan jeesuskamaa. Peli on superresponsiivinen Input Delay Reduction -asetuksen ollessa päällä (tämä kaiketi pistää vsyncin pois päältä), näyttää tolkuttoman hyvältä tyylilllisesti (HDR boostaa vielä hienosti efektejä) ja pelittää noin muutenkin kuin unelma.
Modern-kontrolliasetuksen ansiosta vihdoin pystyy pelaamaan Street Fighteria ihan peruspadilla. Puristit - joka minunkin kai pitäisi varmaan olla, kun 3rd Strikeä on tullut kuitenkin tahkottua vuosia - varmasti pudistelee päätään, mutta ei kiinnosta. Street Fighterin tuplaneljännesliikkeet ovat täysin luonnottomia tehdä dpadilla, eivätkä ne kyllä edes tikulla ole minusta koskaan tuntuneet hyvältä. Sataprosenttisen tarkkuuden toki saisi hitbox-tyyppisellä nappiratkaisulla, mutta nyt voit tehdä ne superit painamalla vain kahta face buttonia samaan aikaan. Klassinen kuuden eri painikkeen näppäinasettelu on myös jöötiä, etenkin DualSensellä, jonka olkapäänappien liikerata on pidempi, jolloin painellusten ajoittaminen face buttonien kanssa on yhtä helvettiä. Tätäkään ongelmaa ei ole modern-asetuksella, koska viides ja kuudes nappi tarvitaan vain Drive Parryyn/Impactiin. Face buttoneilla onnistuu (toivottavasti) kaikki muut liikkeet.
Capcomilta on näillä näkymin tullut tai tulossa minulle kolme vuoden (tai jopa genin) parasta peliä: REmake 4, Monster Hunter Rise (+ juuri julkaistu Sunbreak-lisäri) ja Street Fighter 6. Puhdasta pelaamisen nirvanaa kaikki.
Viimeinen bossi Professionalilla oli kyllä kamalinta sontaa miesmuistiin. Koko ajan saa tapella kontrollien kanssa, kun pitää samaan aikaan heilutella hidasta kameraa kohti bossia, joka tekee liikkeitä muuten kameran ulkopuolelta, hakata juoksunappia (asetuksista on valittava Toggle-vaihtoehto juoksulle, Hold on täysin rikki koska et pysty sillä menemään suoraan kyykkyyn), ladattava sekä vaihdeltava aseita ja sitten vielä siihen päälle yrittää jotenkin painella nanosekunnissa väistöliikettä, kun se välähtää ruutuun. Väistöliikettä, jota on mahdoton painaa intuitiivisesti edes 50 pelitunnin jälkeen (toisin kuin alkuperäisessä, jossa sormet on aina QTE-nappien kohdalla). Samalla ympärillä pyörii pörriäisiä, jotka nekin tottakai hyppivät kimppuun kameran ulkopuolelta.
Edellisessä postauksessa mainittu 180-asteen käännös saa Leonin rynnimään joko hirveää vauhtia milloin minnekin tai sitten tehdään hidas paikallaan pyörähdys. Joka tapauksesa suuntavaisto katoaa joka kerta. Bossi hyppii ympäri kenttää, jolloin kamera lukittaa siihen, etkä tiedä, minne vittuun olitkaan menossa. Hyvin suunniteltu.
iFrameja et saa mistään ja edes gyrolla on lähes mahdoton osua bossin heikkoihin kohtiin, jotka eivät pysy millisekunttiakaan paikallaan. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun vedän bossin läpi ilman raketinheitintä.
Professional oli kuitenkin ehkä kutkuttavin survival horror -kokemus koskaan itselleni. Koko ajan sai olla veitsenterällä ja mukaan mahtui muutama todella kuumottava taistelu, kuten se predator siellä viemäreissä. Kaikki herbit lopussa odotat, että hissi laskeutuu alas. Yksikin osuma, niin koko paska alusta - predator huitaisee kuitenkin viime hetkellä ohi ja matka jatkuu.
Regenaradonit olivat myös pelottavampia kuin koskaan. Ne käyvät päälle kuin yleinen syyttäjä. Se pieni aikaikkuna, jonka saat kiikarikiväärillä niiden pikkumöllien ampumiseen on parempi käyttää hyväksi. Toista tilaisuutta et saa sillä, kudit loppuvat väkisin kesken. Gyrolla lisämausteen tuo käsien tärinästä aiheutuva tähtäimen heiluminen. Toki kovat jätkät parryttää nämäkin (Prolla toimii vain perfect parryt) ja lyö möllykät puukolla. Itsellä ei taidot riittäneet.
Mutta joo, hieno peli. Tekisi mieli aloittaa neljäs läpipeluukerta.
Aloittelin REmake 4:n kolmannen läpipeluukerran Professionalilla ja alkaa vahvasti tuntumaan siltä, että tämä peli on mestariteos. Professional-vaikeustaso tuntuu täydelliseltä vaikeustasolta, kun on päivittänyt kaikki aseet täyteen edellisillä läpipeluukerroilla (bonusaseihin ei kuitenkaan kannata koskea, Primal Knifeä lukuun ottamatta, koska ne vain latistavat tunnelmaa) - koko ajan saa olla varpaillaan, kun vihut ovat superaggressiivisia, muttei kuitenkaan tarvitse kärvistellä kämäisillä perusaseilla, jotka ampuvat hitaasti mihin sattuun. Minibossit ja bossit ovat myös huomattavasti pelottavampia. Tämä aspekti on paremmin toteutettu kuin alkuperäisessä, jossa jouduit aloittamaan Professional-moodin tyhjältä pöydältä - alkuperäisessä tosin tyhjältä pöydältä aloittaminen on nautinnollisempaa, koska melee-systeemi on paremmin toteutettu.
Xbox-version deadzone muutettiin myös uusimmassa patchissa vähemmän neliöksi, joten tuokin asia vituttaa taas astetta vähemmän. Edelleenkin kääntymisnopeus on aivan liian alhainen, joten kun tätä pääsen joskus PC:llä pelaamaan 120 kuvaa sekunnissa hiiriohjauksen gyro-muunnoksella, niin voin lienee huoletta nostaa pelin alkuperäisen RE4:n rinnalle sinne lempipelieni kirkkaimpaan kärkijoukkoon. Ainoat marinanaiheet tulevat lähinnä muutamasta heikommasta bossista ja raivostuttavasta Quick Turn -ominaisuudesta, jonka seurauksena Leon poukkoilee välillä minne sattuun. Tämä on ongelma juurikin tuon hitaan kääntymisnopeuden takia, muuten pistäisin koko ominaisuuden pois päältä.
Unohtui myös edellisessä postauksessa mainita, että peli näyttää aivan jumalattoman hyvältä HDR:n ansiosta. Huvittava palata tunkkaisen REmake 2:n pariin - peli näyttää aivan vetiseltä ripulilta, koska musta ei ole mustaa kuin keskiyö kuuttomalla taivaalla. Luojan kiitos korjasivat tämän REmake 4:ssä.
Activision-diili näköjään peruttu. Hieno homma taas, että tämänkin genin Xbox ottaa sata-nolla turpaan PlayStationilta, niin ei saada kunnon kilpailutilannetta päälle. Noh, toivottavasti käyttävät ne massit johonkin muuhun, vaikkei sillä enää taida olla mitään väliä. Samalla Sony jatkaa yksinoikeusperseilyjensä kanssa minkä kerkiää.
Muutenkin surkuhupaisaa touhua Microsoftilta, kun mitään kunnollista ei saada ulos.
REmake 4 on fantastinen peli. Odotukset olivat nollassa - etenkin demon jälkeen - mutta lopulta peli ylitti ne heittämällä. Melkein 20 tuntia pelattavaa ensimmäisellä pelikerralla kertonee siitä, ettei peli kalpene alkuperäisen rinnalla, mitä tulee sisällön määrään. Ja kun tottuu tuohon laiskahkoon ohjaukseen (tosin neliö-deadzone tähtäyksessä on edelleen syöpää, enkä ikinä tule tottumaan siihen, vaikka gyro antaa onneksi paljon anteeksi), niin pelattavuudeltaan tämä on ehdottomasti yksi nautinnollisimmista olan takaa kuvatuista räiskintäpeleistä.
Parry ja alkuperäisestä pelistä tuttu väistöliike ovat nerokkaita lisäyksiä, joiden ansiosta päästään eroon uudempien RE-pelien ongelmasta, että pelattavuus on yksiulotteista pieni piiri pyörii -sekoilua. Pomotaisteluissa on vihdoin jotain järkeä, kun voit tehdä muutakin kuin pyöriä ympyrää pomojen ympärillä ja ammuskella weak spotteja silloin tällöin. Sinänsä huvittavaa, että tätäkin piti odottaa lähes 20 vuotta, vaikka alkuperäisessä Resident Evil 4:ssä ongelma ratkottiin QTE-kohtauksilla, joista porukka jaksaa vinkua netissä, eikä niitä siksi kai olla uskallettu lisätä uudempiin peleihin. Ihan samalla tavalla tässäkin niitä QTE-kohtauksia on käytetty, kun joudut painamaan nopeasti väistöliikettä tai parrya, kun ikoni välähtää ruudussa, tai joudut rämpyttämään nappia, että pääset irti vihollisen sieppausyrityksestä. Ja hyvä niin.
Ehkä olennaisin asia, joka tässä pelissä piti saada kuntoon, oli se, miten viholliset reagoivat osumiin ja miltä aseilla ampuminen tuntuu, näyttää ja kuulostaa. Remake ei ole aivan alkuperäisen tasolla, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Päät räjähtelevät nautinnollisesti ja aseet kuulostavat hyvältä, mutta melee-hyökkäykset ovat vähän tönkköjä, enkä pitänyt siitä, miten pääosuman jälkeen stunnattu vihu mätkähtää maahan mahalleen, jolloin taistelun flow katkeutuu, koska et pysty luonnollisesti viimeistellä vihua muuta kuin puukoniskulla (joita voi muutenkin tehdä vain rajallisesti). Koska vihu on edessäsi mahallaan jalat pelaajaan päin, pääosuman ampuminen on huomattavan vaikeaa. Alkuperäisessä melee-hyökkäykset - jotka tapahtuvat myös huomattavasti rivakammin ja ovat siten tyydyttävämpiä tehdä - räjäyttävät usein vihollisten päät, jolloin ei tarvitse alkaa arpomaan, mitä tehdä maassa makaavalla vihulla.
Äänimixaus oli paikoitellen hyvää ja paikoitellen tuntui, että jotkin äänet olivat aivan liian hiljaisia. Esim. mökkiammuskelukohtauksessa Luis, joka oli aivan pelaajan vieressä, kuulosti siltä kuin hahmon puhe kuuluisi jostain mökin ulkopuolelta. Äänimaailma noin muutenkin oli liian ambient-painotteinen ja alkuperäisen pelin "sielukkuus" ja tunnelma oli tipotiessään. Musiikki oli sitä samaa mitäänsanomatonta sinfoniaorkesterijöötiä kuin REmake 2:ssa - piti ostaa tuo Soundtrack Swap DLC, niin voi pelata pelin uudelleen alkuperäisillä musiikeilla. Eron kuulee hyvin crowbcatin videolla:
Ääninäyttely oli ihan ok, vaikkakin Adan ja Krauserin ääninäyttelijät olivat umpipaskoja - Ada kuulosti siltä, kuin joku lukisi vuorosanat ensimmäistä kertaa suoraan paperista ja Krauser kuulosti joltain nössöltä, joka esittää kovista. Leonin one linerit olivat todella tönkköjä ja päälleliimatun oloisia. Onneksi ääninäyttelin saa japaniksi, niin ei noista tarvitse niin välittää. Alkuperäinen oli tällä saralla täydellinen. Vähän sama vika kuin MGS: The Twin Snakesissa, jossa yritettiin replikoida alkuperäisen pelin täydellisyyttä siinä täydellisesti epäonnistuen.
Aarteilla kikkailu ja uudet jalokivimekaniikat olivat todella fiksu lisä. Samoin ampumaradalla avattavat charmit, joilla saa erilaisia boosteja peliin, kuten Charmit lisäävät myös jälleenpeluuarvoa, koska niitä ei saa heti avattua.
The Mercenaries -moodi on sinällään hyvin toteutettu, mutta ei tuota ole oikein mitään syytä pelailla, kun saat aivan liian helposti avattua HandCannonin, jonka avaaminen alkuperäissä oli työn ja tuskan takana. Wesker loistaa myös jostain syystä poissaolollaan pelattavana hahmona.
Kaikesta marinasta huolimatta aloitin heti uuden läpipeluukerran New Game+:lla, mikä on äärimmäisen harvinaista. Jossain vaiheessa pitää vetää peli läpi myös Professional-vaikeustasolla. Kaiken kaikkiaan siis erinomainen remake, joka vetää vertoja alkuperäiselle. Ja nyt kuitenkin puhutaan Resident Evil 4:stä, joka on ehkäpä paras yksinpelattava videopeli, mitä on ikinä tehty.
Xbox-version uusi deadzone on siedettävä (vaikkakin neliö) ja herkkyyskäyräkin on vähemmän kammottava, joten tähän pitäisi saada scripteillä gyro toimimaan. Ostin pelin siis kuitenkin, kun Enebasta sai Turkki-pelikoodin n. 40 eurolla kuluineen (vaatii VPN:n, kun koodi syötetään Microsoftin redeem-sivulla).
Enebassa on myös ihan EU-koodeja huomattavasti Xbox Storea halvemmalla, jos VPN-sekoilut kuumottaa.
Capcom "korjasi" Xbox-version deadzone-ongelmat viimeisimmässä patchissa, mutta ilmeisesti samalla downgradesivat Xbox-version kuvanlaadun PS5-version tasolle. Ellei tuo sitten ole jotain Xbox-käyttäjien kokemaa placeboa, niin melko käsittämätöntä touhua taas. Mielenkiinnolla odottelen Digital Foundryn analyysejä kuvanlaadusta, ja toivottavasti EternalDahaka on hankkinut pelin kokoversion, niin saisi kunnon analyysiä tuosta uudesta deadzonesta.
Tässä kun olen taas pelaillut alkuperäistä RE4:sta, niin kiinnostus remakeen on tippunut käytännössä nollaan. Ehkä tuon remaken jostain alennuksesta voi joskus hankkia, mutta en usko, että peli yltää lähellekään alkuperäistä. Alkuperäinen on edelleen parhaiten pelittävä olan yli kuvattu räiskintäpeli, mitä on tehty.
Siinä The Electric Undergroundilta mielenkiintoista analyysiä alkuperäisestä ja remakesta. Aika harvassa ovat nämä tyypit, jotka sisäistävät sen, mikä tekee alkuperäisestä pelistä niin hyvän kuin se on, ja jotka eivät vain sokeasti huuda heti hoosiannaa, kun pelattavuus on "modernisoitu".
Xenia-emulaattori tuli puskista Xboxille, eli tuolla voi pelaillakin sitten 360-pelejä.
Veikkaan, että tämä onkin sitten lopun alkua Xboxin emulaattoriskenelle.
Retail-puolella emut ovat nyt historiaa, sillä Microsoft teki jotain, mikä estää niiden toimimisen. Nyt pitää käyttää dev modea, jos noilla haluaa pelailla.
Itsekin ostin tuon GnG Resurrectionin alesta. Pelin art style on täydellinen (vaikka jostain syystä porukka on tuosta marissut), ääniefektit ovat supertyydyttäviä ja vaikeustaso on vedetty tappiin heti ensimetreiltä lähtien. Hyvä, että uskoin intuitioon enkä arvosteluihin tällä kertaa.
Peli on ehkä aavistuksen raskaan tuntuinen pelata, kun on tottunut alkuperäisen arcade-version keveyteen RetroArchin input lagia vähentävien ominaisuuksien ansiosta (PC:llä toki voi laittaa VSyncit pois ja ongelma on poissa), mutta muuten tästä ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Xboxin Quick Resume -toiminto ei myöskään tässä valitettavasti toimi - juuri tämänkaltaiset pienissä erissä pelattavat pelit hyötyisivät eniten ko. toiminnosta
RE4 Remake kahmii hirmuisia arvosanoja. Houkuttaisi kyllä käydä ensi viikon perjantaina napsaisemassa peli.
DF myös ilmeisesti sai selville (en ole vielä katsonut tuota yli puolen tunnin videota pelistä), että Xbox-versiossa on jostain syystä kummalliset ja muita versioita suuremmat deadzonet. Miten lienee sitten lopullisessa versiossa? Pelasitko Scarffi tuota demoa nimenomaan Xboxilla vai kokeilitko Pleikallakin? Molemmissa yhtä paha? En ole vielä pelannut demoa läpi.
Xboxilla olen vain pelaillut. Joku siellä Capcomilla ilmeisesti vittuillakseen heittelee hatusta näihin Resident Evil -peleihin jotain täysin randomeja deadzone-muotoja ja herkkyyskäyriä, jotka pilaavat pelien ohjaustuntuman kerta toisensa jälkeen.
Resident Evil 4 Remakessa saivat oikeastaan kaiken perseelleen: valtava deadzone, joka on Lego-ukon pään muotoinen (ei siis neliö, saatika ympyrä, niin kuin kaikissa moderneissa peleissä pitäisi olla) ja siihen päälle vielä äärimmäisen hidas ja tönkkö herkkyyskäyrä, joka alkaa vaikuttamaan vasta kun tattia on liikutettu 50%. Kirsikkana kakun päälle myös vasen tattiohjaus on ryssitty, minkä takia Leon liikkuu kuin pultsari juoksuhiekassa.
Lisäksi tosiaan deazonen koko (ja varmaan muotokin, koska haistakaa paska) vaihtelee eri tilanteissa. Gyroa tähän ei skripteillä saa millään toimimaan jo pelkästään tuon ääliömäisen Lego-pään muotoisen deadzonen takia. PS5-versio tukee gyroa, mutta sekin on tottakai kuulemma täysin juosten kustu.
Näytä kirjoitukset
