REmake 4 on fantastinen peli. Odotukset olivat nollassa - etenkin demon jälkeen - mutta lopulta peli ylitti ne heittämällä. Melkein 20 tuntia pelattavaa ensimmäisellä pelikerralla kertonee siitä, ettei peli kalpene alkuperäisen rinnalla, mitä tulee sisällön määrään. Ja kun tottuu tuohon laiskahkoon ohjaukseen (tosin neliö-deadzone tähtäyksessä on edelleen syöpää, enkä ikinä tule tottumaan siihen, vaikka gyro antaa onneksi paljon anteeksi), niin pelattavuudeltaan tämä on ehdottomasti yksi nautinnollisimmista olan takaa kuvatuista räiskintäpeleistä.
Parry ja alkuperäisestä pelistä tuttu väistöliike ovat nerokkaita lisäyksiä, joiden ansiosta päästään eroon uudempien RE-pelien ongelmasta, että pelattavuus on yksiulotteista pieni piiri pyörii -sekoilua. Pomotaisteluissa on vihdoin jotain järkeä, kun voit tehdä muutakin kuin pyöriä ympyrää pomojen ympärillä ja ammuskella weak spotteja silloin tällöin. Sinänsä huvittavaa, että tätäkin piti odottaa lähes 20 vuotta, vaikka alkuperäisessä Resident Evil 4:ssä ongelma ratkottiin QTE-kohtauksilla, joista porukka jaksaa vinkua netissä, eikä niitä siksi kai olla uskallettu lisätä uudempiin peleihin. Ihan samalla tavalla tässäkin niitä QTE-kohtauksia on käytetty, kun joudut painamaan nopeasti väistöliikettä tai parrya, kun ikoni välähtää ruudussa, tai joudut rämpyttämään nappia, että pääset irti vihollisen sieppausyrityksestä. Ja hyvä niin.
Ehkä olennaisin asia, joka tässä pelissä piti saada kuntoon, oli se, miten viholliset reagoivat osumiin ja miltä aseilla ampuminen tuntuu, näyttää ja kuulostaa. Remake ei ole aivan alkuperäisen tasolla, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin. Päät räjähtelevät nautinnollisesti ja aseet kuulostavat hyvältä, mutta melee-hyökkäykset ovat vähän tönkköjä, enkä pitänyt siitä, miten pääosuman jälkeen stunnattu vihu mätkähtää maahan mahalleen, jolloin taistelun flow katkeutuu, koska et pysty luonnollisesti viimeistellä vihua muuta kuin puukoniskulla (joita voi muutenkin tehdä vain rajallisesti). Koska vihu on edessäsi mahallaan jalat pelaajaan päin, pääosuman ampuminen on huomattavan vaikeaa. Alkuperäisessä melee-hyökkäykset - jotka tapahtuvat myös huomattavasti rivakammin ja ovat siten tyydyttävämpiä tehdä - räjäyttävät usein vihollisten päät, jolloin ei tarvitse alkaa arpomaan, mitä tehdä maassa makaavalla vihulla.
Äänimixaus oli paikoitellen hyvää ja paikoitellen tuntui, että jotkin äänet olivat aivan liian hiljaisia. Esim. mökkiammuskelukohtauksessa Luis, joka oli aivan pelaajan vieressä, kuulosti siltä kuin hahmon puhe kuuluisi jostain mökin ulkopuolelta. Äänimaailma noin muutenkin oli liian ambient-painotteinen ja alkuperäisen pelin "sielukkuus" ja tunnelma oli tipotiessään. Musiikki oli sitä samaa mitäänsanomatonta sinfoniaorkesterijöötiä kuin REmake 2:ssa - piti ostaa tuo Soundtrack Swap DLC, niin voi pelata pelin uudelleen alkuperäisillä musiikeilla. Eron kuulee hyvin crowbcatin videolla:
Ääninäyttely oli ihan ok, vaikkakin Adan ja Krauserin ääninäyttelijät olivat umpipaskoja - Ada kuulosti siltä, kuin joku lukisi vuorosanat ensimmäistä kertaa suoraan paperista ja Krauser kuulosti joltain nössöltä, joka esittää kovista. Leonin one linerit olivat todella tönkköjä ja päälleliimatun oloisia. Onneksi ääninäyttelin saa japaniksi, niin ei noista tarvitse niin välittää. Alkuperäinen oli tällä saralla täydellinen. Vähän sama vika kuin MGS: The Twin Snakesissa, jossa yritettiin replikoida alkuperäisen pelin täydellisyyttä siinä täydellisesti epäonnistuen.
Aarteilla kikkailu ja uudet jalokivimekaniikat olivat todella fiksu lisä. Samoin ampumaradalla avattavat charmit, joilla saa erilaisia boosteja peliin, kuten Charmit lisäävät myös jälleenpeluuarvoa, koska niitä ei saa heti avattua.
The Mercenaries -moodi on sinällään hyvin toteutettu, mutta ei tuota ole oikein mitään syytä pelailla, kun saat aivan liian helposti avattua HandCannonin, jonka avaaminen alkuperäissä oli työn ja tuskan takana. Wesker loistaa myös jostain syystä poissaolollaan pelattavana hahmona.
Kaikesta marinasta huolimatta aloitin heti uuden läpipeluukerran New Game+:lla, mikä on äärimmäisen harvinaista. Jossain vaiheessa pitää vetää peli läpi myös Professional-vaikeustasolla. Kaiken kaikkiaan siis erinomainen remake, joka vetää vertoja alkuperäiselle. Ja nyt kuitenkin puhutaan Resident Evil 4:stä, joka on ehkäpä paras yksinpelattava videopeli, mitä on ikinä tehty.
Xbox-version uusi deadzone on siedettävä (vaikkakin neliö) ja herkkyyskäyräkin on vähemmän kammottava, joten tähän pitäisi saada scripteillä gyro toimimaan. Ostin pelin siis kuitenkin, kun Enebasta sai Turkki-pelikoodin n. 40 eurolla kuluineen (vaatii VPN:n, kun koodi syötetään Microsoftin redeem-sivulla).
Enebassa on myös ihan EU-koodeja huomattavasti Xbox Storea halvemmalla, jos VPN-sekoilut kuumottaa.
Capcom "korjasi" Xbox-version deadzone-ongelmat viimeisimmässä patchissa, mutta ilmeisesti samalla downgradesivat Xbox-version kuvanlaadun PS5-version tasolle. Ellei tuo sitten ole jotain Xbox-käyttäjien kokemaa placeboa, niin melko käsittämätöntä touhua taas. Mielenkiinnolla odottelen Digital Foundryn analyysejä kuvanlaadusta, ja toivottavasti EternalDahaka on hankkinut pelin kokoversion, niin saisi kunnon analyysiä tuosta uudesta deadzonesta.
Tässä kun olen taas pelaillut alkuperäistä RE4:sta, niin kiinnostus remakeen on tippunut käytännössä nollaan. Ehkä tuon remaken jostain alennuksesta voi joskus hankkia, mutta en usko, että peli yltää lähellekään alkuperäistä. Alkuperäinen on edelleen parhaiten pelittävä olan yli kuvattu räiskintäpeli, mitä on tehty.
Siinä The Electric Undergroundilta mielenkiintoista analyysiä alkuperäisestä ja remakesta. Aika harvassa ovat nämä tyypit, jotka sisäistävät sen, mikä tekee alkuperäisestä pelistä niin hyvän kuin se on, ja jotka eivät vain sokeasti huuda heti hoosiannaa, kun pelattavuus on "modernisoitu".
Xenia-emulaattori tuli puskista Xboxille, eli tuolla voi pelaillakin sitten 360-pelejä.
Veikkaan, että tämä onkin sitten lopun alkua Xboxin emulaattoriskenelle.
Retail-puolella emut ovat nyt historiaa, sillä Microsoft teki jotain, mikä estää niiden toimimisen. Nyt pitää käyttää dev modea, jos noilla haluaa pelailla.
Itsekin ostin tuon GnG Resurrectionin alesta. Pelin art style on täydellinen (vaikka jostain syystä porukka on tuosta marissut), ääniefektit ovat supertyydyttäviä ja vaikeustaso on vedetty tappiin heti ensimetreiltä lähtien. Hyvä, että uskoin intuitioon enkä arvosteluihin tällä kertaa.
Peli on ehkä aavistuksen raskaan tuntuinen pelata, kun on tottunut alkuperäisen arcade-version keveyteen RetroArchin input lagia vähentävien ominaisuuksien ansiosta (PC:llä toki voi laittaa VSyncit pois ja ongelma on poissa), mutta muuten tästä ei ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Xboxin Quick Resume -toiminto ei myöskään tässä valitettavasti toimi - juuri tämänkaltaiset pienissä erissä pelattavat pelit hyötyisivät eniten ko. toiminnosta
RE4 Remake kahmii hirmuisia arvosanoja. Houkuttaisi kyllä käydä ensi viikon perjantaina napsaisemassa peli.
DF myös ilmeisesti sai selville (en ole vielä katsonut tuota yli puolen tunnin videota pelistä), että Xbox-versiossa on jostain syystä kummalliset ja muita versioita suuremmat deadzonet. Miten lienee sitten lopullisessa versiossa? Pelasitko Scarffi tuota demoa nimenomaan Xboxilla vai kokeilitko Pleikallakin? Molemmissa yhtä paha? En ole vielä pelannut demoa läpi.
Xboxilla olen vain pelaillut. Joku siellä Capcomilla ilmeisesti vittuillakseen heittelee hatusta näihin Resident Evil -peleihin jotain täysin randomeja deadzone-muotoja ja herkkyyskäyriä, jotka pilaavat pelien ohjaustuntuman kerta toisensa jälkeen.
Resident Evil 4 Remakessa saivat oikeastaan kaiken perseelleen: valtava deadzone, joka on Lego-ukon pään muotoinen (ei siis neliö, saatika ympyrä, niin kuin kaikissa moderneissa peleissä pitäisi olla) ja siihen päälle vielä äärimmäisen hidas ja tönkkö herkkyyskäyrä, joka alkaa vaikuttamaan vasta kun tattia on liikutettu 50%. Kirsikkana kakun päälle myös vasen tattiohjaus on ryssitty, minkä takia Leon liikkuu kuin pultsari juoksuhiekassa.
Lisäksi tosiaan deazonen koko (ja varmaan muotokin, koska haistakaa paska) vaihtelee eri tilanteissa. Gyroa tähän ei skripteillä saa millään toimimaan jo pelkästään tuon ääliömäisen Lego-pään muotoisen deadzonen takia. PS5-versio tukee gyroa, mutta sekin on tottakai kuulemma täysin juosten kustu.
Tällä skriptillä saa näköjään ihan natiivinkin gyrotuen peleissä, jotka tukevat hiirtä ja näppistä, jolloin gyro toimii hiirenä. Titan Two feikkaa, että konsoliin on liitetty näppis ja hiiri, jolloin tuolta gyro/tatti-konversiolta vältyttään. Aika siistiä! Pitäisi vain mapata kaikki näppiksen toiminnot padin näppäimiin, enkä tiedä, miten jouhevaksi vasemman tatin liikkumisen saa tehtyä suoralla WASD -> vasen tatti -käännöksellä. PC:llä reWASD-softalla tuon saisi helposti tehtyä.
Vihdoin aloin säätämään tätä skriptiä Halo: Master Chief Collectonissa, joka tukee hiirtä ja näppistä.
Aivan käsittämätöntä, miten gyro ei ole käytössä jokaisessa ohjaimessa ja konsolipelissä, jossa pitää tähdätä tai liikutella kameraa. Valikoissakin liikkuminen on niin paljon nopeampaa ja intuitiivisempaa. Hiirituen ansiosta saan vihdoin kunnon herkkyyden Halo: Combat Evolvediin, eikä oikeaan tattiin tarvitse edes koskea, koska ohjausta ei tarvitse resetoida koskaan, sillä vähempikin käsien heilutus kääntää tähtäintä tarpeeksi. Flickstick toimii myös, mutta en kyllä näe tuolle mitään tarvetta, koska tosiaan herkkyys on tarpeeksi korkealla.
Eli mihin helvettiin tuota oikeaa tattia edes oikeasti tarvittaan? Ei mihinkään - no okei, God Handia pitää pelata kahdella tatilla. Antiikkinen ja surkea värkki, joka vain vie tilaa ohjaimesta. Ohjaimeen saisi hyvin mahtumaan vaikka kuusi face buttonia Sega Saturn -ohjaimen tapaan. Ja kun sitä oikeaa tattia ei tarvitse koko ajan vatkata, voit painella tähdätessä niitä face buttoneita vapaasti.
Ehkä jossain vaihtoehtototodellisuudessa keksivät gyron 10 vuotta aiemmin ja pelaavat siellä konsolipelejä ylivertaisella tavalla.
Huhhuh, aikamoista, jos tosiaan kuva kärähtää QD-OLED-töllöissä ruutuun nopeammin kuin ikivanhoissa LG OLED -töllöissä. Kovasti joka paikassa rummutettiin, että olisivat vähemmän alttiita ongelmalle. Mikäli ongelma on tosiaan alipikseleissä, kuten artikkelissa veikattiin, niin voi olla vaikea korjata tuota ongelmaa.
Tosi-TV on skriptattua. Ihan kaikki. Aivan älytöntä paskaa.
Survivorin tapauksessa: vahvasti editoitua, kyllä. Ja joissain tapauksissa tuotanto selvästi antaa tietyille (viihdyttäville) kilpailijoille mahdollisuuksia olla tippumatta liian aikaisin. Tiedostan tämän kyllä, mutta ilman tuota kevyttä manipulointia sarja olisi juuri sitä itseään. Kuten Suomen Survivor. Tietäisit aina, missä mennään etkä tykästyisi tai ärsyyntyisi tiettyihin henkilöihin. Kai tämä on vähän sama juttu kuin showpainissa (joka tosin on aidosti skriptattua) - fanit varmasti tietävät, missä mennään, mutta silti siitä tykätään.
RE4 Remaken demo on todella uskollinen alkuperäiselle (Ultimate HD Editionille, siis), sillä onnistuivat laittamaan peliin 40 prosentin deadzonen ohjaukseen (kamera ja tähtäys) ainakin Xbox-versiossa - normaalisti tuo deadzone on peleissä 20% luokkaa. Eli tämä tuntuu lähes yhtä kamalalta pelata, kuin Ultimate HD Edition. Alkuperäisessä GameCube-versiossa ei ole mitään deadzoneja nimeksikään.
Onneksi scripteillä tuosta pääsee eroon, mutta ei vain voi käsittää, miten vuodesta toiseen pitää mennä rajoitettujen ohjausasetusten ehdoilla. Muutama devaaja käytännössä päättää, miltä ohjauksen pitää tuntua miljoonille pelaajille. Ohjaus on sentään deadzone-sekoiluja lukuun ottamatta parempi kuin Dead Spacessa, jossa on aivan järkyttävä kiihtyvyys ohjauksessa.
EDIT: Joo, tämä ohjaus on niin kammottavaa jöötiä, että peli jää hankkimatta. Muistuttaa enemmän jotain Red Dead Redemption 2:sta tai The Last of Us 2:sta kuin Resident Evil 4:sta. Jotenkin ovat onnistuneet ryssimään jopa tuon juoksemisen. Ihan kuin jotain hevosta yrittäisi ohjata.
Huvittavana yksityiskohtana deadzone vaihtelee eri paikoissa. Tavaravalikossa se on 30%, tavaroita tarkastellessa 25% ja esim. kiikareilla katsellessa vähemmän kuin tähdätessä. Jos skriptillä poistat deadzonen pelistä, menee deadzone ”miinukselle” valikoissa ja kiikaroidessa, jolloin kuva sahaa edestakaisin. En yllättyisi vaikka kiikarikiväärilläkin tuo deadzone menisi miinukselle, jolloin peli olisi kirjaimellisesti pelikelvoton gyro-skriptilläni. Ainoa peli, jossa olen vastaavaa sekoilua nähnyt, on Dragon’s Dogma. Siinäkin deadzone vaihtui lennosta, jos taistelit jotain kyklooppia tai vastaavaa isoa vihua vastaan. Aivan käsittämätöntä.
Mutta hyvä, että demo tuli pelattavaksi, niin en tehnyt virhettä ja ostanut sikaa säkissä.
Seuraa shokeeraava paljastus. Olen katsonut Survivor-sarjaa lähemmäs 40 kautta. Tai en tiedä, mitä shokeeraavaa tuossa on, sillä kyse on kuitenkin helposti parhaasta reality-formaatista, mitä on luotu. Moni on varmasti tätä katsonut - jos ei muuta niin ainakin silloin, kun sarja tuli ensi kertaa Suomen TV-ruutuihin joskus 2001.
Joku saattaa jopa muistaa sellaisia legendaarisia kilpailijoita kuten Boston Rob tai Russell Hantz. Jenkki-Survivorista nyt ainakin kannattaa katsoa kausi 40, joka on varmaankin paras kausi, mitä siitä on tehty. Mukana ovat käytännössä kaikki historian parhaat pelaajat. Siinä kulminoituu hienosti tosifaneille kaikki formaatin parhaat puolet, eikä mukana ole yhtäkään tasapaksua tai huonoa kilpailijaa. Aivan huikeaa settiä. Muuten tuo jenkki-Survivor on ollut aikamoista jöötiä, kun pyörää yritetään keksiä väkisin uudelleen typerillä twisteillä, eikä castingissakaan olla onnistuttu. Tuntuu, että diversiteetti on tärkeämpää kuin se, että osallistujat ovat kiinnostavia.
Mutta miksi höpisen sarjasta näin ihan yhtäkkiseltään? Koska maapallon toisella puolella - Australiassa - pyörii Survivorin ehkäpä paras kausi koskaan. Sattumalta luin jostain foorumilta, että ko. kausi on aivan huikaisevan hyvä, joten pistin Australian serkuille faksia, että lähettäisivät VHS-nauhoituksia postissa sitä mukaan, kun uusia jaksoja tulee ulos. Ja voi helvettiläinen sentään, mitä kamaa! Olen kohta katsonut kaikki ulos tulleet jaksot, ja tuntuu, että kausi vain paranee vanhetessaan. En nyt sen enempää ala spoilaamaan, joten tälle kannattaa antaa mahdollisuus, mikäli yhtään kiinnostusta löytyy.
Niin, ja se Suomi-versio on täyttä paskaa. Ei Suomessa osata tehdä viihdettä.
Kiviäkin kiinnostaa, mutta taannoinen jumalainen interventio selvisi. Huomasin, että olin pelissä, jossa ping oli 12-16ms. Ihmekkös peli tuntui sen lyhyen, mutta oih niin kauniin hetken ajan niin sulavalta. Eli ehkä kerran kuussa matchmaking ilmeisesti heittää meikäläisen sille lähimmälle serverille pelaamaan. Lopun ajasta saat nauttia 30-40 millisekunnista ylimääräistä lagia, joka saa gyro-ohjauksen laahaamaan.
Lisäksi tämä ”next gen” -päivitys lisäsi hienon bugin, jonka takia framerate pomppaa vähintään kerran sekunnissa 60fps:tä 75fps:ään. Ihan se ja sama onko VRR päällä vai ei, tähtäys nykii oudosti koko ajan. Tämä bugi on ollut nyt ainakin 5kk olemassa, joten tuskin tätä ikinä korjaavat. 99% pelaajistakin pelaa mummo-sensitivityllä, niin ei sillä tätä ongelmaa huomaa, joten Respawnia tuskin kiinnostaa pätkääkään.
Dolby Atmos for Headphones -softalla myös tuli jossain vaiheessa ääneen tunkkaisuutta, joka lässäytti sen Apexin tavaramerkin, tietynlaisen rapeuden ääniefekteissä. Normi stereo-äänillä ongelma häviää. Tästäkin on pieni porukka aikoja sitten valittanut, mutta eipä tällekään mitään olla tehty.
Tätä FPS-sekoilua ei ole näköjään vieläkään korjattu. Jatkuvaa nykimistä Xboxilla, joten täysin mahdoton pelata gyrolla, kun FPS ei pysy sekunttiakaan kuudessa kympissä ja trackaaminen on lähes mahdotonta.
Täytyy myöntää, että tässä Epin videoita töllöttäessä on jonkinlainen sisäinen Fiilistelijä™ heräämässä henkiin, ja ajattelin, että pitäisikö se OLED Switch käydä hakemassa kymmenen euroa kalliimmalla, mitä maksoin tuosta perus-Switchistä kuusi vuotta sitten julkaisupäivänä. Kuuden vuoden aikana olen pelannut kahta peliä (Zelda BotW ja Monster Hunter: Rise), Super Mario Odyssey on edelleen muoveissa. Eli ehkä on korkea aika antaa konsolille uusi mahdollisuus.
Ja voitte sitten kiittää minua, kun Switch Pro shadow dropataan sillä sekunnilla, kun heitän rahat tiskiin pelikaupassa.
Hyvää kontsaa! Ei mitään ärsyttävää esittämistä, vaan oikein mukavaa jutustelua, jota voi hyvin heittää vaikka taustaääneksi AirPodeihin. Ihan eri fiilis myös katsella Epin silmin näitä directejä, vaikka olihan siellä kovia pelejäkin näytillä. Tulen seuraamaan näitä videoita jatkossakin. Ehkä voisit arvostella Partajeesus-tyyliin pelejäkin?
Aika sick. Toimiiko noissa achievementit myös? Pelataanko niitä edes omalla gamertagilla?
Ei ja ei.
Mushihimesama Futari toimii myös, eli nyt Xboxilla on käytännössä kaikki parhaat shmupit pelattavissa (Zero Gunneria ja jotain muita PC Only -tapauksia lukuun ottamatta).
Xenia-emulaattori tuli puskista Xboxille, eli tuolla voi pelaillakin sitten 360-pelejä.
Veikkaan, että tämä onkin sitten lopun alkua Xboxin emulaattoriskenelle.
EDIT: Kuopattu X360-versio GoldenEyesta toimii supersulavasti Xenialla, vaikkakin emulaattori on vielä "proof of concept" -tasolla, eli kaatuiluja tapahtuu vähän väliä. 60fps, eikä minkäänlaista input lagia, kuten yleensä näissä emulaattoreissa tuppaa olemaan.
Pitää vain toivoa, että devaajat saavat tuon emulaattorin nopeasti kuntoon, ennen kuin MS alkaa kunnolla pistää kapuloita rattaisiin.
EDIT2: DoDonPachi SaiDaiOuJou toimii. Harva näistä Caven X360-porttauksista on taaksepäin yhteensopivia, joten hieno juttu, että pääsee pelaamaan:
Tein muutaman giffin tuosta RetroArchin HDR:ää käyttävästä Megatron-shaderista, kun liikkuvassa kuvassa noiden efektin parhaiten huomaa. Omat lempivariantit ovar varmaankin AEG CTV 4800 VT ja Sony PVM 2730, ensimmäinen antaa sellaisen kuvan, mitä tuli kersana varmaan suurin osa ajasta nähtyä rupisella komposiittikaapelilla ja jälkimmäinen veitsenterävän PVM-monitorin kuvan.
Metal Gear Solid | AEG CTV 4800 VT vs. Sony PVM 2730
Donkey Kong Country 2 | AEG CTV 4800 VT:
MegaMan 2 | Sony PVM 2730:
Metroid: Zero Mission | GBA-pelejä varten tehty oma variantti:
MegaMan X3 (480p-resolla BSNES HD -ytimellä) | Sony PVM 2730:
Nopeasti unohtui Dead Spacen rupinen 1080p-resoluutio, kun pelissä on kohtaus, jossa voit katkaista pelialueelta valot kokonaan pois. Musta on mustaa eikä mitään viikkokausia kesähelteessä kuivettunuttu koiranköntsän harmaata haaleutta niin kuin Callisto Protocolissa tai REmake 2:ssa. Mikään ei tapa tunnelmaa kauhupelissä niin pahasti kuin tämän yksinkeraisen asian sössiminen.
Vielä kun tumman eri sävyt ja hohkavat valonlähteet erottuvat hienosti HDR:nä, niin peli imaisee maailmaansa vimmatulla voimalla. Toki äänimaailmakin on kaiken hehkutuksen arvoinen. Tuntuu kuin pelaisit jotain leffaa.
Piti ostaa Dead Space kun on saanut ihan kelpoarvostelut, eikä Callisto Protocol lunastanut odotuksia. Tämä on next gen only -peli, mutta näyttää silti ihan jöötiltä 60fps-moodissa. Nojoo, eipä sillä kuvanlaadulla sinänsä ole väliä, mutta ei tämä nyt ainakaan hyvää lupaa tulevilta next gen -peleiltä, jos näin paljon pitää tehdä kompromisseja performance modessa. Toki realiteetti on se, että puhutaan 500 euron konsolista, kun huippunäyttikset maksavat kolmin-nelinkertaisen määrän ja tarvitsevat ydinvoimalan toimiakseen. Mutta silti.
Ja sitten taas ne ohjainasetukset. Kaikki tehty pisin vittua. "Stick sensitivity" -asetus koskee molempia tikkuja samaan aikaan ja tuo arvo skaalautuu muutenkin ihan järjettömästi. Kuka helvetti nyt haluaa sen vasemman tikun sensitivityä vaihdella yhtään mihinkään, ei tämä ole mikään ajopeli. Sensitivity muuttaa myös samalla deadzone-arvoa, en tiedä, minkä helvetin takia. Deadzone-asetuksen laittaminen nollaan ei suinkaan tarkoita nollaa vaan 10%:ia - ei muuten ole ensimmäinen Xbox-peli, jossa olen tätä nähnyt. Varmasti todella vaikeaa pistää se arvo sinne minimiin. En yhtään yllättyisi, vaikka tämä olisi jokin ohjeistus Mircrosoftilta, ettei kuluttajat vahingossakaan saa stick driftiä paskoista tikkumoduuleista.
Monster Hunter Riseä olen kanssa tykitellyt jotain 20 tuntia, ja onhan tämä pelattavuudeltaan aivan taianomaista settiä. Siis ei tälle vain ole olemassa mitään vastinetta. Monster Hunter: World oli minulle viime genin paras peli ja muutenkin yksi parhaimmista peikokemuksista ikinä. Rise ei yllä pelinä samalle tasolle, mutta gameplay loop on kuitenkin sitä samaa kamaa ja pettavuus gyrolla 120 kuvaa sekunnissa on yksinkertaisesti jotain sanoinkuvaamatonta parhautta. Ei missään olan takaa kuvatussa pelissä pysty liikkumaan yhtä sulavasti 3D-tilassa kuin tässä. Gyrolla voit nakuttaa wirebugilla itsesi mistä vain minne vain - ilman että tarvii tapella oikean tatin kanssa - ja losauttaa monstereita lättyyn Greatswordilla. Samalla kun neonväriset HDR-efektit välähtelevät ruudulla, saavat liskoaivoni jatkuvia mielihyväryöppyjä. Äänimiksaus on myös ensiluokkaisesti tehty.
Erinomainen peli, joka tulee varmaan taas liian nopeasti vedettyä "läpi" Switch-version tavoin, mutta toivottavasti Sunbreak-lisärissä olisi parempi end game, niin pääsisi edes kolmilukuisiin tuntimääriin.
EDIT: GoldenEyeta tuli myös kokeiltua tyylillä, joka saa Epinkin tolaltaan: Xboxilla ja PlayStation-ohjaimella, gyro tottakai lisämausteena. Toimii yllättävän hyvin, vaikka tuo perusohjauksen acceleration-hyppy vähän tönköltä tuntuukin nykypäivänä. Ja onhan tässä jotain sanoinkuvaamatonta charmia, vaikkei minulla mitään N64-tunnesidettä olekaan.
Shinji Mikamin lafkan uusin peli, Hi-Fi Rush, on pelattavissa tänään Game Passissa!
Helvetin hieno juttu, sillä peli näytti hauskalta, ja tämä tarkoittaa myös sitä, että Tango Gameworks todennäköisesti väsää jo seuraavaa peliään. Toivottavasti Shinji Mikamin itsensä ohjaamana.
Kyllä tätä on odotettu! 90h tuli Switch-versioita väännettyä, mutta lopulta se jäi surkean end game -kontentin takia. Eipä tässäkään perusversiossa sitä varmaan ole, mutta onneksi keväällä pitäisi lisärin kuitenkin tulla ulos.
Yllätyksekseni tässä on myös HDR-tuki, tosin vaikea vielä sanoa, miten se on toteutettu. Joka tapauksessa Monster Hunter 120fps-tuella ja gyrolla (Switchillä en vielä gyroon ollut tottunut) on hieno juttu. Tilaäänikin toimii kuulokkeilla kunnolla, toisin kuin Worldissa. Jos jostain pitäisi valittaa, niin en ymmärrä miksi osa käyttäliittymästä on 4K-resolla ja sitten osa on vedetty jollain Switchin 240p-resoluutiolla. Ehkä tämä on vain 120fps-moodissa.
Pistähän enemmän tuntemuksia Snackboxista - kiinnostaisi myös tietää, että mistä ostit ja mihin hintaan? Olen aina pitänyt arcade-tikkua suht epätarkkana värkkinä monissa liikkeissä (tosin ennen tätä Hitbox-buumia ajattelin, että se on varmasti lähinnä omaa huonoutta) ja muutenkin alkoi jossain vaiheessa kyrpimään se hirveä ryskytys, jota joutuu tikun kanssa harrastamaan, minkä takia olen kanssa tuumaillut ko. laitteen hankintaa. Viimeistään ennen Street Fighter 6:n julkaisua. Tossahan taitaa olla myös Brookin Fighting Board sisällä, niin pääsisi sinne alle 1ms input lagiin.
Mitä aiheeseen tulee, niin olen täysin flipannut OutRun 2 SP:n PS2-emulaattorilla. Ohjainpsykoosit ovat myös päällä, kun olen yrittänyt miettiä, että miten helvetissä tätä voisi padilla pelata kuten legendaariset arcade-ajajat tekivät tupakansavuisissa pelihalleissa Japanin uumenissa. Tässä on video ehkä parhaasta OutRun 2 -pelaajasta, joka pelaa luonnollisesti ratilla: https://youtu.be/4piVmHMtvEo.
Huomasin, että Elite 2 -ohjaimella pystyy tekemään nopeampia drift-käännöksiä kuin DualSensellä, koska Elite 2 -ohjaimen löysin tikkuasetus on nopeampi - siitä yksinkertaisesta syystä, että pystyt fyysisesti liikuttamaan tattia nopeammin sivulta toiselle, koska siinä on vähemmän resistanssia. DualSensellä on mahdoton tehdä yhtä nopeita liikkeitä, vaikka olisi kaikki herkkyysasetukset täysillä. Muutenhan nuo Elite 2 -tatit ovat niin umpipaskat, ettei niillä mitään pysty pelaamaan.
Sitten keksin, että muutan scriptillä tatin ulkoista deadzonea niin, että täyskäännös tapahtuukin jo puolessa välissä liikerataa. Pelaaminen on heti helpompaa, kun pystyy tekemään liikkeitä, jotka pystyy tekemään ratilla helposti. Tai no helposti ja helposti, ilmeisesti arcade-pelaajat säätivät pelin asetuksia niin, ettei ratissa ole ollenkaan "Steering Resistance" -asetusta päällä, mikä mahdollistaa videolla näkyvät nopeammat liikkeet.
No joo, en tiedä mitä horisen. OutRun 2 on joka tapauksessa helvetin kova peli!
Hankin uuden iPhone 14 Pro Maxin, jolla voi tallentaa 240fps videoita (onnistuu varmaan muillakin iPhone-malleilla, Androideista puhumattakaan), joten pääsee vihdoin testailemaan pelien input lagia.
Tein skriptin, joka vaihtaa DualSensen LED-värin sinisestä punaiseen aina kun X-nappulaa painetaan. Sitten kuvaan ohjainta ruudun edessä hidastettuna ja lasken kuva kerrallaan videosta, kuinka kauan kestää LED-värin vaihtumisesta siihen, että hahmo reagoi liikkeeseen (liikkeen pitää olla ns. one frame -liike, eli sellainen joka tulee ulos heti seuraavalla framella). 240fps-videolla yksi kuva kestää n. 4.2 millisekunttia, eli input lagin voi laskea kaavalla: kuinka monta kuvaa on napinpainalluksen ja siihen reagoivan liikkeen välillä / 240 X 1000, esim 10 / 240 X 1000 = n. 42ms.
Alla video MegaMan 2:sta Mesen-ytimellä RetroArchissa. Pelissä on n. 30ms input lagia, mikä pitää sisällään TV:n ja ohjaimen input lagit.
(Varoitus: viesti sisältää paljon kammottavaa finglishiä!)
Olen tässä gyropsykooseissani miettinyt, mikä olisi se ultimaattisin peliohjain. DualSense tukee alhaisinta input lagia 1000Hz USB Polling Rate -ylikellotuksen ansiosta, siinä on parhaat tatit (samaa sulavuutta ei löydy mistään tatista, kun käytät KontrolFreek-tattipidennystä, resistanssi on just eikä melkein, enkä ikinä kyllästy tuohon Galaxy-versioiden tuntumaan peukalon alla), mutta niissä on aavistus driftiä (silti huomattavasti vähemmän kuin Xbox- tai Switch Pro -ohjaimessa), mistä pääsisi eroon Hall Effect -sensoreilla. Xbox-ohjaimissa 16-bittiset tikut vrt. 8-bittisiin tikkuihin Sonylla. En tiedä, onko tästä juurikaan käytännön hyötyä.
DualSensen face buttonit ovat myös parhaat tuntumaltaan ja niiden liikerata on lyhyt vrt. Xboxin nappeihin. Switch Pro -ohjaimessa on ehkä surkeimmat nappulat, kulmikkaat möhkäleet. DualSensessä on tuttuun Sony-tyyliin paskimmat liipasimet - niissä oikea liikerata alkaa ehkä jossain 15% kohdalla, eikä tuota pysty mitenkään korjaamaan edes skripteillä. Switchin Pro-ohjaimessa on parhaat "liipasimet" (paitsi autopeleihin), koska ne ovat digitaaliset. Xboxin Elite Series 2:n liipasimet ovat aika lailla täydelliset, ne ovat juuri oikealla paikalla ja "trigger stopsien" ansiosta liikerata on lyhyt. Saa nähdä, miten nuo on toteutettu tulevassa DualSense Edgessä.
PS4-ohjaimessa oli erinomaiset olkapäänäppäimet, jotka ovat selvästi huonommat DualSensessä. Liikaa liikerataa ja ne hölskyvät. Switch Prossa on lyhyt liikerata, mutta ne ovat epämääräisen tuntuiset muovihalpikset. Elite Series 2:n olkapäänäppäimet hajoavat käytössä, eli ne ovat paskimmat, mitä on ikinä missään ohjaimessa nähty. Parhaat olkapäänapit olivat yhdessä omistamassani Xbox One -ohjaimessa (Limited Edition -malli Phantom Magenta) - aivan täydellinen tuntuma, kuin klikkailisit hiirellä.
Paras dpad on Sega Saturn -ohjaimessa. Piste. Voit pelata mitä tahansa pelejä, mukaan lukien Street Fighteriä, jota on mahdoton pelata esim. DualSensellä. Elite Series 2:n vaihto-dpad on myös erinomainen, muttei aivan yhtä tarkka.
DualSense on parhaimman tuntuinen ohjain kädessä, jos unohdetaan liipasimet - sormituntuma ei vain ole lähelläkään Xboxin vastaavia. DualSensessä on myös eniten nappeja (kaiken muun lisäksi mikrofoninappi, touch screenin vasen ja oikea puoli sekä hipaisu, joka toimii myös nappina). DualSense Edgessä pitäisi vielä olla kaksi funktionappia takanappien lisäksi.
Gyron kannalta (eli mitä vähemmän nappien painelu liikuttaa itse ohjainta, eli gyroa, sitä parempi) paras tapa ammuskella olisi varmaan Switch Pron liipasimet, mutta voiton vie silti DualSense, jossa käytän ampumiseen neliönäppäintä. Ohjain pysyy vakaana. DualSensen ongelmana tosin on se, että olkapäänappien naputtelu liikuttaa ohjainta. Tätä ongelmaa ei olisi hiirimäisissä lyhyen liikeradan napeissa. XIM Nexuksen gyromoduuli on laudan gyropioneeri Epin mukaan keskellä ohjainta, toisin kuin DualSensessä/Switch Prossa.
Eli kaikissa ohjaimissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Minulle täydellinen ohjain olisi ylikellotettu DualSense, jossa on Sega Saturnin dpad, 16-bittiset tatit Hall Effect -sensoreilla, Series 2:n liipasimet ja takanapit (tosin lyhyemmällä liikeradalla), hiirimäiset olkapäänapit ja keskellä ohjainta oleva gyromoduuli. Jo olemassa olevista ohjaimista varmaan lähimmäksi pääsisi Battle Beaverin kustomoitu DualSense, jossa on hiirimäiset nappulat olkapäänappien ja liipasimien tilalla sekä takanapit. Mutta ihan hulluahan tuosta olisi maksaa 200 euroa + alvit ja tullit, kun tatit kuitenkin alkavat driftaamaan ennen aikojaan. Ja takuuta kuukausi.
Tällä skriptillä saa näköjään ihan natiivinkin gyrotuen peleissä, jotka tukevat hiirtä ja näppistä, jolloin gyro toimii hiirenä. Titan Two feikkaa, että konsoliin on liitetty näppis ja hiiri, jolloin tuolta gyro/tatti-konversiolta vältyttään. Aika siistiä! Pitäisi vain mapata kaikki näppiksen toiminnot padin näppäimiin, enkä tiedä, miten jouhevaksi vasemman tatin liikkumisen saa tehtyä suoralla WASD -> vasen tatti -käännöksellä. PC:llä reWASD-softalla tuon saisi helposti tehtyä.
Joku legenda alkoi väsätä PC:n JoyShockMapper-softaa (jonka on kehitellyt gyroguru Jibb Smart) Titan Two -adapterille. Huvittavaa huomata, miten surkea tuo tähän asti käyttämäni gyroskripti oikeasti onkaan. Nyt gyrossa on kunnolliset smoothingit, minkä ansiosta tähtäin ei heilu edestakaisin kuin puunrunkoa yläs kipittävän oravan kivekset konsanaan. Skripti on vasta raakile, eikä se varmasti ikinä tule vetämään vertoja JSM-softalle tai XIM:in vastineille, mutta onhan tämä hemmetin hienoa, että pääsee vihdoin pelaamaan kunnollisella gyrolla.
Tuossa Apexia harjoitellesani mietin myös, että ehkei peli tue PS5:llä gyroa jo siitäkin syystä, miten olemattomaksi rekyyli muuttuu aseissa, kun yhdistät pienenkin auto aimin gyroon (joka jatkuvan "jitterin" takia ikäänkuin kumoaa rekyylinhallinnan tarpeellisuuden). Samalla kun tuota skriptiä katselee, niin en sinänsä ihmettele, miksi gyro puuttuu niin monesta pelistä tai se on (kuulemma) toteutettu parhaimmillaankin kehnosti. Koodia on toistatuhatta riviä, eikä siitä tällainen maallikko tajua hölkäsenpöläystä. Ei riitä, että osaat koodata, sinun pitää osata myös matematiikkaa. Siksi varmaan Epic suosiolla palkkasi Jibb Smartin väsäämään Fortniten gyro-omiaisuudet, kun mies tietää mitä tekee.
Muistatteko kun horisin HLG HDR:stä? HLG kääntää SDR:n HDR:ksi, mutta varjopuolena on värien saturaatio, joka näyttää joissain peleissä perseeltä. Nyt löysin netin syövereistä shaderin Dolphiniin (ja PCSX2:aan, mutta tuota en ole vielä kokeillut), joka tonemappaa värit ilmeisesti Uncharted 2 -pelissä käytetyllä kaavalla HDR:lle sopivaksi: https://www.reddit.com/r/emulation/comments/5x6g0e/hdr_for_dolphin_and_pcsx2/. Tämä ei muuten Xboxilla toimisi, mutta koska LG CX:ssä saa HDR-moden pakotettua päälle piilotetusta valikosta, sain shaderin toimaan.
Ja tulos on ällistyttävä! Nyt saa pelattua Nintendo-pelejä vihdoin 4K-resoluutiolla HDR:llä ja tekstuuripaketeilla. Input lagiakin on vähemmän kuin alkuperäisellä raudalla, kuten aikaisemmassa viestissä jo kirjoitinkin. Ja mikä parasta, HDR kirkastaa kuvaa siinä määrin, että voi vielä heittää Black Frame Insertionin päälle, jolloin liikkuvan kuvan tarkkuus on jossain plasma- ja CRT-töllön välimaastossa. Ja koska Xbox tukee 120Hz-signaalia kaikessa, ei BFI:ssä ole minkäänlaista nykimisefektiä kuten 60Hz-signaalissa.
Dolphin pyörii muutenkin erinomaisesti Xboxilla, kiitos ubershadereiden, jotka vihdoin toimivat - toisin kuin RetroArchilla.
Näytä kirjoitukset
Ellei tuo sitten ole jotain Xbox-käyttäjien kokemaa placeboa, niin melko käsittämätöntä touhua taas. Mielenkiinnolla odottelen Digital Foundryn analyysejä kuvanlaadusta, ja toivottavasti EternalDahaka on hankkinut pelin kokoversion, niin saisi kunnon analyysiä tuosta uudesta deadzonesta.
