Itsehän en ole koskaan lähettänyt työhakemusta yhtään minnekään, vaan olen yleensä ihan idioottina marssinut jonkun asioista päättävän ihmisen toimistoon, joko soittamalla etukäteen tai ilman varoitusta, ja hänen niin halutessaan olen sitten esitellyt työ- tai koulutustodistuksia, mutta useinkaan eivät ole niitä tahtoneet nähdä, ja työtä on sitten tarjottu jos on ollut mitä tarjota. Ainakin muistaakseni viittä työtä olen tällä menettelyllä päässyt tekemään (ei tosin mitään maailman parhaita töitä, mutta kuitenkin). Yleensä olen vieläpä sattunut ilmaantumaan paikalle niin kriittisenä ajankohtana, että työnantaja on pitänyt minua suoranaisena taivaan lahjana.

Tosin minähän nautin valkoisen heteromiehen etuoikeutta, joten ihmekös tuo.

Höhhöö, tulipa poistettua matkaan tuommonen paskele, kuin Eletra. Ihan jeessiltä vaikuttaa, mutta jotenkin nyt tunnen itseni idiootiksi, joten auttakaas:

Siihen kun siis piti luoda Microsoft-tili heti alkuun ja vaikka minulla nyt joku vanha xbox-tili onkin olemassa, niin teinpä uuden, mallia omanimi@windows.com. Ja jotta käytännössä mitkään sovellukset toimisivat, niin tämä tili pitää vahvistaa. Sähköpostiin on siis lähetetty koodi, joka pitää syöttää tiettyyn kenttään ja sitten homma lähtee rullaamaan.

Ongelma vaan on siinä, ETTEN PÄÄSE SINNE HEVONVITUN SÄHKÖPOSTIINKAAN ILMAN SITÄ KOODIA. Kuinka siis saan noudettua sähköpostistani koodin jolla saan sen sähköpostin toimimaan, jotta saan sieltä koodin,  jotta saan sähköpostin toimimaan?

Saatana kun vapisuttaa.

[E] Niin ja sehän minua kummastutti tiliä luodessa, että kun piti sähköpostiosoitetta valita niin siinä kentässä luki harmaalla värillä "@example.com" ja kun minä en paremmin tiennyt, niin kirjottelin siihen tuon windowsin. Pitiköhän siihen laittaa jotakin muuta?

[e2] Jaa ei vissiin muuta. Outlookiksi kun vaihtoi osoitteen lopun, niin tuntus toimivan.

Aatoksissain on ottaa harppaus kohti nykyaikaa ja hankkia itselleni tabletti. Jos oikein osaan ennustaa, niin ensisijainen käyttötarkoitus sillä olisi olla muistiinpanoväline - leffat sun muut katselen ihan kotikoneelta, mutta koska tätä 17" konetta ei viitsisi kaikkialla mukana raahata, niin ajattelin hommata ihan oikean kannettavan (tämä nykyinen kone on lähinnä "siirrettävä").

Kysymys kuuluukin, että minkäslaiset ovat noiden tablettien kirjoitusominaisuudet? Romaaneja ei ole tarkoitus kirjoitella, vaan tosiaan vähän tiiviimpiä juttuja. Entäs näytön koko; onko 10" mukavampi kirjoitettava, vai onko 7" vielä riittävän hyvä?

Ja koska laite tulee pitkältikin sekundaariseen käyttöön, niin ihan jonkin paskan vekottimen ajattelin hankkia, tyyliin Acer Iconia/Asus ZenPad - vai onko tämä aivan tyhmää?

Myönnän kyllä, että koin hienoisen omantunnonnäpäytyksen kaverini kommentin jälkeen, juurikin sen tiimoilta, miten välittömästi minäkin oman tulkintani tein, mutta heti perään on sanottava, että vaikka muiden mahdollisuuksien todennäköisyys on kyllä kasvanut, ei epäilykseni kylläkään ole olennaisesti muuttunut.

Mutta sorrostahan en puhunut sanallakaan, vaan kulttuurierosta. Minua suomalaisena miehenä hämmentää se, että pariskunnasta juuri nainen kantaa niinkin monia kauppakasseja niinkin pitkän matkan miehen kantamatta ainuttakaan, kun meidän taloudessa (ja luulenpa että myös pääsääntöisesti muissa suomalaisissa talouksissa) pyritään tasajakoon ja jos se ei erilaisista syistä johtuen pääse toteutumaan, siirrytään meritokraattisempaan malliin, jossa kykenevämpi hoitaa kulloisenkin tehtävän. Se on siis tämä silminnähtävä ero, jonka tulkitsin kulttuurista johtuvaksi, jonka tähden minä hämmennyin, enkä niinkään kauhistunut mahdollista sortoa (evoluution maailmasta varmasti löytyy selitys: totuttuihin asioihin ei kiinnitä niin suurta huomiota, kuin uusiin). Siinäkin tapauksessa, jossa miehellä olisi ollut kaikki terveydelliset edellytykset kassinkantoon ja naisten käsissä olevien kassien määrä tosiaankin selittyisi kulttuurista johtuvalla tavalla, niin - turvavyöt kiinni - ei se siltikään välttämättä ole sortoa. Toki meikäläisiin silmiin se näyttää vähän sortavammalta tavalta ja minusta se on suoraan sanottuna varsin epäilyttävä tapa, mutta heidän kulttuurisessa viitekehyksessään se ei ehkä olekaan yhtään sen sortavampaa kuin se, että meillä päin se olisin minä, joka tarpeen tullen kantaisi kaikkia neljää kassia.

Senkin voin auliisti myöntää, että tulkintani kyllä kumpuaa "ennakkoluulosta." Ymmärrykseni kun on, että niissä maissa, joista turvapaikanhakijat todennäköisimmin tulevat kulttuuri toden totta on erilainen kuin meillä ja vieläpä naisen asema yleisesti totuttua heikompi, niin kun sitten omin silmin näin pariskunnan joka ulkonäkönsä perusteella saattoi hyvinkin olla tällaisesta maasta, ja joka tavoillaan (työnjako) vastasi varsin hyvin sitä kuvaa, joka minulla heidän kulttuuristaan entuudestaan oli, niin valitettavan looginen johtopäätökseni oli, että heidän poikkeavalta näyttävä tapansa johtui juurikin heidän kulttuuristaan.

Mutta epäilemättä kokemuspohjainen aineistoni tätä naisen asemaa koskien on hyvin suppea, nimittäin juurikin näin suppea, joten en minäkään tästä yksittäisestä kokemuksesta johdettaville päätelmille aivan mahdottoman suurta painoarvoa anna, mutta toistaiseksi - pahoittelen varautuneisuuttani (vaiko suoranaista rasismiani?) - pidän sitä suuntaa antavana. Kunnes toisin todistetaan, joten jos on todistusaineistoa tarjota, mieluusti ottaisin vastaan.

Sinänsä ikävää, että Ilta-Sanomat on alkanut keksiä päästään noita uutisia ja kommentteja. Sillä pakkohan nuo on olla päästä keksittyjä. Sellainen yhtälö jossa ihminen pakenee oikeasti henkeään ja valittaa ilmaisen ylläpidon ja turvapaikan jälkeen siivouksesta ei vaan voi pitää paikkaansa. Jokin tuossa yhtälössä mättää.

Luimmehan jokin aika sitten tarinan "Aishasta" joka oli tullut Norjaan turvapaikanhakijana, mutta joka hyvin pian saapumisensa jälkeen oli pettynyt sen kylmyyteen, epämoderniuteen ja sivistymättömyyteen. Lähin kauppakin oli kahden kilometrin päässä, ja ostokset piti kantaa aivan itse ja tätä en suinkaan väheksy - se on varmasti itse anuksesta (varsinkin jos odotti saapuvansa johonkin Eldoradoon, valittaisihan suomalaisetkin). Mutta mutta, älkää toki surko, "Aisha" perui turvapaikkahakemuksensa ja palasi takaisin Dubaihin, josta hän oli tullutkin(!) ja viettää siellä nyt luksuselämää, johon hän oli tottunut: on oma koti, modernit kodinkoneet, iso sänky, auto ja marketeissakin on aina halukasta porukkaa kantamaan kauppakasseja.

"Aisha" vieläpä rohkenee myöntää sen todellisen syyn miksi hän lähti matkalle: saadakseen Euroopalaisen passin.

Että tuota. Tällaista taustaa, tai vastaavaa vasten on hyvin ymmärrettävää miksi vituttaa kätvistellä VOKeissa, olla pettynyt ja välillä vähän hullaantuakin, ja odotella toiveidensa toteutumista, mutta virallista sotalapsi-stooria vasten ei oikein matchaa.


Juu, kauppakasseista on vielä kerrottava eräs tarina. Täällä Rovaniemelläkin pakolaisväki tuntuu käyvän enimmäkseen Lidlissä (Halal-kanaa vissiin ainakin?) ja täältä meikäläisen hoodeilta sinne on tosiaan reilun parin kilometrin matka ja täällä päin he asuvat ei VOKeissa, vaan ilmeisesti ihan kerrostaloissa, tai vastaavissa. No, syksymmällä pyöräilin kerran kaupoille ja vastaan tuli pakolaispariskunta (tai, anteeksi nyt, enhän minä varmasti voi tietää, mutta näin oletin) ja kovasti pisti silmään kun heillä oli molemmilla reput selässään ja neljä kauppakassia kannossaan, tosin kassit olivat jakautuneet heidän kesken siten, että nainen kantoi kokonaista neljää kauppakassia ja miehellä ei ainuttakaan. Kaksi kertaa tämän jälkeen olen nähnyt samansuuntaisen kassienjaon, joten... no, päätelkää mitä päättelette, minusta se näytti kovasti kulttuurierolta. Jaoin havainnon eräälle vasemmistoliitossa politikoivalle kaverilleni ja hänen välitön tulkintansa yllätti minut kyllä kovin, nimittäin hän epäili että miehellä ehkä oli jonkinlainen vamma, jonka vuoksi hän ei pystynyt kantamaan kasseja. Tiedä häntä.

Tammisalo aloittaa kyllä kirjansa käymällä läpi Tatun teesit. Sitä harmiteltiin, että Vanhasen havainnot - hyvätkin sellaiset - sivuutetaan ihan vain siksi, että ne ovat jos ei nyt suoranaisesti vääriä, niin epäkorrekteja. Ja se on vähän valitettava hylkäysperuste, silloin kun on kyse tieteestä. Mutta tuota, en nyt tohtisi enempää tätä puolustellakaan, kun en ole kirjaa likimainkaan lukenut ja muuan silmäys sen loppupäähän osoitti, että kyllä Tammisalokin antoi kritiikkiä Vanhaselle ja ohjeita hänen seuraajilleen.

...mustaa-valkoisella...

Osmo Tammisalo on sattumoisin kirjoittanut juurikin tämän nimisen kirjan juurikin kansojen älykkyydestä. En ole paljoa sitä lukenut, joten en sen enempää siitä pysty sanomaan, kuin että kyseinen aihe - kuten kenties jo arvaattekin - on tabu paitsi yleisessä keskustelussa, niin myös tiedemaailmassa. Paitsi tietysti silloin, kun sillä ajetaan jotakin poliittisesti korrektia agendaa. Esimerkkinä nyt zoukka voi sanoa, että rasistit ovat tutkitusti keskimääräistä vähä-älyisempiä ja näin pistää näppärä leima inhottavan ihmisryhmän otsaan, mutta on huomattavasti hankalampi sanoa, ettei Somalian väestön keskimääräinen älykkyysosamäärä (68) ole kovin mairitteleva ja vieläpä vetää tästä jotakin johtopäätöksiä. Vaikka kyse nyt onkin pitkälti samasta asiasta.

Eri asia toki on, mitä korkea tai alhainen ÄÖ sitten lopulta tarkoittaa. "Täyttä bullshittiä" se on varmasti poliittisen korrektiuden mädättämässä tiedeparadigmassa, mutta oikeasti se on varsin näppärä tapa mitata jotakin tiettyä ihmisissä olevaa ominaisuutta, jota älykkyydeksikin kutsutaan. Tuo kursivoitu jää aika monelta ymmärtämättä. Kyllä täällä yliopistossakin ahteri repeilee, kun aina älykkyydestä puhuttaessa se kaikista oikeamielisin naisopiskelija tuomitsevalla äänensävyllä hepattaa, kuinka älykkyyttä on niin monenlaista (tunneäly yms.), eikä älykkyyskään kaikkea kerro... Sitä yksinkertaista asiaa hän ei ymmärrä, että kun puhutaan älykkyydestä, niin ei ole puhe esimerkiksi luovuudesta, tai viisaudesta. Kun mitataan älykkyyttä, niin silloin mitataan vain sitä, eikä mitään muuta. Sama kuin jos mitattaessa leivän hiilaripitoisuutta, tulisi vastaava henkilö sanomaan, että eihän se hiilaripitoisuus kaikkea kerro - onhan siinä proteiiniakin! Mutta kun sitä ei nyt mitata. Asiaa toki mutkistaa se, että yleiskielessä kun käytetään sanaa "älykkyys" niin sillä nyt voi tarkoittaa melkein mitä vain.

Ja sanottakoon vielä, että syy miksi juuri älykkyyttä niin ahkerasti mitataan ja juuri niillä menetelmillä kuin sitä mitataan on se, että sitä sentään pystyy mitata. Luovuutta, kriittistä ajattelua tai viisautta oikein ei. Ja ehkä juuri tästä syntyy pienehkö perspektiiviharha: koska muita osa-alueita ei (ymmärrettävistä syistä) mitata, älykkyys näyttäytyy monesti ehkä liiankin määrittävänä tekijänä, vaikka tosiasiassa se on vain yksi osa-alue, eikä tosiaan ole täysin selvää mikä on sen suhde mihinkin. Että ei pidä liioitella, mutten myöskään vähättelemään lähtisi.

[natsa]

http://yle.fi/uutiset/valvontakamera_paljasti_kaivannon_vastaanottokeskuksen_tulipalo_syttyi_tupakantumpista/8515130

Asialla olikin äärioikeistolainen natsa.

Jos kylmästi ajattelisin, niin sanoisin että ongelma eivät ole itse yksittäiset tai useammatkaan raiskaukset, vaan se, minkä indikaattoreita nämä teot ovat. Jos jannut matkaavat eurooppan halki ja pystyttävät leirinsä Suomeen ja välittömästi alkaa (oman kulttuurin mukainen) perseily, niin mistä muusta tämä kertoo kuin siitä, että nämä jannut eivät ole sotaa pakenevia aivan yksin saapuvia lapsia, vaan jotakin aivan muuta? Onko meillä näin ollen mitään syytä tällaista väkeä elättää?

Jos minulta kysyy, niin näiden elintasopakolaisten elättäminen on itse asiassa samperin sydämetöntä niitä oikeita pakolaisia kohtaan (niitä jotka eivät yleisen heikkouden tai perheen takia pääse liikkumaan yhtä vikkelään kuin yksin laukkaavat opportunistit), jotka eivät kenties pääse edes pois persereikä-zoneilta ja jos pääsevätkin, niin jäävät sitten raiskattaviksi ja hakattaviksi esimerkiksi noille Saksan infernaalisille megaleireille. Täällä me ruokimme ja pidämme hyvänä niitä, jotka ovat talloneet ne oikeat hädänalaiset jalkoihinsa. Feels bad man. Ja tämä höpinä perustuu Andrew Whiten sanomisiin:

“When I see angry young men clashing with border police in Hungary and demanding to be let into other EU countries, I feel that the wrong people are at the front of the queue."

“Europe needs to distinguish between those who are looking for a better life and those who are running for their lives, otherwise we risk failing those who need our help the most."

“I can confirm that it is not just displaced people who are fleeing,” he said. “Priests tell me that there are also people who aren’t too badly off financially, people who work at banks for example, who are leaving. People who don’t really need to leave. They feel that a window of opportunity has opened up and they fear this window will soon close so they take advantage of it. Meanwhile, those who are poorer aren’t even considering leaving. Everyone is losing out. Those who are most able are leaving and they are the only ones who could rebuild all that has been destroyed in recent years.”

http://www.breitbart.com/london/2015/09/19/vicar-baghdad-warns-europe-ignoring-real-refugees/


Tosin ei taida tämän sanomisellakaan olla mitään väliä, kun konsensus on ilmeisesti se, että kaikki saa tulla - oli syytä tai ei. En nyt tosin vielä ole kirvestä kaivoon heittänyt. Luulisin, että palautukset eivät ole vielä kunnolla lähteneet käyntiin ja saattaisivatpa ne vielä lähteäkin.

Punahilkkasatuja, sano tutkija Sinkkonen. Tosin eikös tämä Sinkkosen rinnastus nyt ole aika osuva: "Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä)."

[E] Tästäpä intoutuneena luin Punahilkan ja olihan se kyllä aika opettavainen tarina. Snadisti ironista kai sekin, että sadun alkuperä on Ranskassa.

"Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne."
"Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet."

Jesse postaili aikoinaan asiaa.

Kyllähän huoli on ihan aiheellista, kun apua tarvitsevien joukossa tänne pääsee myös tälläisiä henkilöitä:
https://www.facebook.com/profile.php?id=100006515387104&sk=photos_stream&hc_location=ufi
Tuoreimmassa kuvassa mies on Haaparannan/Tornion bussiasemalla. Selatkaapa kuvia alaspäin ja kertokaa mitä näette.

Vastakkainasettelu kyllä loppujenlopuksi pelaa Daeshin pussiin. He haluavat että äärioikeisto ja radikaalimmat kannat ottaisivat vallan, jotta maltillisemmatkin muslimit vähitellen vastaavasti radikalisoituisivat ja liittyisivät Daeshin riveihin.
http://www.theatlantic.com/magazine/archive/2015/03/what-isis-really-wants/384980/

Toisaalta mietityttää mitä maltillinen islamilaisuus lopulta tarkoittaa. Onko se esimerkiksi tätä?

"Maltillisesta" ja "radikaalista" islamista postaili myös Matti:

http://ibnmatti.blogspot.fi/2015/11/islamin-paatavoite.html

[rasisteiksi]

No nyt alamme puhua asiaa.

Tosiaankin, viittasin miggen yleistyksiin, koska se kaikenlainen yleistely on aika lailla asian ytimessä, eikä yhdensorttinen yleistäminen ole olennaisesti parempaa, kuin toisen sorttinen. Rasistit tekevät omat yleistyksensä ja vastapuoli omat, mutta kyse on samasta asiasta - vain kolikon kääntöpuolesta. (Joskin on sanottava, että MV-lehden kommenttiosiot ovat sen luokan ripulipaskaa, että voipa niitä melko perustellusti pitää ihan omana ongelmanaankin.)

Ja zoukan pointti vaivannäöstä osuu kyllä maaliin. Nimittäin yhteistä näillekin kolikon kääntöpuolille on, että ne ovat helppoja ratkaisuja. Ei siis käytännön tasolla, vaan sanoisinko psyyken tasolla. Rasisti syyttää kaikista ongelmista nehruja ja jos vain niitä ei olisi, kaikki olisi hyvin. Samaten vastapuolen on helppo ajatella, että jos vain noita rasseja ei olisi, kaikki olisi hyvin. Ja se on laiskaa, hyvin laiskaa ajatella näin. Kuriositeettinä mainittakoon, että samaan kyllä nähdäkseni syyllistyy ateistitkin (ja epäilemättä monet muutkin) - jos vain uskontoja ei olisi, maailmassa olisi rauha - ja tämänkaltainen ajattelu on kovin hedelmätöntä. Siinä vain vapauttaa itsensä vastuusta, jolloin voi hyvin mielin jatkaa älyllistä laiskotteluaan ja olla osa ongelmaa.

Ja kun Heinz mainitsi pienestä sisäisestä idiootista: minusta on aivan vitullisen järkyttävää huomata, että "neekeri" alkaa melkein olla jo ihan casuaali osa sanavarastoani.  Oikeastaan välittömästi tämän huomattuani aloin selitellä asiaa itselleni. Nimittäin kyllähän minua kovasti turhauttaa, kun ihan valtamediasta (eikä pelkästään vasemmistoanarkistit) lähtien leimataan rasisteiksi, fasisteiksi ja natseiksi tavallisia ihmisiä, joiden mielestä Suomella pitäisi olla asianmukainen rajavalvonta, eikä tänne tulisi ihan ketä tahansa päästää. Minusta se on varsin ymmärrettävää ja edellämainitut leimat roisisti yliampuvia, jonka seurauksena aloin sallia itselleni vastaavaa käsitteellistä leväperäisyyttä: jos minä olen natsi niin kyllä musta mieskin sitten on neekeri! Erityisen syyllinen oli tuli, kun kuulin läheisen Siwan edessä pikkupoikien (4. luokkalaisia?) hokevan neekeriä myös...

Armoitettu lukija helposti huomaa, ettei tämä ajattelu ole kovin loogista tai järkiperäistä, jota se tietenkään ei ole - täysin tunnepohjaistahan se on. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu ja näinä aikoina varsin paljonkin, ja se kyllä vaatii työtä, jottei ajaudu erinäisiin äärimmäisyyksiin tai liiallisiin yleistyksiin ajattelussaan. Ja puhun nyt ihan yksilötason hengellisestä työstä, enkä mistään institutionaalisesta valtioterapiasta - kaikki median yritykset viedä asiaa mihinkään suuntaan ovat ainakin tällä hetkellä tuhoon tuomitut, eikä se kyllä täysin median vikakaan ole. Kaikki on vaan niin perkuleen kireetä nyt. Tarkoitan siis, että jos media uutisoi ryöstöstä eikä kerro sen enempää, ihmetellään sitä kun ei paskamedia julkaise tekijän tuntomerkkejä. Kun julkaistaan vastaava uutinen tuntomerkeillä, ihmetellään sitä kun ei paskamedia maininnut tekijän nimeä. Kun julkaistaan tekijästä kaikki saatavilla oleva tieto ja uutisen kommenttiosiossa alkaa syntyä infernaalisen muukalaisvihamielinen paskahurrikaani, jonka seurauksena kommenttiosio suljetaan, ihmetellään sitä kun paskamedia taas hyysää kunniakansalaisia ja sananvapautta rajoitetaan. Ja tietysti joku takkutukka koko prosessin ajan syyttää mediaa siitä, kun luo uutisoinnillaan rasistisia stereotypioita - eioo helppoo lehtimiehellä.

Mutta näinpä se suurten muutosten kynnyksellä aina vähän on. Tapahtuu voimakasta polarisoitumista ja melskeen keskellä sitä tarraudutaan kiinni siihen, mikä näyttää vahvalta kiinnipidettävältä. Yhtäällä se on varmasti traditio, vanha ja "hyväksi" havaittu, toisaalla se on - ahem - unelma. En siis mitenkään sydämeni pohjasta unelmaa väheksy, mutta olen kyllä jokseenkin epäluuloinen. Ja unelmalla tarkoitan monikulttuurisuutta - olen enemmän integraatiomiehiä.

Hyvin aktiivisesti saa kyllä itseään tarkkailla ja tasapainotella erinäisten ennakkoluulojen (ja niiden luomien tunnetilojen kanssa) ja toisaalta hölmön sinisilmäisyyden välillä. Kun ei oikein kumpaankaan nyt tunnu olevan varaa.

[geenialtaan matala pää]

Jep. Kyllä tämä geenialtaan matala pää on se oikea ongelma tässä maassa. Ehkäpä poppoon ahkera sikiäminen varmistaa perinteiden siirtymisen uusille sukupolville.

Saku Timonen tästä laumasta ehtikin jo blogahtamaan. (HUOM: vihervassarivaara!): http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/11/01/lauman-elamaa/

Nii.

"Palautteen mukaan yksi annos saattaa sisältää kahdeksan jauhelihapihviä ja kymmenen kananmunaa."

Mitä.

Luulisi näiden jo olevan hädissään juoksemassa pois Suomesta, kun täällä kerran on niin hirveää.

No on kyllä jännä.

"Irakissa ajatellaan, että Euroopassa on vaikka mitä ihmeellistä. Ihan tavallista täällä on."

Tämä oikeastaan selittää - ainakin osittain - miksi pakolaisia riehututtaa. He luulevat, että täällä Eurooppassa olisi jotakin ihmeellistä, kuten rahaa rajattomasti syöksevä taikaseinä ja muuta magiaa, ja kun ei ole, niin kiukututtaahan se, varsinkin kun matka tänne not-so-paradiseen oli hankala ja kallis. Enkä oikeastaan voi edes syyttää itse pakolaisia, vaan syyttäisin niitä, ketkä tätä paikkaa ovat paratiisina heille markkinoineet. Lievätkö salakuljettajat kertoneet tarinoita merten takaisesta maasta vai ketkä? Onhan se bisnestä nääs. Vai onko pakolaisten facebook-ryhmissä viaton tornari saanut vähän liikaa tuulta alleen ja totuus hautautunut glitterin alle? Tietysti Sipilän hyvän tahdon ele ei varmastikaan antanut realistista kuvaa, mutta enpä minä nyt hänen päätään lähtisi irti nirhaamaan.

Mutta mielenkiintoisempia lausuntoja olivat nämä.

"Irakissa on parempi elää. Siellä on vaarallista, mutta olkoon. Ihan totta, minä aion palata. Kuolen mieluummin kotimaassa."

"Täällä on ihan kauheaa. Tilanne on hankala. Turvallista täällä on, kaikkea on saatavilla, mutta täällä tukehtuu."

Joskus lueskelin lottien ja ihan sotaveteraanien muisteloita sota-ajoilta ja aika yhteneväisesti oltiin sitä mieltä, että ainakin sota-aikana tunsi itsensä tarpeelliseksi ja myös elämän kokonaisuudessaan varsin merkitykselliseksi. Sotilaat kaiholla muistelivat, kuinka sodan aikaan veljeys sentään tarkoitti jotakin, ja lotat kuinka perkeleesti pelotti joka päivä, mutta pakko oli elää toivossa eikä luovuttaa. Tämä tieto melkein yllätti minut, mutta kun asiaa mietin, niin eihän se kyllä ole lainkaan yllättävää. Kun elää siellä veitsen terällä päivästä toiseen ja kuolema hönkii jatkuvasti niskaan, niin epäilemättä elämäkin saa aivan toisenlaisen arvon.

Ja Suomihan on varsin apaattinen ja hidasrytminen maa. Ei täällä minkään asian puolesta todella voi taistella. Tuskin ainakaan sillä maskuliinisella tavalla, mihin nämä pakolaiset ovat tottuneet. Luulenpa että suomalaiseen elämänmenoon alistuminen olisi näille jäpiköille melkoinen henkinen kastraatio (niin kuin se kyllä on monelle ihan suomalaisellekin miehelle). Ja se nyt vaan on Suomea se. Enkä nyt sano että Suomi olisi jotenkin maailman paras maa, mutta luulen, että kyllä täällä silti mielummin rauhassa eletään kuin taistellaan, vaikkakin sitten vähän apaattisina haahuilijoina. Irakissa on sitten toisenlaista. Jos ei tällainen Suomi kelpaa, niin eihän tänne kannata jäädä, kuten nämäkin jätkät fiksusti ajattelivat. Jos sota kertakaikkiaan on veressä, niin eihän se rauha varmaankaan maistu. Enkä oikein voi näitä ukkoja syyttää. Jos minäkin olisin syntyjäni Irakilainen, niin luultavasti mielummin tappelisin, kuin haahuilisin näillä vieraan maan harmailla ja sateisilla kaduilla samaan aikaan tietäen, että kotimaassa veri roiskuu.

Näinhän se Hurt Lockerkin loppui. Ei oikein Renneriä kiinnostanut rauhaisan elämän, amerikkalaisen unelman triviaalit pulmatilanteet, kuten se, mitä aamiaismuroja kaupasta pitikään ostaa - mukavampi se oli sotia. Ja sotaanhan sitä taas lähdettiin.

No tuo peliväkivalta ja sen seurannaisvaikutukset oli jokseenkin pieni osa tuota juttua, pääpainohan oli riippuvuudessa. Ja sen huolen minäkin kyllä lähtisin allekirjoittamaan. Lisäksi minua kyllä huolettaa sekin, että monetkin aikuiset ovat tuntuneet varsin apogoleettisen tavan suhtautua lasten digituouhuihin; se usein selitetään pois sillä, että "se on nykyaikaa." Eräällä verkkopedagogiikkakurssilla yliopistossa katsoimme videon jostakin tyttelistä, joka heti videon alussa totesi, että "technology is like my lifeline" ja pätkä jatkui kertoen, kuinka tyttö viettää käytännössä päivänsä joka ikisen hetken verkossa väsäten kämäisiä myspace-sivujaan ja tutkaillen muiden vastaavia, ja glitteri oikein lensi kun tämä oli sitten niin "voimaannuttavaa."

Videon loputtua kun kyseltiin tuntoja, minä nostin käteni pystyyn ja sanoin, että minun arkaaisesta viitekehyksestäni käsin moinen toiminta vaikuttaa varsin kirjaimellisesti riippuvuudelta. Mutta olin väärässä. Vastaukseni aiheuttamaa vaivaantuneisuutta kun oli hetki kestänyt ja opettaja oli koettanut apogoletisoida vetoamalla siihen, että "kliinisessä mielessä nettiriippuuvuutta ei vielä ole olemassa..." niin herra takarivistä laukoikin oikean vastauksen. Hän sanoi, että "koska lapset tänä päivänä oikeastaan elävät verkossa, niin ei ehkä voida puhua riippuvuudesta.

Ja ma aattelin että voi vittu. No, se oli ehkä pieni ylireaktio, joten maltoin mieleni, mutta jatkoin aatostelua silti. Kyllähän minäkin ymmärrän, että maailma muuttuu ja ihmisten tavat ynnä muut, mutta kyllä minua huolettaa, jos tällä tavalla standardia(/muuta rajaa) siirtämällä asiat yksinkertaisesti normalisoidaan. Jos nyt aikaisemmin puhuttiin nettiriippuvuudesta viitaten johonkin tuntimäärään, kuten vaikkapa kahden tunnin ylittävää surffailua, ja huomataan ettei asialle minkään mahda, niin pannaanpa rajaksi viisi tuntia ja ongelma poistuu. Jos taas riippuvuudesta puhuttaessa viitataan vaikkapa sosiaalisen elämän kärsimiseen, niin ei ongelmaa - linjataan, että "no onhan sosiaalinen media jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä." Jos nuorilla ei ole enää oikeaa elämää laisinkaan, niin sanotaan, että onhan se fasebookkaus elämää - se on vaan erilaista!

Minusta huono tapa ei satumaisesti muutu hyväksi, jos se hyväksytään normiksi, kuten vaikka tuo suhteellisen yleinen nuorten ihmisten tapa tuijottaa kännykän ruutua kävellessä kaupungilla. Nimittäin nyt ajattelen julmasti, mutta kiinnostaisipa tietää oliko Tampereella rekan alle jääneellä tytöllä kännykkä kädessä...

No tuota joo, suurin harmitukseni koskee siis eritoten sitä, että kaikkien näiden tapahtumien seurauksena itse asia jää taas yllättäen aivan pimentoon - siis monikulturismi, noinniinkun yhteiskunnallisena ideologiana. En siis sinänsä symppaile oikeastoa yleisesti tai sen enempää Vastarintaliikettäkään, vaan harmittaa juurikin se, että juuri tällä tavalla kaikki järkevä keskustelu tehdään mahdottomaksi. Nimittäin tällaisenkin satuinnaisen kielellisen huomion tein: jos vielä hetki sitten maahanmuuttokriittisyys oli synonyyminen rasismin kanssa, niin nytpä meillä on joukossa uusi tulokas - myös monikultuurisuuden vastustaminen on tätä nykyä yhtä ja samaa. Tietysti järkevä huomaa, että ne ovat aivan eri käsitteitä ja että niitä kaiken lisäksi yleisessä keskustelussa käytetään jokaista aivan väärin, mutta perseenkös väliä sillä. Tällä tavalla saadaan vielä kaikki kielletyksi.

[Breivikin teko tulisi toistaa]

Vaikka toki veikkaan että siellä anarkistit tekivät aloitteen - suullisen taikka fyysisen - niin on tämä provosoituminen kyllä melko valitettavaa. Erityisesti jos kyseessä oli vain suullinen provo. Jos siellä pullot lensivät, niin siinä tapauksessa periaatteessa ihan ymmärrettävää, mutta siltikään ei olisi kannattanut. Vahinko nimittäin on jo tapahtunut noiden ensimmäisten lööppien myötä. Tämä oli aika hyvä:

http://anarkisti.vuodatus.net/lue/2015/08/svr-n-anarkistit-toistavat-vasemmiston-virheita

Tässä on muuten toinen ilmiö, mikä kannattaa panna armaasta meediasta merkille: höpöjuttujen kirjoittaminen ja muodollinen anteeksipyyntö siihen perään. Joku ulkomaalainen lehtihän äskettäin varsin nasevasti otsikoi, liittyen suoraan Immosen päivitykseen, että "Suomen hallituksen jäsen sanoo: Breivikin teko tulisi toistaa" ja sitä sitten pyytelivät hetken päästä anteeksi. Samaten hesari uutisoi Immosen osallistuneen viime itsenäisyyspäivän 612-marssille, vaikka olikin tuohon aikaan linnan juhlissa. Anteeksi pyytelivät. Ja onhan tässä ollut kyllä muitakin.

Elikkäs aiheeseen liittyen vituttaa nämä:

1. Järjen puute, puolin ja toisin
2. Täysin saatanallinen journalismi, ei mitään vastuuta, mutta valtaa enemmän kuin tavan kyrvännuolija osaa ajatellakaan
3. Se, että mitä vitun helvettiä tuosta tulevasta yliopistovuodesta oikein tulee. Odotan nääs varsin kireätä ilmapiiriä, vaikka oletin ettei se viime lukuvuodesta enää paljoa olisi voinut kiristyä.

Neljänneksi vituttaa etten osaa enää jollakin sielullisella tasolla irtautua näistä ajallisista ilmiöistä, vaan kiihdyn melkeinpä juuri siten, miten näiden on tarkoitus meitä kyrvännuolijoita kiihottaa. Syvään sai tänäänkin saunassa hengitellä.

Kommentoin ehkä tarkemmin myöhemmin, mutta lyhyesti vielä mainitsen tästä: jo taannoisen homoavioliittojupakan aikoihin pistin merkille, että tässähän on kyse ihan uudenlaisesta (toki oikeesti ikivanhasta) päätöksentekotavasta, enkä oikein tiedä miksi sitä kutsuisin - kenties joku huutodemokratia? Kansa agitoidaan tunteiden vietäväksi ja kun huuto on riittävän kovaa ja marssi tahdikasta, ei homma oikeastaan voi päättyä kuin yhdellä tavalla. Ja olennaisinta on tämä: tämä päätöksenteko ei perustu järkeen, vaan tunteisiin. Ja joo, argumentteja heitellään sinne sun tänne, mutta vain sellaisia, mitkä ei oikeastaan liity itse asiaankaan, mutta eihän sillä tosiaan väliäkään ole, koska tunteella tämä homma runtataan läpi. Mikä on vähän huonompi juttu, koska tämäkin poliittinen asia ihan siinä, missä mikä tahansa muukin, eikä mikään jääkiekkomatsi.

Näinpä mieleni tekevi ja aivoni ajattelevi: miksi? Onko siihen joku erityinen syy, miksi nämä muutamat tietyt asiat hoidetaan huutamalla, eikä sillä tavalla kuten politiikka yleensä? Kenties siksi, koska voi ja Arcadian porukkaa laiskottaa?

Ja mitähän se Vanha Aatu sanoikaan:

[Propaganda] must be aimed at the emotions and only to a very limited degree at the so-called intellect... The art of propaganda lies in understanding the emotional ideas of the great masses and finding, through a psychologically correct form, the way to the attention and thence to the heart of the broad masses.

/natsikortti

Niin ja tosiaan

Ilmeisesti persujen tulkinta monikulttuurisuudesta ei tarkoitakkaan sitä että kulttuureja on monta vaan sitä että jokin kulttuuri jotenkin syrjäyttää toisen.

tätähän se sitten määritemän mukaisesti meinaa. Jos muslimeille kuuluu uimahallivuoro ilimatteeks, koska ne ei halua meitin kanssa leikkiä, ja me muut halutessamme itsellemme uimahallivuoron joudumme maksamaan siitä, niin niin... Se on sitten semmosta se.

[recognition and positive accommodation of group differences are required through “group-differentiated rights,”]

Kenties vain Immonen sen itse tietää, mitä sanomisellaan tarkoitti, mutta luulen että aika harva tietää, että tuo monikulturismi ei ole sitä että monien eri kulttuurien edustajat elävät samassa läjässä sulassa sovussa, vaan se on ihan yhteiskuntatieteellinen käsite: "Multiculturalism is a body of thought in political philosophy about the proper way to respond to cultural and religious diversity. Mere toleration of group differences is said to fall short of treating members of minority groups as equal citizens; recognition and positive accommodation of group differences are required through “group-differentiated rights,” a term coined by Will Kymlicka (1995)." Stanford Encyclopedia of Philosophy

Monikulturismi on siis sitä, että annetaan en tiedä millä ihmeen perusteilla eri kulttuureille erityisoikeuksia, varmaan sitten "uskonnollisilla" ja "kulttuurisilla" perusteilla. Ja minusta tämä nyt ehdottomasti on sellainen asia, mistä pitäisi voida olla kumpaa mieltä tahansa ilman että kivi lentää päähän ja asiasta pitäisi voida keskustella ihan maltillisesti. Minäkin kun Rovaniemellä nykyään asustan, niin on tullut hieman tutummaksi sellainen vähemmistö kuin saamelaiset ja toisaalta kyllä ymmärrän, että voi olla tilanteita, joissa tällainen positiivinen akkommodaatio voisi tulla kysymykseen. Mieluusti sitä soisi mahdollisuuden harjoittaa omaa perinteistä elämäntapaansa ja kulttuuria ilman, että kukaan on pakkorunttaamassa mitään mihinkään suuntaan.

Mutta ihan yhtä lailla ymmärrän vastakkaisen kannankin.  Nääs mielummin pitäisin kiinni Suomen maassa meitin omasta laista noin esimerkiksi, enkä huolisi tänne mitään esim. Sharia-poliiseja. On siinäkin ihan selvä riski, että sanotaan monikulturismille (mikäli otetaan ylläoleva määritelmä) ehdoton KYLLÄ, varsinkin kun tuskin edes tiedetään, mille tässä oikein sanotaan kyllä.

Minä nyt vaan toivosin, ettei oltais niin mustavalkoisia ajattelussa, niinq me aina ollaan. Jutskailtas fiksusti, niinq toisinaan.

Juuei nappaa. Kaksi jaksoakohan katsoin, enkä enempää jaksa. Ihme haahuilua. Ei mitään dynamiikkaa henkilöiden välillä, eikä tarinakaan vie mihinkään. Mutta toki jos internetti tulevien jaksojen aikana vallan räjähtää, niin saattaahan sitä vielä palatakin tämän pariin.

Enpä muuten ole Hannibalin uusintakaan kautta viitsinyt paria jaksoa enempää seurata. Kärryillä sentään olen joten kuten pysynyt, mutta samanlainen haahuilun viba siinäkin on.

Vituttaa opiskella naisenemmistöisellä linjalla humanistisessa tiedekunnassa, yliopistossa, jossa voi sivuaineena opiskella oikein sukupuolentutkimusta. Vitun vittu sitä hepatusta kun juuri lukiosta tulleille tytyille kerrotaan, että teitä on muuten alistettu koko teidän elämänne ajan - nimittäin saastaiset miehet ovat - joten käykäähän taistoon! Oikein puistattaa ajatella ensi syksyä...

Minä---><---Maailma

Näkisin että maailma on olemassa sellaisena kuin se on, ja on itsessään kaikista arvoista ja määritteistä vapaa. Näin ollen samaten kaikki mitä omistat on lähtökohtaisesti arvotonta.

Siksipä sinun täytyy itse luoda merkitys ja järki omaan elämääsi. Maailma tulee sinua vastaan, mutta vain puoleenväliin - itse se on viimeisteltävä tämä prosessi, luoda itselleen merkitystä ja saavuttaa se keskitie.

Näkisin että miljonääritkin kokevat merkityksettömyyttä sen tähden, että he olettavat rahan ja roinan itsessään tuovan onnea ja ettei itse tarvitsisi olla muuta, kuin vastaanottavana osapuolena. Jonkinmoista oikeudenmukaisuuden tunnetta tämä minulle tarjoaa kun tietää, ettei onni loppupeleissä ole rahasta kiinni, vaan itsestä.

Ja jälleen, vähättelemättä sitäkään tosiasiaa, että jokin määrä rahaa on melko välttämätöntä elämiseen. Tai aika velho saa olla, että ilman elää.

Tosiasiahan on, että suuri onni tuo mukanaan myös suurta tuskaa tai ainakin potentiaalisesti näin. Mitä enemmän kiinnyt johonkin mm. ihmiseen, sitä pahemmalta tuntuu erota tästä tai menettää tämä kokonaan. Sama pätee toki mihin tahansa materiaan, sosiaaliseen statukseen yms. asioihin joihin voi kiintyä ja sikäli on minustakin ihan viisasta, että harkitsee pitkään ennen kuin kiintyy mihinkään ja ymmärtää se jo etukäteen, että kiintymys saattaa tuoda mukanaan tuskaa. Parisuhteen ja lapsen kohdalla tästä ei toki pääse yli eikä ympäri, joten se on vain hyväksyttävä. Se taasen ei tarkoita, etteikö tätä periaatetta voisi soveltaa jossakin muualla.

Minä nyt esimerkiksi olen oppinut nauttimaan ihan perkeleen vähästä. Minulle melkeinpä riittää että käyn päivittäin luonnossa juoksentelemassa; kokemassa sen hiljaisuuden ja ilman raikkauden; saattamassa huomion pois tietoisesta mielestä (periaatteessa meditaatiosta kyse) ja olla hyvinkin välittömässä yhteydessä ympäristöön ja omaan itseen - tulla yhdeksi kaiken kanssa. Englannin kielen sana alone käsittääkseni johdetaan sanoista all-one ja siitä on kyse kun haluan olla yksin. En siis halua olla yksin ja eristyksissä muista, lukittuna ihoni sisään, vaan nimenomaan kadottaa tämän rajan kokonaan.

Ja tämäkään ei tarkoita, että viettäisin päiväni halaillen puita ja tekemättä mitään järkevää - aivan päin vastoin. Maslow'n tarvehierarkiaan mukaillen sanoisin, että todellinen elämä, todellinen potentiaali pääse ulos kuorestaan vasta kun saavuttaa ylimmän, itseilmaisun tason. Kaikki toiminta mikä ei ole itseilmaisua, tähtää ainoastaan joidenkin tarpeiden tyydyttämiseen ja vasta kun nämä tarpeet on tyydytetty, ihmisestä tulee se, mitä hän on. Ja voin sanoa, että kyllä olen äärettömästi aikaansaavampi, kun teen asiat itseilmaisun kautta, enkä vain tarpeita tyydyttääkseni.

Ja älkääs nyt villiintykö ja ajatelko että tämä olisi vain jotakin miljonäärien saavutettavissa olevaa utopiaa. Sinne kyllä voi päästä melkeinpä kuka vain, kunhan vain ottaa tästä hetkestä kopin. Useimmilla meistä henki kulkee vallan hyvin, vettä tulee kraanasta, emmekä ole kuolemassa nälkään tai menettämässä asuntoamme ehkä ihan heti. Näin ollen, kaikki on melko hyvin. Go ahead and be yourself. Toki jos erehtyy ajattelemaan tulevaisuuteen, niin onhan se helppo ajatella, että vasta sitten on kaikki hyvin, kun saan ostettua uuden auton. Tai sitten, kun saan palkankorotuksen. Tai sitten, kun olen käynyt seilaamassa maailman ympäri. On ehkä maailman helpoin juttu olla tyytymättä tähän hetken ja ajatella, että vielä pitäisi jotain tehdä, mutta tietyssä mielessä sekin on vain sen tosiasian pakoilua, että itse olet vastuussa omasta onnestasi ja että voisit olla onnellinen vaikka heti, mutta päätät vääntää asiat niin, ettei sinun tarvitse.

Vastuitahan meillä on, niin sinkuilla kuin perheellisilläkin, mutta eihän se tarkoita, että ne tarvitsisi kokea jotenkin lannistavina. Voihan ruoanlaiton ja syömisenkin kokea "aikaavievänä ja vaivalloisena" toimena, mutta kun ymmärrät sen, että jos jätät syömättä, sinun on nälkä eikä se ole kovin mukavaa, on ruoanlaittokin ihan positiivinen juttu. Ja samaten, jos tykkäät siitä että sinulla on perhe, niin kaipa sinusta on ihan järkevää pitää huolta perheestäsi, jotta sinulla olisi tämä perhe jatkossakin.

Mutta tiedän toki, ettei tämä taikatemppu tapahdu aina ihan sormia napauttamalla. Täällä yliopistossa esimerkiksi, kun melkein koko ajan on jokin essee kirjoittamatta tai tentti tulossa, niin on hyvin mahdollista, että päässä hiertää jatkuvasti tämä tekemättömien asioiden suma. Vaatii se hiukan vaivaa saada se hiidenkivi pois päästä silloin, kun sen on turha siellä olla, mutta ei se mahdotonta ole.

Viisaiden mietteitä mukaillen, asenne ratkaisee.

PS. Kirjasuositus: Alan Watts - Epävarmuuden viisaus
PPS. Kirjasuositus ihmissuhteista: Thich Nhat Hanh - Fidelity: How to Create a Loving Relationship That Lasts

Eräs tyttökaverini sai työkkärin kautta töitä kangasliikkeestä ja vaikka tällä tytöllä artesaanin ammattitutkinto ja aiempaa työkokemusta olikin, niin eiväthän ne siitä mitään palkkaa maksaneet, vaan Kela, tai mikälie maksoi siitä jotakin harjoittelijan leikkirahaa. Ei sillä kuulemma elänyt, vaan sossusta piti loput rahat vuokraan hakea ja koska tilannehan oli melko kusis-paskainen, niin hän pyrki jättämään tämän työn taakseen. Helppoa sekään ei vissiin ollut - uhkailtiin kaikenlaisella yms. - mutta onnistui sentään.

En näistä kuvioista mitään tiedä, koska kusta ja paskaahan ne ovat, mutta kyllä näkemäni perusteella pahat sedät ja tädit jotenkin onnistuivat kikkailemaan ammatti-ihmisen töihin ja olemaan maksamatta palkkaa hänelle. Ja koska bisnes on aina bisnestä, niin minulla on kaikki syyt olettaa, että muillakin aloilla tällaiseen toimintaan on pyrkimys.

Mites tää Jobsin muistopatsas, irrottaako mielipiteitä?

http://www.businessinsider.com/creepy-new-steve-jobs-statue-2014-2

Hyvä on 5/5

Mmmmitä. Ikaruga tuli ihan yllättäen Steamiin.

Turvat tukkoon ja rahaa tiskiin.

Erittäin sama. Oli pakko itsekin tarkastaa, millaisia uutisia tänään on tälle typerälle kansalle tarjolla.

"Onko salilla käyminen sittenkin turhaa? Tutkijat uskovat nyt tällaiseen liikuntaan"

Jutussa kerrotaan, kuinka seisominen kuluttaa kolminkertaisesti energiaa istumiseen nähden ja että istumatyöntekijöiden kannattaa välillä jaloitella. Ja oliko eilen kun seurasin aivan typertyneenä Ajankohtaista kakkosta, jossa siis puitiin tuolittoman tammikuun tuloksia. SAMA HUOMIO SIELLÄKIN! Että kannattaa välillä nousta seisomaan ja jopa kävellä. Kuka olisi arvannut?

Eikö kuntoilu huvita talvella? Katso 6 vinkkiä yksinkertaiseen hyötyliikuntaan

Mielenkiintoista. Mitähän uutta ja mullistavaa nyt on keksitty?

1. Nouse ylös
2. Käytä portaita
3. Luo lunta
4. Lenkkitreffit tai kävelykokous
5. Kävele
6. Pulkkamäkeen

Innovaatiopalkintoa tänne suuntaan.

En kyllä kertakaikkiaan keksi mikä näiden uutisten funktio voi olla, mutta kyllä minua surettaa, jos nämäkin ovat uutta tietoa joillekin. Ehkä se tosiaan on mahdollista unohtaa itsensä istuksiin ja havahtua siihen vasta sitten, kun uutiset kertovat, että se ei tee hyvää.