[Antichrist]

127 Hoursista ja sen hyvin miedoista pahoinvointia aiheuttavista kohtauksista tuli mieleen Lars von Trierin Antichrist, joka lienee ainut elokuva, jonka aikana olen ihan vakavasti ottaen joutunut kääntämään pääni. Eikä pahaa oloa aiheuttaneet pelkästään yksittäiset kohtaukset, vaan elokuva ihan kokonaisuudessaan; tarina, tunnelma, miljöö... Silkkaa pahuutta ja ahdistusta. Jos ikinä uudestaan katson (varmasti joskus katsonkin), niin johtuu se ihan piilevistä masokistisista taipumuksista.

Luulisinpa että kyseessä on voimakkain elokuvakokemukseni. Vinkkinä vaan.

Siihen tyyliin ja myöskin tähän. Mikä vittu nyt on?

Julkaisutraileria ei vielä liene postailtu, joten tässä tulee.

http://www.youtube.com/watch?v=o658snnpERg&feature=player_embedded

Taas aika erikoinen biisivalinta, mutta toimii jotenkin niin älyttömän hyvin. Can't wait.

Samaa olen pistänyt merkille. Varsinkin iäisyyksiä vanhoja tiedejuttuja nostetaan pintaan ja esitetään UUNITUOREINA MEGAHUIKEINA SPEKTAAKKELEINA! jos vaan aihe on sellainen, että se voisi aiheuttaa kansan keskuudessa kutkuttavaa kuhinaa. Yritin etsiä erästä loistavaa esimerkkiä, mutta en löytänyt enkä nyt muistakaan tarkalleen mistä oli kyse.

Myös se että internetistä kaivellaan ikivanhoja hassukuvia ja tehdään niistä uutisia on vaan ihan oikein.

Ite tilasin toissapäivänä Verkkokaupasta suoratoimituksena Ahvenanmaalta ja tänään päivällä näyttivät lähettäneen. Luulisi siis viimeistään ylihuomenna saapuvan, jolloin ainakin Verkkokaupan mukaan olisi julkaisu. Mut enpä tiä.

Allright, kuulostaa kyllä ihan järkeenkäypältä ja järkevältäkin. Tosin demokraattisen koulun ongelma, vaikka kuinka toimiva systeemi olisikin, löytyy tuosta wikin suomenkieliseltä sivulta.

"Tampereellakin aloitettiin 2006 [demokraattinen koulu], mutta se koulu joutui lopettamaan rahoitusvaikeuksien takia toimittuaan muutaman kuukauden."

Se kuitenkin eroaa järjestelmänä nykyisestä niin paljon (ja eihän me Suomessa näin totaalisia muutoksia kaivata..!), että tuskin löytyy sellaista ihmistä kenellä olisi ballseja pistää rahaa tällaiseen.

Että voin kyllä uskoa, että lapselta sen parin kuukauden kapinoinnin jälkeen kiinnostusta alkaa taas löytyä, mutta eihän kukaan, eikä kenenkään lompakko kestä kahden kuukauden kapinaa ja lorvimista.
Tietenkin siis kestäisi, mutta nykyään kun on niin tärkeää tuottaa ja menestyä, että demokraattinen koulu ei ole monien silmissä mitään muuta kuin iso riski. "Vanhassa vara parempi."


No joo, jotain meinasin kirjoittaa, mutta olisin vain tullut toistaneeksi sen, että pakottaessa tulee tarjota vaihtoehtoja. Joten ei mitään. Se toimii.

http://www.youtube.com/watch?v=b4hNaFkbZYU

Liittyy tuohon ylempään.

Sen sanon, että se on sitä opettajien utopiaa, että lapsella olisi luontainen halu oppia. Karu todellisuus on se, että joka luokassa on yksi tai kaksi joita oikeasti kiinnostaa, ja loput oppivat sitten sitten siksi, että opettaja pitää luokan hiljaisena, puhuu ja näin kaikki oppivat vähän jotain jos ei kuuntelemalla, niin sitten ohikuullen. Harvaa siellä ihan oikeasti kiinnostaa. Näin siis ala-asteella ja kuvittelisin että yläasteella porukkaa kiinnostaa vielä vähemmän.

Jos ei ihminen vallan hengenhädässä ole, hänellä on vahva taipumus laiskuuteen, tekemättömyyteen ja saamattomuuteen. Ei hän tee mitään jos ei ole pakko.

Neljäsluokkalainen kun saa eteensä lapun, jossa kysytään halukkuutta opiskella valinnaista saksaa, niin mistä hän tietää että kannattaako se? Luontainen laiskuus vetää vastauksen kielteiseksi, eikä hän todellakaan osaa ajatella, että lähdenpä kymmenen vuoden päästä au pairiksi Brigiin ja siellä saattaisin tarvita saksaa. Ei. Ei hän itse sitä hyödyllisyyttä osaa ajatella ja hän valitsee saksan tai on valitsematta ihan sillä perusteella, mitä vanhemmat siitä sanovat. Tai kaverit. Tai millaiset välit hänellä heihin on. Pointti siis se, että ihan turhaan hän itse sitä valitsee.

Ei kaikkea valinnaiseksi, ja pakottaessa tarjotaan vaihtoehtoja. Mutta jotain on pakko pakottaa tai muuten tämä maailma on tehty mantelimassasta.

En tietysti Maradonasta tiedä sen enempää kuin huumeet ja jumalan käden, mutta jotenkin se on aina ollut Maradona, kenen suoritukset ovat pistäneet silmään positiivisella tavalla.

Vituttaa kyllä futarit ja kaikki muutkin, ketkä kehtaavat vielä kutsua jalkapalloa herrasmieslajiksi. Mitä nyt sivusilmällä olen sattunut huomaamaan, mielestäni Maradona edustaa sitä jalkapalloa jonka olemme menettäneet.

http://www.youtube.com/watch?v=05BVYcd-jw0&feature=related

Siinä missä nykyfutari olisi filmannut laskujeni mukaan noin viisi kertaa, Mara kikkaa ja tekee vielä scorea. Mutta niin, bisnes on kieroa ja kaipa futis on nykyään enemmän bisnestä kuin urheilua, taitojen mittelyä.

Ei kyllä kikkelimiekkailu ja muu eeppinen viikinkimeininki paljoa nappaa, mutta Skyrimistä on sanottava, että VOI POJAT! Eihän tämä kohta kymmenvuotias nuhapumppuni edes pyörittänyt tuota videota, mutta pelkkä diaesityskin implikoi jostakin huikeesta. Heitän rohkean hypoteesin, että Skyrimin maailma tulee olemaan jonkinlainen rajapyykki mitä avoimien pelimaailmojen suunnitteluun tulee. Fallout 3:n maailma noin esimerkiksi on aika pitkälti hiekkaa, hiekkaa, kallio, kaupunki, hiekkaa, mökki, hiekkaa, talo, kallio, eli tyhjää ja käyttämätöntä tilaa on liikaa. Sanotaan tähän väliin IMO, ja tämän mielipiteen perustan siihen mielikuvaan, joka Falloutista jäi päähän. Meinaan siis sitä, että silloin kun pelasin peliä, en tätä ongelmaa välttämättä huomannut, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu siltä.

Eivätkä läheskään kaikki (ei edes riittävä määrä) Falloutin lokaatioista tuntuneet uniikeilta. Monestikin tuntui siltä, että tuossa on talo keskellä erämaata, tuossa on monta taloa keskellä erämaata, tuossa on katkennut silta keskellä erämaata - maailma tuntui vähän liian fragmentoituneelta. Skyrimistä kyllä hohkaa tuo käsinveistoksellisuus mitä epi tuossa postaili, ja se luo uskoa siihen että jokainen lokaatio on uniikki ja maailma yhtenäinen ja uskottava. Ja huikee.

Kuinka varma se 11.11.2011 julkaisupäivä on? Olis mukavasti perjantai nääs.

En ole pelannut Super Metroidista kuin sen alun pakokohtauksen ja vähän, noin pari tuntia tallustellut sillä planeetalla, mutta täytyy sanoa että ne olivat tunnelmallisimmat pari tuntia, jotka olen viettänyt peliohjain kädessä. Joskus se täytyy kyllä läpikin hiippailla. Että voi sitten paremmin perustella parhautta.

Vahva eri. Katsoin kaksikin kertaa, että kykenin tekemään lyhyen selostuksen heikommille.

Selostus: Nainen kaivaa pyllyään. Nainen ottaa sormensa pyllystä, katsoo hetken sormiaan, haistaa ja maistaa. Musta mies vieressä nauraa tukahdutettua naurua. Mustan miehen yrittäessä hillitä itseään, nainen ottaa uuden maistiaisen, jälleen katsellen ympärilleen kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, nousee seisomaan, sanoo jotakin vieressä istuvalle naiselle ja poistuu.

Näin casuaalille paskansyönnille 5/5

[Amélie]

Jos Amélie ei ole mielestäsi ehkä kaikkien aikojen paras elokuva, voit vaikka vaieta iäksi. Jean-Pierre Jeunet on ehkä yksi tämän päivän persoonallisimmista ohjaajista ja hänen tapansa rakentaa näennäisen merkityksettömistä tapahtumista äärettömän merkityksellinen tapahtumasarja on kerrassaan niin riemukasta. Samoin visuaaliset kikkailut toimivat (katso myös Delicatessen), vaikka täytyy myöntää että jossain vaiheessa aloin miettimään, että onkohan nyt käytetty filttereitä vähän liikaakin. Mutta ei se mitään, se oli vain se yksi hetki.

Täytyy vaan kiittää jotain suurempaa voimaa siitä, että elokuvasta ei tullut sellainen, mitä siitä alunperin piti tulla. Elokuvan tähden, säkenöivän Audrey Tautoun tilalla kuului olla Emily Watson ->
(ei ikinä)
mutta onneksi ranskan kieli ei naikkoselta sujunut ja olipa hänet jo kiinnitetty toiseenkin leffaan. Myöskään taatusti muistettavan soundtrackin säveltäneen Yann Tiersenin ei kuulunut säveltää yhtään mitään, vaan siihen tehtävään haluttiin myös elokuvasoundtrackien tekijänä kunnostautunut Michael Nyman. Varmaan ihan hyvät pimputukset olisi mieheltäkin tullut, mutta ei kyllä yhtään kiinnosta millaiset. Tierseniltä löytyy sitä persoonaa, sellaista persoonaa mitä tämä elokuva kaipasikin tuekseen. Ps. Nymania en ole koskaan kuunnellut.

Säkenöivät, riemukkaat, värikkäät, positiiviset, viattoman puhtaat viisi tähteä. Jos et tykkää, et ole ihminen.

Bulletstorm on kyllä hyvä peli, mutta demo jätti vähän sellaisen fiiliksen, että kyseessä on loppujen lopuksi one-trick-pony. Erilaisia tapoja tappaa on kyllä ihan julmettu määrä. Voit lassota vihollisen lentämään sinua kohti, potkaista sen takaisin kohti seinässä sojottavia seipäitä/sähköjohtoja, antaa vähän luotia ruhoon ja lopuksi - ennen kuin mutantti seivästyy - laukaista mehevä headshot. Ja pisteitä ropisee. Niitä ropisee kaikenlaisista luovista tapoista ja kannattaakin pyrkiä tappamaan mahdollisimman monella eri tavalla, vaikka kyllä tuo edelläkuvailtu setti tulee tehtyä aika monta kertaa sen noin viiden minuutin aikana, jossa demon läpäisee. Yhden tempun poni tämä juurikin siksi, että kun kaikilla aseilla on tapettu ja viholliset singottu kohti kaikkia mahdollisia kuolemanloukkoja, ei sitten paljoa jääkään enää jäljelle.

Vaikka kyllä, kaiken kokeilu ja kaiken tekeminen vie varmasti useamman läpipeluukerran ja pisteiden keräily ja suoritusten parantaminen koukuttaa varmasti...

Siis sitä minä vaan yritän sanoa, että vaikka kyseessä olisikin yhden tempun poni, ei se haittaa, koska se yksi temppu on niin hiottu ja täynnä sellaisia pieniä nyansseja, että kyllä tämä väkisinkin ihan laatupelin kriteerit täyttää.

Niin siis että hyvä peli. Yks temppu, satoja pikkujuttua.

http://www.mediafire.com/?980qjc9f3yispf7

Tuolta saa keikan ja vaikuttaa pikaisten maiskutusten perusteella ihan hyvältä, joskin arvaten massiivisimmissa kohdissa ääni jonkin verran puuroutuu. En tosin bootlegejä ole koskaan kuunnellut, enkä tiedä miltä niiden tulisi parhaimmillaan kuulostaa, joten ei minun arvioon kannata luottaa. Sen verran tosin voin sanoa, että keikkaan verrattuna, ei tuo bootlegi tunnu missään.

Mutta niin, enpä ole varmaan ikinä kuullut mitään niin voimakasta, kuin GY!BE livenä. Jo avauksen, "Hope Dronen" aikana valui löysää kalsareihin jo ihan sen takia, koska jännitti miten kovaksi ja äänekkääksi se oikein voi mennä. Koska se meni koko ajan vain äänekkäämmäksi, samalla lailla miten "Moya" menee koko ajan eeppisemmäksi. Sitä todella Moyassa on arvostettava; se muuttuu koko ajan valtavammaksi, vaikka ei uskoisi että se enää voi ja parasta siinä on se, että se ikään kuin paljastaa kliimaksinsa etukäteen aloittamalla melodiansa "liian aikaisin", mutta silti se onnistuu - joka ikinen kerta - nostattamaan kylmät väreet pintaan ja vähän syvemmällekin.

Koitin keksiä jotain nerokasta tapaa summata tunnot keikasta, mutta enpä keksi mitään järkevää. Vähemmän järkevässä versiossa uneksin olevani kokovartalokyrpä joka saa 2½ tuntisen orgasmin ja kuolee sen jälkeen silkkaan erektioon (postuumisti ymmärtää että tämä kuolema kannatti ja jää venailemaan Efrimiä taivaan baarijakkaralle), mutta ei siitä sen enempää.

Oli kyllä täydellinen keikka. Oikeat biisit soittivat ja keikka oli sopivan pituinen. Vähän alkoi lopussa väsyttää ja aloin Sad Mafioson aikana toivomaan ettei enää enempää biisejä tulisi, ja eihän sieltä tullutkaan. Kiitos ja näkemiin.

Vähän kyllä tuli paha mieli, että edes olin koko keikalla ja vielä taputin, enkä mennyt juttelemaan kavereille, kun luin tämän haastiksen. Ei ne tykkää soittaa näin suurelle ja "alienille" yleisölle, jossa kukaan ei tunne ketään, ketkään ei puhu toisilleen ja keikan jälkeen kaikki painuvat mahdollisimman äkkiä kotiin runkkaamaan. Hienoja miehiä ja mielestäni ovat ihan oikeassa, mutta vähän tuli sellanen fiilis, että näin vahvat ideologiat voi käydä vaaralliseksi itselle. Mutta enpä ole missään asemassa arvostella, olen juurikin tuo munaton alieni jolla ei ole rohkeutta olla mitään aitoa.

http://brainwashed.com/godspeed/wire2.html

Kattelin TF2 videon ja joudun kyllä myöntämään että yllätti - se oli jännä matsi. Eipä sitä katsellessa tullut mieleen montaakaan eroa, joka tekisi siitä ratkaisevasti erilaisen kokemuksen kuin jos katselisi "oikeaa urheilua." Kaksi joukkuetta, toinen puolustaa ja toinen hyökkää, joka pelaajalla on omat roolinsa, eli ns. pelipaikkansa, pelataan ensisijaisesti joukkueina mutta yksilösuoritukset oikeaan aikaan voivat olla ratkaisevia, ja ennenkaikkea - mikä tärkeintä - kiihkeät selostajat laukeilevat kilpaa toistensa shortseille, kun jotain poikkeuksellisen legendaarista tapahtuu.

Urheilua se on, mutta tuskin tulisin kuitenkaan seuraamaan tämmöstä, koska en mitään muutakaan urheilua seuraa.

Henk. koht. ei ainakaan ole kiire mihinkään. Elämässä saa varmasti joka tapauksessa tehdä niin paljon töitä, että siihen ehtii aika monesti kyrpiintyä, notta siihen maailmaan ei ole kiire. Opiskelu vois olla ihan kivaa, mutta samapa sekin on milloin sen aloittaa, jos vaan keksii jotain puuhaa sen sijaan. Itselläni on niinkin hulluja suunnitelmia, että lähtisin vuodeksi tai puoleksi tekemään jotain vapaaehtoisduunia jonnekin, vaikka Afrikkaan.

Ei meikäläinenkään kyllä inttiaikaa pois vaihtaisi, vaikka aika moni tuomari sille antaisikin tuomion "paskaa." Onhan se tietenkin ajoittain paskaa, mutta ei se enää haittaa, koska muistoissahan se paska vaan on. Ja ei siitä nyt oikein muuta jää käteen kuin muistot ja uudet tuttavat, ja kyllä minä ainakin mielummin kahmin intistä überpaskoja kokemuksia, kuin hengailen sen puoli vuotta varastolla ja lähden kotiin todeten että olipas paskaa. Intti on ihan ainutlaatuinen kokemus jos niin haluaa, ja kyllä siitä kannattaa myös tehdä sellainen itselleen, koska harva meistä makaa kahdeksaa tuntia kolmenkymmenenviiden asteen pakkasessa vapaaehtoisesti. Mutta intissä sekin on mahdollista!

Oli komia mulkku.

En huoraa ja harvoin yritän niitä varta vasten hankkia, mutta ovathan ne silti ehdottoman hyvä juttu. Kyllä se aina mikroskooppisen eli noin munan mittaisen orgasmin saa aikaan, kun ihan yllättäen ropsahtaa gamerscorea tilille. Eli minulla pisteiden keräys on muotoa "tulee jos tulee." Tietysti kyllä minä aina sen achievement-listan luen läpi ja katson jos siellä on jotain helppoa ja mukavaa, mutta en tosiaan kerää miljoonia linnunsulkia jostakin päin Italiaa tai tapa kahtasataatuhatta Locustia saadakseni vähän scorea. Jos ne joskus tulee vahingossa saatua, niin hyvä juttu.

Earth Defence Force 2017 on trippi lapsuuteen. Siihen aikaan, kun kenellekään ei tullut mieleenkään valittaa pelin ominaisuuksista, siitä että ohjaus on paskaa tai tähtäys on paskaa, vaan kaikilla peleillä oli omat säännöt ja niitä pelattiin niiden mukaan. Mukisematta. Piste. Ikään kuin peli olisi juuri sellainen kuin tekijät siitä halusivat ja kaikki paskuuskin on vain tarkoituksellista. Se on myös paluu siihen aikaan, kun pelin ostopäätökseen vaikutti se, millaisia koodeja siihen on (believe it or not t: ripley). Koska minä käytin aikoinani koodeja joka pelissä. Tämän sukupolven aikana EDF:n lisäksi ainoastaan GTA4:sta pelatessa on tullut edes mieleen, että tätä olisi hauska pelata koodien kanssa. Mutta niin. Pettymys oli, kun EDF:ään ei ollutkaan mitään koodeja.

On se kuitenkin hauska. Tuhottomasti erilaisia aseita, ääretön määrä tapettavaa ja... no, siinä se. Mutta se riittää. Yksinkertaista hauskuutta. Kolmiulotteinen areenashootteri, sanoisin.

Eih.

Kauppiaat innostuivat marketissa ja tarjolla on paljon pelejä halvalla. Ihte napsin mukaan Mega Man 10:n ja Secret of Monkey Islandin, 400pts/kpl.

No se on totta. Ainut ostos mitä ikinä olen katunut, on pespi. Senkin ostin ihan sen mielessä pitäen, että siihen voi sitten warettaa kaikki pelit ja siihen on kai jotain homebrew'takin olemassa, mutta koska ostos oli luonteeltaan heräteostos, en tiennyt sitä ettei koko kolmetonnista voi edes hakkeroida. Tai ei ainakaan siihen aikaan pystynyt. Ja enää ei kiinnosta.

Kannattaako tota ostaa jos alkuperäinen Pac-Man stressaa enemmän kuin mehevän kokoinen aivokasvain kallon sisässä, pyörityttää sängyssä yhä, vaikka viime pelikerrasta tulisi kohta kymmenen vuotta ja hikoiluttaa vielä aamulla herätessä?

Siis jos se pelottaa?


...tai siis jos ei tykkää Pac-Manista?

No juu. Kyllä tätä peliä voisi Pentti Perusjanarillekin suositella, ainakin jos vaikeustasosta puhutaan ja siitähän yleensä puhutaan, kun shmupeista puhutaan. Sitä vaan tarkoitan, että Arrange Xbox 360 -moodista tuli 1CC ensimmäisellä yrityksellä. Chainikin katkesi vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran viidennen tason bossissa ja toisen kerran jossakin vaiheessa kuudetta tasoa. Mutta ihan mahdollista olisi kyllä pitää chaini yllä koko pelin läpi. Leaderboardeilla sijoitus jossakin neljänsadan päällä, mikä kertoo sen, ettei tämä mikään niin uniikki saavutus ole. Pelimuotojen suosiosta kertoo paljon myös se, että arcadessa 720 000 pisteellä pääsee top-500:aan ja samoin top-500:aan pääsee, kun saa 74 000 000 pistettä tässä poksiarrangessa.

Thänksit tiedosta, Mushia onkin kuolattu siitä asti kun ensimmäiset videot siitä näki. Panin tulemaan. Kohta täytyy varmaan jotain shmup-actionia laudalle kehittää, sen verran kovaan vatkaukseen on ilotikku viime aikoina joutunut.

Voi jeesus, onpahan aika lentänyt. Guwange oli nimenä jostakin tuttu ja kun aloin tonkimaan shmups.comin foorumeita, ilmeni, että se oli yksi niistä peleistä joita pelattiin vuoden 2006 Shooting Game Tournament-eventissä. Olin toki merkittävä osa surullisen kuuluisaa Team Scandinaviaa joka päihitti vain pisteellä viimeisenä tulleen Underdogsin. Enpä sittemmin ole kisailuihin osallistunut vaikka niitä näköjään on sinnikkäästi joka vuosi järjestelty.

Guwange oli siinä kisassa pelatuista peleistä kyllä paras ja jos joku täällä alkaa järjestelemään kisoja, niin onhan se tämäkin tekele poistettava. Kovaa paskaa.

[Metroid]

Metroid
Zelda

Oddworld
Resident Evil

Super Mario
Mechwarrior

Metal Gear Solid
Call of Duty

Halo
Elite

Pokémon
Castlevania

Professor Layton
Fallout

Grand Theft Auto
Mega Man