Pelaajalauta

[Spoileri]

Cyberpunk oli mun vuoden peli silloin pari vuotta sitten enkä malttanut odottaa, että pääsisin jatkamaan mahdollisen dlc:n merkeissä.
No nyt meillä on ilmeisesti varsin kattava dlc ja paljon uusia päivityksiä, mutta juuri niiden päivitysten takia mulla ei ole mitään isompaa mielenkiintoa palata pelin pariin.
Mun hahmo tappoi talossa ja puutarhassa vaikkei edes astunut taloon sisälle. Cyberdeck oli parasta mitä tuollaiselle hackeri hahmolle sai, vaatteet oli hienot ja niissä oli hyvät statsit.
2.0 päivityksen jälkeen kaikki ilmeisesti meni romukoppaan sillä parhaat hackit nerfattiin täysin, vaatteiden statsit vedettiin uusiksi, cyberdeckit vedettiin uusiksi.
Oikeastaan kaikki vedettiin uusiksi joten mun hahmo ei olisi lähellekään sitä mitä alunperin.

Tossa tietenkin olisi myös mahdollisuus täysin uuteen lähestymistapaan mikäli aloitat pelin alusta ja luot täysin toisenlaisen hahmon. Lisänä sitten lisärin ja patchien tuomat lisäsisällöt.

PC:llä jos pelaat niin tietty modaus kasvattaa sisältöä suuresti.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Real life modi näyttää jo melkein liian hyvältä. Tuohon ei kyllä oma kone kykene, mutta joku realismimode täytynee asennella näiden meijeri-modien lisäksi.

Innostuin pelaamaan soniceja.

Ensin testiin meni ps2:n mega collection plus, mutta ekat kolme sonicia oli aika pelikelvottomia sillä ne oli niitä samoja pal versioita mitä tuli ihan mega drivella aikoinaan pelattua eli ne rullaa hitaammin mitä pitäisi ja jopa musiikit on hitaammat.
Päätin sitten kokeilla niitä kokoelman game gear pelejä ja ne olikin ihan kivoja.
Tuli pelattua sonic drift, sonic chaos, sonic blast ja eka sonic joka on porttaus master systemin pelistä.
Joku osaavahan teki tuosta master systemin pelistä myös commodore 64 version jonka pelasin viime vuonna ja vaikka se teknisesti olikin vakuuttava kun ottaa raudan huomioon niin kyllä tätä game gear versiota pelasi mieluummin kun oli kunnon ohjain jota käyttää ja tietenkin se näyttikin paremmalta.

Heikoin noista on sonic blast jossa on ihan julmettu screen crunch ja hahmo vie ison osan ruudusta ja varsinkin vesi kentät oli kamalinta sonicia mitä olen kokenut sillä niissä täytyi tehdä äärimmäisen tarkkoja hyppyjä, äärimmäisen tahmeilla kontrolleilla tai näkymätön virtaus vei sut takaisin osuuden alkuun.
Tuon lisäksi ne kentät oli vielä täynnä putkia jotka myös tuntui aina vievän sut takaisin sinne mistä aloitit ja lopulta katsoin tubesta mitä vittua mun pitää tehdä ja tein jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen save staten joka sekin on hidasta, koska se tallennus tehdään ps2:n muistikortille.
Noita kenttiä lukuunottamatta yllättävän ok kun ottaa huomioon kuinka paljon tätä yleisesti haukutaan. Mä odotin jotain täysin rikkinäistä ja pelikelvotonta.

Siitä ps2:n kokoelmalta tuli pelattua myös sonic 3d blast joka on se isometrisestä kuvakulmasta pelattava mega drive peli jossa sun pitää aina kerätä viisi flickya ja viedä ne isolle sormukselle joka avaa reitin eteenpäin.
Oon yrittänyt tätä muutaman kerran ps4:n sega classics kokoelman kautta, mutta koskaan en pelannut paria kenttää pidemmälle kun sonic tuntui liian nopealta, mikä on huvittavaa sillä kaikki valittaa tämän olevan liian hidas peli.
Tuli kuitenkin mieleen, että koska ps2 kokoelman muutkin mega drive pelit on niitä hitaammin rullaavia pal versioita niin ehkä tämäkin sitten on hieman hitaampi ja nyt tän pelaaminen oli ihan ok ja näyttikin erittäin hyvältä kuvaputki telkkarin ruudulla.

Ostin myös sonic origins plus kokoelman switchille kun se maksoi vaan 22e vpd:ssa ja se oli kyllä erittäin hyvä.
Pelit näyttää hyvältä switchin omalla ruudulla, niissä on laajakuva, loputtomat elämät ja jokaisen pelin voi pelata myös knucklesilla tai amylla.
Lisäksi on haastemoodi jossa on monta tehtävää joita suorittamalla saa kolikkoja joilla voi sitten museon puolelta avata paljon musiikkia, kuvia ja videoita.
Tämän kanssa huomasi oikein hyvin kuinka hitaita ne ps2 kokoelman pelit olikaan sillä niissä ihan normaali paikoiltaan lähteminen tuntuu melkein yhtä kankealta mitä näissä veden alla ollessa. Siis aivan järjetön ero.
Mukana on siis sonic 1, 2, 3+knuckles joka pelataan aina kokonaisena pakettina sekä sonic cd jota en ole koskaan ennen pelannut.
Lisäksi tähän on tehty uudet animaatio välivideot jotka hieman sitoo pelejä yhteen.
Mukana on myös 12 game gear peliä joissa onneksi on myös save state tuki. Tuolla hinnalla aika helvetin hyvä paketti.

Nyt pitäis olla postissa tulossa vielä sonic unleashed joka tulee pelattua series x:lla kun sillä on 4k/60fps ehostus, sonic boom fire & ice, sonic superstars ja sonic mania jonka olen jo aiemmin pelannut, mutta se ei silloin pahemmin iskenyt joten läpäisyn jälkeen vein vaihtoon.

Cyberpunk oli mun vuoden peli silloin pari vuotta sitten enkä malttanut odottaa, että pääsisin jatkamaan mahdollisen dlc:n merkeissä.
No nyt meillä on ilmeisesti varsin kattava dlc ja paljon uusia päivityksiä, mutta juuri niiden päivitysten takia mulla ei ole mitään isompaa mielenkiintoa palata pelin pariin.
Mun hahmo tappoi talossa ja puutarhassa vaikkei edes astunut taloon sisälle. Cyberdeck oli parasta mitä tuollaiselle hackeri hahmolle sai, vaatteet oli hienot ja niissä oli hyvät statsit.
2.0 päivityksen jälkeen kaikki ilmeisesti meni romukoppaan sillä parhaat hackit nerfattiin täysin, vaatteiden statsit vedettiin uusiksi, cyberdeckit vedettiin uusiksi.
Oikeastaan kaikki vedettiin uusiksi joten mun hahmo ei olisi lähellekään sitä mitä alunperin.

[Sasha Grey]

Cyberpunk 2077

Ostin aikoinaan pandemian alussa tuliterän master race koneen vain ja ainoastaan tätä peliä varten. Alkuinnostus lässähti hyvin nopeasti, lopulta teknisiä ongelmia, liian hypen aiheuttamaa pettymystä ja muuta elämää vei mielenkiinnon muualle ja jätin pelin Steamin kirjastoon hautumaan. Heti perään neljä vuotta myöhemmin ostin peliin julkaistun lisärin Phantom Libertyn ja päätin antaa uuden mahdollisuuden, tätä vartenhan mylly oli hankittu.

Nyt Cyberpunk pyöri täydellisesti koko pelisession ajan täysillä asetuksilla, vaihdoin myös ohjaimen hiireen ja hetken pelailun jälkeen tuntui hyvinkin luonnolliselta.
Onhan tuo todella tunnelmallinen peli. Ensi kertaa pitkään aikaan hahmot tuntuvat kiinnostavilta ja dialogia ei jatkuvasti skippaile, kuten useimmissa peleissä. Ehkä tämä on tehty aikuisempaan makuun. Pari kertaa olen revennyt nauramaan peliä pelatessa, hemmetin harvinaista. Pelimekaniikka toimii erittäin hyvin.  NPC:t on edelleen statisteja, mutta jos sen hyväksyy, eikä pyri keskusteluihin muiden kuin päähahmojen kanssa pysyy illuusio toimivasta maailmasta ihan hyvin kasasssa.

Pienenä yksityiskohtana täytyy nostaa myös pelin soittolista. Radiot soittavat hyvin laajalla skaalalla laadukasta muusiikia ja varsinkin Phantom Libertyn mukanansa tuoma Growl FM on hyvä lisä peliin. Radioemäntänä toimii muuten kirjailijana ja filosofina tunnetuksi tullut aina viehättävä Sasha Grey. Suurin yllätys oli kumminkin suomalaisen St. Auroran biisin päätyminen soittolistalle. Olen seurannut bändiä alusta asti ja myös Spotifyssa. Hyvin pientä on suksee ollut, mutta Cyberpunkiin päätynyt biisi Going to Heaven on striimannut jo yli 500k. En edes tajunnut, että bändi on tehnyt biisin peliin ja vasta googlessa kun artikkeli tuli vastaan niin tajusin mistä on kyse. Hyvinpä toimii Spotifyn paska algoritmit, kun menee ohi myös seuratut bändit.

Itselle musiikki on tärkein viihteen muoto. Kuuntelen yli 120 000 minuuttia pelkästään Spotifyta vuodessa, siihen päälle Youtube Music, radiot jne. Siksi onkin hemmetin siistiä nähdä miten paljon musiikkiin on panostettu pelissä. Yksi tunnelmallisimpia kohtauksia itselleni pelissä oli ihan vain päämäärätön kruisailu Night Cityn sateisessa yössä samalla kun Body Heat kanavalta lähti soimaan I Really Want to Stay at Your House.
Kaikki pelin kappaleet löytyy muuten Spotifysta.

Itse pelin juonen rakenne taas on rakennettu väärin. Ainakin jos ei ole lukenut arvosteluita pelistä, niin helposti pelaa pääjuonta päätyyn asti huomaten ettei tullut tehtyä juuri mitään muuta ja peli on ohi hyvin nopeasti.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Päädyin tämän jälkeen tekemään pelissä itsemurhan.

Hyvä analogia kyllä oikeaan elämään, ne sivutehtävät on elämänkin suola, eikä työelämässä grindaus, joka vie suurimman osan ajasta.

Tämän virheen jälkeen aloitin uudelleen aiemman tallennuksen ja tarkoitus on pelata Phantom Liberty ja sivutehtävät läpi ja vasta sen jälkeen pelata joku vaihtoehtoinen loppu peliin.

Pitkästä aikaa tarinavetoinen peli, jota on ollut pakko pelata. Tämä on hyvän pelin merkki.

Itsellä on tuo plussasta otettuna. No jos se tulee joskus aloitettua niin tiedän sitten tehdä manuaali tallennuksen muutaman checkpointin välein jos sattuu käymään sama.

Joo kannattaa tallennella. Tuossa on niin paljon turhaa hidastelua, joka alkaa ärsyttämään mikäli pitää pelailla uudelleen. Vähän väliä pitää ryömiä jossain ilmastointikanavassa tai ängätä raon läpi.

Itsellä on tuo plussasta otettuna. No jos se tulee joskus aloitettua niin tiedän sitten tehdä manuaali tallennuksen muutaman checkpointin välein jos sattuu käymään sama.

^Mikä alusta oli kyseessä?

Xbox Series Xllä pelailin. Ensimmäistä kertaa konsoleilla tapahtuu tuollaista. Googlailin ja samaa hommaa on käynyt ilmeisesti Steamin version kanssa. Ajattelin, että ehkä Quick Resume vaikutti asiaan, mutta kun tuota käy myös PC versiossa, niin taitaa olla vaan pelissä vikaa.

Pitää laittaa Dead Space tai Evil West seuraavaksi peluuseen. Ei kiinnosta ja ole myöskään tarpeeksi aikaa, että jaksaisi pelata tuon loppupätkän CP:stä uudelleen. Calisto Protocol olisi ollut juuri hyvä sellainen "pelaa kerran läpi ja unohda" peli, mutta pelattavuus ei ole niin hauskaa, että jaksaisi pelata enempää.

^Mikä alusta oli kyseessä?

Pelasin The Calisto Protocolia. Muuten oli ihan hyvä peli, mutta just kun vika chapter oli alkamassa, peli kaatu ja kaikki autosavet katosi. Eipä ollut pilvessä tai koneella enää saveja. Edellinen manual save on pari tuntia taaksepäin. Eipä tule pelattua tätä peliä läpi.

[Prince of persia: the two thrones (ps2)]

Prince of persia: the two thrones (ps2)

Varsin onnistunut päätös trilogialle ja mun mielestä paljon parempi mitä warrior within vaikka ei sekään huono ollut.
Tässä ei ole enää turhaa synkistelyä joten harmaat ja ankeat maisemat on poissa kuten myös taistelun aikana soiva metalli.
Lisäksi peli on paluu lineaarisempaan tyyliin joten et voi lähteä täysin väärään suuntaan tai jopa aikakauteen eikä tässä myöskään ravata samojen alueiden läpi useampaan kertaan joten peli pysyy tuoreena.

Myös hevoskärryillä päästään ajamaan pari kertaa ja tässä on myös mukana hiiviskely ja speed kill mekaniikka jossa sä menet vihollisen taakse ja painat kolmiota ja sen jälkeen neliötä aina kun aika hidastuu ja tikari vilahtaa valkoisena.
Tuolla tavalla saa monet kohtaukset hoidettua mukavan nopeasti vaikka välillä tuo ajoitus tuntui hieman liian tarkalta ja joskus vaikka joku palmu voi olla suoraan kameran edessä niin vituiksihan se menee.
Onneksi noissakin voi vaan kelata aikaa takaisin jos haluaa.

Yksi asia tässä kuitenkin on josta en niin hirveästi välittänyt. Dark prince.
Pian alun jälkeen tuo on siis osa prinssiä ja ottaa tietyissä kohdissa vallan ja ihan kuten edellisen pelin sandwraith osio niin näissäkin menettää kestävyyttä jatkuvasti ja vielä aikaa kovaa tahtia.
Tällä kertaa sitä sentään saa takaisin ihan vaan tappamalla vihollisia tai löytämällä hiekkaa hajotetuista tavaroista, mutta silti tässäkin olisi pari osuutta ollut aivan mahdottomia mulle ellen olisi kerännyt jokaista kestävyys päivitystä, jotka sentään on nyt sellaisissa paikoissa, että ne voi löytää myös ilman opasta.
Dark prince eroaa myös siinä, että sillä on aseena ketju joka on huomattavasti tehokkaampi mitä se perus tikari tai miekat sillä se osuu laajalle alueelle ja sun oikeastaan tarttee vaan rämpyttää kolmiota ja kaikki kuolee, ainakin easylla.
Myös speed kill tapot hoidetaan vain rämpyttämällä kolmiota sillä tarkan ajoituksen sijaan dark prince vaan kuristaa viholliset sillä ketjulla.

Tätä on haukuttu lyhyeksi, mutta mulla meni n.seitsemän tuntia joka on ihan perus pituus tän ajan peleille eikä se warrior within sen pidempi olis ellei se kierrättäisi samoja alueita uudestaan ja uudestaan kahdessa eri aikakaudessa. Itseasiassa se olis varmaan paljon lyhyempi.

Killzone (ps2)

Mun muistoissa tää oli helvetin komea joskin vaikea räiskintä.
No muistot oli aika paljonkin väärässä sillä visuaalisesti tämä on täynnä sahalaitaa ja ruudunpäivitys ei oikeastaan koskaan ole kovin vakaa vaan nykii enemmän tai vähemmän ihan jatkuvasti.
Vaikeuden suhteen varmaan muistin sen millainen tämä oli Lugerilla pelatessa joka on se stealth hahmo joka ei paljoa kestä osumaa sillä Ricolla pelatessa tämä oli jo melkein ihan kunnon voimafantasia easylla pelatessa.

Silloin aikoinaan mä pelasin tän jokaisella neljällä hahmolla läpi sillä niillä oli pieniä eroja.
Templar on se jolla pelataan aina pari ekaa tehtävää ja on perus sotilas.
Luger voi ryömiä joistakin koloista ja kiivetä vaijereita pitkin ja sillä on lämpökamera sekä vaimennettu konepistooli.
Hakha voi mennä helghastin lasereiden läpi ja Rico on porukan tankki jolla on tehokkain ase, mutta se ei osaa kiivetä edes tikkaita.

Oli tämä edelleen varsin jees ja sitten kun siirryn ps3 pelien pariin niin täytyy tarkistaa jos storessa olis vielä se hd versio tarjolla sillä se on 720p resolla ja ilmeisesti varsin vakaa 30fps.