The Warriors on erikoinen elokuva, 70-luvun lopun New York ja sen jengit on harvinaisen mielenkiintoinen pohja toimintaelokuvalle. Juoni on yksinkertaisuudessaan toimiva, Warriors jengi on kutsuttu Bronxiin, New Yorkin suurimman jengin The Riffsien johtajan Cyruksen toimesta. Kaikki suurimmat jengit on paikalla, ja Warriors on vain yksi muiden joukossa. Cyrus ammutaan ja Warriorsit saavat syyt niskoilleen. Yhtäkkiä koko New Yorkin poliisivoimat sekä jokaikinen jengi onkin Warriorsien perässä. Kotiin on pitkä ja kivinen tie, mutta periksi ei anneta, shaatana.



Poppoossa on monta karismaattista tyyppiä, ja mukana tietenkin pakolliset nynnerö & mulkku -hahmotkin. Juoni kulkee ihan oletettavasti, vaikeuksien kautta voittoon, paha saa palkkansa ja silleen. Persoonalliset jengit, sekä pikkujutut kuten radiolähetys -kohtaukset tuovat oman vivahteensa (ja Director's Cuttiin lisätyt sarjakuvamaiset siirtymät kohtausten välissä. Toimi perhanan hyvin). Metrojen graffitit ovat myös vahvasti esillä, ja muutenkaan ei ole epäselvää missä ollaan.

Furiesit on badasseja.

Musiikkipuolellakin on kaikki kunnossa, turpaanveto on sitä itseään ja laimeita ammuskeluja elokuva ei sisällä, nyrkeillä ja pesismailoilla hoidetaan actionpuoli. Elokuva ei yritä olla millään tapaa poliittinen kannanotto, tai mitään muuta shaissea, vaan kyseessä on todellakin ihan rehellinen toimintaleffa. Lojaalius on vahvasti esillä, vaikka kuinka huonosti menisi niin kaveria ei jätetä.

Diggaan, yksi parhaista jengileffoista eikä toimintaelokuvanaakaan yhtään hassumpi.