Tekohengitystä nyt vähän pelaajalaudalle kun on niin hiljaista. Vähän erilaista merkintää nyt yritän rustata, noiden arvostelujen sijasta. Katsotaan mitä tästä tulee.

Hyvän elokuvan määritteleminen on tietysti melko monimutkainen juttu. Elokuviahan voisi karkeasti lajiteltuna lajitella kahteen kategoriaan (tai kahteen tapaan jolla niitä katsotaan), taide-elokuviin ja viihde-elokuviin. Viihde-elokuva ei välttämättä pistä ajattelemaan oikeastaan mitään, ja asioita ei katsojan tulkinnan varaan jätetä. Viihdettähän elokuvat kuitenkin suurimalle osalle ihmisistä ovat. Niin sanotuista taide-elokuvista on vaikea lähteä tässä arpomaan tarkemmin, siitä mikä on taidetta voi olla hyvinkin montaa mieltä jne. Mutta on elokuvia joita pidän hyvänä taiteena, ja elokuvia jotka toimivat puhtaana viihteenä. Useimmiten hyvä elokuva on omalla kohdallani kuitenkin jotain siltä väliltä, elokuva pysyy suht kevyenä, kuitenkin sisältäen taiteellista silmää tekijöiltä ja ns ''syvempiä tasoja''.

Hyvässä elokuvassa voi olla myös paljonkin huonoja asioita, ja silti elokuva jää roimasti positiivisen puolelle. Täydellisyyttä koskaan ei kuitenkaan tavoiteta, eikä käydä edes lähellä välttämättä.

Erinäisiä hyvän elokuvan ainesosia on vaikea alkaa erittelemään, joissain viehättää ohjaajan vahva näkemys ja tyyli, terävä ja hauska dialogi sekä hyvin toimiva musiikki (Tarantinon elokuvat). Toisissa tulkinnanvaraisuus, erikoiset juonenkäänteet ja monimutkainen symboliikka (Cemetary Man). Myös saatanan kovilla tuotantoarvoilla, näyttelijöillä, lavastuksilla ja tietenkin teemalla saadaan hyviä elokuvia (LoTRit). Erikoisuuksillakin voidaan saada elokuva jäämään positiivisesti mieleen (Zusjen käsivarakamera -kuvaus, nykyisin jo tavallinen tehokeino). Tahaton komedia ja kämp meininkikin on yksi asioita joista usein pidän (tämän blogin leffat).

Monia erilaisia asioita, monia erilaisia, hyviä elokuvia.

Ehkä tämä nyt oli hyvinkin turhanpäivästä ja junnaavaa paskanjauhantaa, who knows.

Yritin miettiä loppuun kolme minun mielestä parasta elokuvaa, mutta ei kyllä onnistu. Ehkä joskus jatkan ja koitan saada tästä aiheesta irti enemmän.

Vähän aikaa sitten nähty hyvä elokuva:

400 kepposta. Ranskan uuden aallon merkkielokuvia. Sikarin polttoa ja kirjoituskoneen nyysimistä. Loppukohtaus sitoo elokuvan napakasti yhteen. Voi vain miettiä miten paljon tämän tyyppiset elokuvat on esimerkiksi Jarmuschin tyyliin vaikuttanut.