Eiköhän jatketa blogia genrerajoitteisena. Synttärilahjaksi tilasin itselleni Zombie collectionin (4DVD) Levykauppa Äxästä, 30 euroa kustansi. Lähinnä ostin koska halusin Zombie Flesh Eatersin omistaa, muista leffoista ei tietoa ollut.
Aloitetaan Zombie Flesh Eatersista ja Zombie Holocaustista.

Zombie Flesh Eaters on edelleen klassikko genressään. Henk koht. lemppari italohorroreista. Turha tästä nyt on enään jauhaa. Timmi leffa.

Zombie Holocaust on juoneltaan lähes sama elokuva kuin ZFS, myös monia samoja näyttelijöitä, lisätty höysteitä kannibaalielokuvista ja pakollinen hullu tiedemies. Niin paskoja kohtauksia ja epäloogisuuksia, että kyllähän tämä jollain tasolla toimii. Huvittava yksityiskohta oli kun kannibaaliksi paljastunut jamppa hyppäsi ikkunasta, ja proppinukelta irtosi ilmasta käsi. Käsi oli paikoillaan kun ruumista mentiin syynäämään. Muistakseeni sisälsi myös paskaa dubbausta. Ihme hortoilua koko leffa.

Seuraavat kaksi leffaa voi myös arvostella samalla kertaa, molemmissa ohjaajina Lucio Fulci joka ohjasi myös ZFS:n.

Beyond & City of the living dead. Nätit kannet ja kivat nimet hämäsivät, ja luulin saavani zombiehurmejuhlan. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin kyseessä kiero ja yliluonnollinen erikoistehoste-elokuva joka etenee kuolemasta seuraavaan. Lucio Fulci tosin osaa suht hyvin nämä roiskimiset, Fulcille tyypilliset *objekti silmänläpi* kohtaukset löytyi tietysti. Jos on Fulcin leffoja nähnyt, tietää mitä odottaa. Ontuvaa kerrontaa, muka-diippiä mytologiaa, kummallisia kuolemia ja paskaa dubbausta. Ihan viihdyttäviä kaikesta huolimatta. Beyond oli parempi. Hämäävästi zombeihin ei keskitytä oikeastaan kummassakaan, tosin molempien lopetuskohtauksissa onnistutaan jo irroittelemaan zombien kanssa, valitettavasti liian myöhään kun leffat jo loppuu (duh).

Mitä jäi käteen? Yksi hyvä leffa, yksi katsomiskelpoinen ripoff ja kaksi kummallista goreleffaa. Jos diggaa Fulcista, niin kaipa tämä ostaa kannattaa. Jos zombileffoja haluaa, niin ei. Niitä ei saa kuin yksi ja puoli tässä laatikossa.




Flight of the dead: Zombie Outbreak olikin sitten äärimmäisen positiivinen yllätys. Kaikki lentokoneleffakliseet löytyy, vanki karkaa koneessa, jonkun on pakko pystyä väistämään ohjus jumbojetillä kun lentäjä on kuollut, lentoemännät on kuumia ja sitä rataa. Lisää tähän kaavaan zombit ja voiton ainekset on käsissäsi. Lentokoneen pieni koko myös estää turhan nysväämisen ja homma pysyy käsissä ja pääasiassa, toiminnassa. Zombit päästetään irti juuri sopivaan aikaan, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Kun ruumasta ammuttu luoti katon läpi lentoemännän jalkaan osuu, ''zombiemode'' aktivoituu ja siitä ei enää onneksi palata. Hassuja kuolemiakin löytyy (Sateenvarjo pään läpi!).

Parasta leffassa on se, että se kuitenkin ottaa itsensä mukamas semivakavasti ajoittain. Tämä aiheuttaa hämmennytä, myös elokuvan täysi mauttomuus ja tyylittöyys luo oman vivahteensa.  Myös tahalliset, ihan oikeat vitsit on välillä aika tiputtavia, varsinkin Kevin J. O'Connorin esittämä vanki Frank on helvetin hyvä hahmo. Tiukkoja one-linereita.

Malliesimerkki hyvästä, ja vitun tyhmästä toimintakomediasta. No brains needed.

Asioita joita opin tästä:

-Zombit pitää samanlaista ääntä kuin dinosaurukset

-Ruuman katon läpi voi helposti lyödä nyrkin matkustajatilaan.

-Käärmeet on tylsempiä lentokoneessa kuin zombit.

-Golfmaila on yksi parhaista aseista zombeja vastaan.

-Aseita, kyttiä ja rikollisia on yleensä aika vitusti lentokoneessa. Ei tarttee vältsyyn ottaa omaa mutkaa mukaan.

-Lentokoneen vessan peilin takana on salahuone. Zombit voi olla siellä.

-Pallon kopittelu lentokoneessa ei ole sallittua.