Tämä oikeastaan näkyy vähän joka puolella. Next-Gen huuma ei minusta ole läheskään sitä mitä aikaisempina vuosina. Erityisesti tänä vuonna on noussut konsolien murjominen. Ei mietitä mitä hienoa sieltä voi olla tulossa, vaan heitellään haukkuja joka konsolista. Onhan tätä tietysti aina ollut, mutta tänä päivänä ei näy sitä perinteistä innostusta uudesta sukupolvesta.
Itse veikkaan että nämä on selkeästi väsymisen merkkejä. Jotenkin tuntuu, että vaikka laatu on nykypäivänä parempaa kuin esim. 10 vuotta sitten, niin monipuolisuus on kadonnut tyystin. Nurkan takana on aina se seuraava harmaa FPS tai hiekkalaatikko jota hypetetään viimeiseen asti. Ja kaikissa ammutaan jotain. Monipuolisuus löytyy ainoastaan pienenbudjetin latauspeleistä. Ja en edes tarkoita että pelaamista pitäisi keksiä uusiksi, mutta jotain jossa ei tarvitse katsoa ruutua piipun vartta pitkin tai samoilla "kaupungissa joka on yhteensä lontoon, new yorkin ja tokion kokoinen ja kaikille voi jutella ja kaikki voi hakata".
Hyvin sanottu siellä. Oma elämäntilanne toki vaikuttaa asiaan, mutta ei mulla tällä hetkellä ole juurikaan intoa siirtyä seuraavaan konsolisukupolveen. Liekö vika pelaajassa vai yllämainituissa seikoissa, mutta mun tekisi enemmänkin mieli hankkia ps2, ja rueta pelailemaan sen ajan pelejä. Ps4:ssä kiinnostavinta on uusittu ohjain, jota pitää päästä jossain välissä testailemaan, siinä suurin kiinnostuksen aiheeni uudesta sukupolvesta.
Nopeasti ne tavat tarttuu. Vielä viime talvena pärjäsin vallan mainiosti 55e maksavalla noksun perusluurilla. Lumiaan siirryttyäni huomaan itse kuinka paljon puhelimen käyttö lisääntyi. Tuota ennen pidin sitä tavattoman ärsyttävänä, mikäli joku keskittyi esimerkiksi kesken kaveriporukan keskustelun luuriinsa muiden ihmisten sijaan. Nykyään olen itse ihan samanlainen. Ikään kuin sitä ei selviäisi hetkeäkään ilman sitä muutaman foorumin ja facebookin selailua.
Vapaa-ajan liikunta on viime aikoina ollut suht vähäistä, kun työmatkoja tulee fillaroitua se 24km päivässä. Ihan kohtuullisesti tuokin pitää kuntoa yllä. Viikonloppuisin on tullut tehtyä jonkinlaisia päiväpatikointeja vuoristossa, kun ei tuonne ole kuin tunnin ajomatka.
Pari viikkoa sitten tuli kyllä tehtyä kunnon marssi, eikä mikään kevyt patikkaretki Lähtö 300 metristä, nousu Mt Oxfordille 1360 metriin, ja piiitkää looppia myöten takaisin autolle. Huippu oli nippa nappa lumirajalla, ja alastullessa käveltiin ikivanhan aarniometsän läpi laakson pohjalle Ryde Falls-vesiputoukselle, josta sitten vielä viimeiset 6-7 km autolle, millon puroja ylitellen, milloin rinteitä siksakkia kiiveten. Aikaa meni 4 tuntia ylös, ja 6 tuntia alas, matkaa tuli joku 20km.
Ylösmeno ei tuntunut kovinkaan pahalta, mutta alastuleminen rupesi jo vituttamaan. Se kävi ainakin mulla paljon enemmän jalkoihin. Kämppis taas jäi nousun aikana jälkeen, mutta tuli tuon alastulon paljon mua helpommin alas. Oli kyllä mukava tehdä tuontapainen, vähän rankempi reissu pitkästä aikaa, viimeeksi jotain vastaavaa on kokenut armeijassa.
Eniveis, patikointi ja retkeilykärpänen on ehtinyt jo puraisemaan. Täällä on onneksi reittejä ja polkuja vaikka muille jakaa, joten harrastusmahdollisuudet ovat varsin mahtavat, maisemista puhumattakaan.
Mites, kuinka suurta osaa musiikki näyttelee muun porukan pelikokemuksissa?
Varsin suurta osaa. Musiikkiin saisi peleissä mielestäni panostaa vielä enemmänkin. Peliä varten sävelletyn pelimusiikin lisäksi kuulisin peleissä mielelläni enemmän "oikeiden" bändien musiikkia. Samaan tyyliin kuinka musiikkia käytetään elokuvissakin. Esimerkiksi GTA:ssa mua ei olisi haitannut, jos peli olisi tehtävien aikana ajoittain jättänyt dialogin taustalle, ja antanut musiikin puhua puolestaan. Vaikka sitten scripaten pakottanut jonkin osuvan kappaleen ulos radiosta.
Toinen seikka, mitä toivoisin enemmän peleihin, on huumori. Onhan sitä peleissä jo nykyäänkin, mutta olisi mielenkiintoista nähdä kuinka puhtaasti komediaksi tehty peli toimisi.
Autottomuus noin 7 autoiluvuoden jälkeen tuntuu oikeastaan ihan hyvältä. Työmatkan, 12 km suuntaansa polkeminen fillarilla vituttaa välillä, mutta ajaminen tämän maan liikennekulttuurissa vielä enemmän. Ajaminen olisi kyllä suht halpaa, polttoaine on suomea halvempaa, ja verot kevyemmät. Plus autot melko halpoja.
Luojan kiitos löytyy muita vaihtoehtoja niille, jotka niitä haluavat. Applen tyyli ja ratkaisut softassa eivät ole kaikille. Mikään ei ole kaikille. Pääasia, että on itse tyytyväinen käyttökokemukseen. Muut saavat käyttää niitä laitteita mistä tykkäävät. Jos jotakin olen vuosien vieriessä oppinut niin sen, että on tyhmää tyrkyttää omaa kännykkä/ekosysteemi-valintaa kuin kaikkivaltiaan sanaa.
Lumia 920 on ensimmäinen älypuhelin (typerä termi, kauanko menee että tästä päästän?), jonka ostin kun en osannut päättää, että millaisen haluan ja millaista loppujen lopuksi tarvitsen. iPhone ja Samsungia en edes kokeillut ennen ostopäätöstä. Jos tuosta nyt on jotain oppinut, niin ainakin sen, että pärjäisin hieman vähemmälläkin. Käytännössä käytän selainta, facebookia, navigaattoria, kameraa ja sähköpostia perustoimintojen, kuten laskimen ja herätyskellon tms lisäksi. Niin, ja tuleehan tuolla ihan soiteltuakin joskus. Ehkä eniten pitämäni ominaisuus on kaikkien yhteystietojen niputtaminen yhdelle listalle. Puhelin tuntuu välillä myös hiukan liian isolta, vaikka tuo omaan apinan kouraan hyvin istuukin, ja netin selaaminen on miellyttävää suuremmalta ruudulta. Jahka joskus rupean puhelinta vaihtamaan, niin hommaan varmaan jonkin hivenen pienemmän mallin, ja ehken ihan sitä malliston sen hetkistä lippulaivaa.
Käyttömukavuudesta en oikein osaa sanoa mitään, kun en paremmasta tiedä . Ehkä hieman vapaampaa muokattavuutta olen kaipaillut, esimerkiksi enemmän oikopolkuja aloitusnäytöltä eri toimintoihin.
1. Mikro. 2. Valmisruoat ja muu raskaasti prosessoitu kurapaska. 3. Verkkoa. On matkapuhelinverkkoa, WLANia ja ihan tavallista sähköverkkoa. 4. Liikumme aika vähän ja istumme aika paljon. 5. Pienihiukkasta ilmassa. Ulkoilmassa tehtaista ja autoista yms. tulevaa, sisätiloissa hometta ja ihan sisäilmaa.
On IMO aikamoinen olankohautus sanoa, etteikö näillä asioilla jotain yhteyttä edes voisi olla. Se että missä määrin - en osaa sanoa. Jälleen ei minulla ole kuin oma fiilis tässä mukana.
Vähän samoja ajatuksia on itsellänikin ollut mielessä. Jostainhan ne taudit kumpuavat kumminkin.
Mitä enemmän nykyihimisen elämäntapoja miettii, sitä vähemmän niissä on järkeä. Liikunta on nollissa, ja energiansaanti huipussaan. Vapaa-aika vietetään kotona, neljän seinän sisällä ruudun äärellä, töihin kuljetaan autolla, ja töissä istutaan huonon sisäilman keskellä väh.8 tuntia päivässä. Ruoan laatu on mitä on, kun syödään helppoa ja nopeaa ruokaa, korvaten laadun määrällä. Kiire on olevinaan jatkuva. Nukkuminen jätetään minimiin, ja ei malteta käydä ajoissa nukkumaan vaan valvotaan pikkutunneille. Homman voi kruunata vielä vetämällä säännöllisesti viikonloppuna pään täyteen, jottei vaan vahingossa silloinkaan pääse palautumaan. Sitten ihmetellään, kun kroppa rupeaa reistaamaan. Oman hyvinvoinnin lisäksi poltetaan vielä maapallon luonnonvaroja loppuun uskomatonta vauhtia. Taitoa ja resursseja asioiden parantamiseen tällä pallolla olisi vaikka kuinka, mutta halu niiden toteuttamiseen puuttuu täysin.
Jotain aiheeseenkin, ruisleivän puute alkaa vituttamaan oikein urakalla. Vaalea paahtoleipä alkaa tulla jo korvista pihalle, enkä ole vielä oppinut jättämään leivänsyöntiä ruokavaliosta poiskaan. Ei tämänkään maan ruokailutottumuksissa liikaa kehuttavaa ole.
AC3:n aikoihin taisin jo päättää, että nelosta en enää osta. Tuleepahan kerrankin äänestettyä lompakollaan. Harmi sinänsä, tykkään ac:n ideasta, ja pelaisin sarjan tarinaa mielelläni, mutta Ubisoftin touhu tämän kanssa on mennyt sen verran rahastukseksi, ettei sille enää lämpene.
Ja jos AC4:sta on vielä helpotettu entisestään, niin ei tuossa tarvitse enää varmaan tehdä muuta kuin painaa tatti ja R1 pohjaan ja peli pelaa itsensä läpi.
Mitenkäs aloittelijaystävällinen peli tämä on? Pelityyppi on allekirjoittaneelle melko vieras.
Path of Exile on mulla korvamerkittynä pelinä, jota pitää koettaa sitten joskus kun saa aikaiseksi. Suurilta osin ilmaisuuden takia, kun päätin että GTA V tulee olemaan viimeinen (fyysinen/AAA) pelihankina vähään aikaan.
Tulihan noita joskus koetettua, mutten kyllä muista, että milloinka olisin viimeeksi itsekseni ottanut niin paljoa, että olisin humalan saanut aikaiseksi. Tykkään enemmän naukkailla muutamia illan vietteeksi pelien tms äärellä. Esimerkiksi erilaisista siidereistä alkaa muodostua itselleni jo pienimuotoinen harrastus, ja niitä maistelen mielelläni, aina muutaman silloin tällöin. Viimeisimpänä löytönä sattui paikallisesta alkosta silmään Stella Artois Cidre.
Mistä kautta bongasit tuon duunin, ja millaisia pääsyvaatimuksia työnantajalla oli? Ulkomailla kun itsekin työskentelee niin kiinnostaa kuulla, että mitä polkuja myöten muut ovat paikkoja löytäneet
GTA Online ei (vielä) oikein vakuuta. Hahmoeditori on vähintäänkin hankala, ja meno varsin takkuavaa. Plus pelaajien keskimääräinen taso ärsyttää, randomeiden kanssa pelaamisesta ei välillä tahdo tulla mitään. Ei varmaan yllätä ketään. Onhan siinä tehtäviä tehtäväksi, ja autotalleja sun muita ostettavaksi yllin kyllin, ja jahka Rockstar saa peliä hieman paranneltua, niin eiköhän se siitä parane. Ja voihan tuota onneksi pelata yksin, pelaten niitä tehtäviä, mihin ei tarvita peliseuraa. Siltikin, olisin mieluummin halunnut enemmän "kaikkea pientä" yksinpeliin, moninpelin sijaan. Vitosessa on helvetin hyvät pelihahmot, joihin tykästyin, ja joilla tekisi mieli pelata enemmänkin. Pääjuonen loputtua tekeminen loppuu vähän töksähtäen. Jos on pelannut kaikki pelihahmojen sivutehtävät juonen ohessa, jäljelle jää vain kerättävät paperilaput sun muut palaset, sekä urheiluaktiviteetit. Taksia voi ajella, mutta siihen kyllästyy äkkiä.
Aika moni tuntuu tykkäävän todella minimaalisesta ja modernista tyylistä. Onhan niitä kiva esimerkiksi elokuvissa katsella, mutta en osaisi itse kuvitella asuvani moisen sisustuksen keskellä. Ei ole oikein mun juttu. Turhaa tavaraa ja romua en itsekään tahdo kerätä nurkkiin, ja siistiä pitää olla, mutta asunto saa siitä huolimatta näyttää siltä että siellä asutaan.
Edellisessä kämpässä suosin varsin tummia värejä sisustuksessa. Esimerkiksi Tv-taso ja olkkarin pöytä olivat molemmat mustia, ja sohva mustanharmaa divaani. Ruokapöytä oli baaripöydän mallinen, korkeahko ja kapea, osin tilanpuutteen takia, ja osin sen takia että se sopi siihen asuntoon kuin nokka naamaan. Kaikenkaikkiaan olen pyrkinyt ostelemaan sellaisia huonekaluja, joita voi suht helposti siirrellä asunnosta toiseen sitä mukaa kun muuttelee. Nykyäänhän nuo romut tosin ovat mutsin luona varastossa. Harmittaa kun ei tullut otettua kuvia kämpästä ennen kuin vasta muuttosotkun keskeltä.
Ehkä eniten silmä lepää kuitenkin vanhanaikaisissa, entisöidyissä huonekaluissa ja sisustuksessa. Massiivipuuta, ns kirveellä veistettyä kauneutta ja ajan patinaa. Jos joskus malttaa asettua kunnolla paikoilleen, niin haluaisin perinteisen puu, tai hirsitalon, ja osin vanhahtavan sisustuksen, kuitenkin nykymaailman mukavuuksilla. Huonekaluissa ja rakentamisessa ylipäätään arvostan käytännöllisyyden jälkeen eniten pitkäikäisyyttä ja ajattomuutta. Viime aikoina on ollut hirveä hinku päästä takaisin puu, ja rakennusalalle, opiskelemaan vanhoja rakennusmenetelmiä, entisöintiä ja niin edelleen.
Toinen tyylisuunta mikä iskee, on baari-ja ravintola sisustus. En välttämättä haluaisi asua pubilta näyttävässä talossa, mutta sen tyylistä sisustusta on mukava katsella. Niidenkin valmistamiseen on välillä ollut kiinnostusta.
Niin, ja haluaisin hirveästi keinutuolin asuntooni . Aivan mahtava keksintö.
Nyt kun Liiga(lol) ja NHL pärähtivät käyntiin, niin pakko taas todeta se tosiasia, ettei Liigan matseja voi edes verrata NHL:n matseihin. Änäri on vaan niin paljon viihdyttävämpää. Pieni kaukalo, tappelut, nopea tempo, taitokiekko ja fanilauma joka elää mukana ovat vain jotain sellaista mitä Liigassa ei ole. Onneksi sentään on noi pikkujengit tällä kaudella kovassa huudossa, Ilves, Pelicans ja SaiPa. Hifk kyntää suossa, eikä Jokereillakaan kovaa mene, mo money mo problems
Ei vaan pysty ymmärtämään, miksi siellä pitää shown takia tapella. Ymmärrän kyllä, mikäli tunteet kuumenevat, ja käy kiinni vastapuoleen (vaikkei se hyväksyttävää olekaan), mutta tuo jenkkityylin ns turhanpäiväinen tappelu menee yli ymmärryksen. Ei mielestäni kuulu lajiin.
NHL-sarja saisi ainakin uudistua kunnolla ensi vuonna, uusille konsoleille siirryttäessä. NHL 14 tuntui (taas) niin 13.5 versiolta kuin olla ja voi, ja peli alkaa imo muutenkin olla jo vähän vanhentunut. Esimerkiksi selostajat rupeavat jo kyllästyttämään pahasti, ja be a pro ei toimi edelleenkään kunnolla, koska peliä ei ole rakennettu sen ympärille. Kunnon kilpailija tekisi änärille ihan hyvää, se pakottaisi EA:n tekemään pelisarjaan ihan oikeita muutoksia, eikä vain rahastamaan pelaajia.
Toisaalta, mitäpä minä tätä murehtimaan, kun jaksan pelata koko peliä max ottelun per viikonloppu. Ihan jees illanistujaispelihän tuo on, muttei vaan ole oikein mun juttu kun en lätkää muutenkaan pahemmin seuraile. Sama juttu Fifan kanssa.
Kummasti se silti vaan tuntuu faneja kiinnostavan, vuodesta toiseen. Kämppiskin paineli innostuksissaan päivän etuajassa hakemaan omaa, ennakkovarattua kappalettaan Eb-gamesista.
Eipä se pahaa tekisi oppia kirjoittamaan paremmin. Ovathan nuo omatkin viestit välillä (=aina) vähän miten sattuu kirjoitettuja. Varsinkin pidempien kirjoitusten kanssa ajatus meinaa karkailla ja tekstiä joutuu rakentelemaan pitkänkin aikaa, ennenkuin siitä saa edes tyydyttävästi luettavan aikaiseksi. Viestin takana voi olla varsin järkeväkin ajatus, mutta se ei aina käy viestistä ilmi.
Viimeaikoina olen muutenkin huomannut, kuinka netti on muuttanut omaa luku-ja kirjoitustaitoa. Pitkiin teksteihin on hankala keskittyä, kun on tottunut lukemaan lyhyitä uutisia, artikkeleita ja foorumiviestejä netistä. Pitäisi lukea enemmän kirjoja nettitekstin sijaan.
Joskus olen miettinyt, että auttaisiko kirjoittamiseen käsin kirjoittaminen näppiksen hakkaamisen sijaan. Koneella tekstin muotoilu on vähän liian helppoa, paperille raapustaessa muotoilua joutuu miettimään paljon enemmän. Muuttuisiko esimerkiksi foorumikirjoittelun tyyli, jos kirjoittaisi viestin ensiksi paperille, jonka jälkeen siirtäisi sen koneelle, ilman tekstin muotoilua?
Pelistähän löytyy yksi erittäinkin julma... ...kohtaus, joka mun mielestä meni jo vähän gta:nkin rajojen yli. (Tuli mieleen se GTA2:n kohtaus jossa ajetaan bussillinen ihmisiä makkaratehtaalle purilaisen jatkeeksi). Kohtausta pelatessa arvelin että siitä nyt ainakin saadaan porua ja itkua aikaiseksi mediassa, mutta ihmeen hiljaahan siitä ollaan oltu. Naiskuva näköjään harmittaa kritisoijaa enemmän.
Kaiken odottamisen arvoinen peli. Huipputason soundtrack/radio, laaja ja vaihteleva maailma, ja sitä kauan kaivattua vanhaa kunnon GTA-meininkiä. Satiiria ja hurttia huumoria. Me likes. Jotakuinkin 50% läpäisty, jonkin verran sivuaktiviteetteja ja jonkin verran tarinaa. Tekemistä riittää vielä pitkäksi aikaa.
Eniten hymyilyttää se, että peli vastaa likimain täydellisesti odotuksia. Toivoin San Andreaksesta nykyversiota, ja sen sain.
Suht vahvat San Andreas-vibat tuosta ainakin ensimmäisen 7-pelitunnin jäljiltä jäi. Ei toistaiseksi mitään tajunnanräjäyttävää, mutta vahva parannus nelosesta.
Bugbear esittelee tulevan The Next Car Game:n vaurionmallinnusta. Aika vakuuttavaa jälkeä, etten sanoisi. FlatOut 1-henkinen ajelu olisi erittäinkin tervetullutta vaihtelua nykyajelujen rinnalle.
Vähän kalliinpuoleinen, muttei kuitenkaan mahdoton. Olisiko tuo millainen valinta maisema-ja osin yleiskuvaukseen eos 500D:n jatkoksi? Hyviä ja huonoja puolia?
Kävin eilen ennakkovaraamassa omani. Pari ekaa traileria tuli katsottua, muuten olen pysynyt aika mallikkaasti uutispimennossa pelin ominaisuuksista. Onpahan enemmän löydettävää ja ihmeteltävää. Tai sitten vähemmän petyttävää. Katsotaan nyt mitä sieltä on tullakseen.
Jotenkin sitä vaan odottaa taas sen suuren pelimaailman tutkimista.
Pistetään nyt tännekin kun kerran ruettiin vanhoja muistelemaan. Häkkinen ja Coulthard ajelevat vanhoilla McLarenin mestaruusautoilla tallin 50-vuotista taivalta juhlistaen.
Aika nostalgista nähdä Mika taas vuoden-98 auton-ratissa
Näytä kirjoitukset
Lähtö 300 metristä, nousu Mt Oxfordille 1360 metriin, ja piiitkää looppia myöten takaisin autolle. Huippu oli nippa nappa lumirajalla, ja alastullessa käveltiin ikivanhan aarniometsän läpi laakson pohjalle Ryde Falls-vesiputoukselle, josta sitten vielä viimeiset 6-7 km autolle, millon puroja ylitellen, milloin rinteitä siksakkia kiiveten. Aikaa meni 4 tuntia ylös, ja 6 tuntia alas, matkaa tuli joku 20km. 
Etelä-Saarella asustelen.
. Ehkä hieman vapaampaa muokattavuutta olen kaipaillut, esimerkiksi enemmän oikopolkuja aloitusnäytöltä eri toimintoihin.
