Joo tuota KP:tä on selkeästi pyörinyt kaupoissa eniten, mutta ensimmäistä kertaa tuli vastaan näin huokeasti. Saas nähdä mistä ne loput pitää kaivaa.

EDIT. Playsta saa näköjään molempia 15,49, pelkillä enkkusubeilla. Turvaudun noihin, jos tästä uhkaa tulla ongelma.

Venailen tuon Apollon, ja fiilaan sen rauhassa, mutta sitten voisi melkein harkita Laytonin kanssa hengailua. Vaikutti ihan veikeältä.

Meillä oli sentään keskussanomalaite aka. "kösseli". Se oli poijjaat kuule semmoonen vehe että ihan itkettää kun sitä muistelee...

Jännää, kun mua taas meinaa naurattaa. Ja tuskin se siitä johtuu, että sitä teidän touskausta sai vain katsella sivusta ja nukkua omat päivystykset...

Olin pitkään sitä mieltä ettei mun tarvitse LOTReista mitään Extended Editioneita ostaa. Raja tuli kuitenkin vastaan tänään, kun Oulun Anttilan alelaarista irtosi Kuninkaan Paluun megamättöboksi vajaalla yhdeksällä (9) eurolla. Talk about hinta-laatu-suhde.

Nyt pitää sitten metsästää ne kaks muuta jostain mahdollisimman halvalla, ja laittaa maailman jyhkein maratoni käyntiin.

Ei, kyllä vain muutama viimeinen Bond oli paskaa. Ne vanhat ovat pirun aitoja, ja mullakin on sellainen pehmeä kohta sydämessä Goldeneyelle. On silti meikästä vähän harsh sanoa, että CR ei ole Bondia nähnytkään. Okei, arvoin minä samaa aikanaan itsekin, ja kyllä, välillä leffassa on pikkasen liian isot pallit heilumassa(vai voiko joku kuvitella Conneryn juoksemassa suoraan vaneeriseinän läpi?), mutta on se silti lähempänä Bond-henkeä kuin mikään vuosiin. Slick herrasmies, tyly kasinoympäristö, cut-down hullujen vempainten kanssa kikkailussa, verta itkevä pahis, ja - hassua kyllä yksi parhaista asiosta koko pätkässä - maailman aidoimman startticreditsit. Digaan sitä biisiä sekä niitä No One Lives Forever -agenttihenkeä huokuvia graffoja. Kun tämä pyörähti sen timantin kovan alun jälkeen käyntiin teatterissa, tiesin, etteivät rahat menneet tässä kuvassa hukkaan.

Ja joo, on se pelkkänä toimintapätkänäkin päräyttävä.

Onko kukaan koittanut räpeltää playlisteja Sansaansa?

Koetin eilen ensimmäistä kertaa siirtää playlist-faileja soittimeeni. Nehän pitäisi siis Windows Media Playerin kautta "synkronoida" soittimen muistiin, minkä ei siis sinänsä pitäisi olla mikään ongelma. Jostain syystä softa ei kuitenkaan alkanut kanssani millekään, vaan huusi sen sijaan virhettä. Ei sen tarkempia selityksiä. Sitten muistin, että Sansassa pitäisi olla kaksi eri USB-moodia, ja että MP vaatii nimenomaan niistä toisen. Eli Menu/Settings/USB-modes->ja sieltä oikea vaihtoehto. Helppoa? Olisi joo, mikäli soittimassa olisi tuollaista valikkoa. Vaan ei ole, ei edes lähelle. Juoksentelin asetuksia edes takaisin, ja ei mitään.

Kiinnostaisi kieltämättä tietää, että milläs ihmeellä soittolistoja sitten saisi Sansaan. Niistä olisi arjessa todella suuri apu.

Otin reippaat päikkärit, kun jäi varhaisen nousun(in my books, eli siinä kymmenen pintaan ylös) vuoksi unet vähän vähiin(jälleen in my books, reilut seitsemän tuntia varmaan). Kun ei yleensä ole aamuisin(once again, tarkoittaen puolen päivän aikoihin) mitään, paitsi vakioduuni lauantaisin, niin illat venyvät helposti ilman mitään syytä. Sitä katselee devuja, roikkuu netissä taikka pelailee pikkutunneille, ihan vaan sen takia että pystyy. Ja koita siinä sitten yhtäkkiä mennä aikaisin nukkumaan. Nykyään tällaisen sattuessa en edes yritä ennen kahta, kun eihän siitä kuitenkaan mitään tule. Tynkäunet pitää siinä tilanteessa vain hyväksyä.

Loppuviikolle lykkäsi kuitenkin melkoisen duunirupeaman, kun paikallisella tanssikoululla on puolet henkilökunnasta kipeänä. Pääsee(joutuu) pitämään mitä oudoimpia tunteja, mutta seuraava tili lohduttanee taas kärsinyttä. Nyt voisi ihan oikeasti koittaa skarpata tämän levon kanssa edes hetkeksi.

Tänä iltana sitten vähän palaveria kavereiden kanssa, ja siitä baariin pikkulauantain viettoon. Yhdellä kaverilla on synttärit, toinen taas intistä lomilla. Hä, ai että oli tarkoitus nimenomaan aloittaa se varhain nukkumaan meneminen? Niin. No. Oh well, ihmissuhteet velvoittavat. Tuota...

...ehkä huomenna?





Yeah. Right.

On muuten lottovoitto saada keuhkokuume ennen jotain leiriä. Viikko osastolla ja viikko kotona oli mukavaa aikaa.

Morttileiri meni sopivasti osastolla kuumeessa maaten ja GBA:a pelailen. Tylsää siellä kyllä oli, mutta ei siellä leirilläkään kuulemma mukavaa ollut.

Taiteellisten ei tarvitse edes sairastua, terveisin nimimerkki "loppusodassa neljä päivää". Kävin pari päivää lomilla teatteritöiden takia(jo tästäkin kaikki olivat pirun hämmästyneitä), ja kukaan ei sitten lopulta jaksanut siirtää mua takaisin sinne metsään Rovalle, joten viimeiset viitisen päivää kassulla suljetussa yksikössä. Grillille puolen yön maissa ja pirunmoisia housemaratoneita.

Booyaka! 

[Oliver Cheatham - Get Down Saturday Night]

Viime päivät ovat olleet elektronisen musiikin aikaa.

Löysin kaverin kautta tällaisen oppaan elektronisen musiikin genreihin ja historiaan. Normaalisti vedän kaikenlaiset syvemmät genrejaoittelut kölin ali heti kättelyssä, eikä tällaistakaan hiuksenhienojen tyylierojen ja -rajojen sekamelskaa voi kukaan oikeasti osata, mutta näin esitettynä kyseessä on silti pirun mielenkiintoista matskua. Sivulta saa siis eri pääotsakkeiden(kuten House, Trance, Downtempo, Breakbeat ym.) alta esiin kartan, joka esittää selvästi erilaisten alatyylien kehittymisen läpi eri vuosikymmenten. Sivuston todellinen hittijuttu on kuitenkin se, että mitä vain alatyyliä klikkaamalla saa esiin infopaketin - jotka ovat elävästi, hauskasti ja inforikkaasti skrivauteltuja - sekä useita esimerkkibiittilooppeja kyseisestä genrestä. Aivan järkyttävän kingejä biisejä, vieläpä.

Mä olen muiden street-tanssilajien ohella harrastanut jo jonkin aikaa house-tanssia, ja alkanut nyt pikkuhiljaa metsästelemään kuumia house-biisejä omiin kokoelmiini. Siksi olenkin edellä mainitulla sivustolla kaivellut lähinnä house-puolta ja koettanut metsästellä tiukkoja artisteja. Deep house on erityisen lempeää matskua, ja paljolti muutkin tyylit funkimmassa osastossa, mutta muuten sitä diggailee yhdestä biisistä siellä, toisesta täällä. Edelleenkään ei siis tieteellisen tarkka genrejaoittelu kerro lopulta paljoa mitään mistään. Tämä ei kuitenkaan tapa hupikerrointa. Ei tule helposti ajateltua, että esimerkiksi Run DMC:n It's Like That olisikin todellisuudessa "hip housea". Rap on.

Näissä viboissa on täytynyt myös palata vanhojen kuolemattomien klassikoiden pariin, kuten Daft Punkin Around The World(kingi musavideo) taikka Basement Jaxxin Red Alert, jonka musavideo(se kahvilahässäkkä, olisin linkannut mutten löytänyt) on myös suorastaan kipeä. Fiilasin sitä jo ihan skidinä. Viihdytin itseäni myös Daft Hands -buumin erilaisilla tuloksilla. Daft bodies oli ihan veikeä. Ei sitä alkuperäistä silti niittaa mikään.

Fiilaten ja höyläten.

Make love and listen to the music.
You've got to let yourself go go go go go.
Oliver Cheatham - Get Down Saturday Night

"Osa koekaniineista sai katsella rintoja päivittäin, osa ei." Osaatteko kuvitella mitään julmempaa?

Ei muuta kuin printti jutusta ja puhelu parillekin ystävälle. Hyvään stond...siis kondikseen jo tänään!

...nyt kaikki on 20" laajakuvamonitorissa kiinni. Semmosta opiskelijaelämää täällä.

Niin, mullekin vuosisadan voitto oli, kun 17'' vaihtui mummolasta saatuun reilut parikymmentä tuumaa sisältävään ruutuun. Josta ei tosin löydy minkäänlaista laajakuvamoodia, eli suurin osa leffoista tulee kuitenkin katsottua just nyt läppärillä. Not digging the long faces.

Pelaamiseen se sentään käy hyvin. Eli ei niin huonoa ettei jotain...keskinkertaistakin...

Joo en usko, että mullakaan on yhdetkään kuulokkeet kestäneet takuuaikaansa loppuun. Edes lähelle. Siksi suosinkin perushyviä parin-kolmenkympin hintaluokassa pyöriviä nappeja, joiden äänenlaatu tyydyttää, sopivat minne vain eikä nouse hirveä poru kun toinen kuuloke pimenee muutaman kuukauden kuluttua.

Kerran kehtaa varmaan yhdet kuulokkeet käydä takuun puitteissa vaihtamassa uusiin, mutta jos saman vuoden sisään hajoavat uudetkin(ja näin on käynyt), ei enää jaksa vaivautua vaan poistaa suosiolla seuraavat taas itse. Elämä on kuluttamista.

[DVD:llä]

Tämän viikon saldo:

@ Discshop...
...Payback - tilinteon hetki (aivan fakin tiukka pätkä!)
...Equilibrium (a.k.a. Cubic)
...A Scanner Darkly

Kaikki alta kympin.

Lisäksi @ Stockmann...
...Stargate SG-1 Season 2
...The Silence of the Lambs (MGM Ultimate Edition)

Nämä kaksi yhteensä reilun viiskymppiä.


Niin, ja kaikki luonnollisesti, reilusti ja rehellisesti DVD:llä.

Kyllä kesän saapumiserä on se ainoa ja oikea. Suksilla kävin puolen vuoden aikana loppuvuoden leireillä kerran, ja silloinkin omaksi huviksi, kun oli nätti päivä eikä mitään tekemistä.


Tämä se onkin tosimiesten hommaa tämä "kuka pääsi helpoimmalla" -trashtalk.

Katamarit sen kun pyörii.

Se kilparata-kenttä on aivan mahtava! Ja We Love Katamarissa on helposti viime sukupolven ohjekirjanen! Olisivat tosin saaneet tuoda ensimmäisenkin pelin tänne!

Kilparadalla oli kyllä melkoista vauhdin hurmaa. Eniten bookletissa tykkäsin siitä alun selityksestä, että ei tässä muuta tehdä kuin pyöritellään, ja silti kaikki rakastaa peliä. Weird, isn't it? Niin ja screenshoteista, jotka oli itse asiassa piirretty, kuten kaikki muukin kirjasessa. Dope.


Naaa-na-na-na-na-na-na-naaa Katamari Damacyyyy....

Katamarit sen kun pyörii. Jännää miten se pirulainen kasvaa usein ihan huomaamatta, ja totuuteen herää siinä vaiheessa kun katamariinsa pyöräyttää ensimmäisen lapsen. Tai kun sattuu ajattelemaan, että missäs se pelihahmo on, ja sellainen piiiiieni kärpäsenmälli kipittelee siinä perässä. Viime tehtävässä menikin sitten jo taloja ja muuta bashaa. Se on sitä voimaa.

Fanit hajottaa edelleen, mutta koitan olla välittämättä. Keräillään planeettoja ja pyöritellään aurinkokin, jonain näistä päivistä.

-----

Paskareissuilla taas olen tökkinyt Quendania, ja yllätyin positiivisesti. Tässähän on ihan oikeasti kivoja biisejä! Pari kamalaakin joukossa joo, mutta suurin osa on viihdyttävää matskua. Stoorit olisivat varmasti kivoja, jos niistä ymmärtäisi hevon lerssiä. Graafinen ulkoasu on varsin samanlainen kuin EBA:ssa, eli sen käännöstyö on tehty onnistuneesti Quendanin hengessä. Joistain piirteistä pidän kuitenkin tässä jopa Eliteä enemmän. Piirroksissa on sitä jotain extra-fleivaa. Toisaalta taas pelimekaniikassa, eli lähinnä valikoissa ja muissa, on EBA:ssa uusia ideoita, jotka parantavat peliä. Jälleen tietenkin auttaisi, jos Quendanissa osaisi tehdä muutakin kuin valita yksin- ja moninpelin väliltä ja suorittaa itse pelaamisen. Jos feilaa biisin, pitää joka kerta heittää pitkäveto, että kumpi nappi se jatkaminen taas olikaan. Vasemmallahan se.

Quendan tuntuu muuten myös olevan rutosti helpompi kuin läntinen serkkunsa. Biisejä läpäistynä reilu tusina, ja feilasin vissiin kahdesti. Suurin osa biiseistä A:lle, heti, eikä B:tä huonompaa tunnu voivan saada, vaikka kuinka humalassa pelaisi. Näistä kahdesta pelistä olisi kiva koostaa sellainen Ultimate Musical Poking Experience, jossa yhdistyisivät molempien osien helmeimmät biisit, Elite Beat Agentsin valikkorakenne kaikkine ominaisuuksineen sekä tietysti englannin kieli, ja Quendanin taiteellinen silmä. Se olisi hitti!

Tällaisenaan Quendan kuitenkin jää aavistuksen EBA:in varjoon. Piirun verran heikompi biisivalikoima ja se japania koitui kohtaloksi. Vaan loistopeli tämä silti on.

Eli siellä vaan vihataan mua.

Filmifriikki on paikallisena pikkuliikkeen kiva mesta. Juuri sellainen paikka missä voi käydä kaivelemassa klassikoita, valikoima on ihan laaja ja tuonti-devuja löytyy hyvin. Mutta en minäkään sieltä nettikaupan kautta alkaisi mitään tilaamaan, sen perusteella mitä kerran taisin sille saitille eksyä.


EDIT. Todennäköisesti DS:n sivuilla on vain asennevamma tuota meidän vanhaa kotikalustoa kohtaan, mutta arsesta se on silti, kun paljon hifimmätkin sivut pystyvät sallimaan shoppailun jopa sen kautta. Eikä Discshoppikaan läheskään joka kerta auo päätä.

EDIT2. Jep, pitihän se kokeilla heti, ja uudemmalla raudalla sivusto wörkkii kuin unelma. Leffoja taas tulossa, ja mielessä rauha.

Discshop on kiva kauppa muuten, mutta nuo sivut ovat kyllä aivan järkyttävän bugista paskaa. Useammankin kerran on sattunut sellaista, että kun shoppailee sisäänkirjautumatta, ja sitten koittaa hoitaa maksuhommat, niin Kassalle-nappi päättääkin olla linkki etusivulle. Great. Voisi luulla, että tämän tilanteen voisi pelastaa vielä kirjautumalla ensin sisään ja koettamalla sitten uudestaan, mutta no such luck. Kunhan olet inessä, huomaat, että ostoskori on nykyään tyhjä. Tässä vaiheessa meinaa jo keittää yli, mutta kärsivällisenä ihmisenä, loistavan leffaviihteen vuoksi, sitä päättää vielä niellä kiukkunsa ja napsutella äkkiä tuotteet uudelleen koriin ja hoitaa homman alta pois. Ja tässä tullaan käännekohtaan: ensimmäiselle tuotesivulle päästessä ostoskori on taas yllättäen entisellään, mutta vasemmassa ylänurkassa seisoo myös kohtalokkaat sanat: "Et ole sisään kirjautunut."

*KABOOM!!*

Ja ei, vieläkään Kassalle-namikasta ei pääse kassalle, vaan etusivulle. Eivät vissiin ihan oikeasti tahdo, että kukaan ostaa lafkasta yhtään mitään.

Tänään jäivät leffat sitten ostamatta, sillä ei minun tuollaista paskaa tarvitse kestää. Katsellaan tässä joku toinen päivä uudelleen. Jos katsellaan.

Ei, en ole tainnut nähdä. Ja on niitä tietty muitakin hyviä Cage-leffoja - kun nyt vaan muistais yhdenkin - mutta noin niinkuin yleensä siinä naamarissa on vaan jotain mikä ei toimi. Tiedä sitten mitä.

Ostin viimein yhden niistä ikuisuusprojekteista, elikkäs We <3 Katamarin. Ja on pakko sanoa, että tämä on aika ihana. Pyörittely on paljolti rentouttavaa puuhaa, ja varsinkin kun katamariinsa saa vähän kokoa ja momentumia, on helppoa tuntea olevansa vähintäänkin Cosmoksen prinssi. Graffojen laatikkomaisuutta ei edes ajattele, niin tarkoituksenmukaista se on, ja värien paljous korvaa kaiken. Niin ja välidemojen sun muiden graafinen ilme ja design ovat vertaansa vailla. Musiikkipuolella oli ikävä kyllä joitain ihan hirveitä biisejä, ja vähän mitäänsanomatontakin matskua löytyy. Onneksi jo pelkkä Katamari On The Swing riittäisi.

Se minua kans vähän harmittaa, että miksi tällaisessa hyvän mielen pelissä pitää niiden fanien olla niin pirun nihkeitä. "Yhyy, onpas se pieni, vähän niinkuin prinssin pallit..." Hei, katsotaan vieläkö rassaa kun pyörittelen tuon liekehtivät katamarin sulle perseeseen ja viskaan koko paskan Cosmoksen syvyyteen!


...mutta tuota, muuten tosi kiva peli.

[Face/Off]

Face/Off

Lienee sitä Woon parempaa Hollywood-mättöä. Synopsis: Poliisimies Sean Archer on jahdannut criminal-mastermind Castor Troyta jo vuosia, ja nyt ollaan edetty siihen pisteeseen, että ainoa tapa saada Castor vastuuseen teoistaan on lainata miehen kasvoja ja muuntaa Archer samannäköiseksi(talk about extreme). Ikävä kyllä homma menee pahasti pieleen, kun Castor pääsee käsiksi Archerin naamariin ja tekee varsin kaksinaamaisen(hihhih) vastapalveluksen...

Aluksi jännitti tuo Nicholas Cagen mukanaolo, sillä olen vuosien varrella oppinut inhoamaan sen äijän pärstää melkoisesti. Yybermulkun ja limaisen Castorin rooliin Nikke kuitenkin natsasi loistavasti. Siksi onkin tavallaan harmi, ettei Cage saa vetää kyseistä roolia oikeasti kuin hetken. Ellei sitten Castoria näyttelevän Archerin näyttelemistä lasketa...? Travolta vetää kans suvereenisti molemmat roolinsa, ja hämmentävä identiteettisoppa toimiikin näillä avuilla kuin ne miljoona volttia.

Juoni on huuruisuudessaan loistava, toiminta aina ammuskelusta takaa-ajoihin on päräyttävää matskua ja niitä kuuluisia Woo-nyansseja on aina kiva bongailla. Kaiken kaikkiaan erittäin tiukka toimintapätkä. Thumbs up.

Kävin tiirailemassa American Gansterin. Denzellillä on edelleen isot pallit, Russel toimi ihan hyvin, leffa sisältää aikansa edellyttämää upeaa musiikkia ja loppu oli tyylikäs. Se, että tämän käytännössä henkilökemioilla ratsastavan kolmituntisen spektaakkelin jaksoi ihan hyvin tiirailla, kertoo jotain niiden toimivuudesta. Toisaalta taas jotkut aspektit leffasta jäivät uskoimattoman hämäriksi, kun aikaa olisi selventämiseen riittänyt. Oh well. Ei parasta paskaa markkinoilla, mutta varsin mukiinmenevä gansteripätkä. Semmoinen kolme&puoli tähtöstä.

Pelaajalauta hyökkäyksen kohteena

Noh, ainakin on ihailtava moderoinnin rakastavaa ja asiallista linjaa. Petrikö meidät tuhosi?

[Croc: Legend of the Gobbos]

Se voisi olla Croc: Legend of the Gobbos(ja heti ensimmäisellä päästään itse asiassa aika lähelle), joka oli aikanaan ensimmäinen peli, jonka ostin omilla rahoillani, ja myöskin ensimmäinen peli, jonka ihan oikeasti läpäisin täysin. Tämä oli heti kauppaan mennessä selkeä valinta, ja muistan vieläkin kuinka hypistelin sitä suunnatonta kivan pastellinväristä pahviboksia(nämä olivat muuten supertyylikkäitä, ja pieksevät nyky-devari-kotelot mennen tullen) automme takapenkillä ikuisuudelta tuntuneen matkan. Samaten muistan sen lauantai-aamupäivän, kun pyjamaan pukeutuneena ryntäsin ilmoittamaan äidille ja isälle, ylpeämpänä kuin mistään koskaan, että sataprosenttinen läpäisy on nyt takana. Ne pinkillä taustalla pyörivät platformit ja lopputekstit...sweet.

Btw, ennen pelin ostoa olin kaverilla hakannut pelin demon läpi valehtelematta montakymmentä kertaa - ja siihen sisältyi ensimmäinen kenttä. Lapsen stamina on jotain ihan muuta. Nykyäänhän tätä ei enää pelaa millään, mutta niitä aikoja ja lapsen väsymätöntä kykyä innostua on silti mukava muistella - nyt ja jatkossa.

...
...
...
...
...

 
Ei piru vie, muutin juuri mieleni. Olin aikonut edetä muutaman muun ehdokkaan kautta siihen lopulliseen voittajaan, eli Abe's Oddyseehen. Ja vahvoilla se tietty onkin. Aben superlyhyttä demoa hakattiin myös kaverin kanssa vähintään yhtä paljon kuin Crocia, ja useammankin kerran peli on tullut elon tiellä vastaan, aina yhtä iloisena yllätyksenä. En koskaan omistanut peliä itse, enkä myöskään pelannut sitä läpi asti(Exodduksen kylläkin, montakin kertaa), joten molempien osien ostaminen omaan hyllyyn tässä taannoin tuntui tosi hienolta. Ties milloin olisin viimeksi hypistellyt minkään pelin koteloa(actually, the last one might have been Shadow of the Colossus) samalla innolla tai lukenut manuskoja kannesta kanteen. Ja kaiken kukkuraksi peli on edelleen erittäin pelattava, yksi parhaista mitä on koskaan tehty - vaikka se jääkin pelillisesti monipuolisempia komentoja sisältävä Exodduksen varjoon. Mutta ei, ylle kirjoitettuja muistoja ja fiiliksiä ei vain voi voittaa. Tunnearvossa Abe siis jää kuin jääkin tiukasti hopealle.

Postin alkuosa jääkööt alkuperäiseen kuosiinsa tämän hämmentävän ajatuksenjuoksun todistamiseksi. Huhhei.

Twipsy.

Tämän minäkin jopa muistan. Ne meni tietokonemaailmaan jonkun fakin skanneri-tulostimen kautta. Profetia? Samassa aallossa(tai niillä main) alkoivat "Flipper ja Lopaka", se joku toinen, mikälie Korallifisut ja muuta shaibaa. Ja kyllä, taisin minä näitä katsella koulun jälkeen silti. Mutta moonkin junnu, u know.

[Gob]

Gob: I know what an erection feels like, Michael. No, it’s the opposite. It’s... it’s like my heart is getting hard.

Yksi täydellisimmistä kuvauksista mistään ikinä.

Ajattelin sinua Sharkie kun uutisissa oli juttua High School Musicalin koe-esiintymisistä. Olitko siellä?

Ei, en ollut. Vaikka kyseessä olisi varmasti siisti proggis. Näyttivät haluavan laulutaitoisia ihmisiä, joten kokoshh...

Oulun päässä aletaan tosin pian työstämään West Side Storya. Siihen saatan hakea, mikäli lupaat tulla katsomaan.

Muistatteko vielä sen orastavan ihastumisen tunteen? Sen, kun koko maailma tuntuu olevan toivoa täynnä. Bussissa, tai missä vaan, saattaa yhtäkkiä alkaa naurattamaan ilman sen kummempaa syytä. Pääkoppa tuntuu olevan täynnä puuroon verrattavaa materiaalia, sen verran vaikea on koettaa keskittyä mihinkään. Nihkeässä lumituiskussakin tuntuu olevan jotain tosi kaunista. Sisukset breikkaavat 24/7.



np: The Isley Brothers - That Lady

Mulla on töitä vakiona kerran viikossa, lauantai-aamupäivisin, kaksi (2) tuntia. Freeloading is the way to wisdom.


...


Njoo, joutuu sitä silloin tällöin paikkailemaan työkavereita tai käymään teatterilla, mistä lisätienestiä. Niin ja yks Hesan opetusreissu on luvassa. Huh. Kunhan en polta itseäni loppuun...

Tai sitten sieltä tuleekin Ubsoftin Assassin's Creedin kaltainen floppi. Following the dream!