[Middle-earth: Shadow of Mordor]

Tämä oli se sukupolvi, kun menin kokopäivätöihin, pusersin DI-tutkinnon yliopistosta ja tein lapsia. Eli vaikka ei ihan HeinZin aikatauluissa vielä olla, pelitunnit ovat kyllä aiempaa generaatiota merkittävästi vähäisemmät. Kaikista näistä highlighteista taidan olla jo laudalla jossain välissä porissutkin, mutta laitetaan nyt tuo pieni ja tiivis joukko samoihin kansiin.

Middle-earth: Shadow of Mordor

Tämä peli starttasi omalla kohdallani uuden sukupolven, ja olikin siihen monin tavoin erittäin nappi tapaus. Nemesis-järjestelmä eritoten toimi muistaakseni kaikkein parhaiten uudemmilla konsoleilla, ja graafisestikin kyseessä oli kai ihan komea tapaus. Muistelen edelleen Shadow of Mordoria suurella lämmöllä: hyvää Arkham-tyylin toimintaa, juuri sopivan kokoinen avoin hiekkalaatikko (nykyäänhän kaikki open world -pelit aiheuttaa skoupillaan lähinnä ahdistusta) ja lukemattomia herkullisen vittumaisia örkkipomohierarkian tarjoamia hetkiä. Lisenssipelien maailmassa yksi omaleimaisimmista tapauksista koskaan.


Destiny

FPS:t ei ole ikinä olleet mulle se kovin juttu. Golden Eyeta, Haloja ja Half-Lifeja on tullut pelattua toki jonkin verran, mutta monen mielestä varmasti aivan liian vähän - ja ennen kaikkea tapasin olla kaikissa näissä karmaisevan huono. Kun Destinyn kehityksestä alettiin uutisoida, en tainnut kiinnittää siihen juurikaan huomiota, mutta jostain syystä pelin tullessa repäisin ja kokeilin. Vähänpä tiesin, että tuosta avaruusvelhojen saippuaoopperasta muotoutuisi sukupolven määrittävin peli ainakin seuraavaksi 5-6vuodeksi, sekä isossa kuvassa yksi kaikkien aikojen rakkaimpia pelitapauksia.

Pelisarjan eri vaiheista, onnistumisista ja ongelmista on jauhettu varmaankin tässä vaiheessa tarpeeksi, joten sanottakoon vaan, että myrskyisästä luonteestaan huolimatta Destinyssa on aina ollut sitä jotain, mitä on kauhean vaikea pukea tarkkaan sanoiksi. Timanttinen pelituntuma ja jopa huonosti hyödynnettynäkin auttamatta kiehtova universumi ovat yhdessä luoneet jotain, mihin on mielellään uppoutunut sadoiksi tunneiksi sekä pelaten että lore-videoita nautiskellen. Tarinasisällön lisäksi olen löytänyt itsestäni aidosti pyssyjumpasta nauttivan Crucible-kallon, joka suorittaa todella keskinkertaisesti, mutta kuitenkin suorittaa. Tätä en olisi kyllä junnumpana ikinä uskonut tapahtuvan. Oma sitoutuminen peliin on vaihdellut tryhardaamisesta kuukausien täystaukoihin, riippuen contenttitilanteesta ja omista elämänvaiheista, mutta aina jokin The Taken Kingin tai Forsakenin kaltainen huippulaajennus on lopulta tuonut pelin takaisin jokailtaiseen grindirotaatioon.

Lisäksi Destinyn parissa olen kokenut helposti siisteimpiä sosiaalisia verkkopelikokemuksia koskaan. Omasta tuttavapiiristä löytyneiden kanssapelaajien kanssa vedettiin raiditason klaania useampi vuosi sekä D1:ssä että D2:ssa, kunnes tuttu ydinporukka hajosi osan siirtyessä PC:lle ja osan ei. Kaikkein hauskimpia aikoja on varmaankin vietetty King's Fall -raidin sekä ihanan leppoisan Sparrow Racing League -kauden parissa, mutta matkan varrelle mahtuu kyllä monta muutakin hetkeä, joista yksinpelaajana olisi voinut vain haaveilla. Lisäksi randojen kanssa on tullut pelattua paljon, ja tälläkin hetkellä olen pikkuklaanissa muutaman Japanissa armeijahommia tekevän jenkki-insinöörin kanssa. Tätä varten Internet on keksitty.

Viimeisen vuoden aikana, paljolti toisen lapsen sekä D2:n ei-niin-menestyksekkään Y3-lisäristrategian myötä, en ole pelannut D2:ta oikeastaan lainkaan. Tässä vaiheessa on vähän vaikea sanoa, tuleeko pelin pariin vielä tosissaan palattua, mutta varovaisesti kyllä elättelen toiveita yhdestä (mahdollisesti viimeisestä) renesanssista Beyond Lightin myötä. Aika näyttää. Vaan kävi miten kävi, Destiny on mulle kahdeksas konsolisukupolvi, ja kahdeksas konsolisukupolvi on Destiny.


Indiet

Jos avaruusräiskinnän väliin ei montaa isoa peliä olekaan mahtunut, niin indiepuolella sulkeutuva sukupolvi on tarjoillut hyvää kamaa. Omia lemppareita ovat ainakin Rogue Legacy, jo mainittu Shovel Knight sekä monesti hehkutettu Hollow Knight. Päällimmäiseksi kysymykseksi jää, että miksi just ritariteemat oli kovaa kakkaa 2010-luvulla?


Toivoa tulevasta katsomalla menneisyyteen: THPS1+2

Last of Us 2 on vielä kesken, ja joo, onhan se tekninen ihme monin tavoin tähän sukupolven loppuun taas, mutta kyllä itselle sukupolven takakannen muodostaa THPS1+2. Jumalauta miten timanttinen klassikkopelien modernisointi. Näyttää hyvältä, kuulostaa kovalta, tuntuu jumalaiselta, ja muistuttaa ajoista, jolloin ainoa huoli oli se, että piti mennä pelaamisen välissä syömään kun äiti ei muuten ollut hiljaa. Haukka-pelien pitäisi olla viime vuosien törttöilyn jälkeen kuolleita, ja yhtäkkiä skeittaaminen onkin parempaa kuin koskaan. Kyllä kiitos. Tästä on hyvä paukuttaa seuraavaan sukupolveen yhtä loistavaa, mutta täysin uutta THPS:ää, samalla kun THPS3-kentät tuodaan lisärinä tähän jo julkaistuun pakettiin. Skate or die.

Nää on kyllä kovia juttuja. Muistan kans, kun vaihdoin 3DS:stä 2DS XL:ään ja jostain syystä oletin, että voin vaan kirjautua uudella koneella sisään, niin kuin on viimeiset 20 vuotta tehty kaikilla laitteilla. Ja sit meinasi mennä koko Nintendo-tili roskiin, koska tokihan se ei niin helppoa ollutkaan, vaan vanha kone olisi pitänyt olla käsillä jotain suorasiirtoa varten, ja vanhan olin jo myynyt. Datat backuppasin tietty, mutta ei tuo "voit olla kirjautuneena vaan yhdellä koneella ja laitteen nollaaminen ei tee tälle sit mitään" -politiikka käynyt mielessäkään.

Jotenkin seivasin tilanteen, en enää edes muista miten.

Internet-ajan yritys.

Joo, ei ole kyllä ennakkotilauksen mittaista kiirettä näiden kanssa. Pelattavaa riittäisi varmaan lopun elämäksi, vaikka ei yhtään konsolia enää ostaisi. Voi hakea jonkin konsolin vaikka sitten, kun sattuu joutumaan sopivasti flunssassa kotiin neljän seinän sisään ja laitteita saa jo maitokaupasta. Tällä kombolla lähti aikanaan PS4 taloon kans.

Tai sitten ostan next gen -konsolin vasta, kun PS5:stä tulee järkevän kokoinen (ja näköinen?) Lite-versio levyasemalla.

Paitsi jos uusi hyvä Tony Hawk tai Montpellierin Rayman tulee jossain vaiheessa next genille. Sit se on menoa.

Joko siellä on homosteltu?

Minä ja Gba.

Porukka jäi epätietoisuuden valtaan. 

En tiedä, minusta tämä vaikutti aika suoraviivaiselta keissiltä. :D

Kyllähän se on vuosien saatossa nähty, että miittiparonin tiluksilla ja tässä porukassa viihtyy aina. Kovat pelit oli jälleen, heti startissakin, eli kannatti lähteä vaikka joutuikin poistumaan työjuhdaksi traagisesti juuri ennen Sneikin tuloa. Kiitos siis sekä isäntä että toverit!

Ehdottomasti Triple-X tulille myös, jos järjestysjaksamista suinkin pienen hengähdyksen jälkeen finniksellä taas on. Jospa siinä vaiheessa on pandemiarokotteet toivottavasti kaikilla suonissa, niin poistuu ainakin se rasite tuosta ilmoamisesta. Vanhenevat ukot ja niiden akat voi sit aina tarpeen tullen pelotella TK:n kostolla ruotuun. Itse kyllä teen aina kaikkeni, että pääsen paikalle, vaikutti se siltä tai ei.

PERÄLOOSSISSA OLLAAN, TERETULEMAST

[perä]

Mites Virallisen Starttijunan tyypit, keräännytäänkö perinteisesti perävaunuun? Itse tuun todennäköisesti Pasilasta kyytiin.

Joo, se oli kyllä melkoisen bad take.

Joo, sama rumba oli 3 viikkoa sitten. Nenät vuosi molemmilla muksuilla ja naapurissakin. Perusflunssaa, jos edes sitäkään. Ei voi tietää, mutta ei huvikseen jaksa viedä testattavaksikaan näin pieniä. Mielummin pitää etätöitä ja omaa karanteenia.

Jep, ei ole tosiaan mitään järkeä testauttaa natiaisia joka niistämisestä. Onneksi päivähoitohommiin tuli järkeistys, että ihan pienet nuhaoireet ei estä menemistä, sillä muuten ei kyllä arjesta tulisi mitään.

Tällä hetkellä tosin käsittämättömästi koko perhe meillä terveenä. Miitin taikaa.

Hemmetti, tämä on kyllä hankalaa aikaa, kun pitää niin varpaillaan olla. Varsinkin lapsilla on flunssa aina sen 8 kuukautta vuodesta, joten rip menot, jos aikoo suosituksia noudattaa. Tsempit siis Rokille!

Toivotaan nyt, että edes Sneikki pääsisi paikalle. Live-Horset kiinnostelee.

Sumplin nyt lopulta asiani niin, että tulen tuolla samalla ekalla junalla kans. Paluumatkalle lähden sit puoli kasin aikaan, eli nelisen tuntia laitetaan Pip-pelit (Saloralta, mitä luulit?) kovaan ajoon.

Mulla vielä auki, että mihin aikaan pääsen kotoa irtautumaan. Mutta pidän ton linjan korvan takana!

Eli onko OLEDin paras puoli sittenkin He-Manin kestävyys?

[faktojen]

Onneksi kukaan ei olkiukosta huolimatta olekaan tässä väittänyt, että OLED on saatanasta ja palaa kaikilla kiinni. Vaan ihan vain, että niitäkin keissejä kiistatta sattuu, ja että palamisen riskiä on täysin okei käyttää yhtenä kriteerinä TV-valinnassaan, jos sen tuntee syystä tai toisesta merkittäväksi.

Tämän ei, varsinkaan faktojen valossa, pitäisi minusta olla kauhean hot take, mutta niin vain olin näemmä väärässä. :D

Kyllähän se fakta on, että noita kiinnipalamisiakin käy ns. enthusiast-käytössä ainakin. Haastavan aiheesta tekee se, että muuttujia on niin paljon. Onko paneeli- ja mallikohtaisia eroja kestävyydessä, millaisella käytöllä riski on ja millaisella ei, ja näin edelleen. Ainakin Laudan perusteella tosiaan vaikuttaa, ettei ole iso ongelma, mutta kohdalle sattuessaan varmasti harmillinen. Eli kyllä mäkin ymmärrän, että kaikki ei halua jännittää edes sitä vähää.

Komppaan myös HeinZia siinä, että subjektiivisia asioita ovat kuvanlaatuasiat lopulta aina, ja että prioriteetteja on monenlaisia.

Vaaka-asennosta oli toki kuva ihan jo siinä ekassa paljastustilaisuudessa, eli se nyt ei varsinaisesti mysteeri ikinä ollut.

Hinta-politiikka makes sense. Edelleen tilanne on se, että ostaisin välittömästi digiversion, ellen haluaisi 4K-blunkkasoitinta. Mutta kun haluan, niin ei auta ku laittaa rahaa tiskiin.

Onkin ollut tarkoitus hehkuttaa, vuoden kovimpia pelitapauksia. Ja kun vastikään ollut remastereista puhetta, niin ne voi joko tehdä laiskasti, tai sitten ne voi tehdä näin. Puhdasta liikkeen taikaa rakkaudella uusituissa vaatteissa. Paketin ainoa "ongelma" on, että THPS3 olisi kuulunut mukaan pakettiin ainoan jäljelle jäävänä kahden minuutin arcade-haukkana. Mutta, ei tuota oikein osaa surra, niin hyvää kamaa tämä silti on.

Johtajalaudoilla nähdään, pojat!

Siitäpä TK:lle signature Laudalle.

Toisaalta, ainakin täällä tuntuu lähes poikkeuksetta nuo kamat menevän hajotessaan vielä takuuseen. Onko tässä siis alla oletus, että keskivertokuluttaja ei älyä noita hyödyntää, ja ostaa muuten vaan uuden vaikka ei tarvitsisi, vai mistä se raha tulee?

Tiesin jo melkein klikkaamatta, mikä video kyseessä. :D Kyllähän tämä pitää vähintään joka toinen vuosi katsoa, niin ei unohdu paremmat ajat.

Itse oon just myymässä pois omaa desktoppia, kun muutetaan pykälää pienempään kämppään eikä ole enää erillistä työhuonetta luvassa. Jatkossa sit vaan Lightroomia tabletilla, ainakin toistaiseksi.

Jos jotakuta kiinnostaa vuoden 2016 PC-rauta tai näytöt/kaiuttimet, niin saa huudella.

Toisaalta, aika isoa murrosaikaa tässä eletään muutenkin, kun esimerkiksi leffateatterien tulevaisuudesta ei kukaan oikein osaa sanoa. Jenkkilä on niin iso markkina ja siellä on pakkaa aivan sekaisin, että se vaikuttaa juuri nyt monen ison leffan kohdalla kaikkien maiden teatterijakeluihin. Disneyn Mulankin varmistui, että tulee pelkästään plussaan ainakin niillä markkinoilla, joilla teatterit eivät täysin auki ole, eli saas nyt nähdä mitä kaikki tämä tekee leffaharrastukselle yleisesti.

Jos 4K-julkaisut laitetaan naftaliiniin ja koko teatterijärjestelmä kyykkää, niin jospa ne sitten panostaisi edes striimausten laatuun. Tai sitten just ei panosta, kun ei ole pakko, kun ei niitä leffoja muuallakaan näe. :D

XXX-miitissä sitten vastapainoksi vaan finngamer ja Epi.

Jumalauta mikä osallistujalista muotoutumassa. Vielä kun TK karauttaa Bitcoin-jahdilla parkkikselle, niin alkaa keskustelujen nauhoittaminen olla jo pakollista.

Kyllä tästä paikka buukataan, tietysti, vaikka omat muuttorumbat saattaa aiheuttaa komplikaatioita syyskuussa.

Toivon silti uudessa sukupolvessa yleistyvän gamepass tyyliset kuukausimaksulla toimivat palvelut, jolloin voisi hyvin uusiakin pelejä pelata heti. Uskon, että käytettävä rahamäärä kasvaisi, kuten on käynyt kirjoissakin. Olen käyttänyt yli 500 euroa digitaalisiin kirjapalveluihin ja lukenut kolminumeroisen määrän kirjoja viime vuosina. Tätä ajanjaksoa ennen kirjoihin kuluttamani rahamäärä tuskin oli edes tuota 500 euroa ja luettuja kirjoja maksimissaan puolet tuosta. Sama koskee musiikkia, Spotify Premium on ollut varmasti alusta asti voimassa, onko jo tonni rikki? Olenko 1000 eurolla ostanut musiikkia ennen streampalveluita? Tuskinpa, nimittäin aikaisemmassa elämässä waretin jokaikisen biisin. Mites elokuvat? Omasta taloudesta löytyy HBO, Netflix ja Viaplay, ostinko leffoja edes kymmensosalla siitä mitä näihin menee rahaa vuodessa.

Kuukausimaksujen kanssa on kyllä helppo jäädä vauhtisokeus päälle. Itse kuitenkin olen saanut viime vuosina ihan hyvän balanssin tähän. Vakkareina on pelkästään Spotify, Netflix ja PS+. Ensimmäistä käytän kirjaimellisesti vuoden jokaisena päivänä ja aiemmin CD:itä tuli ostettua varsin aktiivisesti, joten tälle rahalle ei parempaa käyttöä yksinkertaisesti ole. Uudella Duo-tilauksella hinta per naama jää vielä alle seitsemän euron kuussa, mikä hellii isosti. Netflix taas on arkeen edelleen se paras viihdepalvelu, josta löytyy kaikkiin tiloihin jotain, vaikka valikoima onkin paikoin epätasainen. Jos perheessä on vaan yksi videopalvelu, ja onhan se oltava, en oikein näe parempaa tai kustannustehokkaampaa vaihtoehtoa. Niin, ja PS+ ei kans ole montaa euroa kuussa, kun vaan alennuksesta jatkoaikansa ostaa, ja tämän päälle on pitänyt ostaa keskimäärin yksi pleikkaripeli vuodessa lisäksi, jos sitäkään.

Näiden lisäksi teen pelkästään täsmäiskuja. Esim. HBO ja Crunchyroll käynnistyy tarpeen tullen kuukaudeksi tai pariksi, jolloin tykitetään useampi sarja katselulistalta pois, ja sitten hanat taas kiinni. Nykyisessä elämäntilanteessa joku kaiken kattava Game Pass -tyylin tilaus menisi varmasti samaan sarjaan: ei kannata maksaa joka kuukausi, kun ehtii pelaamaan niin vähän, mutta silloin tällöin voisi käynnistää tilauksen ja painaa kovan tapauksen tai pari pois alta sopuhinnalla.

Jos vihdoin saisivat digitaalisten pelien hinnat järkevälle tasolle, niin voisi sitä hyvinkin ostaa digital-only laitteen.

Mä olisin muuten ihan valmis tähän vaikka heti, mutta todennäköisesti haluan seuraavan konsolin olevan samalla 4k Blu-ray -soitin. Pelien osalta mulla on esimerkiksi PS4:lle tällä hetkellä neljä (4) fyysistä peliä, ja suurimman osan, ellen kaikki, tulen näistäkin myymään pois. 98 prosenttia tämän genin pelailuista tuli tehtyä diginä.

Tää ketjun tulos on kuin USA:n pressanvaalit.

Valinnanvaraa vaikka miten paljon, mutta jotenkin onnistuttiin päätymään tuollaisiin.

Varmaan ensimmäistä kertaa KO:n historiassa skaban parhaat on finaalissa. Kerran näinkin.

:D Onko jollain pokkaa ratkaista?

Eiköhän kruunata.