Joo, se alkuperäinen dock ainakin on suurimmaksi osaksi tyhjää muovia. Saman piirin saa halutessaan siirrettyä esim. ihan murto-osakokoiseen matka-dockiinkin suht. ongelmitta, siihen myydään valmiita modikittejä.
Ässäjuristia 1900-luvun taitteen Lontoossa! Tässä on paljon mikä toimii: uusi hahmo kaarti on kovaa kakkaa ja taustalla on sitä samaa tuttua Phoenix Wrightia kuin aiemmin. Ongelmana on vain se, että pulmat on vähän liiankin valmiiksi purettuja pitkän aikaa ja dialogia on vähän jo liiaksikin. Ensimmäisen pelin tutoriaaliksi tarkoitettu osuus oli yhtä pitkä kuin ensimmäisen trilogian vikat keissit käänteineen ja homma lähtee vain kovempaa lapasesta sen osalta. Silti tätä nauttii ihan tarinan vuoksi, kunhan vetää vain keissin kerrallaan. Muuten tulee pikavauhtia ähky.
Aijai, tämän pariin pitää kyllä ehtiä jossain välissä. Kiitos muistutuksesta!
Itsellä lähti tuo Hollow Knight -homma taas vähän lapasesta, kun erehdyin palaamaan pelin pariin. Lopulta sellaiset 70 tuntia sisällä pelissä, läpäisyprosentti 107. Pari trophya vaatisi vissiin tarinan pelaamista uusiksi eri ratkaisuin, mutta sen lisäksi taitaa jäljellä olla enää niitä Godhomen pomohurjasteluja, mitä olen vähän neppaillut, mutta en ole jaksanut alkaa täysiä suorittamaan. Ja noista vaikeimmat ovat nähtävästi sitä luokkaa, että tuskin tarvitsee koskaan haaveilla läpäisystä. Pähkinänkuoressa kaiken tämän jälkeen: helposti Top 10 Of All Time -tavaraa, saattaa mahtua Top 5:eenkin. Nyt olisi varmaan aika hyvä aika Silksongille alkaa tipahdella saataville (ei ole ihan heti tapahtumassa).
Sen sijaan päädyin laittamaan roguelike-vaihteen päälle. Ensin tyyppasin viimein Enter The Gungeonia, ja fiilikset on vähän ristiriitaiset. Pohjimmiltaan tykkään tosi paljon, mutta prosessi pelissä edistymiseen ei oikein taida olla mua varten. Alkuun oli useamman tunnin hyvä tekemisen meininki, mutta sitten peli jäi ainakin itsellä vähän polkemaan paikoilleen. Hissimies lupasi alkaa hommiin, mutta siellä se vaan seisoo aulassa vaikka kuinka paljon pelaa. Pikku hiljaa avautuvat uudet aseet ovat ihan siistejä, kun sattuvat kohdalle, mutta eivät silti tunnu tekevän suurta muutosta pelisuoritukseen. Homma siis tuntuu junnaavan vähän paikallaan: tasaisia 3-4 kerroksen mittaisia rykäisyjä, jotka harvoin avaa mitään uutta hahmoa tai muuta, ja juuri koskaan nuo eivät nyt alun jälkeen tunnu tekevän mitään merkittävää tai mielenkiintoista. Voi olla, etten vaan osaa, tai sitten peli on juuri nytkähtämässä eteenpäin ja märisen vaan vartin liian aikaisin. Pitänee koettaa vielä jossain vaiheessa, mutta saa olla vähän aikaa tauolla - ja uhkaa jäädä kesken.
Sen sijaan Hades, jonka ostin PS4:lle heti julkaisun jälkeen mutta starttasin vasta lähipäivinä, maistuu heti ihan erilailla. Jo pelkästään tarina- ja dialogipuoli tekee grindaamisesta mielenkiintoista, minkä lisäksi kunkin yrityksen vaikutukset pelikokemukseen ovat paljon Gungeonia konkreettisempia - muutenkin kuin vain omien taitojen karttumisessa. Tämä taas pitää ainakin omalla kohdalla pelaamisen merkittävästi mielekkäämpänä. Odotin hyvää, eikä toistaiseksi peli ole pettänyt. Ja ihan alussa vasta ollaan. Tähän keskitytään nyt toistaiseksi.
(Tässä ohessa koetan palailla God of Warin pariin, mikä jäi varmaan melkein pari vuotta sitten kesken. Lainapeli kaverilta, niin olisi vähän velvollisuudentuntoa pelata jossain vaiheessa läpikin, mutta ei ole oikein koukuttanut. Näyttää upealta, tuntuu keskiverrolta.)
Ekan uuden Tomb Raiderin pelasin aikanaan, ja se oli ihan okei. Parhaimmillaan saaren samoilussa oli ihan oikeasti toimivaa seikkailun tuntua - alueet eivät ole superisoja, mutta niillä saa tietyissä pisteissä pyöriä vapaasti ja tekemistä on (muistaakseni) mukavasti. Plus, esim. artefaktien etsintä ja kataloggaus sopii kerrankin just hyvin pelin teemoihin, kun taas monessa muussa pelissä random kerättävä kama voi tuntua hyvin päälleliimatulta.
Mutta, tosi iso osa pelistä on myös sitä perinteistä Hollywood-reaktiopeliä ja ampumarata-toimintakohtausta. En ole itse koskaan esim. Unchartedeja pelannut, mutta olettaisin, että näiltä osin hyvinkin vastaavaa meininkiä. Jos tykkää, niin tykkää näistäkin. Jos ei siedä yhtään, ei varmaan maistu nämäkään. Jos on so-so tällaisen pelisuunnittelun kanssa, TR:n vapaammat tutkimisosiot keikkaavat varmasti kokonaiskokemuksen plussan puolelle.
Summa summarum: ihan kiva, että tuli pelattua. Toisaalta, ekan osan jälkeen olin kyllä tähän meininkiin täysin kylläinen, eikä tähänkään päivään mennessä sarjan muiden osien pariin ole kaipuuta lainkaan.
Jahas jahas. Olen koko elämäni onnistunut välttelemään mangan lukemista. Sarjakuvia muutenkin olen lukenut aikuisiällä erittäin valikoidusti, ja varsinkin viime vuosina ihan tavan kansan kirjojenkin lukeminen on ollut aika laiskaa - joten likaisen anime-onlyn elämä on vetänyt tähän asti puoleensa.
Tänä vuonna kuitenkin otin pitkästä aikaa vähän uutta otetta lukemisesta yleisesti, ja siinä samalla päätin viimein repäistä ja testata jokusen mangan läpiselailun samalla. Ensimmäisenä suuntasin paikalliseen kirjastoon tsekkaamaan tarjontaa, ja isoimpia normie-sarjoja olikin tarjolla jo ihan hyvin. Berserk (kevyet mullat Miuralle) olisi kiinnostanut eniten, mutta sitä ei tietysti tietokannoista löytynyt. Jos jollain on kovia vinkkejä siitä, mistä sarjan pääsisi lukemaan helpoiten (fyysisenä tai diginä) ilman tarvetta täyttää omaa kirjahyllyään pysyvästi monenkympin pokkareillla, niitä otetaan mieluusti vastaan.
Berserkin sijaan päädyin nappaamaan mukaan pinon One-Punch Mania. Anime-version molemmat kaudet on katsottu ja varsinkin eka tuottarihan on yksi kaikkien aikojen kovimmista tuotannoista aika lailla kaikilla osa-alueilla. Kakkoskauden studion vaihdos ja monet taustaongelmat ovat kuitenkin tehneet sarjan tulevaisuudesta liikkuvassa muodossa melkoisen epävarman, joten tämä tuntui järkevältä kokonaisuudelta ottaa kiinni ja seurata jatkossa myös mangamuodossa. Eritoten kakkoskauden tarinakaarta odottelen kovasti, sillä mangan taiteen pitäisi pyyhkiä animen keskivertolaadulla melkoisen railakkaasti lattiaa.
Sivumainintana, tuo animetuotantojen arvaamattomuus on myös ollut yksi syy siihen, miksi mangapuoleen perehtyminen on viimein alkanut oikeasti kiinnostaa. OPM:n ohella hyvä esimerkki on The Promised Neverland, jonka ensimmäinen kausi on yksi kaikkien aikojen lempianimaatioasioitani. Kakkoskausi sen sijaan olikin täysin epäjohdonmukainen, laadultaan nopeasti käsiin lahoava ja rikollisen kiirehditty kikkare, joka skippaili kymmeniä chaptereita ja kokonaisia tarinakaaria mangasta ja päättyi lopulta kirjaimellisesti minuutin diashow'hun, jolla koko olemassa oleva tarina paketoitiin ja samalla minkäänlaisen järkevän jatkon toivo haudattiin lopullisesti. GG. Tämä on siis virallisesti yksi niitä sarjoja, jotka voi nyt ja todennäköisesti myös jatkossa kokea oikeasti vain lukemalla - vaikka ensimmäisen kauden katsomista suosittelen kyllä edelleen kaikille.
Kirjastoreissun ohessa googlailin nopeasti, mikä olisi helpoin tapa lukea mangaa meillä päin diginä. Shonen Jump+ olisi aika lailla täydellinen ja halpa ratkaisu, mutta taitaa vaatia melkoista kikkailua päästä palveluun käsiksi Suomessa. Päädyin siis ekaksi kokeilemaan Shueishan Manga Plus -sovellusta, joka toimii Euroopassa ja jossa on reilu 120 nimikettä englanniksi, kaikki ilmaiseksi luettavissa. Toki suurimmassa osassa on saatavilla vain muutama ensimmäinen ja sitten muutama uusin chapteri, eli mikäli ei ole sarjoissa valmiiksi ajan tasalla, palvelu on näiden osalta hyödytön (mitä nyt pienellä alkumaistiaisella voi toki olla arvoa myös).
Onneksi katalogissa on kuitenkin pari uutta sarjaa, jotka ovat kokonaan luettavissa, sekä joitakin one-shotteja myös. Näistä päädyin ekaksi tutustumaan viime vuonna startanneeseen, vauhdilla palkintoja ja hypeä keräilevään Kaiju No. 8 -sarjaan. Noin 15 chaperin alkufiilisten perusteella, hyvää kamaa on. Kuvitus on tyylikästä, tarina etenee hyvällä vauhdilla ja jatkuvasti vanhukseksi haukuttava sekä nuoruuden unelmansa roskikseen laittanut 32-vuotias päähahmo Kafka resonoi näin 32-vuotiaana aika tuntuvasti. :D Ei pitäisi ikinä verrata pop-kulttuurituotoksia toisiin pop-kulttuurituotoksiin, mutta jos nyt joku vääntäisi kättä, niin jonkinlaiseksi Attack on Titanin ja One-Punch Manin risteymäksi saattaisin äkkiseltään kuvailla konseptia. Lyhyesti: Tokio elää jatkuvien kaiju-hirviöhyökkäysten ikeessä ja kansaa suojelee pääasiassa erityisten hirviötaistelijoiden joukko. Päähenkilömme Kafka ei kuulu näihin taistelijoihin, vaan erilliseen siivousyksikköön, jonka usein groteskina tehtävänä on siivoilla megaluokan hirviöiden ruhot pois kaupungin kaduilta elämää häiritsemästä. Asioita kuitenkin tapahtuu, uudenlaisia kykyjä ilmaantuu, ja Kafka päättää kerran vielä tavoitella unelmiaan ennen babylonin oravanpyörälle antautumista. Tällä hetkellä veikkaan, että tämän seuraamista voisi jatkaa mangana ihan viikoittain, niin olisipahan sitten kerrankin sillä aidan toisella puolella myhäilemässä, kun sarjasta (tässä vaiheessa melko lailla väistämättä) tulee animeadaptointi.
Kaiju No. 8:n lisäksi Manga Plussan lukulistalle livahti ainakin Tatsuki Fujimoton (mm. Chainsaw Manin mangaka) tuore one-shot Look Back. Pitäisi olla taattua kamaa tämäkin ja tarjota tuolle shonen-räpellykselle hieman taiteellisempaa vastapainoa. Katsotaan, miten uppoaa!
Deadly Premonition on vissiin se Lowkey Twin Peaks: The Game? Käsittääkseni kyllä erittäin rakastettu oman yleisönsä parissa, mutta taitaa olla sen verran erikoinen ja monilta osin vinoutuneilla visuaaleilla varustettu kokonaisuus, että tavan kriitikko ei pääse sisään.
Omissa aiheissa. Samalla kun Scarf rännäsi puolivahingossa Apexia suoraan suoneen ja laittoi taas elämänsä tauolle, itse ajauduin katsomaan tämän SmallAnt-videon Hollow Knightista ja kohtasin välittömästi aivan älyttömän ikävän Hallownestin maisemiin. Viimeisen päälle kova peluri kun kohtaa yhden kovimmista peleistä, niin ai ettien että. Käy taas välittömästi ilmi tuo HK:n pelisuunnittelun upeus: normikansaa johdatellaan lempeästi about oikeisiin suuntiin lainkaan kädestä pitämättä tai ilman tarvetta näkymättömille seinille, mutta jos pokkaa ja pelisilmää on, käytännössä minne vaan pääsee ja ihan endgame-kontenttiakin voi testailla skillivalikon huutaessa tyhjyyttään ja miekan ollessa edelleen mallia "mummolta peritty". "That was a late game boss? Should I try to beat him anyways, though? I think that would be funny." Frigging chef's kiss, miten hienoa.
Noh, yksi asia johti toiseen ja nyt on taas useampi tunti seulottu Hollow Knightin nurkkia pitkän tauon jälkeen, ja kylläpä maistuu edelleen. Alla jotain fiilistelyä, varuiksi jemmattuna, vaikka pelin rakenteen takia on tietty ihan mahdotonta sanoa, että mikä yksityiskohta olisi kellekin "spoileri". Jos on about perusstoorin läpäissyt ja/tai ei väkisin halua pelata peliä 116% läpi ilman ainuttakaan ulkopuolelta tulevaa tiedonmurusta, pitäisi olla turvallista luettavaa.
Splittaisin, mutta arvon keskustelukansa on taas tehnyt siitä mukavan vaikeaa jatkamalla tänne uuden aiheen sekaan myös Apple-aiheilla. Plus en edelleenkään osaa siirtää erää viestejä yhdestä ketjusta toiseen jo olemassa olevaan ketjuun, vaan ainoastaan splitata osan ketjusta kokonaan uudeksi ketjuksi. Summa summarum, nyt mennään off-topikilla, ellei paremmat modet jaksa tulla paikalle tai ellei aktiivit ihan itsenäisesti hyppää toisen ketjun puolelle jatkamaan. Ei tästä ensi viikolla enää keskustella kuitenkaan.
Puhelinten pienuudesta jutellaan aika tasaiseen muistaakseni täälläkin, ja mediassa ainakin. Oma kantani on sama kuin ennenkin: jos esim. Android-maailmassa pienelle huippupuhelimelle olisi aidosti tilausta, niitä tehtäisiin kyllä - ei korporaatiot ilmaiselle rahalle sano ei. Eli jokin siinä yhtälössä ei vain toimi. Todennäköisesti huippuraudan mahduttaminen aidosti pieniin kuoriin on sen verran haastavaa - ehkä tietyillä spekseillä jopa mahdotonta - että luurin hinta karkaa pilviin eikä tavan kansa sitten sellaista osta. "Samalla rahalla saa paljon paremman ja isomman näytön sekä enemmän akkua!" Itsekään en ihan hirveästi yli 6 tuuman näyttöihin mielelläni menisi, eli joutuu olemaan aika valikoiva, mutta olen silti jo aikaa sitten luopunut asiasta itkemisestä. Markkina ei vain ole kanssani samaa mieltä, se on hyväksyttävä.
Mua häiritsee puhelimen käytössä nämä automaattiseksi muuttuneet rutiinit. Selaan Facebookin läpi, vaikkei siellä ole enää kuin roskaa, selaan instastoorin läpi vaikkei siellä ole kuin pari ihmistä jonkä päivitykset kiinnostaa, itse en ole lisännyt ainuttakaan kuvaa, ja selaan IS:n otsikot läpi avaamatta uutisia kuin harvakseltaan. Youtubea käytän aivan liikaa, ja yleensä kaikkeen roskaan enkä mihinkään kehittävään, vaika sitäkin sisältöä löytyisi roppakaupalla. Siihen päälle vielä nämä muutamat höyryllä toimivat keskustelufoorumit mitä tulee vilkuiltua.
Tätähän se tosiaan on. Voin suositella hyvää testiä: laittakaa jonkin käytetyimmän somesovelluksen tai välilehden kohdalle toviksi vaikka linkki kikkelinkuvaan ja katsokaa, montako kertaa se aukeaa päivässä ihan vahingossa. Itse en ole koskaan käyttänyt esim. Facebookia mobiilisovelluksella, mutta selaimen kirjanmerkeissä oli vuosia linkki mobiilisivulle. Nyt joku vuosi takaperin viimein tajusin, että sillä palvelulla ei tee joitakin vanhoja ryhmächatteja lukuun ottamatta yhtään mitään, ja poistin puhelimesta kaikki valmiit reitit Faboon. Tuloksena useamman viikon ajan löysin itseni monta kertaa päivässä xkcd:stä, koska se oli noussut välilehtilistassa FB:n paikalle. Naurahdus ja puhelin pois. Pikkuhiljaa tuo pakkoliike jäi arsenaalista.
Saman tein myöhemmin toisella tavalla Twitterille. Jätin itseni kirjautuneeksi sisään (jotta tarvittaessa muiden lähettämät meemilinkit aukeavat oikein), mutta jemmasin itse sovelluksen yleisen sovellusvalikon ja siellä vielä sellaisen dumppikansion taakse, mihin ei tule mentyä ikinä. Kotinäytöillä tilalle tullut Skype (johon en ole tällä hetkellä edes kirjautunut sisään, mutta pidän hollilla työtilanteiden varalta) aukesi jatkuvasti hyvän tovin, mutta pian homma rauhoittui. Nykyään käytän Twitteriä ja FB:tä vaan pöytäkoneella ollessani - eli harvoin. Mobiilissa melko lailla ainoat somet ovat IG (valokuvausharrastuksen takia) ja yleisimmät pikaviestimet sekä selaimessa Lauta.
Kuten parilla muullakin täällä, oma akilleen kantapää on ehdottomasti YouTube, jonka kulutus on kovaa. Tähän pitäisi jotkut pelisäännöt keksiä itselle, sillä en halua luopua contentista kokonaan, mutta alkaa myös vähän ahdistaa, että jokainen viiden minuutin vessatauko menee automaattisesti heti videoiden parissa.
Minusta THPS:n pelaaminen tatilla on mahdotonta. Olen kuvitellut, että kaikki pelaavat tietenkin ristiohjaimella
Itse samaa tuossa kanssa ihmettelin, että ei kai pitkän linjan SkeittiSneikki sentään tatilla pelaa? Olkootkin, että Dual Shockeissa on parhaiten sijoitellut tatit.
Jatkoin kankealla aasinsillalla virustelua aiheen omassa ketjussa. Sinne voi siis mennä vaikenemaan keskustelun kuoliaaksi, kuten yleensä keskustelujen siirrossa käy.
Pitkittynyt Covid ei ole mitenkään harvinainen. Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa puolella 16-30 vuotiaista taudin sairastaneista esiintyi long covidia. Lähipiirissäkin useammalla ihmisellä tauti jatkunut puolesta vuodesta vuoteen eikä ole pystynyt käymään normaalisti töissä. Hyväkuntoisia, nuorehkoja ihmisiä ilman perussairauksia. Ei siinä paljon lohduta, jos foorumeilla naureskellaan, ettei siihen kuole, rajoitukset pois vaan. Oireet saattavat olla jossain määrin kiusana koko loppuelämän, ei sitä tiedä.
Olisin siirrellyt muutaman koronaviestin potkupalloketjusta tänne aiheen luontevammaksi siirtämiseksi, mutta en äkkiseltään keksinyt sopivaa työkalua siihen, kun splittaaminen olisi pakottanut siirtämään viestit kokonaan uuteen ketjuun. Ja mergaaminen ei taas ole mahdollista muuta ku kokonaisilla ketjuilla. Voi olla, ettei toivomani ole mahdollista, tai sitten kerran vuodessa moderointi on vaan liian harvoin. :b Eniveis, jatketaan nyt tästä eteenpäin aihetta tässä ketjussa, niin Huuhkajien kurautuksen jälkimaininkeja voi puida rauhassa sille tarkoitetussa ketjussa.
Itsellä kans yksi tuttu (nuori, liikkuva) meni useammaksi kuukaudeksi tuosta sellaiseen kuntoon, että roskien vienti uloskin oli about liikaa rasitusta. Eipä sillä, etten olisi aiemminkin ollut varovainen, mutta sen nähtyäni ei ole kyllä senkään vertaa kiinnostanut ottaa riskejä kontaktien kanssa periaatteella "en siihen kuitenkaan kuole höhö". Samalla en koe "lopettaneeni elämistä" tai "hyvesignaloineeni", vaikka ne touhottajien suosimia avainsanoja ovatkin. Jännästi on näemmä mahdollista elää useampi vuosikin ihan rauhallista ja silti antoisaa elämää, jos siihen kokee olevan hyvät perustelut.
Mites muuten Cyrus / muut jo puolitoista vuotta sitten ns. syvällä pelissä olleet, miten pandemia on näin pitkällä aikavälillä alun worst case -uhkakuviin verrattuna mennyt? Menikö about niin reisilleen kuin tiesitte, vai päästiinkö vähemmällä? Infran kaatumiset eivät ainakaan olleet lähelläkään ja varusteiden hamstraamisestakin oli trendi-ilmiönä lähinnä haittaa kuin kellekään edes yksilötasolla hyötyä. Toisaalta, juuri nuo pitkän aikavälin oirevaikutukset taitavat lääketieteelle olla edelleenkin ihan hämärän peitossa, että kuka niitä saa, miksi ja kuinka pitkäksi aikaa. Poistuuko Suomi tätä myötä TV-kokki- ja huippu-urheilukentiltä tulevina vuosikymmeninä, kun seuraava sukupolvi syntyykin yhtäkkiä ilman hajuaistia ja kävelystä kroonisesti hengästyvänä?
Nyt perustellut spekuloinnit ja kiistanalaisten 1900-luvun valtionpäämiesten lainaukset kehiin!
Edelleen hämmentää, että miten tämä Laudan wokemeltdown on lähtenyt näin käsistä just tänä vuonna. Ei taida enää juurikaan ketjuja meillä olla, missä tätä korttia ei olisi puskista pelattu pöytään. Ehkä vuosi kotona vaan oli liikaa?
[tosikkomoodi] Jos aidosti tuntee "valkoisena heteromiehenä", että on voittajatason strategia lähteä kertomaan millekään vähemmistölle, miten heidän tulisi kokemaansa syrjintää, vääryyksiä tai minkä vaan kokoisia haasteita ja harmeja käsitellä/korjata/tuoda esille, niin omat asiat on ehkä vähän liian hyvin. Suosittelisin miettimään tovin, että miksi epäkohtien esiin nosto menee itsellä niin kovasti ihon alle. Ja juu, vitsit on tietysti aina vitsejä hihi, mutta ehkä niissäkin voisi tuota sävyä ja sanastoa silti vähän tarkistella. Tai jättää vaikka aiheen kokonaan sikseen, jos ei pidä sitä minään eikä omaa rakentavaa sanottavaa. [/tosikkomoodi]
Rokin pyytämiä E3 2021 -lempparihetkiä kuulisi kyllä jengiltä mielellään. Silleen oikeasti hyväntahtoisessa hengessä.
Muistakaa myös, että Covid seisautti japanilaisen peliteollisuuden hetkeksi kokonaan, ja tuon jälkeenkin sillä on varmasti ollut vaikutuksensa julkaisuaikatauluihin. Mitä viime vuonna tapahtui, näkyy vielä selvemmin tänä vuonna.
Tämä on outoa. Totta kai pelien tekemissä pitää olla kommunikointi tiimien välillä kunnossa, mutta ei se koodin vääntäminen tai minkään muunkaan vääntäminen voi olla paikasta riippuvaista. Käytännössä kommunikointikin onnistuu verkon yli. Tuote tehdään tietokoneella ja se on ns. aineeton tuote joka nähdään ruudulta. Olen hyvin hämmentynyt että tämä on viivästyttänyt vuodella pelejä.
Niin, kyllähän tuo etädevaus isoilla tiimeillä / lafkoilla on vissiin ollut haastavaa kautta maapallon. Varmaan riippuu aika paljon valmiista yrityskulttuurista, että kuinka paljon kapuloita siitä on rattaisiin kehkeytynyt.
Ja siihen sekä Nintendoon liittyen lienee hyvä muistaa, että nimenomaan Japanissa ei ole käytännössä ollut olemassa etätöitä ennen pandemiaa. (En nyt mene vannomaan, ollaanko pelialalla oltu tässä edes vähän maan normia valveentuneempia.) Siellä mennään aina toimistolle, ja työkulttuuriin on jopa leivottu vahvasti sisään se, että toimistolla on hyvä olla pitkään, oli tekemistä tai ei. Häpeää ja tuijotusta saa osakseen heti, jos lähtee viideltä himaan. Sanattomien sääntöjen ja lukemattomien ristiriitojen maassa ei taatusti ole ollut helppoa kääntää toimintamalleja täysin uudenlaisiksi. Se ei ehkä ole oikein tai ihanteellista, mutta ymmärrettävää kyllä.
Joo, täytyy kyllä pähkinägalleriastakin todeta, että tosiaan ihan sama, mitä sieltä tulee - meltdownit ja/tai juhlimiset Laudalla tulevat olemaan viihdyttäviä joka tapauksessa.
Joo, Game Passissa riittää kyllä pian herkkuja! Itselle Bastion oli todella kova tapaus aikanaan, ja Transistor oli myös oikein toimiva, vaikkei iskenytkään ihan samalla lailla kuin lafkan ensimmäinen julkaisu. (Pyre on pelaamatta.)
Hades on saanut melkoisesti kehuja netissä, joten odotan kyllä sekä pelillisesti että tarinankerronnallisesti ns. kovaa kamaa.
Tuli tuossa näemmä varmistus, että Hades saadaan viimein myös laajemmin konsoleille elokuussa. Hemmetin hieno uutinen, sillä tätä on jo kaipailtu. Vielä kun jossain eventissä pärähtäisi Hollow Knight: Silksongille julkaisupäivä yhtäkkiä, niin eipä sitä oikeastaan muuta E3:ltaan kaipaisi.
No okei, jos ihan villejä saisi toivoa, niin uusi Katamari-peli olisi tosi kiva pitkästä aikaa. <3 Mutta koska sitä ei ole tapahtumassa, täräytin juuri Katamari Damacy Rerollin tilaukseen PS4:lle fiilisteltäväksi.
Saako E3:sta jossain lyödä vetoa? HeinZ kun laittaa kilon sille, että Nintendo kurauttaa show'n, niin yhtäkkiä sieltä tuleekin Super Nintendo 8K markkinoiden parhaimmilla tehoilla, hintaan kuuluu elinikäinen oikeus kaikkiin Nintendon klassikkopeleihin, Metroid Prime 4 kaupoissa huomenna, Mother 3 laajakuva-pixelperfect-remaster suomikäännöksenä Prisman yksinoikeutena, Reggie nousee alasti lavalla Miyamoton muotoisesta kakusta, huutaa "My body is ready", David Wise saapuu mukaan ja tatuoi omin käsin Reggien rintaan julkistuksen uudesta DKC-trilogiasta, jonka mukana saa alkuperäiset DKC-soundtrackit vinyyleinä, Kid Icarus on uusin online looter shooter ja sen kehittää Bungie suoraan Halo 3:n moninpelitarjonnan pohjalta, ja seuraava pääsarjan Pokemon-peli käyttää BotWin peli- ja fysiikkamoottoria.
Riffimestarin pöytälaatikkoprojekti on siis rakentunut täydeksi soololevyksi viime vuonna, ja pitkäsoitto laskeutuu kuunteluun tänä perjantaina. Pari sinkkua on jo ulkona, ja meininki on sekä melodista että sankarillista - eli toimii erittäin hyvin. Koko levyllä tyylien pitäisi vaihdella ihan tuntuvasti ja vierailevia solistejakin on laidasta laitaan, Loirista Björn Stridiin.
Näitä täytyy vielä vähän pyöritellä. Voihan mulkukka, miksei näitä molempia voi viedä top 4:ään. Noh, c'est la vie. Rakastan tuota Snatcherin meininkiä aivan älyttömästi, mutta jollain tasolla koen näin vastakkain aseteltaessa Hot Head Bopin luovemmaksi ja sitä kautta vaikuttavammaksi. Teema on monitahoinen, ihan menevä, todella kaunis ja toimii täydellisesti sekä pelissä että pelkässä kuuntelussa. Plus, se kuinka paljon tunnelmaa Wise on onnistunut noista SNESin piireistä repimään, ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä.
Ekaa lukuunottamatta tämän kierroksen vaikein pari. Bullyn käppäilyt on kiehtova, onnistunut ja tunnelmallinen raita, joka sopii täydellisesti tarkoitukseensa ja on ihan kiva kuunnella näinkin. Mutta, taitaa se SF kutitella G-pistettä kuitenkin enemmän. Äänestyksiä seuranneet tietävät varmaankin jo, että viimeistään torvisektion mukaan tullessa allekirjoittaneella tippuu aina helposti housut, ja niin käy vähän tässäkin.
Kirsikkana kakun päälle oli vielä gaalan loppu. Jostain syystä paras elokuva ei ollut viimeinen Oscar, vaan miespääosa. Nostin jo siinä vaiheessa kulmiani, miksi gaalan merkitsevin Oscar ei saa viimeistä valokeilaa, vaan siihen nostetaan miespääosa. Ja kun se lopulta meni, vanhalle valkoiselle miehelle, Anthony Hopkinsille, joka ei ollut edes paikalla, koko tilanne tuntui kuin keskisormelta koko gaalalle.
Taisi olla tosiaan ensimmäinen kerta ainakin hyyyyvin pitkään aikaan, kun parhaan elokuvan palkinto ei tullut viimeisenä. Tälle oli kuitenkin syynsä. Nähtävästi Chadwick Boseman oli vahva ennakkosuosikki miespääosan voittajaksi, joten tuotanto päätti ns. betsata varmaa ja vaihtaa järjestystä, jolloin Bosemanin voittaessa gaala oltaisiin voitu lopettaa tunteelliseen poisnukkuneen näyttelijälupauksen muisteloon. Paperilla oikein kaunis tavoite, mutta kuten laudalla tiedetään, varma pettää aina. Täydellisen antikliimaksin tosiaan kruunasi sitten vielä se, että Hopkins ei ollut edes paikalla (täysin ymmärrettävästi, iän ja maailmantilanteen huomioon ottaen).
Itse sanoisin, että ei ihan potentiaalisen palkintonsa arvoinen riski, mutta tällaista kokeilivat tällä kertaa. Palautteen perusteella veikkaan, ettei tule ihan heti toistumaan.
Kyllähän siellä netissä sonta menee kaupaksi. Ikävä kyllä Oscarit ei vuosi sitten tyyliin edes huolineet leffoja ehdolle, jos niitä ei nähty tarpeeksi laajasti teattereissa. Vähän on eri skene verrattuna siihen, että itse bingettää rankan videopalaveripäivän päätteeksi Lattia on laavaa Netflixistä.
Elokuvateollisuuden suurin kriisi koskaan meneillään. Isoja leffoja ei tullut, ja näitä muita ei kukaan nähnyt. Sonic oli Box office -ykkönen varmaan puolet viime vuodesta.
Eli kyllä, yllätyin itsekin melkoisesti, ettei jengillä ollut insentiiviä katsoa Oscareita.
Höhö, aika samantyyliset biisit, helppo vertailla. Eiku. Bullyn käppäilyteema on oikeasti yksinkertaisuudessaan ihan supernerokas, ja luo just oikeaa tunnelmaa. Aina ei tartte olla isoa rähinää.
Näytä kirjoitukset
Plus en edelleenkään osaa siirtää erää viestejä yhdestä ketjusta toiseen jo olemassa olevaan ketjuun, vaan ainoastaan splitata osan ketjusta kokonaan uudeksi ketjuksi. Summa summarum, nyt mennään off-topikilla, ellei paremmat modet jaksa tulla paikalle tai ellei aktiivit ihan itsenäisesti hyppää toisen ketjun puolelle jatkamaan. Ei tästä ensi viikolla enää keskustella kuitenkaan.
