Oma LG OLED vuodelta 2017 vieläkin iskussa. Ei ole mitään hinkua päivittää tai vaihtaa parempaan kun kuvanlaatu on vaan täydellinen. On kyl parhaita ostoksia ikinä.
Enemmänkin taitaa olla kyse siitä ettei yritä tavoitella pikavoittoja, kikkakuutosia ja influenssereitten tipsejä. Indeksit voittaa hoidetut rahastot ja nopalla on isommat tuotot kuin osakkeiden poiminnalla. Tietenkin harrastukset on oma juttunsa ja hauskaa touhuahan se on lotota osakkeilla.
Sä oisit myyny ne osakkeet jo viidesti ennen tätä vuotta. Sama homma noiden kryptofiilistelijöiden kohdalla. Joo oisit voinu omistaa coineja joskus ja ehkä omistitkin, mutta oisit myös myyny ne kauan ennen megavoittoja. Jälkiviisaudella ja survivor biaksella ei opi mitään mistään.
Sen sijaan jos olisit kuunnellut asiantuntijoita niin oisit laittanu hajautetusti kaiken ylimääräisen indekseihin ja ne rahat olis varmaan viisinkertaisena nyt taskussa.
On tullut pelattua ihan hyvä määrä uusia pelejä, mutta useimmat jäävät kesken elleivät räjäytä tajuntaa. Alan Wake 2, Lies of P, Armored Core, Zelda, RE4 Remake, Diablo ja Mario Wonder varmaan ne mieleenpainuvimmat pelit.
Vuoden peli: En yritä järkeillä tätä valintaa vaan menen perstuntumalla. Vuoden peli minulle on Armored Core. Ei se millään mittarilla ole mikään klassikko, mutta kaiken sen tylsyyden, kädestäpitelyn, välidemojen ja perf-cap hahmojen jälkeen AC:n simppeli ja nopea gameplay looppi iski kovaa. Pelissä on juuri sopivasti tarinaa ja lorea ja se kaikki on ihanan synkkää. Oikean buildin löydyttyä peli on aika läpihuutojuttu, mutta siihen asti vaikeustasokin oli mukavan kirpakka. FROM Soft on tällä hetkellä vaan täysin omassa luokassaan pelifirmojen joukossa.
Vuoden paskin peli: Tämä oli helppo. Final Fantasy XVI oli järkyttävän huono. En odottanut peliltä mitään kauhean XV:n jälkeen ja silti se aiheutti todella pahan olon jokaisella pelikerralla. Pelistä on kuorittu pois kaikki se mikä oli joskus sarjassa hauskaa: Hauskat ja monipuoliset hahmot, överi tarina, gearin ja skillien keräily ja optimointi, grindaamisen hauskuus jne. Tuntui kuin peli rankaisisi jokaista luontevaa asiaa mitä pelaaja haluaisi tehdä. Tutki kaupunkeja = hahmo ei osaa hypätä ja jumittaa jokaiseen pieneen esteeseen. Mene grindaamaan vihollisia = isoista möröistä saa vähemmän expaa kuin sittisontiaisista mitä helvettiä! Bossitaistelut oli QTE:ita. Maailma oli kuin Unityn asset storen geneerisillä palikoilla rakennettu muutamaa hienoa paikkaa lukuunottamatta. Hahmot näyttivät Bethesdan hahmonluontityökalulla tehdyiltä. Oksettava peli.
Vuoden yllätys: Armored Coren lisäksi Lies of P. Oikein hyvä Souls klooni.
Vuoden vanha peli: Yllätys yllätys Magic the Gathering.
Vuoden mobiilipeli:Marvel Snap. Tätä on tullut tunneissa hakattua varmaan eniten kaikista vuoden peleistä. Paras TCG sitten Magicin ja Hearthstonen.
Itse ostan kaikki pelit vieläkin fyysisenä vaikkei siinä kauheasti ole käytettävyyden kannalta järkeä. Tykkään vaan edelleen siitä ajatuksesta että pelin voi lainata tai myydä (ja joskus jopa myynkin). Fyysiset pelit on myös useasti halvempia kuin digiversiot.
Viimeisimpänä pelinä on tullut hakattua uutta Armored Corea. Aivan loistava peli monestakin syystä. Pelin rakenne on tuulahdus ysäriltä, ei pitkiä välidemoja, ei mitään lässytysdialogia ja pelaaja saa omaan tahtiin pelailla tehtäviä jotka ovat todella lyhyitä. Yleensä tehtävät pääsee läpi jossain 15-30 minuutissa lukuunottamatta isoja bosseja joita tietenkin hinkataan pahimmillaan tuntitolkulla jos buildi ei ole kunnossa. Itse myös koukutuin pelin tarinaan ja loreen, mukavan masentavaa settiä.
Pelin suurin miinus on sen vaikeustaso. Normaalit tehtävät ovat aivan liian helppoja ja pomot hemmetin vaikeita kunnes vähänkään aivosoluja rasittamalla löytää optimaalisen buildin. Sen jälkeen bossitkin on kaatunut ekalla yrittämällä. Siltikin tää on helposti semmonen 9/10 peli ja jokaisen geimerin pitäis ainakin testata.
Aika yllättävä tämä kauppa. Onko Roviolla jotain mobiilikehityssoftaa tai muuta mistä Sega on kiinnostunut? Tuntuu oudolta maksaa noin paljon pelisarjasta, joka on ollut kovaa kamaa joskus yli 10 vuotta sitten.
Tuossa maksetaan mobiilidevaajista. Kuten Heinzi yllä kirjoitti, Segalle isompi houkutin on niiden omien IP:iden mobiiliversiot kuin uudet änkkärit. Rovio on myös tehnyt hyvää tiliä jo vuosia ilman isoja uusia pelejä. Sellainen nostais osakkeen arvon kattoon.
Aikaisempaan keskusteluun lisään että olen kans tykännyt Gervaisin jutuista. Stand-up on Rickyn heikoin osaamisala, mutta silti hauskaa settiä. Musta huumori on aina uponnut vaikka kulttuurisota tuskin vanheneekaan kovin hyvin komiikan kontekstissa. Vahvasti yhteiskunnallista tilaa ajassa kiinni kommentoivat vitsit harvemmin tuppaavat tekemään. Chappelle on Gervaisia noin kymmenen kertaa taitavampi koomikko mukaanlukien kulttuurisodasta väännetyt vitsit.
Kiva tätä on ollut pelata. MP on itselle ollut yksi niistä "täydellisistä" peleistä, joten oli tosi mielenkiintoista palata pelin ääreen. Edellinen läpipeluu tapahtui Wii-trilogian aikoihin joten siitäkin on tovi.
Ensimmäisenä pelissä tulee vastaan tietenkin nostalgia. Remaster on tehty täysin alkuperäisen ehdoilla. Ainoastaan silmäkarkki ja ohjaus on päivitetty tähän päivään ja päivitys on tehty todella hyvin. Peli aidosti näyttää niin tyylin kuin teknologian osalta hienolta. Äänet ja soundtrack on jätetty ennalleen, mikä on hiukan outo valinta. Alkuperäinen soundtrack on legendaarinen ja syystä, mutta kyllä noita biisejä olisi voitu vähän jykevöittää ja mixata modernimmaksi. Puristit eivät tätä versiota muutenkaan pelaa, niin mitään ongelmaa ei olisi. Moderni twin-stick ohjaus toimii hyvin ja tässä päästäänkin ensimmäiseen ongelmaan joka pelistä paistaa selvästi läpi: pelissä ei ole mitään mekaanista haastetta. En muistellutkaan, että MP1 olisi jotenkin vaikea peli, mutta aikoinaan sen tankkiohjaus ja vähemmän healthia (kiitos sen ettei skidinä vielä osannut ihan kaikkia salareita koluta ekalla pelikerralla) tekivät pelistä ajoittain kuumottavan. Viholliset ovat lähinnä vain hauskannäköisiä maaleja joita poksautella menemään samalla kun tutkii pelimaailmaa. Sama pätee bosseihin. Nykypelaajat on kasvatettu Dark Soulsien kaltaisten pelien parissa, joten Prime Remaken pelaa läpi vaikka silmät kiinni.
Tutkiminen ja salarit ovat kuitenkin se Metroidien suurin vahvuus ja molemmat ovat hyvin läsnä MP:ssä. Ajan hammas on kuitenkin kuluttanut pelin tarinaa. Lapsena niin kiehtovat skannailulogit ja ympäristön epäsuora tarinankerronta olivat loputtoman kiehtovaa. Nyt vain ihan ok. Moni genren peli on ottanut oppia ja kehittynyt vuosikymmenten aikana, mikä saa MP:n tuntumaan hiukan tyhjältä. Se on myös pelin vahvuus tietyssä mielessä, kun mikään ei oikeastaan estä etenemistä ja yksinolon tunne on vahva. Loredumppeja tulee vähän liikaa tietyissä ympäristöissä joissa saattaa olla toistakymmentä skannauspistettä ja tarinanpätkää. Parempi olisi ollut jaksottaa ne tasaisemmin ympäri pelimaailmaa. Pelissä on paljon backtrackingia, kuten genreen kuuluu ja tässä suhteessa design on myös hiukan vanhentunutta. Turhan usein salarit tai vaihtoehtoiset reitit eivät johda muuhun kuin umpikujiin, joihin on palattava kun oikea power-up on löydetty. Modernimmissa metroidvanioissa on enemmän mahdollisuuksia skippailla osioita ja enemmän palkintoja niille, jotka jaksavat tutkia jokaisen reitin.
Peli on siis edelleen täysin pelattava modernin pelisuunnittelunkin näkökulmasta, mutta ei sentään ajaton. Genre on kehittynyt 20 vuoden takaa varsinkin haasteen ja keräiltävän kaman osalta. Jos peli oli 20 vuotta sitten helppo 10/10, niin tänä päivänä ehkä lähempänä kasia.
Platinumilla pitäis kyllä herätä siihen, että ei kukaan nauti niistä paskoista minipeleistä mitä kaikkiin heidän peleihinsä on tungettu jo yli kymmenen vuoden ajan. Jossain siellä kuonan alla on hyvä toimintapeli, mutta ainakaan omat hermot ei enää riitä sen tunkion kaivamiseen.
Pitää vaan taputella itseään selkään että aloitti sijoittamisen pienillä summilla. Pankista koittivat pitkään neuvoa laittamaan kaiken hajautuksena sijoituksiin. Internet-expertit ja naapurin Keijot vouhottivat joka tuutista, että krypto-tulppaaneilla tehdään nyt eläkemassit (vanha viisaushan kertoo, että kun mistään mitään tietämättömät henkilöt alkavat olla varmoja jostain sijoituskohteesta, niin se on juuri puhkeamassa). Testikilot "varmoissa" indekseissä ja tietenkin kryptot on rajusti pakkasella, kuten varmaan kaikilla muillakin. Ainoat sijoitukset joilla on tehty hyvin massia on keräilykortit. Portfolio taitaa olla jotain 300-400% ajalta, jolloin laitoin ihan oikeaa rahaa kiinni pahviin (näiden voitot on tietenkin työläämpi kotiuttaa kuin ei-fyysisten sijoitusten).
FOMO, helpot voitot, usko loputtomaan kasvuun ja henkilöpalvonta. Näistä ei ole voitot tehty.
Päätin korjaa aukon sivistyksessä ja pistää Sonyn maskotin tulille Nintendon konsolilla (hihi). En ole tätä käytännössä ennen palannut, pieniä pikaisia testejä lukuunottamatta. Ja nyt on pakko kysyä: Onko Crash Bandicoot itseasiassa vain paskaa? Ensimmäinen siis. En vain saanut ohjaukseen minkäänlaista kunnon tuntumaa. Hyvä tasoloikka menee yleensä parin ensimmäisen kentän jälkeen selkärankaan ja reflekseihin. Nyt useamman kentän jälkeen tuntui että menin koko ajan arvalla hyppäänkö oikein tai pyörähdänkö oikein. Kerrankin jäin pyörimään apinan viereen niin että animaatio jopa osui apinaan, mutta huidoin silti ilmaa.
Ohjaus tuntuu muutenkin todella löysältä. Esim. Mariossa ohjaus on tiukka ja asiat tapahtuu juuri silloin kun nappia painaa. Crash tuntuu yhtä laiskalta kuin alkuesittelyjen jälkeen voisi kuvitellakin. Hyppiminen esim. bonus kentissä laatikoiden päällä on... erikoista. Tuntuu että koko homma pitäisi hoitaa silmät kiinni, niin ruutu ei häiritsisi rytmiä. En ehkä pistäisi input laginkaan piikkiin, mutta ohjaus on vain tahmea. Lähimpänä tulee mieleen ohjainten rikkoja SNES ajoilta: Bubsy. Se oli samanlaista tervaista arvailua.
Voihan olla että vika on nyt Switch versiossa. Jos se on ryssitty. Tuntuu vähän ajan tuhlaukselta käyttää tähän tunteja elämästä.
Siis mulla oli ihan sama PS5:lla. Todella tahmainen ja laginen ohjaus vei kaiken ilon muuten ihan lupaavasta pelistä.
Meinaat että energiaa kuluu vähemmän kun syöt joka päivä ravintolassa? Kuulostaa eräältä Grönlantiin matkanneen ceo-porukan logiikalta.
Jos ajattelet tuota vähän pidemmälle, niin kyllä. Ravintolassa tuotetaan tehokkaammin isommalle joukolle ruokaa vs. jokainen yksilö erikseen omalla uunilla.
Tässä heiteltiin varmasti mutua puolin ja toisin, mutta parin minuutin googletus paljastaa, että ravintoloissa kuluu energiaa ihan vitusti hukkaan.
Ei siinä itsekin syön ravinteleissa harva se päivä, mutta ei se millään mittarilla ekologista ole.
Nyt on onneks tulossa Trumpilta uus suoratoistokanava, jossa on pelkkää asiaa ilman politiikkaa. Oottelen tässä millon kaverit laittelee ensivaikutelmia Truth Socialiin.
Heh taidan muistaa tuon julkaisun ja ehkä mekin väiteltiin asiasta jollain boardilla. Tuntui, että koko maailma inhosi God Handia mutta minulle se oli heti kympin peli. Todella innovatiivinen taistelusysteemi, jollaista ei ole vieläkään nähty missään muussa pelissä. Huumori on todella omituista jopa Mikamilta ja kun päähahmo kiemurteli ja kumarteli vihollisille, jotka alkavat nauraa ja menettävät rage-mittariaan tiesin, että peli on ikuinen klassikko. Ja homma vaan eskaloituu mitä pidemmälle peliä pelaa. Liikevalikoimaan saa ball busteria, pimp handia ja drunken fistiä. Vihollispomojen teemabiisit muistaa vielä vuosienkin jälkeen. Kääpiöistä koostuvalla power rangers tiimillä se oli erityisen psykedeelinen. Tällaisia pelejä ei enää tehdä.
Toivotaan, että se vahvempi aines jatkossa kiristäis vähän saappaannyörejään ja kirii taas huipulle. Eihän se ole ku lopettaa ulina ja keksiä parempia ideoita ja firmoja.
Mikäli katsoo isoimpia jenkkifirmoja niin ne ovat läpeensä demokraattien hallussa ja tämä näkyy myös niiden sisällössä vääristäen mielipiteiden tasapainoa medianäkyvyydessä.
Tähänhän vois toimia jonkinlaiset kiintiöt, millä varmistettais että hieman heikommat konservatiivihakijat pääsis kans duuniin.
Huikee peli. Eka story boss voitettu juuri olen pelaillut hitaasti (ja liian vähän koska elämä). Maailmaa on kiva tutkia ja joka kolkasta löytää jotain hyödyllistä. Hulluin löytö oli Peli on haastava, mutta suoraan Sekiron jälkeen melko anteeksiantava. Tämä on puhdasta Dark Soulsia siinä, että buildin voi vapaasti valita ja kilpi on ystäväsi. Pelimaailma tuntuu vähän "best of Dark Souls-maiselta", mutta maistuu silti. Vihollisdesign on totutun sekopäistä laatua. Uusimman patchin myötä ruudunpäivitys on melkein 60fps joka paikassa PS5:lla.
Pelissä on paljon hyviä parannuksia kivikautiseen mainlineen nähden. Melkein reaaliaikaiset taistelut, pokepallojen heittelyn helppous, vieno seikkailun maku kun karttaa saa tutkia vapaasti jne. Mutta lastentauteja ja edellisistä peleistä jääneitä vikoja on roppakaupalla. Luulisi, että BotW:ista niin paljon mallia ottava peli uskaltaisi antaa pelaajan seikkailla nopeasti pelin aloittamisen jälkeen, mutta ehei. Tunnin hidas tutoriaali jossa juostaan muutama kymmenen metriä ja kuunnellaan aivokuollutta dialogia ei tunnu loppuvan ikinä. Onneksi sen jälkeen pelaaja saa juosta pitkään ennen keinotekoista seinää.
Tässä tuleekin vastaan yksi pelin suurimmista vioista, joka on haasteen puute. Heti alussa pelimaailmasta löytyvät superpokemonit vaikuttivat pelottavilta ja hauskoilta rajoituksilta sille minne pelaaja voi juosta. Valitettavasti ne on naurettavan helppo peitota koska tilanne on 6 omaa pokemonia vastaan yksi villi. Juuri edellisellä sessiolla voitin lvl60! Alakazamin omalla lvl20 tiimillä. Pistin vaan sille poisonin ja pyörittelin tiimiä ympäri iskien jokaisella uudella pokemonilla, joka edellisen kuoltua saa aina yhden iskun sisään. Tätä voi isolla revive-pankilla jatkaa loputtomiin. On käsittämätöntä että tällainen on mahdollista ja herää kysymys pelitestattiinko wild-pokemoneja laisinkaan.
Muita isompia miinuksia ovat pelimaailman tyhjyys, Pokemonien liian helppo evolvaus/liikkeiden oppiminen ja tylsät sidequestit. Grafiikat eivät yllättäen itseäni edes häirinneet, koska tätä on totuttu näkemään Pokemonilta jo vuosikymmenet. En tiedä vielä mikä tämän pelin end-game on vai onko sellaista laisinkaan? Voi olla, että peli jää kesken jos haastetta ei löydy mistään.
Joo kyllä UHD kuva on aivan eri tasoa parhaimpiinkin striimeihin. Vinkkinä kaikille että kirjastoissa on ihan jeppis UHD valikoima! Kiva lainata kaikenmaailman tusinaleffoja joita ei varmasti halua omistaa tai katsoa toista kertaa.
Hintaan varmaan vaikuttaa se, että firma on ryvettynyt viime aikoina mediassa. Pelaajat ovat menettäneet jo aikoja sitten kaiken luottamuksen Blizzardin kykyyn kehittää pelejä. Pelisarja toisensa jälkeen on kompuroinut ja oikeastaan Diablo 2 remake oli ainoa peli, joka on kerännyt kehuja eikä sekään ollut Blizzardin itse kehittämä. Suurin osa legendaarisista suunnittelijoista on häipynyt firmasta jo aikoja sitten. Puhumattakaan jatkuvasti uutisoiduista perseilyistä firman kulttuurista, jossa äijät devaa päissään ja jakaa naispuolisten työntekijöiden kuvia jossain runkkuchateissa.
Ai niin ja firman CEO on alan pelätyin ja inhotuin kaveri (huhut kertoo, että Bobby boy olisi nyt saatu hiillostettua firmasta kultaisella helikopterilla).
Vaikea sanoa vaikuttiko tuo "skandaali" hintaan. Kuvittelisin, että näitä kauppoja hierotaan aika pitkään ja hintakin määrittyisi paljon ennen kaupan julkistamista.
Tuolla 70 miljardilla olisi varmasti saanu vaikka yhteensä EA:n, Segan ja Namco Bandain ostettua. Ehkä ensi vuonna sitten?
Jos ei olisi vaikuttanut, niin silloin MS:n bisnesmiehet olisivat tehneet todella laiskaa työtä tutkiessaan mitä firmasta kannattaa maksaa. Firman kulttuuri on todella merkittävä tekijä kun mietitään sen houkuttelevuutta ja kilpailukykyä.
Onneksi Bobby saatiin nyt viimein savustettua ulos firmasta. Ehkä tästä alkaa uusi nousu.
Hintaan varmaan vaikuttaa se, että firma on ryvettynyt viime aikoina mediassa. Pelaajat ovat menettäneet jo aikoja sitten kaiken luottamuksen Blizzardin kykyyn kehittää pelejä. Pelisarja toisensa jälkeen on kompuroinut ja oikeastaan Diablo 2 remake oli ainoa peli, joka on kerännyt kehuja eikä sekään ollut Blizzardin itse kehittämä. Suurin osa legendaarisista suunnittelijoista on häipynyt firmasta jo aikoja sitten. Puhumattakaan jatkuvasti uutisoiduista perseilyistä firman kulttuurista, jossa äijät devaa päissään ja jakaa naispuolisten työntekijöiden kuvia jossain runkkuchateissa.
Ai niin ja firman CEO on alan pelätyin ja inhotuin kaveri (huhut kertoo, että Bobby boy olisi nyt saatu hiillostettua firmasta kultaisella helikopterilla).
Näytä kirjoitukset
