Catherine vaikuttaa kyllä todella häröltä peliltä. Hyvällä tavalla. Sen lisäksi että olen nähnyt pelistä muutaman gameplay-videon, en tiedä siitä juuri mitään muuta. Arvostelumenestys ja Atluksen peli, pitäisi toimia.
Burnout Paradisen demoa testailin joskus vuosia, vuosia sitten PS3:lla, mutta en koskaan saanut sitä hankituksi. No, tässä peli on pelattavissa handheldinä natiivilla Switchin näytön resolla sekä melko vakaalla 60 fps:n ruudunpäivityksellä. Varmasti hyvää rymistelyä Hot Pursuitin kaveriksi.
Peli on jopa parempi, kuin miltä se alun perusteella vaikutti. Kytkin suuren osan HUDista pois (etenkin kaikkitietävän kompassin), ja nyt asioiden löytäminen tuntuu paljon orgaanisemmalta. Halutessaan oikean suunnan näkee silti Farsight-moodiin siirryttäessä, joten HUDia ei tätä varten tarvitse käydä kytkemässä valikoissa hetkeksi päälle ja pois näitä hetkiä varten.
Pelissä liikkuminen tuntuu miellyttävän rivakalta. Fenyx osaa juosta, kiipeillä ja lentää siivillään kestävyytensä rajoissa, ja sitähän voi BotWin tyyliin kasvattaa haalimalla Zeuksen salamoita "haastekammioista", jotka tuovat –yllätys yllätys – kovasti mieleen Zeldan pyhäköt. Niissä saa kyllikseen pyöritellä palloja oikeisiiin kohtiin ja ampua jouskarilla triggeröidäkseen tikittäviä aikaikkunoita. Tämän lisäksi maailmasta voi löytää erilaisia mounteja, jotka saa nopeasti alleen yhtä nappia painamalla. Pelin maailmassa on siis todellinen ilo luovia eteenpäin kohti seuraavaa kiinnostavaa maamerkkiä.
Breath of the Wildia kuvailtiin huvipuistoksi, jossa seuraavat atraktiot odottivat näkijäänsä uuden kulman takana. Ubisoft on tutkinut tätä gameplay loopia tarkkaan ja tiivistänyt sitä omaa peliänsä varten; jokaisen sadan metrin päässä on jotakin. Aarrearkku, soitin, haastehuone, taistelu, outo maanmuoto... Hengähdyshetket puuttuvat kokonaan. Miltä tuntui samoilla Zeldassa metsässä ja nähdä samalla kaunis auringonlasku? Tai miten levähdys talvisissa maisemissa tulen äärellä sitoi osaksi pelimaailmaa. Näitä pieniä, mutta minulle tärkeitä hetkiä peli ei tarjoa, ja se on yksi iso syy miksi peli eroaa "esikuvastaan" melko laillakin. Uskon, että loppujen lopuksi tässä on enemmän Assassins Creediä kuin Zeldaa, tyyliin suhteella 25/75. AC ei kuitenkaan sarjana ole minulle vielä kovinkaan tuttu, joten tämä kannattaa ottaa varauksella.
Mutta jos tykkäsi yhtään uudemmasta Zeldasta, näkisin pelaajan viihtyvän vähintäänkin hyvin Immortalsin maailmassa, jonka fiilis on kepeä, huumori hersyvää ja tutkimusmatkailu anteliasta. HUDin riisuminen kesyttää maailman "tehtävälistamaisuutta" ja tekee vaeltelussa kivempaa. Annankin tälle pelille ISON suosituksen!
Nintendo of Europe lähetti ensimmäistä kertaa koko vuoden kattavat Switch-tilastot sähköpostiin (aikaisempina vuosina ovat lähettäneet nämä vain amerikkalaisille käyttäjille):
Kyllähän sitä tuli pelattua, vaikka vuosi Nintendo-yksinoikeuksien osalta torsoksi jäikin. Tämä konsoli ja ekosysteemi(?) on niin erityinen, että toivon todellakin Nintendon ymmärtävän miten se handlaa NS-perheen tulevaisuudessa.
Niinpä. Aika vaikea uskoa, että lähtökohtaisesti niin tylsän näköisestä lajista voisi tehdä jotakin näin sähköistettyä. Sarja on hemmetin hyvä, ja olisi voinut mennä tutkan ohi, sillä kovasta hehkutuksesta huolimatta suhtauduin siihen hieman ennakkoluuloisesti – ja typeräähän se taas kerran oli:
Ajankuva on kiehtova. Soundtrack rautaa (herrankiesus mikä montaasi kauden loppupuolella on!) Kaikki näyttelijät hyviä, Anya Taylor-Joy (pääroolissa) aivan fantastinen. Tiivis, hyvin rytmitetty paketti ilman turhaa jaksomäärän kasvatusta.
Siis meikän makuun yksi parhaista yksinoikeus-sarjoista, jonka olen suoratoistopalveluissa toistaiseksi nähnyt.
Immortals: Fenyx Rising vaikuttaa yllättäneen monet. Onko Ubi tehnyt parhaan open world -pelinsä vuosiin? En ole oikea henkilö kommentoimaan sitä, mutta hyvältä peli kyllä alun perusteella vaikuttaa. Kreikan mytologia ja tyylitelty ulkoasu iskevät todella kovaa meikäläiseen. Maailma tuntuu rikkaalta ja joka puolelta löytyy pieniä aarteita, kerättävää ja tehtäviä. Tämä on tietenkin hyvin tyypillistä Ubisoftin pelille. Tyhjää tilaa ei ole samalla tavalla kuin Breath of the Wildissa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Mutta eihän tämä Zeldan korvike toisaalta olekaan, vaikka paljon lainattua pelissä tuleekin vastaan.
Fenyx Rising on heittämällä nätein Switchin avoimen maailman peli toistaiseksi. Siis voi vitsi mikä herkkujen herkku 5,5" ruudulla! Ruudunpäivitys jättää toivomisen varaan tosin. Peli on Youtube-videoiden perusteella parantunut patcheilla selkeästi, joten siinäkin saattaa vielä tapahtua käännettä parempaan.
No, en tietty päätäni pantiksi laitta etteikö Netflixissä olisi jokin globaali asetus tähän jossain valikossa (en ole ennen tarvinnut), mutta äkkiseltään en löytänyt.
Ällös huoli: Netflixille voi verkkosivuilta säätää asetuksista tekstitykseen läpinäkyvyyttä, jolloin tekstit eivät ole HDR-tilassa liian kirkkaat. Itse käytän tätä asetusta myös SDR-moodilla, koska tekstitykset ovat katsomisen tukena. Hyvä vaan, jos ne ovat alhaalla melko huomaamattomat.
Kyseessä ei pelaajilta tulleen palautteen mukaan ole ihan täysin kämäinen BotW-henkinen seikkailupeli. Meinasin jo ostaa tämän julkaisussa, mutta sitten kaikkialla muistutettiin että se on Ubin peli – ja tässä sitä ollaan: kuukausi on kulunut julkaisusta ja sitä kaupataan jo -50 prosentilla. Jopa NS-versiota. Taidanpa hankkia, sillä Ubin avoimen maailman design ei vielä täällä pursua korvista ulos.
Mitä suorituskykyyn tulee, viimeisin patch teki kuulemma ainakin Switch-versiolle ihan kivan kasvojenkohotuksen:
Aika paha, Sony poisti Cyberpun 2077:n kokonaan Storesta myynnistä toistaiseksi ja halukkaat saavat rahat takaisin.
CDPR nostatti paskamyrskyn, jonka mittakaavaan edes Bethesda ei Fallout 76:n kanssa yltänyt. 2020 se vaan jaksaa vielä!
Peli vaikuttaisi olevan base-konsoleilla lähes rikki. Näin DF:n videosta, miten Xbox Onella peli jäi jollain kujalla lataamaan maailmaa melkein minuutiksi. Edes Outer Worlds ei Switchillä 1.0-versiossa ollut lähellekään yhtä paha. Melko rosoinen, mutta pelattava kyllä. Pelasin sen 75% läpi ennen merkittävän paikkauspatchin saapumista.
Base-konsoleilla on se suurin asiakaskunta ja sen CDPR petti. Ei auta yhtään, että peli pyörii hyvin uusilla konsoleilla, joita omistaa marginaalinen määrä pelin ostaneita. Tarve saada peli ulos ennen joulua 2020 oli tällä kertaa liian suuri.
Leikittelin mielessäni tuollaisella skenaariolla, mutta Disney todella teki sen... Järkyttävän hyvä toisen kauden finaali ja toinen kausi kokonaisuudessaan. Star Wars on todellakin näyttänyt tv-sarjan muodossa kyntensä.
General Added Parallax occlusion mapping (POM). Added a “motion blur” toggle option in the Graphics settings menu. Increased the maximum dynamic resolution from 720p to 900p in Docked Mode. Performance improvements.
Aiemmin eivät lisänneet POMia, koska undocked-moodissa se ei pyörinyt. Nyt se on mukana ja toimii molemmissa moodeissa. Samalla docked-resoluution maksimia saatiin nostettua, pelin kuitenkin pyöriessä aiempaa sulavammin.
Anteeksi ranskani, mutta NS-versio alkaa olla nyt aika saatanan hyvä. Peli näyttää uskomattomalta etenkin portablena, ja varsinkin tämän patchin jälkeen hyvältä myös isolla ruudulla. En olisi uskonut, että tästä näin hyvä tulisi. Päälle vielä mainio gyro. Pääasiassa peliä kääntänyt Saber on saanut jälleen Switchin laulamaan. Hienoa, että vuodon mukaan kakkonen ja kolmonen ovat myös työn alla (kuten ilmeisesti myös Crysis Battle Royale).
Pitäisi olla tulossa lisää, Verkkis ei muuten yleensä listaa tuota saapumisaikaa, vaan kertoo ettei tuote ole tilattavissa. Tämä on kuitenkin mutua. Minusta olisi kuitenkin outoa jättää näin suuren profiilin pelien fyysisten versioiden erät niin pieniksi/rajoitetuiksi. Yksi vastaväite tähän on Coolshop, joka myi Switchin Oreja vielä pari päivää sitten, mutta nyt pelit ovat kadonneet sivuilta.
EDIT: Molempien pelien mukana saa myös latauskoodin soundtrackiin ja pieniä taidekortteja. Aina mukava yllätys fyysisten versioiden kanssa.
Orien fyysiset versiot myöhästyivät parilla päivällä (tai ainakin Verkkiksen toimitus myöhästyi), mutta moinen viive ei ollut mitään siihen verrattuna, kun miettii miten kauan onnistuin hillitsemään itseni ostamasta pelejä – varsinkin ykköstä – digitaalisena. Hienoa saada nämä NS:lle erinomaisesti käännetyt, oletetut mestariteokset vihdoin hyllyyn ja pelattaviksi.
Puyo Tetris 2 taas taitaa olla ns. alkumuodossaan raakile, joka ei juurikaan eroa ykkösestä. Siihen on tulossa kuitenkin monta aaltoa ilmaista DLC:tä, uusia hahmoja ja pelimoodeja, joista ensimmäiset tammikuun puolivälissä. Todennäköisesti myöhemmin pesäeroa syntyy. Ykkönen on NS:n parasta puzzle-mäiskettä varsinkin neljän pelaajan lokaalina moninpelinä, joten hauskoja pelimuotoja saisi todellakin tulla lisää.
Tämä oli mahtava uutinen: Spelunky 1 ja 2 ilmestyvät Switchille ensi kesänä. Näiden pelien kohdalla kehuja ei ole säästelty ja odotukset ovatkin korkealla. Lokaali moninpelikin löytyy. Ihmeen pitkään kuitenkin kesti, että julkistus saatiin, sillä NS on tälle pelityypille kenties paras mahdollinen alusta.
Monet julkaisijat ovat myös joulun alla (ja uusien konsoliomistajien iloksi) pistäneet paljon pelejä alennukseen. Huomasin, että kehuttu Tangledeep lähtee 6,80 eurolla. Nyt on kyllä todellakin aika hankkia se, peli on herättänyt kiinnostusta pidemmän aikaa eikä vähiten upean 16-bittisen grafiikan takia.
DKC 3 saapuu Switchille perjantaina. Nuo kaikki muut tulossa olevat pelit ovatkin meikälle sitten tuiki tuntemattomia, mikä ei tietenkään indikoi sitä, että ne olisivat huonoja. Ennakkoluulottomasti testiin.
Palveluun on varmasti vaikeaa saada ns. suuria 3rd party pelejä, koska julkaisijat haluavat myydä ne ymmärrettävästi omina kokoelminaan. Ja onhan Switchille näitä jo paljon saatavissa: mm. Contrat, klassiset Castlevaniat, Mega Maneja laidasta laitaan. Se ei ole huono juttu, että pelit voi hankkia itselleen. Toivoisin Nintendoltakin sitä, että NSO-pelit voisi halutessaan ostaa. Napsisin sieltä varmasti suurimman osan Nipan omista julkaisuista.
Nyt iski inspis, että alan mainaamaan Risessa heti jouskaria! En ole MHGU:ssa edes kokeillut sitä. Tykkään muutenkin tiimipohjaisissa online-peleissä enemmän support-roolista, niin tämä voisi toimia vallan hyvin.
Sinällään hauskaa, että Cyberpunkin Xbox One ja PS4 -versioista huokuu ihan näiden mahdottomien Switch-käännösten vibat. CD Project on ilmeisesti jossain vaiheessa kehitystä kääntänyt homman suuntaa ja alkanut tähtäämään pelillään uuteen sukupolveen, tai sitten rakentanut sen ensisijaisesti PC mielessä.
Ovat varmaan tehneet Switchillä testailuja, että pyörisikö se. Varmaan aika kaurapuuroa ollut. No, ehkä uudella mallilla sitten.
Capcom on repinyt kyllä Switchistä irti komeaa jälkeä. Sen voi todeta itse kukin jo tammikuussa, kun pelistä julkaistaan demo. Ei malttaisi odottaa tätä peliä, joka varmaan tulee räjäyttämään Japanissa kaikki myyntilistat.
Ottaen huomioon Mandalorianin laadun, odotukset ovat tätä sarjaa kohtaan melko järjettömät. Nyt siinä esiintyy vielä voimiensa huipulla oleva Vader, joka ehkä nähdään jakamassa vihaansa Rogue Onen loppukohtauksen tyyliin. Disneyllä on tässä jälleen suuri mahdollisuus tehdä jotakin ikimuistoista.
Holy shit, Sephiroth Smashiin. Tulossa uusi aalto makoisaa fan arttia?
SE, FF7 Remake 360p edition Switchille heti kun mahdollista!! Kuuletteko?!
EDIT: Makeeta muuten, että Hades voitti parhaan toimintapelin palkinnon – ehkä pelillä on pieni mahdollisuus ryövätä pääpotti isompien nenän edestä? Toivottavasti.
Vähän ollut joululeffoja haussa. Bongasin sitten Netflixistä Christmas Chronicles 1:n ja 2:n. Katsoin ekan osan aika välittömästi sen jälkeen, kun näin aina mainion Kurt Russellin näyttelevän vanhaa valkopartaa. Nämä leffat olivatkin menneet meikältä ohi.
Joululeffoiksi ovat kyllä aika hyviä. Kyllähän sinne on tungettu pakollinen opetus lapsille, mutta visuaalisesti leffat ovat näyttäviä sekä tunnelmallisia ja Russell joulupukkina selvästi viihtyy ja pitää kunnolla hauskaa roolissaan. Sopivasti perinteinen, mutta toisaalta myös kliseitä rikkova amerikkalainen joulupukki. Helppoa katsottavaa ja hyvän mielen joulufiilistä nostattavaa, suosittelen jos sellaista on haussa.
Kaipa se sitten pitää ostaa BCAA-juomaa jääkaappiin ja mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaa herätä about kahden aikaan katsomaan Game Awardsia. Pre-show tosin alkaa jo puoli kahdelta. Ehkä katson senkin, puoli tuntia sinne tänne.
Nintendo tietenkin tulee retuuttamaan kaikkia muita BotW 2+Bayonetta 3+Metroid Prime 4 -seteillään. Luonnollisesti.
Panic Button teki sen taas: rumensi peliä, puolitti ruudunpäivityksen, lisäsi aimo annoksen vaseliinia sekä gimmick-tähtäyksen kasuaaleille ja... who cares! Tänne, tänne, tänne!!! Hirveä himo päästä pelaamaan tätä, mutta yritän vielä malttaa mieleni. Bethesda kun vastaa kysymykseen fyysisestä versiosta sanoilla "not at this time." Olisi komeaa saada peli hyllyyn DOOM 2016:n rinnalle.
Mutta vaikeaa se on, kun koko ajan sormet syyhyävät Liten suuntaan ja miettii, että kohta voisin jo olla paukuttelemassa kammotuksia seinille raskaan metallin raikuessa.
Katselin eilen Netflixistä LOTR: Two Towersin. Olen harmitellut sitä, etten aikoinaan nähnyt trilogian kahta ensimmäistä osaa leffateatterissa, mutta tämä kokemus kyllä paikkasi sitä harmia.
Helmin syvänteen taistelu on nimittäin OLEDilla ihan referenssikamaa, vaikka tässä kyse ei olekaan teknisesti parhaimmasta julkaisusta. Silti ihmettelin koko kohtauksen ajan miten hyvältä se näytti. On tämä vaan huima näyttötekniikka.
Tämä aihe tuli mieleen luettuani Scarfin hehkutuksen RetroArchin CRT-Royale-filtteristä. Tarkoitus ei ole käännyttää ketään mihinkään, vaan ihan mielenkiinnosta kuulla, mitä muut pelaajat suosivat retropeleissään.
Itse nimittäin kuulun (ja olen aina kuulunut) siihen ryhmään, joka ottaa mieluummin raa'an ja filtteröimättömän kuvan retropeleistään uusilla näyttötekniikoilla. Pidän suunnattomasti siitä, miltä esimerkiksi Sonic Mania ja Switchin SNES-pelit näyttävät pixel perfect -asetuksella OLEDilla. Tiettyjä vikoja tulee esiin ja joitain asioita piirtyy eri tavalla, mutta otan sen oman aikakautensa uutena kokemuksena, jonka erheet eivät sinällään häiritse minua. Grafiikoiden "puhtaus" ja suunnaton terävyys näyttää minusta vain niin hyvältä.
Muutama eka ympäristö on tosiaan aika samannäköisiä ja koin samanlaisen reaktion parin ekan tunnin aikana. Peli kuitenkin avautuu jossain vaiheessa todella laajaksi ja vaihtelu maailmojen välillä kasvaa. Karttakin muuttuu näppäräksi, kun ostaa kaupasta markkerit tärkeille asioille (penkit, fast travel, shopit jne). Tarinakin alkaa avautua jossain välissä, kun ensimmäiset oikeasti eeppiset bossit tulevat vastaan...
Annoin pelille vajaa 20 tuntia, mutta se ei oikein kolahtanut kunnolla missään vaiheessa. Nyt olen pitänyt siitä jo niin pitkän tauon, että on vaikeaa muistaa enää missä oli ja mitä oli tekemässä. Ehkä HK olisi kaivannut pientä tiivistystä? Välillä tunsin sen niin... päämäärättömäksi, mikä ei yleensä ole minulle ongelma eikä mikään. Breath of Wildissa rakastin eksyä koko ajan syvemmälle ja syvemmälle suunnitellulta reitiltä.
Ehkä yritän uppoutua tuohon synkkään maailmaan uudestaan kun Silksong tulee ja jos se natsaa, niin sitten palaan Hollow Knightin ääreen.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt HK-hehkutusta. Pelin sinänsä tunnelmalliset ympäristöt ovat susiharmaita eikä minulle syntynyt kunnon fiiliksiä etenemisestä, kun kaikki näytti samalta. Karttasysteemi sai etenemisen tuntumaan työläältä, mitä vielä korosti rajoittunut fast travel -verkosto.
Todennäköisesti annan sille mahdollisuuden vielä, mutta tällä hetkellä mielestäni uusista genren peleistä esimerkiksi Axiom Verge on parempi, Bloodstained: RotN on parempi, ja Super Metroidista ei nyt voi edes puhua samassa lauseessa.
Age of Calamity on kyllä törkeän hyvä musou. Eikä pelkästään hyvä siinä aligenressä, vaan myös fantastinen peli yleensäkin.
Hyrule Warriors: DE oli hauska mättösetti, mutta sisälsi myös ongelmia, jotka Koie Tecmo on onnistunut pääosin korjaamaan sovittaessaan sarjaa BotW-estetiikkaan ja tyyliin. Käydäänpä läpi:
1) Tehtävien pituus: varsinkin sivutehtävät ovat nyt sopivan pituisia rypistyksiä, jotka tuovat enemmänkin mieleen BotWin pyhäköt. Viidessäkin minuutissa voi saada yhden suoritettua. Niiden tekeminen on koukuttavaa eikä tunnu työläältä.
2) Arvosana-systeemi on viskattu huitsin Nevadaan. Kyllä, minä haluan saada vahvasti taitopohjaisessa pelissä palautetta suorituksestani, mutta Age of Calamityn kaltaisessa rökityksessä en siitä niin välitä. Paljon parempi, kun palkintoja ei ole sidottu teennäisiin S-arvosanoihin, joiden yrittäminen vain kiristää hermoja.
3) Magnesis, Stasis, Cryonis ja pommit ovat erittäin luonteva osa pelimekaniikkaa, ja ne tuntuvat monin verroin hyödyllisimmiltä ja voimakkaammilta kuin Hyrule Warriors: DE:n apuvälineet. Mättö soljuu ja on ihan eri tavalla hauskaa kuin aiemmin.
Siinä kolme pääasiaa, joiden korjaaminen on tehnyt musoulle ihmeitä.
Ai niin, ruudunpäivitys on paikoin aivan koomisen nykivää, varsinkin jaetun ruudun co-opissa, jolla pelasin pääjuonen ensimmäistä kertaa läpi. Kun molemmat pelaajat käyttävät speciaaleja yhtä-aikaa ruuhkaisissa paikoissa, lopputuloksena on diashow, jollaista en ole nähnyt moniin, moniin vuosiin videopeleissä. Mieleen tulee lähinnä N64-aikakauden pelit.
Mutta guess what, se oli silti hauskaa. Laittoivat split screenin peliin ongelmista huolimatta, sillä vaihtoehtoinenhan se on. Kaksi Zelda-fania tahkoamassa Age of Calamityä on niin siistiä, että monet tekniset ongelmat jäävät taka-alalle.
Hyviä uudistuksia. Varsinkin kuvien ja videoiden siirtäminen langattomasti laitteesta puhelimeen (oletettavasti yhtä hyvällä laadulla kuin MicroSD-kortilta), tai sitten voi kytkeä Switchin USB:llä tietokoneeseen. Myös useamman konsolin omistajille automaattinen sync laitteiden välillä helpottaa elämää. Aiemmin upload oli automaattinen, mutta toisella laitteella tallennuksen joutui lataamaan pilvestä aina manuaalisesti. Nyt on entistä helpompaa ja nopeampaa hyppiä Liten ja Flagshipin välillä, eikä tallennus jää vahingossa lataamatta.
EDIT: Videoiden ja kuvien siirtäminen toimii ainakin iPhone+Mac-kombolla kuin tanssi: skannaa vain puhelimella QR-koodin, jonka jälkeen iPhone lataa matskut Safarilla lataus-kansioon, joka päivittää iCloudilla välittömästi kuvat/videot myös Macille.
Näytä kirjoitukset
Näin käy kun pälli on setvimässä jenkkiaikoja. 