Nyt kun on nuo ensimmäiset kolme kirjaa saapuneet ja tullut luettua läpi, niin voin vakuuttaa että kyse ei tosiaan ole mistään rahastuksesta. Toki itse sarjakuvat löytyvät faneilta jo hyllystä kovissa kansissa, mutta nyt jokaisen sarjan värit on tarkistettu ja muutettu Rosan toiveiden mukaiseksi, kuin myös juttujen käännökset. Ja kyse ei ole mistään yhdestä puhekuplasta ja yhdestä ruudusta, vaan KAIKESTA.
Mutta tärkeintä tässä setissä on kuitenkin se kaikki muu. Karkeasti arvioituna näissä on varmaan 1/3 jotain muuta kuin sarjakuvaa: Don Rosan omaelämänkerta jaettuna yhdeksään osaan, uudet esi- ja jälkipuheet, erittelyt joka ikisestä viittauksesta Barksin sarjoihin, kaikki kannet mitä sarjoihin on eri maissa tehty, ennennäkemättömiä kuvakäsikirjoituksia... Aivan käsittämättömän täydellinen setti. Sokerina pohjalla vielä runsaasti Rosan ei-ankkatarinoita ja piirroksia. Uskomattomin lisäys lienee Rosan vanha harrastelijan ankkatarina, jossa ankanpojat polttavat pilveä ja Aku tappaa Roopen. Propsit Disneylle että tämäkin painettiin kansiin täydellisyyden nimissä!
Lisäksi olivat näemmä lisänneet pakettiin myös tilaajalahjan kunhan ostaa kaikki kolme pakettia: Sammon salaisuus -vedos jossa Rosan nimmari.
Eli jos perustelit paketin ostamatta jättämisen rahastuksen tai olemassaolevien kirjojen pohjalta, olet vain pettänyt itseäsi.
Jos mitataan pelien absoluuttista laatua, on oikea vastaus 1998. Silloin tuli ulos Metal Gear Solid, Half-Life, StarCraft, Fallout 2 ja Ocarina of Time. Nuo ovat varmaan universaaleimmin tunnustettuja parhaita pelejä omassa genressään.
Mutta henkilökohtaisesti paras vuosi oli 1992. Silloin SNES tuli taloon. Muistan hyvin kun olin silloin jollain kesäleirillä viikon, ja sain vanhemmiltani sen puolessa välissä tiedon että eräs paketti oli saapunut postiin... Eipä paljon olleet ajatukset enää uimisessa ja telttailussa.
Loppukesä menikin sitten Mario Worldia tahkotessa. Nintendo-lehdet luettiin moneen kertaan läpi katsellen jokaisen SNES-pelin jokaista screenshottia, erityisesti tietysti Zelda: A Link to the Pastin. Saman vuoden jouluna sen sitten veljeni kanssa saimme, ja maagisin aattoilta ikinä oli katettu. Serkkupojilla taas oli F-Zero, jota tuli pelattua heidän luonaan ja saimme sen lopulta myös lainaksi. Hienoja aikoja, kun vuodessa oikeasti pelattiin yhden käden sormilla laskettavaa määrää pelejä.
World voittaa DK Countryn ja Kolmonen voittaa Worldin. NES-peliksi aikaansa älyttömästi edellä, sekä peruslokinnan että salaisuuksien osalta. Jättiläismaa ansaitsee vielä erikoismaininnan, voiko siistimpää ollakaan?
Tämä äänestys onkin vaikea. Jos vastakkain olisi Mario World ja Mario 3 ei ongelmaa olisi (kolmonen on piirun verran parempi ja äärettömästi merkittävämpi kun suhteuttaa julkaisuajankohtaansa), mutta nyt pitää valita kaikkien aikojen parhaan parhaan 2D ja 3D -tasoloikan väliltä. Eivät siis sinänsä ole vertailukelpoisia, mutta tasatilanteessa Mario 64 kuitenkin on kaikkein eniten nykyaikaisten pelien kehitykseen antanut peli ikinä, joten ääni sille. Toisessa taisteluparissa World saattaa saada toki jopa turpaansa, sen verran Nintendo/Mario-vihaa tällä foorumilla on.
No otetaan vielä kolmaskin "vilahdus" tähän putkeen. Enpä olisi 15 vuotta sitten uskonut että pääsen joskus ihan Tilt-ohjelmaan vieraaksi, sääli vaan ettei Jaana ollut enää kehissä. Alkaen 9.40.
Itsekin olin aika pettynyt siihen, että tuli tuo lisäanalogi näin pian julkaisun jälkeen. Siis toivuttuani siitä harmistuksesta, että laitteessa ei alunperinkään ollut niitä kahta.
Mutta tuohan on täysin virheellisesti uutisoitu ja markkinoitu. Sehän on paljon enemmän kuin pelkkä ylimääräinen analogi: mukana tulee myös kaksi olkanappia lisää. Lisäksi laitteen alaosa paksunee pyöreäksi muotoillun lisäosan myötä melkein kolminkertaiseksi, eli käsituntuma on todella erilainen (lue: parempi).
Aivan varmasti siis kohta tulee uusi malli, mutta en yllättyisi jos joku oikeasti pitäisi enemmän Circle Pad Pron muotoilusta sen jälkeenkin.
Lantrekeillä tuli pistettyä aika paljon aikaa Neo Turf Mastersiin.
Siteeraan viisasta miestä:
Lainaus
On edelleen vaikea uskoa, että menin ja oikeasti ostin itselleni Golf pelin. Tuo urheilulaji josta en ymmärtänyt ennen juuri mitään ja nelosen golf-lähetykset toivat lähinnä haukotuksia mukanaan.
Paitsi että kabinetti oli free playllä. Jumalaiset musat! Jumalainen engrish! Pwayawan, tee sho!
Kyllä, huikea peli. Oikeasti, 2D-golf, jossa pallo voi hautautua eri syvyydelle hiekkaesteeseen? Tykkään myös niistä pikku animaatioista, kun pallo osuu vaikka puuhun, niitähän on vaikka miten monta erilaista.
Morrowindissa teki erityisen vaikutuksen enchanttaus ja loitsujen teko. Oblivion oli erityisesti näiltä osin rajoittunut, mutta onneksi Skyrim oli taas askel oikeaan suuntaan. Silti Morrowindissa pystyi tekemään paljon sellaista mitä ei Skyrimissakaan pysty. Mahdollisuus tehdä taikoja joilla fyysisesti hypätä pelimaailman toiselta puolelta toiselle puolelle oli leuat loksauttava kokemus.
Erityiset propsit tosiaan tuolle skaalaamattomuudelle. Vaikka loppuluolan ympärillä onkin korkeat muurit jotka avataan vasta pelin loppupuolella, mikään ei estä löytämästä levitaatiotaikaa ja liihotella sinne kuolemaan vaikka pelin alussa.
Kyllä, varmasti tämä on vuoden peli minullekin, kenties viestini jäi Ephillekin hiukan epäselväksi. Gamespotin huomionhakuhuorat voivat mennä itseensä.
Kaksi temppeliä läpi. En oikein tykkää tuosta kilpisysteemistä. Siitä että se kuluu jos ei blockdashaa ja joutuu ostamaan uuden. Noh, miekkailu on vielä suht mallikasta, ei oikein mitään suuriä ärsyttävyyksiä tullut vastaan. Niin ja pakko nostaa hattua Nintendolle hahmosuunnittelusta. Tykkään jopa enemmän kuin Wind Wakerin hahmokaartista.
Ihme Metroid Prime vibat tulee tuosta Fi'stä ja dowsingailusta, mikä on muuten turhinta mitä missään Zelda -pelissä on nähty.
Aika pitkälti samat kommentit kuin minulla, siis jos olisin pelin alkuvaiheessa. Nyt 30 tuntia pelanneena voin sanoa, että kaikki olivat turhia huolia.
Siis perusjuonta seuraillessa dowsingia ei oikeasti Zeldaa pelanneet tarvitse, mutta lupaan että tulet tykkäämään siitä 25 tunnin jälkeen. Mutta ei siitä sen enempää.
Kertaakaan ei ole kilpi hajonnut, mutta mukana kannattaakin pitää revitalising potionia, saat kilven kuntoon ja neljä sydäntäkin tulee samalla. Pommienkin heittelyyn tottuu aika pian, tietää vaan miten paljon pitää "liioitella" käden kanssa jotta homma toimii varmasti.
Peli on kaunis katsella ja kuunnella, ja tunti tunnilta alkaa unohtamaan että liikkeentunnistamista pitäisi vihata. Se vaan oikeasti alkaa olla luonnollista, vaikka joskus huteja tuleekin.
Mutta kympin pelihän tämä ei ole, ainakaan minulle.
Jos minä olisin henkilö, joka on vapaaehtoisesti missannut 1/3 sukupolven parhaista peleistä, en niinkään olisi huolissani Nintendon inputista vaan pelkäisin ennemminkin miten suuresti Sony ja Microsoft integroivat motion/casualpelaamisen seuraaviin konsoleihinsa. Se ei tule ainakaan olemaan WiiU:ta vähemmän.
No niin. Kyllä niitä tuli muistaakseni aika monta lähetettyä. 2-3 isoa muovipussia niistä tuli täyteen. Mites muuten kävi sen Neon Genesis Evangelion pelin kanssa? Muistaakseni löysin sillo aikoinaan sen, mutta ne keräilykortit puuttu paketista, joten jäi hyllyyn. Löytykö se koko paketti jostain?
Nintendo 64 -kokoelma tuli eilen valmiiksi kun viimeinenkin japsi tipahti postiluukusta.
Joku viitisen vuotta meni yhteensä kerätessä, mutta oli se hauskaakin. Täytyy erikseen kiittää Rocky Balboaa joka aikanaan nuuski minulle muutaman tusinan japsieksklusiiveja Japanissa ollessaan, jeesasi todella paljon. MrJonesilta tuli kerran ostettua myös n. 40 peliä kerralla, mutta muuten kaikki 400+ peliä on tullut yksittäin metsästettyä.
Puoli vuorokautta meni ja toinen kone oli varattu.
Se kovempi paketti on siis edelleen tarjolla. Kannattaa miettiä tarkkaan haluaako tällaisen joskus hankkia, sillä parempaa yksilöä tuskin Suomessa eteen tulee.
Hiukan itseäkin harmitti uuteen kämpään muutettaessa kun nämä eivät mahtuneet pelihuoneeseen vaan jäivät keskelle olohuonetta. Mutta nyt kun pelimiittejäkään ei maksa vaivaa järjestää, niin eivät nämä taida arvoisensa peliaikaa enää saada, joten pitkin hampain laitan nämä kiertoon.
Eli rakkaat Naomi Universal Cabinetit myynnissä. Puhtaita, huollettuja, hyvin toimivia, kaikilla herkuilla.
Ensimmäinen kabinetti on horisontaaliruutuinen. Sisällä Naomi 2 -emolevy, GD-ROM-asema ja 3.17 netDIMM, eli kaikki pelit pyörivät. Suurin osa peleistä toki toimii jo Naomi 1 -emolevylläkin, mutta Naomi 2:ta tarvitaan muutamiin huippupeleihin (kuten Beach Spikers ja Virtua Fighter 4). Lisäksi koneessa on harvinainen tupla-BIOS, eli kytkimen napsautuksella voit vaihtaa JAP ja EUR regionin välillä (kaikkia pelejä ei ole julkaistu kaikilla alueilla). Ja lopuksi, ohjauspaneeliin on porattu ylimääräiset reiät tukemaan kuuden napin taistelupelejä. Toisin sanoen: tällä pelaat kätevästi KAIKKIA Naomi-pelejä, jotka eivät vaadi erityisohjaimia (kuten rattia), tai vertikaalista ruutua toimiakseen.
Toinen kabinetti on vertikaaliruutuinen. Tämä siis on omistettu pystysuunnassa vieriviä räiskintöjä varten, joita Naomille on julkaistu mukavat 12 kappaletta. Sisällä Naomi 1 emolevy, GD-ROM-asema, normaali DIMM ja JAP-BIOS. Nappeja 3 kpl per pelaaja. Jokainen noista 12:sta räiskinnästä toimii tällä kokoonpanolla.
On kuitenkin syytä huomata, että ruutujen suuntausta on helppo muuttaa itse. Kunhan muovisuojat kuorii näytön ympäriltä irti ja irroittaa pari kaapelia, voi ruudun nykäistä irti ja kääntää 90-astetta. Toisellakin kabinetilla siis toki pystyy pelaamaan suurinta osaa Naomin normaaleista peleistä. Hankkimalla oikeanlaiset kaapelit, voi koneisiin kytkeä myös muita emolevyjä, kuten Sammyn Atomiswaven. Molempien kabinettien napit ja joystick-nupit ovat priimakuntoisia Sanwoja. Mukaan saa myös liudan muunvärisiä Sanwa-nappeja.
Horisontaalikoneen hinta on 1000 euroa. Vertikaalikoneen hinta on 800 euroa. Mikäli vertikaalikoneen ostaja ei halua säilyttää ruutua vertikaalisena, voin kääntää sen horisontaaliseksi ja antaa mukaan EUR BIOSin samaan hintaan. Kysy ihmeessä jos kiinnostus heräsi tai jokin asia askarruttaa. Koneen saa tulla noutamaan Masalasta, eli helppo tulla autolla sekä Kehä III:ea, että Länsiväylää. Huomaa, että vaikka alla onkin pyörät, painaa kone reilusti toista sataa kiloa. Mitat: leveys 76 cm, syvyys 90 cm, korkeus 176 cm.
Tässä lista peleistä mitä löytyy. Koneiden mukana ei oletusarvoisesti tule mukana yhtään peliä. Kerro mitkä pelit kiinnostaisivat, niin aivan varmasti keksitään jokin hyvä paketti koneen ostajalle.
HORISONTAALISET PELIT: Beach Spikers (Naomi 2 GD-ROM, sports) 50€ Border Down (GD-ROM, shooter) 130€ Capcom vs. SNK: Millennium Fight 2000 (kasetti, 2D-fighting) 30€ Chaos Field (GD-ROM, shooter) 70€ Cosmic Smash (kasetti, sports) 70€ Dead or Alive 2 Millennium (kasetti, 3D-fighting) 60€ Giga Wing 2 (kasetti, shooter) 100€ Guilty Gear X (kasetti, 2D-fighting) 45€ Guilty Gear XX #Reload (GD-ROM, 2D-fighting) 35€ Guilty Gear XX Slash (GD-ROM, 2D-fighting) 50€ Heavy Metal Geomatrix (kasetti, action) 50€ Melty Blood Act Cadenza (GD-ROM, 2D-fighting) 60€ Mobile Suit Gundam: Federation VS Zeon DX (GD-ROM, action) 25€ Musapey's Choco Marker (GD-ROM, puzzle) 65€ Power Stone (kasetti, action) 60€ Puyo Puyo Fever (GD-ROM, puzzle) 50€ Senko no Ronde - New Version (GD-ROM, action) 70€ Sports Jam (GD-ROM, sports) 20€ Virtua Athlete (GD-ROM, sports) 50€ Virtua Fighter 4 Final Tuned (Naomi 2 GD-ROM, 3D-fighting) 40€ Virtua Golf + trackball ohjauspaneeli (GD-ROM, sports) 80€ Virtua NBA (kasetti, sports) 80€ Virtua Striker 3 (Naomi 2 kasetti, sports) 70€ Virtua Tennis 2 (GD-ROM, sports) 60€
VERTIKAALISET PELIT: Ikaruga (GD-ROM, shooter) 180€ Psyvariar 2: The Will to Fabricate (GD-ROM, shooter) 120€ Radirgy (GD-ROM, shooter) 160€ Under Defeat (GD-ROM, shooter) 230€
Itse olin silloin armeijassa. Ensimmäinen huoli kaikilla oli tietenkin, että palaisiko nyt ensi viikonlopun lomat, maailmanlaajuisesta tapahtumasta kuitenkin kyse. Eivät palaneet, mutta se päivä vietettiin kyllä normiaikataulusta poiketen televisiollisessa luokassa katsoen epätodellista livekuvaa Nykistä.
Joku voisi sanoa että se neljäs kone oli se tärkein, ja pistääkin miettimään millainen nykymaailma olisi jos myös se olisi perille päässyt.
Kyllähän nuo bossitaistelut on vähän sekavia ja varsinkin stealth-hahmolle todella "out of place". Ensin hiippailet vihollisten seassa, mahdollisesti tavalla tai toisella hoidellen jokusen niistä, ja sitten sinut yht'äkkiä laitetaan pienehköön avoimeen huoneeseen verenhimosen hullun kanssa.
Toisaalta onhan kuitenkin ultimate stealth-kyvystä, eli näkymättömyydestä, paljonkin hyötyä ekassa pomomatsissa. Kun olet perääntynyt jonnekin viimeisen laatikon taakse, pääset juoksemaan uuteen piiloon jo yhdelläkin energiatankilla, ja ampumaan huoletta yhden setin pomon selkään.
Koitin ensin pelata niinkuin oletan pelin haluavan minun pelaavan, suojasta suojaan välillä tulittaen. Ei tullut mitään kömpelöiden kontrollien takia.
Eih! Pelin vika!
Tai sitten ei, jos kerran oletat pelin haluavan sinun pelaavan sitä kuin Gears of Waria.
Kummallisia kertomuksia kyllä täällä. Valitetaan reittien puutteesta kun ette ole edes etsineet kaikkia ilmastointiputkia, tai valitetaan jos eteen tulee liian korkean luokituksen ovi. Kuten Kummelissa sanottiin: tervetuloa valintojen maailmaan. Oma on hahmonne, ja ei siitä ovesta sitten ole pakko mennä.
Itse olen kehittänyt stealth-hahmoa, enkä ole laittanut yhtään pistettä kestävyyteen tai aseiden käsittelyyn. Silti ne pomot vain kummasti kaatuvat. Toisaalta taas käytännössä minne vain olen menossa on hiukan epärealistisestikin lähellä ilmastointiputki, eli aina on vaihtoehto räiskinnälle. Kannattaa myös tutkia sitä pelimaailmaa noin niin kuin juonen ulkopuolellakin, sillä XP:tä ja tulee ovista ja ikkunoista, muutaman piilotetun Praxis Kitin lisäksi siis.
Näytä kirjoitukset
