Layton vs. AA nasahti tänään postiluukusta, ja OSTikin on matkalla. Pari tuntia paineistan vielä kouluhommia, ja sitten kääriydyn loppupäiväksi 3DS:n ympärille.
Oliko kukaan muu tilannut/aikeissa tilata peliä, vai joudunko mehustelemaan koko stoorin läpi yksin?
Ikinä en ole Plussastani maksanut täyttä hintaa, noita tarjouksia on sen verran tasaiseen tahtiin ihan siellä Storen puolella. Kannattaa tosiaan odotella diili ja ostaa kerralla se vuosi tai pari, niin saa sitten rauhassa nauttia jäätävästä määrästä "ilmais"pelejä joka kuukausi. Ehdottomasti elämäni paras subscription, helposti.
Ja jos asialla on nyt kiire jonkin pelin vuoksi, niin aina voi heittää kuukauden kehiin ja lunastaa kaikki sinä aikana tulevat vähänkään kiinnostavat pelit talteen. Maksaa parillakin latauksella itsensä takaisin, plus se PS4-nettipeli, jos siellä jotain pelattavaa on.
Oddworld-pelit olivat kyllä valovuoden aikaansa edellä. Jos tämä peli tulisi vasta nyt remaken muodossa ensimmäistä kertaa pihalle, voittaisi se todennäköisesti kaikki mahdolliset vuoden indie-peli -palkinnot.
Se on varma. Tämä "cinematic platformer" -genre on tosiaan aina ollut vähän vaikea pala ja kaksiteräinen miekka, mutta Oddworldit tekivät sen kerralla täydellisesti. Pohjalla on sama blokkeihin perustuva pelimekaniikka, mutta selkärangastaan huolimatta pelaaminen on silti orgaanista ja sujuvaa. Lisäksi pulmat ovat uskomattoman nerokkaita ja universumi järkyttävän kiehtova. Exoddushan on ollut oman all-time top-listan kärkipäässä jo vuosia.
Oddworld: Abe's Oddysee - New 'n' Tastysta uutta traileria ilmoilla:
Lisäksi Caddy oli käynyt Just Add Waterilla tekemässä lafkan pomon ja Lanningin kanssa pikku haastista pelistä ja Oddworldista yleensä:
This game. Tuli sitten tänä vuonna (toivottavasti suunnitelmat pitää) tai ensi vuonna, niin ko. vuoden peli se on, aivan taatusti! Pohjamatsku on parasta mahdollista, peli näyttää upealta ja mikä parasta - kerrankin remake on oikeasti oikeutettu ja hyvistä lähtökohdista tehty. Oddysee on aina ollut stooriltaan ja miljöiltään se sarjan vahvin osa, mutta pelillisesti jää ikävä kyllä rankasti Exodduksen jalkoihin. Nyt saadaan viimein tämä sarjan klassisin osa parhailla mahdollisilla pelimekaniikoilla. Unohtamatta toki sitä, että kaikki on tehty rakkaudella uusiksi, sopivassa suhteessa vanhaa kunnioittaen ja tarvittaessa parantaen. Toivottavasti liialliseen parhauteen ei voi kuolla.
Noniin, oltiinhan täälläkin huomattu että Professor Layton vs. Ace Attorney julkaistaan viimein Euroopassa tämän kuun lopussa? Heitin itse juuri Amazoniin ennakkotilauksen, ja Phoenix/Layton-päissäni heräteostostelin pelin massiivisen kolmen levyn soundtrackin Japanin suunnalta kaupan päälle. Todella kovia versioita vanhoista musiikeista plus roppakaupalla uutta kamaa molempien pelisarjojen säveltäjiltä. Kyllä käy.
Itse peliin olen tarkoituksella perehtynyt ihan todella vähän. Proggis on ollut alusta asti niin mielenkiintoinen, ettei sen hankkimista ole tarvinnut paljoa arvuutella. Toivottavasti kombo toimii.
Reititinhommat. Saatiin muuton myötä viimein kunnon Welho-yhteydet (100 megaa) kämpille, ja samalla uusisin WLAN-reitittimen vanhasta Elisan katastrofista oikeasti hyvään. Kämppä on rivarineliö kahdessa kerroksessa, joten kantamalla alkaa olla jo väliä. Lisäksi luonnollisesti, mitä nopeampi sitä nopeampi, varsinkin kun omaa konetta en juurikaan piuhan nokassa roikota. Hyvään langattomaan yhteyteen satsaisi siis nyt mielellään.
Noita D-Linkejä on tullut katseltua pääosin. Vanhan kunnon DIR-615:n (iänvanha, mutta perushyvää superhalvalla edelleen) lisäksi ainakin DIR-655:n pitäisi varmaan olla aika jepa. Ciscoja koitin Tanin fiilistelyjen vuoksi kans katella, mutta mikään malli ei oikein noussut ylitse muiden, enkä saanut niistä siis kiinni. Nuo katsomani ovat kuitenkin kaikki single bandeja, ja dualista olisi käsittääkseni nimenomaan kantomatkassa ja nopeudessa iloa. Aika pian silmää alkoikin tökkimään tämä Asuksen RT-N56U. Rokkaillut noita testejä kohtalaisesti ja on lisäksi mm. CNETin ja Engadgetin arvosteluissa tykätty. Sen mitä näistä ymmärrän, niin vaikuttaa ihan näppärältä. Varsinkin, kun hintakin on käytännössä sama kuin DIR-655:llä. Asus reititinvalmistajana on kuitenkin ihan mysteeri allekirjoittaneelle.
Jos jollain on mietteitä näistä, tai muita moderneja mutta huokeahkoja huippureitittimiä suositeltavana, niin nyt saa taas ampua. Viime aivoriihestä täällä on kuitenkin tovi. :b
Kuuntelin noista uusista pari ekaa sekä Scorch 'N Torchin. Viimeisen aikana kylvin sellaisessa kylmässä hiessä, että pakko jättää loput myöhemmäksi. Ei viitsi kuitenkaan mennä töihin housut täysin mällissä. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että tämä peli tulee olemaan kovempi juttu ääniraitansa kuin pelillisen antinsa vuoksi. Mikä on paljon sanottu, kun ottaa huomioon kuinka päräyttävä peli sieltä varmasti tulee. Ei perkele.
Lantun postaamista klassikoista. AA on tosiaan uskomattoman hieno, eikä mua edes päämelodian soundi haitannut. Täydellinen uusiointi. SS taas. Onhan siinä makeeta se, että biisi on samalla tunnistettava ja näin erilainen. Tuo pan-huilun loikkiva ja äkkikatkeava soundi ei vaan sovi omassa korvassa alkuperäisen pehmeiden, kirkkaiden ja pitkien sointujen tilalle. Vähän liiankin erilainen siis. Mielenkiintoinen kipale kuitenkin!
Toivottavasti älyävät työntää tästä isoa soundtrack-pakettia ihan levylle asti. I'd buy that shit so fast.
Yksi ylimääräinen klikkaus, yhyy. Toki tämäkin on tottumuskysymys. Hyvin voisi heivata koko palkin hiiteen ja käyttää pelkästään osoitepalkkia.
Ite totuin Opera-aikana ctrl+# -pikakomentoon, jolla pääsee yhdeksään useimmin vierailtuun sivuun hemmetin kätevästi. Nykyäänkin, vaikka mulla on kans Firefoxissa yläpalkissa bookmarkit näkyvillä, on siinäkin ne yhdeksän kovinta erikseen ja loput varalta kansioissa. Ja addonilla sai onneksi tutun systeemin tähänkin. Pääasiassa siis liikun näppiksellä, silloin tällöin klikkailen palkista hiirellä, ja tosiaan aika monesti tulee vaan mentyä osoitepalkin kautta.
Saa varmasti lisäosana muihinkin selaimiin, mutta parempia vaan, jos ei tarvitse mitään asennella.
YouTube Center on ainakin Firefoxilla aivan välttämätön addon, jos haluaa saada YouTubesta käytännöllisen. Koko sivusto on kyllä aivan uskomattoman surkeasti toteutettu. Miten helvetissä sisältöä ei osata keskittää ruudun keskelle? Ja videoikkunakin on normaalisti kärpäsen paskan kokoinen.
Noniin, ihan vasta vaihdoin Operasta, joka päätettiin parin iteraation aikana rampauttaa täysin käyttökelvottomaksi kikkareeksi, Firefoxiin. Täytyykin siis tämä addon tsekata.
Pahimpia oli ennakoiva tekstin syöttö. En tajua edes tämän tarkoitusta. Qwerty näppäimistöllä kirjotetaan niin ennakoiva syöttö on aivan perseestä. Pahinta oli että se korvasi omat sanat täysin. Esim. englannin kirjoittaminen ei onnistunut käytännössä ollenkaan. Otin kaikki sellaiset paskat pois ja nyt onnistuu (tämänkin) kirjoittaminen hyvin.
Tuokin on vähän toteutus/tottumiskysymys.. Esim. Swiftkey keyboard on loistava ja perustuu nimenomaan ennakointiin ja sanojen korjaamiseen.
Toki nuo valmistajien omat viritelmät on yleensä melkoisen surkeita.
Jep, itse en kans jaksaisi ilman ennakoivaa tekstinsyöttöä niiden virtuaalinäppiksellä välttämättömien typojen kanssa. Swiftkey oppii nopsaan tuota käyttäjän perusvokabulaaria eikä englannin kirjoittaminenkaan ole ongelma, kun ohjelmaan saa kerralla useamman kielen sanakirjat aktiiviseksi. Suosittelen kokeilemaan.
Ostin eilen VLR:n eShopista kun lähti halvalla. 999 oli mahtavan vangitseva kokemus ja odotukset ovat kovat tämän jatko-osankin kohdalla. Ihmetyttää miksi en ole tätä aikaisemmin pelannut, vaikka pidän 999 yhtenä parhaana DS-pelinä.
Olikos muuten nuo Save-bugit korjattu tähän latausversioon?
Tuohon en osaa vastata, mutta oli tai ei, niin se on helppo kiertää sillä, ettei tallenna ikinä kesken puzzle-huoneen. Niiden alut ovat kuitenkin sen verran ilmeisiä, että ennakkotallentaminen on helppoa.
Itsehän en ole sarjan pelejä pelannut, vaikka kaikkien kehujen jälkeen kovasti kiinnostaisikin. Ehkä voisi harkita 999 etsimistä jostain halvalla. VLR jäisi silti toistaiseksi kokematta 3DS puutteen takia. Silti aina todella harmillista kuulla tällaisia ikäviä uutisia, joissa ne oikeasti kiinnostavat ja erilaiset pelit jäävät vaille ansaitsemaansa huomiota ja rahoitusta.
Kickstarter lienee pois kuvioista, mutta Indiegogo saattaisi toimia. Sivusto tuli Kotaro Uchikoshille yllätyksenä mutta twiitissään vaikutti kiinnostuneelta.
Voih, onpa ikävä tosiaan kuulla. Toivottavasti koittavat crowdsourssata, tukisin ainakin itse projektia mielelläni ennakkoon. Sen verran vaikuttavia ja nimenomaan omintakeisia pelejä kaksi aiempaa osaa ovat.
Virtues Last Reward on aikka tymäkkään 12.49e hintaan tuolla eshopissa. Pitääkö ykkösosa olla pelattuna vai onko tämä kokonaan erillinen peli. Oon kuullu että hyvä peli että vois. Onko jotain käryä kellään?
Ei tartte olla pelattuna. Joistakin asioista saa toki enemmän irti, jos 999 on pelattuna, mutta pääasiassa kyseessä on täysin erillinen tarina. Ja erittäin kovahan se on, eli tuohon hintaan aika lailla pakkotyyppaus. Kaikille.
Jännästi on tämä sooloprojekti mennyt ihan täysin ohi. Vaan kiinnostaa kyllä! Arvostan kuitenkin itsekin Rosan luomia tarinoita ja tunnelmia kovasti, ja niiden naittaminen Holopaisen eeppisyydentajuun tuntuu luonnolliselta. Lisäksi "sinkku" on tosiaan siisti. Eiköhän tämä ostoon heilahda.
Nettipelaaminen unohdettu täysin ja ei Wii U'lle tai 3DS'lle kukaan täysjärkinen uskalla ostaa digitaalisia pelejä, elleivät maksa tyyliin euroa.
Mihis nämä olettamukset perustuu?
Omistat pelit tasan siihen asti kunnes laitteesta aika jättää/myyt/vaihdat laitteen.
Eikös vastikään 3DS:llekin ilmaantuneen Nintendo Network ID:n avulla pidetä jo kirjaa käyttäjän latauksista? Ja se modernimpi tilisysteemikin lienee kehitteillä, mutta käsittääkseni tuon pitäisi jo turvata digiostokset jossain määrin.
Wadap, missäs jengi pelissä heiluu? Oma eteneminen on ollut aika tasaisen rauhallista, kun ei loman alkumaratoonien jälkeen ole ihan yhtä pitkiä sessioita ehtinyt vetää. Tunteja on sisässä jotain 20-30, ei muista nyt tarkkaan, ja Chapter 3 taitaa olla menossa. Yleiseen fiilistelyyn, sidequestaamiseen ja jobien testailuun on kulunut tuosta ihan hyvä siivu. Tekemistä ei noiden tehtävien puolesta ole ollut ihan älyttömästi, mutta peli tarjoaa niin kivasti ajanvietettä mikromanageroinnin muodossa, että tunnin sen kun lipsuvat käsistä. Lisäksi kaiken tekeminen on ilo, kun pelin rakenne, valikot ja pelimekaniikat on mietitty ja hiottu loppuun asti. Näiden tiettyjen modernien neppien jälkeen voi tosiaan muiden ropejen pelaaminen olla allekirjoittaneelle entistäkin vaikeampaa, kun nyt kaikki sujuu niin sutjakkaasti, että.
Ja ne musat! Hemmetin kovia biisejä. Erityisesti special-teemojen pyörteessä menee vastuksen kurmottaminen aina about itkunsekaiseksi parhauden pyörteeksi:
Nyt jälkijunassa tekisi mieli ostaa se keräilyversio, ihan vaan rispektistä, mutta jäänee sijoittamatta. Still, tykkään Bravely Defaultista tosi paljon! Pakko siis kiitellä tästä ensin jutelleita. Ilman lautakommentteja olisi peli ihan varmasti jäänyt testaamatta.
Aikanaan Kickstartattu, kovinkin legendaarinen Double Finen seikkailupeli Broken Age on nyt viimein ulkona. Ensimmäinen osa asentuu juuri koneelle. Voi olla, että ei viitsi aloittaa pelaamista nyt, koska siinä heittäisi huomiselle hellät hyvästit. Ja toisaalta kiireellä en halua pelin pariin sukeltaa, vaan nauttia siitä pitkään ja rauhassa heti ekasta kerrasta lähtien. Eniveis, onpahan kaikki viimeisen päälle valmista, kun sopiva hetki viimein koittaa.
Yhhyh, pelottavan kovat odotukset.
EDIT. Ai niin, tavalliset kuolevaiset pääsevät myös pelin pariin 28.1. eteenpäin. Ulkona on tosiaan vain Part 1, mutta kakkososan saa tämän ostettuaan ilmaiseksi, kunhan se valmistuu. Voinee aika varauksetta suositella, jos klassiset point&clickit napostelee.
EDIT2. Steamin esittelytekstistä:
Lainaus
"They said adventure games were dead, but then Broken Age punched its hand out of the grave and grabbed you by the wrist and you screamed just like in the end of Carrie except what you screamed was "I love adventure games so much!" And sorry I spoiled the end of Carrie."
Key Features:
- Pointing - Clicking - Original soundtrack, composed by Peter McConnell, recorded by the Melbourne Symphony Orchestra - All-star voice cast, including Elijah Wood, Jack Black, Jennifer Hale, Wil Wheaton, and Pendleton Ward - Dialog Trees! - Some jokes. Unless you don't think they're funny, in which case we totally weren't trying to be funny. - A whole bunch of awesome PUZZLES - This one really hard puzzle that you won't get but you'll look it up online and not tell anybody - All your hopes and dreams
Ostinpas itsekin pelin pari päivää sitten. Vajaa kymmenen tuntia pelattu, ja olen virallisesti koukussa. Pelin tunnelma on kiva, stoori alkaa saamaan vauhtia, miljööt ovat upeita, biisit siistejä ja pelaaminen tosiaan niin sujuvaa että. Jobeja ei toistaiseksi ole kuin neljä, eli kaikille sopivasti erit, mutta on selvää, että erilaisten skilliyhdistelmien tekeminen tulee olemaan järkyttävän siistiä. Simppeli ja kuitenkin syvällinen järjestelmä. Tykkään!
Battlestar Galactica (2004) ja Heroes löytyvät nyt ainakin palvelusta. Myös moniin ennestään Nettarista löytyviin sarjoihin on tullut uusia kausia katsottavaksi. Iltaan mennessä tullee varmaan esiin kaikki mitä tänään on lisätty.
Loistavia uutisia! Äkkivilkaisulla ainakin Fringe ja Californication ovat saaneet neljännet kaudet, joita onkin jo odoteltu. Illan suunnitelmat ovat yllättäen selvät! :b
Juuri napsahti läpi. Vastaavat luvut 21259 ja 2. Hirveän vaikeahan tämä ei ollut, mutta kuten sanoit, miellyttävää pelattavaa. Ja tiettyjen kamojen etsimisessä oli kyllä hommaa. Joku piece of heart ainakin puuttuu edelleen, kun toinen sydänrivi on yhtä vaille täynnä. Maiaiamiamaiat piti toki haeskella kaikki. Aikaa läpipeluun livahti 21:44 ja keskimääräinen session pituus 1:16. Se on kohtuullisen paljon kannettavalle pelille, mutta eipä ihme: imua tästä ehdottomasti löytyy. Hero Mode jossain vaiheessa läpi, mutta ei nyt kuitenkaan heti perään.
Himottaisi hankkia Bravely Default heti perään, mutta taidan palata hetkeksi uusintakierrokselle kesken oleviin peleihin, kuten DKC Returnsiin ja Luigi's Mansion 2:een. Haaveissa olisi myös New Leafin talvikylän fiilistelyä.
Oli tarkoitus vääntää tämä tenttiviikko alta pois ennen näiden miettimistä, mutta kun nyt aloit kuumottelemaan(lue. mitä vaan, että ei tarttis päntätä).
Vuoden paras peli (GOTY)
Rayman Legends, hands down. Uskomattoman sulavaa tasoloikkailottelua, jossa häkellyttävä visuaalinen anti, nerokas kenttäsuunnittelu, timanttinen ohjattavuus ja haaste kohtaavat täydellisessä tasapainossa. Jo Origins vei peliä seuraavalle tasolle, ja Legends pisteli lisää pökköä pesään, kuten jatko-osan kuuluukin. Pikkusisarelleen Legends jäänee toiseksi ainoastaan vaikeustason korkeudessa, mutta tekemisen määrä ja miellyttävyys onkin sitten ihan eri tasolla. Ihanata.
Vuoden paras wanha peli
Tähän olisi muutamakin tapaus, mutta ehkä eniten kiksejä irtosi siitä, kun ostin vahvasti jälkijunassa Katamari Foreverin. We Love Katamari oli ehdottomasti yksi PS2-aikakauden hurmaavimmista - ja oudosti myös koukuttavimmista - peleistä, ja KF tarjoilee täysin vastaavan hullunkurisuuden ja haastavuuden pyörremyrskyn.
Vuoden pettymys
Mietitäänpä.
Vuoden yllättäjä
Paremman puutteessa Last Of Us. En olisi uskonut tämän pelin tarjoavan niin vahvaa tarinaa tai niin uskottavia hahmoja, kuin se tarjosi. Lisäksi yllätys oli se, että vaikka ostin pelin omista intresseistä, rakastui kihlattu siihen myös, ja peli koettiinkin alusta loppuun yhdessä. Vaimo ei uskaltanut pelata itse, mutta katsoi ja eli mukana täysillä. Yleensä me tykätään vähän eri jutuista peleissä, joten oli supersiistiä, että tiet kohtasivat näin osuvasti Last Of Usin parissa.
Vuoden nintendopeli
Tässä Nintendo/kannettavat-akselilla käydään tänä vuonna helvetin kovaa kilpailua. Kolme on omaan makuun ylitse muiden, ja Nintendo-kategoriaan pudotan ehdottomasti The Legend Of Zelda: A Link Between Worldsin. Tässä vaiheessa on pari linnaa vielä tekemättä, mutta jo nyt voin sanoa, että ehdottomasti vuoden kovimpia pelejä, ja hyvin mahdollisesti paras Zelda koskaan. Nerokas sekoitus modernia sulavuutta ja nostalgiaitkuja, jonka parissa puhdas ja viaton pelaamisen riemu on tosiasia. Puzzlet ja linnat saisivat ehkä olla pidempiä, mutta kannettava alusta tuonee omat vaatimuksena. Mieluummin jään kaipaamaan lisää kuin tukehdun pakkopullaan. Lisäksi luolastojen suunnittelu on paljolti nerokasta ja käyttää kerrankin myös 3D-ominaisuuksia upeasti hyödyksi. Ja se ruudunpäivityksen määrä. Nintendoes what others don't, olkootkin että tätä parhautta odotellessa sarja on kompastellut ja pitkään.
Vuoden pleikkaripeli
Olisi kiva äänestää jotain muuta, kuten Dark Arisenia, joka oli tottakai hemmetin kovaa kakkaa. Still, Rayman Legends nyt vaan oli parasta jota konsolilla tänä vuonna oli tarjota.
Vuoden boxipeli
Pass, ainakin toistaiseksi.
Vuoden PC-peli
Harvinaisen PC-pelitön vuosi. Pitää katsoa ajan kanssa, olenko pelannut mitään tähän sopivaa.
Vuoden ladattava peli
Phoenix Wright: Ace Attorney - Dual Destinies. Yhden elämäni suuren rakkauden uljas paluu palkitsi todella paljon. Ei vuoden parasta 3DS:llä, mutta tämä nyt johtuu lähinnä siitä, että konsoli rokkaa ku muthafuka. Silti, oikeussalidraama konseptina on edelleen nerokas ja sekä hahmogalleria että tarinan koukut tutun hapokkaita. Lisäksi Phoenix kumppaneineen näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan! Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa näin montaa vuotta.
Vuoden kannettava peli
Tässä heiluu Pokemon X vahvasti hollilla, mutta lopulta vaikuttavampi kokemus on ollut se kolmas kovista 3DS-tapauksista, eli Animal Crossing: New Leaf. About sata tuntia leppoisaa virtuaalielämää, hyviä arvoja ja loputtomia vaihtoehtoja. AC-pelejä en ollut aiemmin juurikaan pelannut, ja yllätyin täysin kuinka vahvasti peli vei mukanaan. New Leaf on myös täydellinen tapaus tässä kategoriassa, sillä se käyttää kannettavan laitteen ominaisuudet nerokkaasti hyväkseen. Lisäksi koko pelityyppiin sopivat lyhyet visiitit silloin tällöin missä vaan kuin sohva huoneen nurkkaan.
(Bravely Defaultilta odotan kans paljon, mutta se jää tosiaan ensi vuoden puolelle.)
Suosittelen tsekkauttamaan munuais- ja kalsiumarvot kertaalleen jos syöt vuoden ympäri 125ug/vrk, varsinkin jos tulee syötyä Buranaa tai muita tulehduskipulääkkeitä.
Minkälaisia määriä suosittelisit D-vitamiinia vetämään talviaikaan? Entä kesällä?
Mä katsoin tällä kertaa vertailun vuoksi 2D-version, eikä CGI:n kämäisyys mene pelkästään HFR:n piikkiin. Monissa kohdissa, kuten kultavyöryssä, Azog-taisteluissa ja jokitakaa-ajon joissain kohdissa, oli CGI:n käyttö tuskallisen selvää. Yleisestikin Hobitti-leffoissa on ollut vähän halvempi fiilis kuin LOTReissa. Tuntuu, että aiemmin tehtiin enemmän juttuja maskeerauksen, pienoismallien ja muun käsinkosketeltavan median kanssa, kun taas nyt luotetaan liikaakin noihin tietokone-efekteihin. Ei mitään hajua, ovatko toimintamallit oikeasti muuttuneet, mutta sellainen olo teatterin penkissä tuli.
Toinen seikka, josta en ole ihan varma, on fanipalvelun määrä. Tässäkin osassa kumartelua LOTRien suuntaan on valtavat määrät. Gandalf murtaa kivistä siltaa tulta ja pimeyttä vastaan, pimeästä nurkasta tuijotellaan Fro...eiku Thorinia Pomppivassa Ponissa, (aivan liian vanhan näköinen) Legolas surffaa kaikella mitä käsiinsä saa ja näin edespäin. Tottakai nämä muistelot ovat sinänsä parhautta ja sekä piilotettuja että selvempiä nyökkäyksiä on oltava. Tällaisenaan en kuitenkaan osaa päättää, ovatko kaikki nuo viittaukset tosiaan upean nostalgisia pikkujuttuja, vai onko koko Hobitti-trilogia käytännössä yksi iso muistutus siitä, että ne kovimmat leffat on jo tehty.
Oli miten oli, The Desolation Of Smaug on oikein viihdyttävä. Kuten sanottua, toimintaa on huomattavasti ekaa osaa enemmän. Itseäni ensimmäisen osan rauhallisuus ei tosin ikinä haitannut, joten en tiedä tekeekö tämä kakkosesta paremman vai ei. Varmaan homma sujuu aika luonnostaan niin, että ensin pohjustetaan, sit aletaan tykitellä. Onhan Fellowshippikin rauhallisin LOTR-kolmikosta. Mielestäni Hobitin liitteillä täytetty stoori kantaa oikein kivasti kolmen leffan läpi, ja vaikka elokuvien laatu ja motiivit ajoittain mietityttävätkin, katson nämä kyllä ihan mielelläni. Se on kuitenkin selvää, että LOTRien tasosta jäädään selvästi vajaaksi.
Itse sain tuossa kandin tutkinnon viimeisen palautuksen sisään, ja seuraavaksi aamupäivänäytökseen tsiigaileen uus Hobitti. Olo on kohtalaisen kevyt. Ensi viikolla ois vielä tenttejä, mutta ne menee rutiinilla. Nyt on isoimmat möröt ennen joulua paketoitu.
Itse sain viimein ostettua A Link Between Worldsin. Ei varmaan tule kellekkään enää yllätyksenä, mutta tämä peli on puhdasta nautintoa. Niin kaunis ja sulava, niin vapaa ja valloittava. Viisi tuntia siis vasta takana (parissa istunnossa), parhaat pulmat taatusti edessä, ja jo nyt olen myyty.
Olisin todennäköisesti ostanut ennemmin tähän hätään Bravely Defaultin, hypepäissäni, mutta lähipelikaupassa sattui olemaan vain Zeldaa. Yllättäen ei kaduta yhtään. Juuri näin tämän pitikin mennä. Pitkä viikonloppu Hyrulessa tulossa. Lupaa heikkoa ensi viikon tenteille, mutta so not.
Aika heittää jouluavataria kehiin! Rakastan näitä pieniä vesseleitä New Super Mario Bros U:ssa.
Kattelinkin että heittääpä joku uusi trolli asiallista läppää, kunnes tajusin sen olevan Epi uudessa asussa.
Tästä joutuu kyllä tasaiseen tahtiin kärsimään. Avatar on niin paljon tehokkaampi tapa tunnistaa postaajat kuin tekstimuotoinen nimimerkki, että niihin tulee luotettua huomaamatta tosi paljon. Sitten on uuden avatarin kanssa hyvän aikaa ihan hukassa, ennen kuin siihenkin tottuu. Verrattavissa suoraan siihen, että tosielämän kaverit vaihtaisivat kasvojaan tietyin väliajoin.
Itse potkaisin käyntiin tuon BBC:n uuden Sherlock-sarjan (meillä päin huikeasti "Uusi Sherlock), kun sitä joku netissä kehui. Ja kyllä, parin jakson perusteella tykkään kovasti. Hupihan on sinänsä lyhytikäistä, että sarjan tuotantokaudet ovat kolmen jakson mittaisia, eikä Suomi-flixissä ole toistaiseksi kuin yksi kausi. Kaiken kaikkiaan jaksoja on olemassa kuusi (kaksi kautta), mutta kolmas satsi on jo varmistettu. Jaksot kuitenkin ovat puolentoista tunnin mittaisia, mikä istuu rikossarjalle hienosti. Näin mysteerivyyhtejä ja hahmonkehitystä keretään harrastaa paljon rauhallisemmin. Eniveis, helppo pikkuproggis, eli kannattaa testata jos näitä ei ole vielä nähnyt. Ainoa miinus on hajoaminen uusien jaksojen odotteluun. :b
Ai niin, päärooleissa ovat moderni Khan ja nuori Bilbo! So there's that.
Näytä kirjoitukset
