"Captain Marvel oli hemmetin hyvä!" sanon kaverilleni. "Ei voi olla." "Miksi ei?" "Eihän sillä ole edes lihaksia."
Joillekin tekee tiukkaa katsoa, kun Captain Marvel operoi Brie Larsonin fysiikalla Marvelin universumissa tavalla, jota Iron Man, Kapu ja jopa Thor voisivat pitää mittatikkunaan.
Esikertomuksia on tehty, ja tehdään, mutta hyvät erottuvat huonoista nopeasti. Captain Marvelissa hyvyys siivilöidään sillä, että sen rooliin on saatu erinomainen näyttelijä, joka pystyy vaivatta pitämään hahmonsa supersankaruudesta huolimatta myös inhimillisenä – elementti, jolla Marvel on tehnyt suurimman eron pahimpaan kilpailijaansa. 90-lukulainen teema potkii myös kivasti, eikä haittaa ole siitäkään, että Marvelin seurassa on suuren osan elokuvaa nuoreksi meikin ja tekniikan ihmeiden avulla taiottu Fury.
Kävin kanssa katsomassa. Jacksonin nuorennos lienee parasta, mitä valkokankailla on nähty, sillä uncanny valley -ilmiö ei iskenyt päälle missään vaiheessa. Furyn ja Carolin läpänheitto oli viihdyttävää, elokuvassa on pari oikein mainiota toimintakohtausta, kissafanaatikoille tarjoillaan kikatushetkiä ja ysärinostalgia tosiaan tuntui mukavalta.
Elokuva on myös tyylillisesti vähän levällään. Kaiken kaikkiaan aika kädenlämpöinen kokemus. Katsoo kyllä kerran, mutta ennen kaikkeahan tämä on vain pikaporras kohti Endgamea. Toivottavasti Brie saa kunnon purtavaa silloin, sillä tykkään näyttelijästä kovasti, mutta nyt eväät jäivät kässärin/ohjauksen puolesta aika laihoiksi.
Vuosien varrella todettu välimallin jätkän peukkusääntö: Kun erittäin syvissä vesissä uiva progebändi julkaisee vähän suoraviivaisemman levyn, allekirjoittanut tykkää. Mielikuvitusta ja taituruutta on yleensä silloin edelleen mukana, mutta excessive wankeryn sijaan hommassa on pointtia ja suuntaa, ja konseptit pysyy hanskassa. Sama pätee myös silloin, kun vauhtirunttausmetallibändi julkaisee hieman rauhallisemman/kokeilevamman levyn. Munakkuutta löytyy yleensä edelleen, mutta samalla hommaan on saatu melodiaa ja tasoja.
Staminan uusin on vahva esimerkki jälkimmäisestä. Bändillä on ollut pari ihan hauskaa raitaa, sillä kukapa ei voimaantuisi huutaessaan keikoilla "viisi laukausta päähän riittää", mutta sen kummemmin ei tyyli ole koskaan napannut. Taival on kuitenkin ihan eri maata. Tamppaamaan pääsee edelleen, mutta mukana on roppakaupalla myös maalailevaa ja kaunista materiaalia. Kokonaisuus tuntuu ensi kertaa omaan makuun tasapainoiselta, ja muistuttaa usein mm. Mokoman myöhempien aikojen materiaalista tai Standing Ovationista. Kolmiosaisen Metsästäjä-saagan lopussa eritoten meinaa oikeasti tulla itku, niin komeaa on soundi.
Alta yksi Tubesta löytyvä sinkku referenssiksi, ja perään vahva suositus kuunnella koko levy. Tämän jälkeen Staminan tuleva materiaali on aivan eri tavalla seurannassa kuin tähän asti.
Samaan syssyyn pitää vielä mainita omasta lempialbumista vuodelta 2018. Polyphian uusin on omissa kirjoissani melko lailla täydellinen ja todella uniikki paketti. Kitara- ja bassovetoinen yhdistelmä mathrockia, progea ja ajoittain aika rehellisesti R&B:tä lähenteleviä rytmejä groovaa ku mikäkin. Levy on lähes täysin instrumentaalinen ja tällä materiaalilla näin kuuluukin olla, jotta upea soitto pääsee etualalle.
Jonkun korvaan Polyphia saattaa toki kuulostaa juuri siltä paljon puhutulta turhalta neppailulta, mutta omaan makuun tässä leikitellään sopivasti siinä rajoilla. Tarkemmalle kuuntelijalle on tarjolla runsaasti tekstuuria, yksityiskohtia ja aivot sulattavia rytmityksiä, mutta päälle on tuotu aina kokonaisuuden kasaan sitovia isoja linjoja. Lisäksi biisit ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta alle 4-minuuttisia ja koko albumi vain 36 minuuttia, mikä estää materiaalia karkaamasta taivaanrannan maalailuksi.
Alla pari poimintaa Tuben puolelta, mutta jälleen vahva suositus kuunnella koko levy läpi. New Levels New Devils on yllättävän monipuolinen paketti, joka sisältää kaikkea melankolisista metallisoundeista lähes David Wise-maisen maalailun (lempibiisini Drown väliosiot) kautta niihin todella funkahtaviin grooveihin. Kokemuksesta voin kertoa jo tässä vaiheessa, että kokonaisuus kestää valtavan määrän kuuntelua ja antaa pikkuhiljaa aina jotain uutta, kun biiseihin pääsee syventymään.
Toisaalta, tasatilanteessakin valitsisin itse mieluummin julkisen, sillä omissa kirjoissa juuri ratissa istuminen on hukka-aikaa - itsekseen kulkevassa välineessä voin pelata, katsoa videoita, lukea tai tehdä töitä. Vaan nämä ovat jälleen näitä, että meistä on moneksi.
No joo, autolla ajaessa ei toki voi esimerkiksi läksyjä tehdä mutta podcasteja tai äänikirjoja voi kuunnella
Tottahan se on! Melkein yhtä monipuolista omaa aikaa siis.
EDIT: Palaan vielä vähän tuohon eri autojen päästö- ja kulutuspuoleen, ja HeinZin viimeisimpään.
Mutta kyllä tässäkin pieni paradoksi on vaikka kuinka olisi sähköauton puolella: Se soveltuu ennen kaikkea lyhyeen ja pieneen ajoon, mutta päästöhyödyt tulee pidemmässä ajossa. Minä myönnän kyllä sähköauto on pitkässä juoksussa ympäristöystävällisempi ja tulevaisuudessa hyvinkin todennäköisesti meikäläisenkin käyttämä auto. Mutta turha puhua mistään pensaasta jos omat päät on pilvien peitossa. Ideaali teoria on aina eri asia kuin käytäntö. Varsinkin arjen käytössä.
Vieläkin jäi vähän epäselväksi, että miksi sähköauto soveltui lyhyeen ja pieneen ajoon. Oliko tämä taas sitä, että ei pääse yhdellä latauksella Nuorgamiin ilman pissataukoa, vai tarkoititko jotain noita TM:n lukuja päästöaiheesta?
Eniveis, TM:n artikkeli on tosiaan perusteellisin, mitä itse olen päästöaiheesta löytänyt (vaikka ei tosiaan ota vieläkään kaikkea polttisten taakkaa huomioon), ja on hyvä nähdä, että se edes vähän sai järkeä noihin uumoiluihin sähköautoilun piilevistä ympäristöuhista. :b Ihan selvää tosiaan on, ettei tässä ideaaleja ratkaisuja ole, ellei jää suosiolla kotiin ja pidä valoja kiinni. Kaikki ajoneuvot tuottavat päästöjä jossain vaiheessa, ainakin kunnes päästään siihen kolminaisuuteen, että alla on Muskin nollapäästöinen hifibiili, joka on tuotettu 100 prossaa aurinkovoimalla ja joka saa sähkönsä kodin pihassa 100 prossaa naapurin koskivoimasta. Tarttee siis tasapainotella kunkin sen kanssa, että mitä oikeasti tarvii, mihin on varaa, ja minkä verran on valmis tinkimään siitä kaikkein kätevimmästä joka minuutin säästävästä ja vähiten muutosta vaativasta arjesta. Se on ihan okei, kunhan toivottavasti tekee päätöksensä hyvässä tiedossa eikä esim. sen perusteella, että jokin yksittäinen juttu kertoi sähköautojen olevan huonoin mahdollinen vaihtoehto luonnolle, yhdistäen pienimmät markkinoilta löytyvät kantamat pahimman mahdollisen paikalliscasen sähköntuotannon päästötaakkaan Euroopan tasolla.
Kannattaa ottaa huomioon, että muilla ihmisillä voi olla erilaisia tarpeita muutenkin kuin tuon arjen luksuksen tai tottumusten vuoksi ja vaikka ei olisikaan seitsemää lasta. Mites mökille meneminen? Mitä jos ei halua käyttää viikossa kymmentä tuntia ylimääräistä matkusteluun? Mitäs jos pitää mennä jonnekin vähän syrjemmälle, mihin ei välttämättä mene kunnolla julkista liikennettä? Se että itse ei ole ikinä autoa tarvinnut, ei tarkoita etteikö muut voisi tarvita.
Jäi tosiaan virke vähän epäselväksi, eli aiheellinen näpäytys, kiitos. Tarkoitin siis, ettei autoa tarvitse sille matkalle, jonka voi tehdä suoraan raiteitse. Hyvin harvassa tapauksessa varmaan kuitenkaan autolla nopeampaa pääsee kuin junalla, metrolla, tai kaupunkialueella raitiovaunulla? Viimeisimmässä pelkästään parkkeeraaminen on sellaista sirkusta, etten oikein näe autoilussa järkeä. Mutta toiset tykkää siitä silti enemmän, eli meitä on luonnollisesti moneen junaan (hehheh).
Mökille tai muualle kauemmaksi asia on tietysti täysin eri, eli missään nimessä en tarkoittanut, ettei autoiluun ole mitään syytä koskaan. Vain matkoilla, jotka voi ilman kiertämistä tehdä myös raiteitse. Esimerkiksi omalla työmatkallani auto olisi hitaampi, kalliimpi, ja huonompi valinta ympäristölle. Hence, ei mitään syytä mennä autolla. Toisaalta, tasatilanteessakin valitsisin itse mieluummin julkisen, sillä omissa kirjoissa juuri ratissa istuminen on hukka-aikaa - itsekseen kulkevassa välineessä voin pelata, katsoa videoita, lukea tai tehdä töitä. Vaan nämä ovat jälleen näitä, että meistä on moneksi.
Ja toistetaan nyt vielä, kun se on saattanut aiemmin hukkua kilometriviesteihin: meillä kyllä on perheessä auto, irtaimistoa usein siirtelevä yrittäjä ja lapsi, eli tiedän tasan, miltä auton tarvitseminen näyttää. Mukaan lukien auton kuluista sekä korjaamisesta stressaaminen. Tiedän myös, miltä ajan "hukkaaminen" vaikkapa VR:ää odotellessa näyttää. Koskaan en ole myöskään asunut missään keskustassa, vaan palveluiden äärelle on aina ollut vähintään puoli tuntia matkaa (Oulu-aikoina bussit tulivat erittäin tutuiksi). Kaiken tämän jälkeenkin, jos omaa rahaa pitäisi laittaa autoon kiinni, niin ainakin juuri nyt se jäisi hankkimatta / pois käytöstä - niin suuri gappi on edelleen auton pakollisuuden ja kulujen sietämisen välillä. Elämä löytää niin sanotusti keinot.
Meinaat omaa laturia? Jos se on helppo asentaa ja toimii joka lämmitystolppaan silloin se on suht helppoa. Mutta ymmärtääkseni ei ole. Ja jos aletaan vetämään kaapelia ja aukaisemaan maata kerros- ja rivitalojen pihalla... se sattuu vain olemaan ihan helvetin kallista. Ei todellakaan mikään "pieni lisävarustelu".
Tämä lienee taas vähän umpikuja, kun kummallakaan meistä ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta ymmärrykset ihan päinvastaiset. Omat näkemäni tosielämän tapaukset tästä ovat nimittäin osoittaneet, että hyvin perusteltuna laturin saa kyllä talonyhtiön hallituksesta läpi ja asentaminen on suhteellisen helppoa. Keskimäärin modernit talonyhtiöiden sähköjärjestelmät kestävät lukemani perusteella yksittäisiä sähköautolatureita useammankin, ja kulu on mahdollista laskea erikseen koko pihapiirin sähkönkulutuksesta ja laittaa maksettavaksi auton omistajalle. Jos/kun kaikille aletaan laittamaan omia tolppia, tulee kyllä sitten eteen se pihan avaaminen ja infran uusiminen. Eli kannattaisi nimenomaan olla ekana ottamassa hommaa helpolla haltuun? :b
Samaan aikaan tuntuu lähinnä siltä, että joukkoliikenne huononee jatkuvasti. Vuoroja karsitaan ja vuorovälejä pidennetään. Suoria linjoja on entistä vähemmän, kun on halvempaa kuskata porukka vaikka metroasemalle eikä suoraan keskustaan. Teoriassa hyvä, mutta matka-aika usein pitenee, joskus huomattavastikin (esim. Länsimetron aiheuttamat ongelmat Espoossa).
Jos omalla autolla pääsee puolessa tunnissa töihin, kun julkisilla menee yli tunti, niin miksi kukaan käyttäisi julkisia (paitsi jos ei ole varaa autoon)?
Meidänkin paikkakunnalla, joka on sentään kohtalaisen iso "kylä" pääkaupunkiseudulla, mennään vaan huonompaan suuntaan. Avattiin uusi matkakeskus, mutta seuraus on lähinnä se että ihmiset joutuvat tekemään vaihtoja ja matka-ajat ovat pidentyneet. Porukka on siirtynyt oman auton käyttöön.
Joo, eihän nämä täydellisiä järjestelmiä ole, ja uudistukset yleensä kakkivat jonkun pakkiin parantaessaan toisten tilannetta. Itse pääsen tosiaan töihin ovelta ovelle junalla noin 40 minuutissa, mikä on ajallisesti lyhyempi keikka kuin monen stadilaisen kaupunginsisäinen työmatka - vaikka tulen monenkymmenen kilometrin päästä. Juna kaksi kertaa tunnissa riittää hyvin, ja vakkarimyöhästelyn on oppinut ottamaan huomioon (tämän talven pakkaskausi oli kyllä harvinaisen haastava VR:lle). Samoin länsimetro on tehnyt Espooseen suuntaavista reissuista monin verroin sujuvampia ja nopeampia.
Pääkaupunkiseudulla sanoisin, että edes jotakuinkin raiteiden varrella (metro, spora, juna) asuvilla on pullat erittäin hyvin uunissa eikä autoiluun käytännössä mitään syytä, tottumuksen, arjen luksuksen tai seitsemän lapsen harrastusten organisoinnin lisäksi. Bussitaajamissa on varmasti paikoin haastavampaa, varsinkin jos vuoroja on heikennetty raideliikennepanostuksen vuoksi, kuten Espoossa. Plus, bussireitit ovat aina kiemurtelevampia, eli niihin menee enemmän aikaa ja tehokkaammin (jos se on se tärkein kriteeri) pääsee varmasti omalla autolla.
Suomen muissa kaupungeissa taas julkiset ovat useimmiten yhtä kuin bussit. Ja kautta historian on ollut ihan tuuripeliä, että ovatko ne aikataulut ja mahdolliset vaihtovälit omaan tarpeeseen hyviä vai huonoja.
Sähköntuotannon CO2-päästöt vaihtelevat railakkaasti maittain, ja Suomi on siellä spektrin paremmassa päässä (vaikka petrattavaa vielä on reilusti esim. Ruotsiin verrattuna). Vaikka sähköauton valmistusvaiheen päästöt olisivat vastaavaa bensakelkkaa suuremmat, ero kurotaan umpeen hyvin nopeasti:
"Suomen markkinoilla tämän hetken parhaan vertailun mahdollistaa Hyundai Kona, josta on tarjolla tehokas etuvetoinen bensiinimalli Kona 1,6 T-GDI ja tehokas etuvetoinen sähköversio Kona Electric. Molemmille on tiedossa myös WLTP-kulutus- ja päästöarvot. -- Autokaupasta lähtiessä bensiini-Konan CO2-jalanjälki on 5,6 tonnia ja sähkö-Konan 14,6 tonnia. Ero on huima! Mutta bensiini-Kona alkaa kuroa eroa nopeasti kiinni, ja jo kolmen vuoden jälkeen autot ovat tasoissa 16,6 hiilidioksiditonnissa. Kymmenen vuoden jälkeen sähkö-Kona on 20,6 tonnissa ja bensiini-Kona 38,9 tonnissa, eli bensiiniautolla on päädytty lähes kaksinkertaiseen kumulatiiviseen päästöön sähköauton surkeasta startista huolimatta.
Mitä enemmän autoilla ajetaan, sitä nopeammin polttomoottoriauto saa sähköauton kiinni. Mutta jos tarkoitus on minimoida CO2-päästö, kannattaa ajaa mahdollisimman vähän. Ja silloin taas kannattaa valita sähköautoonkin pienempi akku. Jos tässä vertailussa käytettäisiin 39,2 kilowattitunnin akustolla varustettua Konaa, olisi se kokonaispäästöissä bensiiniautoa parempi valinta jo ennen kahden vuoden rajapyykkiä. Ja hintaerokin olisi paljon pienempi."
Tähän kun lisää sen, että esim. Teslan Gigatehtaan on määrä pyöriä täysin uudistuvilla energianlähteillä vuoden loppuun mennessä, että polttiksien pakokaasuissa on paljon muutakin kivaa kuin vain CO2 (todennäköisesti et mielelläsi istuttaisi lapsiasi auton taakse leikkimään ja heittäisi autoa käyntiin), ja että näissä vertailuissa ei jostain syystä koskaan oteta huomioon polttoaineen kuljetuksen päästöjä jalostamoilta aseman tankkiin, niin ehkä me voitaisiin pikkuhiljaa päästää irti tuosta unelmapropaganda-argumentista.
On edelleenkin tosi okei olla sitä mieltä, että sähköautot ovat toistaiseksi liian kalliita, sillä useimmillehan ne ovat, ja että omaan käyttöön ja arkeen polttomoottoriauto on kätevämpi, koska varmasti on. Ja kuten zoukka sanoi, uudenkarhean auton osto ei ole ongelmatonta, jos vanhassa riittää vielä elämää. Mutta jos ei ihan oikeasti voi nähdä sitä, että
a. pienillä tapamuutoksilla ja lisävarustelulla sähköautoilu sopisi jo nykytekillä mainiosti useimpien suomalaisten tarpeisiin b. omilla ympäristöystävällisillä valinnoilla (mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä ilmastotilanteen huomioon ottaen joka tapauksessa) sekä valmistus- että sähköntuotannon päästöt ovat jo nyt minimoitavissa, ja tilanne sen kun paranee c. eritoten pitkässä juoksussa sähköautoilu on kiistatta ympäristöystävällisin tapa ajaa autoa
Jep. Itekin kaivoin 3310:n laatikosta ja heitin iPhonen hiiteen. Eipä tarvi ladata enää joka yö.
Jep. Myönnän itsekkin että iPhone on paska. Tosin yllätyin että olisi samalla viivalla vertauksissa 3310:n kanssa mitä kaupasta kärrätty polttomoottori vs. sähköauto. Käytän iPhonea toki vain työpuhelimena, eli lähinnä vain soittoihin ja meileihin, joten en väitä vastaan. Lisäksi otin vain 8 mallin, koska X oli sen verran isompi. Ehkä siinä kehitys on kehittynyt.
Hyvä myönnytys, paitsi että ei tainnut pointti olla niinkään iPhone kuin älypuhelin. :b Tosiaan ihan vastaavasti oltiin kaikki jossain vaiheessa sitä mieltä (kukin varmaan vähän eri aikaan), että älypuhelimet on turhakkeita, akku ei kestä, isokin on, menee helposti rikki, ensimmäisellä iPhonella ei voinut laittaa tekstareita, ai nyt ei voi enää akkujakaan vaihtaa itse, melkoista humpuukia, kyllä nokialainen kestää. Ja ihan oikeassa oltiin, moderni älypuhelin menettää ehdottomasti joitakin perinteisiä etuja verrattuna ydinsodankestävään 3310:aan. Mutta ei taitaisi kukaan meistä enää olla valmis vaihtamaan takaisinkaan, sillä noilla pienillä myönnytyksillä saa rekkalavallisen muita arkea helpottavia ominaisuuksia, palveluita ja tekkiä.
Eritoten Tesla verrattuna polttikseen vastaa hyvin tuota: kahvat jäätyy vuosikymmenen kovimmilla pakkasilla Jenkeissä, joutuu lataamaan kerran pari viikossa kahden viikon putkiajon sijaan, ei pääse mökille ja takaisin hetken mielijohteesta, ohjelmistoon en luottaisi kuuna päivänä, mittareitakaan ei ole enää ratin takana, kaikki tavat menee uusiksi, kyllä vanha on vaan parempi, ei mene koskaan rikkikään. Mutta eiköhän me voida lämmöllä muistaa tätäkin keskustelua vuosikymmenen päästä, kun huomataan pakkasiltana maidon loppuneen, napataan auto puhelimesta lämmitykseen ilman tarvetta kömpiä hankeen, ajellaan hetken päästä mukavasti kauppaan, päätetäänkin käydä leffassa, nepataan isolta ruudulta netistä juuri ne toivotut musat soimaan, hörpitään motarilla kahvia autopilotin hoitaessa ajaminen, ja lopulta kotiin tullessa kytketään auto takaisin lataukseen, että on taas aamulla valmiina ankaraan työliikenteeseen. Kaikki tämähän on mahdollista jo nyt, Suomessa, eli sitten enää ajokkien hinnat ja latausinfra entistä paremmaksi, niin avot.
Toki on hyvin todennäköistä, että itse ajan silti junalla, mutta kyllähän tuo autoilun tulevaisuutta kiistatta on.
Eli paskaa se on vaikka menis 10000km yhdellä latauksella. :b
Jep, tähänpä se kaikki kiteytyy, ja tuota ei mitkään faktat, testit tai ympäristöystävällisyys kohdallasi muuta. Kannattaa siis suosiolla säästää hermoja ja pitäytyä dieselissä. :D
Seuloin nopeasti omat somefeedini, ja vuoden takaa löytyi esimerkiksi laskenta, että noin 300km pääsisi S85D:llä -20 asteen pakkasella ja sisätilat lämpimänä - jos siis yhteen putkeen ajaa. Jos ajaa toistuvasti pikkumatkaa niin, että auto kylmenee täysin välillä, lämmitysjaksoja tulee useampia, mihin kuluu sitten hieman enemmän energiaa. 85D:n maksimirange uutena näyttäisi olevan reilun 400 kilsaa, ja autohan on ollut markkinoilla jo vuodesta 2015. Uudemmat mallit jaksavat siis luonnollisesti entistä paremmin ja pidemmälle.
Oliko uusien autojen maksimi matka parhaimmillaan 500km nykyään? Huimaa kehitystä yli kolmessa vuodessa Ja pakkanen vieläkin verottaa matkaa. Joiltain osin aika reippaasti uutisen mukaan. Pointti on siis vain se että meikän dieselillä menee sen 1000km satoi tai paistoi, oli helle tai pakkanen ja lämpeneekin sisältä reilun 5min sisään vaikka sitä sanotaan dieselin heikkoudeksi. Ja tankin saa täyteen 5-10 minuutissa. Ainoa mikä verottaa kilometrejä joskus on nutaajat kehällä joiden ohittamiseen pitää käyttää kaasua. Tässäkin asiassa saattaisi verottaa sähköautossa vielä enemmän.
Joo, 500km paikkeille meni ainakin Model 3:n rangemalli, ja Teslat ovat kai alusta asti olleet niitä kovimpia autoja kantaman saralla. Heilahtaahan siihen siis mestarille heti yksi arkipäivä ajoa lisää ennen kuin uskomaton latausstressi iskee päälle. :b
Ja meinaat siis, että bensan ja dieselin kulutukset ei kasva lainkaan -30 asteen pakkasilla mahdollisesti kylmäkäynnistäessä verrattuna sileisiin kesäteihin?
Ja täysin vastaavasti esim. Tesloja on Suomessa säilytetty ulkona samoissa lukemissa ja ajettu täysin ongelmitta. Vaikuttaisi siis siltä, että omat erikoisuutensa on kaikessa autoteknologiassa, minkä lisäksi yksittäisten käyttökokemusten välillä on aika paljon vaihtelua aika monesta muuttujasta riippuen.
Kyllähän se Tesla käyntiin lähtee, mutta matkan pituus onkin eri juttu. Varsinkin jos/kun tuuletin puhaltaa lämpöä koko matkan.
Seuloin nopeasti omat somefeedini, ja vuoden takaa löytyi esimerkiksi laskenta, että noin 300km pääsisi S85D:llä -20 asteen pakkasella ja sisätilat lämpimänä - jos siis yhteen putkeen ajaa. Jos ajaa toistuvasti pikkumatkaa niin, että auto kylmenee täysin välillä, lämmitysjaksoja tulee useampia, mihin kuluu sitten hieman enemmän energiaa. 85D:n maksimirange uutena näyttäisi olevan reilun 400 kilsaa, ja autohan on ollut markkinoilla jo vuodesta 2015. Uudemmat mallit jaksavat siis luonnollisesti entistä paremmin ja pidemmälle.
Viime vai toissa viikolla oli täällä uudellamaallakin yli 25 pakkasta ja hyvin lähti. Toki se oli lämmityksessä ja siinä on vaan 5 vuotta vanha kone, mutta sitä en väitä etteikö vanhoissa dieseleissä olisi muitakin ongelmia ja lämmityksessähän ne autot pitäisi pakkasella olla moottorista riippumatta. Ja myönnän senkin että diesel vaatii enemmän huolenpitoa kuin bensakone. Esim. nokkaan pitää ottaa pakkasille suoja tai laittaa pahvi pellin alle syylarin eteen. Mutta ei mielestäni mitään erikoista kuitenkaan ja silloin diesel toimii aivan varmasti.
Ja täysin vastaavasti esim. Tesloja on Suomessa säilytetty ulkona samoissa lukemissa ja ajettu täysin ongelmitta. Vaikuttaisi siis siltä, että omat erikoisuutensa on kaikessa autoteknologiassa, minkä lisäksi yksittäisten käyttökokemusten välillä on aika paljon vaihtelua aika monesta muuttujasta riippuen.
Tuo ovenkahvojen jäätyminen on ihan oikea ongelma, mutta muuten vaikuttaa siltä, että ensimmäistä kertaa sähköautoa omistaville / talvea kokeville tuli yllätyksenä, että superpakkasilla kuluu enemmän sähköä. Samalla dieselautot eivät käynnistyneet Suomulla ennen kuin pakkanen laski alle 15 asteen, mutta jännästi niistä ei uutisia muodostu.
Yritin kyllä jakaa postaukseni väliboldauksilla aiheittain selkeisiin osioihin, mutta silti oli näemmä jäänyt kokonaisuus vähän epäselväksi. Pahoittelut tästä! Vaihdan sulle tähän alas oikean lainauksen, niin pysyy keskustelu loogisena:
Black Panther oli oikein hyvä supersankarielokuva. Sillä on vahva oma (visuaalinenkin) identiteetti, osaava näyttelijäkaarti ja yhteiskunnallinen sanoma, joka istuu Marvel-universumiin eikä astu leffan viihdyttävyyden tielle. Lopputaistelu on tosiaan aika sieluton tietokoneshow, mutta toisaalta useimmat supersankarifilkat kompuroivat grande final -telemarkin kanssa. #skybeam
Mikäli aika oli nyt viimein kypsä supersankarioscarehdokkuudelle, Infinity War olisi varmasti monen mielestä ollut ansaitsevampi tapaus. Taidokkaasti rakennettu kokemus, joka nostaa genren parhaat puolet esiin ja ländää tarinallisesti asioita, joiden ei oikeasti pitäisi olla edes mahdollisia. Filkka on ehdottomasti omankin 2018-listan kärkipäässä. Mutta, palkitsemisen suhteen IW on itse asiassa aika hankala tapaus, sillä yksittäisenä elokuvana se ei yksinkertaisesti toimi. Ilman usean elokuvan taustatietoja kokemuksesta katoaa leijonanosa, eikä se ole perinteisesti hyvän elokuvan merkki. Olisi siis melko hassua nähdä elokuvaa palkintopalleilla. Marvel-kontekstissa IW on kuitenkin huikea saavutus. Endgame ei voi tulla liian nopeasti.
Oscar-gaala taas on aina ollut politiikan ja insider-kulttuurin kehto. Akatemia pitää hyvin tietynlaisista elokuvista ja vanhojen alan miesten kerho on alkanut avata näkemyksiään vasta, kun valintojen epäkohtien ilmeisyys saavutti kriittisen pisteen. Aiempien valintojen pohjalta on esimerkiksi pomminvarmaa, että parhaan elokuvan ehdokkuus napsahtaa, jos teet historiaan pohjautuvan elokuvan näyttelijästä tai elokuvien tekemisestä. Lisäksi ehdokkaat ratkaisee lopulta suurimmaksi osaksi kampanjaraha, terveisin Netflixin 20 miljoonan Roma-kamppis. Ei kovin jännittävä pohja palkintogaalalle, eivätkä tämän vuoden poliittiset valinnat siis eroa kummemmin aiemmista.
Minua ei henkilökohtaisesti hierrä, että Black Panther on saanut ehdokkuuden osittain kulttuurimerkityksensä vuoksi, vaikka voittaa sen ei pitäisi. Suoraan sanottuna BlacKkKlansman voisi puolestani viedä potin, vaikka esim. Green Book ja Roma ovat vielä näkemättä, ja molemmista olen hyvää kuullut. Eniveis, maailmassa jossa Crash on Oscar-palkittu vuotensa parhaana elokuvana, ei näitä taida kannattaa liian vakavasti ottaa. :D
Niin tai sitten vaan naurattaa kun keskinkertainen Marvel-leffa nostetaan jalustalle täysin poliittisista syistä. Ei mitään henkilökohtaista. Ainoastaan läpinäkyvää Oscar-pelleilyä. Ts. voit postata ton saarnaamisen jonnekin sisun forumille.
Ihan sama mikä Marvel-leffa olisi ollut Oscar ehdokkaana parhaaksi leffaksi, olisin nauranut. Nyt vain vielä valitsivat sen huonoimman 2018 Marvel-leffoista.
No jaa, en minä nyt tätä kannanottoa mitenkään saarnaavaksi kokenut. Pointti lähinnä oli, että Oscarit ovat aina olleet politiikan näyttämö, kampanjointipelin tulokset vain hieman vaihtelevat aikakaudesta toiseen. Lisäksi Akatemia palkitsee usein elokuvia ja tekijöitä helpommin, jos kuolo on korjannut mestarin tai jos uran päätepiste on muuten lähellä (ns. viimeinen mahdollisuus palkita -momentti). Black Pantherin kulttuurimerkitystä vuonna 2018 ei oikein voi kieltääkään, joten vaikka täydellisessä maailmassa ehdokkaat olisivat puhtaasti ne laadukkaimmat ja vaikuttavimmat elokuvateokset ilman mitään ulkoisia tekijöitä, näin ei oikeastaan ole koskaan ollut.
Lauta on nyt niin liekeissä, että innostuin harrastamaan oikein ketjujen järjestelyä. :D Jatketaan automaailman parantamista tästä eteenpäin. Lukuisat innokkaat Tesla-sijoittajat voivat jatkaa arvopaperien parissa sijoitusketjussa.
HeinZin postaukseen, minulla ei ole tosiaan omaa autoa. Vaimon autolla käyn joskus kaupassa, mutta 95% ajasta elän VR:ää ja HSL:ää. Lapsia ei ole vasta kuin yksi, ja lisäksi (pardon my french) teikäläinen saa kyllä tunnetusti stressin aikaan vähän keskivertoa vähemmästä, eli meidän elintilanteet ja -asenteet ovat varmasti monella tavalla aika erit. Kuten sanottua, en ole varma ostanko autoa koskaan. Lähtökohtaisesti tuhansien eurojen laittaminen laitteeseen, jonka arvo puolittuu sillä sekunnilla kun sen ajaa ulos myymälästä ja jonka kulut juoksevat, käytti laitetta tai ei, ei ihan hirveästi napostele. Kulkemaan pääsee kyllä, kunhan tahtotilaa on, ja tuolle rahalle on parempaa käyttöä muualla. Mutta, jos auton hankkiminen tulisi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, ostaisin epäröimättä sähköauton, ihan jo periaatteesta ja pienten aikatauluhaasteiden uhallakin.
Siitäkin huolimatta en edelleenkään tajua, miten se arki jo nykyisellä sähköautoteknologialla tuntuu niin vaikealta. Ensinnäkin, esim. Model 3:n kantosäde on 500km+, eli tosiaan se lataus kerran viikossa riittäisi vajaan satasen päiväajolla. (Leafissa näemmä alta 300km, mutta todetusti markkinoiden paras tekki löytyy Teslalta.) Lisäksi auton omistavan tavoite on tietysti saada latausmahdollisuus kotiin, mutta jos jostain syystä sitä ei saa järjestettyä (todistettavasti onnistuu kerrostaloissakin, jos on supliikkia talonyhtiön suuntaan), niin yksi stoppi vaikka safkalle jossain ei kuulosta haastavalta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikkien olisi pakko ostaa sähköauto just nyt heti, tai että sellainen nykyspekseillä ihan kaikille sopisi (useimmille riittäisi kyllä hehe). Tekniikka kehittyy edelleen, ja eritoten hinnassa, akkuteknologiassa ja latausverkostoissa on vielä runsaasti tekemistä - varsinkin Suomen vinkkelistä. Samalla on kuitenkin fakta, että ihan muutaman vuoden sisällä on tapahtunut todella paljon, ja tulevina vuosina tapahtuu varmasti vielä vauhdikkaammin lisää, eli valmista tulee kyllä. Sähköauto on nykypäivän älypuhelin: turhaa teknologiakikkailua, kunnes homma on tarpeeksi valmis ja innovaatiosta tulee lähes kaikille se paras vaihtoehto.
Mitä ajamiseen ylipäätään tulee (nyt ollaan jo aika lujaa off-topicissa) niin ei se ole kuin omantunnonkysymys. Jos ei päästöt huoleta ja haluaa aidosti optimoida elämäänsä, niin ei muuta kuin tehokas ja luotettava malli käytettynä alle ja säästämään niitä tunteja viikossa. Allekirjoitan tuon oman ajan arvostamisen, vaikka ajoinkin pyörällä töihin vuosikausia (toki pitää ottaa huomioon fyysinen kunto, joka ei mersun penkillä parane). Itselle se oma auto merkitsee lisääntynyttä vapautta lähteä nopeasti reissuun, liikkua nopeasti paikasta toiseen eikä tarvitse olla kavereitten armoilla, kun tarvitsee kyytiä tai rahtausapua.
Tässäpä se ydin on. Jokaisen pitää itse tasapainotella oman elämän helppouden ja tiedostavien valintojen välillä. Tärkeintä lienee, että valintansa tekee kunnon informaation pohjalta, tietäen mihin mikäkin ratkaisu todellisuudessa yltää.
Eilisen katselulistalla oli Glass. Splitistä pidin erittäin paljon ja odotukset olivat näin ollen kovat, vaikka ensivastaanotto Shyamalanin uusimmalle onkin ollut aika karua. Ja tiedättekö mitä? Tykkäsin ihan oikeasti! Elokuva on omintakeinen eikä erityisen hienovarainen, mutta tyylillisesti se sopii eritoten Unbreakablen perään kuin sormi nenään. Lisäksi arvostan monia ratkaisuja, joita elokuva tarinassaan tekee.
Ei sovi varmasti kaikille, mutta jos saagan aiemmat osat ovat maistuneet, kyllä tämä kannattaa itse katsastaa.
Jep. Tykkäsin kans itse tosi paljon, tosin loppu oli kyllä rapaa ja pieni budjetti spoilasi heti, ettei mitään suurta isoa kahakkaa voi edes tapahtua. Aika hullu veto sinällään ottaa jostain Splitistä niin paljon juttuja, jotka menee ihan varmasti suurelta yleisöltä sitten ohi. Glass sentään hiukan tunnetumman leffan "jatko-osa" ja tunnetut näyttelijät vetävät uusia katsojia, joista varmasti suurin osa ei ollut nähnyt ollenkaan Splittiä. Hahmoista ja juonesta ei olisi saanut läheskään samalla tavalla irti, jos ei ole nähnyt Splittiä, mikä varmasti vaikuttaa monen leffakokemukseen.
Joo, meilläkin oli porukassa useampi, jotka eivät olleet Splitiä katsoneet. Mennyt varmasti monelta salajatkaristatuksensa vuoksi ohi, ja luonnollisesti Glassista saa enemmän irti, jos Split on myös nähtynä.
No siis onhan se nyt selvä, että jos sen sähkönsä hommaa huonoista lähteistä, niin etu häviää nopsaan. "Sähköauton ajonaikaiset lähipäästöt jäävät toki nollaan, mutta päästöjä syntyy sähkön tuotannossa – eri määriä sähkön tuotantotavasta riippuen. Sähköauton omistajana itse ainakin huolehtisin siitä, että mahdollisimman suuri osa sähköstä tulee uusiutuvista lähteistä - mistä toki koetan huolehtia kotona ilman autoakin. Tärkeintä tässä lienee se, että ajokki antaa sentään mahdollisuuden toimia jossain määrin luonnonmukaisesti.
(Uuden auton hankinta on toki aina kulutuspalapeli, jossa on suhteellisen monta osaa. Periaatteessa vanhalla polttiksella ajaminen voi olla ympäristöystävällisempää kuin täysin uuden Teslan ostaminen, jos autoa ei ole pakko vaihtaa, kun ottaa huomioon ajoneuvon tuotantolinjan päästöt. Näin ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta riippunee noin miljoonasta vaikuttimesta ja jokaisen tilanne on yksilöllinen. Alkaa kuitenkin toisaalta haista vähän öljymainosrahan vaikutukset, jos on aidosti sitä mieltä, että vastaavan ikäisten polttomoottori- ja sähköautojen äärellä olisi fiksumpi valinta ostaa aiempi.)
Ja noiden vartin kiertojen ja tiukkojen kellonaikamenojen perusteella siirryit vissiin puhumaan arkiajosta? Pitkä matkahan oli keskustelussa aiemmin, kun kaikki oletti sen olevan ainoa "haaste" sähköautoille. Eli montako sataa kilsaa autosi nielee tietä perus-maanantaissa? Itse hoitaisin yhden viikon työmatkat ja lapsenhaut lähes kokonaan ilman yhtään latausta tämän hetken parhaimmilla kantomatkoilla - jotka tosiaan paranevat joka mallilla entisestään, latauspaikkaverkoston tihentyessä. Eiköhän sitä kerran viikossa ehtisi jossain istahtaa lataamaan autonsa, jos ei jostain syystä voi latausmahdollisuutta kotiinsa hommata. Eli ihan ei edelleenkään aukea, miksi tuo kantosäde- ja latauskysymys tuntuu niin hankalalta.
Eilisen katselulistalla oli Glass. Splitistä pidin erittäin paljon ja odotukset olivat näin ollen kovat, vaikka ensivastaanotto Shyamalanin uusimmalle onkin ollut aika karua. Ja tiedättekö mitä? Tykkäsin ihan oikeasti! Elokuva on omintakeinen eikä erityisen hienovarainen, mutta tyylillisesti se sopii eritoten Unbreakablen perään kuin sormi nenään. Lisäksi arvostan monia ratkaisuja, joita elokuva tarinassaan tekee.
Ei sovi varmasti kaikille, mutta jos saagan aiemmat osat ovat maistuneet, kyllä tämä kannattaa itse katsastaa.
Ihanan monenlaista asiaa. Tuohon politiikkaan yleisesti sanon vain sen, että jos kokee henkilökohtaisena loukkauksena, että isolla näyttämöllä puidaan välillä yleistävin sanankääntein historiallisia epäkohtia, joiden vaikutukset ovat nähtävissä edelleen, niin kannattanee tosiaan suosiolla muuttaa sinne puulämmitteiselle mökille pilkkihommiin. Jänkhällä ei joudu vahingossakaan katsahtamaan sisäänpäin ja miettimään, päteekö tämä kritiikki omaan toimintaan vai ei. Tolkun Ihmisillä™ ei ole oikeasti tässä maailmassa mitään hätää, kunhan vain osaa katsoa läpi kaikkien ääriliikkeiden habatuksen. Se, että joku yksilö vetää asian överiksi, ei tee koko aiheesta naurettavaa tai tarpeetonta, ja ehdottomuus sekä ennakkoluulot ovat aina hanurista, tulivat ne mistä suunnasta tahansa.
Black Panther oli oikein hyvä supersankarielokuva. Sillä on vahva oma (visuaalinenkin) identiteetti, osaava näyttelijäkaarti ja yhteiskunnallinen sanoma, joka istuu Marvel-universumiin eikä astu leffan viihdyttävyyden tielle. Lopputaistelu on tosiaan aika sieluton tietokoneshow, mutta toisaalta useimmat supersankarifilkat kompuroivat grande final -telemarkin kanssa. #skybeam
Mikäli aika oli nyt viimein kypsä supersankarioscarehdokkuudelle, Infinity War olisi varmasti monen mielestä ollut ansaitsevampi tapaus. Taidokkaasti rakennettu kokemus, joka nostaa genren parhaat puolet esiin ja ländää tarinallisesti asioita, joiden ei oikeasti pitäisi olla edes mahdollisia. Filkka on ehdottomasti omankin 2018-listan kärkipäässä. Mutta, palkitsemisen suhteen IW on itse asiassa aika hankala tapaus, sillä yksittäisenä elokuvana se ei yksinkertaisesti toimi. Ilman usean elokuvan taustatietoja kokemuksesta katoaa leijonanosa, eikä se ole perinteisesti hyvän elokuvan merkki. Olisi siis melko hassua nähdä elokuvaa palkintopalleilla. Marvel-kontekstissa IW on kuitenkin huikea saavutus. Endgame ei voi tulla liian nopeasti.
Oscar-gaala taas on aina ollut politiikan ja insider-kulttuurin kehto. Akatemia pitää hyvin tietynlaisista elokuvista ja vanhojen alan miesten kerho on alkanut avata näkemyksiään vasta, kun valintojen epäkohtien ilmeisyys saavutti kriittisen pisteen. Aiempien valintojen pohjalta on esimerkiksi pomminvarmaa, että parhaan elokuvan ehdokkuus napsahtaa, jos teet historiaan pohjautuvan elokuvan näyttelijästä tai elokuvien tekemisestä. Lisäksi ehdokkaat ratkaisee lopulta suurimmaksi osaksi kampanjaraha, terveisin Netflixin 20 miljoonan Roma-kamppis. Ei kovin jännittävä pohja palkintogaalalle, eivätkä tämän vuoden poliittiset valinnat siis eroa kummemmin aiemmista.
Minua ei henkilökohtaisesti hierrä, että Black Panther on saanut ehdokkuuden osittain kulttuurimerkityksensä vuoksi, vaikka voittaa sen ei pitäisi. Suoraan sanottuna BlacKkKlansman voisi puolestani viedä potin, vaikka esim. Green Book ja Roma ovat vielä näkemättä, ja molemmista olen hyvää kuullut. Eniveis, maailmassa jossa Crash on Oscar-palkittu vuotensa parhaana elokuvana, ei näitä taida kannattaa liian vakavasti ottaa. :D
Kuten zoukka sanoi aiemmin, tuote on jo melko pitkälti kunnossa. Esim. nyky-Teslojen kantama, latausnopeus ja talvitoimintavarmuus riittävät aika lailla kaikkien suomalaisten tarpeisiin, jos työnkuva ei ole vetää joka päivä puukuormaa Helsingistä Rovaniemelle pelkkää ylämäkeä. Latauspisteitä saisi tietysti olla, ja jatkuvasti tuleekin, lisää, mutta ei tunnu tuokaan sähköauton omistajiin enää tänä päivänä juurikaan vaikuttavan. Pidemmällä reissulla joutuu ehkä käyttämään pari minuuttia reittisuunnitteluun niin, että matkalla on se 1-2 kaivattua laturia sopivissa paikoissa. Ja kuten Kaba huomautti, kaikki me pidetään ne pullatauot joka tapauksessa.
Ainoa käytännön ongelma on tosiaan hintataso, jonka alas saaminen taitaa olla Teslallakin eräs niistä päätavoitteista. Kyllä, viehän se aikaa ja täysin uudenlaista teknologiaa markkinoille puskiessa menee vielä toinen tovi, että vain käytettyä ostavalla normikansalla on sähköautopuolellakin valinnan varaa. Mutta jos nyt ihan tosiasioista puhutaan, niin juuri tästä syystä polttomoottoriautojen valmistus olisi pitänyt lopettaa jo aikaa sitten ja kaikkien lafkojen suunnata kehityskustannuksensa sähköautoihin. Porukkatekemisellä saattaisi akkuteknologiakin edetä hieman vauhdikkaammin.
Itselle on ainakin siis ihan selvää, että jos koskaan omistan autoa (mikä ei siis ole mitenkään varmaa), niin se tulee kyllä olemaan sähköauto. Nykyhinnoilla en minäkään Teslaa alkaisi laittamaan, tai muutakaan bränikkää nelirenkaista, mutta eipä kyllä naposta polttomoottorimarkkinatkaan lainkaan. Mieluummin VR:llä hieman myöhässä. :b
Aikoinaan X360 kun pelasin, niin oli kyllä parhautta. Nyt kun vuosi sitten pelasin uudeleen PS4:n version, niin oli vähän into hiipunut. Läpi asti jaksoin pelata, mutta jotenkin puuttui se sama hauskuus, mikä oli aikaisemmin. Kuitenkin pelaamisen arvoinen, jos ei ole vielä tullut koettua.
Jep, voi tosiaan hyvin olla, että itsekään en saisi enää samoja kiksejä pelistä näiden vuosien jälkeen. Parempi ehkä kylpeä kultaisissa muistoissa - ja onneksi peliaika on sen verran tiukilla, että tuskin edes ehtisin pelailemaan tätä uudellleen.
Omana aikanaan kuitenkin todella kova tapaus, ja jos ei koskaan ole peliin koskenut, sitä kannattaa ehdottomasti tyypata. Dragon's Dogmassa on monia pelillisiä neronleimauksia, joiden väittäisin edelleen olevan aika uniikkeja.
Harmi, ettei Capcom tehnyt jatko-osaa. Deep Down oli tulossa jossakin vaiheessa, mutta sekin taisi upota kehityshelvettiin.
Sitä seurasin itsekin aika tiiviisti aikanaan, mutta sinnehän se jäi. Uuden sukupolven (edes henkinen) DD-jatkari kelpaisi kyllä.
Aikoinaan X360 kun pelasin, niin oli kyllä parhautta. Nyt kun vuosi sitten pelasin uudeleen PS4:n version, niin oli vähän into hiipunut. Läpi asti jaksoin pelata, mutta jotenkin puuttui se sama hauskuus, mikä oli aikaisemmin. Kuitenkin pelaamisen arvoinen, jos ei ole vielä tullut koettua.
Jep, voi tosiaan hyvin olla, että itsekään en saisi enää samoja kiksejä pelistä näiden vuosien jälkeen. Parempi ehkä kylpeä kultaisissa muistoissa - ja onneksi peliaika on sen verran tiukilla, että tuskin edes ehtisin pelailemaan tätä uudellleen.
Omana aikanaan kuitenkin todella kova tapaus, ja jos ei koskaan ole peliin koskenut, sitä kannattaa ehdottomasti tyypata. Dragon's Dogmassa on monia pelillisiä neronleimauksia, joiden väittäisin edelleen olevan aika uniikkeja.
Aijai, Dragon's Dogmasta on kyllä erittäin lämpimät muistot. Pelillä on puutteensa ja hupaisat buginsa, mutta sopiva haastetaso ja menemisen vapaus yhdistettynä jotenkin kumman tunnelmalliseen pelimaailmaan ja ennen kaikkea edelleen täysin ylittämättömiin taisteluihin tekevät paketista helposti pelaamisen arvoisen. Niin, ja ne oikeasti liikkumiseen ja hengissä pysymiseen vaikuttavat, pilkkopimeät yöt! Pawnien rakastettavan hyödyttömät läpät! They're masterworks all, you can't go wrong! Hemmetti, kun pukkaa parhauden kyyneltä. DD on kyllä eräs kaikkien aikojen pelisuosikkejani.
Suosittelen tosiaan vahvasti vetämään ainakin alkuun jollain lähitaistelujantterilla, sillä iholle meneminen ja valtavissa hirviöissä kiipeily on DD:n parasta antia. Tässä pelissä ei tosiaan tarvitse huitoa jättien tai lohareiden nilkkoja, mikä esim. Skyrimissä on hieman surkuhupaisaa ajoittain. (Myöhemmin tietyillä luokilla voi myös yhdistää taikoja miekan heilutukseen, ja puhdas velhoilukin on kyllä erittäin tyydyttävää, eli kokeilla kannattaa toki laajemminkin.)
Dark Arisen avaa vielä suoraan lisää kuumottelevaa luolastokampetta päätarinan jälkeen, täydentäen mukavasti pakettia. Rikollisesti laajennuksen myötä pelistä kuitenkin katosi kaikkien aikojen kovin päävalikkobiisi. Mikäli näin on myös uudelleenjulkaisussa, voit simuloida alkuperäistä kokemusta kuvittelemalla, että avaat ensi kertaa eeppisen fantasiaseikkailun, ja laittamalla raidan linkin takaa soimaan kuvitelmasi taustalle. Et tule pettymään.
Nyt pelkään hullunkurisesti sitä, että peli on liian pitkä, kuten se monien mielestä onkin. Näin alkyvaiheessa hymyilyttää, sillä pelaan niin Zeldamaista peliä, etten paikoitellen voi uskoa sitä todeksi – eikä tämä ole pelkästään sielutonta apinointia, sillä vertauksista huolimatta peli omaa lämmintä viehätysvoimaa omasta takaakin.
Itse pelasin tämän kanssa aikanaan kahdessa osassa. Osittain intin vuoksi tuli pitkä tauko, ja palasin pelin jälkeen uusin silmin sitten hieman myöhemmin. Mitta riippuu kyllä ihan siitä, kuinka viimeisen päälle maailmaa lähtee koluamaan, eikä tämän vaikkapa BotW:iin laittamiesi tuntien rinnalla pitäisi olla juuri mitään. :b Vahva suositus, että nautit vain matkasta ja mieluummin preferoit tarinaa keräilyn sijaan, jos tuntuu aika olevan kortilla. Okami on ehdottomasti läpäisyn arvoinen.
Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Laudalla keskustellaan sen verta harvakseltaa, että semiofftopic tuskin ketään haittaa ja voihan tästä oman aiheenkin tehdä jos paisuu.
Itse olen elänyt koko elämäni käytännön minimalistina. Omassa asunnossakin seinät on valkoiset ja mitään turhaa kapistusta ei löydy. Elintason nousu tarkoittaakin omalta osalta kokemuksiin "tuhlaamista", siksi heittomerkeissä koska en koe sitä tuhlaamisena. Mitään ideologiaa taustalla ei ole, inhoan vain tavaraa jolla ei ole käyttötarkoitusta. Annan esimerkiksi kaikki ostamani kirjat aina eteenpäin. Pelit tulee ostettua nykyään myös melkein aina digitaalisena, koska fyysisellä kopiolla ei ole itselle mitään arvoa.
Lensin viime vuonna lomalla 16 kertaa, taisi kerran vain olla ruumassa tavarat. Olen aina matkustanut mentaliteetilla visa + passi. Monesti otan aasian reissuille vain tyhjän repun mukaan. Tässäkään ei ole mitään ilmastonmuutos ideologiaa taustalla, kuten jo isosta lentomäärästä näkee, tykkään vain siitä että kaikki tarvittava on käsien ulottuvilla.
Yleisesti uskon minimalismin taustalla silti vaikuttavan vastareaktio himokulutukseen ja tavaran haalimiseen statussymboleina. Ja onhan se homma muuttunutkin, nykyään sixpack, terve elämä ja kokemukset ovat statusta. Ennen oli joka jätkällä oltava auto ja omakotitalo. 2019 -luvun ihminen ajattelee sen olevan hulluutta laittaa seiniin rahaa kiinni tai omistaa joku peltipurkki jonka arvo tippuu -20% kun ajat sen ovesta ulos. Itselle omistamisessa ei silti ole mitään väärää, jokainen elää kuten haluaa. Oman kassan laitan kiinni sijoituksiin ja kokemuksiin. Sijoituksiin siksi, jotta tulevaisuudessa olisi vielä enemmän resursseja matkustaa ja vaikka elää niiden sijoitusten tuotoilla ilman babylonian rattaiden narskumista.
Jep, suurimmilta osin minimalismihan on ihan järkiperäistä toimintaa, eli natsaa hyvin tuohon teikäläiseltä nähtävästi luonnostaan tulevaan arkitoimintaan. Nimettynä elämäntapana minimalismi voidaan toki nähdä vastaliikkeenä 2000-luvulla kärjistyneille kulutusjuhlille, mutta mistään hirveän radikaalista ei lopulta ole kyse. Linkkaamasi dokkarin olen myös katsonut, kun ajauduin tuijottelemaan filkan ohjanneen Matt D'Avellan YouTube-videoita. Hyvää kamaa molemmat: järkevää ja jalat maassa pitävää mietettä ja vinkkejä ilman yltiöpäistä paatoksellisuutta.
Tuolla leffa- ja pelipuolella olen itsekin jo pikkuhiljaa siirtynyt aika luontevasti digipuolelle. PS4-pelejä taitaa olla fyysisinä 2-3, kaikki loput löytyvät konsolilta. En usko, että tulevissa sukupolvissa ostan enää fyysisiä pelejä lainkaan, ellei hintapolitiikka tee siitä yksittäistapauksissa ratkaisevasti järkevämpää. Silloinkin peli varmasti lähtee kiertoon jossain vaiheessa. Toisaalta pelit ja elokuvat ovat myös aina olleet helppoja ja järkeviä säilyttää, eli meidän kotona suurin ongelma on kyllä kaikki käsittämätön pikkutilpehööri ja sellaiset "tartten tuota ehkä vielä joskus" -tekstiilit, joita ei oikeasti kaipaisi sekuntiakaan, jos ne eräänä päivänä kotoa vaivihkaa häviäisivät. Näihin tulen siis pureutumaan jatkossa ennen kaikkea, ja kunhan koti on saatu toimivaan ja sulavaan kuntoon, pitää opetella erikseen pysäyttämään se uuden kaman nurkkiin valuminen vanhan järkeistämisen lisäksi. Aika monesti on sortunut esimerkiksi siihen, että ostaa halpaa ja etäisesti ehkä jossain vaiheessa hyödyllistä, koska se on halpaa. Eihän siinä ole oikeasti mitään järkeä.
Kokemuksille perkeleen iso peukku. Itsensä kehittäminen, maailmankuvan laajentaminen ja aineeton hauskanpito ovat aina paras tapa kuluttaa rahaa. Toki siinäkään ei tosiaan voi vetää yli varojensa, ja näinä päivinä kannattanee jo vähän miettiä tuota ympäristökulmaakin vaikkapa lennoissa, mutta lähtökohtaisesti en kans näe tätä tuhlauksena.
JayeizHille onnittelut ylennyksestä! Maistuu aina hyvältä, itekin sain alkuvuodesta 2018 yhden ylennyksen ja taisi 2018 tulla jopa kaksi palkankorotusta, mikä maistuu aina. Jostain syystä rahaa jää edelleen sama määrä käteen, mikä lie vamma aivoissa kun menot nousee tulojen mukaan samaa tahtia.
Hehe, klassinen elintason automaattinosto tulojen noustessa. Allekirjoittanut nappasi kans vuodenvaihteessa ihan mukavan palkkatarkastuksen, ja samalla tehtiin kehityssuunnitelma vastuullisempaan rooliin pomon kanssa, mikä tuo mukavasti tavoitteellisuutta ja uusia tuulia työpäiviin. Lautalaisilla ns. hyvä pössis!
Samalla oon kuitenkin tässä jokusen viime viikon kylpenyt alati syvemmällä minimalistisessa ajatusmaailmassa. Homma lähti käyntiin niinkin pienestä asiasta kuin päivittäisen olkalaukun uusimisesta, kun vanha meinaa lahota alta. Perus-laukkuarvosteluista ajauduin pikkuhiljaa pakkaus- ja järjestelytutoriaaleihin, ja siitä mopo karkasi kokonaan minimalismin puolelle. Jonkinlaisessa kulminaatiopisteessä selkeästi ollaan monella tavalla. Sekä minä että puoliso aletaan olla vähän väsyneitä kaikkeen kotiin kertyneeseen rojuun, jota ensimmäinen vanhemmuusvuosi on tietty vain lisännyt. Samalla omasta kehosta huolehtiminen on jäänyt täysin nolliin. Jos ei kohta tehdä jotain, niin kymmenen vuoden päästä istutaan täpötäydessä olkkarissa joka ilta katsomassa Emmerdalea sipsikuppi kädessä.
Tulevina viikkoina kotona tapahtuukin melkoisia muutoksia ja jäljelle pitäisi jäädä vain kaikki oikeasti tärkeä niin vaatteista kuin teknologiastakin. Minimimalismista tulee tietty helposti mieleen yhdellä tuolilla istuminen tyhjässä huoneessa, mutta tästä ei tosiaan ole kyse. Tavaraa saa ja omassa tapauksessa pitääkin olla, kunhan kaikella on oikeasti tarkoitus, eikä ylimääräistä pidetä pelkästään sentimentaalisyistä tai uutta osteta pelkästään Order-napin aiheuttaman dopamiinihitin vuoksi. Allekirjoittaneelle on tärkeintä saada kaikki kama järkevästi säilytykseen, vaivatta löydettäväksi, ja nurkat siisteiksi. Kotiin viimein sitä tilan tuntua. Lapsen lelut toki edelleen levällään olkkarin lattialla, mutta niillekin pari selkeää paikkaa, joihin kamat voi luututa tunniksi talteen tarvittaessa ilman isompaa hikoilua. Matkustaminen tulee jatkossa tapahtumaan pelkällä carry-on-repulla aina, kun mahdollista. Harrastevälineistöäkin on viimeisen vuoden aikana ostettu sen verran, että pelattavaa, katseltavaa ja kuvattavaa riittää, joten tällaiset hankinnat voi laittaa hyväksi toviksi pannaan ja rauhoittaa tilanteen. Ostetaan jatkossa perustellusti, kun on tarve ja oikeasti aikaa hyödyntää.
Niin, ja näitä ajatuksia ja toimitapoja on alettu työstämään jo syksyllä, eli kyse ei varsinaisesti ole mistään uudenvuodenlupauksesta. Leffa- ja pelikokoelmat on leikattu jo varmaan puoleen, kirppikselle/jakeluun menevää kamaa on jo jokunen laatikko varastossa odottamassa, ja ensimmäistä kertaa ikinä sharkkiksella on myös salijäsenyys. :D Käytännössä ainoa tapa juuri nyt saada liikuntaa on hoitaa se tehokkaasti työmatkoilla, kun niin paljon aikaa menee tuossa lapsen kanssa teuskaamisessa. Rauhallisia ja pitkäjänteisiä muutoksia siis kaikin puolin kevyempään elämään, liikoja kuitenkaan uhraamatta.
Valtaisa offtopic, mutta osui niin ajankohtaiseen aiheeseen, etten malttanut olla. :D Kytkeytynee aiheeseen vähintään niin, että haluaisin nimenomaan välttää tuon turhan elintasonousun, jos/kun uraputki saa enemmänkin vauhtia. Aikaa pitäisi edelleen olla perheelle ja harrastuksille, eli ei pelkkää nollienhamstrausta töissä. Extrarahat voi taas jatkossa vaikka sijoittaa sen sijaan, että elää isollakin palkalla kädestä suuhun - mitä suoraan sanottuna on tullut nyt useampi vuosi vähän harrastettua.
Hauska lista! En ole ainoataan noista pelannut, paitsi God Of Waria, jonka sai PS+:ssa ilmaiseksi ja 5min jaksoin, sitten nappin hakkaaminen ei enää kiinnostanut.
Niin mitäs osaa olitkaan tarkalleen pelannut? Ei ole tuota uutta God of Waria tainnut vielä missään ilmaispeleissä olla. Reboot-henkinen nimi voi tietty helposti hämätä.
Näytä kirjoitukset
Ja pakkanen vieläkin verottaa matkaa. Joiltain osin aika reippaasti uutisen mukaan.