Ja uusin Rambo on 2000-luvun paras elokuva.

  Tarkoitit vissiin "paras action-elokuva". Mikä sekin on aika ronskisti sanottu, mutta vielä järjen rajoissa.

Kylläpä noihin piirrettyihin välttää hyvä devukin enemmän kuin mainiosti. Herculesta olen aina etsinyt alennuksista, vaan eipä koskaan näy.

Se on kyllä pitänyt täyden hintansa hämmentävän tiukkaan. Itse tilasin joskus omani Discshopista, kun se maksoi "vain" alta viidentoista euron. Ei jaksanut murehtia. Nyt näytti taas olevan normaalin 17 tienoilla...

Juuri mitään kun ei oikein löydy DVD:lläkään meiltä ja jotkut Disneyn animaatioista ovat kuitenkin sen verran loistavia että pitäähän ne omistaa. Eniten kiinnostaa lähinnä Leijonakuningas...

Mä tajusin kans joku aika sitten, että tämän haluaisin ehdottomasti omistaa, ja pari muutakin klassikkoa olisi tietty jees. Lion Kingin saatavuus eritoten on kuitenkin erittäin heikko. Uutenahan sitä ei saa enää mistään, ja käytettyjenkin hinnat ovat melko uskomattomissa lukemissa. Yksittäin hyväkuntoisesta LK1:stä tuntuu saavan pulittaa 40-50 euroa, mikä on ainakin toistaiseksi vielä liikaa, kun ihan hirveän kauan ei olla metsästetty. Se trilogia-boksi taas, joka olisi kyllä perkeleen tyylikäs hyllyssä, on reippaasti yli satasen. Miksei näihin älynnyt sijoittaa aikoinaan...

Mites kauan muuten tuhraantui aikaa tuon kanssa Sharkie? Ilmeisesti kuitenkin aika läpihuutojuttu.

Oli joo. Ainakin meillä oli eilen yksi ns. arvioajotunti, jonka aikana kokeiltiin kikkoja ekologisempaan ajoon, ja sitten tänään se liukasrata sekä yksi teoriasessari. Siinäpä se. Varsin kivuton juttu.

Kävin istumassa autokoulun toisen vaiheen läpi. Kallistahan tämäkin tietty on, mutta on tässä koulutustavassa paljon asiaakin. Ja liukasradalla on aina leppoisa käydä pyörähtelemässä. Kaiken lisäksi tuolla autokoululla on se verran mukavaa jengiä, että on melkein harmi, että se on nyt loppu. Melkein.

Nyt sitten pitäisi vaan saada käytyä mutka polis-stationilla hakemassa lopullinen kortti. Sitten ajellaankin luvallisesti ja kenenkään kyselemättä seuraavat viisikymmentä (50) vuotta. Vois kehittää salaa mielenterveys- ja näköongelmia tulevina vuosina.

Kokonaisuutena parhaita keikkoja pitkään aikaan. Tuskin tätä silti tarvitsee festareille uudestaan lähteä katsomaan, ellei tarjonnassa ole jotain muutakin kurkoa. Saisivat kiskaista tän Tuskaan, sinne olis kyllä kiva taas pitkästä aikaa lähteä.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Kyllä minulle ainakin tuolta jokunen mielenkiintoinen bändi, mutta saa nähdä menenkö lopulta. Kavereiden, joiden kanssa olen parissa viime Tuskassa käynyt, kommentit ovat olleet varsin negatiivisia, eivätkä näillä näkymin usko menevänsä. Yksin meno taas olisi jossain määrin tylsää, etenkin, kun mitään tajunnan räjäyttävää ei vielä julkaistuista bändeistä löydy (ja niistä täällä hetkellä mielenkiintoisistakin vähintään kolme olen tuohon mennessä ehtinyt livenä nähdä).

No kappas. Vaan joo, ei ainakaan tuosta listasta muakaan sytytä VB:n lisäksi kuin pari. Amorphis nyt muun muassa, vaikka sekin on jo aiemmin katsottu. Parikin pommia tarvittaisiin, että tulisi lähdettyä. Seuraillaan.

Tämän vuoden logo ja graffat ovat kyllä muikeat.

Ööh... ladattu on ja sitten on toi Update ver. 1.01 niin niitten kans kyllä pelittää.

Niin, kun mulla on siis oma kappale ihan fyysisesti ostettuna tuolla hyllyssä. Vaan pitänee testata noita, kunhan taas kerkeää.

Jos joitain muitakin kuin megahittejä haluaa kuunnella niin hyviä biisejä ovat, juuri Heinzin mainitsema I could have Lied sekä Zephyr Song, Can't Stop, Don't Forget Me By the Way- levyltä. Toki diggaan lähes kaikista yhtyeen biiseistä.

No se on vähän miten sen ottaa, kun suurin osa noistakin on ollut hittejä aikoinaan. Vaan ei se kyseisten biisien tai Peppersin loistavuutta vähennä.

Yksi henkilökohtainen feivorini on Save The Population. Todella hieno fiilis ja kitaralainit.

[Grim Fandango]

Grim Fandango
Pelaisin tälläkin hetkellä, mutta kun se perhana ei pyöri Vistassani, edes patcien avulla. Harmittaa kovasti.

Jaa... mulla toimii patchien kanssa Vistassa ihan normaalisti.

Niin se toimii nettisivujen perusteella monella muullakin, mutta mulla vaan ei. Lähtee kyllä liikenteeseen, mutta jumahtaa tai kaatuu pian. Ei voi käsittää. Vois vaikka kokeilla vanhempien pöytäkoneen Vistaan joskus, notta onnistuisko se.

Oliko sulla ladattu versio? Voihan sen ja ostetunkin välillä olla joku hassu ero.

Joten otin kyllä viimeistään vartin etsimisen jälkeen oppaan esiin netistä Vaikka puolustukseksi kyllä sanon, että en sitä opasta katsonut kuin pari kertaa paikan etsimisessä ja pari kertaa että pääsin alkuun jätin iskemisessä. Ja minusta jätin etsiminen oli typerä vippaskonsti tuoda haastetta tai lisäikää peliin. Koska jos sitä ei löydä niin periaatteessa homma on vain siitä samoamisesta kiinni. Ja minä halusin kaataa niitä jättejä, en ratsastaa ympäri kuningaskuntaa.

Mä taas näkisin, että kyse on realismin ja immersion luomisesta. Ois tosi hupaisaa, jos ne kaikki kolossit hengailis siinä ihan hoodeilla, että pitäis suunnilleen vaan valita kenet haastaa seuraavaksi. Nyt jo niiden löytämiseen pitää nähdä vaivaa, ja sitten vielä kaatohommat erikseen. Kyse on kuitenkin jumalolennoista, joten tämä nyt ei ole mitenkään kohtuutonta. Toinen hyvä puoli samoilussa on se, että niin tulee nähtyä sitä melkoisen upeaa pelimaailmaa vaikkei omaa seikkailua harrastaisikaan. Ja siltikin useimpien kolossien luoksi vievät reitit olivat tosi suoraviivaisia.

Tietty SotC:in luonne vaatii oikeanlaista mielentilaa, ja ymmärrettävästi 100 tunnin grindauksen jälkeen mikään "ylimääräinen" ei välttämättä nappaa, mutta en minä silti olisi turvautunut oppaisiin tämän pelin kanssa. Otuksien löytäminen kun on pahimmillaankin sen takana, että väärä reittivalinta on pidempi, eivät ne kuitenkaan kokonaan voi hukkaan jäädä. Kaatohommissa taas peli neuvoo itse, ja senkin se tekee turhan nopeasti, sillä juuri se kokeilu ja keksiminen on tämän pelin suurin riemu. Vaan onneksi et ainakaan montaa kertaa itseäsi spoilannut.

Viimeistä Kolossia ei kyllä voi turhaan hehkuttaa. Tämä tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta minun mielestäni kyseisen bossin monipuolinen toiminta, elävä tasoloikkahelvetti ja uskomaton fiilis varsinkin siellä päällä kiikkuessa paketoivat tämän pelin melko lailla täydellisesti. Puhumattakaan lopun elegia-viboista. Huhhei.

[Pataponia]

Nyt tuli läpäistyä SotC. Tuntuu hiukan oudolta että peli loppuu reilu 8h jälkeen kun edellistä peliä (FFXII) tuli pelattua yli 100h.

Huih, aika haipakkaa olet kyllä painanut, jos tuon enempää ei aikaa mennyt. Tai sitten mä vaan muistan ihan väärin, mutta tuntuu kyllä, että vähintään 15 tunnin tienoilla olisi läpipeluuaika ollut. Vaikka tietty siihen mahtuu rutosti rehellistä samoilua ja power-uppien hakemistakin.

Äh, taas tuli kauhee himo pelata tätä, vaan kun ei yksinkertaisesti kerkeä. Eniten kutkuttaisi nähdä, että onko kesken jääneessä Hard Modessa vielä jotain eroja normivaikeusasteeseen. Yhden mörön kaatamiseen liittyvän lisän olen siitä jo bongannut. Seuraavana taitaisi olla se seiniä kiipeilevä lisko siellä sisapihamestalla vuoren sisässä. Se oli ainakin aikanaan tosi hauskaa pelattavaa. Pitänee tahkota nopsaan Abe's Exoddus läpi, ja tehdä sen jälkeen aikaa tälle.

-------------------------------------------------

Niin, jos ihan aiheeseenkin, niin Pataponia on tullut hakattua aika paljon, kun harvemmin on taas viimeaikojen kiireiden keskellä ehtinyt PS2:n ääreen. Kiitos siis kannettavalle pelaamiselle. Patapon on kyllä pirun kiva peli. Rummutus ja hahmojen laulu ei yllättävää kyllä ole alkanut rassaamaan, vaikka siinä ei ihan hirveästi vaihtelua ole, ja pelimekaniikkaa on edelleen kiiteltävä. Muutaman eri rumpukuvion kanssa pelaaminen on vielä riittävän yksinkertaista, ettei sormet ja mieli mene solmuun, mutta kuitenkin vauhdista erilaisten komentojen huutelu tuo ihan kiitettävää tosiaikastrategista elementtiä pelaamiseen. Parastahan tässä on juuri se, että Patapon on täydellinen kannettava peli. Aikanaan pidin LocoRocoa sellaisena, mutta tämä vie vielä voiton siitäkin, sillä esimerkiksi parinkymmenen minuutin bussimatkalle LocoRocon yksi kenttä alkoi loppua kohden(eli salarien etsinnän alkaessa) olla jo liian pitkä. Tuli kiire. Pataponin missiot ja muu puuha taas ovat mitä mainioimpia sykäyksiä lyhyempäänkin pelihetkeen, ja kuitenkin niiden parissa viihtyy tunnin parikin jos aikaa on. Loistavuutta.

Niin olisikos tuossa mallissa siis vain yksi kortti, vähän korkeammalla prosentilla ja kopiointioikeudella? Muuten kuulostaa kovasti juuri siltä, mitä minäkin teen. Pääkortti lojuu "päätoimisessa" työpaikassa, ja sivutulokortti, jota siis saa kopioida mielin määrin, leviää sitten kaikkiin muihin työsuhteisiin. Toimii ainakin toistaiseksi todella hyvin, kun rahaa tulee ihan jees, ja kuitenkin sivutulokortti takaa sen, että palautuksiakin kertynee. Ja senkin prosenttia olivat nyt vähän laskeneet, ja perusprosenttia nostaneet, todennäköisesti huomattuaan että aika paljon liksaa liikkuu sivutulokortin kautta. Viime jouluna olikin lahjarahoja vaikka muille jakaa.

http://www.vero.fi/default.asp?article=2283&language=FIN Tuolta kohdassa 1.6 esitellään, eli pidätysprosentin pitää olla vähintään 15, mutta sitä saa myös todistuksella ruuvattua alaspäin.

Just så. Kuulostaa ihan näppärältä tämäkin, paitsi että vaatii tietty tarkkuutta niiden tulojen seuraamisen kanssa.

Riippunee sekä verokortista että työntekijästä. Mulla ainakin on kaksi eri korttia vuosittain, päätoiminen ja sivutulokortti, joka sopii tällaiseen keikkaluontoiseen työhön varsin hyvin. Ja siinä sivutulokortissa on siis todella korkea prosentti. Mutta nämäkin ovat tietty vain osviittoja, sillä työntekijä saa aina määrätä veroprosenttinsa kullekin työpaikalle vapaasti. Vaikka nollaksi jos haluaa. Se vaan potkii verovuoden päättyessä rankasti perseelle, ja siksi monella tutullani onkin tapana nostaa omaa veroprosenttiaan manuaalisesti verokortin määräämästä, jottei vahingossakaan mene mätkyjen puolelle.

Yhtenä mahdollisuutena on ns. freelancer-verokortti, jossa on perusprosentti korkeahko, mutta sivutoimikortista voi ottaa aina valokopion ja jakaa eri työpaikkoihin. Erittäin hyvä jos tekee juuri freelance-hommia.

Niin olisikos tuossa mallissa siis vain yksi kortti, vähän korkeammalla prosentilla ja kopiointioikeudella? Muuten kuulostaa kovasti juuri siltä, mitä minäkin teen. Pääkortti lojuu "päätoimisessa" työpaikassa, ja sivutulokortti, jota siis saa kopioida mielin määrin, leviää sitten kaikkiin muihin työsuhteisiin. Toimii ainakin toistaiseksi todella hyvin, kun rahaa tulee ihan jees, ja kuitenkin sivutulokortti takaa sen, että palautuksiakin kertynee. Ja senkin prosenttia olivat nyt vähän laskeneet, ja perusprosenttia nostaneet, todennäköisesti huomattuaan että aika paljon liksaa liikkuu sivutulokortin kautta. Viime jouluna olikin lahjarahoja vaikka muille jakaa.

Eikös silloin joudu maksamaan veroja ihan helvetisti jos on kahdessa paikassa töissä?

Joo ja ei. Periaatteessahan on ihan sama mistä ne tulot tulevat, kun vaan huolehtii siitä, ettei tee liian pienellä prosentilla ja saa himomätkyjä. Tietysti kaksi työpaikkaa tarkoittaa melko varmasti "tavallista" enemmän liksaa, ja silloin tietty veroprosentti on isompi, mutta tämä ei suoranaisesti johdu duunipaikkojen lukumäärästä, vaan suurista vuosituloista. Itsekin teen vakkarina kahdessa paikassa töitä, mutta tosi vähillä viikkotunneilla, joten se nyt ei ole kahteen läheskään täysipäiväiseen työhön verrattavissa. Edes keikat ynnä muut sivutulot mukaan luettuna.

Ja mitä veroihin noin niinkuin yleisesti tulee, niin jos vaan pärjää vähän pienemmillä kuukautisilla nettotuloilla, niin kannattaa ehdottomasti painaakin töitä vaikkapa hieman liian korkealla veroprosentilla. Välttääpähän taatusti mätkyt, ja kaiken lisäksi verohallinto maksaa melko hyvää korkoa veronpalautuksien yhteydessä. Mistään pankista ei sellaista saa, joten tilanne on win-win.


EDIT.

Sivutoimisesta työstä joutuu maksamaan melko kovasti veroja. En tosin tiedä, mitkä työt sitten pistetään sivutoimisen piikkiin, kun itsekin olen tehnyt kahta työtä yhtä aikaa ja molempien palkasta meni vain se perusvero.

Riippunee sekä verokortista että työntekijästä. Mulla ainakin on kaksi eri korttia vuosittain, päätoiminen ja sivutulokortti, joka sopii tällaiseen keikkaluontoiseen työhön varsin hyvin. Ja siinä sivutulokortissa on siis todella korkea prosentti. Mutta nämäkin ovat tietty vain osviittoja, sillä työntekijä saa aina määrätä veroprosenttinsa kullekin työpaikalle vapaasti. Vaikka nollaksi jos haluaa. Se vaan potkii verovuoden päättyessä rankasti perseelle, ja siksi monella tutullani onkin tapana nostaa omaa veroprosenttiaan manuaalisesti verokortin määräämästä, jottei vahingossakaan mene mätkyjen puolelle.

Lokakuussa tämä sinkku ilmestynyt. Eikö Sharkie joskus ollut PR-diggari?

Aikanaan joo. Infestiä tuli mullakin skidinä luukutettua paljon, ja se tulee aina nauttimaan klassikkostatusta, vaikkei sitä enää paljoa tule kuunneltua. Lovehatetragedy sen sijaan on varsin mainio levy edelleen. Kolmas levy ei aikanaan kuitenkaan napannut, ja neljäs on mennyt multa täysin ohi. Vähän skeptinen fiilis tästä uudesta matskusta, mutta pitänee silti sinkku kuunnella mielenkiinnosta, kunhan ehdin.

Alfredit devuilla kaupoissa. This is it guys... it's the fucking it.

Huomasin kans tuossa vissiin eilen. Menee niin ostoon.

Multa on menny tää Killzone-sarja jostain syystä ihan ohi. Olinko jossain peliuutispimennossa ykkösen julkaisun aikaan kun siitä ei aikoinaan tuntunut olevan minkäänlaista hypeä? Metascorekin näyttää olevan rupuiset 73.

Heh, nimenomaan hype pelin ympärillä oli melkoista. Halon tappajaksi taisivat tituleerata, ja kun peli ei sitä sitten ollutkaan, niin se vajosi sellaiseen pettymyksen kastiin. Mikä on harmi, kun kyseessä on varsin mainio räiskintä. On siinä virheensä, mutta munakkaat aseet ja meininki, doupit kentät(minusta ainakin) sekä stailit vihut ja koko universumi takasivat kyllä viihdettä.

Kakkosesta en sitten osaa sanoa mitään, vaan demo kertonee hieman enemmän.

Sehän tässä juuri vaikeaa on, kun ei tuota oikeaa graffititaidetta näe missään. Suomessa ainakaan. Näin ollen kyseisestä termistä tulee heti mieleen perseenkuvat ja Jorkin ilosanoma, vaikka siitä ei tietenkään ole kyse. Pelkät tekstit ovat ensinnäkin tageja, eivät graffiteja, ja siihenkin "arvonimeen" liittyy kuitenkin jonkinlaisia vaatimuksia, joita alapäähuumori ei täytä. Näillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin se, että sekä ala-asteelaisten paskat töhryt että oikeat graffat ja tagit ovat kaikki oletusarvoisesti seinässä. Miksei siis seinään liimattua nuuskapussia lasketa myös graffitiksi?

Pirullinen kierre koko homma. Tietenkään ei ole oikein käydä suihkimassa ihmisten yksityisomaisuuteen omaa taidettaan, olkootkin se sitten ihan oikeasti siistiäkin, eli näin toimimalla maalarit eivät paranna tilannettaan ollenkaan(puhumattakaan niistä, joita graffitikulttuuri ei kiinnosta pätkääkään, mutta pippelin piirtäminen on silti huisinhauskaa). Kuitenkaan päättävät elimetkään eivät toimi lainkaan viisaasti(taikka kunnioitettavasti), kun koko kulttuuri yritetään tukahduttaa. Amerikassa tämän tiimoilta on ollut ihan kunnon sotiakin, kun kansa kapinoi tiukkaa kontrollia vastaan. Muutamia luvallisia paikkoja, joiksi esimerkiksi työmaiden yhteyksissä siesovat väliaikaiset seinät käyvät todella hyvin, ja tilanne rauhottuisi huomattavasti. Ja samalla tuettaisiin aika makeeta ilmiötä. Vaan kun ei.

Sama siis tapella, ja sitä tullaan varmasti tekemään vastaisuudessakin. Onneksi oman harrastuksen parissa ei ole yhtä vaikeaa.

Tiongin kuvat ovat tosiaan eri douppeja. Tuo orava on tainnut boardien puolella vilahtaa joskus aiemminkin. Eniten pidän noista Saanan huipulta otetuista. Valotilanteet ja asettelu erittäin miellyttäviä. Alkaa tehdä ärsyttävästi mieli sijoittaa kameraan..

Pistän vielä suoran linkin tuonne Asuntohelpin vuokrataan–osioon, koska saitin navigaatio on kamala. Löytyy muuten tosi usein edullisia ilmoituksia vuokrattavista huoneista. Myös kämppiksiä etsitään silloin tällöin. Jos ei haittaa asua toisen nurkissa, huoneen vuokraamalla pääsee ainakin halvemmalla. Opiskelijana kannattanee kääntyä HOASin puoleen (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö). Niissä saa asua puoli-ilmaiseksi.

Joo, niin näkyy olevan. Periaatteessa tuollainen huone isommassa asunnossakaan ei olisi paha, jos siihen on oma sisäänkäynti(yhden löysin heti). Vaihtoehtojen kartoittamiseenhan tässä täytyy alkaa. Niin, ja tietty HOASkin on vaihtoehto, kun näin ulkopaikkakuntalaisena sieltä saattaa jopa saada kämpän. Omalla paikkakunnallahan opiskelija-asunnon saaminen on hämmentävää kyllä aina vähän vaikeampaa, ja varsinkin Stadissa se on kuulostanut olevan ongelma. Vaan käytännössä tuokin silti tarkoittaa hyvin todennäköisesti solua, mikä taas on vähän turn-off.

Voi hyvä helvetti. Pitää vissiin ihan tosissaan alkaa painamaan duunia, tai sitten downgradettaa vaatimuksiaan rutosti. Toisaalta kämppiksen kanssa asuminen tulisi tietty aina halvemmaksi, mutta kaverin löytäminen on tässä tilanteessa hieman vaikeaa, ja kuitenkin juuri omaan rauhaan tekisi kovasti mieli. Kiitokset linkkiläjästä, alan muiden asioiden selvittämisen lomassa syynäämään noita läpi.

^Paljonkos sä maksat tuosta luukusta? Syksyä kohti mentäessä tulee itselläkin valinta eteen, että lähteäkö Helsinkiin vai hakeako kämppää täältä. Pitäisi todennäköisesti alkaa jo ihan oikeasti haistelemaan, että muutto sinne olisi edes etäisesti mahdollista, ja suunnilleen tuonkuuloisen asunnon mäkin haluaisin. Ja tietty duunin etsintää vaaditaan kans(tanssipiirien suhteilla todennäköisesti hoidettavissa), koskapa näihin nykyajan raivohintoihin uppoaa siivu jos toinenkin opiskelijan lompakosta.

[You don't have to be so fucking rude!]

Volbeatin Teatrian keikka oli kyllä varsin mainio. Pojilla on sellainen reilun rempseä ote tuohon lavahommaan, ja soitto kuulosti myös livenä hyvältä. Propsit erityisesti siitä, että biisejä kuultiin tasapuolisesti kaikilta kolmelta levyltä, joten jokaiselle oli taatusti jotakin. Melkoinen hittikimara. Tuli huudettua ja hypittyä kuin hullu, ja jälkeenpäin oli kauhee hiki ja ääni pois. Näin sen kuuluu mennäkin.

Erikoismaininnan ansaitsee myös lämppäribändi, kotimainen Francine. Pojat ovat soittaneet varmaan parikymmentä vuotta, mutta veljeni kanssa ei kumpikaan oltu koskaan kuultu koko yhtyeestä. Mielenkiinnolla siis saavuttiin paikalle ajoissa, että kerkesi tämänkin näkemään, ja perkele mikä meininki! Ensinnäkin nämä instrumenttivalinnat: basisti soitti ihan oikeaa läskibassoa, ja kaiken kukkuraksi rokkasi sillä ihan ison maailman tyyliin, raahaili mötikkää ympäri lavaa, juoksi, hyppi ja moshasi. Rumpalin(iso, kalju partajulli) rumpusetti oli kanssa kunnioitusta herättävä, sillä mies itse oli todennäköisesti isompi kuin koko instrumenttijäjä jonka takana istui. Toisesta bassorummusta repsotti ulkokalvo ja vaikka mitä muuta pientä, mutta ei se menoa haitannut. Energia katossa koko ajan. Solisti/kitaristi olikin sitten aika normaali kuolevainen, mutta aina ei tietty voi voittaa.

Biiseissä oli kiva rokkabilly-fiilis, ja myös ajoittaista huumoria. Oma lempparini oli ehdottomasti yleisön tylyille naisille omistettu Rude, jonka kertosäe ei jätä itkun varaa: You don't have to be so fucking rude! Kokonaisuutena ihan järkyttävän kingi live- ja nimenomaan lämppäribändi. Meiningin rehellisyys nauratti, varsinkin parin oluen jälkeen, jatkuvasti, ja tämän jälkeen oli hieno fiilis iskeytyä itse Volbeatin pariin. Pakko ostaa joku levy näiltä joskus, ihan vaan silkasta kunnioituksesta.


Kokonaisuutena parhaita keikkoja pitkään aikaan. Tuskin tätä silti tarvitsee festareille uudestaan lähteä katsomaan, ellei tarjonnassa ole jotain muutakin kurkoa. Saisivat kiskaista tän Tuskaan, sinne olis kyllä kiva taas pitkästä aikaa lähteä.

[Shaun of the Dead]

Play.com oli näköjään iskenyt seuraavan kampanjan kehiin, ja vaikka peliosasto onkin pohjanoteeraus, näyttää leffa-aleista löytyvät vaikka ja mitä mielenkiintoista.

Kohtalo on kyllä ovela pirulainen. Aamuluento oli peruttu, joten kuluttaessani opistolla sitä aikaa koneella, onnistuin upottamaan melkein neljäkymppiä Play.comiin. Hyvä vaihtokauppa?

Tiedä siitä, mutta pian on taas hetkeksi viihdettä. Tulossa Shaun of the Dead, Spirited Away sekä Paris, Je t'aime. Viimeinen on varsin mielenkiintoinen kokoelma värikkäitä lyhytelokuvia Pariisin syövereistä. Mukana nimekkäitä näyttelijöitä sekä ohjaajia, ja rutosti omintakeista fiilistä. Osan tästä olen katsonut joskus, joten kiinnostaa kovasti päästä tsekkaamaan pätkä alusta loppuun ajatuksella. Tosin voi olla, että säästän tästä lahjan vaimolle, kun ensimmäinen vuosipäivä lähestyy ja se tuntui olevan aika pähkinöinä tähän. Ja aihepiiri passaa. Kattoos nyt.


Tili itkee taas vaihteeksi verta. Noh, palkka- ja tukipäivä on 5. päivä, joten kait tässä kituuttaa. Vois kyllä rauhottaa hetkeksi kaikenlaisen shoppailun, ainakin kuun loppuun. Silloin ratkeaa kyllä taatusti, kun 5. kausi Stargate SG-1:sta ilmaantuu. Nelonen hurahti tuossa jo läpi, ja hauskaa oli. Myös leffahylly on nyt virallisesti täynnä, ja uudet hankinnat alkavat kertyä ärsyttäviin pinoihin ympäriinsä. Muutama kymppi hyllynjatkeeseen uponnee siis myös pian, ja samalla on mööblattava viihdenurkkaus uusiksi, jotta uuden hyllyn saa sinne mahtumaan. Kuluttajan arki on juhlaa.

Makeita kuvia, Sharkie. Ameriiikan matka on ollut haaveissa/suunnitelmissa pitkään, ja toivottavasti joskus lähivuosina voisi sen toteuttaa.

Thanks. En tiedä mihin ehkä itse haluaisit lähteä jos pääsisit, mutta mahdollisuuden saapuessa voin kyllä lämpimästi suositella Los Angelesin ympäristöä, ja Kaliforniaa yleensäkin. Lämminhenkistä ja välitöntä porukkaa, täydelliset säät lähes vuoden ympäri, ja ihan inhimillisten matkojen päässä todella monenlaista nähtävää. San Diego, länsi-rannikon lukuisat ranta-asuinalueet(kuten Laguna Beach, Long Beach, Venice Beach...), Santa Monican kuuluisa laituri ja vaikka mitä. Ei siellä ihmisen huono ole olla.

Aika kiva triidi joo. Kuvailu on mukavaa, ja mä väittäisin että asettelullisesti mulla saattaa olla vähän silmääkin, mutta tähän pitäisi kyllä perehtyä tosi paljon enemmän, jos oikeasti aikoisi alkaa räpsimään. Plus että se digijärkkäri olis kans makea, ei tällaisella Canonin 7mp-viihdevehkeellä ihmeitä tehdä. Silloin tällöin sattuu kuitenkin kohdalleen.

Seuraavat kuvat ovat kaikki kesäiseltä Amerikan reissulta.

Ensiksi auringonlasku Laguna Beachilla. Otin paikanpäällä laajakuvana ihan sitä varten, että kuvaa on joskus helpompi käyttää desktopissa.

Losin keskustassa oli panostettu erään hittikomedian mainostukseen. Nauratti.

Ja vielä tällainen shotti vanhan koulun skeittimekasta, Venice Beachilta Tämän otti itseasiassa kaveri(pyynnöstäni laajakuvana tämäkin), itsehän olen kuvassa mukana. Asettelu miellyttää silmää, mutta muuten tämä näyttää ainakin omaan silmään nyt vähän ankealta, kun tuijottelen päivittäin desktopia koristavaa värikylläisemmäksi muokattua versiota.

Burnout 3 oli kovasti minunkin mieleeni. Enkä edes hakenut peliltä minkäänlaista simulaatiota. 

Mua kans hämmensi tämä, että joku on hakenut tältä peliltä simulaatiota. Niin puhdasta viihdeajoa kuin ikinä voi olla, mutta samalla varmaan edelleen sitä laadukkainta. Varsin mainio peli. Pitäisikin taas joku ilta houkutella vaikka velipoika padien ääreen ja peltiä rullalle.

Ja käsittääkseni pelin parhaimmat puolet tulevatkin esiin vasta myöhemmin.

Jep, pakka sekoittuu kyllä kunhan stoori lähtee pikkuhiljaa lapasesta(toiset tykkää, toiset ei), ja varsinkin pomotaistot ovat sitä aitoa kakkaa.

Millonkahan tätäkin ehtisi taas trippailla...?

Play.com oli näköjään iskenyt seuraavan kampanjan kehiin, ja vaikka peliosasto onkin pohjanoteeraus, näyttää leffa-aleista löytyvät vaikka ja mitä mielenkiintoista. Mukana myös monia bokseja, joista huikeimpana varmaan Frendien kaikki 10 tuotantokautta reilun 70e. Tekisi pirusti mieli investoida, mutta nyt ei taida pystyä.

[Pataponin]

Sitä alkoi olla jo vähän vaikea saada, joten en jaksanut stressata vaan hain viikonloppuna Hesan reissulla Kampin Konsolinetistä(tai jostain...?) itselleni Pataponin. 29e, eli hieman kallis, mutta aina ei voi voittaa. Jonkun reilun tunnin olen ehtinyt fiilistellä, ja ihan kivat vibat tästä lähtee. Rummuttelu tulee nopsaan selkärangasta, peli näyttää ja kuulostaa odotetusti tosi miellyttävältä(eritoten sen puun kanssa soitellessa on rehellisen funkki meininki), ja erilaisten solttujen sikiyttäminen ja varustaminen on varsin viihdyttävää, vaikkakin tietty tosi kevyttä, näpräilyä. Myös pataponien läpät ja mehutukset Siitä pudottavat ajoittain.

Lisäksi tilasin taannoin PSP:täni varten Play-Asiasta Hard Pouch Portable 3:n, jotta sen mukana kuljettamista ei tarvitsisi enää jännittää. Aivan pirun hyvä keissi. Tilaa konsolin lisäksi parille UMD:lle ja kolmelle muistarille, ja hätätilassa se imaisee myös vaikkapa kuulokkeet siististi viikkailtuina. Kovan ulkokuoren omaava kotelo on kaikin puolin tukevan ja turvallisen oloinen, ja mikä parasta, myös varsin kompaktin kokoinen. Pelkäsin hieman tilatessani, että kyseessä on valtava mörkö, mutta ei tämä paljoa isompi ole kuin DS:n vastaava. Näihin Horin tuotteisiin ei kyllä voi pettyä.