[The Color Of Water]

Ois varmaan kohtapuoliin tulossa projektiksi lukea joku englanninkielinen (alkuperäiskieleltään englanti siis myös) kirja tuota enkunkurssia varten, suosituksia? Englanti sujuu aika hyvin, että tuskin kielen kanssa tulee ongelmia ellette pistä jotain ihan häröä jargon-soppaa.

Eniveis, jotain koukuttavaa, mieluiten ehkäpä kantaaottavaa tai sitten vain jotenkin tunnelmallista ja sellaista, että kuvittelee olevansa kirjan sisällä. Aihepiiri on vapaa (tai siis, näin käsittääkseni... Pitää toivoa, ettei sitä rajoiteta, huomenna saan lisäinfot), pistäkää joku pieni briiffaus siitä mitä kirja sisältää. Kuvitelkaa se mainospuheeksi. :D

Nyt ekana tuli mieleen James McBriden The Color Of Water. Jo siis senkin takia, että tuosta oli aikoinaan otettu pätkä kappaleeksi omaan enkunkirjaani, luulisi siis opelle kelpaavan. Kirja on kuitenkin loistava muutenkin. Kyseessä on siis sellainen omaelämänkerrallinen teos ja tribuutti McBriden äidille, valkoiselle juutalaiselle joka kasvattaa 12 mustaa lasta Nykin syövereissä. Erittäin koskettava tarina, josta löytyy myös huumoria ja kevyttä pohdiskelua identiteeteistä ja uskosta.

Isolation Songs on vain yksinkertaisesti aika lailla täydellinen levy. Raskas ja kevyt materiaali kulkevat käsi kädessä täysin luonnollisen oloisesti. Yksikään nuotti ei kuulosta ylimääräiseltä tai turhalta. Lisäksi levy toimii kokonaisuutena niin hyvin, ettei yksittäisiä kappaleita yksinkertaisesti tee mieli kuunnella.

Nyt muutaman päivän jatkuvalla pyörityksellä täysin samaa mieltä. "Tasapainoinen" tulee ensimmäisenä mieleen Isolation Songsia kuunnellessa. Eihän tässä tosiaan kikkailla mitään hirveän erikoista, kun ei tarvitse. Kuten sanoit, fiiliksestä toiseen kuljetaan luonnollisesti. Mitään ei ole liikaa, kaikella on paikkansa, ja kaikki kuulostaa törkeän hyvältä. Olen minä pari kertaa koittanut mentaliteetilla "yksi vielä" levyn pyörähdettyä kerran ympäri kuunnella yhden tai kaksi biisiä lisäksi. Tästä on aina seurannut toinen täysi kuuntelu. Tälläkin hetkellä syy, miksi en ole nukkumassa, pyörii kuulokkeissa. Aika osuvasti Lost In A Loop vielä tämänhetkinen raita. :D

Pakko päästä näkemään nämä livenä jonain näistä päivistä. Ja muutenkin olisi kyllä mukava päästä keikoille pitkästä aikaa. Viimeksi nähty oli vissiin Volbeat alkuvuodesta 2009 Teatrialla.

Itsekin olen vähän tässä miettinyt noita Sennheiserin HD 555 kuulokkeita hankkia. Irtoaisi vielä ihan hyvällä hinnalla tuolta Verkkiksestä, eli 85 eurolla alennuksen kanssa.

Miggen tuossa jo vähän kehuikin, mutta kaipaisin lisää kommentteja luureista erityisesti pelikäytössä 

Ihan hirveästi mäkään en näillä ole pelannut, mutta mitä esim. Half-life 2:sta olen luurit päässä räiminyt - viimeksi pari tuntia ihan äskettäin - toimivat ne loistavasti. Tilavaikutelma lienee pelatessa se tärkein, ja näissä se on erinomainen. Kuten miggekin sanoi, kaikki askeleen ja muut kuuluvat kirkkaasti ja juuri sieltä suunnasta missä pelin sisällä tapahtuu. Halffiksessa korvakuulo on pelastanut hengen jo useamman kerran. Myös aseet ovat munakkaita, ja muutenkin tunnelma on melko uskomaton, kun vaikkapa Ravenholmin kaduilla, narinoiden ja kaukaisten huutojen keskellä kävelee. Kuumottavia fiiliksiä.

Eli eipä näitä voi paljon muuta kuin suositella. Musiikki, leffat, pelit, kaikki on tähän asti kuulostanut upealta. Ja perskule ne on hyvät päässäkin.

Hajosin pankkitoimintaan, kun auoin äskettäin lojumaan jääneitä kirjeitä. Nordealta oli herunut tilille vuoden lopussa korkoa huikeat 88 senttiä, joista oli saman tien otettu lähdeveroa 20 senttiä.

Paskaa käteen duunarille, ja säästää kannattaa.

Kukaan täällä pelannut Darksidersiä? Onkos ostamisen arvoinen, vähän nimittäin kiinnostaisi..

Penny Arcade tykkää.

  True dat.

Ei viitsi talvella puolen kilsan matkan ja puolen tunnin parkkipaikan etsimisen takia rueta käynnistelemään autoa kinoksesta. Ja tulee samalla vähän hyötyliikuntaa

Puolen kilometrin takia en taitaisi käynnistää autoa koskaan. Moisen matkan kyllä vaikka sitten pyöräilee, jopa talvella, ellei jalan vinttaaminen satu kiinnostamaan.

[Ghost Brigade]

Tällä hetkellä uutta kuumaa kakkaa on Ghost Brigade ja eritoten viime vuoden puolella julkaistu, bändin toinen albumi Isolation Songs.

Sain levyn eilen kuunteluun ensimmäistä kertaa, ja jo nyt pidän siitä valtavasti. Bändi tarjoilee sellaista kevyesti progehtavaa(kai), erittäin tunnelmallista metallia. Välillä muristaan ja tampataan ihan reippaasti, mutta suurin osa levystä on aika leppoisaa kamaa. Alusta loppuun kuitenkin valtavan hienoa musiikkia. Pitkästä aikaa albumi, joka on melkeinpä pakko kuunnella kokonaisuutena, kerralla ja keskittyen. Ei niinkään siksi, etteivätkö biisit kantaisi yksinkin vaan siksi, että fiilis on niin vahva. Ajoittain ainakin mulla tulee mieleen yksi lempilevyistäni, Green Carnationin The Quiet Offspring. Suosittelen tutustumaan, molempiin itse asiassa, elleivät ole vielä tuttuja.

Ghost Brigaden debyyttiä en itse ole vielä kuunnellut, mutta velipoika väitti että hyviä biisejä on siinäkin, muttei toimi kokonaisuutena ihan niin hyvin kuin tämä uusin. Pakko kuunnella se kuitenkin jossain vaiheessa.

Perus B-peiffit löytyy taskusta, koska onhan se kortti kätevä olla. Eritoten loma- ja mökkireissuilla on aina sitä helpompaa, mitä useampi kuski porukasta löytyy. Ja kyllä mä Oulussa lainailen faijan autoa, kun se sattuu olemaan vapaana. Täällä Stadissa taas ei autolla tee yhtään mitään, kun joukkoliikenne on niin toimivaa. Plus se, että tasan kerran olen autolla Helsingin keskustassa ollut liikkeellä, enkä toista kertaa sitä tule tekemään. Kaistoissa ja risteyksissä ei ole mitään järkeä, ja liikenteen sujuvuus on puhtaasti saatanasta.

Vaikka asunkin Helsingissä, koen, että ajokortin omistaminen on varsin hyödyllistä. Autoa ei nyt välttämättä kannata olla tallissa, koska pirun kallistahan se on kaikkine veroineen, huoltoineen, bensoineen ja pysäköintimaksuineen. Mutta monesti on ollut kortista hyötyä, kun esimerkiksi on menty mökeille ja sen sellaisille. Oikeastaan ihmettelen, että miten ne kortittomat ihmiset selviävät muutoista ja IKEA-reissuista, kun ei ole lupaa ajaa minkäänlaista kuljetusvälinettä. Pitääkö sitten aina ruinata joku sukulainen ajamaan vai tilata muuttofirma siirtämään?

Helsingissä ajaminen on hauskan haastavaa. Paljon yksisuuntaisia, kääntymiskieltoja ja sokkeloisia katusekamelskoja. Kun nuo oppii, on aika hienoa etenkin ruuhka-aikaan kääntyä pääväyliltä sivukaduille ja ohittaa niitä käyttäen pääväylällä paikallaan seisova hirvittävä letka. Skill. Samoin aamulla valistunut veikkailu siitä, mikä väylä vetäisi tänään parhaiten. Mennäänkö tänään Itäkeskuksen läpi vai Koskelantietä? Mennäänkö Vallilan vai Hermannin kautta? Jäädäänkö parkkiin jo aikaisemmin ja mennään loppumatka metrolla? Tulin aika pitkään äidin kanssa töihin Porvoosta autolla. Vaihdettiin kuskia päivittäin. Molemmilla työpaikat keskustassa ja joka päivä oli sen verran kiire, että jouduimme miettimään vaihtoehtoisia reittejä ja mahdollisia oikoreittejä. Tietyömaat toivat oman mausteensa tähän soppaan.

Hehe, hyvältähän sen noin saa kuulostamaan. Ja onhan siinä pointtia. Varmasti jos kadut ja reitit jotakuinkin ovat edes tutut, on ajaminen aivan erilaista ja tuollaiset "ongelmatilanteet" vain virikkeitä. Muualta tulleelle ja paljolti toisenlaiseen keskustarakenteeseen tottuneelle kokemus oli vain noin äkkiseltään vähän liian hektinen. Kaistoissa ja risteyksissä on muutenkin jo tarpeeksi seurailua, ja sitten pitäisi vielä koittaa suunnistaa paikkaan, jonne ei ennestään osaa. Huhhei.

Ja kuten sanoin, kortistahan on tässä maailmassa hyötyä aina. Omaa autoa Helsingin tuntumassa ei kuitenkaan tarvitse, ellei sitten ole onnistunut tähtäämään tosi korpeen tai joudu käymään päivittäin töissä jossain kauempana/jostain kauempaa. Itsekin kuljen kyllä päivän pari viikossa Järvenpäässä opettamassa nyt keväällä, ja siihen sitä biiliä melkein jo toivoisi, mutta eipä tuo junillakaan sietämätöntä ole. Ja normaali kulkeminen Espoo-Helsinki-alueella ei ole mikään ongelma, junia ja busseja on enemmän kuin riittämiin.

Tiongin kuvat on kyllä makeita.

Kun nyt kerran tämä topikki nosteltiin ylös, niin viskaanpa kesää odotellessa viime juhannusmökkeilyistä yhden kaverista ottamani ihan kivan otoksen:

Perus digipokkarilla on toki vaikea saada mitään aikaseksi, kun se on valosta niin riippuvainen, mutta aina silloin tällöin sattuu kohdalleen. Tuossakin kun ois vähän hillitympi aurinko, niin voi pojat. Ja järjestelmäkameran kun sais, niin voi pojat.


EDIT: Niin, ensi viikolla alkaakin koulussa Kuvallisen ilmaisun kurssi. Pääsee vähän luvan kanssa räpsimään, toivottavasti jopa paremmalla kalustolla, sekä perehtymään sillontällöistä itsekoulutusta pidemmälle Photoshoppiin. Kivaa hei!

Perus B-peiffit löytyy taskusta, koska onhan se kortti kätevä olla. Eritoten loma- ja mökkireissuilla on aina sitä helpompaa, mitä useampi kuski porukasta löytyy. Ja kyllä mä Oulussa lainailen faijan autoa, kun se sattuu olemaan vapaana. Täällä Stadissa taas ei autolla tee yhtään mitään, kun joukkoliikenne on niin toimivaa. Plus se, että tasan kerran olen autolla Helsingin keskustassa ollut liikkeellä, enkä toista kertaa sitä tule tekemään. Kaistoissa ja risteyksissä ei ole mitään järkeä, ja liikenteen sujuvuus on puhtaasti saatanasta. Neliökaavaisille keskustoille(=Oulu) varaukseton peukku.

Vaan asuinpa sitten missä vaan, niin tuskin tulee omaa autoa hommattua vuosiin. Sitten kun on oma talo ja kersoja, tulee asia varmaan ajankohtaiseksi. Sitä ennen kesät polkien ja talvet yleisillä toimii enemmän kuin hyvin.

Sangen samanlaiset vibat on joo, mitä nyt Alice on simppelimpi. Eipä oo tuo Pogo ennen tullutkaan vastaan.

Yooouuutuuube päräytti.

Upular

Joku oli sitten leikkonut Pixarin Up-leffan äänimaailmasta tällaisen biisin. Aika menevä.

Oli muuten Play.comilla joku "uusi" maksusysteemi. Käytiin verkkopankissa varmistamassa maksu. Edellisestä tilauksestani on jo lähes vuosi, että monille tuo voi olla jo vanha juttu.

Joo, ovat kans siirtyneet käyttämään Verified by Visaa. Joku kuukausi sitten huomasin tuon itsekin ekan kerran. Mainio juttu Electron-käyttäjien kannalta, vähentää suuresti niitä ongelmatapauksia.

[John Doen]

Nostalgiahuuruissa laitoin tuossa juuri lataukseen myös John Doen.

Itse pidin myös sarjasta. Tulikin hakattua päätä seinään oikein urakalla kun sarja päättyikin ensimmäiseen kauteen, vielä kun muistelee minkälaiseen kohtaan sarja päättyi niin...pitäisi olla lailla kiellettyä kyseisenlainen katsojille *ittuilu.

Aika jäätävä cliffhangerhan se oli. Sarjan jälkeen tekijätiimi antoi tosin lausunnon John Doen aiotuista juonilinjauksista, jotka vähän helpottivat. Löytyvät ainakin wikipediasta, jos ei ole sattunut vastaan.

[Boston Public]

Unohdettujen sarjojen kaatopaikalla.

Boston Public

Maailman kreiseimmän high schoolin opettajien elämää Bostonin syövereistä. Sarjaa tuli aikoinaan katsottua telkkarista, ja nyt Housen uusia jaksoja odotellessa heräsin siihen, että tätä voisi vaikka fiilistellä uudestaan. Hahmokaarti on mahtava, ongelmat lähtevät lapasesta heti ekassa jaksossa, ja dialogi sekä juonikuviot on kirjoitettu mainiosti kieli poskessa. Överi on hyvä. Sarjaa on olemassa neljä tuotantokautta, joista näytti olevan jonkinlainen region-free complete-boksi olemassa, tosin vain jenkkilässä. Tunnustelen nyt ekan kauden verran, ja jos tämä oikeasti iskee, niin boksin tilaamistakin voisi harkita.


Nostalgiahuuruissa laitoin tuossa juuri lataukseen myös John Doen.

Pidin sarjasta aikoinaan kovasti, ja olikin harmi että se jäi ensimmäiseen tuotantokauteensa. Vaikka välillä vähän haparoitiinkin, oli omaperäisessä asetelmassa kuitenkin kovasti potentiaalia vaikka ja mihin. Aina ei kuitenkaan voi voittaa. Tätä ei tietääkseni DVD:llä saa, joten ajattelin hyvällä omalla tunnolla turvautua nettiin, ja tuupata tämänkin pitkästä aikaa läpi. Katsotaan toimiiko vielä.

YouTube-videoni lähentelevät kohta tuhatta subscriberia, ajattelin siihen päälle pykätä kotisivut kun monet kyselevät kaikenlaista kokoelmasta. Heitin tuonne kokoelmalistauksen muutamilla kuvilla ja kaikki videoni, ei nyt mitään sen kummempaa. Olen vaan pitkään halunnut jonkun tällaisen saitin ihan omaksi huviksi. Tollanen ankea ilmaissivusto kyseessä, mutta palvelee tarkoitusta ihan hyvin.

http://finngamer.webs.com/

Mutta Nintendo 64 -osioon panostin aika paljonkin, tuolla on itse koostamani lista julkaistuista peleistä, pitäisi olla täydellisin mitä netissä on. Kuin myös eri hardware-listaukset, tuollaisesta tietopankista olisi ollut hyötyä aika paljonkin kun keräilyä aloittelin.

Nintendo 64 -osio on kyllä aika kunnioitettava. Tuosta on ihan varmasti apua muille Nintendo-kalloille vaikka ja missä. Samaten noita kokoelma-videoita on ollut ihan hauska katsella, vaikka samoja artikkeleita on tutkittu livenäkin. Tai ehkä just sen takia.

Ärsyttävän helposti alkaa vaan tehdä mieli itselläkin shoppailla ja keräillä pelejä. Resist! Onneksi tähän ikään on oppinut kuitenkin sen, ettei mistään laajamittaisemmasta keräilysproggiksesta tulisi kuitenkaan mitään. Ja on siinä sitäkin, että haluan tehdä vähillä rahoillani myös muuta kuin pelata. Sellainen pieni on-going-mission mulla kuitenkin on normaalin pelaajan arjen keskellä, että etsiskelen koko ajan vaivihkaa PS1:n parhaita itseäni kiinnostavia nimikkeitä, missattuja klassikoita ja ennen kaikkea lapsuuden lempipelejä - niitä kun riittää - oman hyllyni täytteeksi. Mähän en koskaan omistanut ekaa pleikkaria itse, mutta sillä on silti tahkottu vaikka ja kuinka. Sen pelien ostelu on siis aloitettu täysin nollasta vuosi pari sitten. Haluaisin tästä sellaisen tiiviin mutta kattavan ja vain hyviä pelejä sisältävän läpileikkauksen mainion konsolin pelitarjonnasta. Muutama tärkein titteli löytyy jo, ja lisää tulee kun on tullakseen.

[Machine Meniltäkin]

Näköjään Machine Meniltäkin saattaa sopia odottaa uutta matskua tänä vuonna. Hiljaiselon jälkeen pojat ovat bloginsa mukaan raahautuneet taas studiolle ja treenikämpälle. Passaa mulle, viimeisin levy Circus of Fools kun toimii törkeän hyvin. Vanhempikin matsku on ihan jees, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ole iskenyt samalla lailla. Eniveis, pitänee seurailla tämänkin proggiksen edistymistä.
Bändihän on myös Bruce Dickinsonin lemppareita!


EDIT. Ja katsopas, myös Harmajan kakkoslevyn äänitykset vaikuttavat olevan hyvällä mallilla. Julkaisupäivän lupailtiin varmistuvan piakkoin. Loistavuutta, tämä sopisi kevättalven pakkasille kuin sormi nenään. Lienee pakko viimein lopettaa nettikuuntelu ja ostaa debyyttialbumi oikeasti hyllyyn.

Joo, Vartiaisen levy täälläkin odotuksessa. Eka levy on suoraan sanottuna lähes täydellinen pop-albumi, jokainen kappale säväyttää. Enkä usko, että toisesta levystä tulisi floppi. Vartiainen on perfektionisti ja levyä hiotaan niin kauan, että se toimii. Kuten ekaakin.

Se on kyllä ihan totta, ettei ekalla levyllä ole yhtään heikkoa biisiä. Jospa siis viimeisteltyä jälkeä irtoaa jatkossakin.

[Fair To Midland]

Eli, mitä levyjä Lautalaiset odottavat juuri nyt ja tänä vuonna? Kokonaan uusia artisteja, pitkän tauon pitäneitä mestareita, venyneitä äänitysproggiksia, muuta kuumaa kakkaa? Tämä kiinnostaa siis ihan jo siksi, ettei omissa listoissa ihan hirveän montaa levyä keiku. Uusien julkaisujen seuraaminen on musapuolella ollut sangen heikkoa viime aikoina.


Yksi ehdoton löytyy kuitenkin: Fair To Midland. Uudesta levystä ei ole infoa herunut juuri ollenkaan, mutta studiolla on vissiin kuitenkin piipahdeltu viime vuoden puolella. Toivotaan että saapuu tänä vuonna. Odotukset ovat lähes pelottavan korkealla, sillä viimeisin kokopitkä studio-albumi Fables From A Mayfly: What I Tell You Three Times Is True nousi nopsaan yhdeksi lempilevyistäni. Luovaa, monipuolista ja erittäin tunteikasta rock-musiikkia. Teaserin perusteella uudella albumilla saattaisi olla astetta raskaampaa otetta mukana, mikä ei välttämättä ole huono asia. Venaillaan.

Toinen kiinnostava on Jenni Vartiaisen mahdollinen toinen albumi, studiossa kun on kuulemma pyöritty sielläkin. Debyytti, Ihmisten Edessä, oli varsinkin neidin Gimmel-dorkailujen jälkeen huiman positiivinen yllätys ja kovaa valuuttaa kotimaisen musan kentällä. Ei mitään peruspoppista, vaan erittäin kauniita ja moniulotteisia biisejä. Tanssijan korvaan aika lailla jokaisen kappaleen taustat ovat upeaa kuunneltavaa, sillä niissä tapahtuu paljon ja biitit ovat sangen nerokkaita. On jännä nähdä, pystytäänkö hommaa viemään vielä pidemmälle, vai tuleeko tokasta floppi.


Muita en tähän hätään keksi, mutta palaan astioille jos/kun tulee vastaan jotain muita odottamisen arvoisia kiekkoja. Sitä odotellessa, pistäkäähän omia listojanne tulemaan. Niistä saattaa muukin kansa saada ideoita.

Äh, Porcuun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta jotenkin ei koskaan saa aikaiseksi. Alkuviikosta kiire hellittää, joten etsin silloin käsiini levyjä kuunneltavaksi.

Noniin  pitää vain muistaa että Porcupine Treen musiikillinen tyyli on muttunut lähes joka kolmannen levyn jälkeen, vuosien saatossa psykedeelisestä kokeilumusiikista progressiiviseen rokkimetalliin. Kannattaa vaikka Wikipediasta (eng) vähän katsella discografiaa, tai sitten ei.

Näin olen kuullut. Aluksi kaivan varmaan huvin vuoksi yhdestä useampaan levyä ihan arvalla, ja tarpeen mukaan vilkuilen julkaisulistaa sitten jossain vaiheessa. Pidetään jännityksestä kiinni.

Äh, Porcuun on pitänyt tutustua jo pitkään, mutta jotenkin ei koskaan saa aikaiseksi. Alkuviikosta kiire hellittää, joten etsin silloin käsiini levyjä kuunneltavaksi.

Koen edustavani tässä asiassa keskivertosuomalaista; Blu-Ray ei kiinnosta pätkääkään. DVD:llä mennään formaatin kuolemaan asti. Uusi yritys 3-5 vuoden kuluttua?

Samma här. Ainakin nyt uuden telkkarin ostoon asti. Ja jo siinä saattaa mennä vielä hyvä tovi.

[Nick & Norah's Infinite Playlist]

Nick & Norah's Infinite Playlist

Olipa mainio valinta tälle illalle, kun kroppa oli treenaamisesta lopussa ja pää tyhjä. Hyväntuulista ja kieli poskessa tehtyä romanttista nuorisokomediaa. Trailerista tuli aikoinaan kovasti Michael Ceran pääosittamasta Junosta tuttuja viboja - äijähän on siis myös tässä - mutta sangen erilainen tämä sitten lopulta olikin. Juoneltaan paljon tavanomaisempi kuin loistava Juno, mutta pidin tästäkin paljon. Eritoten pääosakolmikko loisti rooleissaan, ja niistä on kaikista helppo pitää.

Plus että Kat Denningsissä on sitä jotain.

[Blake - Saturnus]

Eipä vissiin, pitkästä aikaa taas vähän levyostoksia.


Blake - Saturnus

Kumma etten ole tullut kuunnelleeksi tätä aiemmin. Biisi tai pari on silloin tällöin tullut radiossa vastaan, mutta jotenkin tarkempi kuuntelu on jäänyt. Nyt sattui onneksi pari kertaa lyhyen ajan sisään Radio Rockilta vastaan jäätävän hieno ralli, Spirit of Cane, ja oli viimein pakko ottaa selvää. Mukava sekoitus rehellistä riffittelyä stoner-henkeen sekä raskaampaa metallista otetta. Tulee ajoittain kovasti mieleen 45 Degree Woman, jota kans diggailen paljon. Laitoinkin siis saman tien tilaukseen. CDONista vajaan 8 euroa.


Monsteriser - The Long Snap To Zero

Kun nyt kerran CDONissa asioin, eikä tämä maksanut tuota Blakea enempää, niin pistin kaveriksi. Ovat itse asiassa vähän samanhenkisiäkin, notta mikäs siinä. Biisistä Days Like These vaikka maistiaisia, jos jotakuta kiinnostaa. Monsteriserhan on vanha tuttu, mutta kyseinen levy puuttuu vielä omasta hyllystä, enkä ole kuunnellut sitä pitkään aikaan.

Kotimaisella rockiksella voittoon.

Ja Steamissa on vielä jemmassa Machinarium - sitä venaan aika kovasti, mutta koetan malttaa olla ottamatta liian monta peliä kerralla käsittelyyn - ja Ben There, Dan That sekä jatko-osansa.

Machinarium oli se steampunkilta näyttävä point-n-click? Näytti kuvissa aika makealta. Vissiin myös haastavia pulmia siinä. Yhdessä ruudussa saattaa olla monta pienempää pulmaa, jotka muodostavat yhdessä isomman kokonaisuuden. Ei hassumpi rakenne sellainen. Mitäs se Steamissa kustantaa?

Juuri se. Tyyli tosiaan on erittäin miellyttävä, ja lyhyen demon perusteella pulmien voisi odottaa olevan varsin nokkelia. Peliltä lupaillaan myös sellaista simppelin hillittyä humoristista otetta.

Nyt hinta Steamissa näyttäisi olevan taas 16,99€. Itse ostin omani noista loma-alennuksista, taisi silloin olla puoleen hintaan.

Sennheiserin HD 555:set tuli sitten laitettua. Onhan nämä aika uskomattomat kuulokkeet. Tunnin sisään unohtanut jo monesti että pään laella edes keikkuu jotain. Soundi on mitä ilmavin, bassoissa on potkua ja munaa, instrumentit eri musagenreissä erottuu ensiluokkaisesti ja ovat kaikki ainoastaan edukseen. Mainio testi oli myös, kun katselin hyvällä kuvauslaitteistolla kuvattua tapahtumavideota. Tilantunne oli melkoinen, kun kansan huudot ja random taputukset tuntuivat tulevan kaikkialta ympäriltä. En malta odottaa että pääsen näillä tuuppaamaan jonkun leffan.

Kannatti sijoittaa. Varsinkin kun ei itse tarvinnut maksaa kuin puolet.

[Trinen]

Steam-shoppailun saldoa aloin availemaan. Ensimmäisenä otin työn alle Trinen. Kauhean pitkälle en vielä ole jyystänyt, mutta vaikuttaa erittäin mainiolta. Simppeleitähän nuo puzzlet vielä olivat, mutta eiköhän taitojen karttuessa ala homma monipuolistumaan. Lisäksi iskin suoraan hardin sisään, mikä on kiva kun joutuu vihuja vähän varomaankin. Ei kauhean montaa hittiä kestä ottaa. Ainoa harmi oli yllättävän kovat laitevaatimukset, sangen huonoilla asetuksilla joutuu pelaamaan, jotta liikkuminen on sujuvaa. Onhan se erittäin hyvännäköinen peli, mutta silti tuo tuli vähän yllätyksenä.

Toiseksi työn alle otin World of Goon. Loistavuutta. Nätti simppeli design ja idea, mainiot pulmat ja kovaa musaa. Heti ekasta maailmasta löytyi tekemisen meininkiä, ja eritoten noista OCD-vaatimuksista irtoaa oikeasti haastetta. Jo muutaman ekan kentän jyystämisessä meni hyvä tovi. Saas nähdä milloin latvasta räjähtää noiden kanssa. Limanuljaskojen kanssa tulee kuitenkin varmasti olemaan hauskaa.

DS:n puolella N+ jyllää edelleen. Melkein kaikki kentät olen nyt vetänyt uusiksi, varmistaen että kaikki kulta tulee taatusti kerättyä. Aika paljon tähän saa näitä tunteja uppoamaan. Lisäksi olen ekan Monkey Islandin uusioversion läpäistyäni pelaillut rauhalliseen tahtiin Monkey Island 2:sta. Toimii edelleen kuin häkä. Toisessa chapterissa vasta menossa, ja voin veikata että tuossa menee hetki. Ainakin paikkoja, mahdollista tekemistä ja esineitä on just nyt sen verran paljon tarjolla, etteivät oikeat ratkaisut todennäköisesti selviä ihan helpolla.


Keskityn varmaan tähän koplaan vähän aikaa, enkä aloita uusia pelejä(paitsi tietenkin kun uusi Ace Attorney tulee). Halffis 2 ja Portalkin kun ovat molemmat kesken, joten kyllä tässä pelattavaa riittää. Hämmentävästi suurin osa PC:llä. Vaan kai se vaihtelu virkistää sitten. Ja Steamissa on vielä jemmassa Machinarium - sitä venaan aika kovasti, mutta koetan malttaa olla ottamatta liian monta peliä kerralla käsittelyyn - ja Ben There, Dan That sekä jatko-osansa. Seikkailuklikkailua on siis kovasti luvassa, ja muutenkin tämä pelivuosi näyttää alkavan perkeleen hyvin. Kissanpäivät 2010.

http://www.youtube.com/watch?v=kn2VcdTsy-U

3 RAITAA A-DI-DAS

Thonon flow toimii, piti oikein perehtyä. Douppeja biisejä. Kuppikunnat eritoten, ja videokin on helevetin jees.

[Lord of the Flies - William Golding]

-Lord of the Flies - William Golding

Tää on pitänyt lukea jo vuosia, elokuvakin olisi rento nähdä. Pitäisiköhän lukea ensin ja pettyä sitten? Vai nauttia elokuvasta ja lukea kirja sen jälkeen? Molemmissa puolensa.

Leffaa en ole nähnyt, mutta kirjan lukenut. Ei se niin vaikuttava teos ollut - alkaa tosi hitaasti, mutta loppupörinät toimii - että uskoisin pettyväni leffaan, enemmänkin mielenkiintoista olisi nähdä miten tämäkin stoori kääntyy. Melkein voisi nyt sen Viikset ja tämän etsiä jostain, ja pitää oman pienen "books to film" -illan.

Lukisin siis ehkä ensin, silläkin uhalla että leffasta saa sen jälkeen piirun verran vähemmän irti. Jos saa. Voi saada enemmänkin.