[Super Mario World]

Aluksi oli liikaa vaihtoehtoja että olisi jaksanut äänestää, sitten taas peli meni liian tiukaksi kun piti valita Super Metroidin ja Super Mario Worldin välillä. Nyt kun valinta on puolestani tehty, on vastaus viimeiseen äänestykseen toki Super Mario World.

No nyt ei vielä puhuta DS-version Doom Modesta. On vielä very hardikin vielä selvittämättä. Selvisin very hardilla semmoisella 15 elkulla Doomiin, mutta pirulainen söi ne kaikki.

Ne viisi ensimmäistä pomoa menee kuin vettä vaan, sit alkaa rääkki.

Ah, ok. 

Very Hard nyt menee mutta Death Labelista ei siis tarvitse edes puhua, täysin mahdoton. 

No ehkä pariin ekaan Doomiin, mutta ei kyllä viiteen.

 

Tyyliin Substance, Subsistence.

Aika hämmentävää sinänsä. Eniten mua silti surettaa se, että biisi ei ollut laisinkaan hauska. Näillä spekseillä sen olisi pitänyt olla, vaan kun ei. Masennus.

Voi ei. Nyt sun pitää laittaa Ellalle ja Aleksille palautetta että ne on ihan amatöörimäisiä ipanoita.

"Ella" ja "Aleksi" on vaihtuva lapsipari, jotka lukevat isojen setien sanoja paperilta. Kyllä Sharkie saa sedille palautetta antaa.

Zoukka muuttaa maailmaa.

http://kotaku.com/5102274/freakish-gtaiv-fingers-fixed-finally

Tasoloikkanakin se on mainio, mutta kenttäeditorit ovat oikeasti niin monipuolisia käyttää, että televisiossa nähtävät vekkulit mainokset ovat täysin harhaanjohtavaa markkinointia. 99 % pelaajista ei mitään hienoa saa aikaiseksi.

Mutta jos vain kärsivällisyyttä löytyy, niin ihan ultimate näpertelypelihän tuo on.

Tulokset vain vahvistivat mielikuvaani koko skaalan käytön hehkutuksen ja numeroselitysten ristiriidasta lopullisten numeroiden kanssa.

Niin, nyt aika pitkälti PS2:lle varatun pommiryhmän lisäksi myös DS:lle ja Wiille tulee valtava määrä shovelwarea, jota ei ikinä lehdessä arvostella. Myös käytännössä kaikki lastenpelit menevät suoraan Pelaa!-ilmaislehden sivuille.

Eli jos kaikki julkaistavat pelit arvosteltaisiin, olisi keskiarvo aivan varmasti jopa alle viiden.


Toivottavasti ei nyt liikaa aikaa mennyt noiden pisteiden kaivamiseen.

Pelaaja ottaa jo otsikossaan täysin erilaisen suunnan: Rakkaudesta videopeleihin. Ihan hyväksyttävä suunta, mutta ei anna edes olettaa että peleistä kirjoitettaisiin kriittisesti tai mitenkään tutkimalla tai pohtimalla.

Ei minun nyt tänne pitänyt mitään kirjoittaa, mutta tuo kyllä oli aika erikoinen tokaisu.

Siis missä Pelaaja muka väittää että se rakastaa myös huonoja pelejä? Eikö tuo "rakkaus videopeleihin" voi antaa yhtä hyvin olettaa että linja on se kaikkein kriittisin? Ei minkään sloganin perusteella pysty lehteä leimaamaan.


Mutta tiukoin linja Pelaajalla silti kotimaisista medioista on. Fuck it, Far Crylle 6 ja Falloutille 8, ei mitään syytä kumartaa kuvia.

sekä nurkissa lojuvien tavaroiden keruuta. Jälkimmäinen toki houkuttelisi vieläkin, mutta se saa jäädä nyt hyvin vähälle sopivien pelikaverien puutteen takia.

Joo, mulla meni hermot ulkomaalaisten kanssa yrittämiseen, ja otin vain ohjaimia lainaan töistä ja vedin ne nelinpelit yksin. Ne eivät kuitenkaan vaadi sorminäppäryyttä, vaan vain seisomista napin päällä, niin ei ollut ongelma.

Thunder Force VI ja DS Ketsui nyt plakkarissa.


Thunder Force oli ainakin kärkeen pieni pettymys. Nelonen on niin tujua tavaraa, että odotukset olivat toki korkealla. Ulkoisesti peli näyttää hieman köyhän miehen Gradius V:ltä, eli sinisiä lasereita  pyörii ympärillä. Mutta taustat vain ovat aika karuja ja viholliset aika mitäänsanomattomia. Musatkin ovat vain kalpea kopio IV:stä.

Ensimmäiset levelit ovat todella lyhyitä pyrähdyksiä, ja sitten alkaakin bossisuma. Peli on aika lyhyt, tämä siis pikaisen credit-feedauksen jälkeen todettuna. Vaikeustasoa toki löytyy kuten pitääkin, tosin muutama kuolema meni kyllä sen piikkiin että jostakin vihollishyökkäyksistä ei oikein saanut selvää missä niiden osumarajat kulkevat.

TF VI ei siis mikään erityinen helmi, mutta mukava kultturiteko silti. Saapa nähdä miten pian painos loppuu Play-Asiasta.


Ketsui taas teki paljon suuremman vaikutuksen. Teknisesti todella pätevä peli, tavaraa on ruudulla kivasti. Hyvät popit tuovat kunnolla fiilistä. Onhan ruutu aika pieni, mutta kumman hyvin tilanteista saa selvää.

Pelissä tosiaan on aika erikoinen formaatti, monta eri vaikeustasoa joissa kiakissa on eri valikoima samoista pomoista. Pari ekaa vaikeustasoa pääsee läpi ilman kuolemia ja pommien käyttöä ilman sen kummempia treenaamisia, mutta siitä se vaikeus lähtee jyrkkenemään. Kaksi vaikeinta tasoa vielä avaamatta.

Jos vain osaisi japania, olisi tässä varmaan aika mukavasti avattavaa, oikeastaan joka pelikerran jälkeen aukeaa jokin inforuutu tai pelivinkki jossain valikossa. Mutta hieno paketti tämä on muutenkin, pahviboksi ja DVD mukana. 

Tämä ainakin tulee loppumaan, ostakaa omanne ennen kuin hinnat nousee.

asiakaspalvelu@pelaajalehti.com

Mutta eipä tuollaista oikein voi tapahtua, siis jos olet lehden peruuttanut ja vuoteen ei ole lehtiä tullut. Tulee pari asiaa mieleen. Toinen on, että Digiexpoilla jotkut alkoivat täyttelemään meidän tilauskuponkeja jonain kilpailukuponkeina, mutta et vissiin Digiexpoilla edes ollut? Toinen vaihtoehto on että joku teki källin ja tilasi sen sinun nimissäsi.

[Spoileri]

Käytiin. Etsittiin finskille

Spoileri (osoita katsoaksesi)

pornoa

, muttei löydetty.

Saatana. No, ei mahda mitään.

Minä kuuntelen musiikkia aika vähän. Ja ostan sitä vielä harvemmin (enkä wareta yhtään). Jos jotain leffasoundtrackeja tai pelimusia ei oteta lukuun, niin edellisiin seitsemään ostamaani albumiin lukeutuu AC/DC:n Ballbreaker vuonna 1995, Stiff Upper Lip vuonna 2000 ja Black Ice vuonna 2008. Tahtini siis on vain hieman kovempi kuin mitä AC/DC:n kuudenkympin molemmin puolin keikkuvat sedät jaksavat ulos pukata.


AC/DC on parasta. Omistan kaikki vajaat 20 albumia, ja näille mahtuu aika paljon rockin klassikoita. Ja myös maailman toiseksi myydyin albumi heti Michael Jacksonin Thrillerin jälkeen, eli Back In Black (42 miljoonaa myyty). Suuret plussat heitän bändille myös siitä ettei 35 vuoden aikana ole parin live-albumin lisäksi tullut mitään Greatest Hitsia, kun joku peruspumppu olisi siinä ajassa laittanut ulos jo puolenkymmentä. Ei, Greatest Hits tulee sitten kun ura on ohi. (Tai ainakin toivon että pojat tästä kiinni pitävät)

Jos nyt hieman analysoidaan uusimpia tuotoksia, niin Ballbreaker on mielettömän hyvä platta. Hard as a Rockin aloitusriffi tekee koko levystä jo klassikon, mutta mukana on niin AC/DC:lle soveliaita kieli poskessa sanoitettuja ralleja kuin yksi blues-rahnuttelukin. Stiff Upper Lipistä taas minulla ei kauheasti ole sanottavaa. Levy on kevyesti vähiten soitettu AC/DC-levyni, eikä sen biiseistä oikein mikään ansaitse klassikon statusta. Jotenkin turhan synkkä meininki, tosin ymmärrän jos tämä on jollekin syy pitää albumista.


Black Ice onkin sitten aika erikoinen tapaus. Naurettavan monessa arvostelussa heitetään vanhaa virttä miten tämäkin levy on vain tasapaksua vanhaa kunnon AC/DC:tä. Minulle taas koko tuotannon tuntevana Black Ice on erilaisinta AC/DC:tä mitä koskaan on tullut.

Levyltä oikeastaan puuttuvat todella raskaat biisit, mitä nyt War Machine vähän yrittää kähistä vastaan. Levy onkin pääosin ilahduttavan rentoa rock'n'rollausta, sellaista hyvän mielen kitaranvinguttelua. Toki joukosta silti nousee helmiä esiin, eka sinkku Rock'n Roll Train nyt on etunenässä kertomassa tästä. Äkkijyrkän käännöksen tekee kuitenkin levyn nelosraita Anything Goes, jonka pystyisi melkein sekoittamaan johonkin CCR:n biisiin. Melkein tulee kantri mieleen, tämä on kevyesti AC/DC:n pirtsakoin biisi. Jos totta puhutaan niin tulee kyllä usein skipattua biisi kun levyä kuuntelee, mutta propsit siitä että ovat tehneet jotain aivan erilaista.

Mutta lempibiisini Black Icelta onkin yllättävä. Greatest Hitsin puuttumisen lisäksi olen oikeastaan aina arvostanut sitä ettei bändi ole tehnyt yhtään hidasta biisiä. Metallica ja Scorpions sopivat lapsuuteni limudiskojen slovarimusaksi, AC/DC:tä miehisteltiin kotona. Muutama hidas blues tosin löytyy, ja nämä ovatkin mukavia makupaloja bändin tuotannossa (Esim. Ride On, joka on jäänyt bändin alkuperäisen laulajan muistobiisiksi, tätä ei nykyisellä kokoonpanolla soiteta livenä edes näin 28 vuotta myöhemmin). Niin, siihen lempibiisiini. Mitä enemmän sitä kuuntelee, sitä enemmän siitä pitää, eli Rock'n Roll Dreamista. Tämän lähemmäs slovaria AC/DC ei varmaan koskaan tule menemään, mutta todella lähellä ollaan. Missään muussa biisissä ei Angus Youngin kitara ole näin melodinen, tai Brian Johnson laula näin pehmeästi. Kertosäkeessä toki hieman revitellään, mutta kaikenkaikkiaan biisi on suorastaan kaunis.


Olen Black Iceen todella tyytyväinen. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen tuli taas monta uutta biisiä Wanhaa Kunnon rockia, ja yksi upea yllätysbiisi. Ostakaa pois.

Mun mielestä taas audiovisuaalinen anti oli ihan huippua, kontrollit vain päistävät. Tai no, puzzleihin ne sopivat täydellisesti, mutta kun peruskävelykin hoidetaan kosketuksella, niin homma oli turhan työlästä.

Läpi peli kuitenkin meni, kyllä fiilikset paranivat loppua kohti. Mutta tosiaan, huonoin Nintendon konsoleilla nähty Zelda minustakin.

Kunnolla on nyt peliä hinkattu, ja tänään meni kaikki kentät läpi kuolematta. Aluksi homma tuntui uskomattoman lannistavalta, mutta lopulta sai hyvän draivin päälle ja hermoista on jotain vielä jäljelläkin. The Bunker oli toki viimeinen kenttä joka meni läpi, odottakaa sitä kauhulla...

Kontrollit olivat alunperin pelin suurin miinus minulle, mutta kunhan peliin on tutustunut kunnolla pienenevät virheaskeleet dramaattisesti, ja lopulta pääsee vain syyttämään itseään kuolemista. Kuten pitäisikin.

Finngamer ja Snake varmaan töissä messuilla?

Juu, siellä ollaan varmaan aika paljon, ei nyt ihan koko aikaa kuitenkaan.

Hyvä meininki. Turnausmenestys oli hyvä, kun vein Smash Brosin ja Laser Hockeyn, mutta Wario Waren voitot meni mm. molemmille ensikertalaisille. On sitä aikoihin eletty!

Kiitos Opalle ja Mixballe kun toivat taas palkintoja mukanaan.


Lantun ja Rievun kanssa meni aika pitkään, puoli kuudelta taidettiin sammua (siis puoli viisi kun kelloja siirrettiin). Mixbakin oli pitkään messissä, testailtiin NES-pelejä, ja sitten tämä lähti taksilla kotiin kuin mikäkin porho.

Sori, finngamer, että kusin Brawlin Boss Battlesin. Ehkä sitten ensi kerralla.

Eipä mitään, tiedän kyllä ettei ole helppoa. Kiitos kun yritit niinkin pitkään.

Minulla on kaksi, Mixba tuo neljä, joten voisiko joku tuoda vielä yhden PS3-ohjaimen? Päästäisiin ajamaan Pixeljunkkia seitsemällä.

Ja vähän latinkia akkuunkin, niin tulee hyvä.

Tuohon finngamerin listaan pitänee lisätä vielä tuo kaverini, jolloin osallistujia olisi 12.

Aijuu, lisäänpä etusivulle.

No niin, nyt siis lopullinen osallistujamäärä on 11, ihan hyvää ydinjengiä:

-finngamer
-Solid Snake
-Migge
-Riepu
-Lanttu
-JayeizH
-Suurvisiiri
-Ephram
-Mixba
-tiong
-Fraeon

Saatana, voisi ilmoittaakin.


Eli TK ei? Tuleeko Freijo nyt?

Ja mites Despire ja Lohari?

Parhautta on kuitenkin Doomin kanssa hikoilu (tuolle tasolle ei kuitenkaan tarvitse päästä, DS-versio on hyvin pelkistetty).

Ei helvetti nuo patternit on häröjä. Vauhtia, kokoa ja suuntaa muuttavia ammuksia.


Itse en ole vielä ehtinyt tätä tilata, tulee samalla kyllä tilattua Thunder Force VI. MegaDriven nelonen kun on mielestäni ehkä paras horisontaalinen shmuppi.

Oliko siellä vielä tilaa? Jos on niin ängen samaan junaan TK:n kanssa, jos se nyt on edes tulossa.

Juu juu, mukaan vaan. TK kyllä vahvisti että tämä uusi päivämäärä on ok, mutta sen jälkeen siitä ei ole kuulunut.

Pitäisikö Boom Blox tuoda paikalle? Siinähän on ihan kiva moninpeli, mutta finngamerin kokoelmasta sitä ei näytä löytyvän.

Juu, ei ole vieläkään tullut hankittua, ota mukaan vaan.

GameStopeista puheen ollen niin Alone in the Dark Limited edition 360:selle uutena 19.90...

Juu, kiitos kun etsit minulle muoveissa olevan kappaleen. Saa pysyäkin suljettuna.

Joo, jos vaikka klo 12.30 eteenpäin voisitte saapua tällä kertaa?

Joo, mukaan vaan. Mikäs on kaverin tausta, haluaako vaan jotain HC-turnauksia vai kiinnostaako retroilu?

Ja tosiaan, jonkin näköinen vastaus olisi kiva tuohon edellisen viestini kysymykseen saada. Ajattelin josko kävisin jossakin vaiheessa viikkoa meno- ja paluuliput ostamassa, niin olisi hyvä tietää kuinka suuresta määrästä paluuvaihtoehtoja voin valita.

Ai sorry, kysyitkin sunnuntaista. No, jos nyt porukka poistuisi vaikka kahteentoista mennessä? Eli toi 11.42 bussi myös käy.


Ja mites sen kuvauksen kanssa? Vai lukeeko TK ja Ephram edes lautaa, muistavatkohan että tänä viikonloppuna on miitti? Elonmerkkejä, pojat.

Mitkäs ovat miittipaikan tarkat koordinaatit? Otaniemestä on varmaan kätevintä tulla sinne Leppävaaran kautta junalla?

Laitan privaa.

Ketkä muuten tarvitsevat yösijaa? Taaskaan ei kyllä sunnuntaina voi jäädä tänne maleksimaan.

Kelpaisi kyllä ainakin meikäläiselle, niin eipähän tarvitse ainakaan "liian" aikaisin kadota paikalta. Kuitenkin jos kysyntä on kovaa, niin totta kai mahdollinen paikkani luovutetaan jollekin toiselle.

Kyllä täällä on parhaimmillaan ollut vissiin kuusi tyyppiä yötä, nukkumapaikoista se vaan on kiinni. Silloin pari oli patjoilla, yksi sohvalla, HeinZ nojatuolissa ja pari tyyppiä oli vaan joidenkin huopien päällä kovuutta hakemassa.

Mutta eiköhän täältä ihan pehmeät paikat löydy sinulle ja muille.