Kyllä tämä näiden puheiden perusteella alkaa haista pakkohankinnalle. Juuri noina vanhoina hyvinä aikoina tuli japsiropeja pelattuakin, mutta nykyään ovat jääneet vähemmälle. Ylipäätään roolipelejä pelaan tosi valikoidusti ja harvoin, mutta aina silloin tällöin vastaan kävelee tapauksia joissa on sitä jotakin. Tässä tuntuisi taas olevan palikat kohdallaan. Kuulostaa ja näyttää todella upealta, ja sopivasti vanhaa ja uutta -ajattelu viehättää aina. Lisäksi kannettavuus sopii jrpg:ille kuin sormi sieraimeen, kun niitä pelitunteja livahtaa ikään kuin huomaamatta ja missä vaan.
Ihan julkaisuun en kuitenkaan ala kiirehtimään, kun tätä pelattavaa tosiaan riittää. Hommaan varmaan vielä vuoden loppuun A Link Between Worldsin, ja koitan saattaa joitakin 3DS:n pelejä päätökseensä joululomalla karkkikippojen ääressä. Ensi vuonna tuorein silmin BD maistuneekin sitten hienosti.
Itse tein kans juuri viimeisen viilaavan läpiluvun kandidaatintyöstäni, ja taitaa olla palautusvalmis. Reilun puolivälin etappihan tämä DI-matkalla vasta on, mutta tuntuu silti hyvältä saada eka oma tieteellinen paperi kirjoitettua.
Muutenkaan ei kauheasti ole ollut vittuuntumisen varaa viime aikoina. Valtavat veronpalautuset tulossa, hyviä duunikeikkoja ensi vuodelle luvassa, sujuva opiskelusyksy takana ja pitkähkö joululoma kotiseudulla edessä. Bonuksena veli sai noin vuoden työkomennuksen Oulusta Helsinkiin ja asuu siis lähiseuduilla hetkisen. Ihan supermukava päästä näkemään broidia tavallista enemmän!
Kertookas miten "parhaudelle" saa mp3-filun viestiääneksi? Tyttöystävän GS4:lle laitoin sähköpostilla halutun tiedoston ja se näkyy Download kansiossa. Mites siitä eteenpäin..?
Tällä S4 Minillä näyttäis ainakin soittimen kautta voivan asettaa biisin hälytys- tai soittoääneksi. Sit tsekkaa vielä asetuksista, että biisi on valittuna. Oletan isoveljellä homman onnistuvan samoin.
Monilla puhelimilla pääsee kyllä suoraan asetuksistakin selaamaan omia biisejä. Prosedyyri riippunee tosi paljon luurista ja käyttisversiosta.
3D World on tyylillisesti lähellä 3DS:n Super Mario 3D Landia, mutta se on ottanut joitakin vaikutteita myös sarjan aiemmista 3D-peleistä. Mario muun muassa kiipeää puuhun samalla tapaa kuin Super Mario 64:ssä.
Eikös tätä kuitenkin voinut harrastaa myös Landissa? Liity oikeastaan mihinkään, mutta kun nyt mainitsit.
Peli näyttää kyllä hauskalta, ja se täytyy päästä jossain vaiheessa nakuttelemaan läpi. Mario-pelit eivät onneksi ikäänny oikein millään, eli ei tarvitse tässä pelisuman keskellä hätäillä.
Joo goty materiaalia heti ekan luolaston aikana. Goddamn.
Varusteita löytää ihan vapaalla tutkimisella, alueita avautuu jo ekan luolaston jälkeen ihan helvetin paljon ja temppelit voi mennä oman valinnan mukaan eikä pakotetussa järjestyksessä. Käsittämättömän kova peli.
Voi perkele nyt tän 3DS:n kanssa. Pokemonista ei vieläkään malttaisi päästää irti, Phoenixin uusin keissi on juuri aloitettu, 3D-Ocarina on muoveissa laatikossa, Luigi's Mansion 2 roikkuu kesken, DKC Returnsin 100% masterointi kiinnostais, ja kai tässä joku muukin peli oli hankkimatta? Still, uusin Zelda näyttää ihan törkeän hyvältä - ja A Link To the Past on ehkä oma lempi-oldschool-Zelda - joten eiköhän se pidä taas kuun vaihteen palkoista lohkaista. Nolottaa, että tuli joskus epäiltyä konsolin kykyä periä DS:n mantteli.
Onni onnettomuudessa on se, etten omista Wii U:ta. Jos tässä pitäisi vielä uida 3D Worldin parhaudessa, niin saisi kandin viimeistelylle heittää hellät hyvästit.
Dual Destinies solahti läpi jo hyvä tovi sitten. Erittäin nautittava kokemus. Viimeinen keissi ja useamman alitapauksen limittyminen hämmensi hetken, ja ehti tuntua siltä että fokus on hukassa, mutta homma paketoitiin todella kunniakkaasti.
Yleisellä tasolla keissit olivat mielenkiintoisia ja sekä yllätyksiä että huulia oli kohtalaisesti molempia. Athenan psykka-mekaniikka toimi lopulta yllättävän hyvin ja useimmat ratkaisut olivat ainakin mulle kivan intuitiivisia. Olisin itse asiassa harrastanut tätä mielelläni enemmänkin free roamina, alkupäässä kun toiminta oli aika ohjattua aina. Siistein oli ehkä se viimeisen keissin osuus, jossa...
Huonoin puoli oli ehkä game overien turhuus, jota Egdeworthkin käsitteli yllä. Ei näissä ikinä ole ihan hirveästi "kuolemia" tullut, mutta toiminta on sentään tuntunut kuumottavalta niinä hetkinä, kun on aivan pihalla ja koittaa hail marya. Lisäksi aiempien osien perinteenä on ollut herkutella jossain vaiheessa megarangaistuksella. Tämä jäi nyt uupumaan täysin. Ratkaisu tuntuu siis hassulta. Varsinkin, kun vastaavan turvaverkon on kyllä aina saanut halutessaan luotua aktiivisella tallentamisella. Itse asiassa kädestä pitämistä esiintyi uusimmassa muutenkin. Tutkimusvaiheissa sanottiin aina aika suoraan, että ehkä seuraavaksi tänne tai ehkä näytän vielä tätä esinettä. Kyllä, tämän ansiosta yhtään turhautuneen samoilun hetkeä ei ollut, mutta oltiin tässä menty selvästi vähän liikaa hellyyden ehdoilla.
Aika pieniä suruja nuo kuitenkin loppuunsa. Kova peli se oli. Monista biiseistäkin alkoi tykkäämään pirusti pelin edetessä, vaikka edelleen jäädään alkuperäisten jalkoihin, siitä ei pääse mihinkään.
Ekaa DLC:tä, eli uutta keissiä, pukkaakin näköjään jo 21.11. Todella positiivinen yllätys tämä, vaikka samalla Capcom huvittaa. Kunhan laatu pysyy samana, niin pieni lisäraha ei haittaa. Lataukseen heilahtaa samoin tein.
Mutta kun pitää miettiä, että onko tämä tosiaan n. 2500e arvoinen kapinen, niin ei todellakaan. Joku 1300e olisi jo huomattavasti järkevämpi summa, mutta mikäs siinä jos ihmiset ostaa.
Samasta syystähän niitä ostetaan kuin Louis Vuittonin laukkuja.
Parhaimmat miehet kantaa Louis Vuittonin laukussa retina MacBook Prota!!! Kultainen iPhone 5S takamus edellä rintataskussa tuikahdellen.
Tänään kerkesin viimein vilkaista itse Gravityn. Leffa on puitu jo niin puhki, etten viitsi hirveän pitkää analyysia kirjoittaa, mutta jotain kuitenkin. Lyhyesti: pidin. Mua ovat aina viehättäneet tällaiset simppelit yhden "tilanteen" leffat, kuten 127 tuntia tai Phone Booth. Tässä minimalismi oli viety vielä äärimmilleen todella vähillä rooleilla. Toisaalta miljöö on tavallaan ääretön, ja siinäpä piileekin omaan silmään leffan juju: vastakkainasettelut. Joku oli ärsyyntynyt kaaoksen ja tyhjyyden vuorottelusta. Minusta kyseessä oli tehokeino, jolla kuvattiin upeasti avaruuden äärimmäisyyttä.
Joku muu taas ahdistui tarinan "puutteesta". Itse taas koin Gravityn ikään kuin hatunnostona tietyntyyppiselle puhtaalle tarinankerronnalle.
Elokuvaa on kutsuttu tekniikkademoksi. Se ei välttämättä ole haukku, sillä audio-visuaalisesti kokemus on päräyttävä. On myös totta, että kotisohvalta katsottuna leffa ei taatusti toimi näin hyvin. Silti, eivät Gravityn avut todellakaan ole vain siinä, vaan pinnan alla kuplii kivoja mietteitä meistä ja maailmasta.
Bottom line: menin leffaan, kaksi tuntia lensivät kuin siivillä, koin väristyksiä, välitin hahmosta ja sain ajateltavaa. Boonuksena vahvasti menetetty usko 3D:hen palasi hieman. Sitä joutuu sietämään edelleen ihan liikaa väärissä paikoissa, mutta oikein ja hillitysti käytettynä, kyllä käy. Ei tällä kokonaisuutena lempparilistojen kärkisijoille mennä, mutta olen hemmetin iloinen että näin. Oodi teatterin ja yksinkertaisten asioiden voimalle.
Mistä tulikin mieleeni, onhan sulla jo 3DS? Kuulostaa meinaan siltä, että se saattaisi yksin riittää sulle seuraavaksi sukupolveksi. Vahvat suosittelut.
Pelivalikoima ehkä riittäisikin, mutta laite ei. En ole oikein pelannut sitten 90-luvun kannettavalla laitteella kotona. Kun tuli mentyä junassa ja bussissa opiskeluaikaan enemmän, kannettava oli ihan hyvä laite. Ja tämän vuoksi DSLite löytyy. Mutta nykyään se pölyttyy hyllyssä. Kotona kannettavan pelaaminen ei vaan iske. Ei sillä että kannettavia tuli pelattua bussissa tai junassakaan kauheasti aikoinaan. En pääse oikein pelaamisen tai seikkailun fiilikseen pikkuruudulta. Metroid Fusion oli ainoa jota tuli pelattua suht intensiivisesti liikkeessä kuin kotonakin kunnes sen pääsi läpi. Yritin kyllä antaa näillekin vielä mahdollisuuden ja hommasin DS:lle Dragon Quest IX:n. Peli on varsin mukava, mutta sen pelaaminen pikkuruudulta on vain paha immersion tappaja. Joten...3DS haaveet jäi siihen.
Joo, ei se vissiin kaikille sovi. Mutta ei voi tosiaan tätä maailmaa hyvien pelien puutteesta syyttää.
Ei helkkari Sharkie. Ei ollut ihan tarkoitus ottaa noissa parissa matsissa vain kahta pokea mukaan. Hakkaan vaan a:ta, niin vahingossa suoraan matsiin. Pystyy mennää tyrimään. Varmaat kattelet siellä että mitä tuo hullu touhuaa.
ps. onko blissey kiva?
:D Ekalla kerralla aattelin, että kaipasit vaan itelles Souls-levelin haastetta, mut toinen kerta rupesi kyllä jo huvittamaan.
Ja pakko kyllä myöntää, että hajosin heti kun vanha kunnon tankki nasahti ruutuun. Sitä HP:n määrää.
EDIT. Rekkasin viimein GL:ään. Serverit näköjään tukossa, niin ei saa vielä lähetettyä noita PokeMileja. Kattoos myöhemmin. Pari ideaa ois jo pokemoneista, joita alkaa seuraavaksi kouluttaa, joten esim. Rare Candyt maistuis.
Muutenkaan en kyllä viitsi nykypelitarjonnasta masentua. Tämä pelkkää-FPSää-mantra alkaa olla aika nähty, kun fakta on, että tarjolla on NIIN paljon muutakin. Jopa monen A:n peleissä tarjoillaan helmiä ja omaperäisyyttä, mutta kukapa itsensä niihin rajaa. Indie-puolella kukkii juuri se vanhojen hyvien aikojen henki, eli jos sitä kaipaa, niin apajat ovat loputtomat. Sen lisäksi, että se retroilukin on ihan oikeasti validi vaihtoehto ja varmistaa, ettei tämän maailman hyviä pelejä ole mahdollista ehtiä kaikkia nauttia.
No voi verrata vaikka Nintendo (3)DS ja PS3/X360 pelivalikoimaa. Vaikka PS3/X360 pelivalikoima on sinänsä laajempi, ero on selvä. Jos Nintendo saisi samanlaisen pelikirjaston WiiU:lle mitä se on saanut 3DS:lle, WiiU saattaisi pitää lähes yksinään meikäläisen onnellisena seuraavan sukupolven.
Kyllä, 3DS:n pelivalikoima on ihan omaa luokkaansa, aivan kuten DS:nkin oli aikanaan. Pointtini oli lähinnä se, että paskan määrän ei lähtökohtaisesti pitäisi haitata, niin kauan kuin hyviäkin pelejä on. Esimerkkinä PS2:n kirjasto. Järkyttävä määrä pelejä, järkyttävä määrä lapiowarea. Mutta koska kirjasto on niin iso, on vastapainoksi väistämättä niin paljon hyviä pelejä, että riittäisi kenelle vaan. PS3/XO-akselilla toteutuu ihan sama ilmiö, vaikkakin vähän pienemmässä mittakaavassa.
Olisihan se toki ihanteellista, että ei tarvitsisi katsella yhtään "huonoa" peliä, mutta jengi tykkää niin eri asioista, että se ei vain ole mahdollista. Moni kuitenkin rakastaa myös niitä futuristisia räiskintöjä ja futispelejä, enkä minä kehtaisi niitä olla heiltä riistämässä, vaikka niitä tuntuukin olevan vähän turhan paljon muuhun materiaaliin verrattuna. Onneksi olen, ainakin tähän päivään saakka, saanut aina yllin kyllin kovia ja itselle mieluisia pelejä siinä sivussa. Ja uskon saavani myös jatkossa, varsinkin kun alustavaihtoehtoja on niin monia.
Mistä tulikin mieleeni, onhan sulla jo 3DS? Kuulostaa meinaan siltä, että se saattaisi yksin riittää sulle seuraavaksi sukupolveksi. Vahvat suosittelut.
Tämä oikeastaan näkyy vähän joka puolella. Next-Gen huuma ei minusta ole läheskään sitä mitä aikaisempina vuosina. Erityisesti tänä vuonna on noussut konsolien murjominen. Ei mietitä mitä hienoa sieltä voi olla tulossa, vaan heitellään haukkuja joka konsolista. Onhan tätä tietysti aina ollut, mutta tänä päivänä ei näy sitä perinteistä innostusta uudesta sukupolvesta.
Itse veikkaan että nämä on selkeästi väsymisen merkkejä. Jotenkin tuntuu, että vaikka laatu on nykypäivänä parempaa kuin esim. 10 vuotta sitten, niin monipuolisuus on kadonnut tyystin. Nurkan takana on aina se seuraava harmaa FPS tai hiekkalaatikko jota hypetetään viimeiseen asti. Ja kaikissa ammutaan jotain. Monipuolisuus löytyy ainoastaan pienenbudjetin latauspeleistä. Ja en edes tarkoita että pelaamista pitäisi keksiä uusiksi, mutta jotain jossa ei tarvitse katsoa ruutua piipun vartta pitkin tai samoilla "kaupungissa joka on yhteensä lontoon, new yorkin ja tokion kokoinen ja kaikille voi jutella ja kaikki voi hakata".
Hyvin sanottu siellä. Oma elämäntilanne toki vaikuttaa asiaan, mutta ei mulla tällä hetkellä ole juurikaan intoa siirtyä seuraavaan konsolisukupolveen. Liekö vika pelaajassa vai yllämainituissa seikoissa, mutta mun tekisi enemmänkin mieli hankkia ps2, ja rueta pelailemaan sen ajan pelejä. Ps4:ssä kiinnostavinta on uusittu ohjain, jota pitää päästä jossain välissä testailemaan, siinä suurin kiinnostuksen aiheeni uudesta sukupolvesta.
Kuten migge sanoi, nykyään julkaisut vaan tuppaavat olemaan tällaisia. Ekan päivän ostaja on todennäköisesti teknofiili ja tietää mihin on ryhtymässä. Tai sit sille riittää CoD hyväksi toviksi. Kellekään ei kuitenkaan homman nimi pitäisi tulla yllätyksenä, ja siksi minustakin julkaisu toisen perään pettyminen tuntuu hassulta.
Muutenkaan en kyllä viitsi nykypelitarjonnasta masentua. Tämä pelkkää-FPSää-mantra alkaa olla aika nähty, kun fakta on, että tarjolla on NIIN paljon muutakin. Jopa monen A:n peleissä tarjoillaan helmiä ja omaperäisyyttä, mutta kukapa itsensä niihin rajaa. Indie-puolella kukkii juuri se vanhojen hyvien aikojen henki, eli jos sitä kaipaa, niin apajat ovat loputtomat. Sen lisäksi, että se retroilukin on ihan oikeasti validi vaihtoehto ja varmistaa, ettei tämän maailman hyviä pelejä ole mahdollista ehtiä kaikkia nauttia.
Just nyt haluttaisi todella paljon hypätä julkaisujunan kyytiin, tietäen ihan täysin että aluksi kyyti on rauhallisempaa. Ikinä ei olekaan tullut ostettua minkään konsolin ekaa iteraatiota julkaisussa, ja ehdin jo fiilistellä että nyt on se hetki. Tässä sukupolvessa (pitää oottaa julkaisuun ennen kuin voi alkaa puhumaan edellisestä :b) on kuitenkin sen verran paljon kovaa pelattavaa vielä jäljellä, että ei viitsi kiirehtiä. Plus 3DS tunkee aikavarkauslonkeronsa myös tuonne olkkarin puolelle todella vahvasti juuri nyt. Sijoitan siis mieluummin veronpalautuksia tänä vuonna muuhun - tai pistän vaan jemmaan - ja palaan asiaan hieman myöhemmin. Siistiä silti elää messissä muiden fiilistelyissä ja unboxauksissa. Siis niiden, jotka osaavat oikeasti nauttia hankinnastaan, kuten siitä kuuluu.
EDIT. Hoho, postin pointti liittyi sitten vain osittain lainattuihin teksteihin. Oh well. Viniä suosittelen ihan reippaasti kuuntelemaan omia fiiliksiä. Jos ei napostele, niin jätä hommaamatta hyvällä omalla tunnolla. Jos PS2-pelit kiinnostavat, niin totta hemmetissä hommaat konsolin ja nautit siitä täysillä. Itsekin sain aikanaan kummalliseen peliähkymasennukseeni apua siitä, että palasin SNES-pelien pariin hyväksi toviksi. Kuin olisi F5:sta painanut.
Tunnistan itsessäni myös sen kaverin, joka yksin ollessaan täyttää aikaa netin selailulla. Toisaalta suurin osa siitäkin ajasta on bussi- tai lähijunamatkoja, joista on kehkeytynyt vähän sellaista oman rentoutumisen aikaa netin, YouTuben tai 3DS:n parissa. Sosiaalisissa tilanteissa ja kesken keskusteluiden en kuitenkaan onneksi tunne puhelintutinoita, vaan keskityn hetkeen.
Mut tottahan se on, että kaikkeen tottuu. Modernit puhelimet ovat loistavia työkaluja ja tuovat arkielämään niin paljon sujuvuutta. Silloin tällöin tekee kuitenkin hyvää, jos saa/joutuu olemaan tovin ilman älyluuria. Pidemmät trooppiset reissut ovat itselle sellaisia, joilta jätän suosiolla paremman puhelimen pois ja nappaan mukaan vanhan E51:n. Ei tarvitse pelätä pudotteluja tai kosteutta, ja voi oikeasti täysillä nauttia elämästä.
Makeinta tähän mennessä oli ehkä se, kun otin lokaalia battlea kotimatkalla lähijunassa. Fiilis on aika siisti kun tietää, että joku täysin tuntematon istuu mahdollisesti hyvinkin lähellä antamassa mun pokemoneille runtua.
Joo, itse juna-asemalla otin myös matsia jonkun täysin tuntemattoman kanssa. Junassa oli myös huvittavaa kun joka toisessa penkissä joku tyyppi istui 3DS:n kanssa pelaamassa Pokemonia. Tuli ainakin street passeja. Harmi ettei tässä pelistä niistä ole juuri hyötyä.
Kannattaa muutent osiaan rekisteröidä se oma kasetti sinne pokemon.gl:ään. Näet sieltä omat achiementit pelistä ja voi ostaa pokemaileilla tavaroita. Pokemaileja saa kun vaihtelee pelaajien kanssa pokeja. Ostin just Rare candyja sieltä peliini yli 50kpl, mikä nopeuttaa entisestään Pokemonien kasvattelua. Riittää että säätää EV:t yms. kuntoon ja levelittää sekunnissa noilla karkeilla.
Joo, street passeissa on kyllä trendi näkyvissä: lähes jokainen vastaantulija on pelannut viimeksi Pokemonia. Tai sitten System Settingsiä.
Pitääpä tsekkaa tuo rekkaus, en tiennytkään että siellä voi hyödyntää pokemaileja. Niitä onkin jo vino pino.
Itsellä lasissa noin 60 tuntia ja Champion kellistyi juuri. Vähän hassu osahan tämä on siinä mielessä, ettei tarinan pelaaminen ole haastanut kertaakaan, mutta onneksi tuo nettipuoli ja pelin pelaamisen yleinen miellyttävyys ovat sitä luokkaa, että fokuksen voi huoletta heittää muualle. Mullakin on tuo PW vienyt tunteja Poksulta, mutta tasaiseen tahtiin olen silti tämänkin pelin pariin palannut. Toistaiseksi on vain yksi tiimi tikkiin treenattuna, eikä sitä ole mietitty sen enempää kuin että lempparielukat matkan varrelta mukaan. On siellä jo hyvän taktiikan varaa ja vahvoja kykyjä, mutta mitenkään optimista ei varmasti voida puhua. Joitakin mielenkiintoisia pokemoneja on sivussa jemmassa, eli toista pidemmälle mietittyä porukkaa voisi alkaa koulimaan. Lisäksi keräily ja treidaus kiinnostaa edelleen.
Makeinta tähän mennessä oli ehkä se, kun otin lokaalia battlea kotimatkalla lähijunassa. Fiilis on aika siisti kun tietää, että joku täysin tuntematon istuu mahdollisesti hyvinkin lähellä antamassa mun pokemoneille runtua.
Työntekijän palkka taas määräytyy osittain sen mukaan miten työntekijä itse itsensä hinnoittelee - jos mielestäsi ansaitsisit parempaa palkkaa, pyydä palkankorotusta tai vaihda työpaikkaa. Jotta palkkaus olisi yritykselle kannattava, tulee kuitenkin yrityksen saama hyöty olla välillisesti tai välittömästi suurempi kuin työntekijästä aiheutuvat kulut. Tätä pohdin ainaki itse välillä, kun koitan miettiä omia palkkatoiveita.
Itsensä hinnoittelu on kyllä ajoittain todella haastavaa. Varsinkin taidealoilla, joilla itsekin olen toistaiseksi pääasiassa työni tehnyt. Minkäänlaisia ohjepalkkoja ei oikein ole - tai jos on, ovat ne suuntaan tai toiseen täysin epärealistisia - eikä esimerkiksi katutanssilajien opettajaksi voi tässä maassa edes kouluttautua. Lähin tutkintomahdollisuus on Ruotsissa. Palkkojen vaihtelut työnantajasta riippuen ovat siis todella suuria, ja liksa on pääasiassa kiinni omasta pokasta, näkyvyydestä, kisamenestyksistä ja työkokemuksesta. Toki kokemus on iso juttu kaikkialla, mutta esimerkiksi tekniikan alalla säädökset ja tutkinnot tasapäistävät hommaa edes hieman.
Perus opetusduunista nyt on onneksi vuosien kokemuksella hyvä haju, että millä asteikolla itsensä hinnoittelee. Jokaisen keikkaluontoisen jutun joutuu kuitenkin aina miettimään erikseen, paljolti juuri työnantajan rahkeista riippuen. Hirveää tasapainottelua, että ei menisi ryöstöhinnalla mutta ei myöskään hinnoittelisi itseään ihan hyvästä keikasta ulos. IT-alan duunit taas ovat toistaiseksi ilahduttavan helppoja, kun näin opiskelun ollessa kesken ja työkokemuksen ollessa tosi vähäistä, ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin osoittaa TEKin harkkapalkkataulukosta oikeaa riviä ja jatkaa harjoittelua. Vaan eiköhän sekin mene hankalammaksi itsensä arvottamiseksi, jos/kun saa täysipäiväisen duunin ja valmistuu.
Itse näen nämä asiat niin, että mieluummin ottaa riskin suuntaan ja toiseen kohutun leffan kanssa kuin tasaista meh-numeroa poimivan leffan kanssa. Gravitysta tuntuu olevan liikkeellä tasan kahdenlaisia mielipiteitä: parasta ikinä ja hirveää kuraa. Jotain mielenkiintoista siellä siis selkeästi tapahtuu, minkä vuoksi annan elokuvalle enemmän kuin mielelläni mahdollisuuden. Lisäksi leffan traileri oli pitkästä aikaa lyhyt ja ytimekäs, ja päätinkin jo ensinäkemällä, että tämä tullaan teatterissa katsomaan.
Myös uutta Hobittia pukkaa pian. Ekan osan katsoin ensi-illassa kaikilla teknisillä krumeluureilla ja vaikka uhkailin, en lopulta saanut aikaiseksi simppelimmän version tsekkausta vertailun vuoksi. Kakkosen ajattelin siis katsoa perinteisesti 2D:nä. Oletan, että leffasarja on loppuunsa kuitenkin nautittavampi siinä muodossa, vaikka HFR-versio olikin mielenkiintoista todistaa omin silmin.
Itsekin viihdyn tän ketjun parissa taas ihan järkyttävän hyvin. Lisää vettä myllyyn! Villejä lappuja kehiin!
(Itse olen nostanut pelitililtä rahat pois, enkä aijo kyllä toistaiseksi heittää lisää, ellei jotain boonustarjousta taas satu eteen. Sillä pyöriteltiin monet pelit viimeksi.)
Pääsinpäs junaongelmista huolimatta liikkeelle, eli Expoille lomps. Jostain klo 14 eteenpäin pari kolme tuntia mestoilla. Saa tulla PS4-jonossa vetämään hihasta.
Tällä hetkellä vituttaa veturinkuljettajien laiton työnseisaus. Vaikeuttaa työmatkoja, mutta täytyy nyt miettiä jääkö tämän takia Digiexpoilut väliin.
Seconded. Oli tosiaan huomiseksi palaveria ja treeniä aamuun sovittuna Helsingissä, ja siitä oli tarkoitus loikkaa expoille. Pahalta näyttää, varsinkin kun uskomattomalla munkilla kihlatun auto on sekin parhaillaan huollossa. Ei jää seutualueen ulkopuolella asuvalle paljoa aseita.
Ei. En tiiä ymmärsitkö tuon nyt ihan oikein. Plus mahdollistaa ainoastaan sen että konsoli lataa pätsit myös valmiustilassa. Kuten nykygenissä, vaatii esim nettipelien pelaaminen uuden pätsin asennusta, jota ei luonnollisesti voi asentaa samaan aikaan kun peli on käynnissä. Pätsin voi kuitenkin ladata vaikka peli olisi kesken.
Siis siinähän lukee näin: Will users have the option of setting the frequency and timings of ... installs? No.
Eihän tuo varmaan kesken pelin mitään tee (tosin en tästäkään yllättyisi), mutta jos tuon nyt ymmärsin oikein, kaikki tapahtuu taustalla, ilman käyttäjän valintaa. Voi tietysti olla että se tapahtuu kuten nykyään, eli laite aina kysyy asennetaanko nyt. Tuo ei vain anna sellaista kuvaa.
Menee minusta vähän rivien välistä lukemisen puolelle. Kaikkialla muualla puhutaan aina mahdollisuudesta/kyvystä (ability) asentaa päivityksiä taustalla tahi automaattisesti. Lisäksi noissa toki sanotaan suoraan, että konsoli voi ladata pelin aikana päivityksiä, mutta asennuksen ajaksi peli on suljettava. Kun tähän päälle vain PS+-jäsenten konsolit voivat asentaa päivityksiä konsolin ollessa suljettuna, niin eipä noita paljoa salaa asennella. Eiköhän niistä siis saa edelleen halutessaan kieltäytyä.
Jos halutaan tehdä paniikkipäätelmiä pelkästään näiden tekstien perusteella, niin luetaanpa nyt edes kaikki data.
Näyttäisi vähän siltä, että itselläkin olisi tsäänssi käydä perjantaina päivällä pyörähtämässä. Aamupalaveri Helsingissä ja loppupäivä vapaata, niin samahan tuonne on lienee siitä siirtyä.
Väärin sijoiteltuja tatteja voi kompensoida hyvillä kahvoilla, jotka näyttäisi olevan tässä iteraatiossa huomattavasti paremmat kuin järkyttävässä PS3 -ohjaimessa. Myöskin tattien jäykkyyttä on lisätty, joten eiköhän tuolla pärjää.
Jep, kyllä tuo muotoilultaan (koko, kahvat, tattien koveruus) vaikuttaisi olevan paljon edeltäjäänsä miellyttävämpi. Bonuksena tatit on edelleen sijoiteltu loistavasti, joten ongelmia ei varmasti tule.
Aikanaan tuli itselläkin uhottua, että nyt hommataan konsoli julkaisussa, mutta en taida kyllä viitsiä. Pakko-ostoksia ei tosiaan pelipuolella vielä ole - vaikka toki sieltä pelattavaa löytyisi - ja ennen kaikkea muuta pelattavaa on vain niin paljon. Kikkailen mieluummin ihan rauhassa PS3:n vaiheessa olevat pelit ja missatut helmet pois, sekä panostan hieman myös retropelaamiseen. Ensi vuoden aikana tai viimeistään kun ekaa slimmiä pukataan ulos, alkaa konsolin osto olla ajankohtainen. Fiiliksellä mennään, eli voi tulla aiemmin tai myöhemmin. Mutta ei vielä tänä vuonna.
Eka keissin läpäisseenä voin kyllä jo todeta että taattua AA-kamaa tämä toden totta on. 3D modelit tuovat elävyyttä oikeuskäsittelyihin kun kamera pyörii ja zoomailee joka suuntiin. Musat ei oikeen vielä oo iskenyt samalla tavalla mitä aikaisemmissa osissa. Animaatiot rokkaa, tykkään varsinkin Phoenixin uudesta hikoiluanimaatiosta, se tuska on käsinkosketeltavaa. :D Ei kai se auta kun starttailla toka keissiä ja tutustumaan miten nuo tutkimisosuudet toimii.
Sama täällä, toista keissiä aloittelin tänään. Peli näyttää tosiaan upealta ja animaatiot ovat niin eläväisiä, että. Varsinkin Athenen ilmeilyä katsoisin koko päivän. Sulin ihan täysin siihen noloon hiusten silitykseen ja "oliko musta edes vähän apua" -lainiin. Myöskään rikollisten meltdowneista ei näytä jäävän eeppisyyttä puuttumaan. Ja ne anime-cutscenet. <3 Musapuolen heräilyä sen sijaan venaillaan täälläkin. Vanhat biisit kuulostavat aika pitkälle paremmilta kuin koskaan, ja parhauden kyyneliltä ei vältytä, mutta uudet hitit antavat vielä odottaa itseään. Lobby-teema oli makeen jännittynyt, mutta oikeussali- ja voitto-teemat eivät herätelleet oikein mitään tunteita. Uusi, traileristakin tuttu objection-teema on kyllä ihan siisti.
Stoorillisesti ei toki olla päästyy vielä alkuunkaan, mutta kotoisa olo tämän parissa on. Insiderit lentää ja dialogi huvittaa.
Kuuleman mukaan leijonanosa pelistä koetaan Athenen ja Apollon vinkkelistä, mikä ei kyllä haittaa mua. Opin mielelläni hahmoista lisää, kunhan saan silloin tällöin nauttia myös Phoenixin parhaudesta.
Näytä kirjoitukset
