"Parhaimmillaan ihan kivaa." That's the dream.

Huvitti kans, että aika lailla juuri sitä toivottua sieltä napsahti, vaikka tietty tovin päästä.

Itseäni ei kyllä haittaa odotus! Tässä on kuitenkin uutta AT:tä ja eventtiä tulossa sillä välin, ja eritoten Witcher-setti kiinnostaa, kun nähtävästi tuo myös jotain pelillistä uutta kehiin pelkän gearin sijaan. Plus, olen pitänyt nyt syksyn taukoa MHW:stä, ja mulla on vanhassakin kamassa vielä paljon tekemistä! Decofarmausta, hieman vaiheeseen jääneen Hunting Horn -masteroinnin jatkamista, paljon erikoisgearin ja layered armorin keräilyä. Plus aina voi tietty kokeilla muitakin uusia pelityylejä, jos meinaa tulla tylsää.

Niin, ja vissiin joku muukin peli tuossa listoilla.

[1. Monster Hunter: World]

Heh, jotakuinkin sama tilanne itsellä, taas kerran. Nykyrytmissä on ne pari massiivitapausta, jotka tulee ostettua vuosittain heti, ja muut pelailen alennuksesta myöhemmin. Tällä listalla voisivat hyvin olla Spindelmannet, Dad of Boit, Red Dedit, Switchin verkkopelaamisen riemuvoitot ja mitä näitä nyt vielä on, mutta alas, it was not meant to be.

Siksipä, ääneni ovat seuraavat:


1. Monster Hunter: World

Scarffin kanssa tästä onkin vuoden aikana iloittu sen verran, että tarkemmat perustelut löytää pelin omasta ketjusta. Pähkinänkuoressa uusin MH on edelleen haastava eikä pitele edes alussa pelaajaa turhaan kädestä kiinni, mutta samalla lähestyttävyys ja quality of life -hommat ovat ihan eri tasolla aiempiin osiin nähden. Itselle tämä kombo oli täydellinen sisuksiin iskeytymiselle, ja kun päälle laitetaan vielä upea ja elävältä tuntuva maailma, koukuttava gameplay-loop, oikeasti merkityksellinen lootti, mikromaksupaskeen vähyys ja järkyttävän monipuolinen pelityylivalikoima, niin vuoden peli on selvä.


2. Destiny 2: Forsaken

Onko tämä oikeasti oma pelinsä? Ei välttämättä. Oliko D2 toisaalta oikeasti kokonainen peli ennen tätä? Ei välttämättä. Entä onko mulla MHW:n lisäksi muita vaihtoehtoja tälle listalle? Ei välttämättä. Näillä mennään siis, kävi eli ei!

Destiny 2:n startti ei jälleen ollut se vahvin mahdollinen, ja itsekin pidin noin 7 kuukauden tauon pelistä tänä vuonna. Forsaken vaikutti kuitenkin alusta asti hyvältä, ja lopulta sieltä myös saatiin täysin The Taken Kingin veroinen jättilisäri eetteriin. Asejärjestelmän uudistukset muuttivat koko pelin luonteen ja dynamiikan railakkaasti parempaan suuntaan, Crucible on ollut taas hauskempaa kuin aikoihin, Gambit on loistava pelimuoto, uudet pelialueet siistejä, tarinassakin sentään jotain pointtia, uudessa varustepoolissa monia kovia tapauksia, ja yleisesti vaan erittäin hyvä meininki. Aika varauksetta voin sanoa, että Forsakenin julkaisun jälkeen ollaan saatu nauttia monin tavoin parhaasta Destinystä koskaan, ensimmäisen osan huippuhetket mukaan lukien. Kyseessä on myös edelleen ainoa FPS-peli, joka on allekirjoittaneen aidosti onnistunut koukuttamaan, joten kai siinä jokin taika on.

Enpä voisi juuri enempää HeinZin viimeiseen pointtiin yhtyä. Tuntuisi, että jokaisen tolkun ihmisen mielestä sekä natsikulkue Helsingissä vuonna 2018 että karmaiseva joukkoraiskausvyyhti Oulussa olisivat molemmat tuomittavia ja pelottavia tapahtumia. Miksi nämä ovat jotenkin toisensa pois sulkevia huolia? Miksi molemmille ei voitaisi tehdä jotakin?

Se on tietysti selvä, että kun oikeista toimista ei valtion tasolla olla välittömästi yhtä mieltä, ja kun ongelmapisteitä on Suomessa/maailmassa melkoisen paljon, käytännön toimista tulee vaikeita. Liekö tämä sitten demokratian rakenteellinen ongelma, että jos kansan intressit ovat tarpeeksi levällään, mitään ei oikein saada aikaan millään saralla ja kukaan ei ole tyytyväinen. Palaa mieleen Rantalan taannoinen kannanotto siitä, että kuluttajat eivät yksinkertaisesti tule saamaan elämäänsä ympäristöystävälliseksi, joten hallintoelinten pitäisi ottaa kassit naftaliinista ja pakottaa kaikki meidät elämään paremmin. Ehkä jonkun pitäisi samalla leikata sfäärin kaikista päistä muukin kakki pois kansan kitinästä välittämättä: kovemmat tuomiot fyysisille rikoksille, nollatoleranssi rikosten saralla turvapaikanhakijoille, kaikki natsi-ideologiaan nojaava toiminta tiukasti rangaistavaksi, veronkiertohommat poikki ja pinoon, enemmän rahaa koulutuksiin ja taiteisiin leikkausten sijaan, riisipuuro pois joulupöydistä, ja mitä näitä yleisesti hyväksyttyjä ja silti rempallaan olevia kipupisteitä nyt vielä on.

Tavallaan tuntuu, että pitäisi näille jatkuville remasteroinneille sanoa jo periaatteesta ei.


Toisaalta, pääasiassa olen ne kyllä ohittanutkin, ja tätä sen sijaan tulen online-puolen ansiosta pelaamaan aivan varmasti. Eli, win, I guess?

Liput oli shopattu, näkee pikseleistä ja siitä, jos on nähnyt muokattuja kuvia ennenkin.

Joo, on ne samat kamat, kokomustana "erikoisvärinä" vaan.

Kävin vielä työmatkalla kurkkaamassa tuon liikkeen Bose-kuuloketilanteen, mutta olin VR:n ansiosta paikalla vasta vartin yli. Olivat odotetusti kadonneet. Eiköhän meikäläisen Black Friday ollut sitten tässä. :D

Helsingin myymälä? Nettisivu sanoo, että olisi vielä saldoa. Ei kai sitten päivity reaaliajassa.

Joo, Helsingin myymälä. Vähän vaikea itse asiassa sanoa. Ensimmäiset kappaleet hävisi saldosta pari minuuttia liikeen aukeamisen jälkeen (seurasin tilannetta sporasta), mikä viestii siitä, että hyvin päivittyy. Kun itse pääsin hyllylle ja varmistin loppumisen myös myyjältä, netissä saldona seisoi vielä 14. Nyt tosiaan näyttää kolmea.

Joko päivittyminen on kuitenkin vähän mitä sattuu, tai sitten ne kappaleet pyörii vielä himoshoppaajien kanssa liikkeessä.

Haha, ei tosiaan, varsinkin jos/kun Saksasta saa edelleen kannut 249e. Se on vielä harkinnassa, kovemmalla hinnalla olisin halunnut vähintään mustat.

Joo, on ne samat kamat, kokomustana "erikoisvärinä" vaan.

Kävin vielä työmatkalla kurkkaamassa tuon liikkeen Bose-kuuloketilanteen, mutta olin VR:n ansiosta paikalla vasta vartin yli. Olivat odotetusti kadonneet. Eiköhän meikäläisen Black Friday ollut sitten tässä. :D

Joo, niin näkyy. Ja sen tajusin kanssa, että vissiin nuo Verkkiksen liikekappaleet odottaa jo aamua, kun en muista nähneeni poikkeusaukioloja. Vielä on siis jonotusmahdollisuuksia. :b

Heh, ja sinnehän ne meni. Oli sekä pääsivu että tuotesivu valmiina, molemmat kaatui kymmeneltä ja sain ekan kerran onnistuneesti ladattua noin kymmenen yli. Bose-varastot jo tyhjät. Liikkeessä olisi vielä, sieltä ei saldon mukaan ole myyty yhtään. 

Markkinoiden seuranta jatkuu.

Kyllä siinä suunnilleen kartalla ollaan. Muistilla vakautta ja moniajovapautta, suorittimella tehoa itse materiaalien prosessointiin. Pelkkä videoeditointi ei ehkä yksin hyödy maksimaalisesti useista coreista tai multithreadingistä, mutta näin erikseen googlettamatta Premiere on kait tullut tässäkin paremmaksi, eli ei se kovempi workstation-henkinen prossu ihan hukkaan menisi.

Mun puolesta pärjään kyllä vielä tovin, jos saan vaan lisää muistia koneeseen. Se ydinkysymys tässä ehkä alkuun olikin, että onko DDR3:n ostaminen ihan älytöntä Herran vuonna 2018. :D

Tattis Scarf, Boseilta tosiaan tuotekuvan perusteella näyttävät, ja hintakin mätsää jotakuinkin. Parisataa euroa on edelleen suht. paljon kuulokkeista omissa kulutustavoissa, mutta taidan kyllä yrittää vetää liipaisimesta. Sen verran pitkään noita on sivusilmällä vilkuiltu, ja tarve pitkille reissuille / imurointikäyttöön himassa on ihan selkeä.

Kysymys. Olen nyt tovin hoitanut arki-PC:ilyt, joka on verkkoselauksen lisäksi suurimmaksi osaksi video- ja valokuvaeditointia, seuraavilla ydinkilkkeillä:

Asus B85M-E -emolevy (tukee käsittääkseni vaan DDR3-RAM:ia)
16GB Kingston HyperX Fury DDR3 1600MHz -muistia
Intel Core i7-4790
GeForce GT 730 (4GB GDDR3)

4K-videon pyörittäminen editissä on onnistunut ihan jeppis ja Afteriakin käytän silloin tällöin, vaikka toki hidastelua ja kaatumista on myös nähty isompien projektien kanssa.

Päivittäminen kuitenkin kiinnostelisi pikkuhiljaa, ja helpointa olisi näin alkuun hakea lisää sujuvuutta käyttöön nostamalla vaan RAM-muistin määrä 32 gigaan. Mutta, onko tässä vaiheessa mitään järkeä ostaa DDR3-muistia kuvatunlaiseen käyttöön, vai kannattaisiko saman tien overhaulata tuo emolevypuoli ja vaihtaa 32GB RAM -satsiin kasvattamisen yhteydessä tyypiksi DDR4? Isomman projektin kulut ei varsinkaan muistin nykyhinnoilla kauheasti naposta, mutta toisaalta, pitkäikäisyyskin kiinnostaa. Ja näen kuitenkin, että reilusti enemmän etuja omaan käyttöön saan tuosta muisti-/suoritinpuolesta kuin GPU:sta, kun pelaaminen on käytännössä nolla, vaikka toki graffakortistakin on jonnin verran iloa noissa edittihommissa.

Ping ainakin Lanttu, HeinZ ja video-TK?

No niin, useimmat kryptot ovat loppuvuotta kohti entistä kovemmassa syöksyssä. Joko kohta kannattaa laittaa pari leikkisatasta kiinni suosituimpiin ja jäädä odottelemaan helppoja touhutonneja?

Joo, taisi jonkun kanssa olla Monster Hunter Worldin aikoihin kans puhetta, että normi-PS4 kuulostaa lähtevän sen alta lentoon, mutta Pro hiihtelee oikein nätisti ja hissukseen.

Ja itse käyn myös enintään kuukausittaiset Plussa-pelit lunastamassa konsolilla. Kaikki muu Store-asiointi hoituu yleensä sleepyn tavoin koneelta tai puhelimelta. Vahva suositus sille.

Kuulokeasiaa!

Kattelin tuossa vähän, että onko mitään tekkivarustusta tarpeen päivittää tänä vuonna Black Fridayn saapuessa, ja eniten ehkä hotsittaisi oikeasti hyvä pari vastamelukuulokkeita lennoille ja muuhun matkailuun. Iänvanha pari on toiminut ihan okei, kun ei paremmasta tiedä, mutta selvää on, ettei niillä todellisuudessa hirveästi juhlita.

Bosen QC35 -luurit ovat aika selvästi edelleen se overall golden standard näissä hommissa (Sonylla ja Sennheiserilla hyvät mallit kans samassa hintaluokassa), mutta hieman tyyriit ovat omiin tarpeisiin. Tällä hetkellä tutkalla ovatkin vahvimmin Senkun 4.50 BTNC -kuulokkeet, joita on suitsutettu surutta <200€ hintaluokkansa kovimmaksi tekijäksi. Näillä näkymin suht. varma valinta, eritoten jos normihinnoilla lähden shoppaamaan.

Tämän postauksen tärkein pointti onkin, että jos näette tässä kuussa kovia tarjouksia vastamelukuulokkeista, niin hit yo boy up!

EDIT: Alko ihan kiinnostamaan kun tämän vuoden malleja ei ole tullu seurailtua. Mutta paras taitaa olla LG C8 OLED. Ainakin peli mielessä. https://www.eurogamer.net/articles/digitalfoundry-2018-10-30-best-2018-4k-tvs-for-hdr-gaming-7009#section-1

Kai jäbä taas laittaa parit telkut tilaukseen mustana perjantaina, ja hoitaa vakuutuskorvaushakemuksia kevään ratoksi? :b

Itse voin tässä kertoa, että viime vuoden Sony-ostos on kyllä palvellut loistavasti. Käyttis on auttamatta kankea markkinoiden parhaimpiin verrattuna (esim. uusimmat Sampan telkut laittaa sulavuudellaan parhauden kyyneleet vahvasti virtaamaan), mutta kuvanlaatu/hinta-suhde on kohdallaan.

Ei OLEDin jälkeen ole paluuta muihin paneeleihin. Huonona puolena leffateatterit ja kaverien telkut näyttävät aika rupuiselta. En ole muita OLED-telkkuja käyttänyt kuin omaa LG'tä ja se on toiminut aika hyvin. Käyttis on tarpeeksi nopea ja Netflix appi 100x nopeampi kuin PS4:sen vastaava. HBO'n appia ei valitettavasti löydy.

Sivunoottina, PS Prota ei voi suositella kenellekään.

Löytyykö HBO:n appi kuinka yleisesti telkkareista? Toki sitä Ps4:llakin voi pyörittää, mutta aina sitä vähän sähkölaskussa säästää kun ei tartte konsolia huudattaa päällä telkkarin kanssa. Ja mikä vika Ps4 Prossa on?

Ei ole HBO:n telkkusovellusta esim. Sonyn Androideissakaan. Luotettavimmin taitaa löytyä juuri Samsungeista.

[Bohemian Rhapsody]

Bohemian Rhapsody

Queenin musiikista pitäville suositus. Muuten ei kannata vaivautua. Elokuva ei kauheasti paneudu yhtyeen historiaan, enkä tiedä onko se vähäkään kerrottu kuinka historiallisesti oikein. Enemmän keskitytään Freddieen ihmisenä ja musiikkiin. Elokuva on hyvin rytmitetty ja hyvää viihdettä. Loppukohtaukselle varsinkin iso peukku.

9/10. Viihdytti. Jos haluan tiukkaa historiaa ja faktoja, valitsen kirjan.

Tämän kävin itsekin eilen tyyppaamassa, ja yhdyn pitkälti näkemykseen. Leffa tosiaan ennen kaikkea juhlistaa Queenin musiikkia ja keskittyy siinä ohella Freddien tiettyihin vuosiin. Juuret ja bändin nousu vedetään nippuun melkoisen vauhdilla ja niin, että kaikki menee aina pelkästään vaan nappiin. Loppupäästä tarjoillaan vasta sitä sekoilupaatosta ja hieman ryhmän sisäistä dynamiikkaa. Oikein viihdyttävä kertakatselu.


Sen sijaan vuoden parhaan teatterikokemuksen titteli menee näillä näkymin Bad Times at the El Royalelle. Ensiluokkainen jännäri kaikin puolin: nerokkaasti kirjoitettu ja aika lailla täydelliseen tahtiin avautuva vyyhti, joka herätetään eloon tyylikkään kuvauksen ja todella kovien näyttelijäsuoritusten avulla. Pisteenä i:n päällä musiikin hyödyntäminen on El Royalessakin upeaa. Vahva suositus, jos nyt tämä on jollain vielä näkemättä.

[Super Mario World]

No niin! Inhimilliset hinnat ja asioilla pyöriminen kohtasivat viimein sopivasti, niin napattiin NES ja SNES Classicit talteen. Tämän myötä ajattelin karsia vähän tuota omaa SNES-kokoelmaa, kun keräily jäi aikanaan vähän puolitiehen ja tässä vaiheessa tärkeintä on vaan, että suosikit on tarvittaessa pelattavissa. Todennäköisesti jätän pari timanttisempaa settiä fiilisteltäväksi, ja loput myyntiin.

Jos siis jotakuta kiinnostaa Super Mario World, Yoshi's Island tai A Link To The Past PAL CIBeinä, niin huikatkaa. Muussa tapauksessa menee sitten huudeltavaksi muualle. Myös toimiva ja hyväkuntoinen PAL SNES -konsoli uudemmalla SCART-johdolla ja parilla ohjaimella voisi olla myytävänä, jos pelin rinnalla tulee konsolin tarve.

Tarkempia infoja ja kuvia myöhemmin/tarvittaessa. Tämä nyt tällainen esi-ilmoitus lonkalta.


EDIT. Nämä myyty toisaalle.

3DS (tai siis konsolin ultimaattinen versio, 2DS XL) on edelleen kovassa käytössä. Pelattavaa riittää ja formfactor on Switchiä kätevämpi. Vaihto/laajennus Switchiin/Switch-seuraajaan tapahtunee jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut tarvetta. 2DS XL kattaa nykytarpeen paremmin.

Soccer
Tennis
Donkey Kong
Mario Bros.
Super Mario Bros.
Balloon Fight
Ice Climber
Dr. Mario
The Legend of Zelda
Super Mario Bros. 3

Nintendolla on kyllä joku fetissi päästä julkaisemaan nuo samat paskat kerta toisensa jälkeen. Ketään ei oikeasti kiinnosta Balloon Fightit ja Soccerit. Hirvee valikoima vanhoja klassikkoita nes ja snes-ajalta, mutta aina pitää aloittaa julkaiseminen noista samoista. Kerralla koko kirjasto esiin.

Toki voi olla kyse siitäkin, että kerta toisensa jälkeen kuluttajat näyttävät olevansa valmiita näistä maksamaan, hekumoiden vieläpä. Mitäpä sitä turhia enempää jalokiviä ripottelemaan.

Haha, kuulostaa melkein yhtä helpolta kuin uuden 3DS:n ostaminen ja tilin "siirto".

Täysin käsittämätöntä, että tällaisia ratkaisuja joutuu käyttämään vielä Herran vuonna 2018.

...pääasiassa Crunchyroll-palvelun.

Kuinkas tämä toimii nykyään? Eli maksatko kuukausimaksua vai näkeekö sieltä ilmaiseksikin jotain?

Toimii ilmaiseksikin, mutta muistaakseni vain 720p-laadulla ja mainoksilla. Maksullinen tilaus on 8 euroa kuussa ja takaa sujuvan kokemuksen sekä 1080p-laadun. Helposti sen arvoista heittää aina välillä kuukaudeksi tai pariksi tilaus päälle, katsoa kiinnostava sarja tai pari pois alta, ja laittaa sitten tilaus taas tauolle.

Ai niin, ja sovelluksen saa esim. PS4:lle tai Androidille, eli toimii aika lailla kaikissa tilanteissa.

Mushishin anime on mielestäni yhtä hyvä kuin manga, eikä sen ääniraitaakaan voi kyllä kehua liiaksi. Äärimmäisen terapeuttinen ja kaunis sarja.

Tosiaan, aika paljon veri vetää toiminnallisten tai trillerinomaisten sarjojen pariin, mutta vastapainona tällaiselle tunnelmoinnille on ehdottomasti tilausta. Vaikuttaa upealta!

Musiikista puheenollen, Your Name -elokuvan (upeaa animea sekin) soundtrack on soinut napeissa melko paljon heti leffan ensikatselusta lähtien. Toimii erittäin hyvin rauhallisiin aamuihin ja iltoihin, minkä lisäksi mukana on pari vauhdikkaampaakin raitaa. Lisäksi nämä vievät välittömästi elokuvan maisemiin ja tunnelmiin, kiitos Your Namen yksityiskohtaisen ja vertaansa vailla olevan taiteen sekä miljöökuvauksen.

Berserk on se kolmas ehdoton suosikkini kaikista anime- ja mangasarjoista (kaksi muuta ovat siis Monster ja Mushishi).

Ottaen huomioon, kuinka kiehtova sarja Monster on, piti nopsaan hieman tutustua Mushishiin. Vaikuttaa siltä, että katselulistoille lähtee. Samoin Shinsekai yori vaikutti tutustumisen arvoiselta.

(Nämä kaikki tosiaan siis vain anime-vinkkelistä, mangaa ei juurikaan tule luettua.)

[One Punch Man & Mob Psycho 100]

No huhhuh! Enpä muistanut, että Laudalta tällainen ketju edes löytyy.   Piti heti selata läpi, aika todella kovaa paatosta parhaimmillaan. Ai että, vanhat hyvät Lauta-ajat!

Hauska sattuma myös sinänsä, että viime vuosina on tullut huomattavasti aiempaa enemmän katsottua animea (pitkään se oli aika lailla vaan Ginga Nagareboshi Gin ja Death Note), kiitos yllättäen jopa Neflixin valikoimien, mutta pääasiassa Crunchyroll-palvelun. Esimerkiksi herran vuonna 2009 Joelin tuossa yllä hehkuttama Code Geass ei aikanaan sanonut mitään, mutta on tosiaan erittäin mukaansatempaava ja eeppinen seikkailu. Suosittelen.

Näistä animetiirailuista voisi itse asiassa ihan huvikseen jotain tuoreempia lemppareita nostaa esiin, kun nyt kerta tälle linjalle ruvettiin.


One Punch Man & Mob Psycho 100
Niputin nämä kaksi nyt yhteen, kun originaali kirjoittaja on sama ja tämän myötä tyylillisesti sarjoissa on paljon samaa. Aidosti omintakeisia sankareita, maailman timanttisinta huumoria, syvyyttä ja fiiliksiä, sekä järkyttävän näyttäviä taisteluita niputtavat samaan pakettiin molemmat. Lisäpisteitä kompakteista kokonaisuuksista, olen aina ollut huono katsomaan kymmenien jaksojen mittaisia megasarjoja. Jos vaan anime yhtään nappaa, ja melkein vaikka ei nappaiskaan, niin näille kannattaa antaa mahdollisuus. All-time-listojen kärkikamaa, helposti.

Parasyte
Ulkoavaruuden parasiitit laskeutuvat maapallolle, ottavat ihmisiä haltuunsa ja alkavat kulisseissa hommata maailmanvalloitusta. Yhden näistä reissu ei kuitenkaan mene putkeen, kun täyden haltuunoton sijaan tämä saa valtaansa vain nuoren teinipojan käsivarren. Kun parasiitin biologisena tarkoituksena on ennen kaikkea taata oma selviytymisensä, ja sitä kautta nyt myös pääosa-kaiffarin selviytyminen, päästään äkkiä seikkailun makuun. Sarjan headlining feature ovat tietysti grafiikan puolella todella groteskisti ihmisiä orgaanisiksi tappokoneiksi muovaavat parasiitit, jotka mahdollistavat mielikuvitukselliset taistelukohtaukset. Gorea siis on, mutta pidin kyllä sarjan draamankaaresta noin niinkuin muutenkin. Ei mitään all-time-lempparikamaa, mutta erittäin kiehtova ja näyttävä sarja, jos tämä kauhu- ja toimintaelementtejä yhdistelevä tyyli napostaa.

FMA: Brotherhood
Fullmetal Alchemistin täysikatseluun meni ihan rikollisen kauan, ja lopulta se vaati näemmä sen, että sarja saapui ihan Suomi-Netflixiin katsottavaksi. Valitsin ihan jo modernimman ulkoasun vuoksi katseluun uudemman Brotherhood-iteraation, mistä varmasti sarjasta pidempään nauttineilla on kovasti mielipiteitä. Lopputulema? Tämä on nyt yksi suosikkisarjojani koskaan. Tietystä keveydestä ja huumorista Brotherhood saa käsittääkseni pääasiassa kakkia niskaan, mutta minua se ei näin nyyppänä haitannut. Siististä konseptista ammennettu järkyttävän kova tarina, joka myös paketoidaan tyydyttävästi, sekä huima hahmokaarti takasivat penkkiin liimautumisen alusta loppuun. Nautin FMA: Brotherhoodista jopa niin paljon, että pitänee jossain vaiheessa katsella verrokiksi myös se vanhempi, oli siinä sitten järkeä tai ei.

Kill La Kill
Tissejä, niiden melkein näkymisestä revittyä huumoria, ja muuta kriippailevaa sisältöä? Kyllä vain. Mutta myös ihan järkyttävää taistelupaatosta ja yleisesti eeppistä epistolaa, jolle mulla on aina ollut hellä kohta sydämessä. Piti piipahtaa ihan vaan katsomaan, kuinka naurettavasta sarjasta nyt olikaan kyse, mutta niin se vaan (pun intended) ui liiveihin. Viimeistään siinä vaiheessa kun Kill La Kill onnistui jotenkin universuminsa fysiikan lakien avulla perustelemaan nämä vaatepolitiikat, oli pakko vaan hersyvän naurun alta nostaa kädet pystyyn ja nauttia kyydistä. Dorkaa viihdettä parhaimmillaan.

Devilman Crybaby
Devilmania on tituleerattu heti kärkeen vuoden parhaaksi animeksi ja Netflixin ensimmäiseksi onnistuneeksi animeprojektiksi. Ensimmäisestä en tiedä, mutta todella onnistunut teos joka tapauksessa kyseessä. Huuruista visuaalia, yllättävän nopeasti lapasesta lähtevää kertomaa ja karvat pystyyn nostattavaa musiikkia. Ei sovi varmasti kaikille, eikä kannata katsoa julkisissa jos siellä on lapsia. :b Mutta! Kannattaa kyllä antaa mahdollisuus.


Tokkopa näistä kukaan täällä enää mitään irti saa, mutta yrittänyttä ei laiteta! Also, Berserkkeihin pitäisi kanssa joskus tutustua tarkemmin, nekin ovat jääneet vähän paitsioon.

Sentään tulos, tosiaan.

Päällimmäisenä jäi tosiaan mieleen dream team -tason mikroautoilu Sneikin kanssa, Kirbyn meteoripeliin hakkaamani absoluuttinen maksimipistemäärä, maagisen satasen rajan ylitys moukarinheitossa ensimmäisenä, sekä tietty joka ikisen Dr. Mario -matsin voitto. Ja taisi siellä välissä olla jotain poliittisesti korrektia huumoria sekä hillittyä keskusteluakin!

Isoa kiitosta jälleen! Mikäli vain isäntäväelle passaa, niin sopii kyllä ottaa uusiksi heti ensi vuonna.

Pasilassa tulossa, boiiiis.