Mäkin veikkaan, etten pääse tällä kertaa. Parempi puoliskoni on tulossa koko syyslomaviikoksi tuolloin Ouluun, sillä kun on loma ja mulla ei, elikkä me olla möllötetään täällä. Ellei sitten intouduta yhdessä matkustelemaan ihan vaan miittiin. But somehow I strongly doubt it.

[DJ Format]

Luonnollisestihan fakta on, että parhaat räppibiisit on jo tehty, 80- ja 90-luvuilla. Edellämainittujen lisäksi luetteloon kuuluvat Stetsasonic, Pete Rock & CL Smooth, De La Soul, NWA, Jurassic 5, Hieroglyphics sekä tietty Del Tha Funky Homosapienin sooloraidat, Lords of the Underground, Souls of Mischief(93 til' Infinity on todennäköisesti upein yksittäinen rapsoniitti tällä planeetalla) ja monta monta muuta.

Nykyaikana mainstreemin(josta siitäkin löytyy kyllä vähän hakemalla hyviä juttuja, niin tanssiin kuin kuunteluunkin) ulkopuolelta yks mun ehdottomista feivoreista on DJ Format. Äijän levyt on puhdasta riemua, biitit rapeaa herkkua ja feat-riimijannut(my man, Abdominal!) parasta A-ryhmää. Näitä kiekkoja olen suositellut lämmöllä täälläkin jo pitkään, ja suosittelen edelleen. Blakadiblau.

Ahaa, no oli siinä sitten jotain.

[Wall-E]

Wall-E

Käväisin katsomassa viime viikonloppuna, viimeinkin.

Kaks sanaa: puhdasta iloa. Pidin suunnattomasti. Näytti perkeleen hyvältä, nauratti, mietitytti(semivahvaa ympäristöviestiä nähtävillä) ja iso plussa siitä, että musiikki oli todella hienoa. Sellaista oikeaa ja käsinkosketeltavaa musiikkia, ja monenlaista. Hahmokaarti on sitä parasta a-ryhmää. Uskomatonta miten monenmoisia persoonia roboteista voi saada aikaiseksi, ja paljolti vain elekielellä. Hatunnostoa. Se pieni puhdistelija vie potin. Stoori kokonaisuudessaan oli, noh, sokerinen, mutta so-fucking-not. Jos jostain pitää inistä, niin olisin melkeinpä toivonut pidempään sitä maassa teuskaamista ja arkisten asioiden ihmettelemistä. Varsin taianomaista matskua.

Ihan parhaasta en tiedä, mutta kyllä tämä animaatioiden kirkkaaseen kärkipäähän napsahtaa, fo sho'.

Rudy Ruudolf Rääväsuu Fatboy Mexicanilta on tullut aika paljon kamaa ulos jo ennen Doupeimpia, mutta niitä juttuja on sitten vaikeampi saada käsiinsä.

Totta luonnollisesti. Mulla tuppaa tää vaan unohtumaan, siinä platassa kun on sellainen freshin alun tuntu. Sattuneesta syystä.

Njoo, terveellä järjellä tietty noin, mutta onhan tässä nyt ihan selvää, kuinka voimat BB:n takana totesi ekalla kaudella, että kaikkein hauskinta tosi-tv:tä saa humalaisista, ja siitä se ajatus sitten lähti. Ja eikös nämä nyt tällä kaudella tappelekin koko ajan, ihan ilman viinaakin, eli vissiin siellä jotain tapahtuu? Ikävä kyllä se ei silti tee ohjelmasta katsottavaa.

Lisää tulee, sitten kun pääsen tätä tesmaamaan.

Joo, heitä ihmeessä tarkempia mietteitä heti kun on jotain sanottavaa.

Vanhemmat ovat luvanneet synttärilahjaksi ostaa mulle uuden kännykän, kun vanha alkaa lahjakkaasti hajota liitoksistaan. Tänään kävin ensimmäisen kerran ajatuksen kanssa katselemassa ja roplailemassa, ja päädyin itsekin aika nopeasti tähän E51:een. Yksinkertaisen tyylikäs, passaa kivasti käteen, ja vaikuttaa olevan myös erittäin hyvin varusteltu. Omaan käyttöön jo melkein liiankin hyvin, kun kaiken maailman softaa, kartastoja ja muita juttuja löytyy, mutta paljon on tietty hyödyllistäkin matskua. 2MP:n kamera on enemmän kuin riittävä siihen ajoittaiseen hupikuvailuun, netti tietty kiva plussa hätätilanteita/ajankulutusta ajatellen, ja positiivinen yllätys oli semikova akkukesto(speksien mukaan ainakin). Ja kun mä en ihan hirveän tiuhaan ruukaa puhelimiani uusia, lupaa yrityskäyttö-ajatus ja metallikuoret melko hyvää käyttökestävyyttä.

Vielä en siis ostosta suorittanut, ja E51:n lisäksi harkitsin myös Nokia 6121:sta. Sekin näytti sellaiselta mulle sopivalta perushyvältä luurilta, ja nettiä surffattuani kuulostaakin siltä. Mutta kun hintaeroakaan ei ihan hirveästi näiden kahden välillä ollut, alan jo kovaa vauhtia päätyä tuohon E51:een.

Aina oppii uutta. Netistä luin, että Nokian S60-luureissa pitämällä osoitekirja-nappia pohjassa hetken, käynnistyy puheentunnistus. Luuri tulkkaa puheesi ja soittaa sanomallesi ihmiselle.

Tämäkinhän on muuten varmaan melkein vuosikymmenen vanha ominaisuus. Ihan hauska, mutta ei tule kyllä tosielämässä koskaan käytettyä. Tästäpä tosin tuli mieleeni, että E51:ssä näytti olevan teksti puheeksi -ominaisuus, jolla siis puhelin lukee viestisi sinulle ääneen. Se on jo HC. Despire tätä ehtinyt testata?

[Konvehdinmussuttajien]

Niin, ja kaikenlaisen musiikin saralla puhtaan nerokkuuden huipentuma, joka suhteessa, on tietty Konvehdinmussuttajien levy Älä mussuta.

Ei ne huumeet väärin oo.

Jak & Daxter: Precursor Legacy (n.12€)

Huh, talk about golden memories. Kun vain olisi aikaa, pelaisin tämänkin taas pitkästä aikaa läpi. Brilliant.

Pitäisköhän lopettaa nämä koulu- ja työhommat, ja ruveta tukiluukun kautta tosipeluriksi...?

Oih, siitä muistinkin, että Orange Box pitää laittaa nyt, kun netti löytyy kotoakin! Pääsee viimein testaamaan kokemaan Portalin ja kokeilemaan toista halffista ajan kanssa. Odotankin siis sitä.

EDIT. Ja samalla voisi myös tietty laittaa toisen kaudellisen Sam & Maxia.

Mä oon kyllä sitä mieltä, että suomiräpin saralla ei Ruudolfin kanssa voi mennä pieleen. Duudsonin läpät ovat kyllä vissiin vähän alkaneet nykyään toistamaan itseään, mutta ainakin eka soolo, Doupeimmat Jumala Seivaa, on todellakin douppi. Joo, vakavampaa, yhteiskuntakriittisempää, ankeampaa, vihaisempaa ja paremmin myyvää matskua on skene pullollaan(äh), mutta näissä on rehellisen hyvää mieltä, letkeä flow, hulvattomia läppiä ja ennen kaikkea perkeleen hyviä biittejä. Pöllitty luonnollisesti vanhoista funk- ja soul-biiseistä, niinkuin kaikki nykyään, mutta tässä on sentään saman tien nyysitty parasta. Toimii ku häkä.

Toinen vanhojen aikojen timantti kotimaan perukoilta on tietty Tulenkantajien samanniminen albumi. Jo musiikillisesti muikistavan jazzikasta ja funkkia meininkiä, ja räpitkin toimii loistavasti. Myöhempää poppoon matskua, Hannibalin&Sopan Pahat Viinit -hömppää tahi muuta en sitten ole sen tarkemmin jaksanut enää seurata.

Eikun Dotstreamhan mulla olikin eikä Digidrive.

Hoh, no sitten olit ainakin oikeassa. Se nimittäin on hauska.

Katsotaas onko Digidrivesta sitten mihinkään.

Soundvoyager on mullakin aika alkutaipaleessa, siinä on kuitenkin melko monta reittiä mille pyrkiä. Vaatii parhaiden fiilisten saamiseksi pimeän huoneen ja myöhäisen ajankohdan. Silti oma feivori on ehdottomasti Orbital. Nyt en ole pelannut sitä pitkään aikaan, mutta aikanaan se vei mukanaan ihan täböllä. Kaunis ja nerokas ku mikä, ja yllättävän haastava. Viimeinen bonarikenttä taitaa edelleen olla valloittamatta.

Noiden lisäksi suosittelen harkitsemaan ainakin Dotstreamin ostoa, mikäli sattuu halvalla vastaan. Varsin kiva ajopelintynkä, ja tässäkin arvostan erityisesti tyylikästä ulkoasua. Muutkin ovat tietty kivoja, mutta kuitenkin enemmän kuriositeetteja.

Just nyt mä en oikein osaa odotella mitään. Kysykää uudestaan kunhan seuraava Phoenix Wright(Apollokin käy) julkistetaan.

 

Sonic Rushia pelasin. Ensin hajosin(hyvällä tavalla) pelin juonelle, kun se pääsi kunnolla "vauhtiin", ja sitten hajosin(ei niin hyvällä tavalla) itse peliin, kun kokeilin ensi kertaa Blazea ja jumahdin heti ensimmäiseen(ehkä toiseen...) kenttään. Saatan olla vain huono, mutta ei siinä paljoa itku auta, kun se fakin trampoliini ei yksinkertaisesti ammu pelihahmoa vaadittavaan korkeuteen. Noh, onpahan syy tukea Sonicia.

Itse pelaamisessa on kyllä varsin rehellinen sinisiilimeininki. Bonuskentät on varmaan letkeintä pelattavaa aikoihin.


Sonicin vituttaessa olen rauhoitellut itseäni bit Generations -sarjan Boundish-pelin parissa. Pongin pohjalle rakennettuja pikkupelejä, eikä mitään muuta päämäärää kuin olla häviämättä omaksi iloksi. Toimii. Kulutan tätä vielä hetkisen, ja korkkaan sen jälkeen Digidriven.

Mä oon Volbeatilta soittanut eniten bändin toista levyä, ja se on kyllä törkeän hyvä. Vaati aikanaan vähän kuuntelua, kun aluksi tuntui että jokainen biisi on samanlainen ja se puoliksi tanskaa/norjaa/jotain niistä kuuma-peruna-suuhun-kielistä oleva extra-folkahtava raita lähinnä nauratti, mutta pian sille lämpenee ja lujaa. Munakasta, omintakeista ja yllättävän monipuolista settiä alusta loppuun. Eka levy löytyy kans koneelta, mutten vielä ole ehtinyt hirveästi perehtyä. Ehkä nyt, kun uuttakin jo pukkaa, niin pidän pienen Volbeat-session.

Tammikuun Teatrian keikalle pitää ehdottomasti raahautua, jopa ilman Brother Firetribea, mutta se ei silti estä toivomasta muutosta tilanteeseen. Olisi meinaan melko muhkea kirsikka tälle kakulle.

Mitä nyt vilkaisin, niin tällä kaudella viimeistään näyttää tuo draaman, viinan ja limomisen osuus lähteneen lapasesta. Eihän se yllättävää ole, sehän meinaan sitä Viihdettä on, mutta surullista kyllä. Ei tarvi katsoa.

Meidän kodissa aukesi tänään laajakaista. On muuten voittajafiilis.

\o/ Whoop, there it is!

Synttärilahjaksi velipoika ostaa paukautti Volbeatin livedevun. Helvetin munakas bändi, saas nähdä miten pojilta keikkaruljanssit onnistuu. Uuteen levyyn en ole vielä tutustunut, pitänee koittaa jonain näistä kuukausista keretä.

Donia on jo pakko arvostaa.

R.
I.
P.

Hajotkaa noihin.

Alkaa näyttää ihan perkeleen hyvältä. Arvostan.

Lissee lissee.

Om nom nom, NeoGAF Candy Swapin karkit saapuivat. Parini oli Jenkeistä ja karkkeihin sovittiin käytettäväksi $30. Itse ostin karkkia parilleni noin 17 eurolla ja postikulut olivat mukavat 21 euroa. Lisää kuvia täällä

Et saanut Skittlessejä taikka Starbursteja? Lähetä sille äijälle pommi.

Mulla on jo tosi kova ikävä suomalaista karkkia.

Load/Reload ajan "rekkahevi" meiningeissähän hetfield laulaa teknisesti parhaiten ikinä. Ja on yksi niistä asioista joka tekee ne albumit edes kuunneltaviksi. En tiedä mihin oikeen perustat omat kriteerisi.

Mä tuun kans aina surulliseksi kun ihmiset disauttaa tunteetta Loadia. Joo, eihän se ollutkaan ihan sitä samaa Metallicaa, mutta missä universumissa tämä sitten on huono asia? Biiseissä on monipuolisuutta, makeita soundeja, rapeita riffejä ja kuitenkin pohjalla se tuttu ja turvallinen rehellisen tekemisen meininki. Jo pelkästään Until It Sleeps on yksi Iso-M:n upeimpia julkaisuja ikinä(velipoika sanookin aina, että harmi miten näin hyvä biisi on näin huonolla levyllä; tietty hän on jälkimmäisestä täysin väärässä). Matkan varrella on kuitenkin monta muutakin perkeleen hienoa biisiä, kuten King Nothing ja starttiraita Ain't My Bitch(hell yes). Levyn alkupuolisko voi ehkä olla hieman kovempi kuin loppuosa, ja ei, eihän tällä pelkkiä superhittejä ole. Load on silti ehdottomasti hyvä levy, ja vielä kun The Outlaw Torn paketoi kokemuksen upeasti, niin ei todellakaan ole tarvista itkeä lauantaina.

Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että Load oli suunnilleen ensimmäinen levy, mitä koskaan olen kuunnellut. Ja Reloadille ei silti heru sympatiaa edes minulta.


EDIT. Niin, ja Larsin meikit bookletissa: total radness.

[The Dark Knight: The IMAX Experience]

The Dark Knight: The IMAX Experience

Ollaan vähän viimetingassa, ja sitä koettaa kovasti hoputtaa muita salin ovelle katsomaan, miten siellä on porukkaa. Nyt ei auta jäädä huonoille paikoille. Matka teatterin aulasta käytävää pitkin on täynnä peilejä ja ikkunoita, joihin on taiteiltu jokerin sloganeita, verisiä kädenjälkiä ja muuta tunnelman kohottajaa. Tässä kohden hämmentää vähän, kun joku perhe on vaahtosammutinkokoluokkaa olevan lapsen kanssa menossa samaan leffaan. Menikö se nyt ihan oikein? Noh, viis siitä, sillä salin ovi häämöttää, tuoden mukanaan pahaa enteilevää musiikkia. Kun kävelee ovesta sisälle ja näkee sen kankaan, alkaa naurattaa; se on meinaan ISO. Järjettömän iso. Ei varmaankaan edes paljoa Suomen suurimpia leveämpi, mutta korkeutta onkin sitten riittämiin. Kangas on melkein tasasivuinen neliö. Haetaan hyvät paikat, ja jäädään odottamaan. Kellon lyödessä tasan jostain kaikuu kuuluttajan ääni kertoen elokuvan, IMAX-speksit, muistuttaa puhelinten sulkemisesta ynnä muuta normaalia. Salin pimetessä mainoksia ei tule laisinkaan, ainoastaan pari kolme tulevan IMAX-leffan traileria(mm. Eagle Eye), ja sitten päästäänkin asiaan...

Homman ideahan nyt on se, että melko iso osa elokuvasta ammutaan ihan normaalissa laajakuvaformussa, vaikka tietty silloinkin sangen tyydyttävän isona ja hyvänä kuvana. Mutta elokuvassa on myös kohtauksia, jotka on kuvattu IMAX-teräväpiirtoteknologialla, ja nämä kohtaukset täyttävät täysin sen massiivisen kankaan. Äänenlaatu on myös läpi elokuvan syvää, järisyttävää ja yksinkertaisesti parasta A-luokkaa. Näin ollen, kun Dark Nightin ensimmäisen kuvan valtaisa kaupunkimaisema työntyy täysissä mitoissa kankaalle täyttäen katselijan koko näkökentän, fiilis on huikea! Koko ensimmäinen kohtaus on kuvattu IMAX-formaatissa, ja näyttää(sekä kuulostaa) perkeleen hyvältä. Sitten vaihdetaankin takaisin 16:9:iin. Nämä kuvaformaatin vaihdokset ovat erittäin hyvin sijoiteltuja, eivätkä herätä huomiota. Välillä sitä vain havahtuu siihen, että taas mennään täysillä. Todella paljon IMAXia käytettiin nimenomaan maisemoissa, mikä on tietty komeaa, mutta ei leffan kannalta erityisen merkittävää. Onneksi muutamaa mättöä, mukaan luettuna koko loppukahinat, saadaan myös katsella jättikuvana. Toimii.

Uutuudenviehätyksen kadotessa, ja leffastoorin ottaessa vallan, fakta on kuitenkin se, ettei IMAXista NIIN paljon enemmän irti saa. Äänipuoli on varmaan melkein sitä parasta, ja kuvapuoli tietty erityisesti silloin kun sitä osaa arvostaa. Elokuvan kannalta on hyvä, ettei formaattienvaihdoksista tuli itseisarvoa, mutta samalla tulee tottakai fiilis, että olisiko pätkä ollut sama katsoa normaalistikin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen näytäntö. Jos tällainen teatteri löytyisi kotikonnuilta, voisin tietty käydä katsomassa tällaiset erikoistapaukset IMAXina, mutta monessa tapauksessa tyytyisin taatusti "perusversioonkin". Niin kuin näyttävät tekevän jenkitkin, sillä ainakin tässä näytöksessä oli todella vähän porukkaa(okei, onhan kuva pyörinyt jo hyvän tovin). Ja ovathan nämä näytökset kalliimpiakin.



Niin, ja entäs sitten se itse elokuva? Minä pidin. Eihän se maailman paras elokuva ole, mutta kun ei sellaista odottanutkaan, niin teatterista saattoi kävellä pois varsin tyytyväisenä. Tämän kuuleminen alkaa varmasti jo ärsyttää, mutta ei voi mitään: Jokeri vaan on niin tylyn tyylikäs äijä. Ledgeriltä suorastaan karmiva suoritus. Nolanin visiossa on munaa.

Korgista vois kyllä vaikka innostuakin. Tuubapätkä oli perkeleen douppi. Tuolla sais suloisia deep house -säveliä kehiteltyä. Ja sitten hajotaan siihen kun kukaan ei ollut todistamassa vuosisadan mestariteosta...

Ikävän kallis tosin näytti ainakin Play-Asiassa olevan.

[OLEVANI SYVÄSTI KATEELLINEN SINULLE!]

Lähipäivinä olisi sitten tarkoitus hankkiutua IMAXiin katselemaan Dark Knightia

En ole mitenkään kateellisuuteen taipuvainen ihminen, mutta nyt voin sanoa todellakin OLEVANI SYVÄSTI KATEELLINEN SINULLE!

Mä voin kirjoittaa vaikka syväluotaavan tunnelmaraportin jälkeenpäin. Ehkä se helpottaa.

Hei kuulostaapa kivalta! Mulla oli tästä hyvät vibat ekasta traikusta lähtien, ja nyt odottelen vielä vähän innokkaammin. Kävisin jo, mutta sovin rakkaani kanssa että katsotaan se yhdessä, eli vielä pari viikkoa joutuu ainakin venaamaan. Noh, tuloo se sieltä.

Uskomatonta kuinka monta kertaa voi leffateatterissa hajota yhdellä kertaa pelkille trailereille. Oli aika hyvä suma huumoria sattunut. Suokkareiksi nousivat mm. Nick and Norah's Infinite Playlist sekä tietty Hamlet 2. Rock me sexy Jesus!

 

Lapsuuden TMNT-sarjikset olivatkin vähän hämärämpää kamaa mitä muistelin.

Jep, Tulevaisuuden Raphael vetää menneisyydessä hitleriä turpaan. Aika hilpeetä settiä :D

Ei perkele, mä muistan ton! Vaan kävihän ne avaruudessakin ja paini jonkun Loch Ness -kopion kanssa. Dopeness.

Kunhan Suomeen taas pääsen, on aika kaivaa vanhan Kilpparit naftaliinista.

Laitetaan se logo ja teksti siihen eteen, kuten edellisellä sivulla, ja sitten selkään lainaus: "...kuin vasara kirkkaalta taivaalta!"

Ostan.


(sommitelkaa joku nyt tästäkin mallikuva, minen kerkee)