Jos kortilla on tosiaan nettimaksut sallittu(nettipankin asetuksista pitäisi sellainen täppä kait löytyä) ja tietokentät on täytetty rakkaudella, niin en muuta keksi kuin pankkikohtaiset erot. Electron nyt on aina vähn tuulellakäypä, ja Verified by Visa -palvelut toimivat varmiten, mutta kyllä tuo oma Electron (Nordeasta) on toiminut kohtalaisen hyvin kaikkialla. PayPalkin ongelmitta.
Tässä oma desktop, ihan luonnontilassaan. Kuva saattanee olla jo valokuvatopikista tuttu.
Niin ja siis kuvahan on Venice Beachilta Kaliforniasta, ja allekirjoittanut istuu narsistisesti itse alakulmassa. Jäänyt muistuttamaan varmaan parhaasta reissusta ikinä, ja istuu muutenkin kivasti työpäydälle ja silmään.
Mä oon jo valmiiksi pahoillani kettuiluviestistäni, mutta tämä vaan hyppäsi niin iloisesti silmään. Ei pystynyt enää postin sisältöön keskittymään ollenkaan.
Aikamoinen kasa pelejä on kyllä tullut hankittua tälle Touchille näiden parin kuukauden aikana, kun olen tämän omistanut. Ja aika paljon on kyllä tullut pelattuakin. Pitää pistää tässä jotain listaa, kun kerkeän mutta pistetään tähän väliin juttua tämän päivän ostoksesta.
Ostin nimittäin Carcassonnen. Kyseessähän on siis versio arvostetusta, vuonna 2001 julkaistusta lautapelistä. Vähän tätä odottelinkin, vaikka alkuperäistä lautapeliä en olekaan pelannut. Ilmeisesti mukana on vain aika peruspalikat kaupunkien ja teiden rakentamiseen. Tiedä sitten aikovatko päivittää miten tulevaisuudessa, muuten kuin iPad-yhteensopivuuden. Moninpeli löytyy kuitenkin.
Hintaa oli 3,99€ ja kyseessä on introductory price eli varmaan menee ylös jossain vaiheessa. Omasta mielestä vaikuttaa näin parin pelin jälkeen ihan pätevältä. Kannattaa tsekata.
Carcassonne on ehdottomasti kivoimpia lautapelejä, mitä olen pelannut. Varmaan toimii ihan hyvin kosketusmuodossakin, vaikka kuvittelisin että aidon pelin pelaamisessa on silti sitä jotain.
Totta kai "kannettava pelikone" on se mikä kannattaa hommata jos konetta on pakko siirrellä mukana ja sillä haluaa pelata. Muuta vaihtoehtoahan yhdenlaitteen valikoimista ei saa. Mutta kehoitankin miettimään että onko molemmat oikeasti ominaisuuksia joita tarvitsee. Jos tarvitsee niin sitten homma on sitä myöten selvä. Totuus kuitenkin on että kannettava pelikone on kannettavan ja pelikoneen kompromissi. Vaikka kyllähän se niinkin sujuu.
Aivan, se on tietenkin miettimisen arvoista, että kuinka pakko sillä koneellaan on päästä pelaamaan, koska lisätehon ja mahdollisen näytön koon vuoksi joutuu toki urhaamaan joitain kannettavuuspiirteitä.
Tai sitten ostaa DS:n. Kannettavampaa pelikonetta saa hakea.
Minusta kannettavan hankkiminen pelikoneeksi ei ole käynnöllistä eikä vaatimuksia täyttävä hankinta. Listaan vaikka ihan esimerkkejä. Tälläinen laite kannettavan näkökulmasta: Kone lämpiää pahimmillaan pirusti. Kone ei todellakaan ole kannettava vaan raahattava, ihan kokemuksen mukaan. Akku kesto on niin pieni, että eihän sitä ilman virtajohtoa tai latauspaikkaa voi edes kuvitella ottavansa mukaan. Kaikki kehitystyö on käytetty enimmäkseen rautaan, joten kannettavan muu tuntuma ei välttämättä ole mitenkään erikoinen, vaikka hintaa on.
Tälläinen kone pelikoneen näkökulmasta: Näppäimistö + näyttö yhdistelmä. Ergonomisuus ja käytönnöllisyys pelattaessa on aika kaukana erillisen näytön ja näppäimistön kannalta. Voi tietysti ostaa nämäkin erikseen, mutta onko tässä enää mitään järkeä? Kannettavan lämpenemisen vaikutus käyttäjään on paljon konkreettisempi kuin pöytä koneen. Tehojen määrä ei tule olemaan sitä luokkaa mitä pöytäkoneissa. Oman kokemuksen mukaan ja oikeastaan ihan järjelläkin ajateltuna pelikannettavat eivät kestä käyttöä niin hyvin kuin pöytäkoneet. Varsinkaan jos niitä kanniskelee. Ensimmäisenä menee jokin tuuletin, toisena näyttö ja kolmantena kovalevy. Varsinkin jos tätä käytetään oikeasti kannettavana. Sellainen rohjo kun ei voi olla heilumatta ja tärisemättä matkalla. Iskujen ja heilahdusten voimaa vielä lisää laitteen oma paino. Lisäksi tuulettimet joutuvat todella koville ihan pelaamisessakin. Ilmankierron kun pitää olla tehokkaampaa per tuuletin. Lisäksi itse en ole omistanut yhtäkään tietokonetta josta ei olisi hajonnut jotain rautaa kesken kaiken. Pöytäkoneessa tämä ei vaadi kuin uuden osan. Kannettavassa jos ei takuuta ole, käytännössä koko roska menee uusiksi.
Kannettavasta vain ei saa yhtä hyvää pelikonetta kuin pöytäkoneesta. Eikä pelikannettavasta saa niin hyvää kannettavaa kuin "oikeasta" kannettavasta. Lisäksi pöytäkoneen negatiivinen "viba" sisustus elementtinä on enemmän alkuasenteesta kiinni. Koteloita saa pieniä ja ne saa piiloonkin. Ja ei ne nyt niin paljon vie tilaa että solusta sen takia tila loppuisi, varsinkin jos kämpässä on joka tapauksessa jonkinlainen työpöytä.
Ainoa oikea plussa pelikannettavalla on että sitä voi siirrellä kämpässä helposti, jos haluaa koneen vaikka vaihteeksi toiselle pöydälle tai vaikka sänkyyn. Tai sitten tämä voi poistaa erillisen työpöydän tarpeen kokonaan, kun kannettavaa voi periaatteessa pitää missä vaan. Tosin sen sylissä pitäminen on tuomittu idea lämpenemisen vuoksi.
Jep, nämä on kaikki hyviä pointteja, ja itse asiassa aika ilmiselviäkin. Minun pointtini taas oli se, mistä tämäkin keskustelu lähti:
Tahtois läppärin ittelleen. Suoranaiseen pelikäyttöön en konetta ole ostamassa, muutoinhan olisi pöytäkone hankinnassa. Kuitenkin hamuan siinä määrin tehoa, että mahdollisesti Starcraft II masiinassa pyörisi (ja jotkut viimevuosien naksut, jotka on tullut skipattua ja kenties Witcher?).
Jos haluaa/tarvitsee ensisijaisesti läppärin, ei pöytäkone oikein käy. Ai koska se ei ole läppäri? Aivan. Ja jos nyt kuitenkin toivoo voivansa vähän pelaillakin läppärillään, se on silti varsin kiitettävästi mahdollista nykyään. On hyvä myös muistaa, että näitä läppäreitä on muitakin kuin 17-> tuumaisia. Itse vain satun pitämään kookkaan näytön vuoksi järeämmästä koneesta, kun sitä ei ole tarvis päivittäin mukana kuljettaa. Jos olisi, pitäisin pienempää toki. Vaikkakin myös tuo raahattavuuden hokeminen on vähän hupaisaa, kun ei mulla ikinä ole itku tullut konetta kuljettaessa. Samaten näppiksen ergonomia ja näytön etäisyys ovat pelikäytössä sangen toimivia(mutteivät tietenkään parhaita mahdollisia), osittain tosin kiitos pitkien käsien. Tehot mulla nyt vähän pragaa vastaan, tai pragaisi jos olisi ihan uusimpia pelejä tarvis pelata, mutta kuten sanottua, kone on jo vanha ja prossu oli vähän heikko jo lähtiessä.
Otetaan siis vielä se bottom line, ettei tarvitse samoja asioita eri kanteilta hokea(kun tulihan tuossa toistoa jo itselläkin): Pöytäkone voittaa aina läppärin pelaamisen kannalta ajateltuna. Se on halvempi, tehokkaampi ja muokattavissa, tämän tajuavat kaikki. Jos syystä tai toisesta kuitenkin haluaa/tarvitsee läppärin - ja tämä on liikkuvalle ihmiselle aina vain yleisempää - ei itkua tarvitse tirauttaa, sillä tehoa löytyy jo kohtuu-inhimilliseen hintaan kannettavissakin, ja plussana niitä on monenkokoisia(teidonin MacBook on hyvä esimerkki pienimmistä). Lisäksi valmispakettien kirot voi jossain määrin sentään kiertää katsomalla rauhassa itselleen parhaiten sopivan koneen ja perehtymällä tarjontaan. And life is good.
Tarkoitin lähinnä, että pelikoneeksi ei läppäriä kannata ostaa, koska samalla hinnalla saa tehokkaan koneen, jolla ne pelit pyörii vielä ensivuonnakin.
Ei puhtaaksi pelikoneeksi, mutta tässä haluttiinkin ensisijaisesti läppäri, jolla voi myös pelata. Mikä taas ei tosiaan ole mikään mahdottomuus nykyään.
Itsekään en aio ihan heti, jos koskaan, ostaa enää pöytäkonetta(ellei sitten joskus ole niin paljon rahaa, että voi hommata surutta molemmat), kun läppäri on niin paljon kätevämpi asunnon ylläpidon, käytettävyyden ja monipuolisuuden kannalta. Oma 17'' beibsikin heilahtaa helposti messiin niin tarvittaessa, mikä on korvaamaton ominaisuus, mutta pienempää en tarvitsisi/haluaisi, kun pääasiassa kone kuitenkin pysyy kotona. Pöytäkone taas olisi, varsinkin tässä soluelämässä, melkoinen hirvitys. Eikä ole tosiaan PC-pelaamisesta tarvinnut luopua, vaikka tämä mylly on jo noin 3 vuotta vanha.
Saat niistä varmaan joitakin senttejä. Ei ne maksa peleistä juuri mitään.
Mut siis voiko noita heittää vaihdossa muiden alustojen peleihin?
Ei varmaan muiden. Ainakin Rock Band -soitinten kanssa PS2-pelit kävi vaan PS2-soittimille vaihdossa, ja siitäkin myyjä itse yllättyi kun se uumoili ensin ettei niillä huolita PS2-pelejä ollenkaan.
Itse olisi tarkoitus ostella ne Don Rosan kokoelmat. Vieläkös niitä painellaan, vai joutuuko etsimään huutokaupoista?
Jotain yhtä tai kahta voi tuurilla löytyä kaupasta, mutta pääasiassa ovat huutokauppakamaa.
Ihan hyvin niitä vielä jokin aika sitten pyöri Akateemisissa ja Suomalaisissa, vaikkakin hyllyssä olevat osat ja niiden saatavuus vaihtelevat liikkeittäin aika paljon. Ovat vaan törkeän kalliita täysihintaisina. Huutokaupat ja eritoten antikvariaatit on toki kans hyvä paikka kaivella noita.
Kaksi löytyy Rosia omasta hyllystä, ja kaikki olisi kyllä tarkoitus ostaa. Pari voisi kohta taas hankkia, kunhan tilit tulee.
EDIT. Niin, ja siis itse olen tilannut täältä. Joskus oli kovempikin ale, mutta saa noita nytkin alle täyden hinnan. Vaivattomuus kuitenkin palkitsee eniten.
Eka kuuntelu kesken. Pari ekaa raitaa oli vähän meh, verrattuna edellisen levyn pirun kovaan alotukseen, mutta nyt maistuu jo erittäin hyvin. Loistavia biittejä, ja Tikiksen prince on varmaan kovin kotimainen räppi vähään aikaan(Ruudolf toimii aina).
Saattaa olla kokonaisuutena jopa parempi ku viime-levy. Lisää soittoa kuitenkin vaaditaan ->
Mites jengin festarikesä alkaa muodostua? Itsellä on viimeisen vuoden aikana ollut keikoilla käynti niin vähäistä, että polte festareille - tai keikoille muuten vaan - ois aika kova.
Ilosaarirockiin olisi ainakin tarkoitus mennä Imogen Heapia katsomaan, ja kun äsken vielä huomasin, että Ghost Brigade sattui samalle päivälle, ei bileitä enää oikein voi jättää väliin. Ja oli siellä vissiin jotain muutakin katseltavaa, Mokoma ois ainakin pitkästä aikaa kova.
Pori Jazz on kans tänä vuonna pakollinen osoite, kun ei tuosta linkkaamastani lauantai-päivästä oikein heikkoja kohtia löydy. Samaan hintaan suomalaista laatufunkkia Soul Investigatorsien muodossa, Sharon Jones, ison maailman meininkiä N.E.R.D.:illä ja vielä loppuun Massive Attack. Boom.
Sonisphere ois kiinnostanut lähinnä festivaaliristeilyn takia, mutta se näkyikin peruuntuneen, eikä tuonne ehkä muuten jaksa raahautua. Samaten Tuskassa ois kiva piipahtaa pitkästä aikaa, mutta ikävä kyllä artistikattaus on tänä vuonna omaan makuun vähän heikohko. Pitää punnita lähempänä mikä fiilis.
Niin, ja se Flow Festival. Viime vuonna harmitti jälkeenpäin suuresti, kun ei lipun hintoja karsastaneena tullut mentyä, joten tänä vuonna on ehkä pakko korjata tilanne. Tosin en ole vielä ehtinyt tuohon esiintyjälistaukseen perehtyä kauhean tarkkaan, mutta näytti siellä kohtuukuumaa kakkaa olevan silti tarjolla. Ja kun nämäkin bileet on nykyään melkein naapurissa, niin mikäs siinä.
Laudan seuraaminen striimien aikana on tosiaan jo sellaisenaan aika päräyttävä kokemus. Vaan eiköhän nuo itse tilaisuudetkin tule taas katsottua jostain, kun kerta noin ihmisten aikoihin tulevat. Sellaisia pommi-odotuksia ei kyllä juurikaan ole. Last Guardianista ois kiva nähdä matskua, MGS-huurut viihdyttää vaikka ei niistä peleinä oikein enää jaksa innostua, ja DS:lle ois aina kiva saada jotain oikeasti kuumaa kakkaa, vaikka näillä festivaaleilla joudutaankin varmaan tyytymään uuteen hevostenkampaamopeliin. Eniten kuitenkin oikeasti uusien pelien julkistamiset ois dope, mutta saas ny nähdä.
Ne parhaat striimit tosiaan sitten ehdolle, sillä minäkin olen autuaasti unohtanut mistä katsoin onnistuneesti viimeksi(enkä jaksa selata vanhaa topikkia).
Tämä on mulle taas sellainen julkaisu, että melkein alkaa pleikkarin hankinta hotsittamaan. Varsinkin kun painun Ouluun kesäkuuksi, enkä siis ehtisi oikein pelata peliä vaimokkeen luonakaan läpi. Ja pahkeinen kun tätä pelattavaa tuntuu taas yhtäkkiä riittävän joka sormelle. Niin, ja tietty kesällä ois kiva käydä ulkonakin.
Venyy siis varmaan syksylle Redin pelaaminen, mut kattoos ny vielä. Koettava se kuitenkin on, sillä mä digasin Red Dead Revolveristakin todella, ja tämä nyt vaikuttaa vielä paljon kovemmalta.
Kolmikon kovin. Russel Crove Robin huppupäänä. Toi hieman uskottavuutta Robinin hahmolle, ainakin kun vertaa näihin sukkahousu versioihin. Cate Blanchett taas aiheuttaa Lady Marionina lähinnä naamapalmun. Ei hän silti onnistu elokuvaa pilaamaan, mutta muutamat myötähäpeän aiheuttavat kohtaukset olisi voinut leikata pois. Leffa loppuu niin, että jatko-osaa jää odottamaan. Toivottavasti sellainen tulee.
Oih, Gladiator Goes Forest! Eli kohtuuhyvää kamaa varmaan, tsekattava. Myös nyt Iron Man 2:n tullen vois varmaan viimein katsoa sen ykkösen, niin pääsis tuonkin sitten tiirailemaan.
Tiedättehän ne loputtomat puhelinsoitot Pokemonissa, joita saa kun erehtyy jakelemaan numeroaan ympäriinsä? Hämärän rajamaa ylittyi eilen, kun pelasin junassa ja juuri tuota harmiteltuani tuli ulkomaalainen naishenkilö DS kourassa heittämään läppää. Ei siinä mitään, mutta lopulta se halusikin vaihtaa numeroita in real life, jotta oltais voitu vaihdella elukoita. Hajosin.
Nainen sen sijaan möksähti vähän, kun en ollut kauhean pähkinöinä. Onneksi piti pian poistua junasta.
Pokemon HeartGold on ollut työn alla nyt jokusen päivän. Nostalgia on kyllä jotain ihan muuta, kun tunnistaa mestoja ja tapaa unohdettuja pokemoneja. Mä en oo näitä kuitenkaan pelannut sitten vanhan Goldin, ja juuri siihen on (Redin ohella) upotettu eniten aikaa. Saleja on takana vasta kolme, ja tunteja muutama, eli työtä riittää vielä pitkäksi aikaa. Skidinä en ruukannut keräilyä harrastaa koskaan, vaan vedin aina samalla kovalla kuusikolla loppuun asti. Nyt ajattelin kuitenkin viskoa palloja kunnolla, ja aluksi koettaa ainakin kaikki Goldista löytyvät otukset vangita. Vaihtohommista en niin tiedä, mutta kattoos tässä. Myös Pokewalker jäi saman tien laatikkoon lojumaan, en ole käyttänyt vehjettä edes päällä. Mutta jos sillä kerta jotain surffaavia ja ruohoa polttavia pikachuja saa, niin voisihan tuolla leikkiä joskus.
Smuuttia oli se, kun tanssitunnille tuli yks poika Pokewalker lanteillaan breikkaamaan. Heitettiin sitten vähän läppää pelistäkin. Unity!
Kick-Ass oli kyllä aika uskomaton leffa. Mä menin sinne kohtuu hyvillä mielin, mutta edes Epin kuvailujen jälkeen en aivan tiennyt mitä odottaa. Yllättämään pääsi, ja viihdyin satasella koko ajan. Hervotonta läppää, tiukkaa ja karua toimintaa ja tosiaan useita yllätyksiä. Toivottavasti älyävät olla tekemättä jatko-osaa, niin pysyis homma tuoreena.
Ehkä visuaalisesti upeimpia kuvia missään koskaan ikinä oli, kun:
Multa ei hyllystä löydy kuin Step In The Arena, joten sillä mennään tänään. Eipä oo koko levyä tullutkaan kuunneltua varmaan vuosiin, kun irtobiisejä pyörii kiitettävä määrä mukana tienpäällä soittimessa.
Synopsis puhuu jotain koskettavista tarinoista ja herkän kuvan luomisesta suomalaisesta miehestä. Wäkkiä, eikö? Juu ei, vaan yksinkertaisesti loistava pätkä. Filkka ei tosiaan ole mitään muuta kuin sarja äijiä saunoissa ympäri Suomen, ja heidän elämäntarinoitaan, mutta pointti onkin siinä että leffa on tehty hyvällä maulla, stailisti, ja lisäksi nämä stoorit ja persoonat on ihan uskomattomia. Useamman kerran nauroin itseni tärviölle, ja heti seuraavassa hetkessä saattoi olla pala kurkussa jonkun astetta kipeämmän muistelon parissa. Niin, ja aika uskomattomia saunavirityksiä on tähän maahan rakennettu. Jo pelkästään niiden takia kannattaa kuva käydä kertaalleen vilkaisemassa.
Lajittelukeskuksissahan nuo katotaan käsittääkseni aina postinumeron perusteella. Itse katuosoite on sitten postinjakajalle oleellinen tieto ja veikkaisin että ääkkösten puuttuminen tai niiden korvaaminen jollain ulkomailta tulevista lähetyksistä on näille kavereille arkipäivää.
Näinpä. Ellei sitten samassa postinumerossa satu olemaan sekä tähkä- että tahkakujaa.
Olipa hämärä setti. Alkupuolisko oli aika hervotonta kamaa, mutta loppua kohden leffaa venytettiin vähän turhaan - tai siltä se ainakin tuntui - eikä vakavampi ote oikein toiminut. Liekö sitten johtunut siitä, että meno oli niin hektistä ettei mitään bondeja ehdi pahemmin hahmoihin muodostua. Vähän semmoinen Hancock-efekti. Pikkasen lyhyempänä ja loppuun asti läpällä tämä olisi parempi. Tällaisenaankin ihan tsekkaamisen arvoinen, kait, mutta täyttä teatteri-hintaa en ehkä uudelleen maksaisi.
Kannettavan pelattavan puutteessa pyörähti Hotel Dusk käyntiin toista kertaa. Viime läpipeluusta on hetki, ja stoorin yksityiskohdat ovat sopivasti hämärtyneet, joten touhu on taas mielekästä. Mainio peli kyllä, varsinkin näin alussa kun momentumia kerätään aika nopeasti ja ilmassa leijuvat mysteerit kiinnostavat. Muistaakseni loppua kohden peli kuitenkin hieman lässähti, mutta fiilistellään nyt vielä uusiksi ikään kuin puhtaalta pöydältä. Se on myös sanottava, että HD:n OST on yskinkertaisesti upea. Letkeää jazz-tunnelmointia pääasiassa, ja sopii peliin kuin sormi nenään. Pistinkin juuri soundtrackin lataukseen, kun sitä ei olla näköjään levylle asti saatu(shame).
Lisäksi olen aina silloin tällöin päässyt Heavy Rainin äärelle. Eka pelikerta alkaa varmaan olla loppupuolella, ja pakkohan tämä on useammankin kerran vetää läpi, sillä sen verran tuntuu valinnanvaraa olevan. Kiva myös miten raskaita jotkut päätökset oikeasti on, kun hahmoista alkaa välittää. Pidän erittäin paljon.
Tattis täältäkin koko revohkalle. Erityisesti Silent Hill -maisemareitin hoitaneelle GBA:lle ja Lantulle tän päivän työmatkaseurasta. Niin, ja onnittelut finngamerille perheineen mainiosta kämpästä. Pelikaman survominen yläkerran huoneeseen toimivasti on hatun noston arvoinen suoritus.
Joka kertahan näissä tulee naurettua ainakin parin viikon tarpeiksi, eikä miitti 20 ollut poikkeus. Vaan ehti siinä välissä kuitenkin pelaamaankin. NSMB toimi(miggen kanssa ei enää pelata ), Micro Machines ja konsolinhajotuskuumotus toi jännitystä, Ikaruga päräytti ja Wormsin kevyesti sankarillinen erävoitto palkitsi. Joudun ehkä tulemaan siihen kaupunkiin pelaamaan peliä toistekin. :b
Ensi kerralla sitten niitä huippupalkintoja tännekin päin, hoppas jag. Ja feidareille saiputtaa.
Et viitsisi ilmoittaa, jos tämä ihmeparantuminen sattuisikin vielä tapahtumaan? Voisin tulla junalla Tampereelle ja hypätä kyytiin. Numeroni taitaa kumminkin sinulta löytyä?
Eipä ole ehkä minullekaan täydellisin ajankohta. Tänään sain kuulla, että olisi ollut viikonlopun mittaiset konsolipelilanitkin tarjolla. Fuck! Miksi kaikki kiva menee aina päällekkäin?
Jos nyt tulet, niin muista ottaa taas Magicit mukaan.
Jehes, pääsee taas seuraamaan himmeitä paineja. Joista ei ymmärrä paljoakaan.
Pahkeinen, sieltä se nostalgiakutkutus tulee. Goldia on pelattu ihan järkyttävät määrät, joten pakko kai tämä on ostaa jossain vaiheessa. Jo ihan senkin takia, että saisi viimein jonkin pokemon-pelin taskuun, skidinä kun ei konsolia ollut ja jouduin emuloimaan.
Ajattelin itse kysellä ihan samaa. 13:50 leppävaarasta lähtevä olisi 14:12 perillä niin todennäköisesti itse tähtään tuohon. Olisi kyllä hyvä jos porukkaa olisi enemmän mukana. Porukassa eksyminen kun on paljon mukavampaa
Jees, taidan tulla itsekin tuolla kun bussiaikataulutkin natsaavat sopivasti.
Taidan mäkin sitten loikata Espoosta tuohon toogiin. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Näytä kirjoitukset
