Integroitu ratkaisu viehättää periaatteessa, mutta en silti usko että ostaisin noinkin tärkeää kodin tekniikkaa Ikean kaltaisesta lafkasta. Kokoamiskysymys on erittäin validi, ja lisäksi telkkarin sekä äänentoiston laatu epäilyttää.
Purity Ringsin debyytti on kovassa odotuksessa, eikä uusi biisi ainakaan hypeä laannuttanut. Lofticriesin aloittamalla linjalla mennään eli eri persoonallista poppia tiedossa.
Kappas, ihan makee biisi. Voisi vaikka ottaa tarkkailuun. Tuosta tuli itseasiassa jostain syystä mieleen Dustforcen OST ja eritoten tämä törkeän hieno kappale:
Todella makee fiilis! Vähän sellaista Bonobo-maista läskiä otetta soundissa, paitsi teknisemmin työkaluin.
Noin, meni vähän linkkailun puolelle, mutta train of thought ja kingit biisit veivät mennessään. :b
Itsellä taas on viime viikkoina ollut kovassa soitossa erään tutun rumpalin vinkkaama Paulo Mendonca. Todella rapeaa ja omintakeista funkkia 90-luvun alusta:
Tässä vielä blogauksessa mainittu uutinen. Mitäs mieltä jengi on kodinomistajan oikeuksista? Mitä tosiaan itse tekisit, jos pari miestä puskisi keskellä yötä etuovesta sisään?
Itse näkisin asian myös niin, että panikoiminen ja siitä aiheutuva hyökkäävä käyttäytyminen on vain ja ainoastaan luonnollista. Toimet luokkaa "lippaan tyhjentäminen kaverin päähän" ovat varmaan asia erikseen, mutta yksi lyönti ja pakeneminen kuulostaa kovasti minimitoimelta tuossa tilanteessa. Onhan se nyt kumma jos jokaisen ihmisen tulisi olla Jack Bauer, analysoida hetkessä tilanne ja murtautujien asevarustelu, ja säätää toimensa sen mukaan.
Flunssan kiroissa vietin itsekin viime viikon, ja eilen olin ekaa kertaa duunissa(vetämässä tanssitunteja) kun alkaa tämä pirulainen pikkuhiljaa taipua. Nokka vuotaa kyllä vieläkin ja liikkuminen puhalluttaa helpommin, eli ihan täysillä ei vielä uskalla vetää, mutta kaipuu liikunnan pariin on silti tosi asia. Pari päivää on ihan siistiä olla tekosyy maata telkkarin edessä leffojen ja pelien kanssa, mutta ei tuota kyllä pidemmän päälle jaksa kokopäiväisesti.
Tämän kesän uusi projekti olisi sitten kokeilla, miten tuo intervallijuokseminen omalle kropalle ja mielelle natsaisi. Muutenkin pitää kiinnittää enemmän huomiota liikkumiseen, kun työt vähenee. Aamu-uintireissut silloin tällöin ovat ainakin given sinä aikana kun hallit ovat auki. Altaalle onkin jo vähän ikävä kun kreisi-kevät ei ole juurikaan ylimääräisiä ohjelmanumeroita sallinut.
Sarjassa on tosiaan sellaista taikaa ja omaleimaisuutta jota on vaikea näinä päivinä löytää. Lisäksi katson sarjaa todella mielelläni tänäkin päivänä, vahvasta "lapsuuden lemppari" -leimasta huolimatta. Yksi kaikkien aikojen kestävimmistä hahmoista.
Modet voisi tehdä uuden keskustelun tästä, aiheena vaikka Suomen oikeusjärjestelmä ja tuomiot tms.
Tarkkailin asiaa tuossa edellisen sivun puolella, mutta keskustelu soljui niin poliittisissa merkeissä etten nähnyt tarvetta splitata rangaistuskeskustelua erikseen. Jos jengistä kuitenkin tuntuu, että aihe kannattaa tästä yleispolitiikkatriidistä erottaa, niin toki se voidaan tehdä.
EDIT. Tein nyt sitten saman tien sen uuden topikin. Myös suurin osa Kanervan tuomion ihmettelyä sekä ilahduttava värisokeus-offari livahtivat sinne.
Kuten viime kierroksella, nostan salkooni yhden ainoan lipun, ja annan sen liehua takatukan tavoin vuosikymmenten tuulissa. Pahalta näyttää jo tässä vaiheessa, mutta niin kauan kuin linkkuveitsi toimii ja purkkapapereita taskunpohjalta löytyy, on sankarillamme toivoa. Nouse sinäkin tv-sarjojen yläpuolelle ja äänestä ikonia! Äänestä hyveellisyyttä! Äänestä MacGyveria!
Jos joku on aina halunnut pelata PS2:n Fahrenheitia, eikä halua spoilaantua, niin RUN AWAY!
Mut joo, Fahrenheit on mitä mainioin ja tiivistunnelmaisin kevyesti mystisillä elementeillä kuorrutettu dekkariseikkailupeli. Aina siihen asti, kunnes ne mystiset elementit lähtevät lapasesta ja pelistä tuleekin The Matrix. Voin kertoa, että leukani oli lattiassa kohtalaisen huolella kiinni, 'cause I did not see this shit coming.
Tosiaan, ajatuksena on siisti, että vanhoja pelejä saa helposti ja halvalla matkalle mukaan, mutta totuus on toinen. Edes vanhempia simppeleitä pelejä(tyyliin DK) ei pysty kosketusnäytöltä pelaamaan, saati sitten Max Paynea tahi GTA:ta. Joko pelaan oikeasti mobiileja pelejä tyyliin Angry Birds ja Canabalt, tai sitten viskaan DS:n laukkuun. Välimallit pelkästään masentavat.
Seinfeld – House Vaikka Seinfeldista tykkäänkin, on sen katsominen jäänyt aika vähäiseksi. House taas on jaksanut lähemmäs neljä läpikatsomista. Good stuff.
Freaks & Geeks – Mad Men
Band of Brothers – Breaking Bad Todennäköisesti parasta näkemääni TV:tä. Loistaa joka alueella niin, että parhauden kyyneleet meinaavat loppua joka jaksossa.
Buffy the vampire slayer – Prison Break Edelleen PB:n potentiaalinflushaus hajottaa, mutta ehkä on aika kuitenkin hankkiutua Buffysta eroon.
OZ – MacGyver Mä rakastan MacGyveria sekä ilmiönä että sarjana, mutta jos tosissaan puhutaan hyvistä tv-sarjoista, loikkaa OZ ohi.
Twin Peaks – Top Gear Edelleen, mitään vastaavaa en ole puhtaan tunnelman puolesta ikinä nähnyt. Lisäksi Dale Cooper on yksi mainioimmista roolihahmoista koskaan.
The Simpsons – Muumilaakson tarinoita Tottakai Muumeista on tykättävä, mutta kamoon.
South Park – Alfred J. Kwak Heh, ihan sama kuin yllä. Kiva muuten, että piirrossarjat sattuivat vastakkain tällä kierroksella. \o/
Jees. Tuohon itse peliin pitäisi saada vielä vähän vain parannuksia. Undo-nappi ja joku kuvahistoria olisi aika POP!
Todellakin, ja pyörii siellä bugeja muutenkin. Mulla on parikin kertaa käynyt niin, että kun katsoo kaverin arvaussuoritusta jostain omasta piirustuksesta, niin peli näyttää kuvan oikein mutta teksti- eli arvausosio pyörittää jotain vanhaa eri kuvan arvausta. Sitten peli muka feilaa, mutta kierrokset jatkuvat kuitenkin normaalisti.
Pelaako täällä kukaan muu Draw Somethingia? Androille hommasin ja hauskaa piirtelyä kaveriporukalla. Ilmeisesti aikamoinen rahasampo tällä hetkellä kun taitaa olla kakkien listojen ykkösenä.
Jos joku haluaa laittaa pelejä pystyyn niin minulle voi laittaa kutsua. Username rokiroki pitäis löytyä.
Onhan tuota tullut parin kaverin kanssa piirreltyä. Pistin pelin pystyyn.
Frasier – The Simpsons Aivan ehdottomasti. Simpsonit on parhaimmillaan mahtavaa kamaa, mutta niin on Frasierkin, eikä siitä heikkoja hetkiä oikeastaan löydy. Tyylikäs ja aidosti hauska sitcom.
Freaks & Geeks – The Wire
OZ – Game of Thrones
Buffy the vampire slayer – Beavis & Butt-head
Anthony Bourdain: no reservations – Muumilaakson tarinoita
70´s Show – Seinfeld
Friends – Alfred J. Kwak Alfred on lastenohjelmaksi mainio, mutta kyllä Frendit vie sitä silti heittämällä.
Täällä päin on myös kuunneltu pitkästä aikaa uutta musiikkia, kun löysin bändin nimeltään Soen.
Kyseessä on jonkinlaisen progehtavan alternativen supergrouppi, jossa siis pyörivät mm. Opethin entinen rumpali Lopez sekä kovasti arvostettu, mutta itselleni tuntemattomampi basisti Steve DiGiorgio. Vokalisti on Willowtreesta. Bändi on saanut tasaiseen tahtiin noottia siitä, että meno muistuttaa kovasti Toolia, mutta koska en itse ole ko. bändin musiikkia juurikaan kuunnellut, eivät mahdolliset yhtäläisyydet ole päässeet häiritsemään. Toisaalta veljeni metallikallo kommentoi asiaa niin, ettei hän ole yhtään Toolin levyä jaksanut kuunnella alusta loppuun, mutta Soenin kiekko heilahti helposti. Ja Martin Lopez taas kuittasi asian jotakuinkin niin, että vaikutteita ei toki voi mennä kieltämään, ja että hänen silmissään Tool on enemmänkin genre kuin bändi.
Debyyttialbumi Cognitive(kansitaide ja Spotify-linkki yllä) julkaistiin tässä vuoden alussa, ja se on nyt ollut aika kovassa kuuntelussa. Ensimmäisenä levyltä kuulin tämän biisin:
Rakastuin kappaleeseen samoin tein(se ääni!). Levy kokonaisuudessaan ei ole ihan näin kovaa kamaa, mutta mieltäkutkuttavia rytmejä ja jänniä tunnelmia riittää ja levy on tosiaan mielekästä kuunneltavaa alusta loppuun. Paras puoli minulle on ehdottomasti sopiva tasapaino suoraviivaisuuden ja taidemaalailun välillä. Liiallinen pumpulin ja kikkailun määrä karkottaa minut aika nopeasti muille maille, mutta vaikka Soenin riveistä löytyy skilssejä herkutella, pelkkään matemaattiseen showcaseen ei sorruta. Kaiken kaikkiaan siis mainio levy, ja varsinkin bändin seuraavalta odottelen jo tässä vaiheessa paljon. Vähän kovempia panoksia kehiin, ja luvassa voi olla mind explosion.
Kyllä, kiinnostaa. Roolipelit eivät ole koskaan olleet ihan se mun juttu, vaikka niissä hyviä puolia onkin. Grindaamista en ole jaksanut kuin Pokemoneissa, ja JRPG-tyylinen jäykkyys ei natsaa yhtään. Myös pelien mammuttimaisuus pelottaa, kun parinkymmenen tunnin peleillekään ei välillä tunnu aikaa riittävän. Viime aikoina on kuitenkin enemmän ja enemmän alkaneet tietyt genren pelit kiinnostaa. Xenoblade-hehkutukset nielin kokonaisina, ja Skyrimin hankkimistakin olen kymmenien kuultujen/luettujen juttujen perusteella ihan oikeasti harkinnut. Samaten DS:n pelivalikoimaan pitäisi lisätä ainakin yksi rope, kun noilla matkoilla on usein aikaa hieman eri lailla kuin kotikoneen ääressä.
Näissä fiiliksissä Dragon's Dogma kuulostaa juuri sopivalta sekoitukselta kaikkea hyvää, että siihen saattaisi jaksaa oikeasti itsensä upottaa. Jos julkaisun hetkellä peli vaikuttaa vielä yhtä hyvältä, niin on ehkä vaan repäistävä ja koitettava. Julkaisuajankohta olisi ainakin puhdasta bonusta, kun kevään kiireet loppuvat juuri.
Omassa Desiressä taas ei moisia ongelmia ole ollut. Suurin fiba on varmaan se, että tietyissä ohjelmissa (kuten Irssi ConnectBotissa) home-nappi saattaakin viedä pari ruutua oikealle keskimmäisestä kotiruudusta. Ja optinen hiiri on aiheuttanut pari kertaa ongelmia tekstiviestiä kirjoittaessa, kun vahinkopyyhkäisy voi siirtää valinnan tekstikentästä pois. Muuten mahtava puhelin.
The Pacific – OZ Taas yksi hahmonkehityksen ja uskottavuuden kuninkaita.
Futurama – Stargate SG-1
Game of Thrones – Miami Vice
Freaks and geeks – Battlestar Galactica (2004)
C.S.I Miami – 24 Idea on nerokas, ja muutama eka kausi oikeasti hyvää kamaa. Ei kokonaisuutena parasta, mutta vie Horation one-linereita mennen tullen.
Mentalist – Alfred J. Kwak Yksi kovimpia piirrossarjoja.
Muumilaakson tarinoita – Gilmore Girls Ja heti perään toinen kovimmista. Elämän iloa ja oikeaa kuumotusta.
Alias – Star Trek: Next Generation Kaudet 1-3 puhdasta timanttia, ja kokonaisuutena erittäin palkitseva setti, vaikka lopussa horjuttiinkin hieman. Lisäksi sarjalla on yksi kovimmista piloteista ikinä.
Salatut elämät – C.S.I Äänestyksen skippaaminen oli jo trendi, niin piti jotain laittaa. Ja oli C.S.I sitä paitsi aluksi sangen jees sarja, mutta on sittemmin kussut kaiken potentiaalinsa moneen kymmeneen kauteen ja spin-offiin.
Beavis & Butt-head – Arrested Development
Prison Break – Look around you Menisi toisin, jos PB olisi yksikautinen. Ikävä kyllä se ei ole.
Friends – Emmerdale Vasta tinttasin kaikki 10 kautta lävitse, tuskin koskaan kyllästyn näihin täysin.
Mad Men – Walking Dead Eka kausi vasta katsottu, mutta tykkäsin pirusti. Mad Menistä en oikein koskaan saanut kiinni.
Matlock – 30 Rock
Seinfeld – My name is Earl Yh miten kamalalta tuo Earl on vaikuttanut aina, kun olen sitä erehtynyt katsomaan. Seinfeld on kovis, ja pitäisi nuokin melkein hommata.
Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja pelailla ME:t läpi, kun kohtalaisen isosta pelieepoksesta on kuitenkin kyse. Lisäksi tällainen lähempänä toimintaa oleva rpg-tyyppi vois sopia mulle kivasti. Ongelmaksi nousee kuitenkin ekan pelin uupuminen PS3:lta, jolla sarja olisi toki kätevintä kokea. Pelattavaa on sen verran paljon tällä hetkellä, ettei mulla oikeastaan ole pelkän peli-ilon vuoksi mitään tarvetta kiskoa ekaa osaa esim. PC:llä heikohkoilla asetuksilla läpi(varsinkaan kun seivejä ei saisi hyötykäyttöön), vaan pääasiassa sarja kiinnostaa stoorina ja ilmiönä. Eli mites se ME2:n sarjakuvaintro Pleikkarilla, ihan susi vai pääseekö siinä tarinan harjalle edes kohtalaisesti?
Postinkantaja oli käynyt oven takana n. 10:30, mutta epäonnekseni olin suihkussa ja näin ollen missasin iPadini kotivelle toimituksen. Onneksi en kuullutkaan suihkuun ovikellon pimputusta, sillä olisin todennäköisesti rynnännyt kulkuset iloisesti kilkahdellen postimiestä/naista halaamaan. Jälleen yksi syyte siitä olisi napsahtanut!
No, hätä ei ole tämän näköinen. Ihanuus palautuu lähimpään postiin ja sen voi käydä tänään noutamassa klo 16.00 alkaen, jos kaikki menee hyvin. Nyt jänskättää!
EDIT:
Se on siellä!
26.03.2012, klo 11:48 Saapunut toimipaikkaan/terminaaliin 02770 ESPOO 77/ESPOON KESKUS
No niin, nyt voitkin sitten odottaa ihan viimeiseen postin säilytyspäivään asti ennen noutoa, ja testata näin miehisyyttäsi. Challenge accepted?
Formuloita en ole oikein ikinä jaksanut seurata, vaikka on toki lajissa kuin lajissa kiva tietää, miten suomalaiset siellä pärjäävät. Ja pakkohan niiden on pärjätä hyvin, sillä Kimi on hieno mies.
Studio julmahuvi – Sopranos Mahtava sketsisarja, what can I say.
Deadwood – Dragon Ball Z Deadwood on aina kiinnostanut, mutta kun en ole sarjaa katsonut kuin parin jakson verran, niin ei pysty sanomaan.
The Simpsons – Two and a half men Vaikka laatu alkaakin laskea kuin lehmän häntä, niin ~10 tuotantokautta puhdasta parhautta vie kyllä Miehen Puolikkaita mennen tullen.
Top Gear - Lost
Dallas – 70´s Show Ei parasta, mutta parempi kuin Dallas.
Flashforward – Buffy the vampire slayer
Californication – House Urh, tämä alkaa jo ihan oikeasti jännittää. Californication on ihan nokkelaa ja viihdyttävää köyrimistä, mutta ei pärjää yhdelle aikamme upeimmista hahmogallerioista mitenkään. House on niitä harvoja sarjoja, jotka oikeasti onnistuvat tunnesiteiden rakentamisessa katsojan ja hahmojen välille, ja muutenkin käsikirjoitus loistaa kerta toisensa jälkeen niin dialogissa kuin pidemmällä tähtäimellä. Pari ajoittaista notkahdusta on toki 8 kauteen mahtunut, mutta kaiken kaikkiaan laatu on pysynyt hämmästyttävän tasaisena, ja tilanteita on pyöräytetty päälaelleen todella sopivalla tahdilla. Erittäin rakas sarja.
Olenko ainoa joka vain karttaa peliä tämän kaiken hehkutuksen takia?
Uskoisin näin. Ja kysyisin myös, että miksi?
Kai se on joku luonneenpiirre. En sitä tunnetta osaa tarkemmin selittää, mutta yleensä juuri nämä "elämys"-pelit ovat saaneet näitä reaktioita aikaan. Icot, Shadow of the Colossus ym. hehkutukset ovat menneet samaan kastiin. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli kokeilla tai edes nähdä peliä.
Kai tuon tavallaan ymmärtää, kyllä liiallinen hehkuttaminen vie mullakin joskus asioista maun. Ja on toki ihan okei, jos "fiilispohjaiset" pelit eivät irrota ikinä mitään fiiliksiä. Ei kaikesta tarvitse tykätä. Suosittelisin kutenkin, eritoten ottaen huomioon Journeyn kompaktiuden, omintakeisen nettipelielementin sekä visuaalisen näyttävyyden, polttamaan sen reilun kympin ja tsekkaamaan mistä kohu on peräisin.
Jos ei muuta, niin ainakin voi hyvällä omalla tunnolla tuomita tekeleen paskaksi, kun tietää mistä puhuu. :b
Näytä kirjoitukset
