Tosiaan, tämä on jengille jo pakko-ostos! Itseltä löytyy jo Bastion ja Limbo, ja silti tulee todennäköisesti ostettua. Jos ei muuten, niin soundtrackien ja nostalgia-Spychon takia.
Myös The Hutissa on Summer Sale. Itse pistin Arkham Cityn (viimein) sekä Mass Effect 2:n tulemaan, yhteensä nelisen kymppiä. Tosin käytin vielä mailissa tulleen 4€ alekoodin siihen päälle. Pelikesä vissiin tulossa.
Tässä mielestäni yksi erinomainen video huippupelaajalta. Ainakin peliä pelanneet ymmärtävät varmasti tästä jotain, huikeaa taitoa ja hyvä esimerkki siitä, että nuo kuolemanloukkorinteetkin tuovat peliin oman mausteensa. Hullua tarkkuutta, ajoitusta ja luovuutta:
Huono tämä peli ei missään nimessä ole, mutta sen tyyli hoitaa tietyt asiat on niin kärkevä, ettei se varmasti sovi kaikille(Sneikki pukikin tämän jo sanoiksi sangen osuvasti). Minullekin sopisivat hieman maltillisemmilla tasoilla liikkuvat pisteet ja loikat, enkä edelleenkään ymmärrä miten automaattislaideihin on oikein päädytty, mutta kaiken tämän unohdan aina noin minuutissa heittäessäni päivän ensimmäisen laskun kehiin. Vauhtia, adrenaliinia ja eläytymistä ovat istunnot pullollaan, ja pari tuntia lentää kuin siivillä.
Peli on ikään kuin vahingossa luomassa uudenlaista genreä - raideräiskintä-henkistä lautailukokemusta. Tämä siis siltä osin, että lautailija ländää oikein päin itsekseen eikä reilejä voi kusta oikeastaan mitenkään. Usein siis löytää itsensä vetämästä minuuttitolkulla rinnettä alas keskittyen lähinnä temppujen tekemiseen, jottei pohjassa laulava boosti loppuisi kesken. Samalla Cyrus on kuitenkin oikeassa siinä, että rinteitä on valtava määrä ja niissä vaihtoehtoisten reittien määrä on lähemmäs loputon - eikä paras reitti kuhunkin tilanteeseen todellakaan ole itsestäänselvä. Pisteiden ja muiden ennätysten hiomiseen voisi siis käyttää vuosia, ja ghostit tuovat omalta osaltaan skabaamiseen todella paljon mielekkyyttä. Lisäksi osa Deadly Descenteistä on aidosti hauskaa pelattavaa. Pimeistä luolastoista ja lumisateista - eli toisin sanoen haasteen hakemisesta näkökykyä rajoittamalla - en nauti lainkaan, mutta vaaran tunteen luonti monissa muissa rinteissä - kuten puu-, kivi- ja wingsuit-kentissä - on sangen onnistunutta ja pitää pelaajan kivasti varpaillaan. Kaiken muun hyvän lisäksi sarjaa pelanneet tuntevat old-school-ohjauksen taatusti selkäytimensä jatkeeksi, mikä palkitsee ihan valtavasti. Tosin muutamat uudet ominaisuudet on kyllä jouduttu sijoittelemaan ko. ohjausmalliin hieman heikosti.
Takana on nyt pidempi tauko SSX:stä, mutta en minä toisaalta tenttikiireissäni ole mitään muutakaan ehtinyt juuri pelata enkä missään nimessä ole vielä valmis laittamaan peliä naftaliiniin. Kunhan aikaa taas löytyy, palaan mieluusti pelin rinteille nauttimaan vauhdikkaasta ja tyylikkäästä laskukokemuksesta. Vähän tosin pelottaa, miten paljon jengillä ovat ennätykset lähteneet lapasesta ja onko Rivalsseista enää mitään iloa. Mutta sen näkee sitten. Yhteenvetona vielä monen muunkin mielipide: Ei täydellinen ja joitain asioita tehty kolmosta huonommin, mutta joitain taas paremmin. Ymmärrän hyvin, jos peli ei maistu pätkääkään, mutta ymmärrän myös, jos sitä rakastaa. Itse en kadu ostosta lainkaan, vaikkei tästä uutta lempparia varmasti tulekaan, sillä on se silti pirun viihdyttävää settiä.
Castlevania 2: Simon's Quest - Bloody Tears Donkey Kong Country - Gang-Plank Galleon Lyhyt looppi ja tietty yksioikoisuus ovat pidemmän päälle Bloody Tearsin surma. Ei tämä huono biisi ole millään, mutta jo tämän skaban aikana biisi on menettänyt hohtoaan. Kappale kaipaa kovasti vaihtelua. Gang-Plank Galleon sen sijaan on kestänyt jo vuosia kuuntelua. Lisäksi, Lanttuakin mukaillen, biisin kaari on sangen nerokas. Selkeä kasvu palkitsee, ja kun biisi tosiaan vielä rullaa looppinsa sujuvasti ja melodia iskee, niin ei kehtaa valittaa. Mahtava kappale. Toki on mainittava, että Sticker Brush Symphony ansaitsisi olla tässä, mutta onneksi DK:t ovat täynnä loistomusaa.
Nice. Mulle lähti peli vasta tänään tulemaan, eli huomenna sopivasti tentin jälkeen pitäisi olla kourissa. Silloin lähtee. Itse ajattelin kokeilla komboa, että teen omasta hahmostani vähän jykevämmän lähitaistelujannun - pelimekaniikka ja vauhti kiinnostaa - ja pawniksi laitan maagin tai jotain. Äh, kylläpä kutkuttaakin!
Päivi Räsänenkin ehtinyt jo lupailemaan että tämä tapaus tullaan ottamaan huomioon aselain uudistuksessa. Ok, hyvä että reagoidaan, mutta jos nyt tutkittaisiin asiat ensin kunnolla läpi ennenkuin rynnätään lakikirjan kimppuun. Ei ne aseet ketään tapa, vaan niitä käyttävät ihmiset. Ja näihin ihmisiin/heidän mahdollisiin ongelmiin tulisi puuttua. Mun mielestä vähän perse edellä puuhun kiipeämistä tämä suomen tapa reagoida näihin ampumistapauksiin.
Toki näin, mutta en näe syytä, miksi Suomessa ihminen tarvitsisi aseita kotona.
Minä taas en näe juuri mitään syytä, miksi ei tarvitsi olla.
Mitä siis ovat ne syyt, miksi niitä tarvitsee olla?
Castlevania 2: Simon's Quest - Bloody Tears Donkey Kong Country 2 - Sticker Brush Symphony On vaikeaa pukea sanoiksi sitä, miten paljon tästä biisistä pidän. Sen tunnelmassa on sellaista sielukkuutta ja herkkyyttä, jonka saavuttaminen näillä soundeilla on varsin merkityksellistä. Lisäksi tämä ei tosiaan tunnu kuluvan kuuntelussa lainkaan. Vaikka Bloody Tears on kova, painii Sticker Brush Symphony musikaalisesti ihan eri sarjassa.
Metal Gear Solid 2: Main Theme Street Fighter II - Guile's Theme Jos saisin vapaasti valita, heittäisin tämän sekä Sticker Brush Symphonyn suoraan finaaliin - ja todennäköisesti hajoaisin valinnan vaikeuteen. Helvetin hienoa sävellystyötä alusta loppuun.
Castlevania SOTN - Lost Painting Donkey Kong Country - Gang-Plank Galleon Ennen peräkkäin kuuntelua oletin äänestäväni toisin, mutta Donkkari kiilaa lopulta ytimekkyydellään ohi. Simppeli kaari toimii erittäin hyvin, ja biisi haippaa mukaansa kerta toisensa jälkeen. Lost Paintingia en jaksaisi kuunnella yhtä paljon, vaikka nätti biisi onkin. Onneksi toisaalta näin, ettei tule pelkästään slovareita äänestettyä.
Meikää on viime aikoina alkanut kiinnostamaan ottaa treeniin kunnolla mukaan kehonpainoilla tehtäviä liikkeitä. Nimenomaan voimistelutyyppisiä, todella vaikeita ja rutkasti voimaa vaativia liikkeitä. Tietenkään en tuollaisiin pysty, mutta pitkäjänteisellä treenaamisella voi oppia tekemään vaikka mitä. Pidempään on tietysti ollut jo mukana ne perinteiset leukojenveto ja dipit, mutta nyt ei puhutakaan niistä.
Olisihan se siistiä pystyä seisomaan pitkiä aikoja käsillään. Tai jopa tekemään pystypunnerruksia käsillään seisten. Tai kunnioitettavat yhdellä kädellä tehtävät punnerrukset. Puhumattakaan todella vaikeista liikkeistä, kuten planche, human flag tai dragon flag. Vaatii kyllä todellista kehon hallintaa ja valtavaa voimaa.
Tuli tuossa ostettua huvikseen luettavaksi Convict Conditioning, joka on yksi kehonpainoliikkeiden treenaamisen perusteoksia. Sisältää mm. jokaiselle kuudelle "isolle liikkeelle" 10-asteisen portaikon, jolla kuka tahansa sohvaperuna voi edetä pohjalta huipulle. Punnerruksien treenaamisen voi aloittaa vaikka seinää vasten ja portaikko huipentuu sitten yhdellä kädellä tehtäviin punnerruksiin näin esimerkiksi. Toki tuokin on vuosien taival varmaan, että pystyy esimerkiksi jotain ihmislippua edes yrittämään.
Epinkin kannattaisi varmaan harkita jotain tälläistä systeemiä, jos salille meno ei houkuta ja Insanity rupeaa tökkimään joskus
Loistavaa! Suosittelen ehdottomasti. Toisivat ensinnäkin varmasti mielekkyyttä ja vaihtelua treenaamiseen, ja sen lisäksi hyödyt kropan yleiselle liikkuvuudelle, tasapainolle ja muille motorisille taidoille ovat moninaiset. Parasta kropanpainolla treenatessa on kuitenkin se, että kun hommaan pääsee vähän sisään, on todella helppoa ja mukavaa keksiä myös omia treenejä ja temppuja. Tällä meille siunatulla ruholla voi tehdä mystisiä juttuja. Temppuilu on vaan hauskaa! Eikä esimerkiksi tuo linkkaamasi ihmisliputus ole läheskään niin rankka kuin miltä näyttää. Trikkiä on myös helppo alkaa treenaamaan ottamalla sama asento vaikka jalat koukussa tai ylöspäin taivuttaen. Jälkimmäinen saattaa näyttää mystiseltä, mutta on jo kohtalaisen kevyt. Protip: puolapuista saa hyvän otteen.
Bonuksena voi vielä boustailla skillseillään kesäpiknikeillä. :b Nurtsilla ja puistojen tangoissa (Hannibal for king -tyyliin) kun on todella hyvä kikkailla.
Nättiä. Laitoinkin juuri Verkkikseen ennakkotilauksen, Ahvenanmaalta tietysti. Todella sopivasti loppuu duunit tämän viikon jälkeen, ja ensi viikon puolivälissä vielä viimeinen tentti. Sen jälkeen alkaa jyystö.
Itsekin ajattelin repäistä ja hommata pelin heti julkaisussa. Ensinnäkin freesaa varmasti saada oikeasti tuoretta pelattavaa - ja vielä genrestä jota vähemmän tulee pelattua - ja toisekseen jokin tässä tosiaan tuntuu viehättävän. Joitakin todella makeita elementtejä, ja sopivassa suhteessa sitä perinteistä ja modernia, kai. Eri asia on toki, miten pelaaminen lopulta maistuu. Mutta hyvältä vaikuttaa.
Pitäisi vain ehtiä testata tuon Diablon toimivuus ennen tämän tuloa, niin tietää haluaako laittaa siihen jokusen tunnin ensin. Damn you, tosielämän kiireet.
Joo, mä taisin kans nukahdella kesken Quantumin, ei pitänyt otteessaan lainkaan. Casino Royale taas on yksi lemppari-Bondeistani - ja yksi lähivuosien makeimpia toimintaleffoja yleensäkin. Odotellaan siis varauksella.
. . .minä voisin mielelläni ottaa Guest Passin vastaan, jos joltain sellainen sattuisi ylimääräisenä olemaan? Sattui tuo beta menemään minun osaltani ohi
Vieläkö tarvitset? Voin heittää yhden jollekin.
Pistä mulle tulemaan, jos sleepy ei kerran tarvitse. Ellet siis ole jo ehtinyt luopua. Kiinnostaisihan tuo.
Ja never mind, sain kans jo lahjoituksen. Menee kyllä varmaan perjantaille, että ehtii ajan kanssa aloitella.
. . .minä voisin mielelläni ottaa Guest Passin vastaan, jos joltain sellainen sattuisi ylimääräisenä olemaan? Sattui tuo beta menemään minun osaltani ohi
Vieläkö tarvitset? Voin heittää yhden jollekin.
Pistä mulle tulemaan, jos sleepy ei kerran tarvitse. Ellet siis ole jo ehtinyt luopua. Kiinnostaisihan tuo.
MORTAL KOMBAAAT!!!! Metal Gear Solid 2: Main Theme Tässäkin on niin erilaiset biisit kehissä, että vähän tiukkaa tekee, vaikka toki tiettyä eeppisyyttä ja vauhtia löytyy molemmista. MGS rakentaa kuitenkin niin mielekkään kaaren ja tunnelatauksen, että viimeistään marssikompin saapuessa loppurytinöihin ja melodian kasvaessa alkaa kilpailijoilta lentää pyyhkeet kehään. Yksi kaikkien aikojen hienoimpia.
Gamecube jäi omalla kohdalla todella vahvasti PS2:n varjoon, ja koko konsoli meni aika pitkälti ohi. Smashia pelattiin kavereiden kanssa Anttilassa, MK: Double Dashia jokusen kerran jossain ja Twin Snakesin kävin koulukaverin luona pelaamassa läpi, mutta siihenpä ne kokemukset aika pitkälti jäivät. Ohjaimestakaan en koskaan oppinut nappien layoutin puolesta tykkämään, vaikka muotoilu muuten istui käsiin hyvin. Viime sukupolven ehtoopuolella joitakin pelejä tuli pelattua hieman enemmän, mutta lähinnä porukkapelejä miiteissä.
Viime syksynä tuli kuitenkin otettua vahinkoa takaisin, kun lainattiin tyttöystävän veljeltä Cube ja vino pino pelejä. Ja faktahan se on, että todella paljon mainioita ja viehättäviä pelejä konsolilta löytyy. Eniten itse nautin ehkä Pikministä, josta en jostain syystä koskaan ollut ajatustasolla pitänyt. Aivan loistavia pelejä molemmat osat! Wind Waker oli kans aika jees, vaikka välillä pelin jyystäminen tuntuikin pakkopullalta. Ressa 4:sta ei lankomieheltä löytynyt, mutta sekin olisi kyllä mukava kurmauttaa Cubella läpi. Ehkä vielä joku päivä.
Nintendolta haluaisin nähdä uuden mallin 3DS:stä, sitä ennen en konsolia osta.
Näin, tämä kiinnostaa minuakin eniten. Lite-tyyppinen malli lähtisi varmasti taas julkaisussa ostoon, ja pelaaminen voisi taas hetkeksi painottua enemmän tuonne reissun päälle. Nyt onkin tullut merkittävän paljon pelattua kotikonsoleita.
Muuten ei ole mitään suurempia odotuksia, vaan mennään pitkälti sellaisella "katsotaan mitä tulee" -mentaliteetilla. Mahdolliset uudet konsolitiedot ja WiiU-yksityiskohdat ovat toki mielenkiintoisia. Niin, ja Last Guardiania voisivat koittaa rykäistä valmiiksi, ettei pelistä tulee seuraavaa Duke Nukem Foreveriä(vaikka valmistuihan sekin, lol).
Onhan se GS3 nätti, ja varmasti kakkosen tavoin puhdasta parhautta, mutta miksi kaikkien hi-end-puhelimien on pakko olla tällaisia mörssäreitä? HTC:llä on ihan sama ongelma, että nämä parhaimmat/monipuolisimmat/tehokkaimmat puhelimet ovat lähempänä viittä tuumaa, mikä on omaan makuuni aivan liikaa. Desiren 3,7'' on matkapuhelimelle täydellisyyttä, mutta kyllä hätätilanteessa 4 tai monesta puhelimesta löytyvä 4,3 tuumaakin varmaan menisi. Ikävä kyllä tuonkin kokoluokan puhelimet ovat tällä hetkellä paljolti karvalakkimalleja, saati sitten alta neljän tuuman olevat.
Ihan heti en onneksi ole puhelinta vaihtamassa, sillä ajattelin puksuttaa Desirestä kaikki mehut pihalle ja säästää samalla rahaa muihin juttuihin. Ellei mitään yllättävää satu, menee varmaan ensi vuoden puolelle. Jospa joku tässä odotellessa julkaisisi sopivamman kokoisen, ja silti teknisiltä spekseiltään oivan puhelimen. Androidista en kuitenkaan ole vaihtamassa mihinkään.
Pidempään ajatuksissa pyörinyt SNESin hankinta toteutui viimein, kun huusin pari päivää sitten konsolin itselleni. Messissä tulee Super Mario Kart, ja toki ensimmäinen DKC piti metsästää ebaysta heti kaveriksi. Vaimokkeeltahan löytyy jo pari kappaletta 8-bittisiä sekä läjäpäin hyvää pelattavaa, jota onkin tahkottu urakalla viimeisen vuoden aikana. Mulle ne kaikkein rakkaimmat nuoruuden pelit ovat kuitenkin näitä pykälän uudempia, ja siksi on todella mahtavaa saada viimein Super Nintendo oikeasti kätösiin. Tarkoituksena etsiskellä kaikki ne parhaat/tärkeimmät pelit konsolin kylkeen, kompliitteina toki, ja pitää setistä huolta jotta noista mainioista peleistä olisi iloa mahdollisimman pitkään.
Saas nähdä miten malttaa kesällä nykysukupolvea pelata. :b
Okami - Reset Portal - Still Alive Still Alive on oikein kiva biisi, mutta toimii toki parhaiten huumorimielessä pelin yhteydessä. Ei tuota loputtomiin kuuntele. Reset taas on oikeasti helvetin hienoa musiikkia, ja lisäksi sen aiheuttaman pärinät pelaamisen yhteydessä olivat kovemmat.
Duck Tales - Moon Theme Mega Man 2 - Dr. Wily's Castle Halusin kovasti tykätä Moon Themestä enemmän, sillä se on todella mainio biisi ja itselle monin tavoin tärkeä. Ikävä kyllä fakta on, että Megiksen biisi on ihan uskomaton. Peli oli ohi viimeistään, kun ko. kappale pääsee "c-osaansa" siinä minuutin kieppeillä. Kylmät väreet joka kerta.
Pidempään jo väijynyt, milloin Steamissa livahatisi Bastion alennukseen. Tänään viimein totesin sen irtoavan noin femmalla, ja pistin lataukseen. Myös Dustforce oli alennuksessa, ja lähtikin kaveriksi. Onhan se kokeiltava, kun soundtrack on ollut niin kovassa kulutuksessa. Pelin viileä akrobatialoikinta vaikuttaa kyllä ihan siistiltä, mutta Bastion vie tällä hetkellä enemmän mukanaan. Kaikin puolin törkeän viehättävä peli.
Ainoastaan pc-ohjaus ei tunnu istuvan kummassakaan pelissä mun sormille. Varsinkaan Bastionissa oikeasti luonnollista konffausta en vaan keksinyt, vaikka kuinka namiskoja pyörittelin. Mikä on kätevin/halvin/paras padi PC:lle? (Selvittelin lämpimikseni Dualshock 3:n liittämistä tietskariin, mutta meni niin kikkailuksi notta luovutin.)
Uuh, tätäkään en muistanut! Näköjään Rarella ollut fakin hyvät musat yleisestikin, ei vaan Donkkareissa. Saundimaailma on tosin kans ihan sama ku DKC:issä.
Omia jälkeenpäin hajottaneita poisjättöjä:
Varsinkin Katamarin olisin laittanut jos olisin muistanut, aivan mahtava biisi. Cider Time taas on yksi tämän hetken parhaita yksittäisiä biisejä yleisestikin, ei vaan pelimusiikeissa. Toisaalta vaikka aikaa olisi ollut, niin kolmen omasta mielestä parhaan valitseminen tuhansista on aina kohtalaisen mahdotonta. Urh.
EDIT. Ja boonuksena äänestyksen ansiosta löytynyttä parhautta. Oli nuo DKC2:n biisit päässeet unohtumaan:
Ikaruga - The Stone-Like Phoenix Wright: Ace Attorney - End On siinä varmaan pelimuistojakin mukana, sillä kyseinen PW-kipale neljän ekan keissin tunnevuoristoradan jälkeen heitti kyyneltä silmäkulmaan aika vahvasti. Oli miten oli, niin edelleen kappaleen melodia on yksi niitä kauneimpia.
Sonic 1 - Green Hill Zone FFIV: Boss Battle Theme <3 x 2. En osaa oikein sanoa mikä siinä on, mutta Sonicin melodia menee suoraan sydämeen. Täydellisiä sointuja. En myöskään käsitä, miten kukaan piipperityylistä diggaava voisi vihata ekan Sonicin biisejä. Castlevanioiden ohella parasta mitä on tehty.
Google Drive tosiaan vaikuttaa kiinnostavalta, kun Gmail ja Android-puhelin ovat jo eniveis käytössä. Jos homma toimii, niin se saattaa toimia kerralla todella hyvin. Tähän asti Dropbox on kyllä ajanut asiansa oikein mainiosti, vaikka ei sille kyllä hirveästi ole käyttöä ollut.
Näytä kirjoitukset
