Käsittääkseni tuonne leiriin mennessä pitää olla joko nainen tai naiseksi pukeutunut. Johtuikohan kahakka siitä, että naisvarkaat ovat jonkin sortin miesvihaajia
:D Mahtava jekku, jos homma tosiaan on noin. Samaten palkitsee, miten eri tavalla asiat saattavat tapahtua, jos jokin kohta vaatii useamman yrityksen. Paluumatkalla linnasta tuli nimittäin vastaan chimera vähän silleen fiiliksen mukaan. Ekalla kerralla täysi ambush varkaiden kera, eikä mitään tsäänssiä. Toisella kertaa koko leijonaa ei näkynyt missään, mutta tästä rohkaistuneena hyökkäilin sitten matkalla kaiken muun liikkuvan kimppuun, ja lopulta kompastuin omaan urheuteeni. Kolmannella kerralla taas näin kauempaa, miten chimera pyöriskeli itsekseen metsässä kallioiden suojassa. Olisin siis päässyt helposti ohittamaan sen, mutta expan perässä lähdin toki kaatohommiin.
Pikkulinnut kertoivat, että vissiin ainakin Fraeon pelaa Dogmaa. Missäs mennään?
Itse en ole päässyt lomareissujen vuoksi konsolin ääreen yli viikkoon. Viimeisellä sessarilla oli kohtalaisen kuumottavat paikat, kun matkasin etsimään jotain magiaopusta naisvarkaiden linna-asumukseen. Matkalla oli monenlaista hyvää kamaa, kuten liskoja, bandiitteja ja kyklooppeja, ja Benimaru onnistuikin tiputtamaan itsensä kalliolta alhaalla odottavaan laaksoon, enkä tietenkään päässyt sitä ajoissa pelastamaan. Vajaamiehityksellä saavuin viimein perille, ja menin juttelemaan questin merkkaamalle varkaalle. Seuraavien tapahtumien syyt jäivät hieman epäselviksi, sillä samalla kun aloittelin keskustelua, jostain kuului aseen kalahdus, huuto, ja yhtäkkiä kaikki ympäröivät varkaat vetivät aseensa, samoin kuin oma jengini. Täsmälleen tuolla hetkellä hämärtynyt ilta muuttui pilkkopimeäksi yöksi, ja lopputulos: all hell broke loose. Hetken paniikin jälkeen sain viimein lyhdyn sytyettyä, ja näky olikin melkoinen: ainakin tusina ellei parikymmentä varasta sinkoili ympärilläni. Olin aivan varma, ettei tästä hengissä selvittäisi, mutta jotenkin onnistuin hankkiutumaan hieman sivummalle, parantelemaan itseäni hieman ja sain taisteluun hyvän rytmin. Kun viimeinenkin varas saatiin maihin, oli fiilis aika voittoisa.
Ei siis tosiaan ole mitään hajua, olisiko tästä voinut selvitä puhumalla, vai oliko taistelu questin kannalta pakollista(todennäköisesti näin). Enkä oikeastaan edes halua tietää. Illuusio yllättävästä kahinasta oli sen verran siisti! Ensi viikolla takaisin himaan, ja koko viikko aika lailla vapaa. Toivottavasti kelit ovat huonot, niin on tekosyy pelailla. :b
No jos kerran ei kännyköiden taso riitä niin mikä järki on ostaa joku käsikonsoli, jolla pelaaminen on sitten "kännykkää parempi", mutta huonompi kuin isojen konsoleiden.
Ei huonompaa, vaan erilaista. Ei näillä useinkaan ole järkeä pelata samoja pelejä kuin isoilla konsoleilla, ja esim. PSP kärsi vähän siitä, että sille tehtiin liikaa PS2-porttauksia. DS taas loistaa siinä, että sille on tehty paljon luovemmin pelejä kuin kotikonsoleille. Lisäksi useat genret toimivat DS:n kosketusnäytön ansiosta paremmin. Tableteista ja puhelimista taas puuttuvat fyysiset napit, jolloin kontrollielementit ovat aina kuvan tiellä eivätkä tarjoa minkäänlaista tuntumaa. Puhumattakaan siitä, miten laite kulkee mukana tai istuu käteen vähänkään pidemmillä sessioilla.
Ja mitä pelivalikoimaan taas tulee, niin toki mobiilissa pyörii pikkupelejä ja käännöksiä miljoonia, mutta "oikeat", syvempää kokemusta tarjoavat pelit joko puuttuvat tai ovat ankeita pelata. Pasianssi sillä toimii hyvin, ja jos joku tekisi kunnon point-and-click-seikkailun tabletille(Double Fine Adventurea odotellessa), niin sitä saattaisi myös olla mukava pelata. Mobiililaitteiden ainoa etu on se, että niillä on huokea pelata, koska laite hommataan johonkin muuhun käyttön ja sitten se ikään kuin löytyy valmiiksi. Tämä on kuitenkin samalla niiden suurin heikkous: laitteita ei ole tehty pelaamiseen. Pelinautintoa on siis haettava muualta. Jos käyttöä ei ole kuin pienten bussimatkojen verran, niin ei käsikonsoliin varmasti kannatakaan satsata. Itse istun busseissa ja junissa kuitenkin sen verran, että parhaimmillaan pelaan kannettavilla konsoleilla useita tunteja päivässä(ja mielelläni myös kotona, kun ovat niin nopeita ja helppoja käyttää).. Parisataa euroa maksaakin siis itsensä pian takaisin.
Kannettavan pelaamisen kentällä vastakohtana voisi pitää juuri näitä Angry Birdsin kaltaisia pikkupelejä. Vakava pelaaminen ei tarkoita ryppyotsaista suorittamista, vaan syvempää pelikokemusta, joka tarjoaa enemmän kuin kertakäyttöistä hupia. GTA III ja Max Payne edustavat tätä syvempää pelikokemusta, näitä kokemuksia ei ole kuitenkaan alunperin suunniteltu koettavaksi virtuaalisilla painikkeilla.
Muutama päivä sitten itsekin sain numeron viimeisestä ruotsinkurssista. Se on siinä niin sanotusti ja tuskinpa tarvitsee elämässä enää ikinä ruotsia sammaltaa. Tämä vaati puoli vuotta ruotsin "dumb dumb" ryhmässä istumista, kun muut luokkalaiset vietti vapaapäivää torstaisin.
Itse olen lukenut pitkän ruotsin(vanhemmmat "pakotti") ala-asteella, yläasteella ja lukiossakin pari kurssia, sitten vaihdoin lyhyeen. Sain pari pistettä vajaa läpi AMK:n tasokokeesta ja vedin virkamiesruotsin "dumb dumb" ryhmässä läpi. Paskinta paskaa mitä suomen koulujärjestelmä tarjoaa. Olen ikuisesti katkera ja aion kyllä loppuelämäni puhua ja vaikuttaa pakkoruotsin poistamisen puolesta.
Vieläkään ei oikein aukene, mikä juuri ruotsin opiskelun pakollisuudessa on niin ankeaa. Koulut jengillä nyt jää milloin mistäkin aineesta kiinni - kaikki kuitenkin on aina vähän eri asioissa hyviä ja eri asioissa heikompia - ja sekä yläasteen että lukion kurssitarjonnassa on paljon muutakin, johon tämä kuuluisa "ei tätä tarvi tosielämässä"-argumentti pätee. Mutta mikä tekee juuri ruotsinkielestä erikoistapauksen?
Ja zoukka, jos nyt on yhtään sanastoa vielä pään sisällä ja aiot muuttaa Helsingin seuduille, niin suosittelen mielummin näkemään sen pienen vaivan ja pitämään kielitaidosta kiinni - and god forbid, ehkä jopa kehittämään sitä entisestään - sillä näillä seuduilla ruotsista on ihan oikeasti hyötyä. Itsekin koitan tarttua jokaiseen tilanteeseen, jossa pääsee vähänkään harjoittamaan svenskaa, sillä onhan se pirusti kivempaa bamlata sitä alueella liikkuville (suomen)ruotsalaiselle. Lisäksi Tukholmassakin tulee vierailtua kohtalaisen usein.
Jätkät ei vaan osaa. Max ja GTA on täysin pelattavia kosketusnäytöllä ja itse ainakin nautin niiden vääntämisestä bussi/junamatkoilla.
Kun kosketusnäytöt saavat tulevaisuudessa tekniikan, joka tuo näytön napit sormissa tuntuviksi objekteiksi, tulee tablet/kännykkäpeleistä vielä aiempaakin pelattavampia. Se tulee olemaan seuraava iso harppaus.
Tulevaisuutta vastaan on tapana pyristellä, mutta itselläni ei ole mitään tätä vastaan. Minulle termi "vakava pelaaminen" alkaa kuolla.
Eipä sen erityisen vakavaa pelaamista tarvi olla, mutta näillä asenteilla saadaankin pian puhua pelaamisen kuolemasta. Kauhea ajatella maailmaa, jossa kaikki ihmiset pelaavat simppeleitä pikkupelejä ja klassikoiden käännöksiä tabiensa kosketusnäytöiltä. Mitään uutta ja oikeasti laadukasta ei voida enää kehittää, kun kukaan ei ole valmis maksamaan peleistään euroa enempää. Yh.
Tätä seuraavaa kappaletta olen kirjoittanut jo pariin kertaan uusiksi. En saa näköjään millään pukettua sanoiksi sitä, miten järjetön ajatus on, että joku vähänkään enemmän pelaava oikeasti tyytyisi pelkältä kosketusnäytöltä pelattaviin peleihin. Tarkoitus ei ole lytätä kenenkään näkökantaa, mutta omalla kohdalla kokemukset mobiililaitteen (jolla pelaaminen toistaiseksi on kiistatta pelkkä päälleliimattu sivutoiminto) ja pelaamiseen tehdyn kannettavan laitteen välillä eroavat kuin pöytäfutis oikeasta jalkapallosta. Ilman merkittäviä hardiskehityksiä puhelin tai tabletti ei ikinä voisi korvata DS:n kaltaisen laitteen rakoa. Fyysiset kontrollielementit ovat luonnollisesti se tärkein asia, mutta lisäksi en halua niputtaa kaikkia elektronisia tarpeitani yhteen laitteeseen. Akku loppuu tai puhelin tilttaa, ja koko päiväsi on kaikilta osin hanurista.
Toki on myös hyvä ottaa huomioon, ettö paljon matkustavana matkapelitarpeeni eivät välttämättä vastaa monen muun kuluttajan tarpeita. Ei voi kuin toivoa ja rukoilla, että maailmassa on tarpeeksi vastaavia tyyppejä, jotta vältetään puhelinpelien vallankumous.
Edelleen kuitenkin käsittämätöntä, ettei tattia voitu iskeä suoraan konsoliin. Teknisesti mahdotonta? I doubt it. Pakko imeä rahaa useilla iteraatiolla ja lisälaitteilla? Ding ding ding!
Kuinka nättiä. Sain vinkin Adidaksen hakevan uuteen mainoskonseptiinsa malleja, kävin koekuvauksissa, ja nakkihan sieltä napsahti. Tänään oli varsinainen kuvauspäivä, ja homma sujui kaikin puolin mainiosti. Varovaisesti voisi siis toivoa, että hyvin hoidettu keikka poikisi lisää vastaavia tulevaisuudessa. Lisäksi yhden päivän palkka on sen verran jykevä, että elän tulevan kuukauden aika lailla sillä. Mikä onkin tarpeen, sillä seuraavat - ja näillä näkymin kesän ainoat - duunit ovat elokuun alussa.
Ei tässä oikein muuta voi todeta, kuin että asiat tuppaavat järjestymään. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että juuri tänä todella vähärahaisena kesänä vastaan kävelee tällaisia helmihommia. Tekee kiitolliseksi. Vaan nyt jatkuu loma!
Tätä kuvaa kun katsoo, niin ei voi kun ihmetellä, miksei sitä toista tattia voitu laittaa mukaan. 3DS XL olisi ollut layoutiltaan identtinen Wii U -padin kanssa, jolloin 3DS XL:ää olisi voinut käyttää vaikka lisäohjaimena tai jotain. Ehkä tatti saadaan sitten ensi vuoden rahastusversiossa.
Tuo laturin puuttuminen on myös ihan käsittämätöntä saituruutta. Vanhin tästä taloudesta löytyvä Nintendon käsikonsoli on DS Lite, jonka laturi ei ilmeisesti käy. Ihan hyvä bisnesstrategia toki siinä mielessä, ettei porukka myy vanhoja 3DS-konsoleitaan XL-mallin alta pois.
Molemmat päätökset ovat tosiaan vähän outoja. Tatin pois jättämiselle saattaisi ehkä olla joku oikeakin syy, mutta olisihan se siinä jos se olisi oikeasti haluttu laittaa. Mikä tekisikin mallista aika lailla täydellisen. Laturikikkailu taas on vaan puhdasta ankeutta, vaikkei se irtona paljon maksakaan. Itse kun en oikein jaksa uskoa siihenkään, että valmiiksi sopivan laturin omistavia olisi merkittävästi enemmän kuin XL-version ns. tuoreeltaan ostavia(tai DSi/3DS:nsä myyneitä/hajottaneita). Ja mikäli ei, niin vittuilun puolellehan tuossa melkein mennään. Kuinka moni laite tässä maailmassa myydään ilman siihen sopivaa laturia?
My god, minähän arvasin! En tosin olisi veikannut, että ekana laitetaan XL-mallia tulemaan, mutta mikäs siinä. Jos kesän aikana ei tapahdu mitään mullistavaa, niin eiköhän tuo syksyllä ostoon mene. Ihan jo kovemman akkukeston vuoksi.
Sen toisen tatin olisi kyllä voinut tosiaan laittaa kans.
Kyllä ne katsoo. Itse pidin siitä Atlantis-pätkästä enemmän, nuo mytologia-jutut on aina ihan hauskoja. Toinen oli vähän meh. Vähän niin kuin pitkiä normijaksoja, niin hyvässä kuin pahassa.
Pelaamista tuplasti enemmän, mutta myöskin ulkoilua tuplasti enemmän. Huomenna alkaa kesäloma!
Hoblaa, juurikin näin! Kun suurin osa päivistä on kokonaan vapaita, ehtii aamusta/illasta hyvin chillata pelien ääressä, ja silti viuhua ulkona piknikillä, pallopeleissä, biitsillä tai missä vaan.
Mistä hemmetistä te loikein revitte rahat elämiseen? Itse ainakin painan koko kesän duunia. Oikea kesäloma oli viimeksi joskus useita vuosia sitten. Talvet istutaan koulun penkillä ja kesät töissä. Välipäivinä vedetään kasetti sekaisin, jotta jaksetaan taas painaa.
Kyllä mä kesäisinkin teen töitä, mutta vähän vaihtelevasti ja vuodesta riippuen. Koska tanssinopettajan töitä ei ole vakkarina läpi kesän tarjolla, "joutuu" olemaan paljon myös vapaalla. Mikä toki tarkoittaa sitä, ettei rahaa ole roilottaa miten sattuu ja varsinkin loppukesästä on usein pakko vähän kiristää vyötä ennen töiden alkua. Toki on myös huomattava, että mä teen 9 kuukautta vuodesta töitä koulun ohella sellaiset 3-4 iltaa viikossa, joten säästöjä kertyy myös kesää varten. Plus kohtalaiset lomarahat kesän alussa.
Toki voisin painaa hanttihommia läpi kesän ja elää herroiksi, mutta kun vuodet ovat muuten aika tiukkatahtisia, annan mieluummin sielun lepää ja pärjään vähän vähemmällä.
Pelaamista tuplasti enemmän, mutta myöskin ulkoilua tuplasti enemmän. Huomenna alkaa kesäloma!
Hoblaa, juurikin näin! Kun suurin osa päivistä on kokonaan vapaita, ehtii aamusta/illasta hyvin chillata pelien ääressä, ja silti viuhua ulkona piknikillä, pallopeleissä, biitsillä tai missä vaan.
Voi kyllä! Siinä tapauksessa siis, että malttavat jättää lehden tuollaiseen viiden osan pakettiin. Tällöin laatua ja sitä vanhaa Mägis-henkeä saattaa ihan oikeasti löytyä. Pidemmässä juoksussa ketään ei varmasti pitkään kiinnostaisi.
Ei tosin haittaisi, jos lehden kaveri näyttäisi enemmän RD:ltä. Ja mahtaakohan sarjis löytää tietään Suomeen? Kaikki telkku-kaudet ja ne pari leffaa kun hyllystä jo löytyy, niin onhan tuokin aika pakkohankinta.
Vanioiden biisit on toki kovia, mutta kyllä tässä vaan painitaan taas ihan eri sarjassa. Kaikki tarpeellinen biisistä on varmasti jo moneen kertaan sanottu: eeppinen, koskettava, ja kestää kuuntelua like a mofo. Ja vaikka olisinkin mieluummin nähnyt jonkun muun biisin voittavan skaban(köhstickerkröhbrush), niin kyseessä on kuitenkin sen verran klassikkoviisu, että jo senkin puolesta soisin MGS:lle skaban voiton mielelläni. Vähän kuin MacGyverin voitto telkkuketjussa, paitsi oikeasti ansaittu. :b
Sharkie, kannattaa palkata varmaan se mun heppu uudestaan kun pistin aika paljon paremmat kamppeet niskaan
Joo, tänään sain taas pidemmän pelisessarin aikaiseksi, ja tuli tosiaan palkattua Beni uudestaan. Susipäähine hymyilytti. :b Samalla annoin neljännen kaverin (Rook) viimein mennä, ja palkkasin tilalle jykevän 20-levelisen Choco-nimisen jousimiehen. Nyt on taas todella toimiva party kasassa.
Useampi tunti siis saman tien vierähti, ja meininki oli hyvää. Tie vei viimein Gran Soreniin, ja sieltä lähti toki heti mukaan vino pino skilssejä ja varusteita. Omalle äijälle leveää miekkaa kolmos-levelin parannuksilla sekä parempi kilpi, maagille uusi sauva, ja molemmille muutkin varusteet aika lailla viimeisen päälle - kiinnittäen huomiota myös ulkonäköön. Välillä tuntui jopa hassulta löytää itsensä miettimästä, että tarjoaisihan tämä tuote hyviä speksejä, mutta näyttää ihan perseeltä. :D Nyt ollaan taas rahattomia, mutta äkkiä tuota onneksi kertyy. Tällä kerralla oli myös ensimmäistä kertaa konkreettista hyötyä pawnien esitiedoista. Sekä Benimaru että oma reippaasti reissannnut maagini heittivät kivoja neppejä samalla, kun tutustuin uusiin paikkoihin. Koko pawn-jakosysteemi miellyttää kovasti.
Parasta oli silti, kun läksin ihan vain hetkeksi tutkimaan pääkaupungin ympäristöä ja unohduin varmaan kahden tunnin reissulle, joka kulminoitui läheltä löytyvän kaivoksen puhdistamiseen ogreista. Ekalta tuli taas takkiin jokusenkin kerran - ja kokemus hämärässä kaivosmiljöössä oli muutenkin kohtalaisen kuumottava. Hitto miten makeeta oli, kun kulman takaa kaikui jykevää murinaa jo kauan ennen kuin peto ensimmäisen kerran ilmaantui näköpiiriin. Ei tiennyt yhtään mitä odottaa, ja karkuun juokseminen kävi kyllä mielessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ja kolmas veitikka kaatui jo aika kivuitta. Tosi paljon kyllä tuuristakin kiinni, notta miten elukka riehaantuu loppua kohden. Kaiken kaikkiaan koko reissu oli kyllä mainio vertauskuva itse pelille: voit koettaa ottaa puolen tunnin pikkusetin, mutta lopputulos on kuitenkin se, että muut työt jäävät ja peli vie mennessään.
Ei ne kotelo ja ohjeet pelkästään rahallista arvoa lisää. Donkey Kong Countryssa peli-ilo alkaa siitä, että pääsee lukemaan manuaalista Cranky Kongin vanhojen aikojen muisteluita ja pelaajan solvauksia.
Noista tulee kyllä aina hyvä mieli. Ja yleisestikin vanhoissa manuaaleissa ja koteloissa on valtavat määrät sielua ja patinaa.
Mulla tulee kaikki pelit pelkässä kasettimuodossa. Olisihan CIB tosi kiva, mutta eipä ollut juuri tarjolla järkeviin hintoihin missään pelissä.
Eikä mulla kyllä olisikaan säilytystilaa noille pahvilootille..
Itsekin mietiskelin tuota lähestymistapaa, mutta päädyin kuitenkin siihen, että koetan parhaani mukaan hankkia pelit kompliitteina. On siinä kuitenkin ihan eri fiilis, ja sen verran vissiin löytyy keräilijää sisältä. Toki, jos on jotain uskomattoman harvinaisia pelejä taikka muuta, mitä on vain pakko päästä pelaamaan, niin peli-ilo tulee ensin ja kasetitkin saattavat käydä. Ainakin väliaikaisesti.
Boksien kunto vaihtelee sekin paljon, kun joutuu tasapainottelemaan hinnan, laadun ja oman satsaushalun välillä. Noissa omissa on nyt DKC2 lähes uudenveroinen ja Yoshi paria tarraa lukuunottamatta todella hyväkuntoinen, mutta pari muuta taas ovat vähän vaatimattomammassa kunnossa. Eka DKC itse asiassa vähän vahingossa, kun heitin läpällä tarjouksen jonka en uskonut menevän läpi, ja sitten se meni. Lähti siis todella halvalla, ja manuaali sekä inlay löytyy, mutta itse boksin kunto on vähän heikompi kuin mitä haluaisin. Oh well.
Niin, ja siksikin noihin kehtaa satsata vähän enemmän, kun tarkoitus ei ole mitään kymmenien pelien kokoelmaa hankkia. Ainoastaan itselle tärkeimmät plus muutamat mielenkiintoiset/arvostetut tapaukset. Tiivis ja siisti setti.
Ei ole sentään Ennio Morricone säveltämässä biisejä tähän, niinkuin edelliseen leffaan? Sopisi vain erittäin hyvin Morriconen kappaleet kun on kyseessä länkkäri
Enpä tosiaan tiedä tuosta. Olisi erittäin kovaa kakkaa!
Mulla tuli kans loputkin matkalla olleet pelit perille. Starttisetti näyttää nyt tältä:
Seuraavat ehdottomat ovat varmaan Super Metroid ja Super Mario World(toki monia muitakin kovia pakollisia on). Ensimmäinen on tosin ainakin PAL-versiona kovin tyyris CIBinä, eikä noita Mariojakaan ihan liikaa tunnu olevan liikenteessä. Noh, silmät auki niin tulee ne joskus vastaan. Ei ole ihan heti kuitenkaan rääpyä alkaa sijoittelemaan, kun kesän tulot on sen verran pienet. Näillä pärjätään nyt, ja syksymmällä lisää shoppailua. Ellei siis tule jotain ihan must-have-juttuja vastaan. :b
Odotukset Tarantinon uusinta kohtaan ovat korkealla, etenkin loistavan Inglorious Basterdsin jälkeen.
Voi kyllä. Tarantinon rakkaus spagetti-westerneihin on ollut pitkään tiedossa, ja jo se tekee tästä odottamisen arvoisen tapauksen. Mies on useissa leffoissaan, mm. Kill Bill 2:ssa, leikkinyt kovasti länkkärifiiliksillä, ja on mukava viimein nähdä, miten genre äijän käsissä taipuu. Toki Django Unchained tulee olemaan huomattavasti överimpi ja kieli poskessa tehty leffa kuin vaikkapa Leonen klassikot, eikä niiden tasolle nyt oikein voi päästä kukaan, mutta odottaisin/toivoisin tulevalta leffalta myös oikeasti hienoja ja hillittyjä hetkiä. Tyyliin tiivistunnelmainen Basterdsin alku.
Videopeli-teemaa ainakin tuon trailerin perusteella käsitellään oikein mukavalla otteella ja mukana näyttää olevan videopelihahmoja aikalailla laidasta laitaan. Ja on ihanaa, että elokuva oikeasti uskaltaa painottaa videopeliviittauksensa enempi 80-luvun arcadepeleihin. Jotenkin vaikea uskoa, että Disneyn tekemän 3D-animaatioelokuvan trailerissa on Q*Bert-vitsi!
(edit. kirjoitin Q*bertin väärin T_T )
Oih, tätä pätkää voi jo arvostaakin! Toivon vain, etteivät hyvät läpät ja viitteet rajoitu vain näihin tässä nähtyihin kohtauksiin.
(Veikkaan myös, että Talking Headsin soiminen trailerissa oli sekin jäbälle plussaa. :b)
Pitää kattella tuota telkkuasiaa. Kokeillaan nyt ensin tuossa isossa ja jos ei oikein tunnu toimivan hyvin, niin pitänee metsästää jostain se putkitöllö.
Kokeilla tosiaan kannattaa. Itse pelaan 40'' HDTV:stä sekä NES- että SNES-pelit, kun sattuu telkkarista löytymään lagin poistava pelimoodi. Ei varmasti täydellinen, mutta itse en kyllä lagia sillä huomaa. Mariot ja Megikset heilahtaa ilman itkua. Toki pelit näyttäisivät paremmilta pienemmältä ruudulta, mutta ulkoasuun tottuu tosi nopeasti. Ja kun tuo juuri nyt on kätevin ratkaisu, niin sillä mennään. Tulevaisuudessa vähän isompaan kämppään saatan kyllä laittaa SD-pelinurkan eri huoneeseen.
Hauska sattuma tämä SNES-keskustelun herääminen nyt, kun vajaa kuukausi takaperin huutelin itsekin konsolin itselleni. Eka DKC on jo pariin kertaan ammuttu läpi, ja nyt etsiskelen salareita. Pelin sataprosenttinen läpäisy kun on jotain, joka skidinä jäi tekemättä. Postissa ovat tuon lisäksi tulossa DKC2 ja Yoshi's Island. Saa riittää hetkeksi, mutta jatkoa toki seuraa. Loistokonsoli edelleen!
Siellä ihan aloituskaupungissakin (Cassardis) on kaksi kauppaa, joista toisesta saa aseita ja varusteita. En nyt ole ihan varma, että löytyykö sieltä ilmoitustaulua josta saa tehtäviä, mutta pääkaupungista (Gran Soren) löytyy parikin. Parempia aseita saa sitten Gran Sorenista, jahka sinne kerkeät. Lisäksi kannattaa tarkkailla NPC:iden päiden päällä leijuvia merkkejä, koska heillä saattaa usein olla jotain tietoja liittyen tehtäviin. Sitten tietysti oman partyn jäsenet tietävät usein myös vaikka mitä, jos ovat seikkailleet enemmänkin. Manuaalinen savettaminen kannattaa myös, koska koskaan ei tiedä mitä seuraavan nurkan takana on. Joskus alemmilla tasoilla rosvojoukkokin saattaa olla yllättävän hankala vastus.
Jepulis, olen vielä pyörinyt rauhassa tuossa Cassardiksen ja sen sotilasleirin ympäristössä. Viime sessiolla tutkin paikkoja tarkemmin loottia ja expaa keräillen, päivittelin varusteita sen verran kun kotikylän kaupasta saa, shoppailin taisteluskilssejä ja palkkasin Benimarun mukaan porukkaani. Olipa positiivinen yllätys, ettei kavereiden pawneille tarvinnut maksaa mitään, sillä tuo Benisihän on aika reippaasti kovempaa leveliä kuin oma poppooni(pikkasen päältä 10-levelisiä ovat molemmat hahmot nyt). Saakin varmaan kulkea mukana toistaiseksi, sen verran vakuuttava ja vähän jo questejä nähnyt kaveri.
Lisäksi rykäisin pari sidequestia. Ensin kävin tutkimassa Cassardiksen kaivon salat, ja tuolla questilla oppikin todella hyvin taistelutekniikoita ja hahmonhallintaa. Ensin tuli takkiin heti, mutta kun malttoi olla vähän varovaisempi ja tarkkailla liskomiesten liikkeitä, oli niitä vastaan lopulta todella kiva taistella. Eikä niistä sitten ongelmaksi enää ollutkaan. Witchwoodissa piipahdin myös, ja tuolla reissulla oli tosiaan pari aika vittumaista bandiittijoukkoa. Varsinkin, jos samalla joutui painimaan susienkin kanssa.
Seuraavaksi varmaan jatkan Encampmentilta eteenpäin. Ainakin ne kovemmat asekaupat hotsittaa, ja olenkin säästänyt rahaa niitä hankintoja silmälläpitäen. Millään ei kyllä malttaisi pitää taukoa pelistä, mutta on pari aika tiukkaa työpäivää tulossa. Noh, loppuviikosta maistuu taas entistä makeammalta. Myönnettävä se on: olen koukussa.
Noniin, viimein sain potkaistua pelin alulle. Introhässäkät, hahmonluonnit ja treenailut takanapäin, eli seuraavalla sessiolla pääsee (toivottavasti) jo vähän tositoimiin.
Ihan alussa tosiaan vielä, enkä esim. pawnia ole ehtinyt lainkaan varustaa. Menee siis vielä hetki, ennen kuin siitä on kenellekään sen kummempaa apua. Vaan roiskiihan tuo jotain tulipalloja jo nyt. :b Hyvältä vaikuttaa kyllä! Loharin päälle kiipeämisestä sai vähän viboja siitä, miten eeppistä taistelusta voi parhaimmillaan tulla. Muutenkin ohjaus on sopivan fyysistä ja pysyy kuitenkin hanskassa. Nyt vaan mielenkiintoisia questeja ja monssuja kehiin!
Ensi viikolle tosin menee seuraava kunnon sessari.
Itsekin tulin juuri kotiin Prometheuksen näytöksestä. Vähän vastahakoisesti tuli leffa katsottua 3D:nä, ja taas kerran sen suhteen fiilikset on meh. Teknisesti sen verran hyvä suoritus, ettei häirinnyt, mutta ei tuosta toisaalta hirveästi iloakaan ollut. Alun maisema- ja vesiputouskuvat lienee ne päräyttävimmät.
Itse elokuvasta sitten. Pidin. Olin kanssa onnistunut väistelemään kaikki trailerit sun muut, eikä elokuvan sisällöstä scifi-viitekehyksen lisäksi ollut lähes lainkaan hajua. Olipa mukava mennä pitkästä aikaa leffaan tabula rasa -lähtökohdista! Prometheus on teknisesti huikea ja ennen kaikkea tyylillä tehty scifi-filkka. Homma etenee hiippailusta hurjasteluun paljolti sopivassa tahdissa, vaikka parissa kohtaa minullakin kävi mielessä, ettei hahmoihin ole ehtinyt tulla ihan sellaista sidettä kuin juuri silloin kannattaisi. Suoraviivaista menoa siis, mutta pääosin vain hyvässä. Erityiskiitos parista todella tiivistunnelmaisesta ja lähes ahdistavasta kohtauksesta.
Suosittelen siis. Luonnollisesti taas yksi niitä elokuvia, jotka on nähtävä teatterissa.
Yksi mainitsimisen arvoinen ruokapaikka on löytynyt, Espoossa The Chili's.
Paikan pizzat ja hampurilaiset ovat loistavia. Kebab on aika keskitasoa. Eilen kävin hakemassa Äijäburgerin eli: 250g naudanjauhelihapihvi, tuplacheddar, sipuli, jalapeno, salaatti, chilikastike, valkosipulimajoneesi, pekoni.
Oli kyllä hyvää ja sopivan tulista.
Onkos tämä siinä Mankkaan ostarin vieressä? Mikäli joo, niin olen kävellyt mestan ohi lukuisia kertoja työmatkalla ja aina miettinyt, että pitäisi ottaa aikaa ja käydä syömässä. Vaikutti jotenkin tosi kivalta. Terassi eritoten houkuttaa nyt kesän tullen.
Näytä kirjoitukset
