Tässä kuussa tuleva Darksiders 2. Ykkösosa on yksi genin aliarvostetuimpia helmiä ja kakkonen tullee olemaan kaikin puolin parempi.
Ensimmäinen Darksiders on kiinnostanut alusta asti, mutta sopivaa hetkeä pelin hankintaan taikka pelaamiseen ei kaiken muun hässäkän keskellä ole vielä tullut. Vaan tulen sen kyllä vielä testaamaan. Jatko-osalle en ollut hirveästi ajatuksia luonnollisesti uhrannut, kun ekakin on pelaamatta, mutta nyt kun otit puheeksi niin sorruin lueskelemaan netistä ennakkofiiliksiä. Ja odotuslistallehan se heilahti. Todella mielenkiintoisen oloinen paketti.
Tämän lisäksi venauksessa ovat Jet Set Radio HD sekä Abe's Oddysee HD. Molempien nostalgia-arvo on valtava, mutta jälkimmäinen on lähtökohtaisesti kovempaa kakkaa paristakin syystä. Ensinnäkin Aben seikkailut ovat edelleen yksiä lempipeleistäni koskaan. Toisekseen on hienoa, että kyseessä ei tule olemaan pelkkä porttaus, vaan pelin pitäisi olla tribuutin kaltainen alusta asti tehty kokonaisuus, joka vain mukailee esikuvaansa. Kuinka paljon originellia matskua peliin päätyy ja säilyykö vanhojen klassikoiden henki muuten? Siinäpä sitten se kysymys. Odotus tosin jatkunee ainakin ensi kesän tienoille, eli syksyn julkaisusta ei varsinaisesti tässä puhuta.
Muuten ei ole juuri nyt mitään spesifiä kiikarissa. Eniten kiintoisia käänteitä haluaisin nähdä 3DS:n puolella, sillä XL-konsolin osto on tosiasia heti kun syksyn palkat alkavat vähän säännöllisemmin juosta. PS3:lle en taas itse asiassa toivoisi mitään pakkohankintoja hetkeen, sillä jonossa roikkuvista peleistä riittää heittämällä pelattavaa koko loppuvuodelle. Enintään joku uniikki indiekokemus sinne saattaisi sopia.
Ihmeellistä paskaa. Hirveä itku peleistä, mutta mulla on ainakin iso läjä pelaamatta. Steam pullistelee ja boxillakin on muutama jäänyt pelaamatta.
Ymmärrän kyllä että eri ihmiset kuluttavat pelejä eri tavalla ja tahtiin, enkä siksi viitsi tuomita, jos jotakuta laatupelien vähyys harmittaa. Itse joudun kuitenkin yhtymään tähän, että kiinnostavia ja palkitsevia pelejä on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Tottakai sitä shaibaa sataa siellä seassa hirveää tahtia, jatko-osat jylläävät ja HD-versiot kukkivat. Mutta sekä isoissa kotikonsolinimikkeissä - joita en montaa yhteen vuoteen ehdi ajatuksen kanssa pelaamaan - että Steamin ja PSN:n indepeleissä on ollut oikein kiitettävästi tahkottavaa.
Omalla kohdalla viime vuosien merkittäviä tapauksia ovat olleet mm. Red Dead Redemption, Dragon's Dogma, Limbo, The Journey, Trinet, Machinarium, Monkey Island(niin uudelleenjulkaisut kuin Tales-episodit), Burnout Paradise, Batman: Arkham Asylum(olisikohan PS3:n lemppari toistaiseksi) ja vaikka mitä. Hyllyssä/Steamissa/mielessä vuoroaan odottavat Bastion, Dustforce, Rayman Origins, Darksiders, Batman: Arkham City, Mass Effectit, Portal 2 sekä pari pakollista HD-hankintaa(MGS:t haluan ainakin pelata näin lävitse). Ja Steamiin en ole pariin kuukauteen uskaltautunut ollenkaan, kun on olleet vahvat pleikkarivibat päällä. Siellä lähtee aina lapasesta, koska sitä pelattavaa on aivan järkyttävät määrät.
No niin, eka neljän minuutin hiitti juostu. Kurkku on aika karstainen, kun ei saa moisessa rääkissä vedettyä vielä ilmaa tarvittavaan tahtiin, mutta muuten suihkun raikkaana ja verrattain varhain heränneenä fiilis on kohtalaisen upea. Tämä on ehdottomasti se mun tapa treenata juosten. Pitkät lenkit tuntuvat toki myös jälkeenpäin mahtavilta, mutta kolmenkin vartin lenkillä tuppaan juostessa tylsistymään, ja yleensä juoksut ovat jääneet pariin kertaan. Tällainen tiivis treeni sopii kuin nyrkki silmään. Lisäksi HIIT on sangen sopivaa treeniä tanssijalle, jolla rasitus tulee sykäyksittäin muutaman minuutin suorituksissa eniveis. Alkaa jaksaa niitä skaboja ja keikkoja hieman paremmin, kunhan tuo hapenottokyky tuosta kohenee.
\o/
EDIT. Noniin. Mietiskelin tuossa, että miten saisin jatkossa kellotettua nuo intervallit juostessa kätevimmin. Puhelinta kun ei viitsisi pyöritellä taskussa lenkillä, eli intervalli-aplikaatiot eivät natsaa. Ja kelloakaan ei jaksaisi tiirailla, kun pitää keskittyä kuole...siis juoksemiseen. Lopulta reipäisin, ja editoin itselleni räätälöidyn HIIT-biisin. Siinä on nyt neljän minsan treeniin vuorotellen leppoisaa musaa ja rähinää, ja pikkuinen Sansa kulkee kätevästi taskussa juostessakin. Lisäboonuksena fiilisbuusti. :b
Ajattelin normista poiketen juosta suosiolla pari viikkoa neljän minuutin rykäisyä, ja alkaa vasta sitten lisäämään minuutteja. Näin saan homman turvallisesti alulle, kun ei tuota juoksemista kuitenkaan kauheasti ole tullut harrastettua - vaikka peruskunto muuten on toki hyvähkö. Parin viikon jälkeen sitten minuutti lisää per viikko, ja tuohon raitaan on kans helppo lisätä segmenttejä tai vaihtaa biisejä jos joku alkaa vituttamaan. Näillä mennään.
Indie-peleissä ja muissa pienen budjetin peleissä on nykyään parhaimmat soundtrackit.
Tämä on kyllä tullut kans todettua. Lisäksi ihan eri lailla tulee nykyään maksettua pelien soundtrackeista, kun niitä saa niin halvalla ja vaivattomasti Steamista/Soundcloudista/Humble Bundleista pelien oston yhteydessä. Noita fyysisiä OSTeja on aina saanut metsästää jostain Japseista tai Jenkeistä, ja sen takia monen hyvän pelin soundtrack on sitten jäänyt hommaamatta. Vaikka toki ne, mitä on jaksanut kaivaa, ovat pirun siistejä omistaa.
Sattui levyhyllystä Okamin soundtrack käteen, ja instant zen-ilta on tosiasia. En yhtään muista paljonko tuosta cd-keissistä joutui aikanaan maksamaan, mutta on ehdottomasti ollut jokaisen sentin väärti. Upea paketti ja upeaa musiikkia, joka ei heti kesken lopu. Taidanpa jättää nukkumaan mennessä levyt hollille ja herätä huomenna samoihin viboihin.
(Myös peli tekisi mieli taas kokea, mutta mistä aika.)
Ensi viikolla alkaa mullakin työt - eli se tanssituntien pitäminen - ja onkin todella mukava päästä pitkän loikoiluntäyteisen kesäloman jälkeen oikeasti liikkumaan. Syksyn projekti mulla olisi lisätä uintia/HIIT-lenkkejä 2-3 kertaa viikkoon työliikunnan lisäksi. Se alkaakin konkreettisesti huomenna kun viikko vaihtuu ja minä lähden kiskaisemaan aamulenkin. Lisäksi jääkaappi on ostettu tänään täyteen hyvää ja ravitsevaa ruokaa, herkut on tuhottu ja tosiaan karkit sekä pikaruoka saavat nyt jäädä pidemmäksi aikaa kokonaan. Huzzah!
Tulipa testattua tuo Google Mapsin navigaattori. Ja mitä vielä, toimii ainakin ensi testauksella oikein mainiosti. Beta-vaiheessa oleva softa ei toki ole kauhean nätti tai viimeistelty, mutta paikannus toimii ja ääniohjeet ovat selkeät. Plussapisteet ohjeistuksen aika lailla täydellisestä voluumintasosta. Kuuntelin ajellessani puhelimella autosterkkojen kautta musaa, ja navigaattorin ohjeet kuuluivat erittäin miellyttävästi musiikin läpi. Lisäksi ohjelma jatkaa ohjeistusta vaikka poistuisit navigointinäkymästä ja puuhailisit puhelimella muuta. Voisin kuvitella tuon olevan hyödyllinen ominaisuus joissain tilanteissa.
Ainoa mistä en osaa sanoa on, että osaako softa ohjeistaa isommilla teillä kaistatkin oikein. Reittivaihtoehdot eivät myöskään välttämättä ole Mapsissa aina niin optimoidut kuin "oikeissa" navigaattoreissa, mutta muuten vaikuttaa lupaavalta. Ilmaiseksi erittäin jees, ja paranee varmasti vain kehityksen myötä.
Mainittakoon myös samalla uusi pelikoukuttaja, joka ainakin toistaiseksi on korvannut pasianssin vessareissuilla täysin: WordHero. Vastaavia pelejä on varmasti tarjolla muitakin, ja eiköhän tämäkin ole klooni jostain, mutta peli on hyvin toteutettu ja konsepti yskinkertaisuudessan nerokas. WordHerossa siis metsästetään sanoja 4x4 ruudukosta, ja sanat voivat kulkea kaikkiin suuntiin sekä myös mutkitella. Yhdessä ruudukossa on parhaimmillaan useammansataa englanninkielistä sanaa, ja aikaa mahdollisimman monen löytämiseen on 2,5 minuuttia. Sanoista saa pisteitä pituutensa/erikoisuutensa perusteella, ja lisäpisteitä saa mm. käyttämällä jotain kirjainta kahdesti tai käyttämällä kaikkia kirjaimia kerran tai kahdesti. Peliajan loputtua pääsee hetkeksi tuijottelemaan statseja siitä, mitä sanoja itse löysi ja mitä kaikkia sanoja olisi ollut tarjolla. Yleensä aika hajottavaa katsottavaa. Lisäksi peli listaa heti sen kierroksen pisteet kaikkien muiden peliä pelaavien kanssa, ja saat maailmanlaajuisen sijoituksen. Peli siis pyörii synkattuna ja jokainen pelaaja pelaa samaa ruudukkoa samaan aikaan, ja sitten katsotaan kuka veti kovimmat pisteet. Pelaajia on yleensä ollut tuhannen ja kahden välimaastossa.
Sanamäärät kertovat varmasti jo, että joukossa on paljon pieniä sanoja sekä variaatiota ja monikoita samoista sanoista. Lisäksi osa sanoista on - varsinkin ei-natiivisti enkkua puhuvalle - todella erikoisia, ja pidemmät isopisteiset sanat ovat todella vaikeita hoksata. Toisaalta tässä piilee myös osa pelin koukusta, sillä saavutettavaa oikeasti on eikä homma ole mitään läpihuutamista. Omat tulokset ovat pyörineet tähän asti sellaisina, että yleensä reilut 10% ruudukon sanoista löytyy ja pisteitä kertyy yleensä 100-200. Paras tulos on 303 ja paras sijoitus taisi olla noin 120. Muutaman kärkisijan jälkeen sijat jakautuvat tosi vahvasti, eikä 1600 pelaajasta esim. synny kuin 400-500 sijoituslukua. Parhaat vetävät päälle tuhat pistettä per peli.
Useammalla pelaajalla mulla ainakin hukkuu fokus ihan täysin, mutta tämä voi johtua myös treenin puutteesta, sillä pääasiassa ollaan pelattu tätä vaimon kanssa kaksin.
Mallorcaa en olekkaan koskaan kaksin pelannut, mutta useammalla pelaajalla ainakin se on ihmeellistä sohimista ja satunnaista sähläystä. Tuntuu että mihinkään ei juuri pääse vaikuttamaan ja että kaikki on tuurista kiinni.
Thurn und taxis on täällä päivittäisessä käytössä: tietokoneen näytön alla korokkeena. Kukaan minun kaveri ei tykkää siitä "koska se on vähän kuin menolippu, mutta huonompi".
Joo, suosittelen kokeilemaan Mallorcaa mano-y-mano. Juuri sopivasti yllätysmomenttia, mutta ehdottomasti vielä taitopeli. Ja Thurnista ymmärrän kyllä, jos joku ei siitä tykkää, mutta en silti menisi haukkumaan huonoksi. Suoraviivaisuutensa vuoksi se kuitenkin tarvitsee enemmän sitä lössiä. Hanki parempia kavereita?
Voi kyllä, lauta- ja korttipelit ovat erittäin mainiota viihdettä. Aiemmin tuli pelattua vähemmän, mutta kun kihlattu on noista aika pähkinöinä, niin nykyään pelaillaan sangen usein.
Carcassonne on tottakai yksi kestosuosikki. Tuota jaksaa käytännössä aina, ja sitä voi pelailla missä mielentilassa vain. Toinen vastaava pidempään jyllännyt klassikko on pakanbuildauspeli Dominion. Loistava tapaus siitä, miten helposti peliin valittavilla pakoilla voi luoda strategioihin vaihtelua.
Näiden lisäksi kovassa kulutuksessa ovat olleet pelit Thurn Und Taxis (tuttavallisemmin Postipeli) sekä Mallorca. Nämä ovat ehkä hieman simppelimpiä/kevyempiä kuin yllämainitut, mutta silti sangen viihdyttäviä. Ensimmäisessä rakennetaan postireittejä, ja pisteitä saa eri tavoin reittien pituuksista ja siitä, että ehtii tietyille aluekomboille ensimmäisenä. Kahdestaan tämä on aika suoraviivaista juoksua, kun parhaat strategiat ovat tällöin kohtalaisen selkeät ja ainoastaan korttionni tuntuu määräävän voittajan. Useammalla pelaajalla peli kuitenkin muuttuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.
Mallorca taas - aurinkoisesta ulkomuodostaan huolimatta - vaatii todella paljon skarppiutta ja kaverin toimien haistelukykyä. Pelaajan tehtävänä on toimittaa hedelmiä saaren eri alueille, ja kerätä näin pistelaattoja itselleen. Jokaisen alueen "tyhjennyttyä" (eli kun sinne ei enää voi toimittaa hedelmiä) vapautuu isompi pistelaatta, joka yleensä menee sille pelaajalle jolla on eniten tiettyä hedelmää/hedelmäkomboa/hedelmiä yleensä. Peli päättyy kun tietyn verran alueita tyhjenee. Bonuksia saa, jos hedelmälaatoista saa kerättyä suoria(laatoissa on 1-6 hedelmää), ja hedelmiä sekä niiden toimittamiseen vaadittavia aaseja saa kiertämällä usealla hahmolla ympyrää, johon hedelmien järjestys on arvottu. Kierto toimii ilman noppaa ja liikkuminen perustuu sille, montako hahmoa lähtöhetkellä on siinä ruudussa, josta liikkuva hahmo lähtee. Systeemi on yksinkertaisuudessaan sangen nerokas. Kun jokaisella pelaajalla on vielä käytössään muutama power-up, alkaa soppa olla valmis. Pelaajan pitää samanaikaisesti kartoittaa omia mahdollisuuksiaan niin liikkumisessa(eli hedelmien keräämisessä) kuin niiden toimittamisessa ja mahdollisessa hedelmälaattojen ketjutuksessa. Samalla on seurattava kaverin/kaverien pelaamista, jotta voisi välttää vapauttamasta heille meneviä pistelaattoja. Tai sitten voi yrittää yllättäen kerätä jotain hedelmää, jotta saa kiilattua pistelaatan itselleen. Tästä ei todennäköisesti saanut mitään selvää(lol), mutta oikeasti peli on todella yksinkertainen. Se ei kuitenkaan ole helppo tai tylsä, vaan kuten sanottua, vaati todella paljon skarppiutta. Mulle ainakin Mallorca toimii itse asiassa parhaiten kahdestaan, sillä silloinkin narujen käsissä pitämisessä on tekemistä. Pelit ovat nopeita (30-45min) ja loppusuoralla sitä tuntee melkein hengästyneensä. Useammalla pelaajalla mulla ainakin hukkuu fokus ihan täysin, mutta tämä voi johtua myös treenin puutteesta, sillä pääasiassa ollaan pelattu tätä vaimon kanssa kaksin. Tai sitten olen vain käsi. Eniveis, todella viihdyttävä lautapeli. Tätä meillä on varmaan pelattu eniten viimeisen reilun vuoden sisään.
Äärimmäisen eeppinen, syvällinen ja monipuolinen peli, enkä voisi keksiä parempaa tapaa muuttaa StarCraftia lautapeliksi. Ohjekirja murtaa miehen alkuunsa (85-sivua + lisäosan 20 sivua), mutta kun yksi oppii pelaamaaan, niin säännöt on helppo opettaa muillekin, koska peli on erittäin looginen. Metsästin peliä ikuisuuden ja lopulta löysin canadalaisen myyjän Ebaysta joka suostui postittamaan pelin Eurooppaan. Mielestäni paras lautapeli mitä olen koskaan pelannut, vaikka viime kerrasta tulikin opittua että kartta kannattaa rakentaa järkevästi ettei peli veny turhan pitkäksi. Skaalautuu hyvin 3-6 pelaajalle ja pelissä on paljon erilaisia variantteja, kuten free for all, team deatmatch ja erilaisia tehtäviin painottuvia skenaarioita.
Oliko löytämäsi myyjä yksittäinen tapaus vai liike? Tästä voisi nimittäin kihlattu innostua, se kun on rakastanut StarCrafteja aina. Eri asia on, onko minusta tai lähipiiristämme sille tuossa mitään vastusta, mutta oppiahan voi aina.
Muuton myötä on tullut siistittyä liikoja lihoja noista pelikokoelmista ja muusta sälästä - kuten varmaan Basaarin puolella on näkynytkin. Tämän myötä kävin myös PS2- ja DS-kokoelmani läpi ja keräsin molemmista reilut pinot poismyytävää(parhaat ja rakkaimmat jäivät toki hyllyyn, ja molemmille riittää pelattavaa vielä reippaasti). Noita en kuitenkaan jaksanut alkaa mihinkään nettiin väkertämään, joten pakkailin pelit laukkuun ja läksin pitkästä aikaa rehelliseen kivijalkapelikauppaan - Järvenpään Megaswapiin.
Nämä pienemmät pelikaupathan alkavat olla jo kuoleva luonnonvara, ja oli todella mukavaa huomata, että ihan tavallisena kesän arkipäivänä liikkeessä kävi oikeasti kuhina. Aina välillä muistaa herätä harmittelemaan sitä, miten paljon netistä tilaaminen on kätevyydellään ja halvoilla hinnoillaan korvannut tämän sielukkaamman tavan tehdä peliostoksia, ja nyt oli tosiaan sellainen hetki. On siinä ihan eri fiilis, kun hoitaa asiansa samanhenkisen ihmisen kanssa kasvotusten, ja voi ostosten sivussa porista niitä näitä peleistä yleensäkin. Lafkan henkilökunta vaikutti oikein mukavalta ja asiansa tuntevalta, ja pelivalikoima liikkeessä on hyvinkin kiitettävä. Lisäksi sydäntä lämmitti kieltämättä sekin, kun myyjä pelejäni läpikäydessään kehaisi erityisesti PS2-pelien kuntoa. Yli kahdeksankympin vaihtokorvaus oli enemmän kuin olisin osannut näin vanhoista (eikä mitenkään erityisistä) peleistä odottaa, vaikka varmasti jokunen uudempi DS-peli siellä vaakakupissa pääasiassa painoi. Eniveis, diili tuntui kohtuulliselta, ja laitettiin massit liikkeen lahjakortille. Saman tien kaivelin hyllystä mukaan PS3:lle Rock Band 2:n ja Mass Effect 3:n, ja yli puolet rahoista jäi vielä käyttämättä. Mikä tarkoittaa, että minulla on hyvä syy mennä liikkeeseen uudemmankin kerran, mistä olen suoraan sanottuna todella iloinen.
Vaan oli lahjakorttia tahi ei, niin aion kyllä piipahdella liikkeessä silloin tällöin eniveis. Jos ei uutuuspelejä ostamassa - sillä let's face it, ovathan ne vähän hintavia - niin sitten haistelemassa (pun not intended) atmosfääriä ja kaivelemassa käytettyjen pelien valikoimia. Lisäksi taisin jo mielessäni päättää hommata syksymmällä 3DS XL:n noilta. Se tuntuu mukavalta tribuutilta eläkkeelle siirtyvää DS Liteäni kohtaan, jonka hain aikanaan julkaisupäivänä Oulun Pelimiehestä. Voi niitä aikoja.
Itsekin pidän REDistä valtavasti, mutta olisin kovasti - kuten niin usein nykyään - toivonut jengin jättävän sen tuohon yhteen vetoon. Quit while you're ahead. Mutta pakko kai se on rahaa tahkota. Toivottavasti ei ole ihan kuonaa.
Saavuin juuri kotiin Bättiksen näytöksestä, ja fiiliksistä on vaikea saada kiinni. Viihdyin kyllä, ei siiinä mitään, mutta vähän liikaa se ehkä rönsyili. Todella hyviä kohtauksia, juttuja ja oivalluksia, mutta samalla moni asia ei toiminut, ja niinpä kokonaisuus saattaa jäädä jopa molempien aiempien osien jälkeen. The Dark Knight on toki edelleen trilogian helmi(harmittaako pikkasen ajatella, mitä tästä kolmosesta alun perin olisi tullut jos Ledgerin Jokeri oltaisiin saatu mukaan), mutta pidän suunnattomasti myös Beginsistä. Leffa on hillitympi ja kompaktimpi kuin jatkarinsa, mikä tekee siitä varsin tiivistunnelmaisen paketin.
Toki kaikessa tässä on hyvä huomata, etten itsekään mikään pitkäaikainen batman-asiantuntija ole, varsinkaan sarjakuvien suhteen.
Siltä väärentäjältähän pystyy sitten muuten ostamaan joitain tärkeitä esineitä takaisin, jos satut hukkaamaan ne. En tiedä päteekö kumpaankaan sinun tapauksistasi, mutta kannattaa pitää mielessä jos vahingossa hävität jotain kivaa.
Hyvä tietää, pitää käydä tarpeen vaatiessa kurkkimassa.
Tähän on lienee kuitenkin tyydyttävä, sillä kahta puhdasta velhoa ei kannata partyssaan pitää, ja muilla mahdollisesti magiaa käyttävillä luokilla ei käsittääkseni ole niilläkään parannustaikoja(ja jostain muistan myös lukeneeni, että hybridiluokat ovat eksklusiivisesti Arisenin käytössä).
Käsittääkseni maagit ovat ainoat, joilla on parannustaikoja käytössä. Voin kyllä olla toki väärässäkin. Hybridiclassit ovat tosiaan vain pelaajan itsensä käytettävissä.
Joo, näissä käsityksissä olen itsekin.
Loistavia pieniä yksityiskohtia on tosiaan tullut pelin itemeistä ja tehtävistä bongailtua. Jos joku nyt tuntee näiden saattavan spoilata peli-iloa tai löytämisen riemua, niin skipatkoot seuraavat:
Ensinnäkin se taannoinen tehtävä, jossa metsästelin jotain mahtavaa taika-opusta. Kirjahan löytyi lopulta, ja heti kun sain sen käteeni, päivitteli maagi-pawnini, että olisipa meillä näitä kaksi, kun on harmi luopua näin voimallisesta teoksesta. Kommentti sai minut hetkeksi miettimään, mutta unohdin sen pian. Niinpä matkasin takaisin Gran Soreniin ja luovutin kirjan tehtävän antajalle, saaden toki muikean loppuboonuksen. Luonnollisesti varmaan parin seuraavan tehtävän aikana jouduin tekemisiin kaupungin väärentäjän kanssa, ja heti olin varma siitä, että taikaopuksesta olisi tietysti voinut luovuttaa väärennöksen tehtävän puitteissa, ja pitää oikean itsellään. Oh well, hindsight is 20-20.
Toinen vastaava hajoaminen liittyi fournivaliin. Kaverin kämpän nurkista löytyy pari dokumenttia, joista toinen on todiste jonkinlaisista hämäristä rahavirroista. Aluksi papereita rutiinilla kerätessäni en tietenkään miettinyt sen tarkemmin, että mitähän nämä ovat. Pikkasen myöhemmin, kun otin fournivalilta vastaan tehtävän ja kaveri alkoi kyselemään, että olisiko mulla mitään harvinaisuuksia myytävänä, totesin sen maksavan useampaa tonnia kyseisistä dokkareista. Hetki meni hoksottimien herätessä, mutta kun lopulta tajusin että olen myymässä sille sen omia hämäriä papereita korkeahkoon hintaan, luulin olleeni kovinkin ovela ja tein toki kaupat. No vielä mitä! Taas parin questin jälkeen satuin katselemaan kauppa-aukion oluthuoneen ilmoitustaulun tehtäviä läpi, ja siellähän se pirulainen piili: Tehtävä, jossa haluttiin "eräästä rikkaasta asukista" todisteita hämäristä kaupoista, palkkio 30000. Kenestäköhän oli kyse? Hetken vitutti kuin pientä oravaa, sillä eihän niitä dokumentteja enää uudestaan mistään löydä, mutta melkein heti harmituksen korvasi huvittuneisuus koko nerokkaasta vyyhdistä. Taisin nauraa ääneen.
Jatkossa olenkin yrittänyt hautoa kaikkia vähänkin erikoisia itemeitä hieman pidempään, vaikka niistä tuntuisikin saavan normikaupassa käyvän hinnan.
Jo vain, nyt on taas muutamana päivänä ollut hyvin aikaa pelata, ja sessarit ovat venyneet heti useampaan tuntiin. Hyvin imee mukaansa edelleen. Itsekin sain eilen molemmille duudsoneille vocationit täysiksi (level 29 muistaakseni), ja laitoinkin kaverit saman tien uusille urille. Oman hahmoni luokka on nyt se Mystic Knight, pirun monipuolinen kaveri, joka pystyy heiluttamaan perinteistä miekka-kilpi-komboa, tai miekan tilalla niitä nuijantapaisia maceja, tai sitten perinteistä maaginsauvaa. Sen verran solttu se kuitenkin on, että aseissa pysytään. Tosin kilvethän ovat nyt isompia taikakilpiä, joilla pystyy erilaisiin suojaustaikoihin. Tuo kyllä heti uutta mielenkiintoa taisteluun, kun on hieman uusia jippoja käytettävissä. Pawnini luokka taas on luonnollisena jatkumona Sorcerer, ja odotan jo innolla minkälaisia vahvempia hyökkäystaikoja luokan loppupuolella saa käyttöönsä. Nyt niitä meteoreja!
Se tosin tuli yllätyksenä, että Sorcereilla ei ole parannustaikoja käytettävissään. Eiväthän ne pakollisia ole, jos stockaa lääkkeitä jokaiselle partyn jäsenelle, mutta muutos vaatii kyllä mahdollisesti strategiamuutoksia. Tähän on lienee kuitenkin tyydyttävä, sillä kahta puhdasta velhoa ei kannata partyssaan pitää, ja muilla mahdollisesti magiaa käyttävillä luokilla ei käsittääkseni ole niilläkään parannustaikoja(ja jostain muistan myös lukeneeni, että hybridiluokat ovat eksklusiivisesti Arisenin käytössä). En siis ehtinyt asiaa sen enempää riftissä tai muualla tutkimaan.
Eniveis, muuten meininki on tosiaan todella hyvää ja eteneminen vauhdikasta. Monssut kaatuu - mm. eka Griffin-taistelu takana, helposti kellahti mutta oli eeppisyydessään upea - ja partyn kokoonpano on toiminut moitteetta. Benimaru edelleen mukana, ja sen lisäksi palkkasin taannoin 45-levelisen jousinaisen, joka onkin ollut aivan järkyttävän hyvä sijoitus. Loistavat statsit, monipuoliset ja tehokkaat kyvyt, sanalla sanoen suuri apu. Tehtävät ovat monipuolistuneet, ja maailmassa on tullut vastaan monia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat tehneet siitä entistä elävämmän - ja useimmiten nostaneet hymyn huulille. Näistä pitää kertoa esimerkkejä, kunhan on enemmän aikaa kirjoittaa.
Joo ei tämä mikään hellekesä ole ollut. Siitä kertoo jo se, että vaimo on ollut keleihin todella tyytyväinen, ja se pitää nimenomaan viileistä päivistä. Ihan alkukesästä oli pari kunnon paahdepäivää, mitä taas itse rakastan, kun saa luvan kanssa kikkailla puolialasti. (Vaikka toki mitään säätä ei jaksaisi loputtomiin.) Mikään päivä ei ole ollut läpimätä, mutta tosi paljon sellaisia kummallisia "on pilveä ja vähän sadetta mutta kumminkin lämmin sillä ukkonen on tulossa ja sen jälkeen yö onkin aika kylmä" -päiviä on siunaantunut. Oikeasti hyviä päiviä on ollut seassa, mutta omiin luppopäiviin ne ovat sattuneet vähän huonosti. Viimeisen viikon esimerkiksi on tullut vettä todella paljon, kun olisi ollut varaa lojua vaikka joka päivä puistoissa ja rannoilla. Nyt menee pari päivää muuttaessa, niin toki heitti pilvetöntä kehiin. Pakko oli siis venyttää pakkailua jokusella tunnilla tänään ja käydä aamupäivä biitsillä. Kesän ensimmäinen oikea rantapäivä, check. Saa nähdä jääkö ainoaksi.
Keskiarvona välikelin kesä, mutta huonompaakin voisi toki aina olla, eikä mikään sää ole juurikaan estänyt tekemästä niitä haluttuja lomajuttuja(viime viikkoa lukuunottamatta). Ja toisaalta on se totta, että enemmän jaksaa tehdä asioita kun on pikkuisen viileämpää. Ei siis viitsi valittaa.
Mua pelotti alunperinkin se, että tämä todennäköisesti tehdään ykkösen ja/tai kakkosen ohjausmallille, mikä tarkoittaa monien elintärkeiden jippojen pois jäämistä. Niinhän siinä kävi, ja vielä kun monet muutkin osa-alueet tuntuvat saavan runtua, niin voi hyvin olla, että tämä jää hankkimatta. High scorettaminen kieltämättä kiinnostaisi, mutta pelattavaa on niin järkyttävästi tällä hetkellä, ettei se ehkä yksin riitä. Nostalgiavibojakin kun voi hakea jo omasta pelihyllystä, jossa seisovat alkuperäisinä kaikki osat välillä THPS1-THUG.
Kattoos ny, pitääkö päätös vai sorrunko kokeilemaan. Kävi miten kävi, pistä Snake viestiä kun huipulla alkaa tuulemaan liikaa, niin otetaan se PS2-haukkojen herkkupäivä. Kesäloma loppuu kohta.
Kerää niitä tarpeeksi ja saat automaattibannit viikoksi?
Teoriassahan tämä voisi toimia, mutta jos ei tykkääjän henkilöllisyys ei näy mistään, niin perseilyksihän homma menee.
Joo, ajatuksen tasolla tämä on hyvä, mutta väärinkäytön mahdollisuudet ovat sen verran suuret notta ei kiitos. Plussien antaminen yksittäisille viesteille ilman sen kummempia jälkiseuraamuksia olisi kuitenkin ihan jees. Vähentäisi juuri noita yhden sanan komppaus- ja kiitosviestejä, ja palkitsisi varmasti postiinsa panostanutta.
The Amazing Spiderman-näytöksestä juuri kotiin tulleena päällimmäiset fiilikset elokuvasta ovat negatiiviset. Verrattuna vuoden 2002 Spidermaniin elokuvan ainoat kolme vahvempaa osa-aluetta ovat: 1. Garfieldin Spiderman voittaa Maguiren 2. Garfieldin ja Emma Stonen kemiat verrattuna Maguiren ja Dunstin vastaaviin 3. Ei sisällä 2002 Spidermanin silloin tällöin ylilyövää korniutta. Negatiivisina puolina mieleen tulee ainakin mitäänsanomattomat musiikit, huono pääpahis, laahaava alku ja sutaistu muuttuminen hämikseksi.
Mieluummin olisin tämän sijasta ottanut Sam Raimin ohjaaman Spiderman 4:sen, jonka pääpahis Liskon pitikin olla. Muistaakseni aikanaan huhuttiin jotain myös Vulturesta.
Olet yksinkertaisesti väärässä.
Leffa on kyllä jakanut mielipiteitä ihan järkyttävästi. Omalla kohdalla leffan reboot-henkisyys on jo itsessään niin iso turn-off, etten todennäköisesti jaksa raahautua katsomaan. Lisäksi kaikki negatiiviset arvostelut filkasta mainitsevat juuri niitä seikkoja, joiden oletan itsekin olevan perseestä. Ja niitä on makuuni liikaa. Varmastihan sieltä selviäisi "aivot narikkaan" -menetelmällä hengissä pois, mutta mieluummin tuen rahoillani freshimpiä juttuja.
Vajaan miltsin rahoitustavoite mennee rikki tässä tunnin sisällä. En tiedä oikein mitä ajatella projektista, tuin joka tapauksessa 95 dollarilla (+ 20 dollaria toimituskuluihin). Katotaan miten etenee ja mitä tapahtuu.
Massia sataa kyllä ihan järkyttävää tahtia. Ja projekti on mielenkiintoinen! Jännä nähdä voisiko konsepti oikeasti ottaa tuulta alleen. Vähän hotsittaisi avittaa edes tuon Founder Emblem -pykälän verran, mutta ruokaakin pitäisi ostaa. Ja eipä sillä, että edes tarvitsisivat minun rahojani. :b
Ennen juhannusta tuli sitten heilautettua häkki kiinni ja kosittua. Nyt olen kihloissa. Fiilis on kieltämättä aika makea.
Samaan syssyyn muutetaan nyt morsion kanssa tässä virallisesti yhteen. Suurimman osan öistä olen toki jo pitkään punkannut hänen luonaan, mutta posti on tullut muualle. Mukava ravistella solukämpän tomut (kirjaimellisestikin) jaloistaan ja päästä laittamaan oikeaa kotia. Seinien maalausta, posterien tilausta ja kehystämistä, tavaroiden järjestelyä, huonekaluostoksia. Niistä on tämä loppukesä tehty.
Pitäkäähän ainakin Epi ja Roki kuitenkin edelleen Espoon lippua korkealla!
Miten saan omista kuvatiedostoista kuvan tänne laudalle?
1. Liikuta hiiresi sivuston oikeasta yläkulmasta löytyvän Profile-otsikon päälle, ja valitse ilmaantuvasta valikosta My Files. 2. Seuraavalta sivulta löytyy alhaalta oikealta tekstikentän vierestä nappi "Valitse...". Kun painat tästä, pääsen valitsemaan koneeltasi haluamasi kuvan(tai jonkin muun tiedoston). 3. Paina Upload, ja tiedoston pitäisi ilmaantua tiedostolistaasi. 4. Klikkaa tiedoston nimeä ja sen jälkeen nappia "Give URL". Näin saat esiin kuvasi nettiosoitteen, jonka voit sitten liittää vaikkapa Avatar-kenttään profiilisivullasi. Tai minne vain.
Miksi pelejä ei ole tuotu jo DS:llä ja 3D:lle ajat sitten?
Voi kyllä! Olisi niin täydellistä pelailla vanhoja NES- ja SNES-klassikoita reissun päällä. Pitkään olen jo ihmetellyt, miksi Wiin ja DS/3DS:n ladattavat pelit eivät ole yksi yhteen. Teknisesti ei pitäisi, varsinkaan 3DS:ssä, ottaa mistään kiinni, ja myyntiä luulisi kyllä kannettavien laitteiden kohdalla olevan.
Ensimmäinen muistikuva Playstation 1:sta on se kun muistan jonkun ala-asteen ekan luokan luokkaverin luona tätä peliä (Hercules) pelanneeni.
Voi kyllä, tätä ja Crocia tuli itsellkin skidinä pelattua pirusti. Tosin PC:llä.
PS1:tä ei mullakaan koskaan itsellä ollut, mutta lainakoneilla ja kavereilla pelasin silti paljon. Ehdottomasti rakkaimmiksi peleiksi luonnollisesti jäivät Oddworld-sarjan kaksi ekaa osaa(kuten ehkä erinäisissä ketjuissa on jo käynyt selväksi).
Paljon tuli toki hakattua myös niitä perinteisiä Spyroja, Crasheja ja MediEviliä. Mutta mites Driver, ei vissiin oltu vielä mainittu? Todella kovaa kakkaa!
Näytä kirjoitukset
