Päätin eilen huvikseen testata Mario&Luigi Bowser's Inside Storya, mutta heitin pelin menemään tunnin pelaamisen jälkeen.
Nyt vaan alkaa oikeasti riittämään Nintendon idioottimaiset tutoriaalit joka pelissä.
Mua on kyllä kanssa huvittanut tämän Super Mario 3D Landin meininki. Olihan niistä apuitemeistä jo aikanaan puhetta, mutta vasta kokeiltuani hoksasin, kuinka matalissa vesissä siellä tosiaan uidaan. Ei vissiin tarvitse kuin pari kolme kertaa kuolla, niin spawnin viereen heitetään se ultimate-lehti. Ja auta armias jos vaikka pari kertaa kuolee lisää, niin viereen työnnetään P-siipi. Tietenkään noita ei ole pakko käyttää, enkä ole niin tehnytkään, mutta kyllähän tuo silti osan peli-ilosta vie. Toinen murheenkryyni ovat lisärit, joita jaetaan niin tiuhaan, että kentässä kuoleminen useamman kerran on usein vain kannattavaa, kun jokaisella yrityksellä tienaa kuitenkin enemmän kuin sen yhden, jonka voi menettää. Sadan lisärin rajapyykki rikkoontui hyvinkin ennen pelin kahdeksan ekan maailman loppua. Ei näin.
Ei, Mario-pelit eivät ikinä ole olleet raastavia läpäistä - Lost Levelsiä lukuunottamatta - ja esimerkiksi pelattuani pitkästä aikaa Worldin SNESillä läpi yllätyin oikein siitä, kuinka kivuttomasti kenttä toisensa jälkeen sujahti(tosin siinäkin tasoittaa meininkiä kivasti se, etteivät kerätyt lisärit säily pelikerrasta toiseen, jos konsolin sulkee välissä). Mutta on tämä kuitenkin ehdottomasti tasoltaan lapsellisin pelaamani Mario. Kentissä ei sinänsä ole mitään vikaa, niitä pelaa oikein mielellään, ja vaikka suurin osa onkin mennyt ekalla kolme kolikkoa "löytäen" läpi, niin muutamassa on myös joutunut ihan oikeasti keskittymään ja jopa ottamaan useamman kerran dunkkuun. Lähinnä tuo itse pelaamista ympäröivä pään silittely ja aliarviointi masentaa, sillä kyllä se vaan latistaa ison osan pelin potentiaalista. Onko tosiaan niin, että nykynuorille parikin kuolemaa pelissä on jo itkun aihe?
Vaan vielä on ehkä toivoa, kun en noita spesiaalikenttiä ole ehtinyt pelata kuin parin maailman verran. Toivottavasti loppua kohti tulee taas pikkasen korkeampaa seinää vastaan. Ekan W8:n vika linna ainakin oli mahtavan eeppinen, siitä pisteet.
Läksin pitkästä aikaa Play-Asiaan katselemaan uudelle 3DS XL:lleni koteloa, ja luottofirma Horilta löytyikin heti lupaava kovakantinen kotelo. Rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin aikanaan PSP:lle hankkimani kotelo, pehmeää väliseinää myöten. Harmittavasti jengi on urputtanut, että kotelo on konsolille vähän liian iso, mikä aiemmasta kokemuksesta on vaikea uskoa. Lisäksi noita XL-koteloita tuntuu olevan aika vähän oikeasti hyviä(semikovilla kuorilla ja pelikorttisäilytystilalla) liikenteessä, joten "otin riskin" ja pistin tilaukseen. Paitsi että tilasin japaniversion, kun oli pari kolme euroa halvempi. Muuten sama vehje, mutta kannessa lukee 3DS LL.
Lisäksi etusivulta sattui sopivasti silmään Catherinen jenkkiversio 15€ hintaan. Tsekkailin brittikaupat läpi, ja hinnat näyttivät lähtevän yli kahdestakympistä liikkeelle. Lisäksi monesta mestasta, kuten Hutista, se on jo loppu, joten mikäs siinä. Tilaukseen vain!
Lisäksi suosittelen ehdottomasti, varsinkin yhden ihmisen käyttöön, sauvasekoitinta. Törkeän helppo pitää puhtaana, kunhan hommaa laitteen irrotettavalla teräosalla. Sen kun huuhtoo heti käytön jälkeen, no stress. Noissa saa myös paljon tehoa vähällä rahalla, kun krumeluuria ei tarvita.
Alien Bluray boksi ois tarjouksessa. Samalla sivustolla löytyy myös Prometheus+Alienit boksi joka kustantaa 89,90, hmm. Taijan laittaa nuo Alienit tilaukseen, oon kuullut hyvää juttua tuosta boksista.
999 on loistava peli, jonka kuuluisi kaikkien pelata. Ei mulla muuta.
Mutta srly, ehdottomasti kannattaa pelata heti kun mahdollista. Kunhan pelaat yksin pimeässä (kynttilänvalo sallittakoon) etkä bussissa juoruvien mummojen välissä.
Seconded, törkeän mukaansatempaava ja kuumottava peli. Kunpa tällaista kamaa olisi enemmänkin!
Noniin, laitoin 5 vuotta vanhan, käytännössä akuttoman läppärivanhuksen myyntiin. Lähtöhinta 20€, meni lopulta kaupaksi melkein satasella. Tätä oli syytä juhlistaa jotenkin, joten kärräsin rahat parin vaihtopelin kanssa kauppaan ja ostin sinisen 3DS XL:n. Mukaan heti saman tien Super Mario 3D Land. On muuten mainio laite. Näyttää sinisenä ihan järkyttävän hyvältä, tuntuu mukavan jämerältä ja istuu hyvin käteen. Napeissa ei yllättäen mitään moitittavaa, ja näytöt on tosiaan ISOT. Jos tässä olisi vielä se toinen analogitatti, niin kyseessä olisi täydellinen kannettava pelikonsoli, mutta harvemminpa sille omassa peliarjessa olisikaan käyttöä, joten tappio on pieni. Hätätilassa hommataan lisälaite. Eniveis, tykkään!
eShopissa kävin toki heti pyörähtämässä, mutta vielä ei tullut ostettua mitään. Mario Landit, Link's Awakening sekä Metroidit ovat kuitenkin aika varmoja ostoksia piakkoin. Plus mitä kaikkea hyvää muut osastot pitävät sisällään. Jostain syystä 3DS ei tykännyt meidän kodin WLANista - loi kyllä yhteyden ja testit menee läpi, mutta mikään nettiä tarvitseva sovellus ei sitten kuitenkaan toimi - ja jouduinkin nyt alkuun nettailemaan kännykän kautta. Pitää selvittää, olisihan tuo kotipurnukka vähän nopeampi.
Ekan maailman verran ehdin myös pelata Mariota, ja onhan se kova. Kontrollit ovat timanttiset, mistä tuli heti mieleen, että toimiihan myös Mario 64 DS analogitikulla, toimiihan!? Jos näin, niin voisi senkin taas napsutella läpi, kun kannettavan versioinnin ainoa huono puoli ovat olleet d-pad-kontrollit. Mutta niin, 3D Land. Kentät näyttävät 3D:nä superhyviltä ja pelaaminen on kaikin puolin puhdasta iloa. Saas nyt nähdä kuinka helppo tämä tosiaan on. Jos edes muutaman oikeasti haastavan kentän saan, niin kelpaa. Konsolin pitelyyn pitää vielä hieman tottua, jotta oppii pitämään ruutua pelkästään sweetspotissa. Pari kertaa lähtenyt efekti hyppimään, mutta pääasiassa toiminut hyvin. Eivätkä silmät väsyneet tunnin sessarilla vielä lainkaan. Viikonlopun työreissulla tulee sitten viimeistään testattua pidemmän pelihetket ja silmien kestävyys.
Ei mitään, maistuu. Pelattavaa tosiaan on taas kerralla pirusti, kun monet DS-pelit pelaa mielellään varmasti uusiksi, 3DS-pelejä on jo jokunen mielenkiintoinen ehtinyt ilmestyä ja eShopista löytyy myös monia pakko-ostoksia. Lite on viimein saanut arvoisensa seuraajan!
Herää kuitenkin kysymys, minkälaisia bändin loput jäsenet ovat, kun jo toinen laulaja lähtee lätkimään.
Eipä tuossa nyt toisaalta ole mitään ennenkuulumatonta, että bändeissä vaihtuu jäsenistö. Pistetään lauma taiteilijoita työskentelemään yhdessä, niin ristiriitoja tulee varmasti. Harvemmassa on ne bändit, joiden miehitys ei uran aikana vaihdu. Olzon toki ehti olla Nightwishissä "vain" viisi vuotta.
Joo, vaikeahan tuo on ulkopuolelta sanoa, missä on menty ristiin ja mistä suunnasta eroajatus on alun perin tullut. Ja taiteilijoiden toimiminen yhteen ei tosiaan luonnollisesti aina natsaa. Jo pelkästään Holopainen seilaa musiikillisesti niin syvissä vesissä, etten usko kanssakäymisen kaverin kanssa olevan todellakaan aina helppoa. Huipulla ns. tuulee.
Aika eri keissi kuitenkin selvästi kuin Turusen kanssa. Tarja kun laitettiin pihalle yksimielisesti, ja lähinnä siksi, kun pojat olivat hajonneet Master Passion Greediin solistin takanapiruna.
Itsellä tuli tapauksen "kunniaksi" pitkästä aikaa kuunneltua Dark Passion Play. Edelleen helvetin hieno levy, ja mulle ehkä bändin paras. Vanhoissa Naikkari-albumeissa on rutosti kuolemattomia hittejä, mutta yksikään ei toimi alusta loppuun niinkuin tämä. Uusinta en taas ole ehtinyt kuunnella ajan kanssa, mutta muutama biisi ei ainakaan pikaselauksella oikein napannut. DPP aloittaa vahvasti, seikkailee makeissa satumaailmoissa pitkin albumia ja levyn loppupuolisko - eli 7 Days To The Wolves ja upea Meadows Of Heaven - tyhjentää parhauden kyynelten varastot joka kerta. Herranjestas miten voimaannuttavaa kamaa!
Itse ajattelin kokeilla sellaista hulluutta kuin aamulenkkejä. Tarkoitan siis sellaisia aamulenkkejä, jotka juostaan ennen kouluun/töihin/huumekaupoille/random velvollisuuksiin lähtöä. Itselläni se tarkoittaisi että kello soi siinä 5:30, sillä aamulla on pikku venyttelyllekin pakko varata aikaa.
Mä oon parina aamuna satunnaisesti kokeillut ja silloin meno on ollut aika tervanjuontia. Olen kuitenkin tehnyt sen virheen, että olen tällöin lähtenyt liikkeelle samalla tavalla kuin päivä/iltalenkeilläni. Aamulla elimistölle täytyy antaa aikaa herätä, joten keskinopeuksien pitää jäädä hitaammiksi.
Aamuliikunnalla saa kyllä päivän ihan eri lailla käyntiin kuin telkkarin ääressä teemuki kädessä koomailemalla. Uinti on ollut yksi lemppareitani aamuaktiviteetiksi, mutta nyt kun olen noita HIITejä juossut pelkästään aamuisin, niin sitäkin voi kyllä vain suositella. En toki herää ihan noin raivoaikaisin, vaan yleensä 8-9 aikoihin herääminen riittää, kun luennot alkavat joko klo 10 tai 12. Samaten lenkkien pituus on ihan eri luokkaa, kun juoksen lämmittävää hölkkää viidestä kymmeneen minuuttia, venyttelen hieman ja kiskaisen itse intervallin(tällä hetkellä 6 minuuttia). Takaisin kotona ollaan enintään parinkymmenen minuutin päästä ulos painumisesta. Päälle suihku ja marjapirtelö, ja olo on aika voitokas.
Suosittelisin kyllä, että kokeilisit kans noita intervalleja. Pituutta voi vvarmasti ottaa heti enemmän kuin mitä minä juoksen, mutta päälle kymmentä minuuttia ei uskoakseni tarvitse aluksi ainakaan vetää. Sen verran kuitenkin eri laji kuin puhdas kestävyysjuoksu. Puolen minuutin intervalleista olen itse tykännyt, mutta ne voivat kai olla 20 sekunnin luokkaa kans. Pidemmäksi ei kannata venyttää, kun pointti nimenomaan on intensiivinen nopeita vaihteluita sisältävä rääkki. Voisi piristää kivasti normaalia juoksuarkea.
Mitäs seuraavaksi? Sivutehtävistä on suoritettu vasta 62% ja Collectibles-taulussa taisi olla jotain reilu 50%. NG+ ei kiinnosta ihan heti, mutta normimoodin sivutehtävät ja Riddler viihdyttävät vielä hyvän tovin. Koittais vinssata vähintäänkin sivutehtävät kaikki ja mielellään toki Riddleritkin. Riddler's Revenge -mättöjen kanssa olen skeptinen, kun en Asylumissakaan saanut Challengeja tehtyä kertakokeilua pidemmälle. Ei taida olla se mun tapa pelata.
Ps. tämä ketju on myrkkyä koneelle. Melkein pitäisi sopia, ettei video tageja laitettaisi liikaa, sillä ketjun selaaminen ylhäältä alas näin monella viestillä ja videolaatikolla meinaa laittaa selaimen välillä aivan juntturaan, vaikkei koneeni mikään nuhapumppu olekaan. Veikkaisin heikommilla koneilla ongelman olevan paljon pahempi.
Terveisiä vaan täältä mokkulalla surffailevien hilpeästä seurasta...
Sharkielle voisi lähettää vaikka jonkun kiitospommin tai vastaavan tuosta edellisestä viestistä...tuntui kuin olisi siirtynyt 12 vuotta ajassa taaksepäin kun kone raksutti tätä threadia auki
Ihanan nostalgista?
Njoo, laittelin nyt sit jellonanosan omista biiseistäni linkkien taakse. Ei se varmaan mokkulalaisen(asiantuntijat suosittelevat oikeaa internettiä) elämää vielä täysin pelasta, mutta helpottanee ainakin.
OCRemixeistä puheen ollen, Serious Monkey Business on todella kova remixpaketti. Remixejähä nuo nimenomaan ovat, joten taiteellisia vapauksia on otettu varsin paljon enkä siksi pidä kaikista. On kuitenkin hienoa miten paljon vaivaa tuon eteen on jaksettu nähdä, ja parhaimmillaan.
Jep, juuri tähän pakettiin itsekin viittasin. Siellä on todella hyviä raitoja, mutta minäkään en pidä kaikista. Tosin setti on ehkä tullut kuunneltua läpi vähän selaillen, ja sille pitäisikin antaa vielä oikeasti mahdollisuus. Linkkaamasi biisit ovat monet sitä kovinta. Eritoten Rare Respitesta tykkään itsekin, ja Bramble Reprise oli todella positiivinen yllätys. En ollut tainnut malttaa kuunnella tätä aiemmin kunnolla. Kaunista on!
Ps. tämä ketju on myrkkyä koneelle. Melkein pitäisi sopia, ettei video tageja laitettaisi liikaa, sillä ketjun selaaminen ylhäältä alas näin monella viestillä ja videolaatikolla meinaa laittaa selaimen välillä aivan juntturaan, vaikkei koneeni mikään nuhapumppu olekaan. Veikkaisin heikommilla koneilla ongelman olevan paljon pahempi.
Joo, mä mietin kans tätä jo omaa viestiäni koostaessa, kun noita biisejä kertyi aika reippaasti. Jonkinlaiseksi omantunnon peukkusäännöksi voisi ottaa, että jos samalle sivulle/postiin näyttää kertyvät rutosti upotuksia, niin linkkaisi suosiolla normaalisti osan/kaikki. Harvassa ketjussa tätä ongelmaa tietty on, mutta esim. tässä nyt ei juuri muuta kuin videomuotoisia biisejä jaeta, ja monesti vielä useampaa kerrallaan.
Kun nyt tähän remix-aiheeseen päästiin, niin linkataan(perinteisesti, lol) vielä yksi oma esimerkki onnistuneesta remixauksesta Abe's Oddyseesta:
Oddworldit eivät minusta ole ikinä loistaneet musiikeillaan, koska sitä on vähän, ja enemmän äänimaailma on nimenomaan tuota sirkutusta, siritystä, kahinoita ja kolinoita. Puhdasta ambienttia siis. Tuossa alemmassa videossa tuon pääteeman kuulee kohdasta 00:56 eteenpäin, mutta itse en ole ikin pelatessani koko luritusta edes ajatellut. Remixaus on nostanut kauneimman teeman esiin, riisunut kaiken ylimääräisen pois, lisännyt todella paljon, ja silti säilyttänyt maanläheisen ambienttitunnelman. Todella tunnelmallinen biisi.
Menee jonkin verran toistoksi, mutta olen viettänyt niin paljon aikaa pelimusiikin parissa, että jonkinlainen koostava postaus on kyllä pakollinen. Luvassa ns. a wall of text and videos, eli kannattaa valmistautua. :b
Ensinnäkin, Bastionin soundtrackia on hehkutettu ylempänä. En ollut silloin vielä levyyn tutustunut ja pelikin odotteli jäissä Windows-padin saapumista, mutta nyt on pakko vielä erikseen mainita, kuinka loistavasta levystä tosiaan on kyse. Sopivassa suhteessa maanläheistä ja kotikutoisen kuuloista instrumenttia ja moderneja biittejä. Omia lemppareita ovat ainakin:
Ensimmäiseen rakastuin jo ennen kuin peliä olin pelannut. Törkeän makeita juttuja, ja lyhyt suloinen rykäisy. Jälkimmäinen taas liittyy todella vahvasti pelin loppupärinöihin, joka on yksi lähimuistin ehdottomasti hienoimpia videopeli-hetkiä. Toki siihen vaaditaan koko pelin katharsis taakseen - ja se että Bastionista ylipäätänsä tykkää - joten kylmiltään kuunneltuna sisällöstä jää toki jotain piiloon. Mut siltikin hieno biisi - olkootkin sekoitus Zian ja Zulfin teemoja. Toimivat minusta paremmin yhdessä.
Toisena tapauksena DKC2 jyllää edelleen. Aiemmin olin kuunnellut lähinnä ykkösen biisejä, koska se on mulle peleistä nostalgisempi, mutta Laudan biisiäänestyksen jälkeen on kakkosen soundtrack soinut läpi hävyttömän monta kertaa. Ei käy ymmärrykseen, miten pian parikymmentä vuotta vanhan videopelin musiikit voivat olla näin tunteikkaita, groovaavia ja vangitsevia. David Wise on nero, siitä ei ole epäilystäkään. Stickerbrush Symphonya ovat kaikki varmasti kuulleet kyllikseen - vaikka itsehän en siihen voi kyllästyä - niin fiilistellään paria vähemmän kuunneltua hittiä:
Snakey Chanteyssä on twistattu loistavasti tuo perinteinen meriteema törkeän groovaavaan swingiin. Vie mennessään. Forest Interlude on sitä tunnelmallisempaa ambienttikamaa, ja Kannon's Klaimin metallisointinen biitti taas on erittäin makeesti toteutettu. Sävellystyö on tosiaan taidetta parhaimmillaann, ja soundimaailma niin monipuolista kuin se vain voi tuona aikana olla. Ehdottomasti 16bit-eran parasta musaa, ja edelleen yksi sielukkaimmista OSTeista koskaan.
Näistähän on tehty myös monia remiksejä ja OCRemixistä löytää ihan kokonaisen parin levyn remix-albumin. Mitä itse kuitenkin olen eniten kaivannut, on juuri samat biisit niille uskollisina moderneina versioina. Siis soitettuna oikeilla soittimilla. Siihen tarpeeseen, kuin sormi nenään, iski YouTube-yhtye Burning Idol:
Versiointeja ei ole tehty kuin kolme, mutta itse kuulisin mielelläni vaikka koko fakin OSTin tällaisena. Alkuperäiset ovat tottakai kovia nekin, mutta hyvästä soittolaadusta saa kieltämättä sitä jotain vielä vähän lisää. Taidolla ja rakkaudella tehtyä kamaa, loving it!
Soundtrack-päissäni tulin kaivelleeksi myös omia vanhoja varastojani ja tajusin, etten ole herran vuosiin kuunnellut Hotel Duskin OSTia. Pelissähän on film noire -tyyliin erittäin tunnelmalliset jazz- ja lounge-tyyppiset musat, jotka sopivat peliin täydellisesti. Lisäksi biisit kuitenkin toimivat myös itsekseen.
Oli tarkoitus linkata vähemmän videoita, mutta pelissä on yli 30 raitaa ja halusin kuitenkin näyttää sen, kuinka laidasta laitaan tunnelmat kulkevat. Kauniita ja koskettavia melodioita, suuria kohtalokkaita nostatuksia, kuumottavia jännitysbiisejä sekä rutosti sitä letkeää jazz-meininkiä. Aivan loistavaa kamaa. Myös tästä kuulisin mielelläni versioinnin oikeilla instruilla, ois meinaan herkkua. Jos biisit napostelee, näytti qwertyuiop2000 ladanneen kaikki biisit Tuubaan. Tai sitten levyn voi hankkia muita teitä.
Loppuun vielä disclamer: kuunnelkaa Dustforcen OST, ellette ole sitä vielä tehneet! Itselle ei modernit piipperibiisit ole ikinä kauheasti iskeneet, mutta Lifeformed on vienyt homman juuri sopivan kauas nykyhetkeen, säilytten silti vanhaa bittisoundia. Makeita biittejä! Eritoten levyn starttiraita iskee joka kerta.
Bastionin heilautin tuossa juuri läpi. Olipa loistava peli! Varsinkin padilla pelattuna. Jotain vangitsevuudesta kertoo se, että Batman jäi Bastionin ajaksi paitsioon täysin. Kompakti, kiinnostava, kaunis ja kaikin puolin taidolla tehty tuotos, joka toimii oikeasti myös pelinä eikä vain indie-taideteoksena. Tekisi vähän mieli vetää NG+ saman tien, mutta taidan kuitenkin palata Arkham Cityyn ja jättää tuon vähän myöhemmäksi.
Varsinkin kun Steamin puolella kutsuvat vasta ostetut Sam & Maxit.
Joo, se taitaisi olla tarkin osuma nykytarjonnasta. Näytön ei tarvitsisi välttis olla noinkaan iso, mutta menisi varmasti vielä. Ja on tuosta tunnuttu tykkäävän, jos ei ota huomioon muistikorttipaikan puutetta. Toisaalta 16 gigaa riittäisi varmasti, nykyään 4 gigan muistari riittänyt mainiosti.
Mutta hyvin ehtii vielä tarkkailla markkinoita, kun en ole heti puhelinta ostamassa. 6kk päästä voisi jo alkaa tositarkoituksella katselemaan, että mitä on tulossa ja mitä olemassaolevat mallit maksaa.
Desire olisi muuten vieläkin loistava puhelin, mutta sisäinen tallennusmuisti on todella rajoittava tekijä. Nykyään kun jo pelkkä Facebook ja GMaps oletusohjelmiston päälle tuppaavat viemään melkein kaiken puolen gigan tilasta. Onneks HTC tullut sittemmin järkiin tuon kanssa, vaikka halpismalleissa vielä sama puute on.
Sepä se. Muistin vähyyteen kyrvähti myös softatuki, mikä on tosiaan se suurin harmi. Muuten loistopuhelin. Itse olen siis pärjännyt nimenomaan sillä, että purin päivitykset sekä Gmail- että FB-sovelluksista, kun kumpaakaan en käytä. Silti joutuu toki vähän optimoimaan softien kanssa ja suosimaan kevyitä.
Sen verran tähän on kuitenkin tottunut, että isompaa en haluaisi. Mitoiltaan ihanteellinen, plus valkoisena tyylikäs. Lisäksi fyysiset napit ja jopa trackpad(!) ovat miellyttävät.
Näin, siinä meni sitten oikeus moittia ketään muuta lyhyistä (tai pitkistä) keljuilukommenteista missään asiassa. Can't have it both ways.
Juu näinhän se menee. Oli itellä vaan levinny oma Desire z tuossa niin vitutti. Sain kuitenkin toimimaan, joten kaipa se Android ihan oikeasti toimii!
Jotkut appien päivitykset ei vaan suostu lataamaan nyt
Noitten appien lataamisessa on itselläkin joissain tapauksissa ongelmia. Mut kun rokkaan tätä orkkis-Desireä, joka alkaa viimein osoittaa hengästymisen merkkejä, sekä vanhaa Android-versiota, niin ei pysty enää ihan kaikesta nipottamaan. Ensi vuoden puolella vois ehkä päivittää uuden luurin.
Kun nyt vaan tekisivät high-end-puhelimen sopivan kokoisella(max 4 tuumaa) näytöllä.
Tuli nyt vielä tämä Catherinen spessuversio hommailtua, kun kerran kohtuuhintaan sain. Eikös täälläkin muutamalla ollut tämä? Olettekos diggailleet? Pitäisi olla ainakin hieman kypsempää tarinankerrontaa, kuin mihin toimintapeleissä ollaan yleensä totuttu.
Muakin kiinnostaisi sekä omasi että muiden ajatukset pelistä(joku siitä täällä tosiaan taisi taannoin kirjoitellakin). Pidempään jo fiilistellyt, että pitäisikö hommata.
Nyt kun olen vielä vähentänyt töiden tekemisen murto-osaan, niin tuntuu että aikaa pelaamiselle ja muille harrastuksille jää enemmän kuin tarpeeksi. En varmaan ikinä ole pelannut yhtä paljon pelejä läpi kuin viime aikoina ja kaiken lisäksi pelaaminen on taas nautintoa, mikä tuntuu hyvältä.
Vastaavilla laineilla seilaan itsekin. Jossain vaiheessa meni monta vuotta, että pelasin ainoat pelini DS:llä reissussa, ja kaikki muu pelaaminen oli täysin paitsiossa. Kiinnostavia pelejä tavallaan oli, ja välillä joihinkin tarjouksiin oli myös tartuttava, mutta harva peli nappasi oikeasti yhtään, ja moni jäi kesken. Mikä sitten jostain syystä ahdisti sekin. Tästähän blogahdin myös laudalla aikoinaan.
Nyt parin viime vuoden ajan kaikenlainen pelaaminen on kokenut renesanssin, ja nautin peleistä todella paljon. Ihan hirveän monta pidempää peliä en vuoteen ehdi läpäistä, ja indie- sekä kannettavat pelit kattavat edelleenkin suuren osan peliarjestani, mutta on nimenomaan tärkeää, että tämä fakta on mulle okei. Ei ole mitään tarvetta pelata pelejä velvollisuudentunnosta, ja kun asenteena ei ole "pakko pelata", tulee hassua kyllä pelattua enemmän kuin paineistuksen alla tulisi. On kiva huomata, että PS3:a avatessa melkein mieluummin livautan sisään pelin kuin leffan. Mä saatan jopa herätä aamulla vähän aiemmin jotta ehtisin fiilistellä hetken Bättistä tai Bastionia ennen päivän virallisempia hommia. Moista en ole harrastanut sitten lapsuuteni - eli viimeksi PS2:n alkutaipaleella.
Syitä saattaa olla monia. Uudelleen asennoituminen on varmasti yksi ja veikkaan myös, että rohkeasta uusien genrejen kokeilusta on kans irronnut virtaa. Aika pitkään olen pysytellyt turvallisissa pelityypeissä siksi, että "näistähän mä tykkään". Tottakai lemppari on edelleen lemppari, mutta esimerkiksi shmuppi- ja rope-tyyppisiin peleihin on tullut tutustuttua ja helmiähän sieltä on löytynyt. Näitä en pelannut aiemmin oikeastaan ollenkaan. Kolmas kova sana on ehdottomasti ollut SNESin hankinta - ja aiemmin taloon hommattu NES. Sekä tuttuja lapsuuden klassikoita että missattuja laatutapauksia pelatessa ovat ylimääräiset krumeluurit vähissä ja kaikessa keskitytään olennaiseen. On todella helppo muistaa, miksi videopelaamiseen aikanaan rakastui, ja tämän muistutuksen myötä myös uusista peleistä on helpompi löytää niitä samoja elementtejä. Näkee ikään kuin metsän puilta.
Steamissa (yllätys?) alennuksia. Merkittävää oli siis se, että pitkään hintansa pitäneet Sam & Maxit ovat kaikki nyt roimassa alennuksessa. Complete Pack irtoaa hintaan 14,99€. Itse en pelannut aikanaan kuin ekan kauden, eli nyt mennään.
Myös Deus Ex: HR alennuksessa 7,49€. Molemmat vissiin maanantaihin asti voimassa.
Mjeh, kyllä mulle toistaiseksi Nintendon konsoleista riittää pian hankittava 3DS(NESin ja SNESin lisäksi, hoho). PC:llä, PS3:lla sekä kannettavana on niin paljon pelattavaa, ettei uuden konsolin hankkiminen ole millään lailla järkevää tai edes hirveän houkuttavaa. Mielenkiinnolla toki seuraillaan, ja tuppaudun myös testille jos/kun joku kaveri konsolin hankkii. Omaan huusholliin se ei kuitenkaan vielä ole tulossa. Jos koskaan. Wiin jälkeen malttaa kyllä tarkkailla tilannetta hyvän tovin.
Näytä kirjoitukset
Tietenkään noita ei ole pakko käyttää, enkä ole niin tehnytkään, mutta kyllähän tuo silti osan peli-ilosta vie. Toinen murheenkryyni ovat lisärit, joita jaetaan niin tiuhaan, että kentässä kuoleminen useamman kerran on usein vain kannattavaa, kun jokaisella yrityksellä tienaa kuitenkin enemmän kuin sen yhden, jonka voi menettää. Sadan lisärin rajapyykki rikkoontui hyvinkin ennen pelin kahdeksan ekan maailman loppua. Ei näin.
