Steam-shoppailu, tuo jokavuotinen jouluperinne. Onneksi vahingot ovat toistaiseksi pysyneet aika pieninä. Portal 2 tuli ostettua jo pari päivää sitten alta femman, ja nyt täräytin ostoskoriin Walking Deadin ja Super Meat Boyn, yhteensä viitisentoista euroa.
Lisäksi tarjousäänestyksessä näytti olevan Mark Of The Ninja, eli jos tuosta tipahtaa lähipäivinä se 50% tai enemmän pois, niin voi joutua sijoittamaan. Muuten tämä alkaisi - toivottavasti - olemaan vähäksi aikaa tässä.
Jahas, josko sitä joulunviettoon. Rauhallista joulua vaan lautalaisillekin.
Jo vain. Ekat glögit, jouluoluet, kinkkumaistiaiset ja kylmäsavuporo-valkosipulipikkelssi-leivät(pakollinen jouluruoka) ovat jo takana, eli aika syvällä pelissä tässä joulun suhteen ollaan. Tänään lisää safkaa, saunaa ja varmaan vähän lahjojakin. Sitä odotellessa suunnitelmissa pelkkää joikkelin venytystä. Kyllä mieli lepää.
Vuoden paras peli (GOTY):Batman: Arkham City Oman käden oikeudella tähän, kun pelin viimeisimmät versiot on julkaistu vasta tänä vuonna ja oma läpipeluu venähti tälle vuodelle. Vuoden odotetuin peli, eikä todellakaan pettänyt. Stoorin kaari ei ollut aivan niin toimiva kuin ekassa osassa, mutta pelillisesti taas aivan nextillä levelillä. Merkittävintä tässä pelissä - kuten edellisessäkin - on kuitenkin se, että vaikka tekemistä on perkeleesti, jaksaa salaisuuksia etsiä harvinaisen hyvin viimeiseen pisaraan asti. Nautittava pelattavuus, rikas universumi ja mielekäs tekeminen luovat makean kolminaisuuden, jossa kaikki aspektit tukevat toinen toisiaan. Paras lisenssipeli koskaan, ja vuoden paras peli.
Vuoden paras wanha peli:Bastion ja DKC Bastion nyt ei ole kauhean wanha peli, mutta kuitenkin viime vuoden puolelta. Enkä ehtinyt sitä pelata kuin vasta tänä vuonna. Simppelin monipuolisesti pelattava, haastetta saa about niin paljon kuin haluaa, stoori kiinnostaa, musiikki vie mennessään ja visut hivelee silmiä. Ei juurikaan pahaa sanottavaa. Viime vuoden ladattava peli.
Super Nindendon oston jälkeen on monia vanhoja klasareita saanut pelattua uudestaan siinä oikeassa muodossaan, ja DKC(sekä yksi että kaksi) vie sydämeni kerta toisensa jälkeen. Upeaa tasoloikkaa makeissa kentissä sillä tunnetusti parhaalla musiikilla. DKC2:n soundtrack saattaa olla vuoden kuunnelluin levy. 2012 oli meillä päin Donkkarin renesanssia.
Vuoden pettymys:Mass Effect -sarja Tai tarkemmin sanottuna kakkososa. Olin innostunut oikeasti sarjaan perehtymisestä, mutta tarina ei jostain syystä napannut heti kuten oletin, ja ennen kaikkea pelimekaniikka oli sairaan ankeeta. Toki tilanne olisi voinut olla toisenlainen, jos olisin aloittanut boksilla tai PC:llä ekasta osasta, mutta se ei tässä vaiheessa ollut mahdollista. Oli miten oli, kesken jäi nopeasti. Katsotaan saanko palattua sarjan pariin vielä joskus.
Vuoden yllättäjä:Dragon's Dogma Puskista pukkasi todella nautittava toimintaroolipeli. Perinteiset itämaiset ropet tai vuoropohjainen taistelu ei ole koskaan napannut, joten mulle tähän oli paketoitu kaikki parhaat mahdolliset aspektit. Ilahduttavan perinnepohjaisesta universumista on ensinnäkin kaivettu yllättävän huuruinen stoori, joka keskivaiheen yskimisestä huolimatta palkitsi lopulta valtavasti. Parasta DD:ssä ovat kuitenkin taistelut, jotka ovat mainioiden kontrollien ja eeppisten vastusten vuoksi todella nautittavaa kamaa. Masoniin yhdyn kyllä täysin siinä, että loppua kohden vihujen tasoskaalaus ei ihan riitä ja taisteluista tuli paljolti läpijuoksua(toki silti viihdyttävää). Olisin mielelläni pelannut pidempään loharinjälkeistä hc-maailmaa, oli virkistävää ottaa pitkästä aikaa dunkkuun. Samaten alun kuumotuksista on lämpimiä muistoja. Ensimmäinen chimeramättö, huhhei!
Eniveis, todellinen yllättäjä. Vei minut uuden genren pariin heti kerralla kunnolla.
Vuoden nintendopeli:Virtue's Last Reward Nintendo-pelaaminen on ollut tänä vuonna aika vähäistä, kun 3DS tuli ostettua vasta loppuvuodesta eikä uusimpia kotikonsoleita itseltä löydy. Silti uskallan sanoa, että se, miten peli on kutkuttanut mielenkiintoa, luonut tunnelmallisia tilanteita ja pistänyt ajatukset sprinttijuoksuun, on Nintendon konsoleilla jotain oikeasti merkittävää. Koukuttavaa kamaa.
Vuoden pleikkaripeli: Tässä pyöritään akselilla Arkham City - Rayman Origins - Dragon's Dogma, mutta pitää katsoa olenko unohtanut jotain. Lisäksi pelaisin mielelläni Catherinen (ja mahdollisesti Darksiders 2:n) ennen kuin alan sanomaan, sillä on kutina, että sieltä löytyy lisää parhautta.
Vuoden PC-peli:
Vuoden ladattava peli:Journey Hands down. Odotin, koin, rakastuin. On todella hämmästyttävää, että peli nousi jäätävän hypensä tasolle. Todella upea seikkailu ja todellinen taidonnäyte multimedian voimasta.
Vuoden kannettava peli:Super Mario 3D Land Uusien kannettavien pelien pelaaminen jäi sekin hieman vähäksi käsikonsolimurroksen vuoksi, mutta näistä mitä ehdin kokeilla, viskattakoon Mario tähän laariin. Ei paras Mario missään nimessä, mutta nättiä ja viihdyttävää loikintaa silti. Luojalle kiitos salamaailmoista, muuten olisi jäänyt kovin torsoksi(vaikka toistivathan nekin vähän itseään). Eniveis, 3D Land on nimenomaan loistavaa kannettavaa pelaamista vapaan tallennuksen ja kompaktien kenttien vuoksi. Täydellinen pikasessareille.
Voi luoja, onhan tuota tullut katsottua! Olin unohtanut koko sarjan. Käsittämätöntä miten puski muistikuvia noista hahmoista heti kehiin. Yllätysnostalgia, parasta.
Olin juuri tulossa ihmettelemään, että onko tuo Euroopassakin tulossa noilla kansilla? Muutenkin sopivan överiä taidetta, mutta varsinkin normi-HD-muottiin verrattuna todella nätit kuoret. Se perusdesign on kokoelmassa kuin kokoelmassa niin ankea, että mieluummin melkein lataan noita HD-versioita kuin ostan hyllyyn.
Eihän se nyt mennyt ihan niinkuin Strömsössä...
No voi ny helvetti. Ei voi käsittää kuka näistä päättää ja tykkää.
(En tosin varmaan Hitmania ole ostamassa, mutta hyvä mieli kunnon kannesta olisi silti tullut.)
Haha, vieläkö täällä stressataan. Nyt kattoon hophop se 3D HFR -versio, hyvä se on. Plus, kuten monesti mainittu, se formu jota varten leffa on tehty. Eihän se täydellinen tekniikka ole, mutta ehdottomasti parasta kolmedeetä mitä on nähty, eli jo senkin puolesta nähtävä ainakin kerran. Ja jos ei sitten maistu, niin jatkossa sitä kaksdeetä tosiaan riittää ja on saatavilla.
Peukkua eritoten tähän hintaan tälle, todella makeaa toimintaroolipelaamista tarjolla. Teknisesti yskii välillä, mutta pelaamisen hauskuus ja siisteys vie ajatukset pikkuvioista pois taatusti.
Sen lisäksi, että kropat toimivat joskus vähän eri tavoin, on myös hyvä muistaa, että mielet ja mieltymykset ovat eri ihmisillä täysin erilaisia. Yksi on psyykeeltään vahvempi kuin toinen, ja kaikki ovat heikkoja jotenkin.
Mulla ei roskaruokaa juurikaan tee mieli, vaan mieluummin syön arjessa kevyesti ja terveellisesti kotisapuskaa. Ja jos joutuu kiireisempänä päivänä safkaamaan ulkona, valitsen silloinkin lähes aina salaatin tai muuta freesiä. Poikkeuksena toki baari-illat ja sillointällöiset herkuttelut. Oma akilleen kantapää löytyy kuitenkin noista pahuksen makunystyröistä: mitä makeampi, sitä parempi. Eritoten suklaan kanssa saa oikeasti painia, ettei palkitse itseään patukalla ihan jokaisen nappiin menneen päivän jälkeen. Himo ei edes katoa, vaikka olisi pidempään ilman, vaan ainoastaan sulostuttaa sitä hetkeä, kun taas pitkästä aikaa pääsee herkuttelemaan. Onneksi määrien ei tarvitse olla isoja, ja helpommin saakin viikkonsa menemään terveissä merkeissä sillä, että kiskaisee sunnuntaina överit ällöttämään pariksi päiväksi.
Omalla kohdalla ongelma ei onneksi ole vakava, sillä vaikka en ole bodarikunnossa, niin liikuntaa riittää siinä määrin, ettei paino myöskään ala karkailla ja muutenkin kunto on ihan jees. Besides, suurin osa viikoista menee pikkuskarppauksella about (painotan sanaa about) niin, että viikolla ei ja viikonloppuna joo. Lisäksi silloin tällöin olen ottanut pidempiä herkuttomia kausia, viimeksi keväällä olin kuukauden nollatoleranssilla. Silti tiedän, että kannattaisi tuota makeansyöntiä varmasti vähentää. Jos ei kropan, niin purukaluston vuoksi. Ja välillä vituttaa ihan oikeasti oma heikkous, kun juna on myöhässä ja odotus on nyt vaan pakko täyttää Tuplalla. Mutta minkäs teet, kun tällainen pää on jaettu. Joskus on voimaa, toisinaan ei, parhaani teen.
Ymmärrän siis hyvin, miten joidenkin on helppo pettää itseään ja jatkaa reilulla syömislinjalla. Varsinkin jos on jo tuhdissa kunnossa, koska silloin se liikunta on hyvin pitkään helvettiä ennen kuin alkaa helpottaa ja, kuten puhuttua, ne näläntunteet tasoa Richter.
Arrested Development tuli sitten viimein katseltua läpi, kiitos Flixin. Aina tasaiseen tahtiin kuullut sarjasta kehuja, mutta jotenkin se on elänyt limbossa useamman vuoden. Ihan hervotonta kamaa! Casting viimeisen päälle osuvaa ja käsikirjoitus nerokasta. Suosittelen ehdottomasti komediafaneja(eli kaikkia?) tsekkaamaan. Parin ekan jakson ajan tatsi voi olla vähän hämmentävä, mutta kun sarjan flow'n ja päähenkilöiden sisään pääsee, niin paluuta ei ole. Myös tiiviys palkitsee, kun useinmiten näitä tintataan toistakymmentä kautta(kunpa olisivat esim. HIMYMin kirjoittaneet nopeammin kunnialliseen loppuun).
Tsekkaa se!
EDIT. Niin ja siis pitkälti Scarfin hehkutuksillahan tuo on tasaisesti mielessä pysynyt, eli kiitos siitä. Taidankin seuraavaksi ottaa jäbän muutkin suositukset, joista moni on käsittämättömästi näkemättä, työn alle.
Sellainen varoituksen sana kuitenkin että kannattaa suosiolla jättää tallentaminen "Visual Novel" osioihin. Pelissähän on samanlainen rakenne kuin 999:ssä eli puzzlehuoneita ja sitten tekstin täyteisiä tarinaosuuksia vuorotellen. Ainakin parissa puzzlehuoneessa on kuitenkin jotain ongelmia ja jos noissa menee tallentamaan, voi pahimmassa tapauksessa koko tallennus korruptoitua ja peliä ei voi jatkaa ilman että sen tallennuksen ensin poistaa.
Mielenkiintoista. Tattis vinkistä, pelataan sitten täällä ainakin varman päälle noiden savejen kanssa.
Itelläkin kolisi peli tänään postiluukusta. Ihan vaan pikkasen tekisi mieli aloittaa saman tien, mutta mieluiten naputtelisin alkuviikon tentit alta pois ensin. Kattoos ny millon sortuu, jos sortuu.
EDIT. Ja niinhän siinä kävi: opiskelut etenivät tänään sen verran hyvin, että palkitsin itseni pitkällä sessarilla VLR:ää. Ensimmäiseksi yllätyin siitä, että ääniraita oli sittenkin japaniksi. Eikö euroversiossa pitänyt olla enkkudubit? Ei siis sinänsä haittaa, kun aika fiilistäyteistä tuo japsispiikkaus aina on, mutta you know. Anyhoo, hyvältä vaikuttaa. Peli näyttää sangen nätiltä ja hahmokaartissa on lähtökohtaisesti mielenkiintoisia tapauksia. Niin, ja se tarinapuu palkitsee valtavasti jo ennen kuin olen päässyt sitä käyttämään! Vähenee loppuja metsästäessä turha kelaus reippaasti. Petkutussysteemiin ei ehditty vielä perehtyä, eli se tuorein osa on vasta tulossa. Ilta venynee sängyssä tämän parissa tänään pikkutunneille.
Jos nyt jostain saa valittaa, niin samanlaista vaarantuntua kuin 999:ssä ei ainakaan vielä ole, kun pomona hääri pupu ja oma hahmokin tuntuu ottavan koko tilanteen vähän kevyesti. Mutta kuten sanottua, lapsenkengissä heilutaan vielä, eli eiköhän tästä kunnon kuumotuksiinkin päästä.
On kyllä tyylikkäin HD-kokoelma -kansi tähänmennessä, vaikkei siihen paljoa vaadita...
Olin juuri tulossa ihmettelemään, että onko tuo Euroopassakin tulossa noilla kansilla? Muutenkin sopivan överiä taidetta, mutta varsinkin normi-HD-muottiin verrattuna todella nätit kuoret. Se perusdesign on kokoelmassa kuin kokoelmassa niin ankea, että mieluummin melkein lataan noita HD-versioita kuin ostan hyllyyn.
No vaan tämähän oli mukava ajatus. Siitä onkin tovi, kun olen euroa paria enempää laittanut hyväntekeväisyyteen. Parikymppiä oli sen verran soppeli tasaraha, että laiton saman setin.
The Happening Sinänsä jännittävä perusajatus ja hyvät näyttelijät. Zooey Deschanelin roolihahmo tosin pelkästään hätääntyy ja räpsyttää silmiään. Sitten yht'äkkiä koko homma lässähtää, ilmeisesti tekijät ajattelivat: "Ei saatana, ei se seiso kuitenkaan. Vedetään tää nyt vaan äkkiä purkkiin".
Tämä on kyllä hämmentävä tapaus. Jotenkin huikaisevan kuumottavasta premissistä päästään täydelliseen pannukakkuloppuun. Olisin mielelläni pitänyt leffasta, mutta kun ei. Vertailun vuoksi otettakoon aikanaan teatterissa katsomani The Mist, joka on keskivaiheillaan kovinkin keskinkertainen jännäri, mutta timanttisen lopun kautta leffa jäi todella positiivisesti mieleen.
Anyhoo, itsellä on edelleen vahvasti pelaamisen alla Rayman Origins. Sitä varmaan naputtelen niin paljon kuin ehdin tässä kotona olla. Ikävä kyllä työ- ja tenttikiireitä on tuonne 19. päivän tienoille, eli loman alkua joutuu odottamaan vielä hetken. Jouluksi lähden Ouluun, jonne en toki raijaa pleikkaria mukaan, ja tällöin 3DS astuu kuvioihin: Virtue's Last Reward. Koetan tosiaan malttaa jättää pelin joululomalle, tuota pelaisi mielellään erinäisten nojatuolien ja sohvien syövereistä. Lisäksi mukaan lähtee läppäri, eli vaihtelua kaivatessa voisi nakutella vaikka Sam & Maxeja tai Dustforcea.
Toiveissa on myös jo pitkään ollut saada rauhallinen vapaa-päivä, jotta voisi ajan kanssa aloittaa Catherinen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tuo menee auttamatta ensi vuoden puolelle.
HFR:stä aika pitkälti samat fiilikset kuin yllä. 3D toimi tässä leffassa ehkä parhaiten tähän mennessä. Ei mitään halpoja silmille loikkimisia, paperimaisia hahmoja tai kuvan blurrausta nopeassa liikkeessä. Ainoastaan tuntuvia syvyysvaikutelmia, ja ainoaksi heikoksi puoleksi jää kaikun mainitsema lasien tummentama kuva. Framerate sai odotetusti liikkeen näyttämään hieman nopeutetulta, mutta itse totuin tähän noin vartissa. En voi käsittää, minkälainen ihminen saa leffasta jotain pahoinvointi-oireita. Helpompi katsoa kuin keskiverto-3D ja erosi loppuunsa hämmästyttävän vähän normileffasta. Kunhan kuvan "nopeuteen" tosiaan tottuu. Sama on toki totta toisinkin päin: en tuntenut mitään uskomattomia orgasmeja leffaa katsoessani verrattuna tavalliseen. Olisi mielenkiintoista katsella jokin aika pelkästään 48fps-filkkoja ja katsoa, alkavatko vanhat standardit näyttää kököiltä. Myöskin Hobitin katsominen 2D:nä on seuraavaksi vuorossa, vertailun vuoksi.
Itse leffasta pidin kovasti. Rytmiltään Hobitti on aika soppeli eikä tuntunut kolmen tunnin leffalta. Olen ehdottomasti iloinen, että Jackson saatiin ohjaajan pallille, sillä kokemus on alusta asti kuin vanhan ystävän halaus. Tyyli pysyy koherenttina ja pikkuviittauksia LOTReihin oli mukavasti. Välillä isommat samankaltaisuudet tosin melkeinpä huvittivat, kun juoksennellaan monitahoisissa luolissa örkejä karkuun tai kun Gandalf lähettää perhosen matkaan, mutta ehkä tällaiset rakenteelliset yhtäläisyydet ovat joko välttämätön paha tai tarkoituksellinen fanipalvelus. Eniveis, otan mieluummin toimivan leffakaanonin nyt, kun LOTR-trilogia on onnistuneesti viety tiettyyn tyylisuuntaan, vaikka siinä sitten joutuisikin poikkeamaan ajoittain lähdemateriaalista. Toisaalta monet kohtaukset olivat löytäneet tiensä aika lailla sellaisenaan kirjasta kankaalle. Esimerkkinä vaikkapa alun aamukeskustelu, joka kirjassakin on dialogiltaan jotenkin todella viehättävä kohtaus. Suurten linjojen lisäksi en kuitenkaan muista Hobitista kauheasti, kun lukemisesta on jo useampi vuosi, eli leffan ja kirjan vertailussa olen sinänsä toistaiseksi jäävi.
Musiikkitarjonta pidettiin yllättävänkin simppelinä. Kääpiöiden Lonely Mountain -teema toistui todella monesti toiminnan yhteydessä eikä muita uusia mieleenpainuvia melodioita ollut. Biisihän on hieno ja pidän siitä, että saundeja liitetään vahvasti tiettyihin tapahtumiin tai henkilöihin, mutta parilla viimeisellä nostatuksella aloin jo kaipaamaan muutakin uutta musiikkia. Vanhoja biisejä sen sijaan oli kierrätetty juuri sopivan kevyesti. Bongasin kolme selkeää hatunkeikautusta LOTRin suuntaan, ja jokainen noista biiseistä soi vain kerran pari ja ohikiitävän hetken. Ei käynyt painostavaksi, mutta hyvä mieli oli taattu.
Täydellinenhän tämä ei toki ole. Pieniä häiritseviä juttuja, kuten Gandalfin liiallinen vanhuus, löytyi sieltä täältä. Parissa kohtaa homma meinasi äityä vähän liikaa slapstickiksi. Lisäksi on vielä hieman epäselvää, kuinka hyvin Hobitti ja LOTRia ympäröivät tarinat saadaan nivottua yhteen. Tässä ekassa osassa esitellyt ainekset tuntuivat ensin hieman irrallisilta, mutta saivat onneksi kiitettävän, vaikkakaan ei vielä valmiin, pakettimuodon loppua kohden. Toki on myös hyvä muistaa, että Unexpected Journey kärsii ymmärrettävästi vähän sellaisesta prelude-syndroomasta, jossa monta asiaa laitetaan vireille mutta mitään ei lopeteta. Onneksi tämän ei ole tarkoituskaan toimia stand-alone-elokuvana. Tärkeintä ehkä on, että jäin kaipaamaan lisää.
Niin. Unohdinkin jo, miten hajottavaa näitä oikeasti kiinnostavien leffasarjojen hiljaa tippuvia osia on odotella.
Hä? Mä luulin että Life of Pin ensi-ilta oli vasta 21. päivä. On kyllä tullut kyseistä leffaa odoteltua muttei ollut mitään hajua tuosta ennakkonäytöksestä, oisin kyllä ehdottomasti mennyt tsiigaamaan.
Näköjään onkin. Itse katselin pari päivää sitten Finnkinon sivuilta näytöksiä ja oli vain lauantaille ja sunnuntaille. Nyt kun menin katsomaan, niin ensi-ilta 21.12.
Pitänee mennä tsiigaamaan, kun trailerin perusteella näytti (ainakin visuaalisesti) erittäin hienolta. Enkä tosiaan minäkään ollut kuullut koko leffasta ennen kuin luin täältä
Life of Pi on kirjana sangen päräyttävä kokemus, vaikka omaakin pari notkahdusta. Luin tuon Thaimaan reissulla viime vuonna, ja leffa on kyllä kiinnostanut heti kun siitä kuulin. Mistään intohimoisesta odotuksesta ei kuitenkaan ole ollut kyse, ja siksi varmaan livahtivat noi ennakot ohi suun.
Jo vain, tänään sitten puolenyön jälkeen TP1:een tsekkaamaan 3D HFR -versio. Enpä tiedä olenko ikinä käynyt minkään leffan yöensi-illassa, eli jo siinä mielessä fiilikset aika katossa. Lisäksi odotukset leffan suhteen ovat kovat. Teknisestä puolesta en jaksa stressata: susipaskuuteen en usko, ja parhaimmillaan voi olla oikeasti makeeta kamaa. Mielenkiinnolla odotellaan, eniveis!
Kauan Discshopin lähetyksissä yleensä kestää tulla perille? Tilasin pari leffaa ja maanantaina lähtivät ilmeiseti, mutta vielä ei ole näkynyt.
En ole tuolta pitkään aikaan mitään tilannut, mutta toinen leffoista oli yksi vähän vanhempi ja en jaksa lähteä kauppaan metsästämään sitä ja tuolla oli halvalla.
Päivässä tai parissa on mulle yleensä tippunut. Kuulostaa postin töhöilyltä, tai sit niillä on jo jouluruuhkaa.
Vähän piti liksoja odotella, mutta nyt sain viimein laitettua Virtue's Last Rewardin tulemaan. Riippuen vähän kuinka nopeasti/hitaasti peli saapuu, niin voisin koittaa säästää tuon joulun pyhille. Saisi sitten rauhassa uppoutua suklaarasian kanssa ilman sen kummempia kiireitä.
Oliko joku jo hommannut pelin? Entä TK, missä vaiheessa 999 heiluu?
En ymmärrä kitsastelua, kun peli kuitenkin myy taas jonkun 20 miljoonaa kappaletta.
Liekö ongelma juuri tässä? Jos peli myy jokatapauksessa, niin sluibailun vaara on suuri.
Toisaalta jos/kun peli nyt on niin kovaa kakkaa kuin kuulostaa olevan, niin tuntuu toki hassulta virtsata hölkäten yksi iso osa muuten hiotusta pelikokemuksesta.
En nyt ihan ymmärrä kuinka tämä ikävä tapahtuma voidaan vierittää Suomen tämänhetkisten hallituspuolueiden niskoille, mutta kai se asia on sitten niin.
Missäs näin on tehty?
Oletettavasti siinä, kun perustelit Perussuomalaisten äänestämisen Ruotsin tapahtumilla. Eihän se tietenkään varsinaisesti tarkoita meidän hallituksen syyttämistä, mutta ei tämä Ruotsin-maahanmuuttopolitiikka-johti-tähän-ja-koska-meillä-päin-tuetaan-laajasti-samanlaista-avoimuutta-tuen-mieluummin-tiukkaa-linjaa-ja-näin-ehkäisen-kyseisenlaisia-tapauksia-logiikka hirveän kauaskaan heitä?
Jos kuumetta ei ole, niin varmaan saa ihan rauhassa treenata?
Itse olisin silti varovainen. Monilla ihmisillä on tämä uskomus, että kunhan ei kuumetta ole, niin liikkeellä voi pysyä ja töistä ei viitsi jäädä pois. Eikä toki pikkunuhan takia tarvitsekaan. Mutta ikävä kyllä se kuume ei ole mikään ultimaattinen indikaattori, vaan ihminen voi olla hyvinkin sairas täysin kuumeettomana. Eli jos oikeasti tuntuu, että pää on pullollaan räkää tai muuten olo on vetämätön, niin suosiolla lepoa kehiin vaan. Vaikkei juoksemisesta mitään halvauksia ja sydäreita saisikaan, niin ainakin tilanne normalisoitunee nopeammin, kun malttaa jäädä aloilleen hetkeksi.
Itsellä ainakin nuo flunssat pukkaa juuri kiireisimpinä aikoina/niiden jälkeen, selkeästi merkkinä siitä että "rauhoitu ny stna hetkeksi".
Minusta 24:n eka kausi oli oikeasti kova, ja nautin siitä kyllä vielä tänäkin päivänä. Toki sen jälkeen konsepti on vesitetty lukuisilla toisinnoilla, mutta alkujaan meininki oli freesiä ja rehellistä.
Uusin Humble Bundle on THQ-teemainen, eli paketissa ensimmäinen Darksiders, Metro 2033, Red Faction: Armageddon ja Company of Heroes sekä sen kaksi laajennusta: Opposing Fronts ja Tales of Valor. Jos vielä ei ole täysin surkea ihminen (koska, hei, humble bundlet tukevat hyväntekeväisyyttä ja pelintekijöitä sekä tässä tapauksessa pahassa talousjamassa olevaa julkaisijaa) ja maksaa enemmän kuin keskiarvon (tällä hetkellä 5,31$), saa viime vuoden parhaimman pelin, Saints Row The Thirdin.
Jos nuo saisi luovittua pleikkarin puolelle pelattaviksi, niin I'd be up in that bitch like a fetus. PC:llä ei ikävä kyllä tule tällaisia pelejä pelattua, tehotkin vähän hiinä ja hiinä, ja eritoten Darksidersin haluan fiilistellä olkkarin isolta screeniltä.
Standing Ovation on kotimainen progebändi, jonka debyyttialbumi The Antikythera Mechanism julkaistiin tässä loppuvuodesta. Levy oli Spotifyssa tietyn aikaa, mutta näyttää nyt kadonneen. Ehdin kuitenkin kuunnella platan muutaman kerran läpi, ja kyllähän tuo ostoon menee. Aluksi en ollut aivan varma, vaikka tietyt osiot levystä iskivät heti, mutta joka kuuntelulla tuohon on päässyt enemmän ja enemmän sisään, mikä on todella palkitsevaa. Viime kuuntelulla koko 55 minuutin reissu oli jo aivan mahtava.
Fiiliksiä levyllä on ihan laidasta laitaan, folkahtavista balladiosuuksista kunnon runttaukseen. Sanoituksetkin vaihtelevat vakavammista pohdinnoista oikeasti humoristisiin veisuihin. Lisäksi biisit eivät äidy siihen porge-showcase-hommaan, vaan mitat ja melodiat pysyvät aisoissa ollen kuitenkin mielenkiintoisia. Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen levy, ja tuntunut menestyvät myös arvosteluissa. Alle linkkasin kaksi youtubesta löytyvää biisiä koekuuntelua varten. Ensimmäinen on osa kolmen biisin eeppistä, ihmiskunnan pelastusta käsittelevää kokonaisuutta, joka päättää levyn. Ei siis toimi yksin aivan niin hyvin, mutta esittelee kuitenkin poppoon osaamista jonnin verran. Toinen taas on törkeän upea slovari. Jos jotain kaipaisin, niin rimmaavia lyriikoita ja ajoittain enemmän varmuutta lauluun, mutta muuten pelkkää hyvää. Kun kappale lähtee puolen välin tienoilla käyntiin, menee se ainakin mulla suoraan selkärankaan ja ihon alle. Tuosta pianon käytöstä tulee kovasti mieleen Green CarnationinA Place For Me (jos bändi/albumi ei ole tuttu, niin tutustu) tai SaranVielä Muodostan Varjoni. Toimii ns. aina.
Harmi, ettei koko levy ole enää helposti kuuntelussa, mutta jos nuo yhtään nappaa, niin eiköhän sen saa imaistua kokokuunteluun.
Näin. Heräsin aamusella varaamaan Hobitin Tennarin yöenskariin liput. Yllättäen heti kun kello löi kymmenen, napsahti saitti alas. Tuo ykkössalin näytös oli jo valmiiksi aika täysi, joten voi olla ettei sinne tarvitse enää pian toivoa. Ellei halua istua eturivissä. Onneksi noita näytöksiä oli montaa sekä Kinopalatsissa että Tennispalatsissa, niin kai sitä jonnekin, kunhan tuo sivusto tuolta vielä nousee.
EDIT. Kappas, homma hoitui yllättävän nopeasti. Tennispalatsi 1, salin keskipaikkeilta mutta aika laidasta, 12.12. klo 00:12, BOOM! HFR-versio vielä, whatever that means. Pitäis olla frameratea. :b
Peeäs. Eipä tuonne näköjään ollut päässyt kukaan muukaan, eli lippuja on vielä jos hotsittaa.
Huippusarja, mutta aivan erilainen kuin oletin. Mukana on ollut tosin muutamia aivan käsittämättömiä fillerjaksoja, mutta niitä nyt on melkein joka sarjassa. Kai sitä pitää pistää neloskausi heti tänään illalla tulille.
Äkkiseltään kärpäsjakso on ainoa oikea filleri, jonka keksin, mutta olen voinut toki unohtaakin jotain. Ehdottomasti sarjan heikoimpia hetkiä. Sen voi toki ajatella olevan tutkielma Waltin mielentilasta, mutta let's face it: rahaahan noilla pienen castin ja rajoitetun miljöön jaksoilla säästetään. Ja kuten sanoit, niin kaikissa sarjoissa näitä on. Breaking Badille pitää kuitenkin nostaa hattua siinä, että täytettä on todella vähän ja suurin osa sarjasta on sekä merkittävää että viihdyttävää kamaa. Lisäksi arvostan suuresti, että sarja tuodaan (toivottavasti) kunnialliseen loppuun eikä jätetä hiipumaan jonkun kymmenen kauden verran. Tätä näkee nykyään aivan liian harvoin. Yksi upeimpia sarjoja koskaan.
En tiedä, vieläköhän joutuu ottamaan yhden läpikatselun kesän korvilla ennen finaalijaksoja...
Näytä kirjoitukset
Olin unohtanut koko sarjan. Käsittämätöntä miten puski muistikuvia noista hahmoista heti kehiin. Yllätysnostalgia, parasta.
Siitä onkin tovi, kun olen euroa paria enempää laittanut hyväntekeväisyyteen. Parikymppiä oli sen verran soppeli tasaraha, että laiton saman setin.