Samma här, ja laitoin samalle lapulle vielä läpällä toisen matsin kaveriksi, joka osui sekin. Kolmella eurolla melkein parikymppiä. :b Pakko vissiin jatkaa pelejä vielä hetki.
Noniin, nyt on loput hilut parilla lapulla vetämässä, mm. HeinZin "varma". Parhaimmillaan voi tulla lähemmäs pari sataa, pahimmillaan (todennäköisesti?) loppuu uhkapeli-ura lyhyeen. Parempi kuolla nuorena ku hiipua hiljaa, sano.
Vielä disclaimerina: voi olla, että todellisuudessa yliopistossa tarjotaan näitä harjoittelumahdollisuuksia ja menen hieman metsään näissä kärjistyksissä, mutta kuulemani perusteella meininki on tämä.
Joo ja ei. Varsinaisia harjoittelujaksoja ei kuulu yliopistotutkintoon, ainakaan meillä Aallon tietotekniikalla. Moni tekee kyllä dipan tai viimeistään DI:n johonkin firmaan, ja Aalto rummuttaa paljon työkokemuksen hankkimista ja tarjoaa erilaisia kanavia tieksi työllistymiseen. Asiaan on siis alettu selvästi viime vuosina panostaa, mutta edelleen koko 5-7 vuoden opiskelurykäisy on täysin mahdollista suorittaa tekemättä päivääkään alansa töitä. Mahdollisuuksia siis koitetaan tarjota, mutta mitään virallista/pakollista harjoittelujärjestelmää ei ole, ja näin ollen se viime käden vastuu työkokemuksen hankkimisesta on aina opiskelijalla.
Toisaalta on hyvä huomata, että kun DI-tutkinnon suoritussuositus on 5 vuotta, suorittaa jengi sen keskimäärin reilussa seitsemässä vuodessa, eivätkä lähemmäs kymmentä venyvät suoritusajat ole lainkaan harvinaisia. Yleisin syy opintojen venymiseen on työllistyminen opintojen aikana, joten ei sieltä nyt niin paljon käsiä kirjaviisaita voi tulla. Mutta toki nämäkin luvut - ja panostus työkokemuksen hankkimiseen - vaihtelevat sekä yliopistoittain että eritoten tiedekunnittain. Itse en osaa puhua kuin näiden teknisempien linjojen puolesta.
Kyllä, koskaan en ole vetoa lyönyt ja urheilun katsominen on aina jäänyt lähinnä lapsuuden kiekkointoiluun (NHL ja Kärpät). Nyt laitoin femman peesiin, sen verran huikea meininki. Jotkut lautabileet lienee pakolliset, jos napsuu?
Suunnitelmat peliin palaamista varten ovatkin aika selvät.
Itse en ole asiaa vielä sen syvällisemmin miettinyt, kuin että samoilla hahmoilla olisi tarkoitus jatkaa. Ensiksi käydään läpi se end game -sisältö ja sen jälkeen voisi lähteä tutkimaan uusia alueita
Joo, se tosiaan kannattaa pelata ensin alta pois. Kuten Mattkin tuossa kehaisi, on pelin loppu erittäin eeppinen sekä pelillisesti että tarinallisesti.
Matt Leesin video oli kivaa fiilistelyä, kun muistin tosiaan nuo sen alkuperäiset hahmot ja sen, miten kaverin edellinen previkka sai minut alunperin innostumaan pelistä. Gameplaytakin katsoin vartin verran alusta, mutta en halunnut spoilata itseäni pidemmälle.
Suunnitelmat peliin palaamista varten ovatkin aika selvät. Kuten aiemmin juonin, aloitan NG+:n vaihtamalla maagiksi, ja vetelen hyvän matkaa normistooria uusiksi taikoja kikkaillen. Omasta pawnista voisi tulla tällä kertaa Strider, niin saa myös vähän vaihtelua pawn-palkkauksiin. Levelit pitäisi plussassa säilyä, eli ihan hirveän kauaa ei varmaan tarvitse grindata ennen kuin uskaltaa lähteä Bitterblackille, mutta ei mulla sinne toisaalta kiire ole. Vanhallekin kartalle jäi täysin tutkimattomia paikkoja ekalla pelikerralla, puhumattakaan verrattain vähäiseksi jääneestä sivutehtäväsaldosta. Sokerina pohjalla on kuitenkin tällä hetkellä vahva fiilis siitä, että kunhan Dark Arisen -lisäsisällön pariin uppoudun, voisin vaihtaa maagista/sorcererista takaisin Mystic Knightiin ja siihen niin kovin rakastamaani front line -taistelutyyliin. Pääsee nostalgisella pelimekaniikalla uusien haasteiden ja kovempien varusteiden pariin. Pakko arvostaa tuota joustavaa ja monipuolista vocation-systeemiä tästäkin mahdollisuudesta, kävi niin tahi ei.
Ennakkotilauskin napsahti Amazonille tänään.
EDIT. Hoho, sopivasti löysin pleikkarin uumenista yhden screenshotin viime pelikerran loppupuolelta, ajalta ennen loharia:
Päähahmo toki kuvan keskellä, oma pawn Salah Mighty vasemmalta kolmas, despiren Benimaru reppaa oikeassa laidassa. Taustalla siintää Gran Soren. Hyhhyh, miten nostalginen fiilis just nyt.
Käypä bËst viestisi vielä kerran läpi. Boldauksia näyttää perusteluista päätellen unohtuneen monesta kohtaa ja lisäksi perustelit Dark Soulsin äänestämisen sillä, että on pakko äänestää Skyrimiä. Ihan vain, ettei tule harmittavia virheitä äänestystuloksiin.
Minusta MGS4 on parempi mitä yleensä sanotaan. Paljon parempi lopetus pelisarjalle kuin esimerkiksi mitä ME3 oli Mass Effecteille. Peace Walkerissa taas on enemmän sitä MGS-fiilistä, vaikka sitäkin on viety ehkä enemmän toiminnallisempaan suuntaan. MGS2:ssa puolestaan on ehdottomasti sarjan kokeilevin juoni, ellei jopa paras jos ykköseen ei liittyisi liikaa nostalgiaa ja tunnearvoa. Kolmonen taas on tasaisesti laadukas joka suuntaan.
Itsekin pidän kakkosesta tarinallisesti eniten, ja ehkä kokonaisuutenakin, mutta totta on, että ykkösen nostalgiakertoimet ovat huimia. Toisaalta taas sen tietty hillittyys - Kojima-tasolla that is - ja kompaktius tekevät siitä todella viehättävän ja tasapainoisen paketin. Kolmonen on Subsistencen kontrollien myötä pelillisesti modernein ja toimivin, mutta sen juoni ja eritoten hahmorosteri jää kirkkaasti edeltäjiensä jalkoihin, mikä näissä peleissä kuitenkin iso juttu.
Neloselta odottelen kakkosen huuruja toiseen potenssiin, en juuri muuta. Pelillisesti on aika sama mitä sieltä tulee, kunhan tykkäisin stoorista. Mielipiteitä tuntuu kuitenkin olevan niin moneen suuntaan, ettei niiden perusteella voi kauheasti päätellä, vaan peli on koettava itse.
Nyt kun tuli taannoin heräteostosteltua halvalla MGS4 - jota en siis tähänkään päivään ole pelannut sekuntiakaan - oli viimein aika pamauttaa se paljon puhuttu MGS-maratoni päälle. Skippasinkin siis roisisti tänään luennot ja aloitin aamusta ensimmäisen Metal Gear Solidin. So good! Viime läpipeluu taitaa olla jostain yli viiden vuoden takaa, mutta tunsin heti olevani kotona. Näyttäähän se paljolti kamalalta, mutta muuten MGS on kestänyt aikaa todella hyvin enkä tunne viihtyväni sen parissa yhtään sen vähempää kuin aikoinaan ensimmäisen peluun yhteydessä.
Alunperin oli tarkoitus vetää nämä mielenkiinnosta kronologisessa järjestyksessä, eli MGS3:sta lähtien, mutta kun ko. osa tuli pelattua viimeksi pari vuotta sitten, en kaipaillut sen pariin ihan vielä. Ykkösestä ja kakkosesta sen sijaan on useita vuosia ja ikävää on ehditty jo kasvatella, joten julkaisujärjestyksessä mennään. Ja tärkeintä toki on, että saa upottaa itsensä MG-universumiin tiiviissä tahdissa usean pelin verran. Kolme ekaa MGS:ää ovat given, ja HD Collectionin Peace Walker täytynee kans korkata. Lisäksi fiilistelen MSX-pelit, jos vain suinkin maltan. Kaiken tämän jälkeen katsotaan sitten, notta oliko siitä nelosesta mihinkään.
Pitkäänhän tämä sarjapeluu on ollut mielessä, mutta niin nämä jutut tuppaavat venymään. Kevät 2013 on kuitenkin toiminnan aikaa. Käärmeen vuosi on alkanut!
Ski or Die - Downhill Blitz Resident Evil 2 - Save Room Theme Downhill Blitzin skittavinguttelu on paperilla siisti juttu, mutta ei loppuunsa ole kauhean miellyttävää kuunneltavaa. Ressan tallennusmusassa sen sijaan on kuumotteleva tunnelma, vaikkei sekään mikään lempparini ole.
Crysis 3 - Memories Journey to Silius - Stage 2 Ensimmäinen vaikeampi pari, molemmat hyviä. Maaliviivalla kuitenkin Memories, vaikka onkin kaunis, jää Siliuksen biisin eeppisyyden jalkoihin.
Dustforce - Cider Time Suikoden II: Reminiscence Voi perse. Reminiscence on todella upea kappale, ja ahdistaa joutua äänestämään sitä vastaan, mutta Cider Time vaan menee suoraan sydämeen. Sen tunnelataus on jotenkin maaginen, ja lisäksi biisi on täydellinen yhdistelmä moderneja elementtejä ja piipparihenkeä. Yksi viimeisen vuoden soitetuimpia kappaleita.
The Legend of Zelda: Skyward Sword - Staff Roll Mega Man 9 - Tornado Man On tuo Staff Roll tosiaan vähän ankea veto, kun se sisältää niin selkeästi monta itsenäistä biisiä(joista yhtä äänesteltiin jo viime kerralla). Mutta lisäksi, se ei ole läheskään niin kiva kuunnella kuin yksi ytimekäs biisi, kun sen fokus on vähän kaikkialla. Tornis vie tämän tuulispään lailla.
Dark Souls - The Ancient Dragon Journey - Apotheosis Hoho, aika siisti kaksikko! Eeppisessä orkestraatiohengessä mennään, ja takana vieläpä kaksi arvostettua ja tuoretta - vaikkakin hyvin hyvin (hyvin) erilaista - peliä. Palkitsee. Ja miten kävi? Kyllä nuo Apotheosisin kuusi katharsiksentäyteistä minuuttia riittävät heittämällä ajamaan pahan pois jopa Dark Soulsin pimeimmistä nurkista. Uskomattoman syvä ja tunnelatautunut biisi. Uskoisin biisin toimivan hyvin sellaisenaankin, mutta Journeyn pelanneille tämä herättänee vielä monin verroin suurempia tunteita. Parhauden kyyneleiltä ei taaskaan vältytty.
Ei ollut alunperin tarkoitus tintata tätä kerralla purkkiin, mutta en saanut itseäni enää koneen ääreltä irti. Vaan olipa antoisat reilu pari tuntia! Nyt töihin. ->
Onpa kyllä kova biisi! Ja voihan nenä, Zero Collection jäikin aikanaan ekan osan peluun jälkeen paitsioon, ja olen ikään kuin unohtanut koko jutun. Taitaa olla aika laittaa 3DS:llä nolla liekkeihin.
Peeäs. 22 minuuttia jo putkeen Departurea. Onko pakko tehdä tänään mitään muuta?
Journey! Voi Luoja, unohdin Journeyn! (Ja noin sata muuta, taas.) Rupesin siis käymään läpi pelejä ja biisejä fiilistely/ehdottelylistalle, ja loputon suohan tämä on. Ei nyt ihan hevillä viitsis enää alkaa vaihtamaan, mutta ottaahan tuo sydämen päälle mitä kaikkea jäänee pois äänestyksestä. Huhhuh.
Toisaalta, ihan sairaan hienoa päästä kuuntelemaan jengin ehdotukset taas läpi. Viime skaba oli yksi syksyn kovimpia juttuja, ehdottomasti. Niin monta uutta tuttavuutta ja unohdettua klassikkoa palasi soittolistoille, että arki olisi ollut huomattavasti kylmempää ilman näitä helmiä. Kiitos siis kaikille siitä, ja jo etukäteen tästä seuraavastakin pläjäyksestä.
Voisin kans laittaa spoilerifiilistelyä illemmalla, jos ehdin. Tässä vaiheessa jo vinkattakoon, että Phoenix Wrightien musiikkia ja Silent Hill -teeman näkisin äänestyksessä mielelläni.
Uuh, itsekin fiilistelen Pelimusa Part 2:sta (vaikka pelihahmokamppailu voisi kans olla siisti). Tosin siinä tapauksessa on sit pakko ottaa voittajan selvittyä showdown molempien osien voittajien välillä!
Tänään oli isketty taas mukava kasa uutta matskua. Perjantai-illan leffavalinta taitaa itselläni olla näistä uusista Frozen. Tuollaiset yhteen lokaatioon vahvasti nojaavat leffat miellyttävät kovasti meikäläistä, esimerkkeinä vaikkapa Phonebooth ja Buried. Jälkimmäinen oli tosin enemmänkin ahdistava kuin viihdyttävä. Toivottavasti Frozenkin on vähän noiden kaltainen.
Phonebooth on tosiaan mahtava leffa, itse asiassa yksi all-time lemppareista! Pidin myös Buriedista, vaikkei se mikään klassikkofilkka olekaan. Kuumotusta oli mielestäni sopivasti ja loppu palkitsi. Frozen sen sijaan teki niin pahaa, etten aio sitä enää koskaan katsoa. Se ei siis tarkoita että leffa olisi huono, varmaan päinvastoin - vaikka dorkista teinihahmoista eivät varmasti kaikki tykkää - mutta tilanne ja sen seurausten kuvaus meni jostain syystä suoraan selkärankaan. Hyvin verrattavissa 127 tuntia -leffan loppuirvistelyihin.
In Bruges tsekattiin ihan randomilla ja Colin Ferrellin komistaman kannen alta paljastui helvetin hauska leffa. Mukana hieman roadmovie tyylistä fiilistelyä ja loppua kohti äityvä liioiteltu tyylittelypläjäys. Mahtavasti kuvattu, yksi hienoimpia leffoja mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Mikään hahmo tai kohtaus ei leffassa ärsyttänyt, mikä on jo ihme sinänsä.
Mukava löytää tällaisia helmiä aivan sattumalta.
Itse katsoin tuon kans joulun pyhinä. Todella kova leffa, pidin nimenomaan hahmoista ja kerrontatyylistä paljon.
Vein vanhoja pelejä (12kpl) vaihdossa Gamestoppiin ja otin 210 euron lahjakortin mukaan. Saapahan tulevan pleikkarin/boxin hieman halvemmalla.
Siis onko toi, että vie viisi peliä listasta, niin saa 90 euroa vai onko tietyillä peleillä joku tietty arvo? Pari DS-peliä, Resident Evil 4 Wiin ja pari XO:n peliä ajattelin viedä.
Siis kaikilla listan peleillä on sama arvo:
2 peliä = 30€ 3 peliä = 50€ 5 peliä = 90€
Eli jos viet esim. 12 peliä, kuten me tehtiin, niin saat 90€ + 90€ + 30€. Jos viet viisi mitä tahansa peliä tuolta listalta, niin saat 90€.
Disclamer toki löytyy saitilta, että saa ne olla ottamattakin niitä pelejä - vaikka olisivat listalla - ja että kunto sopisi olla hyvä.
Mutta toistaiseksi ei ainakaan täällä ole kuulunut juttuja, että kampanjan pelejä olisi kieltäydytty ottamasta.
Kävin kans heittämässä Dragon's Dogman Gamestoppiin Dark Arisenin tieltä, ja samalla nappasin laatikosta mukaan kolme kappaletta DS:n Professor Laytoneita, jotka loistavuudestaan huolimatta eivät hirveästi tarjoa uudelleenpeluuarvoa. 57€ noista neljästä pelistä, ihan okei vaihtoarvo.
En usko, että ovat vielä kertoneet sitä. Mutta tuskin ihan hirveästi, jos kaupasta ostettuna koko paketti maksaa parikymmentä puntaa.
Pitäisi maksaa noin 30 euroa diginä. Mukaan kun on tungettu alkuperäisenkin pelin sisältö, enkä ole nähnyt puhetta, että Dark Arisenia myytäisiin ainakaan vielä yksikseen.
On kyllä todella erikoista, että pelkkää lisäriä ei saa erikseen. Sinänsä "uudelleenjulkaisun" hinnoittelupolitiikka on kyllä kohdallaan, jos koko pelin parannuksineen saa alta kolmenkympin, mutta pelin omistaville tuo on taas hassu keskisormi(vaikka jotain pikkudigiextraa näyttävätkin DD-veteraanit saavan).
Taidanpa itsekin pistää vanhan myyntiin ja ostaa fyysisenä tuon Dark Arisen -setin.
Eli liittyykö tämä nyt puhtaasti siihen post-dragon-endgameen, vai ilmaantuuko peliin yleisesti jokin täysin uusi ja itsenäinen maanalainen alue? Itsellä kun on peli loppuun asti jo hinkattu.
Siis en itsekään ole mitenkään kovin hyvin ottanut selvää, mutta lukemani perusteella ilmaantuu kokonaan uusi pelialue tutkittavaksi. Siitä en tiedä, että pääseekö sinne milloin haluaa vai pitääkö pääjuoni olla ensin läpi.
Mutta siis:
Lainaus
New quests await the Arisen on the cursed island known as the Bitterblack Island which is located on the outside of Gransys
Kuul. Pakkohankinta siis, ja kun olen varmaan jokatapauksessa aloittamassa peliä alusta, niin ei toisaalta ole niin väliksi miten homma toimii. Tulee vastaan kun tulee, saan joka tapauksessa täyden ja edellistä tuoreemman kokemuksen pelistä.
Ihan älytön hypettyminen täällä päässä parhaillaan, vaikka lisäosan sisällöstä ei ole sen tarkempaa tietoa. On vaan jo pidempään ollut takaraivossa kaipuu pelin pariin, ja nyt kun on tulossa oikea syy tehdä se, niin huhhei.
Näytä kirjoitukset
