PS2:n design on jännä tapaus. Monen mielestä se on kauhean näköinen, ja voin ihan hyvin ymmärtää miksi näin, mutta itse tykkään todella paljon. Siinä on särmää ja sielua. Asymmetria lienee se juttu. Kolmonen nyt on aika hajuton ja mauton, vaikka tuo eka kevennetty versio konsolista onkin alkuperäistä kivempi.
Yksi all time -lempparikonsoleitani ulkonäöllisesti on yllättäen PAL SNES. Todella smuutti, simppeli, ja näyttää edelleen hyvältä tv-tasossa. Jenkkiversio on tosiaan taas ihan eri maata, hyhy.
No ei se nyt ainakaan aiempiin osiin kauheasti liity, jos siitä huolehdit. Ehdottomasti ostoon, jos loistava tasoloikinta kiinnostaa.
En mä mistään juonikuvioista sentään ollut huolissani
Pitänee katsoa, jos poistaisi. Kaksi peliä vielä uupuu, että saisi sen yhden ilmaisen..
Haha, sitähän minäkin, mutta muuten huolehtiminen tuntui oudolta. Kehuttu tasoloikinta lienee aina kehuttu tasoloikinta, vaikkei brändi aiemmin olisikaan tuttu.
En ehtinyt tästä USA-pelistä katsoa kuin kolmannen erän ja jatkohörsyt, ja voi pojat että oli viihdyttävää kiekkoa. Todella taitavaa ja tasaista pelaamista molemmilta puolilta, taitotasot aivan rinta rinnan. Suomella melkeinpä kovempi paine vastustajan päässä. Alkupeli oli toki ollut, kuuleman mukaan, kamalaa fumblailua, mutta nousu takaisin kahinoihin oli todella näppärä suoritus. Rankkaritkin Leijonat aloittivat paljon jenkkejä vahvemmin, mutta pussitusten jääminen siihen yhteen, plus Raannan kahden aika samanlaisen jipon imaisu, olivat lopulta liikaa. Itse en kuitenkaan jaksa häviötä edes kauheasti harmitella, sen verran mielissäni olin matsista yleensä.
Melficen tapaan Jaloselle propsit, vetänyt monena vuonna todella hyviä, joukkuehenkisiä suorituksia pelaajista, oli materiaalin absoluuttinen "laatu" mitä vain. Ruotsi-peli lienee tämän kauden karvain tulos ja heikoin suoritus, muuten todella hyvät kisat.
Mulla kävi itse asiassa samalla lailla, kun ekan kerran nukuin majatalossa nyt pelin aloitettuani. Uusivanha pawnini sai siinä vaiheessa vastaavan listan not available -mainintoja. Itse arvelin, että ongelma olisi saattanut johtua Dark Arisenista tai hahmon nimen muutoksesta, mutta ei varmaan jos sulla kävi samoin.
Sen sijaan on jännä, että sittemmin ei ole tullut yhtään palautetta tai tilpehööriä äijän mukana. Toki pawneja on tarjolla eläimellinen määrä ja jos näitä korkean tason kavereita käytetään, niin niitä käytetään varmasti pitkiä aikoja putkeen. Lisäksi Bitterblackilla voi vissiin delata tietyssä mätössä kerralla, mikä estäisi palautteen annon. Silti, noita ruukasi tulla sen verran usein, että onhan se vähän outoa.
Oikein hyvin se on painanut päälle ja jakanut raskaita iskuja, eikä varusteissakaan ole valittamista. Ainakin tuota yläkroppa-armoria käytin omalla hahmollanikin tosi pitkään. Leveleissähän Beni alkaa toki omista hahmoistani jäämään, mutta vielä se ei juurikaan näy. Kunhan pääset jatkamaan peliä(kohta?), karttuu jo endgamen tiimellyksessä sekä expa että varustelutaso varmasti.
Onhan tuo toki harmi, varsinkin kun Nintendon konsoleilla käyttäjä ei omista digitaalisia ostoksiaan lainkaan, kun ne ovat ihan puhtaasti laitekohtaisia.
krhm. et kyllä missään muussakaan latauspalvelussa omista yhtään mitään. ts. et omista steam pelejäsi jne.
Kuten Kaba sanoi. Hence avainsanat "lainkaan" ja "laitekohtaisia". Itsekin preferoin useinmiten fyysistä, mutta muissa oikein toteutetuissa palveluissa digisisältö on sentään helposti useasta paikasta saatavilla niin pitkään kuin palvelu vaan on pystyssä, kun sen kerran on ostanut. 3DS:lle en lataisi tästä syystä halvallakaan mitään tällaisia isoja pelejä. Paitsi nyt kun on pakko.
Hitto jotain 20 questia päällä tällä hetkellä, opin juuri leijumaan ja mikään paikka ei siis ole enää ulottumattomissani! Aivan älytön ylläripeli ja saattaa mennä tuon Fire Embleminkin ohi parhaudessa. Peli tuntuu älyttömän eeppiseltä, vaikka mitään isoja hirviöitä ei ole edes tullut vastaan.
Voi olla next-gen versio tästä pelistä (Deep Down) jotain ihan uskomatonta jos pitävät samaa linjaa yllä.
Deep Down on tosiaan odotetuin next gen -peli tällä hetkellä ihan vaan sen pienen mahdollisuuden vuoksi, että peli voisi olla tätä samaa mutta isommin, sulavammin ja, noh, isommin.
Itsekin koukutuin tähän toiseen läpipeluuseen saman tien, vaikka ei ollut tarkoitus. Näillä leveleillä alun questien vetäminen on toki pelkkää lämmittelyä ja massinkeräämistä, mutta joitain uusia paikkoja, missattua questejä ja tuoretta loottia olen jo nyt kokenut. Ainakin pari suurempaa aluetta on kokonaan näkemättä, ihan jo Trophyjen perusteella, joten niille seikkailen ehkä seuraavaksi. Lisäksi velhona pelaaminen on täysin eri kokemus kuin Fighter/Mystic Knight -vääntö ekalla läpipeluulla. Käsittämätöntä miten hauskoja, antoisia ja keskenään erilaisia kaikki pelimekaniikat tuntuvat olevan. Rakastin hands on -taistelua, kiipeilyä ja taistelun yleistä vauhtia ritarin roolissa, mutta myös tulipallojen takominen kaverien naamaan - ja sen tuhon todistaminen omin silmiin - on perkeleen palkitsevaa. Saatikka, kun päästään raskaampien taikojen pariin. Vocation-systeemille on pakko kans heittää jälleen kerran propsit: skillejä on joka tyypillä aimo määrä(nyt Dark Arisenin myötä vielä lisää) ja kun mullakin on vanhat kamat talletuksessa, niin voisin milloin vain vaihtaa takaisin Mystic Knightiksi ja lähteä puukkottamaan kyklooppia silmään. Simppeli, joustava ja kuitenkin syvällinen systeemin. Kyllä käy.
En olisi tosiaan uskonut, että tämä vetää näin lujasti mukaansa uudemmalla läpipeluullakin, mutta niin vain jäivät kaikki muut peliprojektit taka-alalle. Ehdottomasti julkaisuvuotensa paras, yllättävin ja eniten tunteja imenyt peli. Ja voi että, se Bitterblack Isle on vasta leivän varsinaisena lihana tulossa. En vain malta lähteä sinne vielä, kun mantereellakin on niin douppia.
TK: Elder Scrollsin tai Soulsin veroista lorea tältä on turha odottaa(vaikka tarina kannattaa silti pelata loppuun, sillä se paketoidaan erittäin siististi). Sen sijaan uskoisin jäbän kyllä arvostavan DD:n maailman avoimuutta, lootin määrää ja yleistä seikkailun tuntua. Minne vaan voi mennä, ja normiquesteiltä helposti ajautuukin omille seikkailuilleen päiväkausiksi, mikä onkin sitä parasta. Oikeasti kovia varusteita voi löytää ihan vaippaikäisenä, ja jos eksyy väärään metsään, saattaa vastaan käppäillä Chimera tai vaikka pikkulohari ja raiskata partysi hetkessä. Plus ne kuumottelevat yöt.
Onhan tuo toki harmi, varsinkin kun Nintendon konsoleilla käyttäjä ei omista digitaalisia ostoksiaan lainkaan, kun ne ovat ihan puhtaasti laitekohtaisia. Vaan pakko tosiaan olla tyytyväinen, että peli saadaan tänne edes jotenkin. Jos tämä oltaisiin missattu, niin my God.
Sen sijaan en voi käsittää, miten pelisarja kärsii niin huonoista myynneistä länsimaissa. Ehdottomasti konsoliensa parhaita pelejä! Lisäksi tuhat kärpästä -vertauskaan ei oikein päde, kun novellimaisen tyylin luulisi maistuvan helpommin myös kasuaaleille. Ei mene kaaliin.
Hemmetin hienoa kyllä, että niin moni on loikkaamassa parhauden pariin. Tekniset pikkupuutteet ovat tosiaan harmi, mutta muuten DD on niin täyttä pelaamisen ja kustomoinnin iloa, että oksat pois. Pistin itsekin juuri illaksi pelin tulille. Voi olla virhe unien kannalta, kun on huomenna tentti, mutta so not.
Kyllä! Pitänee itsekin testata sitä jossain välissä, vaikka voi olla, että enkkuun tottumisen jälkeen tuohon olisi vähän vaikea tässä tapauksessa vaihtaa.
Jep, kavereiden pawnit saa tosiaan ilmaiseksi, kun muiden palkkaamisesta pitää "maksaa" pelin Rift Crystaleilla, levelin mukaan. Toisaalta noi on varmasti heti pelin alkuun aika OP, että jos helpottaa peliä liikaa, niin jätä myöhemmäksi.
Mut pleikkarille siis, ehdottomasti.
Tsekkaapa muuten despo, että miten mun pawn sulla nykyään näkyy. Kun olen muuttanut kaverin nimen ja buildin, mutta levelit pysyi, niin vähän huolettaa että eihän tuo aiheuta komplikaatioita. Salah Mightya ei siis pitäisi periaatteessa enää olla olemassa, ja Bo Daggerman (Ranger) pitäisi taas olla palkattavissa.
Jep, vastikään lisätty Hard Mode. Yllätyksenä kävi kuitenkin ilmi, että se aukenee vissiin vasta yhden läpipeluun jälkeen, eli ei ole zoukallekaan vaihtoehto. Toisaalta kuulosti, että vaikeusasteen nosto on aika triviaali tuossa moodissa, ja kuten sanottua, peli kurmottaa pelaajaa oikein kiitettävästi normaalitasollakin, joten no worries. Ja jos peli alkaa tuntua liian helpolta, niin ei muuta ku Bitterblackilla mutka ja avot!
EDIT. Tai en minä tiedä, kyllä joku väitti pelanneensa pelin ekallakin kerralla heti Hardilla. Näet kun ostat. Eniveis, törkeän hyvä hankinta.
Öh, en itsekään kyllä muista että pelaanko Hardilla vai Normalilla. Joku muistikuva on, että Hardilla olisin aloittanut mutta en mene takuuseen..
Niin eikös tuo Hard Mode ole tullut vasta Dark Arisenin myötä? Asetuksistasi pitäisi löytyä vaikeusaste-palikka, jossa vaihtoehdot ovat Easy ja Normal. Hard on alkuvalikossa erikseen, eikä sitä minusta alunperin ollut.
Ajattelin kohta kävästä cittarissa katsomassa onko tätä myynnissä täällä perähikiässä. Mitä olette mieltä onko hard turhauttava tässä pelissä heti kuiviltaan?
En ole itse Hard Modea kokeillut, mutta mutuilulla asia on vähän kaksiteräinen. Aluksihan peli on kohtalaisen kuumotteleva, mutta ei minusta silti turhauttava. Loppua kohden vihollisten skaalaus ei ihan riitä, ja pelistä tulee hieman enemmän freeraidausta(lohariin asti, end game taas kovempaa kakkaa), joten tältä kantilta hard saattaisi oikeasti jopa palkita. Toisaalta sitten kun Bitterblack Islelle aikoo, niin kuuleman mukaan siellä vaikeustaso ampuu kattoon saman tien jo normalilla. Mutta sinne nyt ei vissiin ole asiaa <50 levelisenä, joten huoli on vielä kaukana.
Kuten huomattua, en osannut olla yhtään avuksi. :D Väittäisin, että pärjäät kyllä sillä Hardillakin.
Noniin, tulipa sitten aloitettua Dark Arisen ja NG+.
Seivin importtaus ja päivitykset menivät ensinnäkin ongelmitta, erittäin jees. Toisekseen, tarkoitus oli vaan testata noiden toimivuudet ja alustaa hahmot valmiiksi, jotta setuppi olisi heti tulessa kun päättäisin aloittaa pelin oikeasti. Nyt muutama questi myöhemmin on aika selvää, että eihän tästä irti pääse. Nostalgiakyynelten määrä on ihan järkyttävä, velhoilu on siistiä ja, emmä tiedä. Tätä peliä on vain pakko rakastaa. Niin, enkä mä siis ole vielä edes lähtenyt Bitterblackille, vaan kasvattelen, kuten suunniteltua, rauhassa leveleitä ja käyn läpi missattua tehtäviä ja alueita.
Uusi pawn on nimeltään Bo Daggerman. Ammatiltaan Ranger, leveleitä 54 muistaakseni. Suunnittelin kaverin jonkinlaisena homagena Salah Mightylle, mutta kuitenkin vahvasti uudestaan. Varusteet ovat vielä aika perusluokkaa, mitä Gran Sorenista tarinan alussa saa, mutta muuten jäbä on kohtuu-kovis jo. Saa palkata. Tuttuun tapaan porukassa rokkailee myös Benimaru. Jatkahan despire pian end-gamea, niin saadaan Benille kans lisää leveleitä. :b
Jep, se on vaan tosiasia, että harva jakaa postia tai myy jotain puhelinliittymiä siksi, että se olisi unelma-ammatti.
Itsekin olen kyllä sen verran tosikko, että tämä on ainoastaan huono tekosyy. Vaikkei duuni olisikaan se mieluisin, niin tottakai siinä pitää silti yrittää parhaansa. Virheitä sattuu kaikille ja uuden työntekijän on saatava aikaa perehtyä hommaan, mutta jos toiminta on jatkuvasti ja samoissa asioissa heikkoa, oli syynä sitten asennevamma, taidottomuus tai huolimattomuus, niin tottakai siitä saa/pitää älähtää. Rakentavasti. Lisäksi paskastakin duunista tekee itselleen maagisesti aika paljon kivempaa, jos ei alusta asti asennoidu siihen, että ankeaahan tämä, joten vasemmalla kädellä mennään.
Lisäksi postityön vertaaminen nakkikoppi- tai puhelinmyyntihommiin on siinä mielessä takaperoista, että loppujen lopuksi kyse on todella tärkeästä työstä. Kuten huomattua, ihmiset postittavat toisilleen valentine-korttien lisäksi oikeasti tärkeitä ja arvokkaita asiota, joten niiden käsittelijällä on todella iso vastuu, eikä hommaan pitäisi päästää - ainakaan itsekseen - ihan ketä vaan. Eri asia toki on se, ovatko esimerkiksi Postin/Itellan lajittelujärjestelmät jo lähtökohtaisesti väkivaltaisia, mutta yllämainituissa tapauksissa jo fiksulla ja näppärällä jakelijalla oltaisiin pelastettu paljon.
Omakohtaisesti ei ole onneksi sattunut kauheasti suruja Postin toiminnan kanssa. Kerran Briteistä tilattu Subsistense tuli perille kotelo säleinä, mutta harvinaisen noheva eBay-myyjä reklamoi ottamieni kuvien avulla Royal Mailille asiasta, ja sain pelin hinnan sieltä takaisin joutumatta edes luopumaan saamastani tuotteesta. Erittäin tehokas lohdutus. Kotimaan lähetykset tulevat varsin hyväkuntoisina aina perille, eikä meillä onneksi koiteta optimoida oven takana neliöpakettia pyöreään reikään, niin sanoakseni.
Kolmoskausi on vielä helposti tarjolla, mutta sen jälkeen saattaa joutua keksimään jotain muuta, ellei neljäs tuotantokausi löydä tietään 'flixiin piakkoin.
Onko tuolla mikään kesken jäänyt sarja jatkunut? Nimimerkillä "Missä Luther?"
Mitä tarkoitat? Sarjaa, joka on oikeasti jäänyt kesken ja jatkuu Netflixin ansiosta(Arrested Development) vai sarjaa, jossa on aluksi ollut kausia tarjolla vain määrä x mutta uudempia kausia on saatu lisää myöhemmin(HIMYM)? Eniveis, vastaus lienee kuitenkin kyllä.
Toki tuota on vähän vaikea ennustaa, millä tahdilla mitäkin sarjaa palveluun tippuu.
Haha, laskeskelinkin että näin tässä taisi käydä. Kunpa homma oltaisiin laitettu aiemmin pakettiin. Kauheasti tekisi mieli ottaa oma äänestys Stickerbrush Symphonyn ja Xenobladen - skabojen (imo) moraalisten voittajien - välillä, mutta ehkä jätän itkupotkuraivarit kuitenkin tekemättä, kun koviahan nämä kaikki ovat. Sen sijaan vielä viimeinen nootti kaikille laiskoille äänestäjille: ilman perusteluita boldaus on yhtä tyhjän kanssa. Niitä fiilistelyjä kehiin!
Ja sitten siihen ultimate-äänestykseen:
Castlevania 2: Simon's Quest - Bloody Tears Silent Hill 2 - Theme of Laura
Tunnelmallinen, omintakeinen ja monipuolisempi. Tavallaan asia on kaksiteräinen miekka, sillä Bloody Tearsin bittiajalle ominainen ytimekkyys on itse asiassa iso vahvuus, ja Theme of Lauralta kaipaisin nimenomaan sitä vähän enemmän. Tässä tapauksessa Castlevanian tiukka ralli on kuitenkin vähän liian simppeli ja SH2:n biisi vain miellyttävämpää kuunneltavaa.
Asiasta samalla kolmanteen. On tullut paljon tämän skaban aikana mietittyä tätä pelimusiikin syvintä olemusta(commence deep shit). Moni - minä mukaanlukien - tuntuu arvottavan biisin toimivuuden pelistä irrallaan varsin korkealle, mutta onko tämä tosiaan asia, jota pelimusiikilta tulisi vaatia? Onko biisi, joka toimii ihan okei sekä pelissä että itsekseen kuunneltuna(mahdollisesti pelistä mitään tietämättä) parempaa pelimusiikkia kuin biisi, joka ei sellaisenaan aiheuta juuri mitään viboja mutta synnyttää pelissä uskomattoman katharsiksen. Granted, jälkimmäinen vaihtoehto voi olla noin kärjistettynä vähän mahdoton malli, mutta tämänkin äänestyksen aikana tuli vastaan tapauksia, joiden kanssa joutui oikeasti punnitsemaan kriteerejään. Onneksi kaikki parhaat biisit tuppaavat sekä tukemaan pelikokemusta että ovat uskomattomia teoksia sellaisenaankin - tai ehkä parhaimmillaan kiteyttävät jotain pelille ominaista niin, ettei pelkkää kappaletta kuunnellessakaan ole itse peli koskaan kaukana. Musiikki, sinä vahva pirulainen.
Siisteistä asioista kandee ilmoitella, hei. Sitä varten foorumit on. Sharing is caring.
EDIT. In another news, Fringen toisesta kaudesta kääntyi juuri takakansi näkyviin. Voi elämä, miten raastava tilanne. Voi elämä, miten kiinnostava sarja. Kuten todettua, pidin jo ekasta kaudesta, mutta mytologian ja hahmojen syventyessä meininki on vaan parantunut. Eniten palkitsevat nimenomaan loistavat pääroolit ja ilahduttava panostaminen nerokkaisiin pieniin yksityiskohtiin. Joita monisäikeisessä stoorilainissa riittää.
Kolmoskausi on vielä helposti tarjolla, mutta sen jälkeen saattaa joutua keksimään jotain muuta, ellei neljäs tuotantokausi löydä tietään 'flixiin piakkoin.
Ja mikä vielä mahtavampaa, kesäkuun PS+-ilmaistittelit ovat Demon's Souls ja ICO/Colossus HD-setti. Lähtevät kaikki lataukseen like dat. Varsinkin ICOa ja SOTCia en ole viitsinyt HD:na ostaa, kun orkkikset löytyvät hyllystä, mutta en ole myöskään pelannut niitä herran vuosiin. Kesällä onkin täydellistä neppailla noi lävitse pitkästä aikaa. Tai kunhan ehtii, you know. Pelattavaahan on.
Varmaan aika definitive odotettu peli oli The Last Guardian. Team ICO laitteli kuitenkin ihan reippaasti pari ekaa peliä PS2:lle, eikä varmaan kellään tullut ekan trailerihypen keskellä mieleen, että josko tästä tulisi ikuisuusprojekti. Noh, tulihan siitä. Edelleen peli on day 1 -ostos, jos se koskaan saadaan ulos, mutta en ole enää pitkään aikaan pitänyt sormiani ristissä minkään tapahtuman alla. Tulee jos on tullakseen. Se on kuitenkin selvää, että PS4-hommiksi menee, jos peli vielä saadaan valmiiksi asti.
Patchiongelmien kommentointia: "This would've never happened if the wind was pushing me."
Näemmä siis title-biisi vaihdettu j-popista johonkin muuhun. Tavallaan harmi, sillä outoa kappalevalintaa oli oppinut jo rakastamaan.
Itse peli lojunee jo kotona, mutta mulla menee vielä viikko reissun päällä, ja muutenkin veikkaan, että aloitan pelin vasta kesäkuussa. Odotus on kyllä jo kova, velhoilu ja Bitterblack odottavat!
Itsehän onnistuin heittämään yhteen varmistusriviin Ducksin ristin, ja lisäksi toinen "varma" tupla napsui, joten muutamalla kympillä jäätiin voitolle. Palkitsin itseni nostamalla rahat Luigi's Mansion 2:een.
Tänään aika jäätäviä vieraskertoimia NHL:ssä. Kellä on ballseja vääntää voitto ennakkosuosikkia vastaan?
EDIT. Oli pakko heittää pari euron viehettä tulosvetoina MM-kisojen Suomi-Saksa-matsiin. Tasureilla tai hintsulla voitolla jompaan kumpaan suuntaan on kertoimet kohdallaan. Eiköhän Suomi tuon kuse kuitenkin. :D
Näytä kirjoitukset
Leveleissähän Beni alkaa toki omista hahmoistani jäämään, mutta vielä se ei juurikaan näy. Kunhan pääset jatkamaan peliä(kohta?), karttuu jo endgamen tiimellyksessä sekä expa että varustelutaso varmasti. 
Kauheasti tekisi mieli ottaa oma äänestys Stickerbrush Symphonyn ja Xenobladen - skabojen (imo) moraalisten voittajien - välillä, mutta ehkä jätän itkupotkuraivarit kuitenkin tekemättä, kun koviahan nämä kaikki ovat. Sen sijaan vielä viimeinen nootti kaikille laiskoille äänestäjille: ilman perusteluita boldaus on yhtä tyhjän kanssa. Niitä fiilistelyjä kehiin!