Kertokaapas lautalaiset, mistä saisin adapterin, jolla voin ladata japanilaista Gameboy Microani. Mahdollisimman halvalla tietenkin.
Tällanen löyty DealExtremestä. Pistoke on mallia US, mutta volttien puolesta toimiii ihan universaalisti. Jos sulta löytyy siis US to Euro -adapteri, ihan hyvä vaihtoehto. Jos sellainen uuppuu, sen voi tietty tilata samaan syssyyn.
Prologue 02:18:20 Joel-san 02:20:91 Tzibo 02:23:22 kas
Chapter 1 05:02:27 Joel-san 05:20:72 kas 05:37:29 Tzibo
Chapter 2 10:29:25 Joel-san
Chapter 3 06:53:13 Joel-san
Chapter 4
---------
TT
Edge 00:46:91 Joel-san 00:49:09 Tzibo 00:51:81 kas
Arland 00:44:77 Joel-san 00:47:47 kas 00:58:22 Tzibo
Chase 01:12:41 Joel-san 01:25:90 Tzibo
Burfield 00:59:99 Joel-san
New Eden
----
Tullut kovia aikoja nyt viikonloppuna. Sain murjottua Arlandin sieltä 47 sekunnin pinnasta 44,77 sekuntiin. Huima parannus ja lähes yksinomaan kahden paremman reitin ansiosta. Burfieldin sain aikaan 00:59:99. Hehe... Hauskoja nämä sadaosaa vaille olevat numerot.
Eniten tuli jauhettua ch3:sta. Varsinainen raja ch3:ssa on 8 minuuttia. Ensin tuli jotain 07:29:53 suuntaista, kun kuolin ja mokasin pari kertaa muutenkin loppusuoralla. Lisää harjoittelua ja kenttä alkoi sujua entistä paremmin. Aina siinä tuli sitten jossain mokattua ja restarttia kehiin. Sitten vihdoin, kun kenttä oli menossa sujuvasti läpi ja tuntui, että ihan OK juoksu, niin maaliviivalla sitten BÄM: 06:53:13 WORLD RECORD! Jea! Kieltämättä siinä hymyilytti ja hymyilyttää edelleen. Wuu!
Sama täällä. I gots Valven tuotanto jo lähes kokonaisuudessaan muutenkin. Tykkään kanssa kovasti noista fyysisistä pelikoteloista. Tulee varmaan L4D:kin ostettua ihan kaupasta.
Nimimerkillä HL (originaali + Generation, joka sisältää CS), Opposing Force, Blue Shift, HL2 Collector’s Edition (sis. CS:S), DoD: Source ja Portal hyllyssä.
Muuten. Mitäs toi L4D Steamissa maksaa? Ajattelin, että voisin osallistua karkeloihin. Vaikutti kiinnostavalta peliltä, kun siitä enemmän lueskelin. Peliseuraahan siinä tarvitaan.
No sehän harmi, että kiinnostus hiipuu. Itse olen pääsemässä vasta vauhtiin. Ehkä minä vaan olen pelannut niin paljon FPS:iä, että tajusin hyvin nopeasti pelimekaniikan salat, niksit vauhdin ylläpitämiseen ja keinot mahdollisimman pitkiin hyppyihin. Omalla kohdallani ei ole tarvinnut aivan järjettömästi harjoitella. Suunnilleen joka kerta, kun pelin ääreen asettuu, ajat paranevat kuin itsestään. Löytää uusia reittejä kentistä ja taidot noin muutenkin parantuneet.
Prologue 02:18:20 Joel-san 02:20:91 Tzibo 02:23:22 kas
Chapter 1 05:02:27 Joel-san 05:20:72 kas 05:37:29 Tzibo
Chapter 2 10:29:25 Joel-san
Chapter 3
Chapter 4
---------
TT
Edge 00:46:91 Joel-san 00:49:09 Tzibo 00:51:81 kas
Arland 00:46:98 Joel-san 00:47:47 kas 00:58:22 Tzibo
Chase 01:12:41 Joel-san 01:25:90 Tzibo
Burfield
New Eden
----
Parantelin kevyesti omia aikojani ch1:ssä ja Arlandissa. Yhdistin samalla kaikki ajat samaan viestiin. Huomenna prologueta ja ch2:sta.
EDIT:
No nyt kun silver-luokan kansalaisetkin pääsee osallistumaan kisoihin ja näkemään leaderboardit, niin parantelin siinä samalla sitten aikoja. Kaikissa speedruneissa paransin. Etenkin tuosta chapter 1:n ajasta olen aika ylpeä (05:02:27). Sillä irtosi nähtävästi viides paikka leaderboardilla (gamertag Press SCART, jos kiinnostaa katsoa). Vois koittaa murjoa sen tuon maagisen viiden minutiin raja paremmalle puolelle. Ch2:ssa paransin noin puolella minuutilla. Meni muuten ihan hyvin, mutta feilasin taas viemärikohdassa. Kuolin myös kerran, joskin lähellä checkpointtia.
Prologuessa sain 02:18:20. Porukka näköjään takoo prologueta ihan hulluna, kun sijoitus 148. Varmaan johtunee siitä, kun demosta tuttu kenttä. Itsehän en demoa kokeillut. Arland meni rimaa hipoen läpi. Ajaksi tuli 00:46:98. Kaksi sadaosaa alle kolmen tähden aikarajoituksen. Hehe... Chase parani 1,01 sekunnilla.
Otetaas sitten lisää kenttiä kisaan mukaan. Lisäsin ne listaan eli ch3 ja ch4 ja niistä TT:t Burfield ja New Eden näin alkajaisiksi.
Tippui mailiin Play-Asiasta joululahjaksi alennuskuponkeja ja tiedän jo varmasti, etten tule niitä tarvitsemaan, joten pistetään hyvä kiertämään. Tarjolla siis $8 off $50 ja $12 off $100.
EDIT: Loharille meni $8 off $50 -kuponki. Vielä on siis jäljellä $12 off $100.
OK. Hyvä homma, ettei sen vakavampaa. Katson sitä ongelmaa tosiaan enemmän huomenna.
Ai joo. Jos joku haluaa käyttää blogissaan tai ihan muuten vain samoja värejä kuin Pelaajalaudalla, niin tässä olisi Virallinen Pelaajalaudan Väripaletti®.
Ylärivillä päävärit ja alarvivillä muut murretut lisävärit.
Muuten jees, mutten erityisesti pidä kuinka kuinka oikea yläkulman painikkeet (Forum, Blogs ja Profile) venyvät, kun niitä painetaan. Lähinnä tämän takia. Punainen piste kuvaa hiiren paikkaa. Kun hiirtä siirtää Blogien kohdalta oikealla Forumiin, ei Forum teksti enää olekaan samalla paikalla kuin hetki sitten. Hiirtä joutuu siirtämään tämän jälkeen taas hieman oikealle, sillä vain tekstikohta toimii linkkinä. Toimisivat mielestäni paremmin staattisina, sillä namiskoiden jatkuva pomppiminen on jokseenkin häiritsevää. Epäselvä selostus, mutta toivottavasti ymmärsit.
Ymmärrän ja ongelma on havaittu jo kehitysvaiheessa, joten se on heti seuraavia parannettavia seikkoja. Halusin vain saada tämän setin julkaistua vielä tänään. Huomenna sitten lisää.
Operalla en havainnut mitään ongelmaa. Valikot toimivat ihan normaalisti (siis tuota venymistä lukuunottamatta). Ehkä kyseessä cache-ongelma, joka Firefoxilla korjaantui tuolla CTRL+F5 komennolla (pakottaa lataamaan koko sivun uudestaan).
Mulla ainakin lagittaa tuo ylävalikko kun käytän vaaleaa layouttia. Kaikki nappulat ovat puolet ohueempia ja kun laitan hiiren forum tai blog kohdille, niin alkaa oudosti vilkkua. Vähän vaikea selittää, mutta sekoileeko kellään muulla? Tummalla layoutilla ei moista ongelmaa ilmeenny.
Valmista tuli. Tumman väriteeman voi valita käyttöönsä profiili -> foorumin ulkoasu valikosta. En vielä ehtinyt tehdä sellaista sivun yläreunassa olevaa vaihtonäppäintä, mutta se tulee pikimmiten.
Samalla parantelin ylävalikkoa. Kalenterin lisäyksen jälkeen siellä alkoi olla taas aika paljon kamaa, joten heitin yksityisviestien ja jäsenlistan linkit profiilin alle alavalikkoon. Alavalikoiden ansiosta lisäilin myös vähän ekstra-linkkejä. Esimerkiksi foorumin alla on linkki tuoreimpiin viesteihin ja blogin alla linkki omaan blogiin ja blogipaneeliin. Ilmoitelkaa, jos ilmenee jotain ongelmia. Jos haluaa lisää noita linkkejä eri paikkoihin, niin ehdottakaa toki.
Koulutustaustanihan on kaksoistutkinto: lukio & graafikko ammattikoulusta. Graafikon koulutusohjelmaan kuului kursseja XHTML:stä, CSS:stä ja MySQL:stä osana verkkomediapakettia, mutta pääasiassa olen ihan itseoppinut kodestaja. Taitoni kehitin ammattikoulun aikana kotona harrastepohjalta. Harrastus poiki sitten ihan varsinaista näytettävääkin matskua, kun yhdessä työharjoittelupaikassa toteutin firman nettisivut graafikon/prepress tehtävieni ohella. Pelaajalauta syntyi vasta valmistumisen jälkeen (valmistuin keväällä 2007).
Työnhaussa on se paha ongelma, että jotta voisit hakea töitä, sinulla pitää olla työkokemusta. Mutta mistä sitä työkokemustakaan saa, jos ei saa töitä? Hyvin suunniteltu systeemi.
Systeemi on suunniteltu siten, että työnantajilla on mahdollisuus kaapia kermat päältä. Kaikkiin kunnon tehtäviin kunnon ehdoilla ja palkalla tulee hakemuksia kymmeniä, monesti satoja. Niin isosta poolista on helppo poimia itsensä halvimmalla myyvät osaavat ihmiset, jotka harrastaa sitä viehekalastusta. Mitään työvoimapuolaa Suomessa ei ole. Puolet ilmoitetuista työpaikoista on huonoilla ehdoilla varustettuja pätkähommia. Pulaa on vain ihmisistä, jotka niihin paskahommiin suostuvat. Epäilen myös, että monet konsulttifirmat harrastavat valepaikkojen ilmoittelua kerätäkseen CV-pankkia. Saattavat ilmossaan sanoa, että paikkoja on useita alan X eri yrityksiin (paikkojen ja yritysten lukumäärää ja nimiä ei tietenkään koskaan kerrota: ”asiakkaamme etsii...”). Todellisuudessa paikkoja saattaa olla yksi tai ei luultavasti ollenkaan.
Onneksi minusta tulee kirjailija! Ei tarvitse sietää moista kuralla olevaa systeemiä. Sen sijaan about 960 kertaa vaikeampaa on saada kynäilijän uralleen mallikas alkupotku. Ilman sitä makaronikattilat ja Alkon halvin punaviina kutsuvat.
Sisäpiirin tiedustelijoiltamme olen kuullut, että Japanissa on ainakin kymmenen kertaa vaikeampaa tulla mangakaksi kuin Suomessa kirjailijaksi eli noin 9600 kertaa vaikeampaa kuin minulla. Siihen ei sitten muuta kuin että työn iloa!
Vakavammin puhuen, eikö sinusta pitänyt tulla joku media-man? Videoiden parissa työskentelit jossain oppilaitoksessa ja Tiltissäkin olit töissä.
Onnea Joel-sanille! Aiotko vielä mennä opiskelemaan alaa?
Tähän on kyllä sanottava, ettei nyt ainakaan jatko-opiskelu kiinnosta yhtään. Menin amikseen, koska halusin päästä tekemään töitä. Tuntui toisen asteen koulujen loppuvaiheilla, että jos minä nyt vielä näidenkin koulujen jälkeen jumitun viideksi vuodeksi johonkin oppilaitokseen sluibaamaan, en pääse ikinä missään eteenpäin.
Jeje! Sain web-ohjelmoijan työpaikan Helsingistä. Helvetillinen homma siinä oli. Aloitin haun lähes heti kesällä kotitumisen jälkeen. Kävin monessa haastattelussa, jotka vedin todella hyvin. Työhaastattelu ei vaan ole nykyään mikään tae mistään. Se on ainakin IT-alaan liittyvissä työpaikoissa valjastettu täysin missikisaamiseen. Haastattelujen yhteydessä oli kanssa kaikenlaisia kokeita ja osallistuin useampaan erilaiseen persoonallisuusanalyysiin. Kas kun eivät päätteeksi heittäneet atomiskanneriin, joka kattoo, että onko minulla hyvä perimä. Monet yritykset pitävät kanssa paikkoja auki kuukausitolkulla vain odottaen, että joku kaikenosaava guru murtuu paineesta ja tiputtaa hakemuksensa firman sähköpostiin määräaikaisen junior-kahvinkeittäjän positiosta. Kaverilla tietysti diplomi-insinöörin paperit, vähintään 10 vuotta työkokemusta aina assembly-koodaamisesta asiakasrajapinnassa toimimiseen, ikää 22 vuotta ja palkkatoive 1200 €/kk. Elokuussa itseasiassa kävi paikka lähellä, kun pääsin toiselle kierrokselle asti (hahhah!). Työnantajan viikon kestäneen vitkuttelun jälkeen mailiin tippui myöhemmin kovin tutuksi tullut viesti: ”Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan, mutta valitettavasti valinta ei osunut tällä kertaa juuri Sinun kohdallesi.”. Valitettavasti tämän mehukkaammin en nyt pysty tästä aiheesta avautumaan, koska nyt on aika tyhjä olo. Tuntuu kuin olisin päässyt jonnekin eliittikerhoon saadessani työpaikan. Olen voittanut systeemin. Voittanut arvonnoissa, jossa 99% arvoista on tyhjiä.
Näinhän tilanteen ei missään nimessä pitäisi olla. Rehellisesti sanottuna työnhakeminen on kirkkaasti paskinta paskaa, mitä Suomen hyvinvointivaltiossa joutuu kokemaan. Skidinä oli puoli-ilmaiseksi kesätöihinkin vaikea päästä, ammattikoulussa otti monta yritystä ennen kuin huolittiin ilmaiseksi työharjoitteluun. Kerran yhteen kesätyöpaikkaankin menin töihin suunnilleen siten, että vaan ilmestyin paikalle ja ilmoitin että ”moi, nyt mä tulin töihin”. Hakemuksenkin oli ajat sitten lähettänyt, kyllästynyt viikkojen radiohiljaisuuteen ja sitten aloin rimputella päätöksen perään. Pahinta työttömyydessä ja työn saamattomuudessa on se, kun ei pääse elämässään eteenpäin, päässä syntyy ajatuksia yhteiskuntakelvottomuudesta, kun ei kelpaa tekemään työtä, ja sitten se, että koko homma on ihan tuuripeliä. Haussa tietty auttaa, kun on hienot paperit ja CV:t sekä mukavasti referenssejä ja taidonnäytteitä. Ammattikoulu teki kyllä parhaansa, kun pakotti oppilaat opiskeluaikana väsäämään silloin turhalta tuntuvia näytteitä ja muita pläjäyksiä. Minun täytyy myös henkilökohtaisesti antaa teille rakkaille jäsenille iso käsi, koska Pelaajalauta CV:n referenssiosiossa oli useammassa työpaikassa se seikka, joka sai heidät kiinnostumaan ja kutsumaan minut edes haastatteluun. Mutta lopulta koko paikan saaminen on ihan täysin kiinni siitä, että osaatko mainostaa itseäsi juuri oikeilla sanoilla, sanoa juuri oikeita asioita, jotka sattuvat miellyttämään juuri kyseistä haastattelijaa. Harvat työnantajat osaavat edes sanoa, mitä he oikeasti haluavat. Voi käydä myös siten, että haastattelevan konsultin kanssa juttu luistaa kuin parhaan kaverin kanssa, mutta tämä ylimääräinen porras ei osaa luoda oikeaa kuvaa hakijasta päättävälle korkeammalle taholle. Pomo sitten valkkaa jonkun, jolla lukee harrastuksissa viehekalastus. Horoskoopeilla ja tähtien asennoilla on kanssa paljon vaikutusta.
Joka tapauksesa hommat alkaa ensi maanantaina. Pääsin aloittamaan jo joulukuussa, vaikka he valittelivat, että kuu on kovin repaleinen. Tiedossa on siis lyhempiä eikä vielä täysin vakituisen pituisia viikkoja, jotka alkaa sitten tammikuussa. Mutta minullehan se sopii. Pehmeä lasku niin sanotusti.
Päivitin minäkin pääasiassa kovalevyasennuksen takia. Vaikka epäilinkin, ettei pelejä pysty pelaamaan pelkästään kovalevyltä, petyin jossain määrin silti, kun levy pitikin olla asemassa. Muuten tykkään paljonkin. Useimmin käytetyt ominaisuudet löytyy nopeammin kuin ennen. Guide avautuu nopeammin, mutta välillä sen sisällön lataaminen siihen ruutuun lagaa liikaa. Minusta Dashboardin tapa ensin avata jokin ruutu ja vasta sitten ladata sen sisältö on aina ollut ärsyttävä.
Joo. Se on pitkä kenttä. Käytännössä uhrasin koko päivän sen hiomiseen. No nyt se menee ainakin ihan ulkomuistista. Mielestäni pahin kohta koko kentässä on se viemärikohta, jonka jälkeen avataan iso ovi sinne toiseen rööriin, josta pitää kiivetä ylös. Siinä tuli ensimmäistä kertaa oikeasti käyttöä bullet timelle, koska Faith liukuu aika nopeasti mäkeä alas ja liu’un aikana täytyy liikkua oikein, jotta siitä liu’usta pystyy suoraan siirtymään wall runiin (WR) ja WR:stä oikealla ajoituksella wall jump (WJ). Jos WJ epäonnistuu, tippuu sinne rotkoon. Jos taas WR epäonnistuu, liu’un jälkeen tulee hard landing, johon palaa kallista aikaa. Jos tuon kohdan mokaa kaksikin kertaa, täytyy pistää suosiolla restarttia. Alusta siihen kohtaan kestää about kuusi minuuttia.
Pakko sitten kehua peliä. Siis harvemmin oikeasti kiinnostun näin palavasti hieromaan aikoja. Tuo pelimekaniikka on vaan niin bueno ja oikeasti syvällinen. Suorituksissa riittää optimoitavaa todella paljon. Vaihtoehtoisia reittejä ei ole siinä merkityksessä, missä niitä itse tarkoitin, mutta kaikenlaisia oikoreittejä kyllä löytyy. Chase-mapissa sain nappiin menneellä suorituksella ja uudella oikoreitillä lähes yhdeksän sekuntia edellisestä ajasta pois.
Samalla, kun tuossa pelissä tulee paremmaksi, täytyy kyllä vaan koko ajan enemmän ihmetellä porukoiden napinaa jostain äkkikuolemista. Siis ei tässä pelissä voi äkkikuolla. Silloin ei vaan osaa. Jos liian aikaisen hypyn ja vauhdin puutteen takia tippuu rotkoon, ei voida puhua mistään äkkikuolemasta. Ei voida puhua myöskään mistään pikselintarkkuudesta, koska peruspenttikin pääsee pelin läpi, kunhan ajoitukset ja hypyt ovat edes sinne päin. Kuolemakin on armollinen, koska checkpointteja on tiuhasti. Sitten porukka kanssa valittaa story-moodin lyhyydestä ja ettei pelissä tehdä muuta kuin hypitä ja juosta. Paras läppä oli, kun joku jantteri toivoi ajokohtauksia peliin. Eikö se nyt ollut jo demosta päivän selvää, ettei Mirror’s Edge ole mikään FPS nro 207.
Tänään tulee muuten pojat lunta. Lentokoneet on kentillä jumissa, liikenneonnettomuuksia on odotettavissa rutosti(*koputellaan puuta*) ja tuskinpa pukkikaan tonttuineen moisessa pyryssä lahjatoiveita skouttailee. Perheet tulee olemaan erillään ja lahjat perseestä, mutta hei, ainakin joulu on valkoinen. ;)
Tänään on muuten vasta marraskuu. Eiköhän ne sukulaiset vaikka pyöräile kylään, kun antaa kuukauden aikaa: oli pyry mikä hyvänsä. Lumi sulaa varmasti viikon sisään pois.
Parantelin TT-aikojani. Ch2:sta yritin kanssa speedrunnata, mutta tuli niin säälittäviä aikoja, ettei niitä nyt voi edes postata. On niin pitkä kenttä ja täytyy muistaa hemmetisti eri oikoreittejä. Ei auta kuin harjoitella.
----
SR
Prologue 02:37:44 Joel-san
Chapter 1 05:24:06 Joel-san
Chapter 2 10:58:33 Joel-san
---------
TT
Edge 00:46:91 Joel-san
Arland 00:48:61 Joel-san
Chase 01:13:42 Joel-san
----
EDIT: Chase-aikaa parannettu. Myös Ch2 meni läpi. Vähän jäi vituttamaan, kun olisi tullut ihan hullun hyvä aika, mutta kuolin matkalla kaksi kertaa, jonka seurauksena alitin vaaditun ajan vain vajaalla kahdella sekunnilla. Ilman kuolemia alitus olisi ollut lähes minuutin luokkaa.
Mahtava peli! Story tosiaan hujahti läpi. Storyn aikana hiukan kyllä ärsytti, kun joka kentässä kyttien piti tulla jossain vaiheessa hiillostamaan. Mutta nyt kun olen speedrunnanut samoja kenttiä, niin jeparit tuskin näkevät minua koko aikana, mikä on varsin hauskaa. Hieno fiilis siinä tulee, kun kaikki menee putkeen ja suorastaan syöksyy kentän läpi musiikin vauhdittaessa menoa. Test of Faith –saavutus jäi saamatta ja jäi vähän potuttamaan, kun se meni pilalle viimeisessä kentässä, jossa käytin asetta niiden serverien tuhoamiseen. No ei auta kuin yrittää uudestaan hard–kierroksella.
Otetaanpa samalla speedrun (SR) ja time trial (TT) skaba. Otetaan vaikka kolme ensimmäistä SR–kenttää ja TT–kentät Edge, Arland ja Chase, jotka ovat pätkiä kolmesta ekasta chapterista, jotta TT:ssa tulee myös harjoitusta SR:ää varten. Aloitetaan minun vaatimattomilla ajoilla.
Kyllä minäkin nyt ymmärsin, mitä siinä lopussa yritettiin sanoa. Ihan selvä vihjekin siinä oli, kun ennen loppua yhden paikan nimi on Heart of Darkness (Apocalypse Now nähty monta kertaa ja taustatutkimuskin suoritettu). Loppu oli silti äärimmäisen paskasti alustettu. Jos minun ei tee mieli tuhota aivan kaikkea lopuksi, mutta peli pakottaa siihen, tarinankerronta on epäonnistunut. Itseasiassa en käsittänyt pelissä olleen edes mitään suurta tarinaa™ ennen kuin se loppui. ”Jaa, tätäkö tässä yritettiin sanoa?”
EDIT: Täsmennän vielä vähän. Lopun teki huonoksi se, että hieno moraalinen dilemma ajautui omalla kohdallani täysin karikkoon. Ei minä kokenut mitään moraalisia tuskia, koska olin jo aikaa sitten irtautunut päähahmon roolista jouduttuani tekemään vastoin tahtoani järjettömiä murhaamis- ja tuhoamistehtäviä. Ei minua kiinnostanut jonkin Afrikan valtion tuhoaminen, vaan päätavoitteeni oli Shakaali. Tämä päätavoite käytännössä painettiin täysin taustalle ja sen sijaan pelaaja joutui tekemään tehtäviä jollekin random hutulle tai tutsille halusi tai ei. Omat ja työnantajan intressit harvoin kohtasivat. Saihan niistä tehtävistä timantteja, mutta siihen ei voi muuta sanoi kuin että kivetkin kiinnostaa. Ihan joku alkeellinen ”jos teet vain tämän tehtävän, kerron missä Shakaali on”–tyyppinen motivaatioporkkana tehtävässä olisi muistuttanut pelaajaa taas siitä, mitä nyt oikeastaan olikaan tekemässä ja saanut jollain tasolla ottamaan vastuuta tehtävän aikana tekemästään tuhosta päästäkseen lähemmäksi Shakaalia. Sitten lopussa olisi ehkä voinut herätä jotain katuvia ajatuksia.
Ubisoft olisi saanut ottaa reilusti mallia Half-Lifeista, kuinka peleissä tarinaa voidaan kuljettaa muutenkin kuin dialogilla (viitaten piilossa kulissien takana tapahtuvaan kerrontaan). Pelimaailmassa näkyvät ja tapahtuvat asiat kertoisivat paljon tarinaa ihan itsestäänkin. Mutkun ei. Tuhoaminen ja murhaaminen ei anna minkäänlaista force feedbackia. Mikään ei muutu, mitään ei tapahdu eikä pelaaja pääse edes omassa tavoitteessaan eteenpäin. Tapahtuu irrottauttuminen tarinasta ja pelaaja tekee sen jälkeen tehtäviä vain, jotta peli nytkähtäisi taas eteenpäin. Siis ei tämä tarinankerronta nyt vaan toimi. FAILS/10.
Enpä nyt tiedä, onko Far Cry 2 kulttipeli tai sen puoleen AC–kakkaa. Miten AC edes liittyy tähän? FC2 on hyvä peli. Ubisoftin tekemistä peleistä selvästi paras. Erittäin positiivista, että sitten Sands of Timen, Ubi on saanut tehtyä edes yhden pelin, joka kiinnostaa minuakin, eikä se kuulu kategoriaan ”näyttää hyvältä, maistuu pahalta”.
EDIT:
Läpi meni. Hyviä puolia olen sivunnut viesteissäni aikaisemmin, joten tyydynpä nyt vain sanomaan, että itse ammuskelu on hauskaa, asevalikoima onnistunut ja maaston ihailu ja tutkailu kivaa. Etenkin toinen mappi on huima parannus, koska se on vähemmän symmetrinen, vesistöä on enemmän, maasto avoimempaa, koska mappia putkiksi halkovia vuoria on vähemmän, paikkoihin on monia ihan varteenotettavia reittejä, vesillä on vähemmän vihollisia, bussipysäkit ovat paremmissa paikoissa, maaston vaihtelu runsaampaa (kukkuloita, tasankoja, laaksoja, jne) ja mapista löytyy monia oikein hienon näköisiä paikkoja. Varsinkin Dogon–kylä oli makea mesta.
Sen sijaan hajosin loppua kohti surkeaan juoneen ja täysin epäuskottavaan asetelmaan. Juonessa ei missään vaiheessa ole mitään järkeä ja loppu on taas yksi kaamea lisäys surkeiden lopetuksien listaan. Pelaaja juoksee milloin kenenkin osapuolen tehtäviä hoitamassa. Puolta ei voi valita, vaan kaikkille täytyy tehdä tehtäviä. Käsittämätöntä, että pelaaja edes saa toiselta osapuolelta tehtäviä, kun on aiheuttanut niin paljon harmia vihollisen leivissä. Tästä sitten seuraa se, ettei sodan kumpikaan osapuoli pääse koskaan niskan päälle. Oikeastaan eniten vitutti se, että pelissä ei tapahdu mitään ilman pelaajan toimintaa eikä mitään tapahdu vaikka pelaaja kuinka toimisi. Juoni ja näytelmä tapahtuu kuin jossain kulissien takana ja varsinaisella lavalla kaikki pysyy täysin staattisena ja samoissa asetelmissa. Ne samat äijät seisoo aina vaan siellä vartiopaikoilla, samat hullut ajelevat ympäri ämpäri, samoista paikoista saadaan aina tehtäviä, osapuolten näkymättömät rajat menevät samoissa paikoissa. Pelaajalle eri osapuolia ei edes ole. Kaikki ovat vihamielisiä eikä kukaan käytä univormuja tai pidä yllään jotain merkkiä, josta vihollisen puolen edes näkisi. Pelaajalle kaikki nuo mutiaiset, mustat ja valkoiset, APR:t ja UFLL:t ovat samaa paskasakkia, joka tekisi mieli hävittää täysin koko pelimaailmasta. Toinen ärsyttävä seikka on se, että peli päättää pelaajan puolesta, kenelle, minkälaisia ja millä ratkaisuilla tehtäviä suoritetaan. Siinä ei sitten auta kuin tehdä, koska ei ole mitään vaihtoehtoja.
Malarian pelillistä tarkoitusta en ikinä ymmärtänyt. Sen vaan paheni koko ajan ja lääkkeitä täytyi sitten ottaa vaan tiuhempaan tahtiin. Lisää pillereita hankittiin aina samanlaisia UG–tehtäviä tekemällä, jotka tulivat tehtäväksi aina, kun pilsut olivat loppumassa. Oliko tämä nyt vain jotain hämäystä, että pelissä täytyisi huolehtia hahmonsa terveydestä?
Omiin korviini nuo valitukset äkkikuolemista ja saman kohdan hieromisista muiden pelaajien suista ovat kuin sulosointuja. Kerrankin vaikea peli, jota joutuu oikeasti opettelemaan pelaamaan. Täydellistä time trial –kamaa. Lisäksi, ensimmäistä kertaa pelin lyhyt kesto (kuulemma alle 10 tuntia) ei tuota kärsimystä vaan tässä yhteydessä tukee täydellisesti time trialia. Esimerkiksi Trackmania Sunrisessa en ole vieläkään päässyt siihen aikojen hieromisvaiheeseen, koska niitä ratoja on niin mahdottoman monta. Innolla odotan sitä hetkeä, kun peli kolahtaa postilaatikkoon.
Tässä jotain suuntaa antavia maksimilämpötiloja eri komponenteille. Ei nämä kiveen hakattu ole ja ylikin voi mennä, mutta hyvä pysyä näiden alapuolella.
Prosessori: 60° Näytönohjain: 90° Kovaley: 45°
Tuulettimet eivät välttämättä auta hirvittävästi, jos ilmanvaihto ei suunniteltu järkevästi kotelossa. Pitäisi oikeasti avata se kotelo ja miettiä tuuletus läpikotaisin. Alhaalta viileätä sisään, ylhäältä kuumaa ulos. Itse sain oman koneeni pysymään erittäin viileänä kolmella alivoltitetulla tuulettimella (siis kaikkiaan, virtalähteessä yksi, näytönohjaimen coolerissa toinen ja kolmas kotelotuuletin, prossu passiivisena). Vaati hieman kotelon modausta ja parempia jäähyjä. Tuli muuten hiljaista, kun vielä kehitin kovalevyille kuminauhabenjin. Riemua riitti muutama viikko, kunnes tuli vaihto 8800 GTS:ään, joka on aivan kamala kortti lämmöntuoton suhteen. Meni systeemit uusiksi.
Eihän se oikeastaan autakkaan jos kyse on tosiaan siitä että joku osa alkaa olemaan viimesillään. Mutta aina sitä voisi testata ja toivoa jos vika olisi vain siinä että jokin bitti menee poikittain. Mutta taidampa nyt ensin ladata tuon SpeedFan softan ja katella sitä. Kai siinä jonkinlainen logi on mistä näkee tapahtumat kaatumis hetkellä?
No sitä en osaa sanoa, osaako se logittaa lämpötiloja, mutta ainakin alt-tabbaamalla pelistä ja katsomalla lukemia voi koittaa selvittää, josko kyseessä olisi ylikuumenemiseen liittyvä ongelma. Ota sittten huomioon, että lämpötilat laskevat (etenkin näytönohjaimen) usealla asteella muutamassa sekunnissa, kun sieltä pelistä hyppää työpöydälle.
Näytä kirjoitukset
