Lanttu avuliaasti ilmoitti, että Pelaajalauta oli ollut muutaman päivän nurin. Kiitos ilmoituksesta!
Sivusto oli lakannut toimimasta, kun palvelinylläpitäjä edelleen päivitti palvelimen PHP-version versiosta 7.4 versioon 8.0. Tämä tapahtui 28.11.2022 klo 20:00. PHP-päivitys aiheutti uusia muutostarpeita koodiin, koska uudempi PHP-versio poisti tuen tietylle vanhentuneelle syntaksille. Tein syntaksinkorjauksen pikaisen vanhentuneen syntaksin etsimisen pohjalta.
Voi olla, että jotkin sivuston näkymät tai toiminnot eivät vielä toimi oikein. Mutta perustoimintojen pitäisi kuitenkin toimia. Teen lähipäivinä perusteellisemman syntaksinkorjauksen koodiin. Jos havaitsette toimimattomia näkymiä tai toimintoja, pyydän ilmoittamaan tähän ketjuun tai Ilmoituksia, bugeja ja parannusehdotuksia-ketjuun. Tyypillisin ongelmien ilmenemismuoto on, että selaimeen tulee näkyviin täysin valkoinen sivu, jossa ei lue mitään.
Just töissä tullut kirottua sovellusylläpitäjiä, jotka on viime tipassa liikkeellä näiden sovellustensa päivittämisien kanssa. Kai katoit samalla että pelaa myös 8.1:n kanssa? Vuoden päästä on 8.0 liipasimella. https://www.php.net/supported-versions.php
Kiitos tästä PHP 8.1 huomiosta. Kirjoitan nykyään toisilla ohjelmointikielillä kuin PHP:llä, joten ei tule kauhean hyvin seurattua enää PHP-uutisia. Ylläpidän kyllä joitakin muitakin PHP-pohjaisia sivustoja, mutta ne on mun omilla palvelimilla, joilla on Debian Linux. Debianissa mennään vielä PHP:n versiolla 7.4. Joten tuli sikäli puskista tämä Kapsin PHP 8.0 -päivitys.
Päivitin kehitysympäristööni tuoreimman PHP-version eli 8.2:n ja testailin kehitysversiota Pelaajalaudasta sillä. Mikään ei mennyt rikki sen kanssa, mutta joitakin deprekaatiovaroituksia tuli kyllä liittyen tulevaisuudessa poistuvasta tuesta joillekin vanhentuneille asioille. Modernisoin koodin niiltä osin. Pelaajalauta on nyt siis valmiiksi 8.2-yhteensopiva, josta voi olla hyötyä, kun palvelinylläpitäjä päivittää PHP:tä versiosta 8.0 eteenpäin.
Jostain syystä en ollut viime vuonna lisännyt itselleni sivustomonitorointia, joka hälyttäisi automaattisesti, jos Pelaajalauta lakkaisi toimimasta. Laitanpa nyt monitoroinnin toimintaan, jotta saan jatkossa nopeammin tiedon, jos jotain häikkää tulevaisuudessa ilmenee.
Lanttu avuliaasti ilmoitti, että Pelaajalauta oli ollut muutaman päivän nurin. Kiitos ilmoituksesta!
Sivusto oli lakannut toimimasta, kun palvelinylläpitäjä edelleen päivitti palvelimen PHP-version versiosta 7.4 versioon 8.0. Tämä tapahtui 28.11.2022 klo 20:00. PHP-päivitys aiheutti uusia muutostarpeita koodiin, koska uudempi PHP-versio poisti tuen tietylle vanhentuneelle syntaksille. Tein syntaksinkorjauksen pikaisen vanhentuneen syntaksin etsimisen pohjalta.
Voi olla, että jotkin sivuston näkymät tai toiminnot eivät vielä toimi oikein. Mutta perustoimintojen pitäisi kuitenkin toimia. Teen lähipäivinä perusteellisemman syntaksinkorjauksen koodiin. Jos havaitsette toimimattomia näkymiä tai toimintoja, pyydän ilmoittamaan tähän ketjuun tai Ilmoituksia, bugeja ja parannusehdotuksia-ketjuun. Tyypillisin ongelmien ilmenemismuoto on, että selaimeen tulee näkyviin täysin valkoinen sivu, jossa ei lue mitään.
Joyconien driftailu muuten loppui tuolla korjauksella. Ohjaimen hieman kuluessa syntyy jokin kosketushäiriö. Jokin osa ei enää pääse koskemaan toiseen osaan. Siihen on yksinkertainen korjaus. About käyntikortin paksuinen ja postimerkin kokoinen pahvinpala sinne sisälle, ni johan toimii. Korjauksessa kesti viisi minuuttia. Hyvin helppoa itsekin tehdä se.
Onneksi näin. Käsikonsolimoodissa pelaaminen oli jo toivotonta driftailun vuoksi, enkä todellakaan ole ostamassa niin kalliita uusia joyconeja, kun ei ollut varmuutta, etteikö vika uusiutuisi.
Mahtavaa! Pitääpä kokeilla tätä. Mulla on yksi vasemman käden joycon, joka viettää vähän väliä vasemmalle. Maahantuojan tarjoama asiakaspalvelu huoltoasioissa oli sen verran nihkeätä, etten lähettänyt ohjainta huoltoon, vaikka olin valmis maksamaan siitä.
Metroid Dread on kyllä mielestäni parhaita pelejä viime vuosina. Pokkasi myös parhaan Nintendo Switch -pelin paikan minulta. Metroid Dreadin kolme parasta asiaa ovat aivan selvästi pelihahmon ohjattavuus ja animoinnit, pelin rytmitys siten, että toiminnallisemmat osiot vaihtelevat nerokkaan hienosti rauhallisempien tutkimisosioiden välillä, ja Chozo-taustatarina. Chozot ovat olleet pelisarjan osasta toiseen läsnä tavalla tai toisella, mutta nyt ensimmäistä kertaa ne olivat keskeisemmässä osassa tarinaa.
Pelin alussa olin vähän harmistunut, ettei pelissä ollut mitään skannattavaa tai lokeja luettavana. Pelimaailma tuntui hieman merkityksettömältä ilman taustatarinaa. Mutta pian tajusin, että tällä kertaa tarinaa kuljetetaan ja tietoa annetaan välivideoissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua, koska sen myötä tuli tunne, että tarinan tapahtumat etenevät pelaajan mukana sen sijaan, että pelaaja olisi kuin rikospaikkatutkija, joka tulee paikalle vasta, kun kaikki on jo tapahtunut.
EMMI-robotit olivat hyvä lisä. Ne tekivät liikkumisen vaaralliseksi tietyissä paikoissa. Niitä oli myös sopiva määrä, joten itselläni ei mennyt maku niihin. Varsinkin viimeinen EMMI oli miellyttävän piinallinen. Myös muut isommat vastukset olivat erinomaisia. Quick time event -tyyppisissä counter-liikkeiden määrässä pysyttiin hyvän maun rajoissa. En kyllä tiedä, oliko counter-kyky ylipäätänsä täysin tarpeellinen. Mutta eipä sen olemassaolo hirveästi vaivannut.
Heikointa pelissä oli selvästi musiikki. Vesimaailman musiikki oli hyvää kuten Ephram sanoi, mutta muuten musiikit eivät jääneet erityisemmin mieleen.
Kiitos vinkistä! Yritänpä saada ton Steady Body charmin.
Jatkoin eilen peliä ja pääsin sieniluolastoon. Meno alkoi maistua paremmin, koska se alue on tunnelmaltaan satumaisempi. Sain myös seinähyppykyvyn. No nyt pelihahmoa alkaa olla kiva liikutella. Pelin potentiaali alkaa näkymään. Jatkan vielä eteenpäin puskemista.
Ostin itselleni joululahjaksi paljon kehutun Hollow Knightin. Olen pelannut sitä nyt muutaman tunnin. En ole toistaiseksi päässyt pelin imuun. On ollut vähän pakkopullaa. Ihmettelen tätä hieman, koska pidän kuitenkin metroidvanioista ja pelin pitäisi paperilla olla muutenkin mieleeni. Sinänsä peli on hieno ja sen toteuttamiseen on selvästi käytetty vaivaa. Viimeksi pelaamani vastaavanlaiset pelit ovat Metroid Dread, Iconoclasts, Shinsekai Into the Depths ja SteamWorld Dig 2. Kukin niistä imaisi mukaansa varsin nopeasti. Mutta jokin tökkii Hollow Knightin kohdalla. Olen onnistunut tunnistamaan ainakin pari asiaa, jotka silittävät vastakarvaan.
Ensinnäkin pelihahmo liikkuu mielestäni liian hitaasti. Huoneesta toiseen taapertaminen on raskaan tuntuista. Moni vihollinen on aika ärsyttävä ja lähinnä tiellä. Vihollisten lyöminen tuottaa rekyylin, joka potkaisee pelihahmoa taakse päin. Se korostaa liikkumisen raskautta, kun jokainen isku täytyy ajoittaa ja iskun jälkeen täytyy siirtää pelihahmoa eteenpäin, ettei tipahda kapealta alustalta rekyylin mukana. Päihitin juuri Hornetin ja sain syöksykyvyn. Se on auttanut vähän tekemällä liikkumisesta nopeampaa.
Toisekseen pelin musiikki on kieltämättä kaunista, mutta musiikki, pelin värimaailma ja pelin muukin tunnelma on kuitenkin hyvin melankolinen. Se ei oikein herätä intoa tai mielenkiintoa tutkia pelin maailmaa. Tunnelma muistuttaa mielestäni aika paljon Don't Starve -pelisarjan pääpeliä, joka ei myöskään houkuta minua pelaamaan. Don't Starven pelimekaniikassa ei kuitenkaan ollut vikaa, koska Don't Starve Shipwrecked on paljon innostavampi, koska sen tunnelma on erilainen. Sinänsä kyllä pidän tummemmasta tunnelmasta peleissä.
En tiedä, pitäisikö minun yrittää jatkaa Hollow Knightin pelaamista. Muuttuuko meno paremmaksi, kun pelissä pääsee pidemmälle? Tottuuko pelihahmon raskaaseen liikehdintään vai saako pelihahmo myöhemmin lisää kykyjä, joiden myötä se alkaisi liikkumaan sulavammin ja jouhevammin? Entä muuttuuko pelin tunnelma tai saako se muita sävyjä?
Olen seuraillut sivuston toimintaa maaliskuun korjauksien jälkeen ja kokeillut harvemmin käytettyjä toimintoja. En ole havainnut toimintoja, jotka olisivat ennen palvelinpäivitystä toimineet ja jotka eivät enää toimisi. Minun nähdäkseni maaliskuun korjaukset onnistuivat siis hyvin, koska kaikki tuntuu toimivan oikein. Jos kuitenkin havaitsette vielä ongelmia, laittakaa ihmeessä viestiä tähän ketjuun tai vaihtoehtoisesti Ilmoituksia, bugeja ja parannusehdotuksia-ketjuun.
Päivitin etusivun ”Mikä on Pelaajalauta?”-tekstin ajan tasalle. Lisäsin tekstiin EU:n tietosuoja-asetuksen myötä yleistyneen käytännön mukaisesti tietoa siitä, miten sivuston käyttäjätietoa käytetään (ei käytetä), miten sitä kerätään (ei kerätä) ja minkälaisia evästeitä sivusto asettaa selaimeen (vain toiminnan kannalta välttämättömiä). Käyttäjätietoa ei tulla käyttämään eikä keräämään eikä tarpeettomia evästeitä tulla asettamaan jatkossakaan.
Lisäsin PayPal-linkin tekstiin, jonka avulla ylläpidolle (eli käytännössä minulle) voi halutessaan lahjoittaa sopivaksi katsomansa summan. Lahjoittaminen on täysin vapaaehtoista. Lahjoitetut summat menevät ylläpitokustannusten kattamiseen.
Ilmeisesti löytyy joku 28 eri endingiä, mutta en jaksa enempää.
Ilmeisesti peli alkaa vasta kolmannella läpipeluulla.
Joo, ymmärsin että tarinaa on paljon vielä ekan endingin jälkeen. Itse pelaaminen ei kuitenkaan ollut niin hauskaa, että jaksaisi upottaa 20h lisää tuohon. Pitää siirtyä Game Passissa jo seuraaviin peleihin.
Nier: Automata on niitä harvoja pelejä, jotka toimii itselleni paremmin niin, että katson YouTubesta, kun joku muu on pelannut, kommentoinut ja leikannut videoon vain parhaat palat, tarinaosuudet ja välivideot. Päälle parin tunnin tarina-analyysivideo ja homma on paketissa. Mielenkiintoisimpia pelejä, joita en jaksa tai halua pelata. No, demon pelasin läpi ja se riitti.
Mielenkiintoinen keskustelu tämä, että 24 tuuman näyttö on hyvä. Niinhän se kyllä on. Mulla on juurikin 24 tuuman 1920 x 1080 näyttö ollut vuosikaudet tietokoneen näyttönä. Hämmästyttävän hyvin kestänyt aikaa. Ostin näemmä kerralla hyvän vuonna 2014.
Itselle sama homma on elokuvissakin, on paljon intensiivisempää maata sohvalla ja katsoa läppäriltä elokuva kuulokkeet päässä, kuin teatterissa huonolaatuinen kuva tykitettynä valtavalle kankaalle samalla kun apinalauma keskustelee vieressä ja teatterityöntekijä jamiviljami kääntänyt volumet ylikovalle.
Teatterityöntekijä jamiviljami pudotti kyllä huolella. Tämä oli se todellinen syy, miksi halusin kommentoida.
Ensimmäisenä päivänä tyhjä sivu meni vielä satunnaisuuden piikkiin. Seuraavana alkoi jo epäilyttää. Kolmantena ongelmat ovat jo päivänselviä.
Aloin pohtimaan, että mitähän kautta Joeliin voisi yhteyttä saada. Kun Joel-san ei kummoisia tuloksia google-haulla tuottanut, ja sukunimen olin vuosien aikana unohtanut, Facebook tuntui viimeiseltä oljenkorrelta. Muistin aikanaan siellä Joelin profiilin nähneeni ja yhteisiä kavereita oli, kiitos Finngamerin miittien (en muista olenko itse koskaan samaan aikaan niissä Joelin kanssa ollut). Pienen kavereiden kavereiden stalkkauksen jälkeen tuokin vaihtoehto tuotti vesiperän. Ilmeisesti Joel on jossain välin tehnyt sen ainoa järkevän vaihtoehdon ja poistunut Facebookin suoran ikeen alta.
Vaan kylläpä tuo Facebook auttoi lopulta silti. Kiitos pienen foorumin valaman ja miittien vahvistaman yhteisöllisyyden, Facebookissakin oli aikanaan ryhmäkeskustelu luotu jonkinnäköisiä miitinkejä ajatellen.
Tässä kohtaa oli hyvä hetki tehdä kunkin yksinäisestä surusta ja tuskasta yhteistä, harrastaa niinsanottua viestiketjunekrofiliaa miltei viisi vuotta vanhan ryhmäkeskustelun osalta ja pohtia ääneen saataisiinko tilanne vielä jotenkin korjattua. Onneksi kollektiivinen muisti ja aloitekyky on usein yksilöä vahvempaa. GBA:lta tuli Joelin sukunimi kuin apteekin hyllyltä ja sen avulla löytyivät myös kotisivunsa. Sharkie ehti alkaa jo pohtimaan kellä olisi pokkaa laittaa LinkedIn-yksityisviestiä, kun GBA oli ehtinyt jo pistää tekstiviestiä. Hyvä, että pisti. En tiedä olisinko itse lopulta onnistunut rykäisemään tätä kriittisintä tehtävää, vaikka yhteystiedot oli(si)vatkin (omatoimisesti) löytyneet.
Mielenkiintoista kuulla, miten tämä salapoliisi työ meni. Hienoa, että yhteystiedot löytyivät. Kiitos aktiivisuudesta.
Olen tosiaan aikanaan ollut Facebookista, mutta poistin tunnukseni sieltä muistaakseni vuonna 2015.
Olisin kyllä voinut jättää omat yhteystietoni jotenkin helpommin saataville. No, parhaiten mut saa kiinni mun firman, Response 200, sivustolta löytyvillä yhteystiedoilla. Vaikka tuokin sivusto on jo armottoman vanha, sisältää vanhaa ja osittain vanhentunutta sisältöä, eivät siellä olevat yhteystiedot ole muuttumassa eikä tuo sivusto katoamassa. Pitäisi sekin sivusto päivittää. Mutta ongelma on sama kuin suutarilla: suurin osa ajasta menee asiakkaiden sivusto- ja koodausprojekteja tekiessä. Lapset jäävät ilman kenkiä.
Edit: Mites muuten Joel nyt kun olet toivottavasti vielä linjoilla niin onko tämä nykyinen SMF sinun itsesi paikkaama kun taitaa tämä versio 1.1.16 olla virallisesti vuodelta 2011?
SMF on tosiaan versio 1.1.16. Eli hyvin vanha versio. Paikkasin käsityönä.
Lauta kannattaisi päivittää versioon 2.0.x. Hommaa päivittämisessä kuitenkin riittäisi, koska tässä on aika paljon custom-kilkettä ja modauksia inessä, jotka eivät heittämällä varmastikaan päivityksistä selviä. Kehitysympäristössä pystyisi onneksi aika hyvin testailemaan päivittämistä. Laitan harkintaan, koska onhan tässä vanhasssa versiossa varmaan aika tukku reikiä.
Viimeksi olen pelannut suosituksen pohjalta Iconoclastsia. Kyseessä on metroidvania-tyyppiseksi luokiteltava peli. Olen pelannut niitä aika paljon viimeisen parin vuoden aikana. Ehkä kyllästymiseen asti. Iconoclasts on kuitenkin piristävän tarinavetoinen metroidvania. Tarina ja sen hahmot ovat hauskoja. Pelimaailma on mielikuvituksellinen ja kiinnostava. Musiikki on hyvää. Pelihahmon ohjattavuus on erityisesti miellytävän ripeää ja napakkaa. Suosittelen lämpimästi, jos metroidvaniat tai toimintatasohyppelyt kiinnostaa. Vaikka olisi vähän kyllästynyt niihin.
Tiedän kokemuksesta että omien ikivanhojen webbiprojektien päivitteleminen on rasittavaa (ja monesti epäkiitollista) hommaa. Eli hatunnosto Joel-sanille tästä kulttuuriteosta.
Kiitos. Osa sivustokoodista oli kyllä niin muinaista, että nauratti. Mutta samaan aikaan tuntui kuin olisi ollut arkeologisella kaivauksella.
Tottahan toki tämä palsta ja internetin kolkka on pidettävä pystyssä! Onhan tämä aivan ensimmäisiä OG-harrasteprojektejani. Pelaaminen myös on edelleenkin erittäin lähellä sydäntä ja tärkeä aktiiviharrastus.
Vaikken tosiaan ole käynyt täällä viime vuosina juurikaan juttelemassa, lämmittää kuitenkin kovasti aina mieltä, että sivustolla käydään ja jutellaan edelleen. Kiitos kuuluu myös teille käyttäjille!
Pelaajalauta lakkasi toimimasta 6.3.2021. Sain tiedon sivuston pimenemisestä, kun Gba laittoi minulle tekstarin 9.3. Kiitos siitä!
Sivuston pimeneminen johtui siitä, että palvelinylläpitäjä korvasi palvelimen vanhan PHP version 5.x versiolla 7.4. Sivusto ei toiminut 7.4:lla, koska sivuston koodissa oli paljon viittauksia funktioihin, jotka on poistettu mainittujen PHP-versioiden välillä. Sivusto oli siis hilattava telakalle ja vanhentuneet osat oli modernisoitava.
Nyt modernisointityö on saatu valmiiksi ja sivusto toimii taas! Hurraa! Modernisointityön ohella otin käyttöön salatun HTTPS-liikenteen. HTTP-puolelta ohjataan automaattisesti HTTPS-puolelle.
Jos havaitsette jotain toimintoja, jotka eivät mielestänne toimi oikein, ilmoittakaa tähän ketjuun tai vaihtoehtoisesti Ilmoituksia, bugeja ja parannusehdotuksia-ketjuun.
Havaitut bugit:
Avatarit eivät näytä toimivan vielä täysin oikein korjattu
Kunnioitettavaa laittaa tuollainen noin selkeä ja kohtelias viesti kehityksen viivästymisestä. Hienoa kommunikaatiota. Tunnen itseni nyt varsin arvovaltaiseksi henkilöksi olemalla pelisarjan fani! Toivotaan, että nykyinen Retro Studios osaa tehdä pelistä edellisten veroisen. Taitaa olla vielä edelleenkin niin, ettei japanilaiset täysin hallitse ensimmäisestä persoonasta kuvattuja pelejä. Retro on myös varmasti jättänyt Prime-peleihin aivan omanlaisensa leiman, jota Nipa ja Bandai Namco eivät osanneet toisintaa.
Hearing that the big problem with MP4 development was Nintendo's experimental ad-hoc development process; it was being made in parts in different countries. Some studios were trucking along saying it was going smoothly while it was on fire elsewhere.
Internal thinking was that it needs to be all under one roof to right the ship. Interestingly, Retro made the pitch for their involvement and put together a demo that Nintendo liked.
Olikohan MP4 ensimmäinen peli, jonka kanssa Nintendo kokeili hajautettua pelinkehittämistä näin suuressa mittakaavassa? Jotenkin ajatus on omituinen. Jos pelit ovat taidetta, ne eivät voi olla liukuhihnatyötä, tekeleitä, joita tehdään mahdollisimman halvalla siellä, mistä koodareita ja kynnelle kykeneviä parhaiten löytyy. Tämä on toki hyvin pitkälle romantisoitu näkemys, ja tulee fanilta, joka on tottunut kuluttamaan lopputuotteita eikä niinkään näkemään pelinkehittäjien tuskanhien värjäämää arkea.
Tämä on kyllä seuraava peli, jonka hankin, jos vaan toimii mun sinänsä asiallisella, mutta kuitenkin vanhemmalla PC:llä. Vaikuttaisi nettikeskustelujen perusteella olevan hyvin toteutettu tietokoneellakin. Nykyisen sukupolven konsoleista mulla ei ole kuin Switch. Ai niin, tästähän on demo olemassa. Ei kun lataamaan ja kokeilemaan.
RE2 tuo varmaankin kaivattua jännitystä elämään ja piinaa talven pimeisiin iltoihin. Kuulemma pelissä voi tallentaa milloin vain, mutta hardcore-vaikeusasteella pelissä on alkuperäisen RE2:n tapaisesti mustenauhoja, jotka ovat ainoa tapa tallentaa peli. Pitäisiköhän vetää heti hardcorella?
Tämä RE-sarjan uusi nousu 7:n ja tämän 2:n remaken myötä on kyllä mainio juttu. RE5 oli loppujen lopuksi aika huono ja 6:sta en edes kokeillut. Laudan termeillä: kokeilematta paskaa!
Läpäisin pelin eilen, kun olin saanut loput minua kiinnostaneet sivutehtävät tehtyä. Olin itseasiassa kerran aikaisemmin jo puoliksi vahingossa käynyt taistoon Ganonin kanssa, kun olin muuten vain kolunnut Hyrulen linnaa. Silloin tosin en edes yrittänyt voittaa, koska seikkailu oli vielä niin kesken. Siitä jäi outo fiilis, joka johtikin siihen, että peli jäi kesken keväällä. Vasta nyt sitten palasin pelin pariin.
Pidän pelin tarinasta. Välivideoissa ja muussa tarinankerronnassa on tunnelmaa (vaikkakaan ei hyvää dialogia eikä hyvää ääninäyttelyä). Kuitenkin Ganonin kohtaaminen ja voittaminen oli aikamoinen antikliimaksi. Jotenkin minua vaivaa se, että loppuvastustajan voi käydä kellistämässä vaikka heti alun pakollisten tehtävien jälkeen. Se on mielenkiintoinen konsepti kyllä. Varmaan tietyllä tapaa myös pakon sanelema juttu, kun kerta pelaaja voi kulkea ja kiivetä pelissä minne vain. Jokin keinotekoinen este, esim. jokin voimakenttä linnan ympärillä, voisi tuntua naurettavalta. Mutta toisaalta loppuhuipennuksen ympärille olisi hyvä luoda edes jotain mysteeriä ja vaatia jonkinlaista vaivannäköä sinne päästääkseen. Linnassa guardianien välttely nyt oli aika helppo nakki. Kun loppuvastustajan luokse pääsee melkeinpä heti, tuntuu pelin muu sisältö turhalta.
Tätä turhuuden tuntua alleviivaa entisestään Ganonin päihittämisen kiireellisyys. "Zelda ei pysty pitelemään Ganonia enää pitkään." Zelda sanoo itsekin niin lopussa, ettei pysty enää pitelemään Ganonia. Myöhemmin hän sanoo, että hän uskoi Linkin onnistuvan, koska seurasi tätä alusta lähtien. Minun eka ajatukseni tuohon oli "Niin, olet siis seurannut minua samoamassa vuoria ja aavikoita kuukausitolkulla etsiskellessäni valaiden fossiileja, kootessani kasvitieteellistä kokoelmaani ja keräilessäni materiaaleja aavikkokenkieni pimppaamiseksi maksimiin. Kenkieni, joita en edes käyttänyt tässä kiivaassa lopputaistelussa. Toimintani oli aivan varmasti luottamusta herättävää ja varmasti motivoi sinua pinnistelemään pitääksesi pahan aisoissa. Mut hei, kiitti kun jaksoit sen aikaa, kun mulla oli muuta puuhaa."
Peli on kyllä silti todella hyvä ja avoin maailma sopi ihan hyvin Zeldaan. Seuraava Zelda voisi silti olla jokin rajatumpi ja intensiivisempi kokemus Majora's Maskin tapaisesti. Jäin kaipaamaan kunnon luolastoja ja sitä Metroidistakin tuttua "tarvitset välineen X edetäksesi tästä"-koukkua.
Pelin ensimmäisestä DLC:stä kiinnostaa tällä hetkellä vaikea vaikeusaste. Minulla on mielessä yksi hauska läpäisytapa, joka voisi olla miellyttävän kimurantti vaikealla vaikeusasteella. Mutta pelkästään sitä varten en hanki ekaa DLC:tä. Paljon riippuu nyt siis siitä, minkälaista toisen DLC:n sisältö tulee olemaan.
Vuoristovalas löytyi! Jes! Toiseksi viimeisestä tarkastamattomasta paikasta. No, tulipahan nuohottua tunnollisesti koko Hebra. Oli oikeasti ihan mukavaa. Keksin mielelläni juuri tämän tyyppistä puuhaa avoimen maailman peleissä, jos pelin maailma on vain riittävän kiinnostava. Pidän kartoista ja tutkimisesta. Tässä pelissä on hyvä kartta ja on hienoa, että paikoille on keksitty nimiä ja vähän tarinaakin. Oli mukavaa myös, että peli itse antoi tehtäväksi tällaisen tutkimiseen johtavan tehtävän.
Olen innostunut taas pelaamaan tätä peliä. Oli pitkällä tauolla sen jälkeen, kun olin saanut kolmannen Divine Beastin kellistettyä Gerudo-aavikolla. Tykkäsin tuosta aavikosta ja sitä ympäröivistä vuorista niin paljon, ettei sen jälkeen oikein huvittanut muut alueet.
Nyt sain kuitenkin uuden innostuksen ja nykäisin neljännen Divine Beastin läpi piafien mestoilla. Toinen piristysruiske oli, kun löysin kolme puuttunutta muistoa. Se viimeinen spesiaali oli jo aika hieno.
Nyt suoritan vielä joitakin sivutehtäviä ennen siirtymistä Ganonin kellistämishommiin. Olen oikeastaan kolme päivää jumittanut paikallaan. Etsin Hebran alueelta kolmatta valaan fossiilia. Alkaa jo huvittamaan, kun en millään löydä sitä. Valaan jäänteethän ovat aika suuria. "Mitäs sinä täällä lumihuippuisilla vuorilla teet? - Etsin valasta." Joku NPC antoi vinkkiä fossiilin sijainnista, mutta unohdin vinkin sisällön ja sen, kuka tämä NPC oli. Haha! Olen systemaattisesti nuohonnut Hebraa. Alkaa käymättömät paikat vähentyä. Jos mä vielä tämän viikon aikana löytäisin sen. Muussa tapauksessa täytyy alkaa kysellä vinkkejä teiltä.
Olin lisäämässä, kunnes muistin, että siihen tarvitaan kaverikoodi... Laitapa peliseuran puolelle se, kun ehdit.
Tuli naurahdettua ihan ääneen :D
Ai niin. Jäinkin miettimään, että miten kaverikutsu edes tehdään. Olen saanut joitakin kutsuja muilta, mutta yhtään en ole itse tehnyt. En tiedä, miten nämä minut lisänneet henkilöt ovat onnistuneet kutsunsa tekemään. Voiko sillä älypuhelinsovelluksella lähettä kutsuja esim. edelliseen matsiin osallistuneille pelaajille?
EDIT: Näyttäisi olevan ihan konsolissa itsessään tällainen listaus pelaajista, joiden kanssa on viime aikoina pelannut.
Symphony of the Night "läpi". Enpä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta peli pesee jopa Super Metroidin. Huomaa, että peli on ollut vaikutteena lukemattomille nykyklassikoille. Aikaansa edellä oleva mestariteos, jonka olisin halunnut kokea jo 20 vuotta sitten.
Lopuksi pitää vielä antaa erikoismaininta pelattavuudelle, joka on ihan omaa luokkaansa ja syy, minkä takia tämä nousee Super Metroidinkin yläpuolelle. Muistaakseni jo Neonomide paasasi joskus muinoin Pelaaja-lehden foorumilla SotN:n pelimekaniikasta. Liikkuminen on nopeaa ja sulavaa. Voit dashata takaperin tai tehdä dive kickejä vastusten tai kynttilöiden kautta ja pomppia vastusten yläpuolella koskematta maahan ollenkaan. Itse huomasin vasta monen tunnin jälkeen, että dive kick on edes olemassa, koska pelissä ei ole mitään turhia introja. Oikeastaan mitään liikkeitä ei selitellä mitenkään. Opettele ja keksi itse, saatana. Aseillakin on erikoislyöntejä, joita ei selitetä erikseen. Myös taiat pitää itse keksiä eri näppäinyhdistelmiä kokeilemalla. Samoin sen, miten jotkut relicit toimivat.
Ainiin, pelissä on ihan helvetisti avattavaa ja kerättävää. Ja spritet ovat jumalaisen kauniita, kuten animaatiotkin. Soundtrackikin on täydellinen.
Kannattaa pelata!
Millä aparaatilla olet pelannut? Olen vakavasti harkinnut jonkin skaalaimen hankkimista (esim. XRGB-mini) vanhoja konsoleita varten, mutta erityisesti sitä varten, että hankkisin PS1:n ja juuri tätä peliä varten.
Macin OpenEmulla. Siitä löytyvä Mednafen-niminen emulaattoriydin pyörittää PS1-pelejä melko täydellisesti, tarkemmin kuin Sonyn omat emulaattorit.
Jos emulaattorit eivät kiinnosta, niin kannattaa tutustua OSSC:n. Se skaalaa vanhat pelit ilman input lagia ja on vieläpä jonkun suomalaisen kehittelemä vehje. Itsekin hankin laitteen, kunhan saan aikaiseksi.
OK. Joo, itse mielelläni pelaisin alkuperäisellä laitteella. Kiitos OSSC-vinkistä! Olinkin unohtanut, että sellainenkin on markkinoilla. Joskus olen lukenut siitä jotain arvostelua.
Jos on vähääkään keräilijäluonne, tämän kuvan pitäisi väräyttää viisareita.
Sand Kingdom – joka on käsittääkseni tuiki tavallinen kenttä – sisältää 69 kuuta kerättäväksi.
Pelissä on yli kymmenen maailmaa... Se tarkoittaa, että kuiden lukumäärä on lähempänä Zeldan Korok-siemeniä kuin aiempien 3D-Marioiden tähtiä!
En tiedä teistä, mutta tämä meinaa räjäyttää tajuntani. Pelihän on aivan valtava!
Katsoin samaa yhdessä niistä pätkistä, joissa Koizumi esitteli tätä peliä. En ole itse varsinaisesti edes mikään keräilijä, mutta koluttava ei tunnu loppuvan ihan heti tässä pelissä.
Olen vähän kahden vaiheilla tämän pelin kanssa. Se on varmasti oikein hyvä. Ehken vain ole niin suuri Mario-pelien ystävä. Hatulla erilaisten muiden olioiden kontrollointi vaikutti kuitenkin hauskalta ja tuo varmaan hyvin vaihtelua tasohyppelytoimintaan. Sunshinessa tykkäsin fluddin tuomasta liikehdinnän monipuolisuudesta. Mutta se varsinainen tekeminen Mario-peleissä ei jotenkin ihan valtavasti kiinnosta. Sunshinen sain pelattua läpi. Mario 64 jäi kesken kuten myös kaikki kaksiulotteiset Mario-pelit. Galaxyja en ole koskaan pelannut.
Symphony of the Night "läpi". Enpä olisi ikinä uskonut tätä sanovani, mutta peli pesee jopa Super Metroidin. Huomaa, että peli on ollut vaikutteena lukemattomille nykyklassikoille. Aikaansa edellä oleva mestariteos, jonka olisin halunnut kokea jo 20 vuotta sitten.
Lopuksi pitää vielä antaa erikoismaininta pelattavuudelle, joka on ihan omaa luokkaansa ja syy, minkä takia tämä nousee Super Metroidinkin yläpuolelle. Muistaakseni jo Neonomide paasasi joskus muinoin Pelaaja-lehden foorumilla SotN:n pelimekaniikasta. Liikkuminen on nopeaa ja sulavaa. Voit dashata takaperin tai tehdä dive kickejä vastusten tai kynttilöiden kautta ja pomppia vastusten yläpuolella koskematta maahan ollenkaan. Itse huomasin vasta monen tunnin jälkeen, että dive kick on edes olemassa, koska pelissä ei ole mitään turhia introja. Oikeastaan mitään liikkeitä ei selitellä mitenkään. Opettele ja keksi itse, saatana. Aseillakin on erikoislyöntejä, joita ei selitetä erikseen. Myös taiat pitää itse keksiä eri näppäinyhdistelmiä kokeilemalla. Samoin sen, miten jotkut relicit toimivat.
Ainiin, pelissä on ihan helvetisti avattavaa ja kerättävää. Ja spritet ovat jumalaisen kauniita, kuten animaatiotkin. Soundtrackikin on täydellinen.
Kannattaa pelata!
Millä aparaatilla olet pelannut? Olen vakavasti harkinnut jonkin skaalaimen hankkimista (esim. XRGB-mini) vanhoja konsoleita varten, mutta erityisesti sitä varten, että hankkisin PS1:n ja juuri tätä peliä varten.
On tullut pelattua aika paljon tätä peliä. Yksinpelikampanja ei ole paljoa napostellut, mutta sen takia en olekaan tätä hankkinut vaan moninpelin takia. Katselin pelistä ennen julkkaria videoita ja hypetyin suorastaan vähän. Ostin sitten julkaisupäivänä. Ihan alun huuman jälkeen en oikein tiennyt, mitä ajatella pelistä. Jatkoin pelailua ja sitten kolahti. En ole ylipäätänsä tavannut pelata juuri yhtään nettimoninpelejä. Eivät ole kiinnostaneet. Kuitenkin aikanaan innostuin Counter-Strikesta ja pelasin sitä muutaman kerran viikossa, tunti pari kerrallaan. Sillä tavoin tavanomaisesti. Sittemmin kyllästyin CS:ään. Splatoonissa näin jotenkin sen, että se täyttäisi tämän saman lokeron eikä se ole niin hermoja raastava taitopeli.
Taitoa kyllä tarvitaan ja välillä on kiva saada kunnon vaihde silmään ja ownata koko vastustajan tiimi. Mutta jos ei ole suorituspäällä, voi ottaa aseeksi vaikka maalitelan ja keskittyä maalailemaan kenttää. Pelissä on paljon hauskoja aseita ja iso osa niistä on oikeasti hyviä ja käyttökelpoisia. Muutkin kuin sarjatulta ampuvat rynnäkköaseet (vrt. CS:ssä AK-47/M4). Järjestyksessä omat suosikkini ovat:
1. Ämpäri
Tämä on ässä. Pitkä kantama. Hyvät sivuaseet. Kuitenkin vaatii tarkkuutta ja hyvää liikkuvuutta, jottei jää alakynteen erityisesti rynnäkköaseille. Haastetta siinä mielessä.
2. Sateenvarjo
Haastava käyttää. Lyhyt kantama. Tätä käyttäessä saa helposti turpiinsa, jos ampuu ohi. Pitää olla siis tarkkana ja erityisesti pitää olla taitava uimaan maalissa, jotta saa vastustajan yllätettyä/hämättyä. En muista, mitkä sivuaseet, mutta huonohkot muistaakseni. Eli haastetta piisaa, mutta sitä tyydyttävämpää tämän käyttö on, kun onnistuu. Suojavarjo on mahtava, kun ja jos sitä muistaa käyttää.
3. Maalitela
Tästäkin se ihan perusmalli on paras. Toimii ihan hyvin hyökkäysaseenakin. Useimmiten kyllä otan puolustavan roolin tämän kanssa. Vähän chillimpää peliä siis tämän kanssa. Hyvät sivuaseet.
4. Lyhyen kantaman tarkkuuskivääri
Sori, en tiedä tämänkään aseen nimeä. Pelaan tätäkin peliä ranskankielellä eikä minulla ole hajuakaan aseiden nimistä englanniksi. Joten keksin niille nyt nämä suomenkieliset nimet.
Tämä on siis se sinisen värinen tarkkuuskivääri, jolla on lyhyt kantama, mutta nopein laukauksen latausaika. Pelaan tällä aseella oikeastaan kehittääkseni osumatarkkuuttani ja tähtäyksen hienosäätöä gyrolla. Muilla tarkkuuskivääreillä en pysty pelaamaan, koska niillä laukausta saa ladata tuskastuttavan kauan. Lyhyt latausaika mahdollistaa vikkelämmän liikehdinnän ja pelaamisen. Pystyy jopa hastaamaan rynnäkköaseella varustautuneen vastustajan, jos sihti on kohdallaan.
Sivuaseet semihuonoja, maalihaarniska on onneksi edes jotenkin käyttökelpoinen. En ymmärrä, mitä hyötyä niistä vastustajan sijainnin paljastavista tutkista oikein on. Ei tässä pelissä ole koskaan tarvetta katsoa kartalta, missä vastustajat liikkuu. Kyllä se on selvää muutenkin.
Eli siis melkoinen haaste pelata tällä, mutta toisaalta todella tyydyttävää pärjätä, koska tällä ei saa mitään aikaiseksi ilman että sihti pelaa. Tietyllä tekniikalla saa kenttää maalattua aika nopeasti ja isolta pinta-alalta.
---
Pelaan nimimerkillä YoL. Saa lisätä kaveriksi. Älypuhelimeni Android-versio on toisaalta sen verran vanha, etten pysty asentamaan Nintendon chattiappia puhelimeeni. Joten mykkää peliseuraa siis tiedossa. Jonain päivänä ostan uuden puhelimen.
Pelikeskustelu on nykyään ikävän hyytynyttä, eikä uusia ketjuja peleille oikein perusteta, todennäköisesti siksi, että postauslukemat jäävät niin alhaisiksi. Kirjoittaa nyt herkullinen, sydämen mesimarjoista puristettu hehkutus ja sitten tulee joku ja vastaa siihen vain "joo."
Hyvä ketju, joo! Tulin kolme kuukautta myöhässä kommentoimaan tämän.
Olen kyllä varmaan maailman huonoin administraattori, kun tulee niin järkyttävän pitkiä taukoja täällä käymisien välillä. Välillä suorastaan jännitän kirjoittaa laudan osoitteen selaimen osoitekenttään. Onkohan koko häkkyrä enää pystyssä? Lupaillut olen uutta versiota aina silloin tällöin ja oikeastaan minulla on ihan selvät suunnitelmatkin, minkälainen uudesta laudasta tulisi. Projekti vain on vielä pahempaa vaporwarea kuin Duke Nukem Forever.
Lauta on muuten vasta 10 vuotta. Se avattiin yleisölle 20.6.2007. Olin silloin juuri valmistunut ammattikoulusta. On erikoista ajatella, millaista elämä, internet, pelaaminen, minä itse ja te muut olitte silloin. Nettifoorumit olivat silloin kuumaa kamaa, Facebook oli vasta tulossa. Foorumikulttuuri on netissä vähentynyt niistä ajoista merkittävästi. Kun Facebook tuli, tuntui, että nimimerkillä kirjoittelu loppuu internetissä kokonaan. Nyt Facebookikin on jo vanha juttu. Työpöytäkoneen selain ei ole enää se väline, jolla suurimpaan osaan internet-kulttuurista pääsee käsiksi. Nykyään jutellaan puhelimilla yksityisissä WhatsApp-ryhmissä, Jodelissa ja sen sellaisissa. Ihmiset ovat entistä enemmän yhteydessä toisiinsa, mutteivät internetin anonyymien ja pseudonyymien kanssa, vaan oman lähipiirinsä kanssa.
Intohimo pelaamiseen ja internetiin oli kova 10 vuotta sitten. Halusin keksiä jonkinlaisen rahasammon, jonka takoessa rahaa voisin keskittyä rakentamaan Pelaajalaudalle ja muualle internetiin kaikenlaista hauskaa ja jännää. Ja muun ajan hypettyä E3:sta ja pelata upeita pelejä. Vuonna 2007 oli vielä sellaista 90-luvun lopun ja 00-luvun alun henkeä, jolloin kaikki tekivät itselleen ja perheilleen nettisivuja. Muistan edelleen, kuinka Pokémon Redin ja Bluen rommit saattoi ladata jonkun Johnin kotisivuilta, Angel Firen ylläpitämältä totta kai. Kotisivu, siinäpä hauska ja sympaattinen sana.
En keksinyt rahasampoa. Vapaa-ajallani olen oikeastaan tehnyt kaikkea muuta kuin rakentanut omia nettiprojekteja. Kun tein koodamisesta ammattini, loppuivat suutarin lapsilta kengät. On velvotteita, parisuhteita, laskuja, velkaa, tehtävää, murheita. Kunnianhimo on kasvanut, mutta samalla ei oikein osaa olla tyytyväinen mihinkään entisellä tavalla. Jotenkin koko ajan pitäisi olla kokemassa lisää. Repiä kaikki irti elämästä ja nähdä maailman kaikki nurkat. Treenattava, olla hyvässä kunnossa. Käyttää kaikki aika hyväksi. Lukea uutisia, sijoittaa. Menestyä koko ajan enemmän. Babylonin oravanpyörä.
Oli siistiä olla nörtti. Silloin oli puhtaan innostunut parista asiasta. Ne riittivät, tuottivat mitä suurimman tyydytyksen eikä tullut ajatelleeksi ihan kauheasti mitään muuta. Tärkeintä oli, että uusin Zelda julkaistaan ihan just, ei malta odottaa! Kokeilematta paras/paskin peli ikinä! Pystyn edelleen innostumaan tietyistä asioista niin paljon, että muut asiat unohtuvat, mutta vain hetkellisesti.
Mielestäni käännekohta pelimaailman luonteessa tapahtui Wiin kohdalla. Pakko sanoa, mutta casualit pilasivat pelaamisen. Jotenkin pelikoneet eivät olleet enää pelikoneita, vaan valkoisia sisustuselementtejä ja pelit wagglea ja pian puhelimella tökittävää free-to-play -pasketta. Uusia pelisarjoja ei enää tullut. Call of Dutya Call of Dutyn perään. Mikrotransaktioita, DLC:tä, maksa voittaaksesi. Maksa maksa. Osta osta. Raha tunkeutui harrastukseeni samalla tavalla kuin Babylon oli tunkeutunut elämääni. Pelit alkoivat näyttäytyä laskelmoiduilta tarkasti kohderyhmätestatuilta investoinneilta. Sitä ne varmaan olivat ennenkin, mutteivät yhtä räikeästi.
Pelaamiseni koki uuden heräämisen, kun PC:lle ja muillekin koneille alkoi tulla yhä enemmän indie-pelejä. Ne pelit tuntuivat paljon aidommilta peleiltä. Nyt olen ollut tyytyväinen Switch-pelaaja. Vaikka Nintendo on kyllä aina tiennyt, miten sitä paalua printataan ja lypsätään maksimaalinen määrä, on Switch jotenkin herttaisen pelikonemainen pelikone. Sillä voi pelata ja ostaa verkkokaupasta lisää pelejä sille. Siinä se. Se näyttää pelikoneelta. Ja pelivalikoimassa on paljon indietä ja muuta hauskaa.
Olen pelannut kesästä lähtien Splatoon 2:sta statistiikan perusteella 55 tuntia. Uutta Zeldaa 120 tuntia. Olen suorastaan yllättynyt, että olen pelannut Zeldaa noin paljon. Se kun on ollut pitkään kesken. Pelistä loppui jotenkin löpö kesken. Olisin voinut vaikka vannoa, että olen pelannut Splatoonia enemmän.
No joo, ehkä lopetan tämä viestin tähän. Punainen lanka alkaa totisesti katoamaan. Hyvää syksyä kaikille hyvät internet-ystäväni!
...katson, josko reitilleni osuisi lisää muistoja Zeldasta, joita olen löytänyt tähän mennessä vasta neljä.
Tää on kyl pirun hieno tehtävä. Haastavaa koittaa yhden valokuvan perusteella hakea näinkin valtavasta pelimaailmasta tiettyä kohtaa. Tullu varmaan tuntitolkulla tutkittua ihan pelkkää karttaa tässä pelissä.
Olen samaa mieltä. Siisti tehtävä. Oli todella palkitsevaa, kun parin tunnin etsimisen jälkeen sain viimein horisontin maisemat täsmäämään valokuvan maisemaan ja löysin oikean paikan. Yksi huomio tästä tehtävästä: pelissä on hahmo, joka antaa vihjeitä kuvista. Älkää kyselkö vihjeitä, jos haluatte löytää mestat itse, koska vihjeet ovat turhan yksityiskohtaisia. Tosin, on yksi kuva, jossa olevaa paikkaa on tosi vaikea löytää ilman tämän hahmon antamaa vihjettä.
Näytä kirjoitukset
