Donkey Kong Jungle Beat Muutamasta viimeisestä kentästä puuttuu vielä kultamitalit. Ei onneksi sen suurempaa. EDIT: Platinat puuttuu.
Aloitettu: keväällä 2005 Pelitunteja: 30 Läpipeluuaste: 100% Aikaa kului: 1410 päivää Voiton päivä: 12.02.2009
No niin. Se oli siinä. Nyt on kaikista kentistä platinaa. Yhteensä 72 mitalia ja mittarin vieressä komeilee complete–leima. Durian Kingdom meni lopulta aika helposti, kun keksin oikean tavan hoidella ninja-apinat ja muut. Sen jälkeen olikin enää kaksi helppoa kenttää ja lopparin kummatkin versiot. Huh, tuli jotenkin tavanomaista suurempi saavutuksen tunne, kun on tämmöinen rästilista, josta pääsee vetelemään nimiä yli. Seuraava peli sitten kehiin vaan.
AAAPUUVA, apupapua! Jostain syystä kone on alkanu lätkii tota blue screeniä liian usein 3 päivän aikana. Mitä teen? Ajattelin että vika olisi ostamassani USB-hubissa. Voiko winukka vetää tilet siitä? Otin sen pois, niin ei vielä ainakaa oo mitää sammunu. (vaikka hubi olikin nii ei se heti sammunut) Tämä alkoi hubin ostamisen jälkeen, voiko winukka nii kuormittua, kun 2 USB:n paikalla tulee 5 paikkaa? Btw, mulla on vista..
Tämä on jonkin tason ”ominaisuus” Vistassa. Googlettelulla löysin jotain, mutten suoraa vastausta. Itselläni ei ole hirveästi Vistasta kokemusta, kun ei sitä millään koneella ole. Hubi saattaa tarvita jonkin paremman ajurin. Tässä näitä joitakin Google–hakuja.
Autokoulu on niin lyhyt ja helppo räpäys, ettet edes muista sitä sen jälkeen, kun olet kortin saanut. Alta pois vaan. Autokouluilu on ihan kivaa. Hyvin kallista tosin.
Donkey Kong Jungle Beat Muutamasta viimeisestä kentästä puuttuu vielä kultamitalit. Ei onneksi sen suurempaa.
Aloitettu: keväällä 2005 Pelitunteja: 25 Läpipeluuaste: 90% Aikaa kulunut: 1390 päivää
Mitäs projektille kuuluu? Ihan hyvää, kai. Aloitin listan purkamisen Jungle Beatilla. Huomasin, ettei minulta suinkaan puuttuneet kultamitalit vaan olin jopa saanut joistakin kentistä platinaa. Aloinkin sitten keräämään lisää platinaa ja nyt on noin 60% kentistä platinat taskussa. Mitaleja tuli vauhdikkaasti, mutta meno tyssäsi Durian Kingdomiin, joka on aika tylsä mappi. Banaaneja löytyy heikonlaisesti ja kaikenmaailman tykkejä ja ninja-apinoita kenttä täynnä. Aion kyllä puristaa kaikki platinat vielä tämän viikon aikana, mikäli ei ilmene mahdottomia esteitä.
Ketjun aloittajana käytän diktaattorin valtuuksiani ja lisään äänestysaikaa viikolla. Tarvitsee hieman lisäaikaa erään pelin kanssa.;) Ääniä otetaan siis edelleen vastaan ja vanhoja listoja saa muokata niin paljon kuin sielu sietää.
Hmm... Yritys, josta hain työpaikkaa marraskuun alussa ja josta sain pari viikkoa hakemuksen lähettämisen jälkeen kieltävän vastauksen, otti tänään yhteyttä minuun kysellen minun tämänhetkistä työ- ja elämäntilannetta. Työpaikkahan urkeni jo marraskuun lopussa ihan muualta. Harmi, ettei työpaikkoja voi haalia useampia kuten joitakin muita asioita, kuten esimerkiksi tyttöystäviä. Hehe, nojoo. Yrityksen nettisivuja selaamalla tätä uutta avointa paikkaa ei ole ilmoitettuna. Tämä oli ainakin minulle uutta, että yritykset säilyttelevät hakemuksia yhtään pidempään kuin hakuajan ajan.
Joo. Oikeasti en edes tiedä, mitä Kannelmäessä on. En ole käynyt. Se oli vaan hyvä olkiukko verbaalista pieksentääni varten, kun asuntoa hakiessani tuntui, että vuokrattavien asuntojen listat on puolillaan kannelmäkeläisiä asuntoja. En ollut siis edes tiennyt sellaisen paikan olemassaolosta ennen kuin aloitin tämän prosessin.
Mikäli vaan työpaikka löytyy, niin kyllä minä ainakin jatkaisin eloani Tampereella ja Turussakin. Molempia voidaan sanoa kaupungeiksi ja mitä nyt olen vieraillut, niin näyttävät mukavilta paikoilta. Erilaista butiikkia, elokuvateatteria ja kulttuuripaikkoja löytyy. Julkiset kulkuvälineet toimivat kaiketi myös. Ainakin pääsee junalla sinne ja takaisin. Porvoolaisena Helsinki oli luonnollinen valinta. Tuppaa kaveritkin asumaan tätä nykyä kaikki siellä päin, joten mitäpä siitä jäädä Porvooseen hengailemaan, kun koulutkin tuli jo käytyä. Porvoossahan ei oikein muuta lyömätöntä ole kuin pyörämatkojen päässä sijaitsevat peruskoulut ja toisen asteen oppilaitokset.
Helsinkiin muuttavia suosittelen jonkun kaupungin tuntevan henkilön kanssa tutustumaan eri kaupunginosiin ihan vaikka autolla ympäriinsä ajamalla. Saa haisteltua eri kaupunginosien fiilistä sekä tarkistettua palvelutason ja liikennejärjestelyt. Vuokrat ovat nimittäin siitä kummallisia, ettei hinnasta pysty oikein päättelemään, mitä sillä saa. Toki ydinkeskustan asunnoissa on premiumia, mutta noin muuten on hyvin absurdia että joku Kannelmäen takahikiän asunto, josta ei pääse minnekään järkevästi ilman autoa, maksaa saman verran kuin pari neliötä pienempi asunto Kulosaaressa, johon sentään kulkee metro ja joka on eloisampi paikka asua kuin Kannelmäen tapainen nukkumalähiö. Kai ne jotkin perheet lapsineen, Volvoineen ja kultaisinenoutajineen sinne haluaa.
Pistän vielä suoran linkin tuonne Asuntohelpin vuokrataan–osioon, koska saitin navigaatio on kamala. Löytyy muuten tosi usein edullisia ilmoituksia vuokrattavista huoneista. Myös kämppiksiä etsitään silloin tällöin. Jos ei haittaa asua toisen nurkissa, huoneen vuokraamalla pääsee ainakin halvemmalla. Opiskelijana kannattanee kääntyä HOASin puoleen (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö). HOASin asunnoissa saa asua puoli-ilmaiseksi.
Vuokraa ei ole lyöty vielä lukkoon, mutta se on luokkaa 700 euroa + 18 euron vesimaksu. Kallishan tuo on, mutta paljon halvempaakaan ei näiltä hoodeilta saa. Joulukuusta hinnat ovat koko Helsingin alueella halvenneet. Pääosa 40-50 neliön kaksioista oli joulukuussa vielä yli 700 euroa. Nyt löytyy paljon asuntoja jo 650 eurolla. Näistä olen tsekkaillut. Oma löytyi Asuntohelpistä.
Kun vastoin kaikkia todennäköisyyksiä suoritin mahdottoman tehtävän numero 1 (työpaikka), aloitin heti katsomaan vuokra-asuntoa Helsingistä. Vaatimukset sen suhteen olivat mielestäni ihan kohtuulliset. Kerrostalokaksio 40-60 neliöllä metroradan varrelta akselilta Kallio - Puotila. Pohjaratkaisun kannalta vaatimuksina tietynmallinen olohuone, jotta saan tietokoneet, konsolit ja muut viihdelaitteet järkevästi asetettua surroundista luopumatta. Hain kaksiota, koska haluan, että nukkuminen tapahtuu eri tilassa kuin muu eläminen. Pysyy ilma raikkaampana eikä tunnu aivan siltä, että eläisi kahden neliömetrin alueella, kun sängystä voi nousta suoraan ruokapöytään tai koneelle.
Toki ilmoittauduin kaikennäköisiin asuntohakemusjonoihin (Helsingin kaupunki, VVO, Nuorisosäätiö), mutta niistä on yksin muuttavan turha kuvitellakaan saavansa järkevässä ajassa mitään asuntoa ilman kaikkia jononohituskortteja. Suurin ongelma noissa on se, että hakemuksien vanhentumisaika on aivan liian pitkä. Jono täyttyy kaikennäköisistä urpoista, jotka laittaa vaan huvikseen hakemukset sisään ”jos löytyisi joku kiva”. Toiseksi, kun vihdoin pääsee jonon kärjille, sinulle saatetaan ehdottaa hyvässä lykyssä useampaakin vapautuvaa asuntoa, mutta, jos niistä yksikään ei kelpaa, heitetään jonon perukoille takaisin. Asunto kun ei ole mikään hätähankinta, johon pätee samantapaiset säännöt kuin työmarkkinoilla, jossa on nykytilanteessa pakko tarttua mihin tahansa vapaaseen paikkaan. Asuntoja on kuitenkin jatkuvasti tarjolla paljon. Niin paljon, että on varaa valita. Siksi minusta VVO:n ja muiden sen kaltaisten instanssien rakentaessa entistä enemmän hienoja asuntoja itselleen ajaa tilanteeseen, jossa todellinen valinnanvara vapailla markkinoilla kärsii. Esimerkiksi Nuorisosäätiö on rakentanut hyvin monta hienoa kerrostaloa itä-Helsinkiin eli alueelle, josta minä pääasiassa asuntoa etsin. Kuitenkin vapailla markkinoilla Herttoniemi, Itäkeskus jne ovat aliedustettuina, kun ilmeisesti joka toinen pytinki näissä kaupunginosissa on jonkin säätiön omistama.
Kohdekohtainen haku ratkaisisi jo todella monta ongelma. Lyhytaikaisessa kohdehaussa niillä ihmisillä, jotka oikeasti seuraavat markkinoita (eli ne, jotka asuntoa eniten haluavat), olisi paremmat mahdollisuudet päästä haluamaansa asuntoon, kun jonoa ei täytä onnenonkijat, jotka ovat jättäneet hakemuksen huvikseen vuosi sitten. Jonoa ei itseasiassa pääsisi lainkaan syntymään, kun hakemukset poistuisivat järjestelmästä asukkaan valinnan jälkeen. Kohdekohtaisen haun toinen hyvä puoli on se, että hakija tietää oikeasti minkälaiseen asuntoon on muuttamassa. Minun tapauksessani olisin pohjaratkaisun takia saattanut joutua kieltäytymään asunnosta, vaikka se olisi ollutkin jossain haluamassani talossa. Asuntojahan on yhdessä talossa monenmallisia, mutta VVO:lla ja kumppaneilla ei pysty mitenkään kohdistamaan hakua tiettyihin asuntoihin, vaan niissä pelataan vain neliöillä ja huoneiden lukumäärillä.
Ydinkeskustan asunnoilla on paljon parempi edustus vapailla markkinoilla, koska riittävä osa asunnoista on yksityisten tai asuntoja välittävien yritysten käsissä. Löysinkin siis lopulta asunnon Punavuoresta, joka on vielä sopuhintainen asunnon sijantiin nähden. 43 neliön yksiö parvella Kankurinkadulla. Parvi on iso, joten se toimii tavallaan erillisenä makuuhuoneena. Makuuhuoneen puuttuessa tilaa on säästynyt kivasti keittölle ja olohuoneella. Keittiö on hyvin tilava ja olohuonekin on OK, vaikka on siltikin vähän nafti. Parempi kuitenkin kuin yhdessäkään muussa katsomassani asunnossa. Kaikki kodinkoneetkin löytyvät jo valmiiksi. Ainoa huonompi homma on kaasuhella, jonka kaasupulloa täytyy käydä itse täyttämässä huoltoasemalla. Tulee vähän lisäkulunkeja. Kylpyhuoneessa on amme. Asunnon sijainti on mainio. Kuuleman mukaan rauhallinen katu. Samalla kadulla on kioski, oikea leipomo (wowzor!) ja postitoimisto. Eipähän tarvitse ulkomaanpaketteja kaukaa hakea. Lähistöllä on ainakin Alepa ja S-Market. Työpaikka on Hietalahdenkadulla, joten sinne on kävelymatka. Ja Welhon ADSL tietysti. Ei enää mitään Surinaa.
Perjantaina allekirjoitetaan vuokrasopimus ja 27. päivä tätä kuuta avaimet käteen.
Dead Rising 2. Siistiä. Eri siistiä. Kontrollit kuntoon jatko-osaan, uusi mielenkiintoinen tapahtumapaikka, hyvä tarina kasaan ja yhtä mainiot ääninäyttelijät kuin alkuperäisessä, niin loistopeli on entistä loistavampi. Joo ja hinattavat ihmiset helpommin kaitsettaviksi ja älykkäämmiksi.
Minusta Jokerilla on jo niin suuri katras jännittäviä eleitä ja maneereita, ettei niitä kukaan käsikirjoittaja jaksa joka kohtausta varten kirjoittaa, vaan tarvitaan näyttelijän improvisointia eli hyvää näyttelyä. Hyvin kirjoitettu ja erittäin hyvin näytelty hahmo minusta. Mielenkiintoisinta, mitä elokuvilla on pitkään aikaa ollut tarjoilla.
Näin ihan turhana kommenttina vaan. Pelasin vähän aikaa sitten eri XO–pelejä kaverin luona isolta (tyyliin 36”) ja laadukkaalta SD–telkulta. Kamalaa paskaa. Mirror’s Edgessä ei meinannut nähdä missä se hyppyri on, vaikka runnervision päällä. Monissa peleissä tekstityksistä oli hyvin vaikea saada selvää. Statsiruuduista nyt puhumattakaan. Kotona 17” 1280 x 1024 reson LCD–monitori, jolla pelaaminen on täyttä juhlaa siihen verrattuna. SD–vehkeet SD–pelejä varten ja HD:lle HD:t. Se on meikäläisen motto.
Itse tilasin Boxeddeal.comista kaksi Live–koodia joulukuussa. Ensimmäinen koodi lähetettiin Xbox Live –viestinä. Pari päivää mietin, että missä koodit viipyy, kunnes keksin katsoa live–viestit. Toisen koodin sain, kun otin yhteyttä myyjään nettikaupan live supportin kautta. En tiedä pitäisikö suositella, mutta halvaksi tuli ainakin. Älä kuitenkaan ole yhtä hätäinen ja kärsimätön kuin minä. Selviät ehkä helpommalla.
Kaappaanpa tämän aiheen ja muunnan sen yleiseksi keskustelunaiheeksi keskeneräisistä peleistä. Aktiivisella pelaajallahan on monesti vaivaksi asti hyllyssä odottamassa pelejä, mutta aikaa vuorokaudessa niin vähän. Olen itse viimeaikoina saanut keskeneräisten pelien jonoa merkittävästi lyhyemmäksi ja siihen on auttanut eniten se, etten ole haalinut sylikaupalla jatkuvasti uusia. Teenkin siis pienen listan peleistä, jotka vielä pitäisi saattaa tyydyttävästi loppuun (tai aloittaa) arvioitujen statistiikkojen kera. Ehkäpä se rohkaisisi minut suorittamaan tämän todo–listan loppuun. Vanhimmat ensin.
GameCube
P.N. 03 Peli on kyllä pelattu muutamaan otteeseen läpi ja jälkifiilistelyjäkin on suoritettu, mutta jokin pisteperfektionisti minussa haluaa, että kentät menisivät parhailla mahdollisilla komboilla läpi. Lisäksi minulta puuttuu vielä Papillon Suit.
Aloitettu: syksyllä 2003 Pelitunteja: 25 Läpipeluuaste: 85% Aikaa kulunut: 1900 päivää
Donkey Kong Jungle Beat Muutamasta viimeisestä kentästä puuttuu vielä kultamitalit. Ei onneksi sen suurempaa. EDIT: Platinat puuttuu.
Aloitettu: keväällä 2005 Pelitunteja: 30 Läpipeluuaste: 100% Aikaa kului: 1410 päivää Voiton päivä: 12.02.2009
Killer 7 Kamalan hitaasti on tullut pelattua peliä julkaisusta lähtien. Ei mene varmaan hirveästi vikaan, jos väitän pelanneeni vain muutaman tunnin vuodessa. Ja vieläkin mennään ykköslevyllä (peli on jaettu kahdelle levylle). Jos nyt kuitenkin 2009 olisi se vuosi, jolloin Heaven Smile saisi kokea kohtalonsa.
Aloitettu: kesällä 2005 Pelitunteja: 16 Läpipeluuaste: 50% Aikaa kulunut: 1300 päivää
Xbox 360
Project Gotham Racing 3 Joistakin kisoista kultamitalit saamatta ja joitakin achievementteja. Olisi varmasti helpoimpia listan pelejä noin niin kuin tekemisen määrän ja aloittamiskynnyksen suhteen.
Aloitettu: keväällä 2006 Pelitunteja: 45 Läpipeluuaste: 85% Aikaa kulunut: 1030 päivää
Dead Rising Hard–kierros edelleen kesken ja monta kivaa achievementtia saamatta. Tarkoituksena oli kai saada kaikki saavutukset, kun kerrankin ei ollut ainuttakaan onlinessa suoritettavaa saavutusta.
Aloitettu: syksyllä 2006 Pelitunteja: 40 Läpipeluuaste: 70% Aikaa kulunut: 850 päivää
Crackdown Kaikki saavutukset on saatava, vaikka todennäköisesti hajoan niihin autokisoihin. Orbimetsästys kuitenkin odottaa. Peli muuten läpi.
Aloitettu: syksyllä 2007 Pelitunteja: 40 Läpipeluuaste: 80% Aikaa kulunut: 485 päivää
PSP
Lumines PSP oli kuumaa kamaa intissä, mutta kotitumisen jälkeen laite on ollut vain musiikkisoittimena. Olen huono pelaamaan käsikonsoleita. Monta olen omistanut, mutta kaikki ne ovat vain pölyttyneet hyllyssä, kunnes olen myynyt pois. Joka tapauksessa Lumines ei vaatisi hirvittävästi panostusta, koska haluaisin vain päästä challenge–moodin läpi. Kerran olin aika lähellä, mutta kuolin viimeisessä kentässä. Kiva peli, hyvää musiikkia, mutten vain jotenkin keksi kikka kolmosia tässä. Vääjäämättä se kenttä vaan lopulta täyttyy. Alussa on kivaa, kun pystyy pitämään kentän puhtaana ja välillä voi tehdä todella hienoja komboja.
Aloitettu: talvella 2008 Pelitunteja: 25 Läpipeluuaste: 50% Aikaa kulunut: 365 päivää
Every Extended Extra Peli, jonka ostin Luminesin innoittamana. Samalla, kun paketti Suomea lähestyi, innostus Luminesiin laski. Edelleen avaamattomana hyllyssä, kun päätin, että ennen ei EEE:hen kosketa ennen kuin olen Luminesin läpäissyt.
Aloitettu: ei aloitettu Pelitunteja: 0 Läpipeluuaste: 0% Aikaa kulunut (ostosta): 270 päivää
PC
STALKER: Clear Sky Toimi paskasti vanhassa koneessani, joten jäi alkuun. Kuukauden parin sisään tiedossa tietokoneen täyspäivitys, joten yritetään silloin uudestaan.
Aloitettu: syksyllä 2008 Pelitunteja: 14 Läpipeluuaste: 15% Aikaa kulunut: 100 päivää
Tuskinpa on päätynyt itsemurhaan intissä vietetyn viikon takia. Väittäisinkin, että jo ennestään itsemurhaa haluavalle ihmiselle intti on mainio paikka päättää elämänsä. Jokainen saa oman aseensa ja ampumaradalla on helppo laittaa se yksi luoti taskuun myöhempää käyttöä varten. Joidenkin mielenlaatuun intti ei myöskään millään sovi, joten voi syntyä hetkellinen illuusio elämän täydellisestä kamaluudesta ja lohduttomuudesta. Ei tule niitä harhalaukauksia sitten itsemurhaustilanteessa siellä kuivaushuoneen nurkassa, kun kaikki tuntuu 100% paskalta. Ryhmänjohtajakin vaan käskee eikä äiti anna iltahalia.
Pistä vaan. Ei kai se merkittävästi erilainen ole. Pitäisi ostaa itsekin PC:lle. Ihan mielenkiintoista tietää, miten peli skulaa hiirellä ja näppäimistöllä.
EDIT:
Pitkästä aikaa pääsi pelaamaan vähän enemmän. Tein joitakin uusia aikoja. Prologue 02:08:35 -> 02:07:12, ch3 parani reilusti löydettyäni uuden oikoreitin: 06:53:13 -> 06:34:93. Ch5:een täysin uusi aika.
TT:tä vedin vähäsen. Playground 2 01:14:55 ja Playground 3 01:31:01. Edgeen uusi aika: 00:45:12. Burfield parani lähes kahdella sekunnilla (00:59:41 -> 00:57:15). New Eden 00:50:53. New Edenissä on muuten yllättävän tiukka aikaraja kolmeen tähteen. Sai ryhtyä oikein kekseliääksi ennen kuin edes se ylittyi.
Lisäsin Frank sun ajat myös.
------
SR
Prologue 02:07:12 Joel-san 02:20:91 Tzibo 02:23:22 kas
Chapter 1 04:59:46 Joel-san 05:20:72 kas 05:37:29 Tzibo
Chapter 2 09:55:50 Joel-san
Chapter 3 06:34:93 Joel-san
Chapter 4 06:17:76 Joel-san
Chapter 5 07:36:02 Joel-san
---------
TT
Playground 1 00:59:38 Joel-san 00:59:69 Azu
Playground 2 01:13:88 Azu 01:14:55 Joel-san
Playground 3 01:31:01 Joel-san 01:43:66 Azu
Edge 00:45:12 Joel-san 00:46:31 Azu 00:48:49 Frank 00:49:09 Tzibo 00:51:81 kas
Arland 00:44:77 Joel-san 00:46:32 Azu 00:47:47 kas 00:49:33 Frank 00:58:22 Tzibo
Flight 00:59:33 Joel-san 01:00:48 Frank
Chase 01:12:03 Joel-san 01:22:83 Frank 01:24:19 Azu 01:25:90 Tzibo
Vaikea äänestää, kun olen pelannut kunnolla vain viittä vuonna 2008 julkaistua peliä ja vain kolme niistä kelpaisi top–listoille.
1. Mirror’s Edge (XO)
Ainoa kolmikon peli, jonka sijoitusta ei tarvinnut hetkeäkään miettiä. Ei ainoastaan viime vuoden kovin peli, vaan pääsee myös korkeille sijoille omassa all time –listassa, jossa ei ole todella pitkään aikaan tapahtunut mitään muutoksia. Suuri yllättäjä, erittäin mainio pelimekaniikka, siisti soundtrack, loistava visuaalinen toteutus sekä kenttäsuunnittelu. Kaikki ainekset kasassa. Näin mielellään ei ole pitkään aikaan tullut pelattua mitään peliä.
2. STALKER: Clear Sky (PC)
STALKERit ovat kyllä kiistanalaisia ja ristiriitaisia pelejä, mutta pelin henki ja tunnelma oikeuttaa jo melkein yksistään listoille. Clear Sky paransi monta SoCissa huonosti toiminutta ominaisuutta ja hioi resurssitasapainon kuntoon, jolloin voi oikeasti tuntea yrittävänsä selviytyä Tsernobylin radioaktiivisessa lähiympäristössä.
3. Dead Space (PC)
Hyvä. Kiva. Jännittävä. Muutama chapteri jäänyt erittäin vahvasti mieleen, mutta huonojakin hetkiä löytyi. Samoja kikkoja toistettiin loppua kohti liikaa ja musertava lohduttomuus, kun kaikki aina meni pieleen, söi taisteluhenkeä. Kuolemattomat lasin takaa puhuvat seinähullut sylettivät niin paljon, etten halua nähdä niitä enää ikinä missään. Asetasapaino pielessä: tiettyihin aseisiin sai aivan julmetusti ammuksia, kun taas toisiin sai luoteja etsiä kissojen ja koirien kanssa. Hmm... En keksinyt Dead Spacesta nyt kuin valitettavaa, mutta hyvät puolet ovat sen verran hyviä, että pääsee listalle.
Sen sijaan Far Cry 2:sta pystyisin luettelemaan kymmeniä hyviä puolia, mutta ne pari huonoa ominaisuuttta ovat niin fataaleja, ettei top–listoille ole sillä pelillä asiaa. Viimeisin peli onkin sitten Sins of a Solar Empire, joka oli keskinkertainen. Ei sitäkään viitsi listalle laittaa.
Metro, tuo kulkuvälineistä jaloin ja coolein keksintö ikinä. Jossain vaiheessa voisin tehdä railtripin Suomessa. Rautatieverkon pohjoisimmasta pisteestä aloitettaisiin ja matkustettaisiin alaspäin kierrellen kaikenlaisia kyliä. Lopuksi Helsingissä porhallettaisiin ympäriinsä metrolla. Videonkin voisi siitä koostaa. Kyllä, olen rautatievälineiden suuri ystävä.
Pidetään nyt jonkin aikaa, kunnes löytyy taas joku superihqu animechicksi.
Ramppi, katto, seinä, springboard, ramppi, katto, seinä, springboard, ramppi, katto, seinä, springboard... Vaihtelua löytyy... enemmän jopa Super Marioista.
Olin kirjoittamassa ihan kunnollista vastausta, mutta... Ei helvetti. Tämä blogaus on vaan niin täynnä vääriä mielipiteitä, turhaa nillitystä turhista asioista ja sitten, kun nenän edessä seisoo peli, jonka pelimekaniikassa löytyy syvyyttä ja ympäristössä on käyttömahdollisuuksia enemmän kuin kaikissa Super Marioissa yhteensä, sitä ei huomata.
Profiili - blogipaneeli - lisää kategoria. Sitten muokkaat jotain merkintää ja asetat merkinnälle jonkin kategorian (valikko otsikon alla). Muista laittaa blogipaneelista kategorialista näkyviin.
Ja mä kai olen vaan niin hc kun mulla on kymppi chapterissa safessa noin kymmenen medium health packia ja kaikki larget käyttämättä. Ammuksista jokaiseen aseeseen puhumattakaan. Tai sitten se ripper oli vaan niin broken.
Haha! Mulla ei ollut alkua lukuunottamatta ikinä varaa laittaa mitään safeen. Kaikki käyttöön. En toisaalta ostanut ikinä panoksia tai health packeja, vaan ohjasin rahojen käytön power nodeihin.
Läpi meni. Xfiren mukaan kesti 21 tuntia. Vaikka suosinkin hyvin pitkiä pelejä, pidempään tätä ei olisi jaksanut. Sanotaanko, että oli sopiva annos. Loppua kohti alkoi nimittäin jo nakertaa pelin jatkuvasti yltynyt tyyli hukuttaa pelaaja vihollisiin tasaisin väliajoin.
Parasta tässäkin pelissä oli tutkiminen, logien lukeminen ja varjoille säikähtely. Eiköhän heti sen jälkeen, kun oli ollut hetken vähän rauhallisempaa, tungeta samaan huoneeseen örmyjä aalto toisensa perään teurastamaan pelaaja poloista. Ei siinä ehdi lainkaan tähtäämään kunnolla, kun nenän edessä, selän takana, pään yläpuolella ja takavasemmallakin on jotain saatanan sittiäisiä tökkimässä. Näiden myllysten jälkeen oli Isaacista lyöty puhti pois, ammukset loppu ja pelaajan V–käyrä koholla. Sen jälkeen taas tankataan ammuksia ja health packeja ja pelaajan päästyä vaivoin plussan puolelle, pistetään sama setti uusiksi. Taas ollaan kusessa. Pahimmillaan tämä krooninen resurssipula oli chapter 6:n jälkeen, kun loppari imaisi kaikki sisuksiinsa ja inventaario ammotti kirjaimellisesti tyhjyyttään. 7:ssa sain kaavittua hieman ekstratavaraakin, mutta kahdeksannessa chapterissa ongelma vain paheni. Onneksi yhdeksännessä oli taas kamaa kivasti, mutta se oli muuten ihan paska koko chapteri.
Jos olisin ollut vähän fiksumpi, olisin myynyt myös contact beamin pois, koska sille tippui ammuksia vain yhden panoksen setteinä. Olisi tullut paukkuja vähän enemmän plasma cutterille ja line gunille. Tylsähköä, kun pitää kituutella mahdollisimman vähillä aseilla pysyäkseen pinnalla. Uuden, päivittämättömän aseen ostaminen myöhemmässä vaiheessa on myös silkkaa itsemurhaa. Muuten ammuksien ihan oikea säästäminen oli varsin piristävä ominaisuus, mutta kaavaa olisi pitänyt vähän hioa. Etenkin vihollishyökyjen määrää olisi pitänyt hillitä.
Sitten juonesta.
Hyvä peli näistä vioista huolimatta. Tyyliin 7/10 tai ehkä 8/10.
Näytä kirjoitukset
