[19.1. Maalaus, yksiväriset osat]

19.1. Maalaus, yksiväriset osat

Maalaus alkakoon ylläolevan mallin mukaisesti. Pääosin kaappi tulee siis olemaan valkoinen. Mustaa käytetään logoissa, vihreä ja punainen säästetään muihin yksityiskohtiin. Kokeilin huonekalumaaleja kuten Tikkurilan Empireä, jota minulle suositeltiin eri maaliliikkeissä, mutta en saanut niillä tasaista pintaa MDF-levyille. Aina jäi levitystyökalun jäljet maaliin. Maalaus tehdään siis spray-maaleilla niiden helpon saatavuuden ja tasaisen väripinnan takia.

Aloitin ensimmäisenä Mastonin mattavalkoisella. Maalasin sillä pari levyä. Mastonin maalissa oli kuitenkin ongelmansa. Suurimpana niistä oli epätasainen maalausjälki. Ponnekaasua oli aivan liian vähän suhteessa maaliin eikä seosta saanut tasaiseksi. Lisäksi Maston alkoi hyvin nopeasti "räkiä" maalia isoina pisaroina. Kävin sitten Mikrokulmassa ja sieltä löysin sipoolaisen AT-Tuotteen AT Color -merkkistä spray-maalia. Se olikin huomattavasti parempaa. Mattavalkoinen ei ainoastaan ollut huomattavasti valkoisempaa kuin Mastonin vastaava vaan myös ponnekaasun ja maalin suhde oli erinomainen. Varsinkin alkuun purkista tuli todella miellyttävän tehokkaasti ja tasaisesti maalia. Loppua kohden paine hiukan laskee, mutta jälki pysyy edelleen hurjasti Mastonia edellä. AT Colorilla on lisäksi hintaetu puolellaan: 2,95 euroa per purkki. Maston maksaa keskimäärin 6 euroa. AT Colorilla sai hyvän pinnan noin 2-3 maalikerroksella. Myöhemmin otin käyttöön malliston valkoisen pohjamaalin, koska sen kanssa pinnasta sai vielä tasaisemman. Useimmiten pohjamaalin päälle riitti yksi huolellinen kerros mattavalkoista.

Maalaus tehtiin luonnollisesti ulkona sen sotkuisuuden ja sen tuottamien myrkyllisten kaasujen takia. Käytin alustana rakentajan muovia. En suosittele sanomalehtiä tai muita papereita, koska ne tarttuvat hyvin helposti kiinni maalipintaan. Pieni tuulenpuuska saattaa myös heilauttaa paperin kuivuvan maalipinnan päälle, josta on seurauksena katastrofi. Yksiväristen osien maalaus eteni hyvin nopeasti, koska maalikerroksen kuivuessa saattoi hioa ja maalata uuden osan eikä muun värisiä pintoja tarvinnut suojata. Pelkästään valkoisia osia ovat kattolevyt, näytön ylä- ja alapuolella olevat kaiutinlevy ja näytön ramppi sekä control panelin osat. Kaapin sisäpuolisia osia ei maalattu lukuunottamatta näytön hyllyä ja sen kehystä. Näytön hylly ja kehys maalattiin mattamustaksi näytön heijastusten välttämiseksi.

Lopuksi yksiväriset osat lakattiin. Mustiin osiin käytin AT Colorin mattalakkaa. Valkoisiin osiin käytin sen sijaan Beltonin kiiltävää lakkaa, koska AT Colorin sekä matta että kiiltävä lakka kellasti ikävän paljon valkoista. Beltonilla näin ei käynyt. Beltonin Molotow -maaleista ja muista paremmista spray-maaleista lisää kappaleessa 19.4.

19.2. Maalaus, moniväriset osat

Monivärisiä osia ovat kyljet, takaseinä ja kuvassakin näkyvä etuosan levy. Nämä kaikki ovat pohjaväriltään valkoisia, joiden alareunaan tulee vihreä raita. Raita siis kiertää koko kaapin ympäri. Monivärisistä osista tein ensimmäiseksi helpoimmat eli etuosan levyn ja takaseinän. Pohjamaalasin ne ensin, jonka jälkeen alareuna peitettiin. Peittämätön pinta maalattiin mattavalkoisella. Seuraavaksi alareuna otettiin esiin, muu osa peitettiin ja alareuna maalattiin vihreäksi. Rajaukseen käytettiin maalarinteippiä ja peittelyyn valkoista tulostuspaperia. Maalin annettiin kuivua päivä ennenkuin sitä peiteltiin tai teippailtiin. Pohjamaalin pystyi peittämään jo tunnin kuivumisen jälkeen. Eikä se niinkään haitannut, jos peittelystä jäi pohjamaaliin jotain pieniä virheitä, koska päälle tuleva maalipinta peittäisi sen kuitenkin. Lisäksi hioin pohjamaalin aina hiomapaperilla. Ensin karkeudella 180 ja sitten 240. Koska halusin vihreän olevan juuri tiettyä sävyä, kävin sekoituttamassa sen erikseen. Tästä myös tarkemmin kappaleessa 19.4. Kummatkin värit, mattavalkoinen ja vihreä, lakattiin Beltonin kiiltävällä lakalla.

Viimeisenä työläimmät osat eli kyljet. Kyljet ovat ainoat osat, joiden kummallekin puolelle maalataan. Molempiin kylkiin tulee samanlaiset maalaukset. Sisäpuolelle tehdään reunoja seuraava 5 senttimetriä leveä punainen reunus sekä näytön kohdalta kylki maalataan täysin mustaksi. Koska kyljet ovat yläreunoistaan ja laidoistaan noin 3 senttimetriä leveämmät kuin kaappi muuten, näkyy nämä punaiset reunukset nätisti kylkien liepeissä. Päätin tehdä kylkien mustat kohdat ensimmäisenä. Maalattava alue rajattiin tuttuun tapaan maalarinteipillä ja muu alue peiteltiin paperilla. Lopuksi musta maali lakattin AT Colorin mattalakalla, kuten muutkin mustat osat aikaisemmin.

Mustan kunnolla kuivuttua, peitettiin koko sisäpuoli reunoja lukuunottamatta. Reunoille suihkaistiin ensin pohjamaali ja sitten punaista päälle. Lakkaus Beltonilla.

Sisäpuoli peiteltiin tämän jälkeen täysin ja siirryttiin maalaamaan kylkien ulkopuolia. Toisin kuin aikaisemmin, en asettanut levyä enää suoraan muovin päälle, koska en halunnut peitepaperien painautuvan kiinni sisäpuolen maalipintaan. Asetinkin kyljet tyhjien spray-purkkien päälle, jotka sijoittelin maalaamattomien kohtien alle. Kylkien ulkopuolet maalattiin täysin samaan tyyliin kuin takaseinä ja etuosan levykin. Ensin pohjamaali, alareuna peittoon, mattavalkoinen, alareuna esiin ja muu peittoon, alareuna vihreällä. En kuitenkaan heti lakannut näiden toimenpiteiden jälkeen, koska kylkien maalausta jatketaan logoilla.

19.3. Maalaus, logot ja sapluunamaalaus

Kylkiin maalataan SNK- ja Neo-Geo -logot mallikuvassa näkyville paikoille sapluunoiden avustuksella. Itse valmistin sapluunat seuraavasti. Logo vektoroidaan bittikarttakuvasta ja se tulostetaan sopivaan kokoon paksuhkolle valokuvapaperille parhaalla laadulla, mitä perustulostimella saa aikaan. Tulostettu logo laminoidaan ja laminoitu liuska ajetaan vielä muutamaan kertaan laminointikoneen läpi, jotta siitä saadaan mahdollisimman jäykkä ja tasainen. Logo leikataan mattoveitsellä irti. Tämä on selvästi vaikein ja työläin vaihe sapluunoiden teossa. Siihen kannattaa varata paljon aikaa ja hermoja. Leikkuualustan tulee olla tasainen ja kova, mutta kuitenkin sellainen, johon mattoveitsi voi hieman upota. Puu on erinomaista tähän tarkoitukseen. Käytin turhia MDF-palojani tähän. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin. Suorien linjojen viiltämisen apuvälineenä kannattaa käyttää viivainta, kaareviin linjoihin voi kokeilla harppia. Kun kuvio on saatu leikattua irti, "negatiivi" ja "posiitivi" ajetaan vielä pariin kertaan laminointikoneen läpi "leikkuuhaavojen" kasaan puristamiseksi.

Neo-Geo -logoon käytin negatiivisapluunaa, joka oli tulostettu A4-arkille. SNK-logon ison koon takia olin tulostanut jokaisen logon kirjaimen omalle A3-arkille. Koska näin isokokoista valokuvapaperia ei minulta löytynyt, jouduin käyttämään tavallista tulostuspaperia (80g/m²). Niistä tuli kuitenkin laminoituina ihan hyviä. SNK-logon kirjaimiin käytin positiivisapluunoita, koska negatiiveihin jäi niin vähän pintaa jäljelle, että ne olivat todella lerppuja.

Kokeilin sapluunoita ensin sellaisenaan, mutten saanut niitä niin tiukasti levyyn kiinni, jotta kuvion reunoista olisi tulleet terävät. Spray-maali pääsi reunojen alle. Netissä ehdotettiin ratkaisuksi tarrasprayta, jolla sapluunaan pohja liimataan kiinni maalattavaan pintaan. Tämä tekee tosin sapluunasta kovin kertakäyttöisen. Pohjaväri ei välttämättä myöskään tykkää, kun sapluunaa sitten lähdetään irroittamaan.

Ratkaisuksi keksin kontaktimuovin eli sen, jolla koulukirjojakin päällystetään. Kontaktimuovi on itseasiassa täydellistä tähän tarkoitukseen. Muovin tarrapinta on sen verran heikko, ettei se revi maalia mukaansa eikä se jätä mitään jälkiä maalipintaan, mutta pysyy kuitenkin tarpeeksi napakasti pinnassa kiinni. Lisäksi sitä on helppo leikata veitsellä. Leikkasin muovia sopivan kokoisen palasen, tarrasin sen oikeaan kohtaan, tasoitin huolellisesti ja varmuuden vuoksi teippasin vielä reunoistaan kiinni. Asetin laminaattisapluunani tämän päälle ja sen avustuksella viilsin kuvion kontaktimuoviin. Tämän jälkeen muu pinta peiteltiin papereilla. Ennen maalausta taputtelin kontaktimuovin vielä tiukemmin kiinni.

Musta maali oli tällä kertaa kiiltävää mustaa. Kaksi kerrosta riitti hyvään pintaan. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua kunnolla, jonka jälkeen taputtelin kontaktimuovin vielä kertaalleen kiinni levyyn, koska maali oli saanut sen hiukan nousemaan koholle. Heti tämän jälkeen toinen kerros. Suosittelen suoristamaan kontaktimuovin esimerkiksi painavien kirjojen alla ennen käyttöä, koska ikänsä rullalla olleena se pyrkii kohoamaan. Mitä pidemmälle rullassa mennään, sitä enemmän muovi pyrkii koholle. Jäljestä tuli kuitenkin ihan hyvää kohoilusta huolimatta. Meinasin kuitenkin pilata kuvion repimällä sapluunan liian äkkiä pois. Sapluunamaalauksessa on ensiarvoisen tärkeää antaa maalin kuivua riittävästi.

SNK-logon maalamisessa ei ollut muita eroavaisuuksia kuin että laminaattisapluuna oli positiivi, kontaktimuovin palaset olivat isompia ja että kirjaimet tuli asetella tarkasti, jotta ne ovat linjassa keskenään ja ovat yhtä etäällä toisistaan. Lisäksi rajasin K-kirjaimen jalkaan maalarinteipillä vihreitä yksityiskohtia. Lopuksi kylkien ulkopuolet lakattiin Beltonin kiiltävällä lakalla.

19.4. Maalaus, Beltonin ja Clashin/Beatin spray-maalit sekä omat sävyt

Vaikka pääosin teinkin maalauksen AT Colorin maaleilla, se ei estänyt tutkimasta muita maalivaihtoehtoja. Tarve tälle syntyi, kun halusin juuri tietyn sävyistä vihreätä eikä AT Colorin ainoa vihreä sävy ollut lähellekään haluamaani. Mastonilla oli muutama vihreän sävy, joista yksi oli melko lähellä, mutten löytänyt sitä mistään. Helsinkiläisiä maalikauppoja googletellessani löysin Sörnäisissä sijaitsevan Geezersin, joka on spray-maaleihin erikoistunut kauppa. Heidän valikoimistaan löytyy maailmalla tunnettujen Beltonin ja Clashin/Beatin maalien lisäksi kaikenlaista muutakin, mitä grafittitaiteilijat voisivat tarvita. Clash ja Beat ovat saman valmistajan tismalleen samaa maalia, mutta jostain syystä niitä myydään eri merkeillä.

Beltonin ja Clashin värikartat ovat laajoja ja maali aivan ensiluokkaista. Mikä tahansa sävy peittää allensa pikimustankin eikä alle jäävä väri vaikuta pinnalle tulevaan sävyyn yhtään. Ponnekaasun ja maalin seos ei enää voisi parempi olla, sillä maali tulee alusta loppuun samanlaisella voimalla ja hyvin hyvin tasaisesti. Hyvän pinnan saa aikaiseksi lähes ensimmäisellä vedolla: ei lainkaan tarvetta pohjamaalille. Vaihdettavilla suuttimilla saa vaikutettua kätevästi, kuinka laajalle alueelle maali levittyy. Suutin vaikuttaa myös pisaratiheyteen. YouTubesta löytyy video, jossa käydään suurin osa suuttimista läpi. Itse käytin keskisuuren Clash Skinny -suuttimen lisäksi suurempaa Pink Fat -suutinta, joka soveltui aivan erinomaisesti lakan levittämiseen. Lakan tasaista levittymistä on vaikea seurata lakan läpinäkyvyyden takia. Hommaa helpottaa huomattavasti, kun suutin levittää sen tasaisesti laajemmalle alueelle, jolloin joitakin kohtia ei jää niin helposti lakkaamatta. Suuttimet sopivat sekä Beltonin että Clashin purkkeihin. Mastonin ja AT Colorin purkeissa on erilaiset kiinnitysmekanismit.

Laajoista värikartoista huolimatta en löytänyt juuri sitä tiettyä vihreää. Geezersissä minulle suositeltiin Deco Väriä, jossa kävin sekoituttamassa oikean sävyisen spray-maalin. Se ei ollut aivan halpaa lystiä, sillä yksi purkki maksoi 25 euroa, mutta ainakin sävy oli juuri oikea. Suuttimet sopivat myös Deco Värin käyttämiin purkkeihin.

Täysin tyhjäksi purkkeja meni noin 30 ja siihen päälle muutama, jotka jäivät puolilleen. Rahaa meni suunnilleen 160 euroa. Liikutaan niillä rajoilla, oliko spray-maaleilla maalaus järkevää, koska muilla maalityypeillä on suhde rahaa per maalattu neliömetri paljon parempi. Ruiskumaalaus olisi ollut yksi varteenotettava vaihtoehto, mutten viitsinyt alkaa sijoittamaan ruiskuun. Spray-maaleilla maalaus oli kuitenkin varsin hauskaa ja oppihan siinä käyttämään niitäkin paremmin. Soveltuvathan ne kaikenlaisten pintojen maalaamiseen, joten eiköhän tästäkin projektista ollut tulevaisuutta ajattelen varsin paljon hyötyä. Tulevissa projekteissa aion käyttää heti alusta lähtien Beltonin ja Clashin maaleja. Niin hyviä ne olivat. Pidin erityisesti Clashista. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Näin on. Liian monet asuntoilmoitukset ovat ala-arvoisia. Ei kuvia eikä todellakaan pohjapiirrustuksia. Asunnon kuvaus kokonaisuudessaan muotoa "ihan kiva". Sellaisista ilmoituksista en jaksanut ottaa yhteyttä ellei jokin mainittu speksi ollut erityisesti mieleen.

King of Fighters XII julkaistiin tänään. Julkaisun pitäisi olla maailmanlaajuinen, mutten ainakaan Brittien nettikaupoista löytänyt peliä lainkaan. Peli on kuitenkin aluekooditon, joten PAL-koneidenkin omistajat voivat ostaa sen Amerikasta. Halvimmillaan löysin sen eBaysta 58,99 dollarin hintaan sisältäen postikulut (noin 42 euroa). Laitoin aamulla tilaukseen ja hetki sitten tuli ilmoitus postituksesta.

Kyseessä ilmesesti modattu SFIV:SE-tikku? Itselläni on modaamaton tuollainen ja en kyl tykkää yhtään joystickista, ihan liian löysä mun makuun ja nelikulmanen portti on kans aika perceest. Elikkä siis mistä osoitteesta kannattais lähteä tilailemaan uusia osasia tikkuun?

Itse tilasin nappeja ja tikkuja Neo-Geota varten Gremlin Solutionsilta ja Arcadeshop.de:stä.

Miten voin siirtää pelkästään artistin tuotannon Spotifyn playlistiin, enkä koko hakutulosta?

edit: koko tuotantoa ei vissiin pysty siirtämään, vaan pitää albumeittain siirtää, noh käyhän tuokin

Koko tuotannon saa soimaan (tai levyt, joilla artisti esiintyy) klikkaamalla artistin nimeä ja sitten tuplaklikkaamalla listasta jonkin biisin soimaan. Biisin loputtua se jatkaa automaattisesti seuraavaan biisiin tai levyyn. Älä siis jonota biisejä.

EDIT: Playlistiin ei tosiaan pysty tallentamaan koko tuotantoa.

Mitäs lähiaikoina on tapahtunut? No, vietin toisen viikon kahden viikon kesälomastani Hangossa tyystin internetin ulottumattomissa. Ohjelmaan sisältyi paljon syömistä, nukkumista, löhöämistä ja jäätelön syömistä. Joka kerta sama kinuskipähkinä vohvelilla. On se hyvää. Tuli myös luettua. Muutama kirjastosta lainattu kirja sekä kioskeista kevään varrella ostamiani mangoja. Löytyi itseasiassa yksi erittäin helmi manga. Pääsi yllättämään täysin puun takaa. Siitä voisinkin kirjoittaa myöhemmin pidemmän sepustuksen. Rannalla ja uimassa en käynyt kertaakaan. Haha!

Vuokranantaja tiputti aikamoisen pommin eilen, kun ilmoitti, että aikoo lähitulevaisuudessa tehdä asunnostaan myynti-ilmoituksen. Suomessa harvemmin asunnonostajat ostavat asuntoja sijoituksina vaan useimmiten haluavat muuttaa niihin itse asumaan. Se tarkoittaisi sitä, että minun täytyisi etsiä uusi asunto. Tai sitten minun pitäisi itse ostaa luukku kuljeksimasta. Mutta se ei ole mitään halpaa lystiä enkä haluaisi perisuomalaiseen tyyliin asuntovelkaantua ihan vielä tai ollenkaan. Toisaalta suvussa on ollut tapana sijoittaa asuntoihin ja siihen on aina kannustettu (ns. hyvää omaisuutta, jossa arvo säilyy), joten vanhemmat sukulaiset olisi helppo saada mukaan jakamaan kustannuksia. Oishan se toisaalta aika komiaa. Asunnonomistaja, 21vee, hyvää päivää.

Lisäksi vaihdoin vihdoin pankkia. Sammon otsaan kasvattama tatti alkoi olla astronomisissa lukemissa lähinnä epävakaasti toimivan Verified by Visa -palvelun ja sen helvetin, siis jumalauta helvetillisen, Java-varmennuksen takia. Käytän monia tietokoneita ja haluan, että verkkopankki on käytettävissä kaikkialla. Java-plugini puuttuu aika monesta koneesta enkä rehellisesti sanoen käytä ainuttakaan muuta sivustoa, jossa sitä oikeasti tarvitsisi. Eli yhden saatanan nettisivun takia sitä sai olla aina joka koneeseen ruuvailemassa ja puolet ajasta se toimi epäluotettavasti. Viimeinen oljenkorsi laskettiin sen kamelin selkään Hangon kirjastossa, kun Sampo jäädytti muuten erinomaisesti toimivan kirjaston koneen Firefoxin täysin. IE ei kaatunut, mutta se hökötys ei ikinä latautunut. Kiva siihen on tuhlata armoton 15 minuutin käyttöaika, kun muut ihmiset jonottavat selän takana vuoroaan. Kamelin selkä rasahti täysin halki poikki ja kävelin suoraan siitä Osuuspankkiin avaamaan tilin verkkopankkitunnuksineen ja Visa Debit -kortteineen. Tili lähti futaamaan samantien ja talletin sinne 20 euroa. Puolen tunnin päästä olin takaisin kirjastossa ja suoritin keskenjääneen verkkokauppaostokseni Osuuspankin verkkopankissa. Ei ongelmia, ei paskaa softaa, ei tanskalaisomistusta eikä helvetti Javaa enää ikinä. Kunhan saan palkan juoksemaan uudelle tilille sekä siirrettyä rahat sinne, pistän kaikki tilit, kortit ja asiakassuhteet poikki Sampoon. Vuodesta 1990 olen ollut asiakas. Ei jää viimeisten vuosien kikkailujen jälkeen yhtään ikävä.

Scribblenauts Hands On

Vaikuttaa aika hyvältä. Tulee kovasti mieleen selainpeli Fantastic Conraption (sattumoisin juuri tällä hetkellä saitti nurin). Siinä pelissä rakennettaan väkipyöristä, ketjuista ja kepeistä erilaisia laitteita, joilla kuljetetaan punaisen värinen laatikko maaliin. Pelkästään noilla kolmella peruskomponentilla saa aikaan vaikka minkälaisia härveleitä. Scribblenautsissa sen sijaan käytetään valmiita objekteja The Incredible Machine -pelien tapaisesti. Nähtäväksi jää, kuinka monia eri käyttötarkoituksia näille voi keksiä. Kiinnostavimpana ominaisuutena pitäisin kuitenkin sitä, kuinka objektit voivat vaikuttaa toisiin objekteihin (sytyttää tuleen, yms.).

Päätin sitten minäkin innostua aloittamalla The Secret of Monkey Islandin. Autenttisella 486-myllyllä totta kai. DOS-peleille tyypillisesti säädin varmaan kolme tuntia äänien kanssa. Sitten tajusin, etten ollut kytkenyt kaiuttimia kiinni. Haha! No, puolustuksekseni sanottakoon, että muista peleistä tuli ääniä jo pelkästään PC speakerin voimin.

EDIT: Läpihän se hurahti. Nyt on taas yksi pelien klassikko koettu. Skidinä tullut totta kai pelattua, mutta jäin aina jumiin yhteen pulmaan alun Melee-saarella. Nyt pääsin ihan Apinasaarelle ja lopputeksteihin asti. Todella mainio peli kyllä kaikinpuolin. Pulmat olivat hyviä, juoni viihdyttävä ja dialogi nokkelaa. Nautin myös suunnattomasti pelin grafiikoista. Kakkososahan pistää tällä saralla vielä paremmaksi. Jotkin musiikkikappaleet olivat erityisen tarttuvia. Harmi, että musiikkia ja ääniefektejä pelissä oli hyvin vähän. Pääosan ajasta oli siis täysin hiljaista.

TheHut on täyttänyt viisi vuotta ja sen kunniaksi etusivulla on tarjolla neljä alekoodia. Lisäksi voi osallistua alekoodiarvontaan vastaamalla oikein kysymykseen "mikä oli myydyin DVD vuonna 2004". Itse uskon, että oikea vastaus on Shrek 2. En tiedä, milloin alekoodit jaetaan, ja oliko vastaus oikea. Arvonta loppuu kuitenkin 31. heinäkuuta.

Se oli vielä hienompi silloin, kun räiskintäpeleissä oli tuskin ollenkaan fysiikkamallinnusta. Muistan, kuinka hienoa oli pelkästään kranaattien heittely lattiata vasten, kun ne kierivät menemään. Nostelin tavaroita ja tein niistä pinoja. Se oli helmeä ja huikeaa, kun aikaisemmin oli tottunut siihen, että korkeintaan puulaatikon sai rikkoutumaan purkitetulla animaatiolla. Nykyään moiset asiat ovat täysin arkipäivää. Peli on edelleen hyvä, mutta sanoin sen silloin ja sanon edelleen, että ensimmäisessä Half-Lifessä oli vetävämpi ja kiehtovampi miljöö.

Melko pitkään edellisen keissin tiimoilta aloittelu ja tietty kaavamaisuus oli minusta aika hauskaa erilaisten viittausten ja mukana kulkevien kaskujen vuoksi.

Onnistunutta olivat tosiaan nuo aikaisempien jaksojen tapahtumiin viittaavat vitsit. Erityisen mukavana piirteenä niiden tuttujen esineiden tutkiminen tuotti erilaisia reaktioita eri jaksoissa. Sitähän aina vähän pettyy, kun tavallisissa osoitteluissa hahmo tokaisee aina sen saman "it's a cuccoo clock" -repliikin esineestä. Paras paikka koko pelissä oli se toimisto. Se on semmoinen pieni ja huolellisesti suunniteltu huone, joka on täynnä mitä mielenkiintoisimpia asioita. Pulmatkin astetta parempia ja kinkkisempiä kuin muaalla. Tyyliin houkuttele rotta pesästään juustolta haisevalla sukalla, liimaa kultakalan limalla paperilappu sen rotan selkään, ujuta rotta ovenraosta ja jää odottamaan, että talkkari avaa lukitun oven luettuaan lapun.

Vaihtelun vuoksi oli myös kiva, että tarinoiden sankareilla on myös joskus näitä yksittäisiä keissejä ja arkisempaa meininkiä. Harmiksi se jaksosta toiseen jatkuva taustatarina, joihin jaksot liittyivät, oli sitten sellainen, ettei se yhtään napannut. Jäi itseasiassa kuudennessa episodissa kesken peli, kun loppu mielenkiinto.

Sam & Max Season One alkoi tökkiä mulla. Jotenkin koko episodimaisuus tekee siitä tylsän ja ennalta-arvattavan. Jokainen arvoitus ratkesi sen yhden episodin aikana ja sen jälkeen taas uusi vain vähän edelliseen liittyvä pikkutarina. Aina aloitettiin alusta tutuista kuvioista pienin muutoksin. Kaava tuli ennätysnopeasti tutuksi. Eka saadaan tehtävä, sitten jututetaan kaikkia, kunnes saadaan joku johtolanka ja sitä rataa. Samat hahmot vielä joka jaksossa. Missään ei ollut sellaista suuren tai edes keskisuuren seikkailun tuntua. Lisäksi pulmat olivat tosi helppoja.

Kyllä käy. Sellaset sitten mukaan vaan kaupasta.

[FREEDOM AIN'T FREE.BUT IT DOESN'T GET MUCH CHEAPER THAN THIS!ASK ABOUT OUR ALL-AMERICAN DISCOUNTS!]

How can people still say there is no devil! It's so obvious that he is the creative force behind such atrocities! I bet you get extra points for murdering Christians!

I'm scared to think about where the younger generation is headed, what with the drugs and satanic, violent video games and TV shows.

GOD come quickly!

Hahhah! Samaisen kirjoittajan sigussa komeilee sitten tämä.

FREEDOM AIN'T FREE.
BUT IT DOESN'T GET MUCH CHEAPER THAN THIS!
ASK ABOUT OUR ALL-AMERICAN DISCOUNTS!

Aiheen aloittanut Rev. Jim Osborne on myös satavarmasti trolli, koska avatarinsa näköiseksi ukkeliksi on liian tietoinen pelin yksityiskohdista. Käyttää myös tiettyjä termejä, joita kuka tahansa uskis ei tiedä. Myöhemmin vielä ne erikoismerkit: ™, ©, jne.

Tämä on ehkä käsittämättömin video. Voi naisraukkoja, mutta kyllä tuon katsominen oli aivan helvetin hupaisaa. Mitenköhän tossa lopulta kävi?

Äijän videot on kyllä huippuja. Itse tykkään eniten näistä hissitempauksista. Tässä ne koottuna yhteen: BEST OF ELEVATOR. Parhaimpia noista ovat morning-, reggae- sekä disco-hissit. On jokseenkin surullista, kuinka eräillä tahoilla ei ole missään asiassa huumorintajua. Reggae-hissin oma video on nimittäin poistettu tekijänoikeussyistä, koska siinä soi 25 sekunnin ajan Bob Marleyn Could You Be Loved. Ja niitä videoita ei poisteta ennen kuin joku elämäänsä kyllästynyt tekijänoikeusmafian kätyri valittaa siitä. Noh, en tämän enempää jaksa jauhaa tästä aiheesta. Tässä kokoelmavideossa reggae-hissi on kuitenkin vielä nähtävillä. Nauttikaa videosta!

Ei se kuitenkaan haittaa vaikka hankkii nopeampaa muistia. Se toimii sitten vaan hitaammalla nopeudella, jos emolevy ei pysty nopeampaan. Yleensä noita suurempia kellotaajuksia kestäviä muisteja ostetaan kellottelun varalle.

Pistän vielä paremmaksi. Ei sauvakävelty eikä hiihdetty. Tuskin edes pyörää käytettiin. Homman nimi oli täyspakkaus ja jalkamarssi. Jos ei täyspakkaus, niin ainakin taisteluvarustus muuten ja syöksyen eteenpäin.

PC:lle löytyy runsaasti klassikoita. Tutustut vaikka joihinkin tämän listan teoksista ja kokeilet kiinnostavimpia. Omiin perusvarmoihin suosituksiini lukeutuu Monkey Islandit, Full Throttle, Grim Fandango ja Mystit. Runawayt ja Syberia olivat muistaakseni myös ihan hyviä (näitä en ole itse pelannut, mutta arvostelut tuli aikanaan luettua). Niin ja nostan hattua, kun olet näistä point-n-click –seikkailuista kiinnostunut. Itsellä ollut pitkään projektina pitää joku seikkailumaratoni, mutten ole saanut aikaiseksi.

Voi että kun välillä vähän tuulee ja sataa. Kestihän tuota melkein puoli päivää.

Ja mitäs nyt sitten on? Harmaata ja epävakaata, Suomen peruskeliä. Samaan tyyliin tokaisen, että kestipä niitä hellepäivä melkein puolitoista viikkoa. Nyt on kuitenkin olevinaan heinäkuu. Tätä samaa juuri tällä hetkellä vallitsevaa keliä pienin astevaihteluin onkin jatkunut tyyliin huhtikuusta lähtien. Jos talvella pysyisi lumet ja pakkaset poissa, voisi Suomen julistaa yhden vuodenajan maaksi.

Vitun Suomen kesä. Ei tuu maalailuista yhtään mitään, kun joku monsuunikausi taas yllänsä. Nämä päivät ovat kyllä hyviä maalien ostopäiviksi. Emmä vaan tarvii niitä enempää.

Itse olen löytänyt hullusti uusia artisteja Spotifysta. Alkuun etsin vanhojen tuttujen artistien biisejä. Sitten, kun löytyy hyviä jonkun toisen tekemiä remiksauksia, kokeilee remiksaajan omaa musaa. Kokoelmalevyjä kuuntelemalla löytyy kanssa hyvin uusia tuttavuuksia. Ainakin konemusiikki on tässä asiassa genrenä helppo, koska remiksaukset ja kokoelmalevyt ovat hyvin yleisiä. Lisäksi voi kokeilla laittaa sen Spotifyn radion soimaan, joka soittaa sattumanvaraisesti biisejä valitulta aikakaudelta ja valitusta genrestä. Sieltä löytänyt paremmin sitten jazzia ja sen sellaista.

Mutta Mai puuttuu. KOF ilman Maita on vähän kuin vanukas ilman kermavaahtoa.

Kappas. Niinpäs puuttuukin. Mistäs nyt niitä tissejä? Naishahmojen osalta muutenkin otettu takapakkia. Itken vieläkin Athenan täydellisen muodonmuutoksen takia. Hädin tuskin liikkeetkään enää samantyylisiä kuin ennen. Ulkoasuhan on vaihtunut täysin. Mieshahmoista puolestaan tullut enemmän testoja, mutta se ei ole suuri vika.

KoF XII on saanut uusia hahmoja sitten viime näkemän.
Duo Lon
Goro Daimon
Sie Kensou
Chin Gentsai
Joe Higashi
Mature
Elisabeth Branctorche
Clark Still

Kaikkiaan hahmoja on nyt 22. Itse alan olla aika tyytyväinen rosteriin varsinkin kun oma lempparini, Joe Higashi, lisättiin. Clark vaikutti aika kovikselta. Yleensä en ole tippaakaan kiinnostunut grabbler-hahmoista, mutta Clarkin liikkeissä oli jotain siistiä. Näytti osaavan tehdä muutakin kuin heittää.

Kaikkiaan jäljellä on 4-5 työvaihetta, joista seuraava on maalaus. Tämän viikon ohjelmana onkin vihdoin suunnitella se ulkoasu ja hommata maalit.

EDIT: Ja ilmoitusluontoisena asiana, että maalaus on aloitettu täysin voimin 1.7. Työkiireiden ja erilaisten maalivaihtoehtojen selvittämisen takia aloittaminen venähti heinäkuun alkuun. Mutta työ etenee hyvin ja jälki on tyydyttävää ellei jopa erinomaista. Olen päättänyt saada projektin valmiiksi syyskuuhun mennessä. Tulee onnistumaan. Etenkin, kun tämä maalausvaihe saadaan valmiiksi. Haastavimpia ja pisimpiä työvaiheita rakentamis- ja pleksivaiheen ohella.

Jatkan täällä.

Mistäs noita kolmekuuskybäsen eurooppalaisia virtalähteitä saa ostettua? Ite sain just jenkkiboxin, mutta tarviin vielä täällä toimivan virtalähteen. Jostain Konsolinetistä kai saa mutta ois kiva jos jostain nettikaupasta sais tilattua.

Huuto.netistä, eBaysta, foorumeilta. Nettikaupoista en tiedä. En ainakaan itse löytänyt. Foorumeilta ainakin löytää, kun noita Bokseja on hajonnut ja hajoaa vissiin vieläkin sellaista tahtia, että helposti löytyy irrallisia virtalähteitä. Varmasti löytyy myös putiikeista kysymällä. Itse ostin eBaysta. Selvitä ensin, mikä versio sinun Boksisi on, jotta hankit sopivan virtalähteen. Uudemmat versiot vievät nimittäin vähemmän virtaa ja niille on tehty vähempi watteja ulospukkaava virtalähde, joten uudemman version virtalähde ei sovi vanhempaan versioon (liitin ei myöskään sovi konsoliin). Vanhempia virtalähteitä voi kyllä käyttää uudemmissa.

Yksi tapa tunnistaa konsolin versio on tarkistaa se virtaliittimestä. AnandTechillä on artikkeli tästä. Xenonin virtalähteen teho on 203W, Falconin 175W ja Jasperin 150W.

Manufacturing date XX-03-2006. Siis melkeinpä niitä ensimmäisiä Premium Boxeja. Sentäs Samsungin DVD–asemalla. Mutta muuten kyllä kuuluu täysin siihen riskiryhmään, jonka kaikki muut edustajat ovat jo varmasti hajonneet. Sitkeä pirulainen. Juuri hommasin eurooppalaisen virtalähteenkin sille, ettei tarvi step downin kanssa pelleillä enää. *3D–lasihymiö*

...ja EI Braidia.

Kuis näin? En ole itse pelannut, mutta olen käsittänyt, että se on kovakin tapaus.

Hoho... Onneksi mun Boksi on NTSC. Pistänkin heti tilaukseen VG+:sta.

Aloita samantien hardilla uusiksi. Tunnelma tulee siitä, kun mitään paukkuja ei ole (ellet sitten käytä ripperiä) ja viholliset paloittelee pelaajan parilla iskulla.

YouTube - Michael Quest

Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuossa videossa tapahtuu muuta kuin, että Michael Jackson -sprite sekoilee ympäriinsä ja että hajosin täysin sitä katsoessa.

EDIT: Hahhah! Sama himmeä meininki jatkuu kera raivoisan midi-tilutuksen.
YouTube - Michael Fantasy