
Maalaus alkakoon ylläolevan mallin mukaisesti. Pääosin kaappi tulee siis olemaan valkoinen. Mustaa käytetään logoissa, vihreä ja punainen säästetään muihin yksityiskohtiin. Kokeilin huonekalumaaleja kuten Tikkurilan Empireä, jota minulle suositeltiin eri maaliliikkeissä, mutta en saanut niillä tasaista pintaa MDF-levyille. Aina jäi levitystyökalun jäljet maaliin. Maalaus tehdään siis spray-maaleilla niiden helpon saatavuuden ja tasaisen väripinnan takia.

Aloitin ensimmäisenä Mastonin mattavalkoisella. Maalasin sillä pari levyä. Mastonin maalissa oli kuitenkin ongelmansa. Suurimpana niistä oli epätasainen maalausjälki. Ponnekaasua oli aivan liian vähän suhteessa maaliin eikä seosta saanut tasaiseksi. Lisäksi Maston alkoi hyvin nopeasti "räkiä" maalia isoina pisaroina. Kävin sitten Mikrokulmassa ja sieltä löysin sipoolaisen AT-Tuotteen AT Color -merkkistä spray-maalia. Se olikin huomattavasti parempaa. Mattavalkoinen ei ainoastaan ollut huomattavasti valkoisempaa kuin Mastonin vastaava vaan myös ponnekaasun ja maalin suhde oli erinomainen. Varsinkin alkuun purkista tuli todella miellyttävän tehokkaasti ja tasaisesti maalia. Loppua kohden paine hiukan laskee, mutta jälki pysyy edelleen hurjasti Mastonia edellä. AT Colorilla on lisäksi hintaetu puolellaan: 2,95 euroa per purkki. Maston maksaa keskimäärin 6 euroa. AT Colorilla sai hyvän pinnan noin 2-3 maalikerroksella. Myöhemmin otin käyttöön malliston valkoisen pohjamaalin, koska sen kanssa pinnasta sai vielä tasaisemman. Useimmiten pohjamaalin päälle riitti yksi huolellinen kerros mattavalkoista.

Maalaus tehtiin luonnollisesti ulkona sen sotkuisuuden ja sen tuottamien myrkyllisten kaasujen takia. Käytin alustana rakentajan muovia. En suosittele sanomalehtiä tai muita papereita, koska ne tarttuvat hyvin helposti kiinni maalipintaan. Pieni tuulenpuuska saattaa myös heilauttaa paperin kuivuvan maalipinnan päälle, josta on seurauksena katastrofi. Yksiväristen osien maalaus eteni hyvin nopeasti, koska maalikerroksen kuivuessa saattoi hioa ja maalata uuden osan eikä muun värisiä pintoja tarvinnut suojata. Pelkästään valkoisia osia ovat kattolevyt, näytön ylä- ja alapuolella olevat kaiutinlevy ja näytön ramppi sekä control panelin osat. Kaapin sisäpuolisia osia ei maalattu lukuunottamatta näytön hyllyä ja sen kehystä. Näytön hylly ja kehys maalattiin mattamustaksi näytön heijastusten välttämiseksi.

Lopuksi yksiväriset osat lakattiin. Mustiin osiin käytin AT Colorin mattalakkaa. Valkoisiin osiin käytin sen sijaan Beltonin kiiltävää lakkaa, koska AT Colorin sekä matta että kiiltävä lakka kellasti ikävän paljon valkoista. Beltonilla näin ei käynyt. Beltonin Molotow -maaleista ja muista paremmista spray-maaleista lisää kappaleessa 19.4.
19.2. Maalaus, moniväriset osat

Monivärisiä osia ovat kyljet, takaseinä ja kuvassakin näkyvä etuosan levy. Nämä kaikki ovat pohjaväriltään valkoisia, joiden alareunaan tulee vihreä raita. Raita siis kiertää koko kaapin ympäri. Monivärisistä osista tein ensimmäiseksi helpoimmat eli etuosan levyn ja takaseinän. Pohjamaalasin ne ensin, jonka jälkeen alareuna peitettiin. Peittämätön pinta maalattiin mattavalkoisella. Seuraavaksi alareuna otettiin esiin, muu osa peitettiin ja alareuna maalattiin vihreäksi. Rajaukseen käytettiin maalarinteippiä ja peittelyyn valkoista tulostuspaperia. Maalin annettiin kuivua päivä ennenkuin sitä peiteltiin tai teippailtiin. Pohjamaalin pystyi peittämään jo tunnin kuivumisen jälkeen. Eikä se niinkään haitannut, jos peittelystä jäi pohjamaaliin jotain pieniä virheitä, koska päälle tuleva maalipinta peittäisi sen kuitenkin. Lisäksi hioin pohjamaalin aina hiomapaperilla. Ensin karkeudella 180 ja sitten 240. Koska halusin vihreän olevan juuri tiettyä sävyä, kävin sekoituttamassa sen erikseen. Tästä myös tarkemmin kappaleessa 19.4. Kummatkin värit, mattavalkoinen ja vihreä, lakattiin Beltonin kiiltävällä lakalla.

Viimeisenä työläimmät osat eli kyljet. Kyljet ovat ainoat osat, joiden kummallekin puolelle maalataan. Molempiin kylkiin tulee samanlaiset maalaukset. Sisäpuolelle tehdään reunoja seuraava 5 senttimetriä leveä punainen reunus sekä näytön kohdalta kylki maalataan täysin mustaksi. Koska kyljet ovat yläreunoistaan ja laidoistaan noin 3 senttimetriä leveämmät kuin kaappi muuten, näkyy nämä punaiset reunukset nätisti kylkien liepeissä. Päätin tehdä kylkien mustat kohdat ensimmäisenä. Maalattava alue rajattiin tuttuun tapaan maalarinteipillä ja muu alue peiteltiin paperilla. Lopuksi musta maali lakattin AT Colorin mattalakalla, kuten muutkin mustat osat aikaisemmin.

Mustan kunnolla kuivuttua, peitettiin koko sisäpuoli reunoja lukuunottamatta. Reunoille suihkaistiin ensin pohjamaali ja sitten punaista päälle. Lakkaus Beltonilla.

Sisäpuoli peiteltiin tämän jälkeen täysin ja siirryttiin maalaamaan kylkien ulkopuolia. Toisin kuin aikaisemmin, en asettanut levyä enää suoraan muovin päälle, koska en halunnut peitepaperien painautuvan kiinni sisäpuolen maalipintaan. Asetinkin kyljet tyhjien spray-purkkien päälle, jotka sijoittelin maalaamattomien kohtien alle. Kylkien ulkopuolet maalattiin täysin samaan tyyliin kuin takaseinä ja etuosan levykin. Ensin pohjamaali, alareuna peittoon, mattavalkoinen, alareuna esiin ja muu peittoon, alareuna vihreällä. En kuitenkaan heti lakannut näiden toimenpiteiden jälkeen, koska kylkien maalausta jatketaan logoilla.
19.3. Maalaus, logot ja sapluunamaalaus

Kylkiin maalataan SNK- ja Neo-Geo -logot mallikuvassa näkyville paikoille sapluunoiden avustuksella. Itse valmistin sapluunat seuraavasti. Logo vektoroidaan bittikarttakuvasta ja se tulostetaan sopivaan kokoon paksuhkolle valokuvapaperille parhaalla laadulla, mitä perustulostimella saa aikaan. Tulostettu logo laminoidaan ja laminoitu liuska ajetaan vielä muutamaan kertaan laminointikoneen läpi, jotta siitä saadaan mahdollisimman jäykkä ja tasainen. Logo leikataan mattoveitsellä irti. Tämä on selvästi vaikein ja työläin vaihe sapluunoiden teossa. Siihen kannattaa varata paljon aikaa ja hermoja. Leikkuualustan tulee olla tasainen ja kova, mutta kuitenkin sellainen, johon mattoveitsi voi hieman upota. Puu on erinomaista tähän tarkoitukseen. Käytin turhia MDF-palojani tähän. Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin. Suorien linjojen viiltämisen apuvälineenä kannattaa käyttää viivainta, kaareviin linjoihin voi kokeilla harppia. Kun kuvio on saatu leikattua irti, "negatiivi" ja "posiitivi" ajetaan vielä pariin kertaan laminointikoneen läpi "leikkuuhaavojen" kasaan puristamiseksi.
Neo-Geo -logoon käytin negatiivisapluunaa, joka oli tulostettu A4-arkille. SNK-logon ison koon takia olin tulostanut jokaisen logon kirjaimen omalle A3-arkille. Koska näin isokokoista valokuvapaperia ei minulta löytynyt, jouduin käyttämään tavallista tulostuspaperia (80g/m²). Niistä tuli kuitenkin laminoituina ihan hyviä. SNK-logon kirjaimiin käytin positiivisapluunoita, koska negatiiveihin jäi niin vähän pintaa jäljelle, että ne olivat todella lerppuja.
Kokeilin sapluunoita ensin sellaisenaan, mutten saanut niitä niin tiukasti levyyn kiinni, jotta kuvion reunoista olisi tulleet terävät. Spray-maali pääsi reunojen alle. Netissä ehdotettiin ratkaisuksi tarrasprayta, jolla sapluunaan pohja liimataan kiinni maalattavaan pintaan. Tämä tekee tosin sapluunasta kovin kertakäyttöisen. Pohjaväri ei välttämättä myöskään tykkää, kun sapluunaa sitten lähdetään irroittamaan.

Ratkaisuksi keksin kontaktimuovin eli sen, jolla koulukirjojakin päällystetään. Kontaktimuovi on itseasiassa täydellistä tähän tarkoitukseen. Muovin tarrapinta on sen verran heikko, ettei se revi maalia mukaansa eikä se jätä mitään jälkiä maalipintaan, mutta pysyy kuitenkin tarpeeksi napakasti pinnassa kiinni. Lisäksi sitä on helppo leikata veitsellä. Leikkasin muovia sopivan kokoisen palasen, tarrasin sen oikeaan kohtaan, tasoitin huolellisesti ja varmuuden vuoksi teippasin vielä reunoistaan kiinni. Asetin laminaattisapluunani tämän päälle ja sen avustuksella viilsin kuvion kontaktimuoviin. Tämän jälkeen muu pinta peiteltiin papereilla. Ennen maalausta taputtelin kontaktimuovin vielä tiukemmin kiinni.

Musta maali oli tällä kertaa kiiltävää mustaa. Kaksi kerrosta riitti hyvään pintaan. Annoin ensimmäisen kerroksen kuivua kunnolla, jonka jälkeen taputtelin kontaktimuovin vielä kertaalleen kiinni levyyn, koska maali oli saanut sen hiukan nousemaan koholle. Heti tämän jälkeen toinen kerros. Suosittelen suoristamaan kontaktimuovin esimerkiksi painavien kirjojen alla ennen käyttöä, koska ikänsä rullalla olleena se pyrkii kohoamaan. Mitä pidemmälle rullassa mennään, sitä enemmän muovi pyrkii koholle. Jäljestä tuli kuitenkin ihan hyvää kohoilusta huolimatta. Meinasin kuitenkin pilata kuvion repimällä sapluunan liian äkkiä pois. Sapluunamaalauksessa on ensiarvoisen tärkeää antaa maalin kuivua riittävästi.

SNK-logon maalamisessa ei ollut muita eroavaisuuksia kuin että laminaattisapluuna oli positiivi, kontaktimuovin palaset olivat isompia ja että kirjaimet tuli asetella tarkasti, jotta ne ovat linjassa keskenään ja ovat yhtä etäällä toisistaan. Lisäksi rajasin K-kirjaimen jalkaan maalarinteipillä vihreitä yksityiskohtia. Lopuksi kylkien ulkopuolet lakattiin Beltonin kiiltävällä lakalla.


19.4. Maalaus, Beltonin ja Clashin/Beatin spray-maalit sekä omat sävyt

Vaikka pääosin teinkin maalauksen AT Colorin maaleilla, se ei estänyt tutkimasta muita maalivaihtoehtoja. Tarve tälle syntyi, kun halusin juuri tietyn sävyistä vihreätä eikä AT Colorin ainoa vihreä sävy ollut lähellekään haluamaani. Mastonilla oli muutama vihreän sävy, joista yksi oli melko lähellä, mutten löytänyt sitä mistään. Helsinkiläisiä maalikauppoja googletellessani löysin Sörnäisissä sijaitsevan Geezersin, joka on spray-maaleihin erikoistunut kauppa. Heidän valikoimistaan löytyy maailmalla tunnettujen Beltonin ja Clashin/Beatin maalien lisäksi kaikenlaista muutakin, mitä grafittitaiteilijat voisivat tarvita. Clash ja Beat ovat saman valmistajan tismalleen samaa maalia, mutta jostain syystä niitä myydään eri merkeillä.
Beltonin ja Clashin värikartat ovat laajoja ja maali aivan ensiluokkaista. Mikä tahansa sävy peittää allensa pikimustankin eikä alle jäävä väri vaikuta pinnalle tulevaan sävyyn yhtään. Ponnekaasun ja maalin seos ei enää voisi parempi olla, sillä maali tulee alusta loppuun samanlaisella voimalla ja hyvin hyvin tasaisesti. Hyvän pinnan saa aikaiseksi lähes ensimmäisellä vedolla: ei lainkaan tarvetta pohjamaalille. Vaihdettavilla suuttimilla saa vaikutettua kätevästi, kuinka laajalle alueelle maali levittyy. Suutin vaikuttaa myös pisaratiheyteen. YouTubesta löytyy video, jossa käydään suurin osa suuttimista läpi. Itse käytin keskisuuren Clash Skinny -suuttimen lisäksi suurempaa Pink Fat -suutinta, joka soveltui aivan erinomaisesti lakan levittämiseen. Lakan tasaista levittymistä on vaikea seurata lakan läpinäkyvyyden takia. Hommaa helpottaa huomattavasti, kun suutin levittää sen tasaisesti laajemmalle alueelle, jolloin joitakin kohtia ei jää niin helposti lakkaamatta. Suuttimet sopivat sekä Beltonin että Clashin purkkeihin. Mastonin ja AT Colorin purkeissa on erilaiset kiinnitysmekanismit.
Laajoista värikartoista huolimatta en löytänyt juuri sitä tiettyä vihreää. Geezersissä minulle suositeltiin Deco Väriä, jossa kävin sekoituttamassa oikean sävyisen spray-maalin. Se ei ollut aivan halpaa lystiä, sillä yksi purkki maksoi 25 euroa, mutta ainakin sävy oli juuri oikea. Suuttimet sopivat myös Deco Värin käyttämiin purkkeihin.
Täysin tyhjäksi purkkeja meni noin 30 ja siihen päälle muutama, jotka jäivät puolilleen. Rahaa meni suunnilleen 160 euroa. Liikutaan niillä rajoilla, oliko spray-maaleilla maalaus järkevää, koska muilla maalityypeillä on suhde rahaa per maalattu neliömetri paljon parempi. Ruiskumaalaus olisi ollut yksi varteenotettava vaihtoehto, mutten viitsinyt alkaa sijoittamaan ruiskuun. Spray-maaleilla maalaus oli kuitenkin varsin hauskaa ja oppihan siinä käyttämään niitäkin paremmin. Soveltuvathan ne kaikenlaisten pintojen maalaamiseen, joten eiköhän tästäkin projektista ollut tulevaisuutta ajattelen varsin paljon hyötyä. Tulevissa projekteissa aion käyttää heti alusta lähtien Beltonin ja Clashin maaleja. Niin hyviä ne olivat. Pidin erityisesti Clashista. Suosittelen lämpimästi muillekin.