Selänne tunnetaan pidettynä, auttavana, tasapuolisena ja ennen kaikkea reiluna kaverina. Toki voi vaatia ajattelijan perusteita, mutta Selänteen tapauksessa uskottavuutta tuo miehen luonne. Ja joskus se vain painaa tarpeeksi, että taskuun ei tarvita yliopistotutkintoa tai todisteita maailman kaikkeuden ja yhteiskuntailmiöiden syvällisestä pohdinnasta. Sitä voisi kutsua myös ns. maalaisjärjeksi (siis sitä mikä tuo uskottavuutta, ei mielipidettä), joka toki voi olla myös kauhistus (tai ainakin vieras) kaupungissa asuvalle.
Tämäkin on totta. Muistaakseni jokunen vuosi sitten oli joku kysely, missä kysyttiin taksimiehiltä samat kysymykset kuin talousanalyytikoilta liittyen talouden tulevaisuuden näkymiin ja osumaprosentti oli pitkälti sama. Yritin etsiä juttua, mutta en sitä löytänyt. Saattoi olla kyse muistakin kuin takseista...
Olihan muuten hieno jakso eilen :D En aikaisempien kausien huumorijaksoista pitänyt, mutta tämä hoiti homman paremmin kuin vanhat. Twisti oli nerokas, Duchovny hoiti hommansa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin ja repesin kun Mulderin kännystä alkoi soimaan X-Filesin tunnari Hieno jakso, hieno jakso. Pettymys on mieletön jos tason pysyessä tälläisenä ei tule uusia jaksoja tämän kauden jälkeen.
EDIT: Ja kun tuli sanottua että kahdesta ensimmäisestä jaksosta ei ole klassikko jaksoksi, niin tästä kyllä on.
Ei juma näitä ennusteita :D Jutun lopussa on paras heitto: "Konsolien on uskottu jäävän pc-pelaamisen ja mobiilipelaamisen jalkoihin ja hiipuvan." Tästä huomaa kuinka pihalla analyytikot oikeasti ovat. Vuorotellen veikataan että konsolit häviävät ja PC:t häviävät, ja hetken päästä uutisoidaan kuinka hyvässä jamassa pelibisnes kaikilla alustoilla onkaan Huomaa että harva oikeasti pelaa tai on oikeasti yhteyksissä pelaajiin, koska itse en ole näinä vajaan 30 vuoden peliuran aikana saanut ikinä mitään viitteitä PC:n taikka konsolipelaamisen kuolemasta itse pelaajilta itseltään. Aina niitä pelaajia löytyy pitkälti samalla tavalla, analyytikoiden puheista huolimatta. Myönnän kyllä, että esim. ilman Steamiä tilanne voisi olla toinen, tai ilman Wiitä tai PS4:n tuomaa hypeä tilanne voisi olla toinen, mutta en siltikään ole ehtinyt nähdä jonkin pelikulttuurin selvää häviämistä tai harvenemista.
Otin taas perinteisen Linuxiin siirtymisen työnalle. Aina muutaman vuoden välein tulee intoa ja motivaatiota testata josko nyt olisi Linux tarpeeksi yhteensopiva meikäläisen tarpeiden kanssa. Tai olisiko omat taidot kehittyneet tarpeeksi sen käyttöön. Tällä kertaa sysäävänä voimana oli Windows 10. Meni hermo M$:n ratkaisuihin päivityksissä ja suoraan sanottuna käyttäjän avoimessa vakoilussa. Koko käyttäjärjestelmä on yksi iso adware tai vähintäänkin keylogger. Joten, siitä se ajatus sitten lähti.
Aluksi olin Debianin kimpussa joka kaatui jälleen Radeon korttien tukeen. Alkaa oikeasti olemaan jo aika surkuhupaisaa, kun olen lähes 15 vuotta asennellut Linuxia aina silloin tällöin ja aina ne saatanan Radeon ajurit prakaa. Joka perkeleen kerta. Mikä ihme siinä on että tuki pysyy yhtä huonona vaikka tuotteiden omistajakin on vaihtunut (ATI --> AMD). No, Debianin kokeilu kaatui siihen kun asensin jonkinlaiset ajurit jonka jälkeen koko paska jumiutui täysin. Lähti siis käynnistämään, mutta ei käynnistynyt kirjautumisruutuun asti.
Seuraavaksi otin CentOSin käsittelyyn. Tämä oli periaatteessa varsin hyvä. Sain kaikki toimimaan, suurin osa tarvittavista palasista löytyi, mutta tuli aika nopeasti selväksi, että kyseessä on selkeästi Enterprice/Server järjestelmä, eikä käyttäjäkokemus ollut mitenkään erikoinen. Vaikka sen sai konffauksien jälkeen toimimaan se edelleen selkeästi vähän luotaan työntävä. Mm. pikakuvakkeiden teko työpöydälle ei onnistunutkaan ihan noin vaan. Vaati sudo oikeudet. Toki senkin olisi varmasti saanut toimimaan jollain konffauksella, mutta kun oletusasetukset on tällä tasolla, se antaa pientä vihiä tulevien ongelmien tai konffausten tasosta ja tarpeesta.
Sitten törmäsin puolivahingossa tietoon, että Debianin Radeon ongelmat johtuivat todennäköisesti Gnomesta. Ajurit kun ei toimi siinä, mutta KDEssä toimii. Tuntui hiukan hassulta laiteajurit liikkuisivat niinkin "pinnalla", että työpöytäympäristö tarvitsee erityisen tuen. Vaikka ei se sinänsä oudoin juttu ole mitä vuosien varrella on IT-maailmassa tullut vastaan. Ja ei sillä, että oikeasti ymmärtäisin kuinka työpöytäympäristöt toimii tai vaatii. En vain osannut tälläistäkään ajatella. Opittavaa siis on aika paljonkin Linux maailmasta edelleen. Mutta päätin joka tapauksessa ottaa vielä Debianin uudelleen kokeiluun KDE:llä, ennen kuin alan testailemaan sitä suosituinta, eli Ubuntua. Ja aika hyvin olen saanut sen toimimaan. Resoluution ja fontit hanasi aika kovaan vastaan aluksi, mutta sain toimimaan. Videofilut toimii, selain on ok, Spotifyn sai toimimaan pienen konffauksen jälkeen, lukee ntfs levyä automaattisesti, pakettivalikoima ja tuki tuntuu oleva ok... vielä täytyy katsoa pari käytettävyys seikkaa, mutta tällä hetkellä alkaa tuntumaan siltä että voittaja on löytynyt.
Täällä on sinänsä hyvä kertoa omasta musamausta, koska muun kaveriporukan kanssa keskustellessa oma musamaku voi olla vähän erikoinen, niin täällä se ei ole mitenkään ihmeellistä :D Mielestäni...
Oma musiikkimaku on hyvinkin laaja ja tulee kuunneltua ihan laidasta laitaan. Ainoa mikä ei mene, on kaikista raskain hevi tai ns. mörinä hevi. Tunnustan esim. edesmenneen Lemmyn soittajan taidot jne. mutta en kyllä Motörheadiä jaksa kuunnella. Mutta esim. Metallica menee ok ja System of a Down on oikeasti hyvää musaa. Mutta metalli musa maku kallistuu hiukan tuonne Folk metallin tms. ja Nu metallin puolella. Linkin Park on ehdottomasti yksi parhaimpia bändejä omaan makuun, vaikka ne lyriikat teinejä enemmän kosiskeleekin. Taisi täälläkin olla aikaisemmin, mutta kannattaa katsastaa Map of Metal -saitti. Tuolta itse löysin ns. folk metallin ja sellaisenkin outouden kuin Korpiklaani. Rise on aika hiton hieno kipale kun kaipaa tahtia esim. työntekoon.
Mutta toisessa päässä on taas esim. Enya. Tosin tässäkin on sitä kelttiä, mutta luonteeltaan täysin erilaista. Varsin hienoja kappaleita tiettyyn tunnelmaan. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että LOTR: FOTR omaa yhden kaikkien aikojen parhaimmista soundtrackeistä, jossa mm. Enyaa löytyy. Irkku musaa tulee muutenkin kuunneltua aina silloin tällöin.
Spotifyn kautta tulee joskus fiilisteltyä kotona myös bluessia ja jazzia. Esim. Dave Brubeckin Take Five hyvistä kaiuttimista on todella hienoa kuunneltavaa. Mahtavaa suoraan sanottuna. Nämä tosin kyllä vaatiin sen, että niitä kuuntelee hyvällä järjestelmällä. Jo tietokoneen kajareista kuunneltuna paras fiilis lähtee. Oli se sitten päässä tai kajareissa. Kantria on ollu suunnitelmissa jo pitkään vähän myös testailla, mutta en ole keksinyt mistä alottaisi. Kai sieltä Spotifyn listoilta jotain löytäisi kun vaan joskus hakisi....
Väliin mahtuu sitten kaikkea, mutta parhaat löytyy varmaan 80- ja 90-luvulta. Sting, Phil Collins, Madonna, A-ha, Springsteen, jne. Sting ja Springsteen varmaan kesto suosikkeina, joihin tulee aina palattua ja joita jaksaa aina kuunnella. Suosikkeina varmaan Stingin It's Probably me (tosin tämä taitaa olla osin Claptoninkin) ja Springsteenin I'm on Fire. Nämä on varmaan tullut faijalta. Sillä kun on ollu autossa aikoinaan pirun hyvät soittovehkeet ja kymmenen levyn cd-vaihtaja tms. ja sieltä tuli Stingin, Collinsin ja Springsteenin levyjä. Näitä on siis kuunneltu ihan kakarasta asti.
Teinivuosien musaa tulee kuunneltua joskus, mutta harvemmin. Lähinnä siksi, koska se oli niin täynnä yhden hitin ihmeitä, että ei niitä edes löydä mistään kuin Youtubesta. Esim. Bushman - No One Else. Kännimusana 90-luvun europop menee edelleen hienosti Scooter on ainoa, mitä tulee kuunneltua edelleen joskus. Varsinkin Wicked levyä. Se on hyvä edelleen. Ja on noilta ajoilta jäänyt house, trap jne. musat. Töissä joskus Youtuben kokoelma pätkät laulaa. Nämä on juurikin niitä missä on puolialastomia naisia kuvana Niistä löytyy joskus tosi hyviä "biittejä".
Ensimmäisessä jaksossa oli tosiaan aika paljon tavaraa ja mentiin sielä täällä. Mutta en silti voi sitä haukkua. Kuten en toistakaan jaksoa. X-Files fiilis oli mukana, eikä olla menty sinne räjähdysten ja toiminnan puolelle, mitä trailerit oli pullollaan. Ei näistä jaksoista ehkä klassikoiksi ole, mutta siltkin: Hieno paluu sarjalle!!
Hassun kielteistä ja tuomitsevan oloista porukkaa "kirkollisia" ihmisiä kohtaan, kun ilmeisesti juuri se kirkon tuomitseminen korpeaa useimpia "kirkottomia" eniten.
Itse kuulun kirkkoon. Uskonko siihen fantasiaan mitä vanha testamentti syöttää? No en. Uskonko siihen fantasiaan mitä uusi testamentti? Osin ehkä. Onko paradoksaalista kuulua kirkkoon, kun ei usko vanhoillisimpaan testamenttien tulkintaan? Voihan se näinkin olla, itse en tosin usko niin. Tästä on jo vuosia kun luin otsikon "Monet papeista ei usko helvettiin". En nyt voi sanoa että koin mitään uskonnollista valaistusta siinä vaiheessa, mutta alitajunta tarttui siihen hiukan kiinni.
Minulle uskonto ja kirkkoon kuuluminen ei ole rituaaleja tai uskomista siihen että joku puuseppä veti kyljestään ja verestään tusinalle kaverille juotavaa ja syötävää. Se on enemmän maailman tulkintaa. Lisäksi olen yleensä ollut suhteellisen avoin ajatuksille. Harvemmin tuomitsen tulkintoja universumista, maailman kaikkeudesta taikka elämän tarkoituksesta. Kaikki kokevat sen erilailla. Ja suoraan sanottuna, ei ne tiedemiesten teoriatkaan ihan tästä maailmasta aina ole. Vaikkakin teoreettisesti todistettuja. Ei sillä, että tuomitsisin ne hölynpölynä, vaan pikemminkin huomioin, että se mitä ei ymmärrä, tuntuu fantasialta.
Pointtini on se, että ne kaikki siitä neljästä miljoonasta tuskin on uskovaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, ei edes löyhästi tulkittuna. Jokainen tulkitsee uskontoja ja uskoaan eri tavalla. Ja mikään niistä ei ole väärin, kyse on uskosta.
Mitä kirkollisveroon tulee, kirkon idea nykyään on kaikista Räsäsistä huolimatta usein varsin ihanteellinen ja kultainen sääntö näkyy entistä paremmin. Miksi en siihen antaisi muutaman euron kuussa.
Uutena vuotena poliisin tietoon tulleet seksuaalirikokset ovat sekä lukumäärien että tekotapojen osalta poikkeavia aiempiin vuosiin verrattuna. Poliisin tiedossa on tällä hetkellä 15 eri seksuaalirikostapausta, mitä voidaan pitää erittäin suurena määränä. Poliisin tietojärjestelmän mukaan Helsingin poliisille ei ole koskaan aikaisemmin raportoitu näin monesta yhden vuorokauden aikana tapahtuneesta eri seksuaalirikoksesta, Helsingin poliisi kertoo.
Suunnitelmallisuutta ilmassa:
Lainaus
Poliisi kertoo, että ”päivää ennen uutta vuotta levisi huhu, jonka mukaan Aavarannan vastaanottokeskuksessa Espoossa aiotaan koota joukko irakilaisia aiheuttamaan häiriötä kaupungilla sekä tekemään seksuaalirikoksia”. Helsingin poliisilla oli jo tässä vaiheessa tietoja, joiden mukaan ”Helsingin keskustassa oli loppuvuoden aikana tapahtunut seksuaalista ahdistelua ja tekijöinä on todennäköisesti ollut turvapaikanhakijoita”.
- Länsi- Uudenmaan poliisilaitoksen tekemien selvitysten perusteella otettiin Aavarannasta kiinni muutamia turvapaikanhakijoita, joita epäiltiin julkisesta kehottamisesta rikokseen. Helsingin osalta vastaavaa huhua ei havaittu, mutta ainakin Tampereella poliisipartioille oli kerrottu siellä olevien irakilaisten toimesta vastaavaa tarinaa, poliisi kertoo.
Tähän voisikin kuitata: Suomi muuttuu, ei auta kuin hyväksyä ja muuttua mukana.
Tähänhän on helppo vasta-argumentti: "Kyllä niitä on ennenkin tehty noin paljon. Mutta kun kyseessä on kantasuomalainen, siitä ei ilmoiteta, koska se on hyväksyttyä."
Tarantino tekee tietoista roskaelokuvaa, mutta niissä vanhemmissa pätkissä oli enemmän kunnianhimoa ja tarkkuutta. Kill Billit olivat vedenjakaja, jossa B-luokan leffojen vaikutteet muuttuivat itsearvoiseksi ilmaisuksi ja mies alkoi jo referoida itseään. Se on yleensä merkki siitä, että kusi on hatussa.
Voin olla vain liian tyhmäkin, mutta eikö tuo nyt mene Tarantinon tyylin piikkiin? Totta kai se kertoo jotain ohjaajan monimuotoisuudesta, jos tyyli hiukan muuttuisi matkan varrella tai elokuvien välillä, mutta ei se muuttumattomuus elokuvista huonoja tee. Vai tekeekö?
Ja myönnän, että mielessä on paremmin Kill Billit ja niiden jälkeinen tuotanto, mutta eikö esim. vaikutteet westerneistä, tullut esiin vasta Kill Billeissä ja siitä eteenpäin? Hienovaraisia valintoja tänne päin toki taisi olla jo aikaisemmin, mutta jotenkin vain miellän Resevoir Dogsin ja Pulp Fictionin erilaisiksi elokuviksi kuin Kill Billin ja sen jälkeiset elokuvat. Toki Kill Billissa on samoja asioita kuin aikaisemmissa ja uudemmissa, ehkä siinä mielessä paras esimerkki Tarantinon tyylistä, mutta en edelleenkään sanoisi, että se tekisi elokuvasta huonoa. Vai tekeekö?
Pitäisi katsoa noita Tarantinon leffoja kyllä tosiaan uusiksi. Pulp Fiction ja Basterds nyt ainakin. Tosin Jackie Brown on kokonaan näkemättä, niin se nyt ainakin. Reservoir Dogs on ehkä meikäläisen suurin pettymys Tarantinon leffoista. En sitä nyt huonoksi sano, mutta parasta antia leffassa on se alkumusa kohtauksineen. Sitten tunnelma ei jotenkin noussut enää. Tarantinon tasolla vähän heikko. Pitäisi varmaan sekin katsoa uudestaan.
Tosin olen siinäkin poikkeus, kun puhutaan Tarantinon parhaimmistosta. Kill Bill 1&2. Ehdottomasti. Ihan helvetin hienoja, viihdyttäviä, tunnelmallisia ja eri genrejä on sekoitettu upeasti. Tyylejä on sekoitettu niin paljon, että on käsittämätöntä kuinka ne toimii, mutta ne vaan toimii helvetin hyvin. Nämä kun näkisi 70mm pätkänä, voi pojat.
Voiko siis ihan tosissaan oikeasti sanoa, että naisten huorittelu, uhkailu ja lääppiminen on sallittua nykysuomessa? Voinko mennä muina miehinä illalla kotio jos menen lääppimaan ja huorittelemaan rautatieasemalle tänään muutamaksi tunniksi? Kukaan ei tule estämään tai ojentamaan? Yksilöitä on totta kai monenlaisia ja idiootteja, mutta nyt puhutaan Suomesta yhteiskuntana. Lainaan vielä: "Niin kauan kun huorittelu, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme". Onko tosiaan näin?
Tilanne on suomessa melko hyvä tänä päivänä. Homot on suurin piirtein hyväksytty viime vuosikymmeninä, naisten oikeudet vähän ennen sitä ja tänä päivänä trans-sukupuoliset alkavat uskaltaa näyttäytyä ilman turpaanvedon vaaraa. Suomi on helvetisti edellä monia maita, varsinkin näitä monia lähi-idän esimerkkejä. Näistä pitää pitää kiinni ja ilman mitään kompromissia. Mutta kyllä "huorittelu ja lääppiminen" on silti todella yleistä vielä suomessakin varsinkin yöelämässä. Jos tässä pakolaiskriisissä jotain hyvää on, niin se, että näitä epäkohtia on alettu kaivamaan puolin ja toisin. Aika paljon on tullut luettua lehdistä naisten kirjoittamia juttuja siitä millaista naisena eläminen suomessa on, varsinkin työelämässä hyvin seksististä touhua.
Tässä en siis puolustele mitään ilmiöitä, näistä suomen kehityssuunnista ei saa tinkiä missään nimessä, eikä minkään kulttuurin edessä.
Eli selvinpäin ei ole, mutta kännissä on? Eikö tähän huoritteluun muuten osallistu kännissä naisetkin?
Niin siis onko sen yhden moukan käyttäytyminen yhteiskunnan vika vai yksilön vika? Näitä tekoja hyväksyvät toiset idiootit, kulttuurista riippumatta. Meillä on tällaisia idiootteja ihan istuvissa hallituspuolueissakin. Terveisiä eduskunnasta!:
Voiko siis ihan tosissaan oikeasti sanoa, että naisten huorittelu, uhkailu ja lääppiminen on sallittua nykysuomessa? Voinko mennä muina miehinä illalla kotio jos menen lääppimaan ja huorittelemaan rautatieasemalle tänään muutamaksi tunniksi? Kukaan ei tule estämään tai ojentamaan? Yksilöitä on totta kai monenlaisia ja idiootteja, mutta nyt puhutaan Suomesta yhteiskuntana. Lainaan vielä: "Niin kauan kun huorittelu, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme". Onko tosiaan näin?
Eli rajojen ulkopuolelta tulee nappia ja lääkärihoitoa vaativia ryhmittymiä, oireena naisten ahdistelu
Olen suhteellisen myönteinen maahanmuuton suhteen, vaikkakin selkeiden pelisääntöjen kannalla, mutta ei näitä ehkä avohoitotapauksilla voida selittää.
Olen vähän yllättynyt tästä paapomisesta ja selittelystä puolin ja toisin tässä asiassa. Despon aikaisemmin postaama kirjoitus on paras mitä olen aiheesta lukenut varmaan ikinä: "Tosiasia kuitenkin on, että moni nuorista turvapaikanhakijamiehistä tulee juuri sellaisista maista, joissa naisen vapaudet ovat merkittävästi vähäisemmät kuin Suomessa. On kulttuureja, joissa nainen on erittäin alistetussa asemassa ja tällaisissa kulttuureissa myös naisiin kohdistuva väkivalta jää usein täysin piiloon. Siksi voi syntyä ja on syntynytkin kulttuurien yhteentörmäyksiä, väärinkäsityksiä ja joissain tapauksissa myös erittäin vakavia tilanteita, joissa nuoria suomalaisia naisia on eri tavoin seksuaalisesti ahdisteltu. Jopa ilmeisesti joukolla, mikä on vakava ja huolestuttava ilmiö. Mikä kumma siinä on, että tätä ei saisi sanoa ääneen? On todella nurinkurista ajattelua, että näistä ongelmista ei voisi puhua, koska joku suomalainen mies jossain on käynyt käsiksi johonkin suomalaiseen naiseen."
Olen ihmetellyt aivan samaa. Mikä ihme tässä on niin vaikeaa? He tulevat kulttuurista, jossa naisen asema on jotain aivan muuta kuin täällä. Eikö se nyt ole selvää, että osa (moni?) ei osaa tänne ihan noin vaan sopeutua? Silloin heihin pitää suhtautua eri tavalla ja kun tapauksia tuntuu riittävän, myös näihin on reagoitava eri tavalla kuin kantasuomalaisen toimiin.
Toinen loistava pointti: "Mutta jos joku suomalainen moukka huorittelee ja lääppii, se onkin sitten Karlssonin mielestä koko suomalaisen yhteiskunnan vika: ”Niin kauan kun huorittelu, uhkaileminen ja lääppiminen on hyväksyttävää yhteiskunnassamme, tulee raiskauksia valitettavasti tapahtumaan, riippumatta siitä, onko maassamme turvapaikanhakijoita vai ei.” Anteeksi, kuka sen uhkailun muka hyväksyy?"
Ok, hyvä juttu. Olin tässä kuvitelmassa, mutta kun meni chromecastin sivuille, meni pääsekaisin. Ensimmäinen teksti on lievästi harhaan johtava: Suoratoista lempiviihdettä puhelimesta suoraan television näytölle Itse saan tuosta käsityksen, että softa tulee puhelimesta, eikä Chromecastista. Vähän siis outoa markkinointia. Miksi eivät viittaa puhelimeen ainoastaan kaukosäätimenä? Mutta, hyvä kuitenkin että laite on parempi mitä markkinointi kertoo.
Ensi kesä tulee olemaan historiallinen. Nyt jo liikkuu näitä ahdistelijaporukoita, kesällä tapaukset moninkertaistuvat, kun porukka rupeaa jalkautumaan enemmän. Veikkaan, että ahdistelu- ja raiskaustilastojen ennätykset paukkuvat kerralla uusiksi. Vielä kun pesiytyvät uimarannoille, niin ei ole sinnekään paljon menemistä.
Myönnettäköön, tämä on käynnyt itselläkin mielessä, miten käy kun tulee kesä ja lämmintä. Vaatteet vähenee ja kelin tuomaa estettä ahdistelulle ei ole. Tuntuu jotenkin hullulta että vuonna 2016 tulee tälläisiä ajatuksia. Suvaitsevaisuus ja naisten oikeudet ovat hyvällä tolalla ja silti hiukan epäilyttäisi päästää omaa vaimoa lenkille yksin illalla. Kesällä sentään liikkuu enemmän porukkaa ja myöhempään, niin se osaltaan vähentää "pimeitä nurkkia".
Ja siis en nyt viittaa siihen, että maahanmuuttajat olisi pahasta. Se on vain ymmärtääkseni on fakta, että ahdistelutilastot ovat pompanneet ylös. Varsinkin paikkakunnilla joissa on vastaanottokeskus. Onneksi sentään hyssyttely alkaa vähenemään. Näistä pitää keskustella sellaisina asioina kuin ne ovat. Ei riitä, että sanotaan "No väkisinhän sieltä muutama mätä omena tulee" tai että "Niin se kantaväestökin tekee". Asialle vain pitää tehdä jotain. Koko tilanteesta on jäänyt jotenkin sellainen fiilis, että tähän ei olla reagoitu mitenkään muuten kuin mediaviestinnän hallinnalla tai sen haukkumisella. Kukaan ei tunnu sanovan mitä pitäisi tehdä, mitä voisi tehdä tai mitä tehdään. Ainoat ehdotukset tulevat äärivastustajilta: Rajat kiinni. Vai onko joku kuullut jotain konkreettistä toimista miten lisääntyneisiin ahdistelutapauksiin reagoidaan, kun lähde on ymmärtääkseni selvä?
Laitetaan nyt tänne kun Androidiin kuitenkin liittyy läheisesti. Kuinkas tuo Chromecast käytännössä toimii? Onko siis näin, että se on käytännössä pelkkä vastaanotin ja kaikki softa (Netflix, HBO, Viaplay, jne.) pyörii puhelimessa tai tabletissa? Eli ei niin että softa pyörii Chromecastissa ja puhelimella tai tabletilla käytettäisiin Chromecastia?
WiiU on myynyt Japanissa 3milj. Ei nyt mikään mieletön saavutus reilussa kolmessa vuodessa, mutta se mikä tekee tästä mielenkiintoisen on se, että PS4 on myynyt Japanissa 2,3milj. Vaikkakin PS4:llä tähän on mennyt alle kaksi vuotta. Ei voi kuin haaveilla kuinka olisi käynyt jos Splatoon ja Mario Maker olisivat tulleet ensimmäisen vuoden aikana ulos. Ovat meinaan siirtäneet konsoleita aika kovaa tahtia kaupan hyllyiltä, varsinkin Japanissa.
Wolfenstein: TNO tuli ostettua PSN:stä, kun on tarjouksessa hintaan 11,95€. Sen verran hyvää kuullut tästä, että piti tällä hinnalla ottaa omaksi.
Kappas, tämä onkin ollut vähän ostoslistalla edelliselle sukupolvelle. Nyt voisi kyllä poistaa edelliseen hintaan... Hitto piti vähän rauhottaa tällä sukupolvella näiden pelien haalimista, että ostaisi pelejä sitä mukaan mitä tulee läpäistyä niitä. Ehtisi nauttimaan pelistä kunnolla, eikä polttaisi joku toinen aina takaraivossa. Rahatkin säästyisi...
Odottavaisin mielin, mutta muuten hype oli aika nollissa kun tätä aloin katsomaan. Elokuva alkoi hauskasti, kasvoi mielenkiintoiseksi ja päätyi sydämellisyyden ja haikeuden kautta silkaksi neroudeksi. Olin lukenut pari arvostelua ja vaikka niissä viitteitä tälläisestä olikin en siltikään odottanut mitään näin hienoa. Nerokkuus on oikeasti sana jolla elokuvaa voi kuvata parhaiten. Puolivälissä elokuvaa tuli pieni suvato vaihe, kun elokuva ehkä alkoi vähän eksymään omiin ideoihin, mutta muuten tarina on rakennettu todella hyvin. Ja koko älyttömyydessään voisi sanoa että tarina on tosi. Lapselle suotuisalla tavalla on kerrottu kuinka ihminen kasvaa ja kuinka kaikki tunteet kuuluvat elämään, niin hyvät kuin huonotkin. Ja Ilon matka alkupisteestä loppuun oli loistavasti rytmitetty. Ehkä paljastan olevani tyhmä, mutta jälkikäteen mietin kuinka hyvin Ilon kasvu myötäilee katsojan ahaa elämyksiä. Itsestäänselviä ahaa elämyksiä ehkä, mutta näitä ei vain odota tälläisessä muodossa.
Pixarin elokuvat ovat aina vähintäänkin hyviä, mutta InsideOut menee kärkeen. Olen odottanut koska tulisi vihdoin animaatio joka voittaisi parhaan elokuvan Oscarin, niin InsideOut omaa parhaimmat mahdollisuudet tähän pitkään aikaan.
4,5/5
Puoli pistettä lähtee siitä, kun elokuva alkoi ehkä leijumaan jo vähän liikaakin, mutta jotenkin jäi myös vaivaamaan, että pääosa likka oli ainoa jolla oli ajatukset molempia sukupuolia. Tosin kun vielä pelasi lätkää, ei voi olla miettimättä onko Pixarilla jokin piiloviesti tässä... Vai kertooko se enemmän omasta stereotyyppisestä ajatusmaailmasta. Joka tapauksessa: Hieno elokuva.
Tuli "pelattua" Tomb Raideriä PS4:llä. Aikoinaan kun pelaili PS3:lla Uncharted 3:a, mietti kuinka paljon ihan pelkkää liikkumista on animoitu ja skriptattu. Mutta se ei ollut kyllä mitään tähän verrattuna. Koko pelin ajan oli jotenkin fiilis että ohjaa videopätkää. QTE kohtia vilisee ja pelituntuma on jotenkin outo. Sinänsä ihan hyvin totteli, mutta se heiluminen, ähinä ja vilkuilu rikkoi jatkuvasti tunteen että olisi jotenkin hallinnut pelitilannetta. Eli tietyllä tavalla illuusion huonosta pelattavuudesta. Sinänsä hieno saavutus. Väistöliikekin oli niin animoitu, että ensimmäisellä kertaa en tajunnu mitä hittoa se oikein tekee.
Haastetta tässä on yllättävän vähän. Mielenkiinnosta tekisi mieli testata easy vaikeutta, kun jo normal tasolla jaetaan joka paikassa lisää nuolia. Saa olla aika inkkari että hukkaa kaikki nuolet. Toki kuolemia on tullut, mutta tämä johtuu enemmän QTE:n yllätyksellisyydestä, kuin varsinaisesta haasteesta. Mutta sinänsä näin ensi pelaamisella ihan jees. Juoni on varsin kiinnostava, niin sen vuoksi saattaa pelin pariin jossain vaiheessa palata kun tulee sopiva hetki ja pelattavuuskin on lopulta ihan ok, kun pääsee yli Laran hervottomasta liikkumisesta ja animoinnin paljoudesta. Itse vika voi olla kyllä siinäkin että olen tulossa vanhaksi, eikä itse pelissä.
Tuli hankittua vajaa kuukausi sitten Sennheiser RS 175 -kuulokkeet verkkokauppa.comista. Alku on mennyt vähän pähkäillessä kuinka saisin lähettimen kiinni vahvariin ja lopputulos on, että pakko hankkia 6,3mm-3.5mm tai RCA-3,5mm adapteri. Langattomat siis kyseessä. Mutta laitoin nyt Sonyn televisioon kiinni optisella, niin pääsi testailemaan Youtubella. Alkuun tuli ongelmia kun ei löytänyt mielekkäistä kappaleista tarpeeksi laadukkaita versioita. Kaikki tuntui vähän ponnettomalta ja laimealta ja melkein manasin ostoksen. Huonolaatuisissa biiseissä kuuli kyllä kaikki kohinat, rätinät ja vinkumiset taustalla. Olihan tässä sekin pelko tietty, että nämä johtuivat itse kuulokkeista.
Mutta lopulta löysin Lana Del Reyn Born to Dien hyvä laatuisena ja olihan hienoa kuunneltavaa. Todella hienoa, voisi sanoa. Erittäin tasapainoinen, erotteleva ja rasittamaton ääni. Mikään osa ei hukkunut alle ja näillä kuuntelee mielellään pidempäänkin. Ja itseasiassa menikin aivan liian pitkäksi ilta (tai yö), kun löytyi biisejä ja innostui kuuntelmaan. Sen tosin huomasin, että basso joskus vähän "hajoaa" ja siitä tulee hyvin monotonista yhden sävelen ulinaa tms. Tämän huomasi varsinkin kun laittoi ääntä vähän enemmän Born to Die biisiä kuunnellessa. Ei tämä nyt mikään deal braker ole ja bassokin on sinänsä ihan napakka, mutta huomasi että basson hallinta pidemmissä nuoteissa (vai miten se sanotaankaan) ei tuntuisi olevan ihan kohdallaan. Vaikka en tämän vuoksi bassoa nyt huonoksi sanoisi, mutta kaikkia biisejä ei selkeästikkään ihan ongelmitta vedä. Ja kuulokkeissa olevaan lisäbassonappiin ei kyllä tarvitse koskea. Born to Die kuulosti jo vähän karmealta kun sen laitto päälle. Tosin tämä voi olla TV:n vahvistimestakin kiinni. Ongelma voi siis korjaantua kun heitän lähettimen vahvistimeen kiinni.
Kuitenkin varsin hyvä ostos. Pari sataa niistä maksoi ja helposti parhaimmat (ja kalleimmat) kuulokkeet mitä on tässä taloudessa ollut. Suosittelen jos langattomat on hakusessa.
Outoa silti että 4K alkaa olemaan standardi ihmisten olohuoneissa.
Rauta alkaa olemaan standardia, mutta eihän todellinen laatu ole lähelläkään sitä. Koko 4k on pahempi huijaus kuin fullHD aikanaan. Eihän sillä tee mitään. Aivan pelkkä markkinointikikka. Vaikka mikäs minä olen siihen sanomaan jos kuluttaja katsoo 4k TV:llä TV5:n rakeita ja miettii kuinka helvetin hyvä kuva on. Pointti on kuitenkin se että asiakas on tyytyväinen. Luulen.
Jotenkin läppä, että tossakin on menty tavallaan taaksepäin
True. Star Warsia katsoessa huomasi että Flamingon 2 salissa saattaa jopa olla 1080p. Kuva näytti jotenkin niin rakeiselta alussa, että melkein alkoi vituttamaan. Onneksi tämä ei lopulta varsinaisesti häirinnyt elokuvan mittaan, kun fiilis vei mukanaan, mutta ei se kuva terävä ollut. Toki ongelma saattoi olla jossain muussakin... Mutta muutenkin tuntuu että Flamingon salit on jätetty jotenkin "heitteille". Vieläkään ei ole esim. uusittu 3D:tä passiivi tekniikkaan, jolla sentään jaksaisi laseja pitää päässä.
Mietittiin porukassa ensin menisikö katsomaan 3D:nä, mutta Flamingossa kun käytiin, jossa aktiivilasit on käytössä, niin valinta oli aika selkeä. 2D katsottiin ja ilmeisesti aika hyvä valinta. Tosin en nyt heti muista elokuvaa joka olisi jäänyt juuri 3D:n vuoksi mieleen. Gravity voi olla tälläinen, mutta senkin olen nähnyt vain 2D:nä. Hyllyssä olisi Hugo 3D, jota on kehuttu hyväksi 3D elokuvaksi, niin ehkä se tekee poikkeuksen sääntöön. Pitäisi vaan katsoa se vielä...
Star Wars nähty. Yllätyin ja pidin. Pidin oikeastaan yllättävän paljon. Helposti Top-3 Star Wars -leffa, heti New Hopen kannassa. Koko touhu oli jotenkin toteutettu niin nostalgisen viihdyttävällä tavalla, että hymy nousi useamman kerran leffan aikana. Sinänsä aika laskelmoitua, mutta onko sillä väliä jos se toimii. Kuitenkaan irrallisia viittauksia ei juurikaan ollut.
Ja sitten spoilerit. Ja siis oikeita, "voi vittu spoilasi leffan pahasti" -tason spoilereita, eli älä lue jos haluat kokea ne itse.
Teknisesti elokuva oli tehty mielestäni todella hyvin. Lucasin edellisen trilogian "tehdään-näin-koska-se-on-hieno" -fiilis loisti poissaolollaan. Ja ei sillä että tässäkin ei olisi ollut hienoa kohtauksia, mutta kokonaisuus oli paljon toimivampi.
Näillä tunnelmilla 4/5. Voi muuttua kun vielä vähän sulattelee, mutta meikäläisen top-3 Star Wars -leffat meni kyllä uusiksi.
Näytä kirjoitukset
Hieno jakso, hieno jakso. Pettymys on mieletön jos tason pysyessä tälläisenä ei tule uusia jaksoja tämän kauden jälkeen.
Scooter on ainoa, mitä tulee kuunneltua edelleen joskus. Varsinkin Wicked levyä. Se on hyvä edelleen. Ja on noilta ajoilta jäänyt house, trap jne. musat. Töissä joskus Youtuben kokoelma pätkät laulaa. Nämä on juurikin niitä missä on puolialastomia naisia kuvana 