Olen piltistä asti ollut Apulanta fani, mutta jotenkin bändi on viimeisien vuosien aikana unohtunut. Nyt kuuntelin uutta tuotantoa ja saatana sehän on helvetin hyvää!
Ekat häät kaveripiirissä. Outo tunne kun tähän asti on aina saanut olla edustamassa jonkun sukulaisen tms juhlissa, mutta nyt kyseessä onkin omanikäinen kaveri. Tästä se kierre kait alkaa, ensiksi juhlitaan milloin kenenkin häitä, ja jonkun vuoden sisään alkaa tippumaan ensimmäisiä kutsuja ristiäisiin. Phuuh.
Nämä asiat kulkevat kuin tauti ikään. Ensimmäinen kun kaveripiirissä menee naimisiin, alkavat muut seurata perässä. Ensimmäinen tekee lapsen, muut alkavat tehtailla pentuja perässä. Kohta onkin vaippaikäisiä joka paikka täynnä, kukaan ei ehdi lähteä mihinkään jne. Onneksi on aina niitä rumia nörttejä, jotka eivät ketään saa ja ovat aina valmiita lähtemään johonkin.
Itselläkin syyskuussa poika pamahtaa maailmaan
Repesin, tuli tuosta mieleen tämänpäiväinen riemurasian kuva:
Noita saa sitten miltei marketista kuin marketista ~15e hintaan, että jos muitakin kiinnostaa hommata tuolainen. Itseltä löytyy myöskin. Ihan jees, mutta aina on pelko perseessä, kun tuolla leukoja vetää, vaikkei se ikinä ole tippunutkaan alas, sen verran huteralta kumminkin tuntuu.
Jep, sairaan kova kunto. Varmasti ikäluokkansa Top 5%. Itse kun olen kaupassa töissä, niin tulee seurattua asiakkaita ja heistä suuri osa todella huonossa kunnossa. Eivät jaksa edes multasäkkiä itse nostaa autoonsa, vaikka ikää on alle 40v. Yksi poikkeus sattui eilen, kun tarjouduin kantamaan erään isomman tuotteen rouvan autoon, niin tämäpä vastasi "ei tarvitse kiitos, mä olen aika skrode".
Tuossa juuri nimenomaan tarkoitetaan varmasti niitä kuluttavia kaverisuhteita, mitkä pitää lopettaa. Siis sellaisia mihin menee aikaa, mutta mistä ei itse saa yhtään mitään takaisin. Hyviin frendeihin taas pitää panostaa enemmän ja nähdä vaivaa niiden eteen.
Hemmetin hyvä kirjoitus yhdeltä arvostetuimmista pokeriammattilaisista, suosittelen lukemaan vaikka pokeri ei kiinnostaisi. Bloggaus ei käsittele kokonaan pokeria. Galfond kirjoittaa hyvin onnellisuuden maksimoinnista ja siitä kuinka tehdä päätöksiä elämässä. Varsinkin kirjoitus ystävien valinnasta on kuin suoraan copy paste omasta postista laudalle johonkin aiheeseen jota en enää muista.
"3b) Choose Your Friends Carefully, And Continually
Don’t waste your time, effort, and emotion on friendships/relationships that don’t have a net positive effect on your life. People tend to feel stuck with friends, even it’s clear that nothing comes from that relationship but negativity.
If your friend makes your life harder, rather than easier and more pleasant, that’s not what a friendship should be, and that’s often their own fault. You don’t owe them anything just because you have been their friend.
You owe it to yourself to cut ties with net negatives in your life (you don’t have to do it in a mean way). More importantly, you owe it to the relationships with people who are truly good to you, who deserve your attention and effort." -Galfond
Mitä ihmettä? Tämä kesähän on ollut tappavan kuuma. Duunissakin meinaa taju lähteä, kun tuolla helteessä jotain 1500kg lavoja siirtelee. Aina kun on oltu puistossa tai muutenvain ulkona, niin aurinko on paistanut. Ainoastaan nyt pari päivää on tullut vettä naamaan ja se on ihan hyvä, niin lähtee nuo vittumaiset siitepölyt poies. Kannattaa herätä aikaisin, eikä vasta kun aurinko on laskenut.
Scarfin tapaus on valitettava, mutta niin saatanan yleinen. Olen meinannut saada kaksi kertaa turpaani tänä vuonna ja molemmat tapahtuivat, niin että vastapuoli oli raivokänneissä ja en ollut mitenkään entuudestaan provonnut tai edes toisessa tapauksessa puhunut kyseiselle hekilölle. Noi tapaukset on vaan sellasia, ketkä tulee tarkoituksella tappelemaan. Suomen liian lievä rangaistuskäytäntö ei varmasti ainakaan auta asiaa. Turha lähteä myöskään tappeluun mukaan, rikosrekisteri on varmasti kiva taakka sellaisissa paremman väen töissä mihin lautalaiset tähtäävät.
Hangover II oli sysipaska, koska niin ykkönenkin oli. Paskasta ei saa hyvää, vaan paskan.
Itse katsoin God Bless American eilen. Idea yksinkertaisuudessan, että tyyppiä alkaa vituttaa tyhmät ihmiset ja sitten lähtee lapasesta. Ihan kivaa mustaahuumoria. Kestää yhden kerran katselun.
Turha noissa on säästellä, kestävät kumminkin hyvin kauan. Faijalla on joskus 80-luvulla ostetut Yamahat ja toimii(silloinen hinta joku 20k MK). Kerran se vaan kirpasee ja ei ainakaan ala vituttamaan se, kun eivät ihan omaan korvaan soi täydellisesti. Mieluimin noihin laittaa rahat, kuin autoon, jonka arvo laskee joka vuosi kymmeniä prosentteja.
Itsellä ollut gigan shuffle viimeiset 5+ vuotta ja hyvin on toiminut. Mitä nyt joskus pakkasella ei biisi pysy päällä, mutta muuten ihan timanttituote lenkeille.
Se on kyllä jännä miten porukka menee noihin mukaan. Entinen työkaverikin hehkutti mulle jotain kahvibisnestä ja pyysi mua sijoittamaan rahaa siihen. No ei tarvitse edes arvata, olinko kiinnostunut. Säälittää näiden puolesta ketkä noihin menevät. Monet juuri paskaduuneissa, ei mitään toivoa rikkauksista ja sitten tartutaan joka oljenkorteen mikä ilmaantuu ja menetetään pahimmillaan omat ja muiden rahat.
tekee aina mieli sanoa, että "luuletko vittu että joku käy 6 krt viikossa salilla, syö, juo ja nukkuu tietyn kaavan mukaan ja vielä skippaa osan perjantain dokausreissuista ihan siksi, että saisi pillua?"
En nyt tarkoita ketään laudalla, mutta minun on pakko olla rehellinen ja sanoa, että koska suurin osa ihmisen toiminnasta pyörii seksuaalisuuden ympärillä, ei puntinnosto ole poikkeus tähän sääntöön. Eli kyllä sanoisin, että suurin osa nuorista miehistä, jotka salilla käyvät ajattelevat juuri sitä.
(ei se väärin ole)
Ei se väärin ole, mutta helposti erottaa ns. tosi treenaajat ja sitten nämä rinta haba heput. En ole vielä tavannut naista, joka pitäisi sellaista kroppaa haluttavana, mitä itse pidän tavoitteena. Nämä ns. sunnuntai treenaajat käyvät salilla vetämässä sen perus guido workoutin "biceps abs chest fuck the rest"
Itse olen normaalin jampan mielestä varmasti jo seonnut, kun haluan mahdollimman vahva naturaalein keinoin.
Jostain syystä tuo jantteri ei näytä hyvältä kaappina.
Niin, ulkonäkö ja naiset on viimeinen asia mitä varten porukka treenaa(tämä siis niillä, ketkä oikeasti tekevät heavy compound). Imo tuo on kyllä parempi tuossa kunnossa, kuin anorektikkona. Ymmärrän kyllä sen, ettei moni pidä kaappi lookista. Itse ihailen sitä määrää omistautumista mitä tuohon määrään lihaa pitää tehdä. Naurattaa itseasiassa aina, kun joku muikkeli sanoo mulle jotain: "mä en ainakaan pidä noista isoista trapseista" , tekee aina mieli sanoa, että "luuletko vittu että joku käy 6 krt viikossa salilla, syö, juo ja nukkuu tietyn kaavan mukaan ja vielä skippaa osan perjantain dokausreissuista ihan siksi, että saisi pillua?"
Löysin joskus joltain kuvalaudalta tällaisen hyvän kiteytyksen siitä miksi HC-treenaajat nostavat.
Päivän motivaativideo. Justece sendi tän mulle aiemmin, mutta unohdin postata tänne.
Kyseessä siis youtubesta tuttu heppu, joka kykenee syömään suuria annoksia todella lyhyessä ajassa. Furious Pete. Nykyään ripped semi god mode, ennen anorektikko luukasa.
Muutama päivä sitten itsekin sain numeron viimeisestä ruotsinkurssista. Se on siinä niin sanotusti ja tuskinpa tarvitsee elämässä enää ikinä ruotsia sammaltaa. Tämä vaati puoli vuotta ruotsin "dumb dumb" ryhmässä istumista, kun muut luokkalaiset vietti vapaapäivää torstaisin.
Itse olen lukenut pitkän ruotsin(vanhemmmat "pakotti") ala-asteella, yläasteella ja lukiossakin pari kurssia, sitten vaihdoin lyhyeen. Sain pari pistettä vajaa läpi AMK:n tasokokeesta ja vedin virkamiesruotsin "dumb dumb" ryhmässä läpi. Paskinta paskaa mitä suomen koulujärjestelmä tarjoaa. Olen ikuisesti katkera ja aion kyllä loppuelämäni puhua ja vaikuttaa pakkoruotsin poistamisen puolesta.
Kesätöitä ei tälle kesälle löytynyt, syynä tosin varmaankin oma saamattomuus enemmän kuin työpaikkojen puute. Ja se etten kyllä esim asiakaspalvelutöissä pystyisi olemaan... Töiden hakeminen tuntuu jostain syystä aina ihan helvetin hankalalta ja jotenkin tulee aina ylistressattua kaikkea työpaikkoihin liittyvää. Opiskelun saralla ei mene paljoa paremmin.
Peruskoulun jälkeen kävin vuoden ammattikoulua jossa ala oli mielenkiintoinen (cnc-koneistusta ja sen sellaista), mutta opetus täyttä kuraa. Nyt näyttää sitten siltä etten pääse lukiosta pois kun ruotsin kurssit ei mene läpi, syksyllä alkaa siis kolmas vuosi lukiota. Tuntuu helvetin vaikealta lukea tota ruotsia kun ei ole mitään pohjaa enkä ole tottunut pänttäämään ja opettelemaan ulkoa, kun ei yleensä ole ollut tarvetta. Hirveetä paskaa ja en tiedä mitä helvettiä teen jos nyt lukion päättötodistus jää saamatta, varsinkin kun hinku päästä opiskelemaan olisi kova. Jotain masennuksen kaltaista ja satunnaisia paniikkikohtauksiakin on ollut liikkeellä välillä, mutta tuntuu, että näiden suhteen pahin on jo takana . Jollain terapeutilla olisi ehkä kiva joskus käydä rupattelemassa, kun ei näistä jutuista oikein voi ystäville tai perheelle alkaa puhumaan.
Tää on muuten aika puhdasta offtopiccia mutten viitsi erikseen sinne opiskelutopikkiin kirjotella..
Pakkoruotsi on kyllä paskinta paskaa. Tunnen liian monta ihmistä joilla koko lukio on jäänyt vain tuosta kiinni ja sitten on lopetettu. Ota ihmeessä yksityistunteja tuota varten ja hoida se lukio hammastapurren läpi. Kouluterkkarilta vielä lähete psykiatrille, niin saa sen kuupan kans takaisin kuntoon.
Kuluvan vuoden aikana olen itsekin miettinyt paljon omaa tulevaisuutta. Tiedostan kyllä, että minä itse ne muutokset saan aikaan jne mutta ei se ole aina helppoa. Ei paljon huvittaisi lähteä opiskelemaan kun rahaa ei juurikaan ole säästössä. Alkuvuodesta oli vielä duunia mutta huhtikuusta alkaen olenkin ollut (taas vaihteeksi) työtön ja säästöt hupenevat. Parisen viikkoa sitten sain töitä Turusta ja muutinkin tänne, joten nyt näyttää taas paremmalta. Iltalukio pitäisi käydä tai vähintään joitain kursseja. Ammattikoulussa ei oppinut lainkaan matikkaa/fysiikkaa yms. jotka kaikki ovat tärkeitä niillä aloilla jotka mua kiinnostaa. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa ja katsotaan kuinka sitä jaksaa/pystyy töiden ohessa opiskelemaan. Pakko se on jaksaa jos aikoo joskus unelmansa saavuttaa. Poliisin hommat kiinnosti mutta paska työtilanne ja fysioterapeutin kehotus unohtaa fyysiset työt muutti suunnitelmia. No on mulla tässä jonkinlainen suunnitelma tulevaisuudelle. Jospa tämä lorviminen loppuisi.
Sen verran kusipäätä musta kuitenkin löytyy, että saan hyvän fiiliksen siitä kun osa kavereista on vielä pahemmin hukassa kuin meikäläinen. Tiedän, että niiltä puuttuu kunnianhimo ja pitkäjänteisyys. Asioista on toki puhuttu mutta kun kalja tuntuu kiinnostavan enemmän kuin oma tulevaisuus niin antaa olla. Tuntuukin kuin olisin etääntynyt suurimmasta osasta kavereita. Elämä on heille yhtä biletystä.
On aivan luonnollista verrata omaa elämää muiden elämään ja aivan yhtä luonnollista tuntea paremmuutta siitä, että ei ole vajonnut yhtä alas. Ihan normaaleja ajatuksia. Tuo rupusakki toi sulle iloa ehkä joskus, mutta tällä hetkellä ne on vaan riippakivenä. Kun omat intressit ei enää kohtaa frendien kanssa on aika vaihtaa frendejä. Onnelliseksi tulee kun viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa joidenka seurassa viihtyy (captain obvious). Pitää vaan aktiivisesti hakeutua näiden seuraan ja jättää ne frendit pois jotka eivät tuota iloa.
Rahasta älä huolehdi, suomessa saa opintolainaa ja opintotukea ja kyllä sossu pelastaa jos oikein tiukille menee. Illan tai kaksi tekee vielä duunia opintojen ohessa niin elää herroiksi. Mene opiskelemaan ja toteuta unelmasi. Koulusta saa niitä fiksumpia frendejäkin, joilla on samat intressit kuin sinulla. Ei tarvitse enää katsella niitä kaljankyllästämiä "man childeja".
Ikä on vain numero, turha liikaa stressata jossei ole saavuttanut ajankohtaan X mennessä mitään erityistä. Kyllä palaset loksahtelee kohdalleen vielä.
Hyvää synttäriä Freijo!
Ikä on vain numero sanoo vanhat. Sisäinen kauneus sanoo rumat. Ei rahalla onnea saa sanoo köyhät.
Turha stressata, no jos ei stressaa ja tee asioille jotain, niin mitenkä ne palaset loksahtelisi kohdilleen? Jos Vinillä edellinen vuosi oli perseestä, niin miksi tämä olisi erillainen jos asialle ei tee mitään ja odottaa vaan asioiden menevän tänä vuonna paremmin(en sano, että Vin näin tekisi).
Menestys ja onni on ansaittava. Niiden eteen pitää vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä. Pitää uskaltautua sieltä omalta mukavuusalueelta pois ja tehdä ne teot mitä edellisvuonnakin vain mietti. Otettava askel eteen ja oltava itse se voima joka laittaa muutoksen käyntiin. Ei niiden välttämättä tarvitse olla suuria muutoksia, suurta muutosta on hyvin vaikea hetkessä tehdä, mutta joka päivä kun ottaa askeleen oikeaan suuntaan, niin voi joku päivä löytää itsensä sieltä missä haluaa olla.
Muutenkin kannattaa aina välillä elämässä miettiä onko aika muutokselle. Liian pitkään samoja rutiineja ja alkaa elämä maistua puulta.
Freijolle ja Vinille voimia ja rohkeutta repäisyyn. Ei pitäisi tehdä, vaan pitää tehdä.
En tiedä mikä tuossa kiehtoo, mutta itse olen miettinyt 3DS XL:n hommaamista. Jotenkin palo käsikonsolipelaamiseen on syttynyt taas ja himo hommata uusi kone. Hintahaan ei ole paha, jos se siinä 200e hujakoilla on. Toivottavasti tulee jotain hyviä paketteja heti kun tulee myyntiin.
Näytä kirjoitukset
