Gillian Anderson ei X-Filesin jälkeen ole ollut kovinkaan ahkerasti esillä valkokankaalla tai televisiossa. Niinpä kun hapuilin käteeni Straightheadsin (koston aika) ja huomasin Gillianin olevan pääroolissa, päätin antaa leffalle mahdollisuuden. Juonikuvauskin kuulosti varsin mielenkiintoiselta.
Gillianin esittämä bisnesnaisen ja tämän 23-vuotiaan ihastuksensa orastava suhde saa ikävän käänteen kun omituinen joukkio miehiä pahoinpitelee kaksikon julmalla tavalla. Kun poliisit eivät donitsien mussuttamisiltaan ehdi tehdä yhtään mitään, on aika laittaa kasaan kostosuunnitelma; silmä silmästä, hammas hampaasta!
Elokuvan tunnelma on lohduton eikä siinä ole juuri yhtään huumoria. Vitsejä ei väännetä väkisin eikä niitä onneksi ole edes yritetty upottaa epäsopiviin paikkoihin. Reilun tunnin mittainen elokuva menee nopeasti ja lyhyenläntä kesto tuntuukin sopivan nimikkeelle varsin hyvin. Tämän pidempää tästä ei olisi fiksusti saanutkaan.
Tunnelman synkkyys antaa aihetta kehuihin, mutta elokuvassa on niin paljon epäloogisuuksia hahmojen käyttäytymisessä, että jo siitä pitää sakottaa roimasti.
Bosnian sodassa kasakaupalla julmuuksia tehtaillut "kettu" on 5 vuotta sodan päättymisen jälkeen maailman etsityin sotarikollinen. Ansiokkaan uran sotajournalismin saralla luonut Simon (Richard Gere) kokoaa entisen huippukuvaajansa ja lähtee metsästämään haastattelua ketulta. Sen on määrä nostaa mies taas journalismikukkulan kuninkaaksi, laihojen vuosien jälkeen.
Leffa lähtee juuri oikealle tielle, sillä vanhan kehäketun toimia julman sotarikollisen etsimiseksi on hienoa seurata. Gere kantaa charmillaan jopa elokuvaa! En ole mikään Richardin fani, mutta tässä leffassa miehen suoritus oli kyllä hyvä. Casting-osasto oli nuuskinut asiat kohdalleen.
Leffa äityy toki pakolliseen "sota on julmaa" maalailuun pariksi hetkeksi, mutta onneksi sitä ei ole mukana mitenkään liikaa. Jännittäviä hetkiä on tiedossa ja muutama erittäin hyvin rakennettu kohtaus.
Iltana eräänä selasin imdb:tä ja näin tästä Richard LaGravenesen ohjaamasta elokuvasta erään käyttäjän kommentin: It has been a long time since a movie has moved me the way that P.S. I Love You did
Ja puf! Siinä missä kaikki makkaraa ja olutta kaksin käsin naamaansa viskovat tosiäijät jo lähtivät todistelemaan miehuuttaan jollakin huonolla, mutta "vidun mageella" action-leffalla, niin minä heitin lippuvarauksen sisään Tennispalatsiin. Tämä leffa oli nähtävä, vaikka aiemmin en siltä ollut listoilla huomannut. Oli se sentään pyörinyt ykkössalissa melkein kuukauden päivät.
Hilary Swank ei todellakaan kuuluu kastiin "kaunis katsella, mutta...". Ulkonäön lisäksi hän on myöskin todella oiva näyttelijä, jonka CV:ssä komeilee Million dollar babyn ja Boys don´t cryn tasoisia supersuorituksia. Ja niin se vain on, että vaikka Gerard Butler OK näyttelijä onkin, varastaa Swank lähes poikkeuksetta kaksikon yhteisissä kohtauksissa ns. valon.
Ja mitä koskettavuuteen tulee, on tässä elokuvassa roimasti hetkiä, jolloin tekee mieli ottaa rakkaansa kädestä kiinni ja kuiskata korvaan miten paljon tämäkin hetki tässä elämässä merkitsee. Ne, jotka ovat yllättävällä tavalla menettäneet tärkeän ihmisen elämästään, katsovat parin tunnin aikana valkokangasta monta kertaa silmät kosteina.
Ja mikä parasta, kliseitä onnistutaan välttämään. Irkkuhuumori keventää tunnelmaa eikä leffa äidy liian synkäksi. Tämä saattaa monelle kuitenkin tuntua siltä, että elokuvan tyyli on hivenen rikkonainen; ikäänkuin se ei osaisi päättää ollako kevyt komedia vaiko ihan pesunkestävä ihmissuhdedraama. Jos jälkimmäisen puolelle oltaisiin täysipainoisesti nojauduttu, voisivat minun antamani tähdet olla vielä yhden korkeammat.
Jet Lin tulkitsema "Rogue" on kova jätkä. Huippuunsa hiottu tappokone pelaa vain omaan laskuunsa eikä ota käskyjä keneltäkään. Tai ottaa, mutta hän soveltaa ne käskyt mieleisikseen ja saa väärät osapuolet nousemaan toisiaan vastaan. Mutta mistä moinen supermies on syntynyt ja mitä motiiveja on taustalla?
Mielenkiinto pysyy yllä koko leffan ajan. Ihan loppuminuuteille asti riittää jännitystä. Käsikirjoitus on tavallista nokkelampi ja vaikka yhden twistin kohdalla mennäänkin ehkä jo vähän liian pitkälle, niin kyllä minä näin kunnianhimoisesti kirjoitettuja action-pläjäyksiä varsin mielelläni katselen. Roolituskin on kohdallaan; Jason Stathamista ollaan kovaa vauhtia tekemässä uutta Bruce Willistä. Kovaa asennetta ja bad ass- ulkonäköä ei kaverilta ainakaan puutu. Li taas osaa vetää tämän ns. vakioroolinsa (hiljainen tyyppi, joka sitten tosipaikan tullen voisi pistää pinoon kokonaisen armeijan pikkusormellaan) totutun hyvin.
Rakas Christian. Tee elokuva, jossa poltat tupakkaa 2 tunnin ajan ja puhut henkeviä. Ja minä menen katsomaan sen. Tai tee leffa, jossa maalaat aitaa 1,5 tunnin verran, ja tiedätkö mitä? Minä menen katsomaan senkin.
Nii-in, ei liene mikään salaisuus, että Christian Bale alkaa näinä päivinä olla meikäläiselle se näyttelijä, joka vetää leffateatteriin ja vuokraamon hyllyille jo pelkällä nimellään. Tolkuttoman karismaattinen jätkä, joka parhaimmillaan pystyy lähes ylimaallisiin roolitöihin. Ei ole ihan niin mukautuva kuin jotkut legendat kylläkään.
Mutta, tämä hieno seikkailu saa alkunsa, kun Balen roolihahmo joutuu Vietnamin sodan aikoihin vangiksi. Kuuluisa "vihreä helvetti" tuodaan katsojan silmille pienieleisesti. Ohjaaja ei näytä katsojalle liikaa, vaan leffa keskittyy vankileiriläisten elämään ja siihen kuuluisaan pakosuunnitelmaan. Ja se onkin juuri oikea suunta tälle elokuvalle.
Kuvauksen kannalta Rescue Dawn on yksi viime vuosien kauneimpia elokuvia. Vietnamin viidakoita kuvataan lähes maalauksellisilla tavoilla. 2000-luvun perisyntiin, eli hulluna heiluvaan käsivarakameraan, ei turvauduta kuin perustelluissa kohtauksissa. Ja hyvä niin.
Rescue Dawn on mainio seikkailu ja pakotarina. Mutta jos odottaa toimintaleffaa viidakkoympäristöllä, pettyy karvaasti. Niin on käynyt yllättävän monelle.
Jim Carreyn tulkitseman Walterin elämässä numero 23 alkaa nostaa rumaa päätään epäilyttävän usein. Vielä kun hän sattuu törmäämään kummalliseen kirjaa, jonka tapahtumat ovat kuin toinen versio hänen elämästään, voi todellisen mysteerin selvittäminen vihdoinkin alkaa.
Number 23 on perusjännäri, joka ei leffahyllyyn päädy eikä sitä välttämättä enää parin kuukauden jälkeen kovin hyvin muista. Mutta yhden vuokrauskerran tarpeiksi siinä on juoni, joka kannattelee hyvin sen 1,5 tuntia jonka elokuva kestää. Roolisuoritukset eivät mitään ihmeellisiä ole nekään. "Ihan hyvä" leimaa koko leffaa.
Pitkään on pitänyt tämä katsoa ja nyt sille löytyi sopiva rako. Sanonpahan vain, että tämä tullaan hommaamaan omaankin hyllyyn mahdollisimman nopeasti!
Maailma on vuonna 2027 kaaoksessa: uusia lapsia ei enää synny ja melkein joka kolkassa kapinoidaan, ryöstellään ja murhataan. Britannia on pystynyt säilyttämään vakautensa suht hyvin, jonka johdosta maahan virtaa "pakolaisia" muista maista solkenaan. Tulevaisuudenkuva on jälkeen kerran synkkääkin synkempi, mutta tällä kertaa se on ehkäpä realistisin kuvaus siltä kantilta, millaista tekniikka voisi parinkymmenen vuoden päästä oikeasti olla. Rakastan Blade Runneria ja sen maalailemia visioita lentävistä autoista, mutta Children of Menin tulevaisuuden maailma tuntuu paljon aidommalta paikalta.
Jos haluaa nähdä kuvauksellisesti sanalla sanoen aivan järkyttävän kauniin elokuvan niin ei todellakaan mene metsään valitsemalla Children of Menin. Alfonso Cuarón on suosinut ohjauksessaan pitkiä ottoja, jotka tämän genren elokuvaan ovat perin harvinaisia. Leukani loksahti auki silkasta ihmetyksestä pariinkin otteeseen. Eikä se johtunut siitä mitä tapahtumia ruudulla näin, vaan siitä miten ne tapahtumat oli esitetty. Uskomatonta työtä kuvausryhmältä. Tapahtumiin saa paljon enemmän kosketuspintaa pitkien ottojen myötä. Myönnän, että kyllä Bourne-trilogian kaltaiset salamaleikkauksetkin sopivat moniin elokuviin, mutta pitkät otot voivat oikein käytettynä olla jotain aivan erityistä tunnelmanluojana.
Osuuspankista on lupailtu, että heidän Electroninsa muuttuu tämän vuoden aikana Sampon kortin tapaan sellaiseksi, että se toimii normaalin VISA-kortin tavoin. Kortin varmennusta muutetaan siis sillä tavoin. Toivotaan, etteivät ole vain tyhjiä puheita.
En ennen tätä iltaa uskonut että Adam Sandler pystyisi näyttelemään vakuuttavasti. Nytte uskon.
Jäbähän on Reign Over me -leffassa ihan liekeissä. Sen verran hyvin hän vetää surujen alhoihin eksyneen miehen rooliin. Sai sitä kuuluisaa nessupakettia taas hamuilla hyllyjen kätköistä viekkuun. Sanomattakin lienee selvää, että pidän tätä ylivoimaisesti parhaimpana Sandlerin roolisuorituksena. Miestä vihataan monessa torpassa ihan siitä syystä että niin tekee moni muukin, vaikkei itse olisi Adamin leffoja juuri nähnytkään. Itse en nyt häntä vihaa, ei vain kuulu suosikkien joukkoon. Mutta jo suoritus tässä leffassa nostaa kyllä miestä aikalailla ylöspäin omissa simmuissani.
Jack Black onnistuu roolihahmossaan pyyhkimään kaverinsa kanssa videovuokrausfirman jokaikisen VHS-kasetin tyhjäksi. Kaksikko saa kuningasidean: kuvataan elokuvia itse uusiksi, ei kukaan huomaa mitään!
Olihan tämä aika hauska ja lämminkin elokuva. Ei mikään tappohauska vaikka Boratin tapaan kylläkään. Idealtaan tämä komedia on kuitenkin niin omaperäinen, että pisteitä kertyy jo siitä hyvästä sen pottiin puolikkaan tähden verran. Ja ei toteutuskaan mitään huonoa ole. Perussuorituksia perushauskalta jätkältä (Black).
3/5
.................
Superbad
Taas komedia, joka luottaa periaatteessa yhteen vitsikokonaisuuteen. Alapäähuumoria, voisin leffan pikaisesti nähtyäni todeta, mutta kyllä sieltä paljastuu sitten jotain muutakin kun mietiskelee. Nopeasti katsottuna elokuvan vitsit näyttävät melko yksiulotteisilta "vitsi miten isot tissit!" meiningiltä, mutta niissä on myös tietynlaista syvyyttä joka nousee pintaan vasta toisen katselun myötä.
Ja on se tämän elokuvan poliisikaksikko kyllä huikea. Vitsit mitä velikultia.
3/5
...................
Knocked Up
Kaksi erilaista ihmistä kohtaavat yökerhon hämyssä. Siitähän syntyy suojatonta seksiä, jonka tuloksena puolestaan rääkyvä elatusapuvaatimus-automaatti.
Leffa keskittyy puimaan raskausajan tunnelmia. Miespuolinen kaveri vaikuttaa maailman huonoimmalta isältä, mutta kuten genren henkeen kuuluu, saattaa kaverilla sittenkin olla sydän ihan paikallaan. Monen monta monituista hauskaa hetkeä koetaan ja hervottomia vuorosanoja heitellään ennenkuin Knocked Up saa ennalta-arvattavan päätöksensä. Ei huono, peruskomediaa parempi.
4/5
..................
Harold & Kumar Go to White Castle
Oli jäänyt tälläinenkin näkemättä. Mainio komedia oli hän, juuri sellaista sekoilumeininkiä mistä oikeassa mielentilassa katsottuna pidän varsin paljon. Ja samojen tekijöiden "Dude where´s my car" jää kyllä tämän jalkoihin ihan 6-0.
Leffan nimessäkin esiintyvän parivaljakon täytyy siis löytää hampurilaisravintola ison nälkänsä selättäjäksi. Muu ei kelpaa: kebabit, kanansiivet, lihapiirakat ja muut nössöherkut voi viskata kalliolta alas. Hampparia sen olla pitää. Riemastuttavan hauskoja kommelluksia täynnä on matka.
3/5
..................
The Moguls
Pienen kaupungin rauha järkkyy kun Jeff Bridgesin esittämä Andy kokoaa kotikaupunkinsa voimat tuottamaan ihka oikeaa aikuisviihde-elokuvaa! Tuttuja baariruusuja ja huonekaluliikkeen lesbotyttöjä houkutellaan vimpan päälle mukaan tuotantoon, jonka on määrä nostaa Andy maineen ja rikkauksien äärelle. Ei se tietenkään ihan helposti mene. Pokeleffan tuottaminen on kovaa työtä, se tulee The Mogulsissa harvinaisen selväksi.
Indie-tuotannon maun voi melkein maistaa. Tämä on oikeastaan yhtä paljon Draama kuin komedia, sillä aiheella ei mitenkään mässäillä eikä vitsejä missään kohtaa alleviivata. Ennakkoon odotin, että alapäävitsejä olisi tullut korvistakin ulos leffan jälkeen, mutta fiilikset olivatkin päinvastaiset.
4/5
Leffarintamalla valmistaudun tällä hetkellä menemään teatteriin katsomaan Into the Wildin tässä joku päivä. Se tulee todennäköisesti olemaan minulle tämän vuoden paras elokuva. Se on paljon sanottu, mutta ennakkopätkien perusteella se vaikuttaa siltä. Leffamakuuni se lienee lähes sata prosenttisen täydellinen.
Itselläni on ollut n. puolisen vuotta käytössä tuo sama puhelin ja kaikinpuolin tyytyväinen olen siihen ollut. Ainakin käyttis on mainio ja ulkokuoreltaan tuo taitaa olla kaunein simpukkapuhelin joka on kotimaan markkinoille toistaiseksi julkaistu.
Harmittaa iPhonen suhteen tosiaan se, että liittymäsopimus on tehtävä puhelinta ostettaessa. Toisivat nyt ennen syksyä sen väistämättömän GGG-mallin tänne.
Hyvin asiallisia ja lämpimiä viestejä, ei pelkoa. Noiden S24-kirjoitusteni takana seison täysin. Vaikka jotkut munattomat nörtit, jotka kyttäävät toisten ihmisten nettielämää intoa piukeena, muuta luulisivatkin.
Sanoo mies, jolla on ylivoimaisesti eniten postauksia peliaiheisella foorumilla.
No ZING!!! Vähän yli 4 viestiä päivässä onkin niin paljon, etten lautailun ohella ehdi edes nukkua, syödä tai hoitaa sosiaalista elämääni.
Hyvin asiallisia ja lämpimiä viestejä, ei pelkoa. Noiden S24-kirjoitusteni takana seison täysin. Vaikka jotkut munattomat nörtit, jotka kyttäävät toisten ihmisten nettielämää intoa piukeena, muuta luulisivatkin.
Vatuttaa AV-alan työllisyystilanne. Ja se, miten työhaku tällä alalla yleensä etenee.
Viestinnän ammattilaisille ns. näkyviä työpaikkoja on hirmuisen vähän. Yleensä firmat palkkaavat suhteiden kautta uusia tekijöitä riveihinsä. Mutta jos ei ole suhteita, pitää heitellä hakemus sisään kun jonnekin ilmaantuu jokin paikka haettavaksi. Mutta siinä käy sitten niin, että se hakemus hautautuu vähintään sadan muun joukkoon ellei lupaa rakentaa Roomaa päivässä. Tulessa on oltava; sekä hakemuksessa että haastattelussa, muuten käy kalpaten.
Harmittavaa myös se, että monet viestinnän alan firmat käyttävät surutta hyväkseen työharjoittelijoita. Lupaavat mokomat ketkut palkata kokopäiväiseksi jos hoitaa hommansa mallikelpoisesti harjoittelun aikana, mutta mitä vielä! Heivaavat vähin äänin ulos ja nappaavat tilalle uuden hyväuskoisen. Halpaa orjatyövoimaa.
Olen viime päivinä miettinyt kovasti mitä työrintamalla elämältäni haluan. Onko AV-ala sellainen näine kaikkine vikoinensa jossa haluan töitä tehdä? Alanvaihtokin on käynyt jo moneen otteeseen mielessä enkä todellakaan ole ainoa viestinnän osaaja joka sitä vakavasti miettii. Tunnen monia, jotka ovat valmistumisen jälkeisen shokin jälkeen (ei töitä) luovineet uralaivansa täysin toisenlaisiin vesiin.
AV-alalla hyvin työllistyäkseen tarvitsee siis:
- Olla mallikelpoinen suhdeverkosto alan tekijöihin - Olla paljon työkokemusta ja vakuuttava portfolio (Miten työkokemusta saa, jos ei töitä saa ilman työkokemusta?) - Olla alallaan todella, todella loistava työnsä tekijä. Keskinkertaisuus ei riitä.
Selvähän se on, että stressikärpänen on puraissut meikäläistä pahan kerran. Pienoinen "high school all over again" fiilis tässä pukkaa pintaan. Mitä ihmettä minä oikein teen?! Vielä viime keväänä olin täysin varma, että menen ammattikorkeaan jatkamaan opiskelua alallani. Mutta enää en todellakaan ole asiasta niin varma.
Olen tällä hetkellä työharjoittelussa paikassa, jossa minulla ei ole motivaatiota olla juuri yhtään. Katselen siellä seiniä ja pyörittelen peukaloitani ja mietin mihin kummaan tästä edetä.
Californicationin pilottijakson viimeisessä kohtauksessa Hank istuu pimeässä työhuoneessaan ja kirjoittaa kannettavansa näytölle isoin kirjaimin "FUCK". Tuo kohtaus kuvaa juuri nyt paremmin kuin hyvin omaa tilannettani.
Poistin hakuvideon. Huono ja liian pitkä se on, ei käy vastaan väittäminen.
BB-hakijan tulee kestää kritiikkiä itsestään. Kestäminen lisäksi osaan myös ymmärtää milloin on tullut tehtyä hyvä juttu ja milloin huono juttu. Hakuvideoni sijoittuu jälkimmäiseen kategoriaan.
Poistamisen syy on huono alku. Ei 9:llä arvostuksella päivässä pitkälle pötkitä. Enkä varmasti pidä videota tuolla vain siksi, että juhannuksen tienoilla huomaisin sijoittuneeni häntäpäähän.
Suomi on äidinkieleni. Innostuessani ja nopeasti puhuessani suusta tulee tosiaan aika epäselvää ja huonosti rytmitettyä puhetta, tiedostan sen.
Tuo hakuvideo taisi syntyä kuollakseen. Se on liian pitkä eikä tuollainen juttu kantaisi kuin sen 1,5 minuuttia, joka muiden hakuvideoiden pituus suurinpiirtein onkin. Ehkä 1/20 ymmärtää tuollaista huumoria.
Mboy taloon antamaan ihmissuhdeneuvoja ja itkemään Everwoodin perään! Kyllä!
Jos luulet että pystyn vain tuollaisiin juttuihin, niin sitten et todellakaan tunne minua!
Taktiikkana oli siis tehdä erilainen ja mieleen jäävä video, ärsyttäväkin. Mitäpä tuossa nyt sitten häviääkään jos ketään ei kiinnosta. Ei tarvitse ainakaan omalta osalta jossitella.
Gamer Over herättää täälläkin vahvoja nostalgisia fiiliksiä. Olihan se eka peliohjelma jonka TV:stä näin. Muistan vieläkin miten upealta PSX:n Formula one -peli näytti! Kyllä sitä kuolattiin veljen kanssa ja se lopulta ratkaisikin sen, että olohuoneen telkkarin alle päätyi Pleikka eikä Saturn.
Mutta miksi ihmeessä Game Overissa juontajan piti olla joku kuminaama eikä esimerkiksi Arttu Harkki, joka lainasi äänensä Vitolle.
Odotellaan pari päivää ja antaa muiden selvittää ongelmat.
Taktiikkani myös työelämässä
Kyllähän tuo PS3 multimedialaitteena senkuin täydellistyy koko ajan. Täytyypä itsekin kikkailla noiden tekstitysten kanssa ja katsoa miten hyvin ne loppujen lopuksi sitten toimivat.
Ihan mielenkiintoinen aika-ajo oli tämä Malesian vaikkei odotettua sadetta ilmaantunutkaan. Ehkä parempi tällä kertaa niin.
Massa tyksii Sepangin areenasta. Lähes 0,5 sekunnin ero Räikköseen on yllättävän iso. Osa tästä ehkä selittyy bensamäärällä, mutta tuskin kaikki. Kimihän myönsi, että renkaat eivät toimineet niin hyvin Q3:ssa kuin Q2:ssa, jossa Kimi ajoikin viikonlopun kovimman ajan. Minä uskon kuitenkin, että Kimi on pitkässä juoksussa tällä hetkellä paljon varmempi ja nopeampi kuin Massa, huolimatta Australian toilailuista.
Oli makeeta nähdä Heikki Hamiltonin edellä. Eipä Lewis todellakaan tällä kaudella pelkästään ykköskuskin kruunua valtaistuimellaan makoillen kiillottele, vaan kivenkovan vastuksen Kovalainen hänelle tarjoaa. Ehkä sitä ei Heikiltä edes näin nopeasti odotettu. No, huomisen kisahan voi kääntää taas pelin niin, että Hamilton onkin pitkällä matkalla reilusti Heikkiä nopeampi.
PiP nousee arvoon arvaamattomaan tapauksissa, jossa odottaa alkavaksi jotakin ohjelmaa tietyltä kanavalta ja sen alkamista odotellessa katselee ajan tappamiseksi joltain toiselta kanavalta ohjelmaa. Silloin voi heittää pienen ruudun vaikka yläreunaan josta on kätevä katsoa koska kytätty ohjelma pärähtää eetteriin.
Kyllä, kuukausi. 24.4 Lost jatkuu uusin jaksoin Jenkeissä. Tämä menee ihan lakon piikkiin, sillä uusia, lakon jälkeen kuvattuja jaksoja ei millään ehdittäisi leikata/jälkituottaa jos seuraava tulisi heti ensi viikolla.
Voihan taivahan vallat, 04x08:lla Lost taas osoittaa miksi se on tämän hetken paras TV-sarja. Loistava jakso. Ja tässä pitäisi odottaa about kuukausi nyt uusia jaksoja, vielä olisi 5 episodia näkemättä tästä vajaasta kaudesta. Ja sitten spoilia:
Onko tietoa koska Universal Studios alkaa tuoda HD-DVD:lle julkaistuja nimikkeitä Blu-Raylle? Aivan pakko saada ostettua Casino Blu-Rayllä, kun on nähnyt ruutukaappauksia HD-DVD-versiosta. Muutenkin maailman paras leffa.
Varmasti ennen syksyä/syksyyn mennessä noita alkaa tippumaan.
Olen katsonut jo vinon pinon BD-elokuvia, mutta vasta tänä iltana koin ensimmäinen todella merkittävän "Wow" -elämyksen tämän uuden ja hienon formaatin parissa. Leffa oli tottakai Pixarin maanmainio Ratatouille. Lähdemateriaalin ollessa digitaalisen virheetöntä ja 3D-mallinnuksen tämän hetken ehdotonta huippua, on elokuvan kuvanlaatu aivan mieletön. Jos jostain perämetsistä joitakin teräväpiirron vastustajia vielä löytyy, heidät kun istuttaa tuoliin ja pistää Ratatouillen pyörimään hyvällä ja isolla telkkarilla niin poijaat talsivat kotiinsa häntä koipien välissä kyyneleitä vollotellen katsomaan sumuista 480p-kuvaansa.
Älkää ymmärtäkö väärin: PS3:n F1 Championship Edition on kelpo ja varsin näyttävä formulapeli, mutta silti... Miksei Polyphony Digital voisi tehdä seuraavaksi F1-peliä!? Kukaan ei vaan taida enää haluta lisenssiä, kun bööni (Bernie E.) nosti sen hinnan aivan pilviin. Kun ei F1-pelejä nyt niin paljoa myydä, että voitot hervottomia olisivat.
Mutta ei se saisi toimia niin, että ymmärtääkseen pelien hienon ja syvällisen tarinan, pitää lukea siihen liittyvät kirjat. Kirjoissa on helppoa luoda syvällinen tarina, toisin kuin videopeleissä.
Peli jäi itselläni kesken kun pelattuna oli ehkäpä kaksi kolmasosaa. Juonesta ei vain jaksanut kiinnostua ja hahmot tuntuivat laimeilta kolmen edellisen Final Fantasyn jälkeen. Ja varsinkin kasin, sillä Squall on yksi suosikkipelihahmojani. En myöskään pidä pelin hahmojenkehityssysteemiä minään kovin hienona.
Square eli suuruudeen aikaansa osien 7-9 aikoihin ja kympistä tosiaan lähti liikkeelle alamäki. Final Fantasy kymppi olisi ehkä paljon arvostetumpi jos sen olisi pystymetsästä julkaissut joku muu pelitalo.
Vai että sellainen kisa! Tapahtumia piisasi monen GP:n tarpeiksi asti. Tämä tosin nostaa odotuksia koko kautta ajatellen. Jossain vaiheessa niitä tylsiäkin kisoja toki tulee, eihän aina voi tälläistä herkkua nykyformuloissa olla.
Kimi Räikkönen jos jokin on kuski, joka ei tyydy varmistelemaan mitään. Nostan hattua kaverille että yritti tosissaan raivota radalla. Varsinkin lyhyeksi jäänyt Heikki-Kimi matsaus oli mahtavaa katsottavaa. Tästä saadaan tällä kaudella nauttia vielä monen monta kertaa.
Sääliksi käy Kovalaista. Mies olisi ansainnut sen podium-paikan helposti eikä hänen putoamisensa taakse ollut omaa syytä. Kisavauhdissa mies jäi paikka paikoin tallikaverilleen aika paljonkin, mutta avauskisa uudessa tallissa selittänee tuon. Aika-ajossa samanpainoisella autolla Heikki olisi voinut olla jopa paalulla...
Kimi joutui taas takaa-ajajaksi, tilanteen ollessa 10-1. Ensi viikolla jatketaan jo, Malesiassa, jonne on luvattu koko ensi viikoksi voimakkaita ukkosmyrskyjä. Se uusien sääntöjen kera takaa varmasti mielenkiintoisuuden!
Näytä kirjoitukset
