"Jos jollekulle, niin minulle ei kannata vittuilla".
Clint Eastwood, 78-vuotiaana todennäköisesti vihoviimeisessä roolissaan, rikkoo karismamittareita lausuessaan repliikin.
Trailerit verhoavat GT:n vakavan draaman valepukuun. Naamio varisee kuitenkin yltä jo ensimmäinen puolen tunnin aikana: leikittelyt Eastwoodin hahmon vanhoollisuudella ja avoimen rasistisella asenteella ovat monesti jopa hauskempia kuin puhtaiden komedioiden vitsit.
Gran Torinon Walt Kowalski on tyypillinen Eastwood-hahmo: kovaksi keitetty, oman käden oikeuttava kannattava ja kaikinpuolin särmikäs. Joidenkin makuun rasista läppää heittävä hahmo voi olla jopa liian kulmiltaan hiomaton. Mutta jos se ei häiritse, tarjoaa GT mitä mainiointa laatuelokuvaa koko kahden tunnin kestoltaan. Se on yksi parhaista Eastwoodin tähdittämistä elokuvista, eikä loisteliaampaa joutsenlaulua pääroolien saralla Sergio Leonen spagettilänkkäreillä maailmanmaineeseen nousseelle konkarille olisi voinut edes kuvitella.
Ennakkoluuloja, rasismia ja kultaisia arvoja käsittelevä tarina kulkee pääosin jouhevasti. Ehkä elokuva on silti 15 minuuttia liian pitkä.
Vain harvat ja valitut lopettavat näyttelemisen huipulta. Jos tämä oli tässä, niin Clint Eastwood kuuluu niihin erikoistapauksiin.
Kyllä alkusarjassakin laatujoukkueiden kohtaamiset kiinnostavat. Joskus jopa joku Ranska-Italia kalibeerin matsi voi olla tiukkaa vääntöä.
Pyrin katsomaan niin paljon matseja kuin vain ehdin. Toivon mukaan YLE streamaa taas lähetyksensä netissäkin, että jos ei töllön ääressä ole, niin edes sitä kautta näkisi.
MM-kisoja ei kukaan arvosta, nämä pitäisi pelata kahden vuoden välein, ainoa oikea maiden kiekkomittelö nähdään tietenkin olympiakiekon yhteydessä.
Miten vaan, mutta kyllä meikä joka kevät jaksaa tällekin kiekkokarkelolle kummasti syttyä, vaikka osa maista millaisella b-miehityksellä kumilätkän perässä pinkoisi. Mertarannan ääntä pitää kuulla joka kevät, ja kotikatsomossa Leijonia kannatetaan tietenkin hyvän seuran, juomien ja naposteltavan voimin.
Ihmetellään kisojen ennakkotunnelmissa joukkueiden kokoonpanoja ja spekuloidaan mahdollisia NHL-vahvistuksia. Olisiko taas Suomen aika saada täysosuma?
Harkkapelit alkoivat karvaasti, kun Leijonat taipui fiaskonomaisesti Unkarille. Revanssissa iso kissa karjaisi ja Suomi latoi kuusi maalia Unkarin nollaa vastaan. Moiset pikkumaat pitäisi ahmia aamupalaksi, mutta jos häviöitä on tullakseen, niin niiden aika on juurikin harjoituksissa, ei tosipeleissä.
Suomi on D-lohkossa, jossa Norja ja Tanska edustavat heikompaa osastoa ja Tsekki sitä mittaria, jonka jälkeen Leijonien pelin oikeasta tasosta voi jotain kommentteja antaakin.
Itse katselen suuriakin määriä jaksoja putkeen levyltä. Useimmat sarjat tuntuvat paremmilta katsottaessa useita jaksoja peräkkäin, tai kun katsomistahdin saa päättää ihan itse.
Tälläiset maratonit ovat luoneet ikimuistoisimmat hetkeni näkölaatikon ääressä. Katselin 30 jaksoa Lostia yhden viikonlopun aikana, ja niin ikään yhden kokonaisen kauden 24:ää katsoin PUTKEEN
Yksi tämän vuoden "projekteista" on Battlestar G. Uskon, että kun kausia käsiini vihdoin saan, tämäkin sarja tulee koukuttamaan huikealla tavalla, ja soitin saa syödäkseen levyn toisensa jälkeen.
Australian GP lupaa hyvää kautta, mutta vielä ei kuitenkaan kannata hehkuttaa varauksetta uusia sääntöjä. Melbournessa sattuu ja tapahtuu, ja monesti aiemminkin avaus-GP on antanut ohitusmahdollisuuksista liian herkullisen kuvan.
Tosin, kyllä uskon tällä kertaa edistystä tapahtuneen, ja paljon. Rosberg totesi, että toisen auton takana ajaminen on paljon helpompaa kuin viime kausina, ja TV-kuvissa tämä lausunto konkretisoitui monina ohitusyrityksinä, joista kaikkein merkittävin 3 kierrosta ennen maalia tapahtunut onnettomuus Vettelin ja Kubican välillä.
Brawn GP:n fantastista avauskisaa voisi ihmetellä monen kappaleen verran, mutta kannattaa muistaa, että tuhkimotarinan taustalla on 15 kuukautta kestänyt raju kehitystyö. Honda ja Ross Brawn käytännössä uhrasivat koko viime kauden keskittymällä jo -09 auton kehittämiseen. Brawnilla oli vastaavanlaista kokemusta jo kaudesta 1994, jolloin Benetton vei mestaruuden aiemman surkeasti menneen kauden jälkeen suurien sääntömuutosten myllerryksessä.
Mutta onhan se huikeaa, kun talli olemattomien talvitestien jälkeen saapuu ensimmäiseen kisaan ja voittaa koko potin.
Jokusen päivän jälkeen jatketaan Malesiassa, ja on jännää nähdä millaisilta voimasuhteet siellä näyttävät. Malesia on perinteinen kilparata, eikä Melbournen tapainen erikoisuus, joka ei välttämättä tuo autojen eroja sataprosenttisen kirkkaassa valossa esiin. Jos Brawn GP näyttääkin testiensä ylivoiman vasta Malesiassa, ollaan todellisten järistysten äärellä.
Jesh, kyllä tämä omalla kohdalla myös on todellista. Yleensä videopelejä tulee pelattua jokunen tunti viikossa, tosin silloin tällöin saattaa jostakin pelistä innostua siinä määrin, että viikon aikana pelattuja tunteja kertyy puolensataa. Yksin pelaaminen on silti vähentynyt huikeasti, ja PS3:kin saa enemmän elokuvia kuin pelejä rouskuteltavakseen.
Aiempi pelisukupolvi Gamecubeineen oli ehdottomasti pelaamiseni huippukohta, vaikka Colin Mcrae Rally 2.0 ja Perfect Dark onnistuivat sitä aiemmassa sukupolvessa keräämään myös törkeän kasan pelitunteja. Mutta Cubella vain tuli pelattua suuri kasa pelejä läpi, ja vietettyä runsaasti ikimuistoisia moninpelihetkiä sellaisten pelien kuin Smash Bros. Meleen, Mario Kart: Double Dashin, TimeSplitters II:n ja Mario Party 4:n parissa.
Lisäksi Zelda: Wind Wakerin ääressä vietetyt 18 non-stop pelituntia ovat henk.koht padinhakkaamisen ennätys.
Mutta miksi sitten nykyään pelaan vähemmän? Kiperä kysymys, mutta luulen, ettei hupenevalla ajalla ole ihan niin suurta roolia kuin luulisi. Pystyisin helposti vapauttamaan vaikkapa nykyistä internetin käyttöaikaani ja suuntaamaan sen pelaamiseen. Fakta on, etten tahdo tehdä niin. Minulle riittää satunnainen pelailu, yleensä kavereiden kanssa. Pelit eivät, minun näkökulmastani, enää ole tarpeeksi vetäviä siihen, että pelaisin niitä kymmeniä tunteja viikossa.
Tosi-TV tunkee koulumaailmaan: teemme graafisen suunnittelun kurssilla kevään päätyönä kirjaa fonteista, ja tänään pidimme tekemiemme kansiehdostusten välillä kylmän äänestyksen, jonka voittaja siis valikoitui kanneksi. Ei mennyt tämä toimeksianto niin hyvin, että olisin siihen täysin tyytyväisen ollut, eikä siten oma ehdotukseni pärjännyt tässä eläimellisen raa'assa äänestyksessä. Aina ei voi voittaa, edes iso-E.
Päivän ohjelmissa onkin sitten kouluduunien tekemistä, jotta loppukuusta ei ihan tulisi tehtävien sumaa eteen. Kaikkihan me tiedämme, miten helppoa on lykätä asiaa, jota ei ole välttämättä pakko tehdä vielä tänään...
Petyin karvaasti Phantom Hourglassiin, joten uusimman DS-Zeldan julkistaminen ei tuonut oikeastaan minkäänlaisia tunteita pintaan. En voi sille mitään, että juna-konsepti tuntuu olevan "out of place" Zelda-maailmasta. Ehkä uudistuksia vastaan haraaminen on typerää, ehkä juna-idea osoittautuu hienoksi, ehkä pitäisi antaa PH:lle toinen mahdollisuus?
Iwatan Keynoten mielenkiintoisinta antia olivat "paljastukset" Miyamotosta. Kyllähän me tästä pienestä suuresta miehestä tiedämme jo viljalti, mutta silti pelialan suurimmasta legendasta ei voi koskaan kuulla liikaa faktoja suoraan työtovereilta.
Tämä siksi, että FIA esitti sääntömuutoksensa liian myöhään, ja sen läpimenoon tarvittaisiin tässä vaiheessa jokaisen tallin hyväksyntä, mitä ei tule todennäköisesti tapahtumaan.
Ensi vuosi onkin ihan eri juttu, sillä jos muutoksesta ilmoitetaan jo tässä vaiheessa, ehdotus voidaan rynniä läpi ilman tallien hyväksyntää.
Hieman fiaskon tuoksua tästä kaikesta nenään kantautuu. Ehkä olen vähän pettynytkin lopputulokseen? No, se ei muuta sitä, että testien perusteella voimasuhteet ovat sen verran sekaisin, että tulossa on tod.näk varsin mielenkiintoinen kausi.
Jep, vituttavinta oli, kun kakkosisijalla ajanut pudotti moottorin tehoja säästelläkseen. "Ei se kaks lisäpistettä nyt niin paljoa oo..."
Jos muuten BrawnGP on oikeasti siinä iskussa kuin näyttää, niin Barrichello saattaa saada kenties viimeisen mahdollisuutensa mestaruuteen.
Liikutaan ihan Hollywood-kässärissä: maailman kokenein F1-kuljettaja saa vielä viimeisen kerran tuulennopean auton alleen, jolla ajaa mestaruuteen, takanaan monia nöyryttääviä vuosia maailman menestyneimmän kuljettajan miekankantajana. Ja mikä sopivinta, Brawn GP:n nokkamies on tietenkin ex-Ferrarilainen...
iPhone 3.0 vaikuttaa tiistaisen esittelyn perusteella todella lupaavalta, vaikkakin useimmat sen mukanaan tuomista ominaisuuksista ovatkin rehellisesti sanottuja sellaisia, jotka olisi pitänyt olla käyttöjärjestelmässä jo versiosta 1.0 alkaen...
MMS ja Copy-paste nyt etunenässä. Mutta ehkä se on parempi saada nämä toiminnot oikeasti toimivina kuin keskeneräisinä raakileina, joita versio versiolta olisi hiottu. Itse en edelleenkään tee kuvaviesti-ominaisuudella juuri mitään, mutta eihän se haittaa, että voi lähettää kavereilleen kuvan jos sille päälle sattuu.
Eniten olen tyytyväinen, että nyt näppiksen saa kaadettua kyljelleen myös maileja ja tekstareita naputellessa. Jos nimittäin nyt rehellinen olen, niin pakko sanoa pystysuoran näppiksen olevan ainakin itselleni liian pieni, sillä huteja sattuu näppäillessä yhä liian paljon. Safarilla vaaka-asennossa sen sijaan kirjoittaminen sujuu mallikkaasti.
Jokusen kuukauden saa siis uutta päivitystä odottaa, sillä betaa en arveluttavilla taikatempuilla yritä puhelimeeni ahtaa. Ei tuo 2.2 nyt niin huonosti toimi. Kivoilla fiiliksillä, sillä odotukset pääasiassa täyttyivät - ja jopa ylittyivät.
Jengi tuntuu ainakin f1-forumin puolella käyvän aika kuumana tätä sääntöuudistusta vastaan. Tavallaan reaktio on ymmärrettävä, sillä tässä rikotaan ykkösten perinteitä ihan kunnolla. Hyvätkin, radikaalitkin uudistukset ovat aikoinaan nostaneet vihan hyökyaallon, mutta myöhemmin ne on hyväksytty ja hyväksi todettu. Onko sitten tämä uusin sääntöuudistus tullut jäädäkseen, sitä on hyvin vaikea sanoa.
Pelko siitä, että joku täydellinen tuurihaukka napsisi jokusen voiton alkukaudesta ja voittaisi niiden turvin koko roskan on aika aiheeton. Kun katsoo ykkösten historiaa, huomaa että eniten voittoja napsinut kuljettaja on hyvin usein juhlinut mestaruutta kauden lopuksi. Viime kausi olisi toki ollut jo poikkeus sääntöön, sillä Massa olisi vienyt tällä laskutavalla mestaruuden, kuudella voitolla Hamiltonin viittä vastaan.
Uudistus toimii parhaiten, jos autojen erot eivät ole tälle kaudelle liian suuria. Ihannetilanteessa Ferrari, BMW, Toyota, Mclaren ja BrawnGP saattavat kaikki olla kyvykkäitä voittamaan kilpailuja. Voimme viimeiseen kisaan mentäessä olla hyvinkin tilanteessa, jossa vaikkapa 3-4:llä kuljettajalla on vielä mestaruusmahdollisuus.
Pahin pelko? Että tallit rupeavat kasaamaan liian aikaisessa vaiheessa kautta kaikkia munia samaan koriin. Saavatko kakkoskuljettajat ikinä voittaa, jos tallin kultapoika on takana ja mestaruustaistossa mukana? Tallimääräykset toki kuuluvat lajiin, mutta liian radikaalina ja liian aikaisin käytettynä ne ärsyttävät.
Tämä tuo tietysti pienen lisämotivaation talleille kehittää autoa vielä kauden alussa.
On muuten auton kehittäminen tällä kaudella vaikeampaa kuin koskaan, sillä testaamista ei enää sallita kuin kisaperjantaisin. Jos alkukaudesta jää jälkeen, on sitä eroa todennäköisesti hyvin vaikea kuroa umpeen muutamassa kuukaudessa.
Kautta odottelen mielenkiinnolla. Voin vain kuvitella tilanteen, jossa kisaa on jäljellä muutama kierros, ja kärjessä ajaa muutaman kymmenyksen päässä toisistaan vaikka Räikkönen ja Hamilton... Siinä käy pian niin, että kolmantena kurvaileva juhliikin voittoa
Tulihan se pommi sieltä, juuri ennen kauden alkua.
Tilanne on todella mielenkiintoinen. Nyt ruuvataan autoista ihan kaikki mehut irti, eikä haeta luotettavuutta enää siinä määrin kuin aikaisemmin. Jos ei tämä piristä voittotaisteluita, niin sitten ei mikään. Maailmanmestarikandidaattien ei tarvitse varmistella mitään, koska heille sijat 2-8 ovat melkeinpä täysin merkityksettömiä! (paitsi mestaruustaiston päättyäessä tasavoittoihin)
Kimi nauraa matkalla... Noh, minne sitten meneekin.
Saiskohan 3.0:ssa viimeinkin laitettua home-ruutuun oman taustakuvan? Ja muutenkin kustomoida enemmän teemoja. Usein liiaksi muokatut teemat ovat hirveän näköisiä, mutta hillitysti käytettynä saisi puhelimeen persoonallista säväystä.
Eipä mitään, kyllähän Knight Rider tuodaan myös lähivuosina valkokankaalle, jos eivät suunnitelmat täysin kaadu siihen, ettei uutta tv-sarjaa olekaan otettu vastaan niin raikuvin aplodein kuin alunperin luultiin.
MacGyver-elokuva on kuitenkin sellainen projekti, joka elää tai kuolee ikonisen päähenkilön esittäjään. Riku kun on jo sen verran vanha, ettei varmasti ole studiopomojen listoilla jos/kun Mäkikaivuriin aletaan castingia värkkäämään. Mistä löytyisi yhtä sympaattinen ja uskottavasti puhtoinen takatukkasankari pääroolia vetämään?
Mieluusti leffan kyllä ottaisin vastaan. Mitään "ne pilaa alkuperäisen sarjan" vastustusta ei täältä suunnalta irtoa. Lähdemateriaali on ainakin mielenkiintoista ja hyvinkin erilaista mitä tämänkin päivän sarjoissa/elokuvissa ollaan totuttu näkemään: pasifisti-toimintasankari ei ole hahmona kuluneimmasta päästä, ei todellakaan.
iPhone firmware 3.0 tekee tuloaan. Ensi tiistaina (17.3) esittely, ja järjestelmä ladattavaksi kesäkuussa, yhdessä uuden iPhone-mallin kera? Todennäköistä.
3.0 sisältänee sisäpiiritietojen mukaan maailmaa mullistavia ominaisuuksia, kuten MMS-viestit ja Bluetooth-tiedostonjaon. Uskaliaimmat ovat ilmaisseet halunsa copy/pasteen, parempaan GPS-softaan JA SETELIEN TULOSTUSOHJELMAAN. Ei kerralla suuta makeaksi, pojat.
Kuka/mikä osaa perustella, miksi kuvaviestit ja bluetooth-jako tuodaan n. 500 euroa maksavaan ÄLYPUHELIMEEN kolmannen käyttöjärjestelmän mukana? Nokian puhelimessa se olisi järkyttävää laiskuutta, mutta kun Apple on asialla, se onkin harkittua käyttäjien rajoittamista, jotta raukat eivät menisi sekaisin kun puhelin sisältääkin kahden toiminnon sijasta peräti, herranjumala, neljä.
Noh, sarkasmivarastot voi tuhlata ja olla miten katkera vaan, mutta onhan tuo iPhone taskun pohjalla itselläni jo 8 kuukautta pyörinyt, virallisesta julkaisupäivästä asti siis. Ja hetkeäkään ei ole tarvinnut ostosta katua.
Pelottaa, että Apple julkaisee kesäkuussa rajusti päivitetyn iPhonen, joka olisi kerrassaan pakko saada. Omenayhtiön taktiikkana on kuitenkin kilpailla käyttöjärjestelmällä, eikä niinkään teknisesti kehittyneimmällä kokoonpanolla. Mietitään, että seuraavaan iPhonen kameran megapikselit nostetaan vaikkapa 3.2:een, ja näytön resoluutiota kasvatetaan 640x480 pikseliin asti. 3,5 tuuman kokoisessa näytössä iPhonen nykyinenkin resoluutio on enemmän kuin riittävä.
Joku teki taannoin itsestään naurunalaisen murjaisemalla jotakin epämääräistä iPhone HD:stä. Jep jep, 720p-videota on sangen makeaa demota kolmen tuuman näytöltä.
Toki lisääntynyt resoluutio tekisi kosketusnäytön käyttämisestä tarkempaa, mutta kun nykyinenkin on jo niin tarkka. Jatkuvasti yllättyy miten pikkuruisen kokoisiin linkkeihin onnistuu sohaisemaan sormellaan niin tarkasti.
Oblivionin päätehtävä on nyt selätetty, kun tunteja on takana reilut 50.
Yhä eeppisemmäksi loppua kohti muuttunut kampanja huipentui makeasti, joskin olisin toivonut jonkinlaista päheää miekkojen kalistelua auringonlaskussa. Kunnollista loppubossiahan tässä ei oikeastaan ollut, sillä paratiisin herrakin palvelijoineen nieli tatamia verrattain iisisti.
Nyt kun pelin varsinainen questi on ohi, on ulkomaailmakin jotenkin mukavampi paikka seikkailla, kun poissa ovat obliovionin portit maalaamassa taivasta punaiseksi. Opin muuten vasta hiljattain, että unholan porttien käyttövoimana toimivat sigilin kivet liittävät aseisiin ja suojiin taikavoimia. Olin jo viskaamassa mokomat reliikit järveen. Jokaisella pelikerralla maailmasta oppii jotakin uutta, eikä koskaan ennen näin monen pelitunnin jälkeen ole tuntenut olevansa näin alussa, näin lapsenkengissä, näin innoissaan yhä.
Omasta hienosta talosta haaveilen, ja sen eteen paiskin duunia luolaseikkailujen muodossa. Nopea raha on likaista, sitä ei wannabe-tom cruiseni ota vaikka Umbralla uhattaisiin. Vasta kun hahmoni on jakanut Tamrieliessa niin paljon hyvää, että se tulee jo korvista ulos, saattaa kääntyminen pimeälle puolella roistojen kiltoja ja pimeää veljeskuntaa palvelemaan koittaa. Mutta siihen menee aikaa.
Luolien samankaltaisuudesta huolimatta niissä könyäminen on alkanut entistä enemmän viehättää. Tunnelmallinen ambient-musiikki, soihdun valaisema säkkipimeys ja luurankojen sekä aaveiden ulinat nappaavat copy-pastea pillistä ja viskaavat taka-alalle valittamaan. Ehkä se valitus joten kuten kuuluu, mutta kovin vaimeana sittenkin. Minun korviini ainakin.
En ole oikein paras mies arvioimaan nykyisen sukupolven pelitarjontaa yleisesti, joten puhun vain henkilökohtaisella tasolla: Oblivion on parasta, mitä olen 256-bittisillä toistaiseksi päässyt maistelemaan.
Velvollisuus kutsuu: eräs maalaus on kadoksissa, ja kaikki epäillyt vakuuttelevat vuoroin syyttömyyttään. Ongelma, jota ei ehkä sittenkään miekalla ratkota. Ja jos ratkotaan, niin kelpaahan sekin!
Kolmen päivän jälkeen Oblivionin pelikello näyttää 23 tunnin lukemia...
Mikä peli, mikä tunnelma! Ja tuntuu siltä, että olen tehnyt ja nähnyt vasta niin pirun vähän. Aikaa voi haaskata pelottavan paljon pelkkään päämäärättömään haahuiluun. Miten voi olla mahdollista, että aika kulkee tälläistä haipakkaa kun pelin käynnistää? Tunnit tuntuvat lähes minuuteilta. Onneksi(?) nyt on koulun puolesta vähän rennompi kausi menossa, niin voi tahkota suuria tuntimääriä.
Ja kun miettii, että tässä GOTY-painoksessa on ne lisäosatkin vielä mukana. Pelattavaa on suoraan sanottuna käsittämätön määrä.
Tänään nousin pääkaupungin Areenan suureksi mestariksi ja kuljeskelin vähän valtakunnan synkemmillä alueilla. Hahmoni on nyt levelillä 6. Atleettisia taitoja riittää ja miekanheiluttelukin alkaa sujua jo mallikkaasti. Taitavaa taikuria moisesta jöllistä ei saa, mutta silti tuli liityttyä maagien kiltaan.
Oblivion on tarjonnut lähes hengen salpaavia hetkiä aimo nipun. Auringonlasku Cyrodiilin jylhissä kuusimetsissä on aina yhtä komea näky. Samaten kukkulan päältä aukeavat näkymät kohti pääkaupunkia, tuoden näköetäisyydelle järviä, kukkuloita, vuoria ja metsistöjä.. Sanoinkuvaamatonta.
Pelistä löytyviä lukuisia bugeja en onneksi ole juuri kohdannut. Yksi tiltti on sattunut. Huonona puolena voisin mainita sen, että tekoälyhahmot ovat melkoisia pällejä. Maailman suuruuden huomioon ottaen se on toki ihan ymmärrettävääkin.
Nyt kyllä löytyi meikäläiselle niin nappi peli kuin olla ja voi.
Kuutisen tuntia hurahti Oblivionin parissa. Ensikosketus peliin jätti suuhun herkullisen maun, tätä peliä kyllä jauhetaan pitkään ja hartaasti.
Luolien ulkopuolella Oblivion on yhä komean näköinen maailmaltaan, vaikka kyseessä on 3 vuotta vanha peli! Hämmästyttävää. Onkaloissa römyttäessä copy-pasteus on häiritsevää, mutta eihän niihin luoliin pakko ole jatkuvasti mennä. Menen kun kaipaan enemmän synkkyyttä, loppuajan taas samoan jylhissä metsissä ja keräilen sieniä.
Pelistä löytyvää pikasiirtymis-toimintoa en käytä, ikinä. Oikeasti, se syö immersiota aivan törkeästi. Mieluummin patikoin sen 20 minuutin matkan. Matkalla kohteeseen spottaa lähes poikkeuksetta jotakin mielenkiintoista, ja vaikkei niin kävisikään ulkomaailma on jo itsessään nautinnollinen mesta haahuilla.
Pelaan sellaisella rehellisen jampan tyylillä, eli varastelua en harrasta enkä viattomia napsaise. Puhtoinen jenkkihymy-sankari on hahmoni siis. Vaikka tekisi mieli jo pollella kirmailla pitkin mantuja, niin sellaista en silti halua varastaa, vaan säästän rahat työllä ja tuskalla. Hepan selkään nouseminen tuntuu sitten sitäkin paremmalta, kun se on ansaittua eikä niitä voi nyysiä jokaisen talon takaa.
Aika loistavat fiilikset pelistä kyllä. Kokoajan on sellainen huikea tunne kun voisi tehdä niin paljon kaikenlaista, mutta silti pitää keskittyä yhteen aktiviteettiin kerrallaan. Olen kuin karkkikauppaan satasen setelillä varustettu lapsonen.
Miksi et muuten käytä hyväksi punnan heikkoa tilaa? NetAnttila wtf?!
Tässä kuussa rahatilanteeni on TODELLA heikko. NetAnttilasta pelille saa kuukauden maksuaikaa, eikä tuo muutenkaan briteissä olisi ollut kuin about 10 € halvempi. Halusin kuitenkin maaliskuulle välttämättä jotakin pelattavaa.
Vihdoista viimein Oblivion meni tilaukseen. Törkeän kauan siinä kesti, mutta parempi myöhään kun ei.. Varmaan keskiviikkona kolahtaa postiluukusta.
Odotukset peliä kohtaan aika korkealla. Kaltaiseni elämyspelaaja nauttii varmasti vehreästä ja vapaata tekemistä tarjoavasta pelimaailmasta pitkään. Enemmän fiilistelyä seuraa.
Latasin tänään tylsyyspäissäni 3 on 3 NHL arcaden PS Storesta. Vajaan kahdeksan euron sijoitus tuntuu parin tunnin testailun jälkeen menneen hyvään peliin, sillä rajusta yksinkertaisuudesta huolimatta tässä on imua, menoa ja melskettä. Pelistä voi innostua vaikkei koskaan olisi digannut lätkästä. Poissa ovat kaikki jääkiekon tylsimmät osa-alueet ja tilalle on tuotu nippu erilaisia kykyjä sisältäviä power-upeja, joita siunaantuu kentälle aina taklausten yhteydessä. Nämä voivat tehdä omasta kenttäpelaajasta vaikkapa supernopean luistelijan tai vaihtoehtoisesti vastustajan maalivahdista kääpiön.
Peli tarjoaa hienosti online-pelit täysipainoisine leaderboardseineen. Näin sinänsä simppeli peli saa huomattavasti lisää syvyyttä ja syyn, miksi sen pariin palaa mieluusti uudelleen. Ainoa särö verkkopelissä on, ettei kaverille voi lähettää ottelukutsua. Toivottavasti moinen korjataan päivityksellä.
Kentän tapahtumat ovat kaoottisia: kaikki pelaajat ovat toistensa kimpussa, ja maalivahtiakin hakataan mailalla munaskuille. Ei ole ollenkaan tavatonta, että kiekkoa pitävää molaria taklataan ja lätkä valuu tämän seurauksena maaliin. Eipä mitään, peli uudestaan käyntiin! Onneksi taktinen pelaaminen on silti mahdollista, ja hyvät syötöt johtavat maalipaikkoihin myös tässä pelissä. Yksin läpi kentän rynniminen ilman nopeus-power upia ei ole yleensä kannattavaa, koska ylilyödyn tehokkaiksi tehdyt taklaukset yleensä pysäyttävät yksittäiset sankarit.
3 on 3 NHl Arcade vajottaa nostalgiaan. Se nimittäin muistuttaa enemmän kuin vähän NES:sin legendaarista Ice Hockeytä. En todellakaan tiedä pystyykö tämä peli elämään niin kauan, mutta ennusmerkit kuitenkin kertovat, että hilpeiden illanviettojen tarpeisiin EA:n arcade-lätkä on tuleva kestosuosikki.
Parin karkkipussin hinnalla irtoaa varsin hauska peli.
Gavin Raeburn on jakanut Codemastersin foorumeilla kiusoittelevia, laser-skannausta esitteleviä kuvia pelistä. Tekniikan pitäisi mahdollistaa ratojen mallintaminen erittäin tarkasti.
Meikällä on kutina, että kun vajaan kuukauden päästä koneet lyödään uuden F1-kauden kunniaksi käyntiin, saamme tästä pelistä ensimmäiset oikeat ruutukaappaukset.
Nopsalta Safari 4 beta-vaiheessaan vaikuttaa. Jopa 2 megan yhteydellä ero kolmos-safariin on huomattavissa.
Myös GIF-animaatiot toistuvat nyt melko sutjakkaasti! Siinä missä aiemmin NeoGAF huudatti MacBookin tuulettimia GIF-vyöryineen, niin nyt ne toistuvat melkein yhtä hyvin kuin Firefoxilla.
TOP sites on ihan magee, mutta varomattoman lienee syytä katsoa kuin katua. Ei ole kivaa kun tyttöystävä avaa selaimen ja top kympissä luuraa niitä kuuluisia pääkalloja nahka-asusteet päällä. Mitä? Ei kokemus puhu.
Välilehtien siirtyminen ylös sai ensin lähes nousemaan barrikadeille, mutta parin päivän käyttämisen jälkeen ne tuntuvat olevan tuolla paikassa ihan mukavan käytettäviä. Tottumiskysymyshän tuo.
Reload-napikan toteuttaminen iPhone-Safarin malliin mietityttää. Ei vain ole minusta perusselaimeen hyvä laittaa sitä osoiterivin perään. Kerta toisensa jälkeen havahduin klikkailemasta reloadia wanhasta paikasta. Toki cmd+r pelastaa, mutta kiiretön kotisurffailu ei aina pakota toimimaan nopeimman kautta.
Ja lopuksi tutut Safari on maailman paras selain, Apple rulettaa ja tietenkin elkää käyttäkö tätä winukalla!
Aloitetaanpa postaamalla kuva aiemmin omistamastani televisiosta, joka palveli 1,5 vuotta.
Virtaviivainen LG:n "42 tuli taloon, ja parin viikon käyttökokemuksien perusteella se palvelee television käyttötarpeitani melko hyvin. Ongelmia ei ole ilmennyt, eikä muutenkaan telkun ominaisuuksissa/liitännöissä ole nokan koputettavaa. Tokihan kuvanlaatu saisi aina olla vähän parempi, eikä kateuden tunnetta voi välttää kun kaupassa kävelee 2000 euron televisioiden ohi, mutta sellaiseen ei tämän hetken budjetilla vain ole varaa.
Johdot pitäisi joku kaunis päivä vetää niin etteivät ne hyppisi niin pahasti silmille, mutta jotenkin koko projektia on siirtänyt kerta toisensa jälkeen hamaan tulevaisuuteen.
Näytä kirjoitukset
Poikkesin Sellon kirjastosta nappaamassa varaamani typoragrafia-oppaan.
