EA periaatteessa varmisti Nintendon tammikuisen Directin, joka yleensä on ollut mehevä vilkaus tulevaan.
ResetErassa kuulemma melko luotettava insider paljasti Metroid Prime 4:n olevan jo valmis näytettäväksi, joten on täysin kohtuullista odottaa, että Samuksen uusimmasta pääsarjan seikkailusta isketään näytölle vähintään teaser. Siis pelikuvaa Prime 4:stä. Voisiko pelivuosi enää paremmin alkaa pääasiassa Nintendolla pelaaville?
Kirby, Yoshi, Metroid Prime 4 ja kevääksi ehkä jokin makoisa Deluxe-versio Wii U-pelistä. Siinä makoisaa luurankomallia itse kullekin.
Odotan myös lisätietoja verkkopalvelusta. Hinnat on kerrottu, mutta kaipaamme toki lisää yksityiskohtia. Tuleeko muitakin uusia toiminnallisuuksia kuin 8-bittisten klassikoiden online-tuella maustettu netflix-tyylinen pelikirjasto. Virtual Console?
Ja annahan Nintendo Switchin omistajille jotain, mihin voisi törsätä peliostoksista kertyneitä kultakolikoita. Ilmaisia NintendOnline-kuukausia? Vitosen latauspelejä? Jotakin! Ensimmäiset Switch-ostoksista saadut kultakolikot vanhenevat maaliskuun lopussa.
Hahmojen englanninkielisen ääninäyttelyn skottiaksentit naurattivat aluksi, mutta nyt olen alkanut jo tavallaan pitää niistä. Charmia, perinteiseen amerikanenglantiin verrattuna.
Tämä ei ole BOTW, mutta alueita on silti ilo tutkia. Jo seitsemän tunnin kohdalla vastaan on tallustellut muutama +90 levelin hirviö. "Milläs ja koskas tuon kaadan?" Siihen menee vielä kymmentunti poikineen.
Harmi, ettei tutoriaaleja voi katsoa mistään uudestaan. Onneksi strategiaoppaita löytyy youtubestakin – alan ymmärtää taistelujärjestelmää jatkuvasti enemmän, vaikka välillä iskeekin tunne, että teen asioita ehkä vaikeimman mukaan.
designit menettelevät. Rexin kamppeet näyttävät naurettavilta ja pornosti puettua Pyraa fysiikoita uhmaavine törörintoineen on välillä vaikeaa ottaa vakavasti. Tetsuya Nomuran suunnittelemista hahmoista diggaan sitten enemmänkin.
Ulkona pyryttää sakeasti, kun minä tutkailen missä myymälöissä peliä olisi heti saatavilla... Ehkä kohtapuoliin nokka kohti Kamppia ja Konsolinettiä. Gigantti, step up your gaaameee!
Onko kukaan päässyt jo pelaamaan?
EDIT: Stockan Powerista löytyy nyt myös. Hinta 54,90 €
EDIT 2: Onneksi otin riskin: jopa hitaiden ja paljon välinäytöksiä sisältävien alkutuntien perusteella peli on täyttä rautaa. Taistelusysteemin toimintaa on tähän asti annosteltu sopivissa osissa. Valikkosysteemit, jotka videoilla näyttivät vähän sekavilta, avautuvat melko sutjakasti, kun vähän käy katselemassa mitä löytyy mistäkin.
Myös kauniin maalaileva, mutta taisteluissa hektiseksi yltyvä soundtrack on kaatanut tähän mennessä korvat täyteen hunajaa.
Xeno 2 ei ole mikään Marion tai Zeldan tapainen pistemörssäri, jota kuka tahansa oikealla kädellään pelaava osaisi arvostaa. Ysiseiskat jäävät märiksi uniksi, mutta yleisö, jolle peli maittaa, nauttii niin että muruset suusta lentävät.
Oikeasti vaatii pokkaa napauttaa kieltään lipovia punaisen pyhän kolminaisuuden faneja, ja kertoa että tämä tässä on suosikkipelini tänä vuonna kun ottaa kaiken huomioon – ja juuri se kommentti ajaa minutkin tekemään omat johtopäätökseni pelistä. Eikä niitä tehdä pelaamatta Xeno 2:ta. Kerryttämättä helvetin laadukkaiden Switch-pelien jatkuvasti kasvavaa vuorta. Ehtiikö kohta tehdä mitään muuta kuin pelata?
DOOM läpi. Jos joku vielä miettii, onko tämä pelaamisen arvoinen Switchillä, niin minun vastauksena kaikuu riemukas KYLLÄ! EHDOTTOMASTI! Nautin yksinpelikampanjasta suuresti, sillä se tarjosi rehellistä mättöä n. 15 pelituntia. Huoneiden puhdistaminen demoneista toimi aina porttina seuraavaan kohteeseen, mutta pelattavuus oli niin addiktoivaa, että vasta loppupuolella peliä toisto nosti negatiivisessa mielessä päätään.
Aseet on mallinnettu herkullisesti, niissä on massan tunnetta, ja niiden päivitykset tuovat mukavaa kehittymisen fiilistä. Sama pätee pelaajaankin; jos alussa on varaa luottaa nykyaikaisen perusräiskinnän "paukuta tuonne ja suojaudu tänne" -teeseihin edes pikkuriikkisen, ollaan viimeisissä vaiheissa köntsät housuissa, jos touhu menee liian suojelevaksi. Hyökkäys on paras puolustus. Pelin vauhti on ajoittain hirmuinen, metalli pauhaa, kun suorittaa sydämen kurkkuun nostavan liikesarjan; tuplahyppy, haulikolla kaksi alemman tason demonia mössöksi, vaihto raketinheittimeen ja muutama ammus pirulliseen Summoneriin. Takaa kimppuuni rynnii hirmuinen Pinky, jonka moottorisaha leikkaa kuin monitoimikone tomaatin. Tämä kaikki voi tapahtua parissa sekunnissa, joten ei ihme jos älykello ilmoittaa leposykkeen käyvän parikymmentä lyöntiä tavallista korkeammalla!
Kenttäsuunnitteluun viitataan yleensä yhdessä Metroid Primen kanssa. Ihan niin avoimia kentät eivät kuitenkaan ole, vaikka salaisuudet sijaitsevatkin yleensä muualla kuin yhden pääreitistä eroavan tienpätkän päässä. Hyvä näin, kenttiin tulee ehkä palattua uudestaankin uusin voimin ja asepäivityksin.
Switch-versio on myös teknisesti kelpoa jälkeä. Toki, se menee puolikontilleen muutaman kerran varsinkin lopussa, kun huoneissa jyllää kymmeniä hirviöitä, mutta onneksi dippaukset ruudunpäivityksessä jäävät silti poikkeuksiksi eivätkä säännöksi. En tunne menettäneeni mitään. Hyvä motion blur maskaa sekin 30 fps:n ruudunpäivityksestä sulavamman tuntuisen kuin se oikeasti onkaan.
Majora's Maskin Snowhead on myös yksi maininnan arvoinen lumialue.
Erittäin hyvä maininta. Nintendo naulaa melkein aina lumialueiden yleisfiiliksen, ja tässä auttaa etenkin värisyttävän hieno musiikillinen anti.
Zeldojen yllä väreilee muutenkin jouluinen, lämmin aura; sarjan pelit luovat varsinkin nuoremmalla ällä ikimuistoisia kokemuksia, kun niitä paljastuu kääreistä. Muistan esimerkiksi finngamerin tarinoinnin A Link to the Pastista.
Breath of the Wildin DLC 2 sopisi hienosti jouluna pelattavaksi. Lapsi minussa toivoo, että Nintendo tiputtaisi sen ikään kuin lahjaksi (se on toki maksullinen, mutta tuntuu lähes lahjalta lisäsisältönä niin erikoislaatuiseen peliin) jouluna tai muutama päivä ennen vuoden tunnelmallisinta juhlaa.
Jouluun on enää kuukausi. Listataan sen kunniaksi kenttiä, joissa lumi pöllyää tai fiilis on muuten vain jouluinen. Mieluiten yksi maininta per postaaja, mutta en tule vihaiseksi, jos useampikin lipsahtaa.
Onko Super Mario 3D Worldin Snowball Park jouluista täydellisyyttä? On! Se on kenttä, jota palaan muistelemaan, ja jonka pelaisin mieluusti uudestaan vaikka nyt heti, jos konsoli ja peli olisi yhä omistuksessani (Switchille tästä Deluxe-versio, pliis). Levelin atmosfööri hipoo täydellisyyttä, musiikkeineen, maisemineen ja aktiviteetteineen. Jos tätä pelatessa pukki ei tule, niin ei sitten millään.
Onko kukaan bongannut Switchin Bombermania about samaan hintaan? Puyo Puyo ja Bombbis kuuluivat/kuuluvat minulla kategoriaan "ostan, kun parilla kympillä saa."
Nyt kun tästä on eshopissa myös gold versio myynnissä joka sisältää season passin niin selvisi, että seuraava dlc sisältää uuden maailman sekä uuden sankarin. Toivottavasti uusi hahmo on hyvä ja uusi maailma yhtä iso ja täynnä tekemistä mitä alkuperäisetkin.
Piilotin muutenkin hudit yms. hiiteen, ei fast travelia ja enemmän role playing -meiningillä, niin peli maistuu paremmin ja tuntuu tuoreelta. Ei tule juostua vaan markkereiden perässä.
Menin itse "back to basics" -moodiin ja loin harmaahapsisen viikinkiäijän, jonka nimesin Thoriksi. Pääaseina toimivat r-kioskin myyjiä kookkaammat kahden käden miekat ja sotavasarat, eikä hän suostu pukemaan ylleen mitään rautaa kevyempää. Silloin tällöin pudotan jouskarilla muutaman nuolen erityisen kuumottaviin vihollisiin (pelaan expertillä, joka tuntuu hyvältä kompromissilta), mutta haluaisin pitää sen harrastuksena enkä päätyönä... for real.
Muistan pelanneeni PS3:lla ensimmäiset kymmenet tunnit tämän sortin mättösankaria, joten juttu tuntuu kumman tuoreelta tässä pelissä. Ainakin minulle.
Aloitimme pelin melkein heti Aliens: Colonial Marinesin lopputekstien jälkeen. Paljastimme hirmuisen laatukuilun näiden kahden pelin välillä; 16 vuotta vanhoihin pelimekaniikoihin nojaavassa Halossa on ilo käyttää munakkaita tuliaseita vihollisiin, joista eliiteimmät tuntuvat oikeasti järkeviltä. Alienissakin oli paikoin hetkensä – ainakin kahdestaan pelattuna –, mutta on kyllä julmaa, miten eri laatuisista tekeleistä loppupeleissä on kuitenkin kysymys.
Olin jo unohtanut, miten hauskaa maailman leijuvimman maa-ajoneuvon ohjastaminen tutoriaalikentän jälkeisessä maailmassa on, kun kaveri kipuaa tykkitelineeseen kurmottamaan vihuja, samalla kun pyöritän warthogia kuin teinipoika bemaria keravan viikonloppuyössä. 65" ruudulla riittää kuva-alaa jo siinä määrin, että ei voi kuin ihastuneena todeta, miten upeita kokemuksia nämä co-opit voivat jaetulla ruudulla parhaimmillaan olla.
DOOMin salaisuudet on piilotettu hyvin. Missaan järjestäen melkein kaikki salapaikat. En kuitenkaan stressaa siitä liiemmin, palaan kyllä mieluusti läpäisyn jälkeen kenttiin metsästämään missaamiani juttuja. Ymmärränkö oikein, että jos pelaan jonkun levelin kampanjan jälkeen "mission select" -ruudun kautta, tällöin peli antaa minun pelata kentän kaikilla löytämilläni ase- ja pukupäivityksillä? Jos näin on, niin awesome!
Vau: Bethesdalle käännöstyön tehnyt tiimi on kohdellut tätä perkuleellisen koukuttavaa peliä silkkihansikkain. Vajaan viiden tunnin pelaamisen jälkeen olen vaikuttunut näkemästäni.
Ensinnäkin, peli vaikuttaa täysin lukitulta 30 kuvaan sekunnissa. Se on ISO juttu Skyrimin ollessa kyseessä. En tietenkään pysty sanomaan, etteikö droppeja voisi tapahtua pelin myllyttäesä luolaston täydeltä vihollisia kasvoille ja pelaajan viskoessa käsistään tulta ja tappuraa, mutta tällä hetkellä omakohtaiset havainnot ja DF vahvistavat, että peli pysyy komeasti tukevilla jaloillaan.
Toisekseen, käsikonsolimoodissa Skyrimin pelaamisessa on jotakin hyvin tyydyttävää. Se, miltä peli näyttää tarjotessaan parhaimmillaan 236 ppi:n tarkkuutta Switchin 720p IPS-paneelilla, saa aikoinaan PS3:lla JA myös PS4:lla Special Editionia pelanneen pudottelemaan suustaan jessuksia. Nämä kehittäjät todella pullauttivat meille pätevän kannettavan version Elder femmasta, ja jos pääsee yli vähennetyistä ruohotupoista ja tietyistä puuttuvista grafiikkaelementeistä tehokkaampien laitteiden SE-versioihin nähden, voi olla hyvin onnellinen lopputuloksesta. Minä todella olen.
Hämärä nurkkaus, pehmeä sohva, ikkunan takana vinkuu talvesta vihjaileva viima pilkkopimeässä illassa, jonka peittää kuulokkeista korviini rakentuva Skyrim ja samalla tunnen sormissani, miten Master-lukko kilkahtaa. Jahas, ikkunan takaa kurkistaa nyt vanha maagikin... eikun se onkin se kylähullu. Melkein maagi. Pitäisiköhän tehdä vihdoin se kaljanhakuquesti?
Nah... Menen takaisin täyttämään taloani perunoilla ja kaalilla.
DOOM saapui eilen. Pelasin 1,5 tuntia kampanjaa ja muutaman moninpelimatsin (se oli kuin viattoman linnunpoikasen lehähdys pesästään, joten siitä ei vielä sen enempää).
Scarf naputteli pelistä tällä samaisella sivulla sen verran etevästi, että keskityn ainakin aluksi kommentoimaan pelin teknistä puolta, joka on ollut yksinpelin alkupuolella – alustan huomion ottaen – lähellä kiitettävää. Ruudunpäivitys ei nyi eikä pauku, kolmellakympillä pelatessa ei ole mitään outoa, kun ei ole koskaan saanut kokea puolet sulavampaa Doomia. Rikollista tai ei, näin minä pelin nyt pelaan, eikä se vaikuta yhtään hullummalta tavalta, vaikka pelaan peliä pääosin suurella televisiolla melko muikean skaalausurakan jäljiltä. Vaikuttaako kenties asiaan, että samalla ruudulla pyörivät säännöllisesti X360-pelit, joiden resoluutio on usein sama kuin Switchin DOOMissa. En minä niitäkään reson takia karsasta.
Tekstit tosin kavaltavat tilanteen. Ne ovat yhtä suttua, ja fontti on liian pieni. En pelin tiimellyksessä edes jaksanut vilkuilla niitä, ja ehdinkin jo ihmettelemään "mihin se moottorisaha nyt meni", kun inventaario ei näyttänytkään jokaisen demonintappajan vakiotyökalua. Yksi vahinkopainallus nosti myöhemmin virneen huulille.
Käsikonsolimoodissa mennään reilusti alta 6,2 tuumaisen ruudun natiivireson, kun viidelläsadalla alkavat peet tekevät näkymistä pehmeämpiä kuin niiden pitäisi olla. Tämä kuitenkin unohtuu nopeasti, toiminta imaisee, raskas musiikki pauhaa kuulokkeissa ja sormenpäissä kihelmöivä toiminta tunkee iholle ehkä voimakkaammin kuin suurenkaan television ruudulta. Kokemus on erilainen, muttei aina myönteisessä mielessä, sillä joy-conit häviävät sooloräiskintää pelatessa paljon Pro-ohjaimelle.
Motion controls add a breath of fresh air to a familiar game, with astounding results. A must-have for anyone with a Switch and a love of open world games.
Being able to play such a massive RPG like Skyrim wherever you want is truly a technical marvel, and I’m thoroughly impressed with what Bethesda’s been able to pull off here.
And there’s even an exclusive feature in Skyrim for Nintendo Switch. Lockpicking now uses HD Rumble, letting you feel your way through the lock to find a stronger vibration before unlocking. Thanks to this, some patience will have you unlocking Master locks on your first try, and I feel like what was previously a frustrating game of trial and error has been turned into a slightly skillful minigame, and it’s way more fun.
Gyro-tähtäys jouskarilla ammuttaessa (periaatteessa ainoa liiketunnistusjippo, mistä tätä nykyä pidän), HD-rumble, SE-version käyttäminen pohjana tälle versiolle. Messevää. Olen jälleen innoissani Skyrimistä!
Minuakin kiinnostaa DOOMissa moninpeli. Quake II:ta, Quake III:a ja Unreal Tournamentia tuli takavuosina tahkottua kavereiden kanssa konsoleilla, ja tässä meno vaikuttaa tosiaan hyvinkin samanlaiselta. Klassiselta, 90-luvun loppua henkivältä räiskyttelyltä.
Pelaajia moninpelissä riittää varmasti siksikin, että peli on täysin vailla kilpailua. Ei Splatoon 2 vetoa samaan kutkutukseen kuin DOOM. Bethesda otti ison riskin (Wii U:n menestystä katsoen), nyt se saa korjata viikunoita ja paistatella ainakin loppuvuoden ainoana hurmeista online-FPS:ää alustalle tarjoavana julkaisijana. eShopin sijoituksienkaan perusteella homma ei vaikuta lähteneen ihan huonosti käyntiin.
Kun mainoksissa laite telakoidaan ja sitten otetaan takaisin käsiin pelikuvan siirtyessä saumattomasti ruudulta toiselle, se on kultainen "wow"-hetki, joka keventää talouksissa rahapusseja.
Mikä Rocket Leaguen kohdalla ei ilmeisesti ole saumatonta nähnytkään :b
Totta! Peli ei osaa vaihtaa Pro-ohjaimesta Switchiin kytkettyihin joykkareihin ilman valikossa vierailua. Psyonix varmasti handlaa tämän aikanaan, nyt se on kieltämättä rikka rokassa.
EDIT: Vähän lisää Rocket League -nipotusta hehkutuksen vastapainoksi.
Jaetulla ruudulla online-pelin pelaaminen kaverin kanssa on tehty tarpeettoman vaikeaksi. Mario Kartissa ja ARMSissa ei juuri tarvita muuta kuin toinen joy-con, sillä pelit luovat automaagisesti vierailijapelaajan tyylillä "pelaajannimi2". Rocket League vaatii ensinnäkin toisen tilin samaan Switchiin kuin myös sen, että tili on linkitetty Nintendon online-järjestelmään. Tämän on oltava lipsahdus, en suostu uskomaan että online split screen -matsit olisi suunniteltu näin hankaliksi aloittaa, jos peli myös tukee pieniä joy-con-ohjaimia.
Graafisesti vaikuttaa siltä, että RL on kiirehditty. Onneksi ruudunpäivitys matsien aikana pysyy silminnähden hyvin kuudessakympissä (en kuitenkaan ole DF), mutta sahalaitaisuus ja matala resoluutio kielivät siitä, että aitoja on saatettu juosta nurin matkalla kohti ihanaisia joulumyyntimasseja. Psyonix tosin lupasi Redditissä, että tulevissa päivityksissä tullaan tavoittelemaan suorituskykyparannuksia. Tosin "jätämme pelin tähän tilaan, sori" -lausonto se vasta karvat pystyyn nostaisikin ja katkaisisi ehkä sen muovisen kamelinselänkin.
Täytyy myös ottaa huomioon, että Rocket League on fysiikkakalkuloinneiltaan melko vaativa peli (testatkaapa suunnilleen Switchin tehoisella PC:llä paljonko ruudunpäivitysnopeutta saatte samantapaisella resoluutiolla) kuin myös, että peli on UE3-pohjainen sen sijaan, että se käyttäisi Switchille suoraan tuettua nelosversiota.
Peli on kuitenkin helkkarin hauska ja sopii aivan täydellisesti käsikonsolimoodiin kuin myös crossplay-järjestelmään. Tulevaisuudessa samassa huoneessa pelataan PC:llä ja Switcheillä yhteisessä partyssä! Freaking sweet.
OMG! Katsoin äsken Redditin ja:
Lainaus
Hi everyone! We’ve seen your feedback in regards to splitscreen online multiplayer in Rocket League and we're actively working on a solution to what we have identified as a bug. It wasn't our intention to require a Nintendo Account for each splitscreen online player, and we're working on addressing this in a hotfix by the end of the year. We are still investigating, but our goal is to eventually require only one Nintendo Account for splitscreen online play, with additional players joining as Guests. Thank you, all! Devin Connors Community Manager, Rocket League and Psyonix Studios
Switch tekee melkein pelistä kuin pelistä houkuttelevamman minulle. Rocket League näyttää telakoimattomana ajoittain lähes N64-peliltä (no eikä näytä), mutta taika rätisee, kun pitää sohvalla löhötessään käsissään peliä joka vain hetki sitten pyöri suuren television paneelilla. Steve Jobs iskosti talvella 2010 iPadin konseptia ihmisille kuuluisalla lauseellaan: "It's phenomenal to see a whole web page right in front of you that you can manipulate with your fingers." Switch vetoaa samanlaiseen, mukavuuden ilosanomaa levittävään teesiin.
Kun mainoksissa laite telakoidaan ja sitten otetaan takaisin käsiin pelikuvan siirtyessä saumattomasti ruudulta toiselle, se on kultainen "wow"-hetki, joka keventää talouksissa rahapusseja.
Ai niin... Yritin pelata Rocketia kyllä aiemminkin, jopa tehokkaalla tietokoneella 4K-resoluutiolla, mutta ei... Tämä suttuinen ja joidenkin mielestä koiranoksennuksen näköinen versio sen sijaan kutsuu, vaikka en tiedä alkuunkaan mihin suuntaan siellä kentällä kulloinkin pyörin ja hyörin.
Se on nyt virallista: Amazon tuottaa juonilinjoiltaan ennennäkemätöntä LOTRia, joka kuitenkin yhä pohjaa Tolkienin alkuperäisiin kirjoituksiin. Jätetäänkö elokuvissa nähdyt hahmot sivuosiin tai jopa kokonaan pois?
Nyt käytettävissä siis yhteensä rapiat 85 gigaa, joka todennäköisesti riittää joksikin aikaa, kun ostan pelini pääasiassa kasetilla, ja Stardew Valleyn tapaiset indiet tapaavat yleensä olemaan vain puolta gigaa. Rocket League on tosin poikkeus (4.8 gb).
Nintendo pitää omien peliensä ja patchiensa koot enemmän kuin kohtuullisina, mutta on väistämätöntä, että 3rd partyt puskevat ulos päivityksiään, jotka nielaisevat helposti kymmenenkin gigaa. DOOM esimerkiksi hotkaisee moninpeliosuuksineen noin yhdeksän, vaikka sen on ostanut kasettina. NBA 2K18:n päivitys taas lohkaisee 16 gigan palan Switchin muistista plus tallennustiedosto vie vielä viisi.
Näytä kirjoitukset
