Added “Online Play Invites” section to the User’s page. Invites from friends to join online play in supported software will be displayed in this section.
Vihdoinkin! Kyllä tässä kestää, mutta pikkuhiljaa otetaan askeleita parempaan – olettaen tietenkin, että toiminto ei ole jollain oudolla tavalla rampautettu.
Lainaus
Alarm Notifications have been added to System Settings > Notifications. You can check or delete pre-set alarms. Alarms can be set up only within supported software (to be added at a later time).
Tämä varmaan käyttää niitä Joykkareiden ja Pro-ohjainten sinisiä huomioledejä, jotka ovat nukkuneet ohjaimissa 2,5 vuoden ajan.
EDIT:
Ideaalitapauksessa pelikutsun saaneen pelaajan Switch-ohjain vilkuttaisi notifikaatiovaloa, vaikka laite olisi nukutettuna. En vain oikein usko, että tämä systeemi toimii (ainakaan aluksi) niin hyvin.
DmX tuntuu hitosti paremmalta Prologue-versiossa, vaikka mitään todella isoa ei olla menty muuttamaan. Kokonaisuus vain toimii niin paljon paremmin, kun pienet ärsyttävyydet on siivottu pois. Kykenen gyroon tottuneena tekemään nyt mikrotarkkoja korjausliikkeitä ampuessani vihollisia. Suht vakaalta vaikuttava ruudunpäivitys auttaa paljon, ja muistan pelin notkahdelleen keväällä armotta vastaavanlaisissa toimeksiannoissa, joissa oli vastassa jättien sijasta vain pienempiä vihollisia. Prologuesta toki uupuvat todelliset jättimöllit, joten voi olla, että koko totuus teknisestä laadukkuudesta ei ole vielä paljastunut.
Hyvää on sekin, että tehtävät tuntuvat kompakteilta kokonaisuuksilta, soveltuen vaikka 15 minuutin pelisessioihin. Tällaiseen peliin on mukava tarttua ja palata "pelaanpa taas yhden rundin" -mentaliteetilla.
Pelissä edukseen esiintyy siis reagoiva Mecha, jota on ilo ohjastaa, ja mihin saa avattua tolkuttomasti päivityksiä, kuvioita ja kustomoida sen maalipintoja sielunsa kyllyydestä. Kehittäjät ovat tehneet paljon oikein.
Jos haukkua pitää, niin tarina ja hahmot vaikuttavat tämän parin tunnin aloituksen perusteella umpitylsiltä. Kyllä ne jutut kerran läpi kuuntelee, mutta etenemiseen ne eivät pelkästään innosta. Toki tällaiseenkin peliin voisi työstää huikean tarinan, mutta sen puute ei välttämättä ole niin huono juttu, jos suurin osa muusta kiiltää. Pelattavuuden myötä syntyvä viihde-arvo ennen kaikkea.
SNES-pelit tuntuvat Switchillä helvetin makeilta pelata, ja grafiikat ovat pixel perfect -asetuksella aivan veitsenteräviä 4K-töllönkin ruudulla, puhumattakaan miten hyvältä ne näyttävät portablena.
Daemon x machina saanut uuden demon ja nyt kun on gyro tähtäys mukana niin tuota oli paljon parempi pelata mitä betaa.
Ilmeisesti myös ruudunpäivitys on vakaampi kuin betassa? Gyro ja parannukset varmistavat, että peli lähtee messiin heti ensi viikolla. Prologuen pelaan tänään tai huomenna.
Diggaan kovasti siitä, että Switchille on julkaistu nyt lyhyen ajan sisään parikin demoa, jotka pelattuaan voi jatkaa samalla edistymisellä suoraan täysversioon.
Työkaverit jauhoivat tästä, että olisi täynnä jotain kammottavaa Arkham Asylum tyylistä salapoliisityötä ja peliä katkovaa tarinankerrontaa. Mikä helvetti siinä on, että niin moni Platinumin peli on yritetty pilata minipeleillä ja täysin genreen kuulumattomilla innovaatioilla.
AC on todellakin rytmitetty eri tavalla kuin ne Platinumin pelit, joita olen pelannut (Bayo 1 + 2). Tässä on suvantoja jatkuvan tykityksen sijaan, joka ei kaikille toimi. Pelissä on kuitenkin niin tiheä ilmapiiri, että en ole pistänyt pahaksi, että Platinum on yrittänyt mehustaa sitä, hamuillen jopa aavistuksen open world -pelien suuntaan. Ymmärrän kyllä, miksi non-stop-toimintaa hakeva voi kokea ne ongelmallisina. Ne vielä eskaloituvat, kun tehtäviä yrittää uudestaan vaikeammilla asteilla, jolloin tutkintaosuudet pitää taas pelata uudestaan – ellei post gamessa ole sitten jotakin sellaista, mistä en vielä tiedä.
Olen pelannut melko verkkaisesti, suunnilleen 15 tuntia, ja olen ymmärtääkseni noin puolivälissä peliä.
Uusi Switchin käyttispäivitys 9.0 on kulman takana (ominaisuuksista ei vielä tietoa, mutta miten olisi kolme uutta Mario Maker -profiilikuvaa?).
SNES on täällä, ja heti kättelyssä pääsee nauttimaan näistä peleistä:
Super Mario World™ Super Mario World™ 2: Yoshi's Island™ Super Mario Kart™ The Legend of Zelda™: A Link to the Past™ Super Metroid™ Star Fox™ F-ZERO™ Stunt Race FX™ Pilotwings™ Kirby's Dream Land™ 3 Kirby's Dream Course™ Super Ghouls'n Ghosts™ Demon's Crest Super Soccer Super Puyo Puyo 2 Breath Of Fire BRAWL BROTHERS SUPER E.D.F. EARTH DEFENSE FORCE Super Tennis Joe & Mac 2: Lost in the Tropics
Täällä menee SMW pelailuun parinkin eri tyypin kanssa kaksinpelinä, ja A link to the Past ja Super Metroid käynnistyvät yksinpeleinä, mutta en todellakaan tiedä, koska ehdin aloittaa ne oikeasti kunnolla... Ehkä ne tosin menevät piankin eturiviin, sillä onhan niitä odotettu.
Ja jos joku täältä haluaa peliseuraa Super Mario Worldiin tai Super Mario Kartiin (ja muihinkin, tulkaa tuhoamaan minut Super Puyo Puyo 2:ssa), niin hihkaiskaa! F-Zerossa taisi olla vain yksinpeli?
EDIT:
Vihdoinkin on mahdollista poistaa toimintojen selitetekstit alareunasta pelin aikana! Päivitetty yöllä myös NES-appiin. Eikä tähän mennyt kuin kokonainen vuosi!
Vielä viralliset SNES-padit (otan mielelläni eurovärein, koska omistan 8bitdon replica-ohjaimista jenkkiversiot) tähän, niin voila! Niiden tilaaminen ei ole vielä mahdollista, joten odotellaan.
Kovan Directin ampuivat ulos! Mukana ei ollut tällä kertaa BotW 2:n tasoista järkälettä, mutta kokonaisuus maistui silti makialle – uudelleenherätti myös vanhan kysymyksen: "miten ihmeessä ehdin pelata kaikkea haluamaani?" Switch-pelaajat on edusvastuuttomasti viskattu ilman pelastusrengasta pelimereen, josta ei ylös pullikoida ilman omaan elämään kohdistuvaa massiivista damagea!
No nyt on pelejä Lisää pelejä! Siis hetkinen... nämäkin vielä? Luoja sentään, mitä edes pelaan?! Luoja sentään, mitä edes pelaan?! Luoja sentään, mitä edes pelaan?! THIS IS FUCKING AAAAAAWWWEEEEESOOOMEEEEEEEEEEEE
Uusi moninpelattava Kirby, joka on ilmainen aloittaa, SNES-pelit tänään ilman palvelun hinnanmuutosta (peräti 20 peliä day 1), Divinity: Original Sin 2:n, Jedi Outcastin ja Doom 64:n kaltaisia klassikkopelejä, jotka ovat vielä minulta pelaamatta ja tietenkin Xenoblade ykkösen remasterointi. Tämä oli 3rd partyjen näytös.
Ai niin, tiedän ettei monia jaksa kiinnostaa kilin kellien vertaa uudet Smash-hahmot, mutta minä ilahduin siitä, että tulossa on tämän nykyisen hahmopassin jälkeen lisää. Kuten aiemmin mainitsin, on ollut hienoa myötäelää Smash-hypeä ja spekuloida, kuka on in ja kuka out. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia omille suosikeille. Tänään juustonaksut haisevat ja Banjot soivat, samalla kun jännitän, tippuvatko SNES-pelit palveluun jo tämän päivän aikana (Suomen aikaa).
Onhan tuossa hyvä logiikka taustalla. SMM2 esiteltiin helmikuussa, ja peli tuli kauppoihin reilut 4 kuukautta myöhemmin. Nintendo haluaa nykyään julkaista pelinsä melko nopealla aikataululla esittelemisestä (poislukien todella suuret pelit, joista ihmiset odottavat kuulevansa/näkevänsä edes vahvistustrailerin). Ehkä ajatukseni ovatkin sidottuja menneisyyteen?
Nyt kun mainitsit, niin raikas ja kokonaan uudella estetiikalla toteutettu 2D-Mario olisi kyllä hieno paljastus. New-tyyli on nähty ja pureksittu, mutta Nintendolla on ollut aikaa värkkäillä uudenlaista kaksiulotteista Mario-peliä vaikka kuinka monta vuotta.
Btw, jos Direct julkistetaan tänään, se tapahtunee klo 17.
Uusi Smash hahmo ei ole niin hype kuin odotettiin? Miten näistä hahmoista yritetään repiä aina jotain yhtä kovaa kuin peleistä? En ole ikinä tajunnu tätä.
Odotushuuma on hienoa. Olla osa sitä yhteisöä, joka spekuloi, etsii vihjeitä ja mehustelee eri mahdollisuuksilla. Koko jutusta kasvaa ikään kuin suurempi kokonaisuus, kuin se mitä oikeasti on. Se on viatonta hauskanpitoa, pulppuavaa innostusta, jota kyynistyvässä pelimaailmassa ja -yhteisöissä ei ole liikaa.
Ei uuden hahmon julkaisu mikään "OMG!"-tason tapahtuma ole, mutta kyllä silloin tulee palattua Ultimaten ääreen porukalla. Sanottakoon, että kolmesta ensimmäisestä hahmosta mikään ei ole itselleni kovin mieluinen: en ole Persona-pelejä vielä pelannut, Dragon Quest XI oli jäänyt väliin ja Banjot ovat väitetystä laadustaan huolimatta jääneet minulle melko tuntemattomiksi N64-helmiksi.
Joulukuun mysteeri peli on uusi Mario 2D tasoloikka. Jos kyseessä olisi jokin vähemmän huomiota saanut Nintendon IP, siitä olisi puhuttu jo E3:ssa.
Tätä on vähän vaikea uskoa. Uudella 2D-Mariolla on Switchillä jumalaton myyntipotentiaali, enkä usko pelin ilmestyvän kolmen kuukauden sisään sen paljastamisesta, ilman perusteellista hypetystä. Se menisi myös aika likelle Super Mario Maker 2:n kanssa.
Nintendo ja M$ yhteistyö olisi mielenkiintoista. Ei mikään system seller, koska pelit saa parempana muualta, mutta mielenkiintoista. Haloon en tosin silti usko. Korkeintaan Forza. Tulisi tarpeenkin Switchin katalogissa. Tai sitten huhu on trolli ja sieltä tulee koko Banjo Kazooie sarja. Näitähän ei oltu vielä vahvistettu vai mitä? Tästähän on liikkunut huhuja koko vuoden, niin eiköhän se sieltä tule.
Banjot varmastikin tulevat (Smashin hahmopaljastukset tuntuvat peilaavan sitä, mitä alustalle julkaistaan), toivottavasti Nintendolle räätälöidyssä Rare Replay -paketissa. Olisi meinaan aika kova saada sellainen RR, jossa olisi mukana DKC-pelit, DK64 ja Diddy Kong Racing.
Taas on menossa se aika! Aika, kun insiderit heittävät epämääräisiä vihjauksiaan ilmaan tulevasta. Aika, kun tietää Nintendo Directin olevan tuloillaan lähiaikoina, jopa lähipäivinä. Nintendo-pelaajalle näitä ylimääräisiä jouluja merkitään kalenteriin yleensä kolme (tänä vuonna helmi-, kesä-, ja syyskuussa?).
Savumerkit kertovat, että syksyn Direct tapahtuu tällä viikolla, joko keskiviikkona tai torstaina. Eli se voidaan julkistaa jopa tämän päivän aikana! Ainakin yksi insider on kehaissut, että kokonaisuus tulee olemaan parempi kuin E3-Directissa.
Tässä mennään:
Overwatch Switchille
OW-teemainen suojalaukku ehti vilahtaa Amazonin listoille pienen hetken. Sekunti internetissä tarkoittaa joskus sitä, että salaisuus on paljastunut. Overwatch ei ole enää suosionsa huipulla, mutta ehkä peli saa Switch-porttauksesta uutta energiaa ja yleisöä.
Kiinnostaako minua? Ei juurikaan. Paladins on saman tyylinen, enkä ole sitä pelannut kovin paljon. Jos haluan tahkota jumaltason tiimiräiskintää, minulla on Splatoon 2.
Uusi Smash-hahmo ei ole niin hype kuin odotettiin
Nyt uusimmat huhut sanovat, että Smash-kutsu on saapunut postissa Fatal Furyn Terry Bogardille.
Kiinnostaako minua? Onko se Doomguy? Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta!
Nintendon joulukuun mysteeripeli
Tämä on lähtöisin suht luotettavalta Emily Rogersilta, joka sanoo, että Nintendolla on pakassaan joulukuulle oma peli, joka ei ole vielä vuotanut, ja josta ei ole ainakaan suurissa kanavissa edes esitetty arvauksia. Kiintoisaa.
Kiinnostaako minua?
Tietenkin. On selvää, ettei kyseessä ole mikään mammuttipeli, jos se tuodaan kehiin tässä vaiheessa. Kehiin... Saattaisiko kyseessä olla uusi Punch-Out? Toinen veikkaukseni on jatko-osa 1080-sarjalle.
Seuraavat WiiU-käännökset?
Pikmin 3 ja Super Mario 3D World?
Kiinnostaako minua?
Todellakin! En ole edes pelannut Pikmin kolmosta, ja Mario 3D World maistuisi moninpelinä taas uudestaan.
Nintendo x Microsoft, seuraava askel?
Ensin Cuphead, sitten Ori. Reseterassa Kingzell sanoi, että tulossa on jotakin, joka tulee ravisuttamaan pelimaailmaa. "Sama, jos Mario ilmestyisi Playstationille."
Ihmiset repivät Master Chief -alushousunsa, kun pimeän avaruuden syövereistä alkavan trailerin aikana alkaa vähäeleisesti soida Halon teemamusiikki. Koko MCC on ehkäoä sula mahdottomuus julkaista Switchille näin nopealla aikataululla, mutta entäpä jos pelit julkaistaan yksitellen?
Tai sitten koko homma on uutisankka, ja lässähtää. Ei sitä tiedä. Jotain kuitenkin on meneillään, sillä en usko Microsoftin ja Nintendon yhteispelin päättyvän Oriin.
Kiinnostaako minua?
Switch kaipaa KIPEÄSTI nelinpelattavia jaetun ruudun sooloräiskintöjä. Halo on yksi parhaista koskaan, ja sen saaminen Switchille olisi unelmanomaista (en edes mainitse mahdollisuutta Rare Replaysta ja Perfect Darkista, sillä moisen kirjoittaminenkin virittää minut ylikierroksille).
Peli alkaa räjähtävästi, syke nousee, ihmettelee "onko tämä muka Switch-peli?". Efektejä suorastaan myllytetään verkkokalvoille ja korvat saavat nauttia tolkuttoman hyvänkuuloisesta, cyberpunk-tyyliin iskevästä soundtrackista, samalla kun kävelee sateen kastelemilla kaduilla, joiden pinnasta valonlähteet peilautuvat. Puhutaan graafisesti upeimpiin kuuluvasta NS-pelistä, kenties jopa parhaasta tähän asti? Sahalaitojen vihaajille se on kuitenkin kova pala purtavaksi, sillä AA:n puuttuessa niitä pelissä riittää.
Harva peli on antanut ohjaksensa pelaajalle näin hemmetinmoisella intensiteetillä, vaikka mehukas keissi 1 onkin periaatteessa vähän interaktiota sisältävä kohtaus lavasteissa. Silti: vaikuttavaa Platsa, vaikuttavaa. Pelin tunnelma rätisee käsissä ja mielessä sähköisenä ensisekunneista asti.
Taistelusysteemi perustuu alussa yhden napin rämpytykseen! Paitsi ettei perustu. Jekku on käyttää legioonaansa omien hyökkäyksiensä tukena. Kaikki oman elämänsä Peter Parkerit ilahtuvat taatusti, kun kääräisevät vihollisensa liikkumattomaksi astraaliseitillään. Alun jälkeen taistelusysteemiin tuodaan vielä lisää mahdollisuuksia, mutta en tiedä, paljonko muistan niistä taistelun tuoksinassa, kun opetteluvaihekin on vielä menossa. Itse pelihahmo tuntuu raskaammalta pelata kuin esimerkiksi Bayo, eikä kykene väistöjensä kanssa lähimainkaan vastaavaan akrobatiaan. Erilainen peli, erilainen taistelutyyli.
Peli luokiteli minut kylmästi startin jälkeen casuaaliksi (toiseksi helpoin?), ja siellä ensimmäisen läpipeluun ajattelin pysyäkin, sillä nopeatempoisissa toimintapeleissä en mikään huotran terävin miekka ole koskaan ollut.
Links Awakening ei tietenkään tule tarjoamaan sellaista satojen tuntien hiekkalaatikkoa kuin mitä BotW. Sen sijaan se on mitä taidokkaimmin tehty perinteisen kaavan Zelda, joka osaa silti yllättää pelaajansa, varsinkin ensikertalaiset. Koholint jää mieleen kiehtovana, mysteerisenä lokaationa, missä asiat tuntuvat olevan hieman vinksallaan. Nintendo on kunnioittanut tarkalleen alkuperäisen pelin karttaa, ja luonut Grezzon tuella LA:n uudestaan dioramaa muistuttavalla tyylillä.
Peliin on rakennettu myös ominaisuus suunnitella omia luolastoja valmiista palasista, joita avautuu lisää, kun Link läpäisee dungeoneita. Tämä onkin suoraa flirttailua idealle Zelda Makerista – sillä erolla, että missään ei tietääkseni ole vahvistettu, että pelissä pääsisi seikkailemaan muiden pelaajien tekemissä luolastoissa.
Lupaavia pelejä ei tältä syksyltä puutu, mutta LA on silti itselleni ehkä se odotetuin peli koko loppuvuoden tarjonnasta, sillä Zeldan tunnelmaa ja virheetöntä pelattavuutta on vaikea päihittää.
Lataan tallennuksen pitkästä aikaa. Kokeilen nappeja kaupungissa, taikasauvasta lentää viatonta kaupunkilaista kohti vahingoittavaa taikaa. Tyly vartija astelee luokseni. Herään vankisellissä. Mitä?! Criminal Scum on kohdannut lain pitkän kouran, joka ottaa mielellään vastaan viisituhatta rahaa katsoakseen muualle, kun poistun vankilasta.
Dragons Dogma on alussa maagille karumpi kokemus kuin Dark Souls ykkönen miekkatyyypille; menin eilen jonnekin luolaan keräämään kivitauluja, ja siellä kivat luurankolaumat ja katoissa vaanivat seivästäjäliskot tappoivat hahmoani oikealta ja vasemmalta. Kuolin varmaan parikymmentä kertaa tehtävän aikana. Janoan saada parempia loitsuja ja kyvykkäämpää gearia hahmolleni. Kosto tulee olemaan suloinen!
Luolasta poistuessa (questi meni kyllä lopulta läpi) ja pääkaupunkiin takaisin suunnistaessa iski myös hieno fiilis, kun pilkkopimeässä yössä lyhdynkin kanssa oli vaikea hahmottaa, mikä tie veisi takaisin. Rosvojoukot yrititvät ottaa hyödyn uunoilustani, sudet ulvoivat metsien laidoilla. Kun sitten kallioilla näin auringon ensimmäiset säteet ja Gran Sorenin, helpotus tuulahti sisimpääni.
Olet oikeassa. Tuollakin mainitaan, että pääjuonen voi pelata halutessaan n. 10 tunnissa. Sain muutaman tiivistelmän lukiessani vähän väärän käsityksen.
Mutta ei sinällään haittaa, ettei tule mammuttipeliä toisensa perään, näin Fire Emblemin jälkeen.
Kurottelee keskiarvollaan ysikymppiä. Eurogamer jopa heitti ilmaan, ettei ole kaukaa haettua kutsua tätä Platinumin toistaiseksi parhaimmaksi peliksi. Ei muuten ole ihan mitätön kehu!
Pääjuoni tarjoillaan onneksi suht kompaktissa paketissa (25-30 tuntia). En haluaisikaan tämän tyyppisen pelin olevan yltiöpitkä. Sivutehtäviä saa toki olla vaikka miten paljon.
Kohti perjantaita, josta starttaa eeppinen pelikuukausi!
En tiedä paljoakaan tästä pelistä, joka näyttää videoissa hemmetin mielenkiintoiselta ja pelimekaanisesti omintakeiselta. Ensimmäinen traileri tosin jätti hieman sekavan vaikutelman. Gameplay-videoiden jälkeen heräsi jo hinku ottaa ohjain ja käskyttää sankareita maailmassa, josta löytyy kätkettyjä vessoja ja kissahattuja. Taistelusysteemin toki täytyy olla erinomainen, jotta peli jaksaa kiinnostaa, mutta tuskinpa PlatinumGames tällä saralla meitä pettää.
Arvostelupanna raukeaa tänään klo 16, joten pian selviää, pitääkö media tätä peliä hyvänä ketjutuksena Nintendon ja Platinumin loistavalle yhteistyölle.
Toimii. Uudelleen tehdyt hahmot ovat toki aavistuksen liian nukkemaisia omaan makuuni, mutta otan kyllä mieluummin tämän kuin version, jolle ei ole tehty mitään kuin resoluution nosto. Ysissähän päähahmoja olikin jo paranneltu, mutta sivuhahmot ja vihollliset perustuivat alkuperäisiin malleihin, ja näyttivätkin suttuisilta. Nyt kaikki hahmot on pistetty korkeatasoisemmiksi (siis, ainakin grafiikoiltaan).
Yllättäen julkaisupäiväksi lävähti jo 3. syyskuuta. Fyysistä – josta aiemmin liikkui huhuja – ei harmi kyllä tule. Parikymppiä tästä on silti diginä nobrainer. Tosin joudun lykkäämään läpipeluuta myöhemmälle syksyyn, sillä syys- ja lokakuu pursuavat pelejä. Kymppikin on itseasiassa vielä hieman kesken.
Demo kesti kahdeksan tuntia, vaikka pidin etenemisessä hyvän höyryn päällä. SquareEnix onkin saattanut tehdä videopelihistorian laajimman demon. Vai muistatteko vielä pidempiä?
DQXI omaa hieman samanlaisen graafisen tyylin kuin Breath of the Wild. Joidenkin kuvien perusteella ehdin myös mielessäni kehitellä, että peli olisi edes hieman uusimman Zeldan kaltainen. Niinpä petyin, kun jokaisen kielekkeen alle ei voinut hypätä, vesissä kahlata ja etenemisen pysäyttivät pienet esteet. Monet kiintoisat paikat ovat olemassa vain silmänruokana ja -lumeena. BotWin vaikutuksen alaisena suhtaudun kaikkiin peleihin hieman eritavalla kuin aiemmin, vaikka lopulta ymmärränkin, ettei juuri tämä peli ole ihan sellainen, mitä sen kuvitteli olevan. Ei sen tarvitsekaan olla.
Mitä siis pöytään juuri saapui? No, mitä perinteisin JRPG tietenkin! Pidän niistä älyttömästi, ja Switch on ehkäpä maagisin alusta tahkota kunnon ropea. Ehkä "eikö tämä olekaan vapaampi?" -väärinkäsitys syntyy siitä, että tässä pelissä suuri budjetti todellakin näkyy verrattuna viime vuosien yltiöperinteisiin ropeihin. Siinä missä Final Fantasyt ovat jo vuosikausia sitten irronneet JRPG:n kahleista, syvät hankauma-arvet jättäen, hahuilee DQXI yhä vankina tyrmässään, jonka huonosti kätketty pakotie johtaa aina tuttuuden taikametsään.
Tämä sarja ei itselleni ole tuttu, mutta siihen on tällä kertaa ihan pätevä syy. DQ-pelejä ei nimittäin ole Japanin ulkopuolella mitenkään liikaa näkynyt. FF:t löivät seiskalla läpi länsimaissa, muta DQ:t ovat täällä melkoista nappipeliä verrattuna Japaniin, jossa sarjan pelit käärivät aina hirmuiset miljoonamyynnit. Miksi se ei sitten kelpaa täällä samalla tavoin? Ehkä syy on se, että DQ ei ota itseään kovin vakavasti hilpeän näköisine vihollisineen. Siinä on vekkulimaista kepeyttä, ilmavaa sielua, joka hohkaa suurten tuotantoarvojenkin läpi. Se on mitä se on, ja leuka pystyssä.
Mikäli yhtään itseäni tunnen, valmisversio tulee kolahtamaan aivan helkutisti. Kahdeksan tuntia tuntuu pelkältä ruokahalun nostattavalta makupalalta. Tarina tulee olemaan varmaan hyvää peruskamaa, mutta gameplay loop sitäkin vetovoimaisempi: turinoi, taistele, opi, nostata statseja, mene uuteen lokaatioon. Tämä AAA-tuotantoarvoilla tehty JRPG tulee taatusti viihdyttämään monena syksyisenä iltana.
En toki mene teilaamaan kenenkään mielipidettä siitä, mikä on huonoa kuvanlaatua ja mikä ei. Askarruttaa vain, voiko joillain Switchin docked-kuvanlaatua haukkuvilla olla telkkarin säädöt pielessä? Monilla on esimerkiksi keinotekoista terävöitystä päällä, joka murhaa Switchin kuvanlaadun, korostaen erittäin ikävästi sahalaitoja. Oletusarvot vaihtelevat telkkarivalmistajien kesken. Esim. Samsungeissa sharpnessin täytyy olla 0, jotta kuvaa ei terävöitetä väkisin. Sonyissä sama arvo taas on 50.
Kyllähän tuota pelais jos jostain syystä kannettava Witcher kiinnostais tai ei olis muita konsoleita/PC:tä.
Mutta pakko tarttua tuohon "vain muutama vuosi PS4:sen julkaisun jälkeen", siitä on Epi 6 vuotta
Mutta muutamahan on luku väliltä 3-99!
Se vain tuntuu vieläkin niin helvetin siistiltä. Enkä ole ainoa sen tuntemuksen kanssa, ottaen huomioon, miten hyvin nämä porttaukset (ja software yleensäkin) tuntuvat Switch-pelaajille kauppansa tekevän.
Seikkailuni Dragon Quest XI:n maailmassa alkaa siis jo tänään! Tuleeko tästä jälleen yksi mammuttimainen peli tälle syksylle?
EDIT: Demolla on ilmeisesti pituutta 10 tuntia. Pelasin tänään kolme, ja aivan fantastiseltahan tämä tuntuu! Enemmän fiiliksiä kirjoitan parempaan ketjuun, kunhan saan demon pelattua ja täysversion odotushypen kunnolla uuniin.
Switcher 3 pysyy kasassa jopa Novigradissa. Suoalueelle, joka muissa versioissa oli vaativin paikka, ei tosin tässä videossa mennä.
Grafiikkaponnahtelua on ja tekstuurit ovat ottaneet odotetusti hittiä, eli parasta katseltavaa peli on varmasti portablena. Peli ei näytä kannettavaksi Witcher kolmoseksi yhtään hassummalta.
Joskus on vaikea uskoa silmiään. Sitä, mihin fiksusti kasattu kannettava konsoli osaavissa käsissä taipuu. Tämä on luksusta, tämä on magiaa, joka nyt vaikuttaa itsestäänselvältä. PS4:n ja Xbox Onen tullessa markkinoille harva tosin olisi uskonut, että kantaisimme näitä pelejä vain muutaman vuoden päästä laukussamme.
Switcher 3:n gameplay näyttää, ettei porttauksen kanssa ole vain livahdettu matalimmasta kohdasta aitaa. Joku muu kehittäjä olisi voinut hyvinkin lähteä karsimaan ensin pelin maailmasta kasvillisuutta ja NPC-hahmoja. CDPR:n mukaan kaduilla vaeltaa sama määrä populaa kuin PS4-versiossa, ja ruohon, puiden, pensaiden ja kukkien määrä vaikuttaa lähes yhtä suurelta kuin tehokonsoleilla. Aivan uskomatonta.
Nintendo esittelee uusia Indie-pelejä taas huomenna klo 16.00 Suomen aikaa.
Tällä hetkellä Reseterasta juurensa juontava huhumylly jauhaa, että huomenna nähtäisiin Switch-konversio jälleen yhdestä Microsoftin yksinoikeuspelistä.
Se on Ori, sanoo internet lähes yhdestä suusta.
Toisaalta, mikä muukaan se voisi olla ottaen huomioon IW:n teeman?
Ori on kuulemma vähän kuin Hollow Knight, mutta siinä korostetaan enemmän tutkimista kuin taistelua. Paria videota pelistä katseltuani en voi olla haluamatta päästä testaamaan sitä. Toivottavasti meitä siunataan myös Orin fyysisellä versiolla.
Aasinsilta siitä: Hat in Timen NS-versiollekin vahvistettiin viimein julkkaripäivä: 18. lokakuuta. Samana päivänä peli julkaistaan eShopissa DLC:n kera sekä fyysisenä versiona, jossa on mukana valmiiksi myös kaikki lisäsisältö. Onneksi!
EDIT:
Se on totta! Ori julkaistaan Switchille jo 27. syyskuuta! Mitä videosta voi päätellä, pelin näyttävä visuaalisuus on kääntynyt NS:lle mainiosti.
XBOX GAME STUDIOS.
Kehittäjä Reseterassa:
Lainaus
1080p@60fps in docked mode, 720p@60fps in handheld mode. Enjoy buttery smooth Ori that looks exactly like it does on PC / Xbox on your Switch
Lopputekstit pyörivät ruudulla juuri äsken. Fiilis on miksaus haikeutta, tyytyväisyyttä ja melankoliaa. Tämän lopputuleman menetyksineen loin minä itse, enkä ole kaikkeen tapahtuneeseen kovin tyytyväinen. Vaikka pelaisinkin pelin muut kampanjat, ne eivät tule tietenkään ruokkimaan niin ravistelevaa emotionaalista pyörremyrskyä kuin ensimmäinen pelikerta.
Näytä kirjoitukset
Lisää pelejä!
Siis hetkinen... nämäkin vielä?
Luoja sentään, mitä edes pelaan?!
Luoja sentään, mitä edes pelaan?!
Luoja sentään, mitä edes pelaan?!
