God Handia kokeilin taas puolikunnossa ja eihän siitä mitään tullut. Kolme vihollista yhtäaikaa alkaa olla jo meikäläisen skilleille liikaa ilman roulettea ja god-modea. Tiputus jostain DMC:sta on melkoinen kun viholliset oikeasti hakkaavat sinusta paskat pihalle yhdenkin virheen jälkeen ja aktiivisesti yrittävät ajaa sinut nurkkaan ja päästä selustaan mättämään. Viholliset eivät myöskään varoita millään puolen tunnin animaatiolla, että "hei nyt mä lyön sua" vaan nyrkit ja jalat heiluvat aivan yhtä nopeasti kuin omalla pelihahmolla. Ja tekevät enemmän damagea...

Kyllä mä ajattelin HARD:in läpäistä ennenkuin kuolen, mutta on se perkele vaikea peli

Kääpiölauman kyykyttäminen sentään antaa aina uutta virtaa pelaamiseen kun liikaa uupuu. Tosin tuon huoneen jälkeen alkaakin ensimmäinen oikea haaste... ELVIS.

Niin ja Reziä piti pelata pitkästä aikaa kun muut pelit vitutti. Eikä pettänyt tälläkään kertaa. Direct Assaultilla fiilistely-meiningillä ja heilahtihan sieltä se paras loppukin. Game of the forever.

Ei ole. Vaikka Persona 3 onkin "helppo", niin kaverien tekoäly on aikamoinen riippakivi ja vaikeuttaa peliä ihan liikaa. Suora kontrolli sitten tekisikin siitä liian helpon. Mutta enivei Nocturnenkin saatanallinen vaikeustaso ei tuntunut kovin pahalta kun ryhmänsä jäseniä sai itse käskyttää. Toki se, että päähenkilön kuollessa peli loppuu, vituttaa joka osassa, mutta minkäs teet.

Ei P3 vaikea ole, mutta en vain jaksa panostaa enää tässä vaiheessa. Tuonkin loparin pääsee läpi munkilla jos megidoa ei tule kuin satunnaisesti. Mulla se puski sitä välillä kahdesti peräkkäin mikä ei ole mukavaa.

Melko suurta on tuo arvosanojen jakautuma tämän pelin kohdalla jostain syystä. Jossain uusia kontrollia kehutaan ja jossain haukutaan paskoiksi.

No itselle aivan sama kun peli on jo läpäisty.

Eilen tuijotin pelihyllyä inspiraation toivossa, mutta ei. Taidan pitää tauon sinne asti kun MGS4:n saan hyppysiini, sillä nyt tuntuu siltä, että jokainen peli jota pelaan vituttaa jollain uniikilla tapaa ja kovaa.

Persona 3 ja Crisis Core jäivät kesken ja Chains of Olympos sekä DMC4 olivat pettymyksiä. Vittu mitä paskaa.

No More Heroes sentään piristi, mutta ei sitä nyt heti viitsi putkeen läpäistä.

Jee Crying Table tuli mullakin vastaan ja Megidosta lähtee koko party jos en ehdi castata tarundaa. Ja aina kun sen vaikutus lakkaa niin sieltähän se Megido heilahtaa. Päätin siinä vaiheessa kun peli alkoi vituttaa, että en grindaa sekuntiakaan ja ei näillä leveleillä näyttäisi olevan mitään mahkuja tuota vastaan. Personat on niin hyviä kuin olla ja voi, mutta ei auta.

Seiryu pelastaa joskus tuolta Megidolta, mutta sillä onkin sitten weakness tuleen ja Maragidyne heittääkin sitten taas manan majoille.

40 tuntia tuli sitten elämästä tuhlattua tähänkin paskaan

Ostakaa pois.

Joo välillä tämä tuntuu parhaudelta kun oli 6 äijää pelaamassa ja puolet kännissä, niin eihän siitä voi muuta tulla kuin hubaa. Varsinkin kun bugeja ja hulluja tekoäly tapahtumia tuli jatkuvasti vastaan.

Ja taas välillä apatisoidun ja peli tuntuu liian tutulta ja viimeistelemättömältä. Ehkä en mitään "maailman paras peli" titteliä nimen eteen enää heittäisi, mutta kivaa mälläystä siltikin.

[juoksulta]

Mirror näyttää kyllä hemmetin hienolta väreineen kaikkineen, mutta itseäni epäilyttää kontrollit sekä se, että onko peliä oikeasti kiva pelata. Vaikka ilmeisesti jonkinlaisia reittivaihtoehtoja on, voi tämä silti tuntua aika putkijuoksulta, jossa välillä tulee toimintaa eteen. Mielenkiinnolla tätä kyllä odotellaan.

No kaikki First Person pelit, joissa tapetaan alle sata ihmistä vaikuttavat nykyään kiinnostavilta. Siis ne kaksi per vuosi.

Jätkällähän menee lujaa.

Myönnä sentään, että on se ainakin paskin nimi millekään laitteelle ikinä. Ja huonompi kuin DS2, mikä on jo tavallaan aika kova saavutus.

Joo väliin jää tuohon hintaan. Sama ostaa se prolo-paketti ja sillä satkulla peli ja DS3.

En tiedä miten nopeasti meinaavat dumpata SIXSUX tuotannon, mutta näköjään eivät ihan vielä. Naurettavaa.

DMC läpi ja ei kiitos enää ihan vähään aikaan uudestaan. Meinasin jo unohtaa, että kaikki pomothan ne pitää vielä lopussa uudelleen teilata ja viimeinenkin mättö oli sangen epätyydyttävä. Siis jos vertaa vaikkapa kolmosen viimeiseen matsiin, josta ei eeppisyyttä puuttunut.

Nerolla peli on liian helppo kiitos busterin joka jauhaa loparitkin Yamato päällä muusiksi parilla erikoisliikkeellä ja Dantella oli taas vittumainen pelata kun aseita ja tyylejä piti vähän väliä selailla. Tätä olikin sitten kompensoitu sillä, että Dante vain tekee noin tuplasti enemmän vahinkoa kuin Nero mikä on vähän pöljää. Itse Danten rooli pelissä oli täysin turha ja en edessä kolmosessa inhonnut hahmoa, mutta nyt oltiin lähellä. Nero ja Kyrie taasen olivat uusi low Capcomilta...

No kiva peli jokatapauksessa ja ehkä juuri tuon helppoutensa vuoksi aika stressitön kokemus. Kuolin pari kertaa Danteen kun en aluksi älynnyt käyttää busteria ja sitten vielä kerran Saviorin ensimmäiseen muotoon. Vittu, että paska kohtaus


Ainoa realistinen toive mikä minulla on viitosta kohtaan on, että jättäkää se vitun samojen vastuksien ja kenttien kierrätys jonnekin 90-luvulle, minne se kuuluu. Boss Rushin vielä lopussa kestää, mutta camoon... kyllä se näkyi missä tämän pelin kohdalla oltiin rahaa säästelty.

Vittu tuli banaanit GAFfista taas vaihteeksi

Mitä mä nyt teen töissä...

You have been banned for the following reason:
Baiting, Killzone thread.

Käykää nauttimassa showsta!

fanipoikia jotka ovat häviöllä (Cube-fanit, PS3-fanit etc)

Onneksi sä olet aina voitolla.

EDIT: Ainiin, vihaan pelaajia, jotka väittävät jotain peliä parhaaksi vain siksi, koska kukaan muu ei satu sitä pelamaan. Ja voivat näin ollen turvallisesti pitää itseään ylivertaisena siinä pelissä.

BUSTED!

Jätä ne heart-stopperit ja pisswasserit vähemmälle.

Jaa no tuo vaikuttaa jo bugilta jos se kerran kuoli ennenkuin ehti edes tipahtaa. Sydäri?

Ei ole bugi vaan euforian aiheuttama onnettomuus. Mikä on aika mahtavaa. Sama kävi mulle Jacobin kanssa, mutta vaikka mies kieri rappuset alas niin jäi kuitenkin henkiin

vihaaminen on turhaa ajan ja energiankäyttöä. Jos sillä laihtuisi niin saattaisin muuttaa näkökantaa.

Tarpeeks kun vihaat itseäsi niin kaikki on mahdollista

Niin ja Cyrus Killzone fanina(ko?) saattaa arvostaa Jin Rohia visuaaliseltakin kantilta. On meinaan tästä ne Helghastit pöllitty

Muutenkin visuaalisesti aika päräyttävä kokemus. Varsinkin ihmiset on toteutetty todella hyvin ja näyttävätkin normaali humanoideilta.

Niin en mä sen laadusta tiedä, mutta olipahan mukavan rehellisen kuuloinen arvostelu. Kannattaa joutessaan lukaista.

Tekisi mieli oikeastaan tilata Pelit, mutta kun tuo Pelaaja jo tulee niin ei uskalla.

Hei jätkät mähän olen tuutannut Ninja Scrollia jo Pelaajaboardeilta asti parhaana animena ikinä

Se sarja on paska ja samaten mangakin.


Cyrus jos Ghost in the Shell elokuvat eivät ole tuttuja niin heti hankkimaan. Jos diggaat vähääkään jostain Matrixeista niin nämä uppoaa kuin tykinkuula. Tuo ensimmäinen on omassa top viitosessa. (animet)

Ja Jin Roh:ia voi löytää jostain Prisman alehyllyiltäkin vielä. Taisin siitä kirjoittaakin sivu, pari taaksepäin ja ehdoton klassikko sekin.

EDIT: Jahas enpä ollut rustannut mitään tästä. Perhana.

Niin ja ole varovainen noiden anime-sarjojen kanssa. Vaikka ne onkin paskaa, niin moni jää niihin koukkuun ja sitten sitä ladataankin jo viidettäsadannetta Naruto-episodia.

Joo-o kaverilta lainaan tämä utlimateboxi jossa kaikki sarjan kaudet mukana. Saa nähdä montako vuotta vierähtää, että saan kaikki katsottua.

Pilotin tsiigasin ja yllättävän hyvin piti otteessaan. Tiedä vaikka hyvän putken saisi heti alusta käyntiin.

Hmm Pelit lehden arvostelija oli kasvattanut pallit ja antoi Odin Spherelle jonkun 50/100 arvion? Hieno homma.

Tiedän. Mutta jotenkin animen saralla klassikoiden ja paskan suhde on musertavasti paskan puolella. Hyviä sarjoja ja leffoja saa oikeasti nyt jo etsiä kivien alta kun perus Ghibli/Kon/Oshii pätkät on hyllyssä.

Länsimaisissa piirretyissä moni paska on tavallaan parhautta, mutta animessa ei näin jostain syystä ole. Katsoppa vaikka pätkä Street Fighter animaatiota (jenkkiversiota) ja sano ettet viihtynyt. Et pysty.

EDIT: Niin ja siinä missä länsimaissa fanien hypettämä tavara on yleensä katsottavaa, ei samaa voida sanoa Nipponin maasta. Joku vitun Full Metal Alchemist saanut jonkun vuoden anime tittelin?! Tämä jo yksinään todistaa, että jotain on pahasti vialla siellä päin. 

Joku sanoi jossain, että vain täydessä vauhdissa keuliminen nostaa nopeutta.

Joo se juonen puute pitää DQ:n kohdalla vain imeä. Loppuunsa niin monen ropelluksen juoni kosahtaa kuitenkin jossain vaiheessa, että en vaivannut asialla päätäni. Pelaamisen motivaatiot tulivat ihan muualta tämän pelin kohdalla ja kaikki muut osa-alueet olivat kyllä hiottu timangiksi.

Tuhis suosittelen tuota Shadow Hearts: Covenantia jos sarja kiinnostaa. Juonesta en muista mitään, mutta pelimekaniikka oli muistaakseni aivan mahottoman hyvä ja melko nopeakin. Mukana on myös hopeanuoli wannabe, jota tottakai pidin possessa ihan loppuun asti. Taistelumusakin oli muistaakseni hyvä.

P3:seen älä koske, ellet oikeasti ole vailla no-life kokemusta ja 70 tunnin dungeon-crawl sessiota.



DMC4:sessa alkoi Dante osuus ja kyllä vituttaa. Nerolla oli kiva pelata ja SSS-pojot sai melkein joka vihollisen kohdalla kiitos busterin. Nyt Dantella pelaaminen tuntuu vammaiselta kun ei ole busteria ja tyylejä pitää vaihdella lennosta. Lusu paska eikä peli olisi todellakaan tarvinnut missään homo bootseissa tepastelevaa sänkiDantea.

Muuten kyllä hyvä peli.

Tuhis oletko katsonut Paranoia Agentin? Siinä oli jopa juoni jota seurata. Mutta kyllä animeen voi helposti heittää sellaisen yleistyksen, että se on paskaa. Ihan oikeasti.

Samurai Champloo oli minusta aika peruspaskaa kun pari levyä tsiigasin. Odotin muka jota jotain happoista rap-mättö-sekoilua, mutta sainkin aivan yllätyksettömän samurai-tarinan. Ja jos sellaista haluan nähdä, niin sen pitää olla tyylipuhdasta ja hyvin animoitua.

[perseiden ottajia]

Ei jeebus tämä tulee päättymään hyvin.


Hmm mä taidan nykyään vihata perseiden ottajia. Siis niitä jotka elävät sitä perjantain huumaa varten ja sotkevat kaikki paikat laattaamalla ja istuttamalla olut-pahveja pitkin kaupunkia. Mökäävät kun muut haluavat nukkua, sammuvat johonkin nurmelle, ajavat ihmisten päälle ja haastavat riitaa kunhan vastapuoli ei ole liian pelottavan näköinen. Jos se ei olisi niin säälittävää niin menisin joka perjantai pieksämään näitä ripulipäitä oikein kunnolla.

Pinna on ollut vähän kireällä, sillä 90% naapurustostani koostuu juuri näistä sankareista. Ikähaarukkakin venyy noista teineistä aina sairaseläkkeellä eläviin kuolleisiin. Joka vitun ilta se sama vitun örinä ja älinä alkaa kantautua seinien läpi ja tanhut ja amispopit vielä kaupan päälle. Hyvinä iltoina kukaan ei yritä ängetä sentään ikkunasta sisään...

Hankkikaa pellet elämä tai vetäkää ne yhdet viimeiset putket niin on kaikilla taas paljon helpompaa.



Niin ja vihaan kauniita ihmisiä, tyhmiä ihmisiä jotka eivät älyä, että ovat tyhmiä, fanipoikia jotka ovat häviöllä (Cube-fanit, PS3-fanit etc), J-kulttuuria Suomessa, Nemi-sarjakuvaa ja sitä, että ihmiskunta ei näyttäisi kehittyvän ikinä riekkuvista apinoista korkeammalle. Mikä tavallaan nollaa ensimmäisen valituksen aiheeni, mutta vitunko väliä. EDIT:

Uskonto Turilaksen listasta tuli mieleen tämä. Jengiä kuollu todellakin liikaa jonkun huuhaa-kultin takia. Religion in to my ass.

Rap/hip hop-musiikki: Niin totaalista paskaa, kuin vaan olla ja voi. Jos et osaa laulaa, soittaa, eikä omaa mitään musiikillisia lahjoja ja haluat silti jostain syystä tehdä musiikkia, niin silloin tämä on ainoa vaihtoehto. Todellista korvan raiskaamista ja en pysty kuuntelemaan ainoatakaan kappaletta. En tiedä vihaanko enemmän rap-musiikkia, vai niitä lökäpöksyisiä kuuntelijoita.

Tää triidi onkin oiva otanta aiheesta homo-sapiens vastaan muut apinat.



Niin ja ääni täältäkin ilta-lehdistölle. Turha tieto ja halpa olut.... sillä ne Suomalaiset pidetään tyytyväisinä.

Jep kyllä nykyään tituleeraan sen itsekin koneen parhaaksi JRPG:ksi. Ja vieläpä heittäen.

Monster arenalle kun pääsee niin siinä on side-quest joka kannattaa vetää loppuun asti. Hyödyttää itse peruspelin pelaamista suuresti ja palkinnot ovat munakkaita.

Onhan tuo keskivertoa tiukempi tapaus vaikeustasoltaan, mutta ei siinä muistaakseni mitään kovin pahoja jumikohtia ollut. Mahtipeli ja pelattavaahan tuossa sitten on sinne 80 tuntiin asti...

Tarinaa on niukalti tarjolla, mutta enpä itse aikoinaan sitä siihen kaivannutkaan.

No eihän se olisi mikään vaihtari/opiskelu- reissu ilman kunnon dokausta.

EDIT: Ei jeebus sun avatar sopi aika hyvin tähän väliin.

[Uncharted]

Lainapleikkarilla vedin paremman puutteessa Unchartedin läpi ja loisteliaasta tekniikasta huolimatta, edelleen melko unohdettava kokemus. Räiskintä viilautuu aika nopeasti saman toistoksi, tosin muutamassa kohdassa huomasin hymy perseessä jahtaavani roistoja ympäri taistelukenttää esteiden yli hyppien ja hand to hand kamppailua käyttäen. Harmi, että tuollaiset sykettä nostavat kohtaukset olivat liian vähissä. Lopun "twisti" oli naurettava ja latisti pelimekaniikkaa vielä entisestään ja loppumättö oli melkoisen innotonta paskaa ja restartin rämppäämistä. Ei näin.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

ESPANJALAISIA VAMPYYRI-KONKISTADOREJA!1

Kuitenkin loppujenlopuksi ihan kiva peli ja vaihtelua omaan pelimakuuni. En kuitenkaan ikipäivänä maksaisi tästä rahaa. Graffoja pitää vielä kehaista, sillä jotkut mestat olivat selkeästi hienointa tavaraa mitä olen teknisesti pelien saralla nähnyt. Putki mikä putki, mutta ainakin helvetin hieno putki.


DMC4:sen aloitin myös jo toiseen kertaan ja jospa sen nyt jaksaisi läpäistäkin. Sammakkobossin teilasin viimeksi ja nyt peli sujuu paljon sulavammin kuin viimeksi. Napit vaihdoin heti alkuun niin, että;
 
triangle-hyppää
x-buster
o-lyö
L1-ampuu
R2-EX

Ja johan luistaa kun revohkaakin voi jopa käyttää samalla kun huitoo. Viduttaa vaan vieläkin nuo kentät... tulee mieleen Chains of Olympos