Heh mahtavia listoja kyllä ja Preesensillä aika äijä-ykkönen. Enkä väitä vastaan olivat nuo Red/Blue ihan oma ulottuvuutensa aikoinaan. Jyystettiin niin Game Boylla, Pocketilla ja lopuksi Colorillakin. Perus Game Boylla pelin luolat tosin kestivät 1000% pitempään kuin normaalisti, sillä kävely-näkymästä ei saanut mitään selkoa.
Heitän tähän jonkinlaisen mutulistan eli ei ole harkittu ja ei tässä tosiaankaan ole ne tärkeimmät pelini, vaan ehkäpä ne joita on lähiaikoina tullut fanitettua. Jonkinlaisen iki-listan voisin tehdä joku ilta, mutta se vaatii aikaa.
God Hand: Täysin liioittelematta paras mättösysteemi 3D-peleissä. DMC:t, GoW:it ja NG:t ovat hyviä sarjoja, mutta jokaisessa on omat kriittiset mokansa. God Hand on monille kriittisiä mokia täynnä, mutta ei minulle. Kenttädesigniä ei ole, joten sitä ei voi kritisoida ja kaikki muu onkin parhautta. Vihollis-tyyppejä on lukuisia ja kaikilla on omat maneerit, tauntit, ääninäyttelyt ja liikkeet. Viholliset myös oikeasti tuntuvat tehoiltaan lähes oman pelihahmon (genen) veroisilta ja hardilla niiden kanssa repeää perse. Musiikki on jokaisessa kentässä ikimuistoista ja varsinkin pomoissa [kuuntele
Genen theme]. Juonikin jaksaa naurattaa vielä kolmannella läpäisyllä.
Tekken 5: No pelatuin taistelupelini. Tykkään hahmoista, musiikeista ja varsinkin juonikuvioista.
Rez: Aina tämän pariin palaa, eikä koskaan kyllästy. Direct assault vie kaikkien kenttien läpi ja kokemus on ensimmäisestä vihollisesta ja ääniefektistä viimeiseen hekumalliseen, surulliseen ja loisteliaaseen lopetukseen asti täyttä psykedeliaa ja ekstaasia. Peli jonka lopussa itkin.
Ocarina of Time: Paras Zelda WW:n kanssa. Nuo kuitenkin eroavat toisistaan aika paljon ja nyttemmin olen alkanut kallistua Oot:in puoleen, sillä pelin eeppinen meininki ja no.... oikeastaan kaikki osa-alueet ovat uskomaton saavutus omana aikanaan. Läpäisin ensimmäistä kertaa vasta vähän aikaa sitten ja se jo todistaa pelin jeesus-materiaalin. Nintendon maaginen kosketus takasi, ettei pelissä ollut mitään ylimääräistä tai turhaa.
FFVII: Blah blah...
Dragon Quest VIII: Blah blah 80-tuntia blah...
Metal Gear Solid Saaga: Vaikka jotkut homot yrittävä selittää, että pelin tarina on vain melodramaattista live-3D-action animea niin älkää välittäkö moisista suolapatsaista. Sympaattisimmat hahmot ikinä, hauskin pelimekaniikka ikinä ja eeppisimmät musat ikinä. Juoni sekoittaa faktaa ja fiktiota ja mukana on surua, iloa, häpeää, rakkautta, vihaa, suuttumusta, pahoinvointia ja hipaus opettavaisuutta. Sodan vastaisuus on miehistä! Ja Snake on miehisin mies koskaan. Salaisuuksia enemmän kuin raamatussa kirjaimia.
Mario 3: Tasoloikan lakipiste. Se ei tuosta enää parane valitettavasti.
Super Metroid: Prime sarja pääsee lähelle, mutta tunnelmassaan Superi on vieläkin ohittamaton. Olet yksin jossain avaruuden laidalla ja siltä se pelaaminen tuntui ja tuntuu vieläkin vaikkei ruudulla juokse polygonin polygonia. Mitään ei selitellä ja silti pelin "juoni" on kiehtova. Kaikki se taika mikä esimerkiksi ensimmäisessä Alien-elokuvassa on, on täydellisesti pakattu tähän peliin. On se saatana kun sprite-grafiikalla saavutetaan vielä tänäkin päivänä oikeasti pelottavia kohtauksia ja hienot melodiat kuvastavat kyllä jokaista mestaa täydellisesti. Speed-runnerit voivat hirttäytyä, sillä tämä peli pelataan hitaasti ja nauttien joka huoneesta ja salarista. Yksi niistä harvoista "täydellisistä peleistä".
Silent Hill ja Resident Evil Remake: Ruosteisen kolikon eri puolet. Siinä missä Silent Hill sai allekirjoittaneen (siis minut) melkein pöpilään ja kaupan päälle kahden viikon painajaiset ja elin-ikäiset traumat on Remake taasen klassisen jännää selvitymiskauhua. Ja kauneinta sellaista mitä on ikinä telkkuun tungettu. Haasta itsesi ja tartu näihin. Silent Hill on trippi josta ei palata samana ihmisenä takaisin ja Resident Evil nyt vain on kaikki parhaat kauhufella kliseet yhdessä paketissa. Ja sä saat ohjata ja kokea kaiken!
Paljonhan tuosta puuttuu ja eivät ole missään järjestyksessä, mutta jospa siitä irtoaisi jotain. Levittelin vähän niin, että mahdollisimman moni genre on edustettuna.