Kyllähän tuo Warzone hieman kiinnostelee. Uusimman COD:in Battlefield moodi tosin on aikamoista perseilyä ja tappojen keräilyä. Tuntuu että 20% kentällä olevista jollain tavalla tavoittelee voittoa, joten sen pelaaminen jääny aika vähiin. Toivottavasti tässä meno rauhallisempaa eräilyä. Ja toivottavasti laittavat ballistiikan parempaan kuntoon pitkillä etäisyyksillä.
Blops 4:n Blackout oli varsin kiva vastapaino muuten aika arcademaiseen rämistelyyn, joten lupaa hyvää nyt kun pohjalla on realistisempi Modern Warfare.
Mainittakoon vielä että MW on muutenkin monelta osin parasta CoD:ia vähään aikaan. Audiovisuaalisuus ja tyyli on kunnossa ja peli tarjoaa vähän jokaiselle jotakin. Esim itselle maistunut nyt kertaelämät tarjoavat pelimuodot kuten klassinen Search & Destroy ja 2 vs. 2 Gunfight. Niin, ja tässä on tarjolla ohjaustavaksi Linear, mitä ei ainakaan viimeisimmissä CoD:eissa ole ollut (scarf HUOM).
Itse viittasin tuohon linkkaamaasi videoon missä 15v vanha PC peli on laitettu pyörimään 4K:lla modernilla PC:llä. Hölmö vertailla sitä yhtään mihinkään.
Joo Dirt Rally on ollut hitti meidän toimistolla. Nätti ja sulava ja ennen kaikkea pirun haastava. Sääli ettei ole split screeniä.
Hyvät ehdokkaat. Oikeastaan Frozen 2:n puuttuminen animaatiokategoriasta ihmetyttää. Kyseessä on kuitenkin parempi leffa kuin esim Rise of Skywalker. Kehno Netflixin Klaus on sitten taas jostain syystä ehdokkaana.
Once upon a time in Hollywood tuli viimeksi katottua, ja yllätti kyllä laadukkuudellaan. Edes jalkafetissikohdat eivät pilanneet kokonaisuutta. Irishman ei ole imo ihan ehdokkuuden arvoinen. Legendanäyttelijät vetävät keskitason suoritukset ja tarina venytetty väkisin maratonmittaiseksi. Ikäänkuin se olisi laadukkaan elokuvan merkki. Kovasti Irishman yrittää olla laadukas elokuva.
Paras elokuva: Joker (1917 voi olla kans, en ole vielä nähny) Miespääosa: Joaquin Phoenix (Joker) Naispääosa: Scarlett Johanson (Marriage Story) (tosin en oo muita nähny) Miessivuosa: Prad Pitt (Once upon a time in Hollywood) Ohjaus: Todd Phillios (Joker)
Pelasin itsekin ilman paddleja Elite 1:llä pitkään ennen kuin näin valon.
Pitää vielä koittaa antaa mahdollisuus, josko sitä tulisi itsekkin valaistuttua.
Mitä mieltä oot muuten tosta Elite 2:n pyöreäprofiilisesta hieman korotetusta tatista? Mun näpeille aika optimaalinen tähtäyssauvaksi. Noi sun tatinpidennykset () näyttää aika monstereilta.
Itelläkin noi PS4 -ohjaimet hajonneet käsiin. Silikonit kuoriutuu ja painikkeet/liipasimet jää pohjaan ennemmin tai myöhemmin.
Empä tiiä. Omaan makuun on Elite -ohjainten vahvuus ollut yleisessä tuntumassa ja kestävyydessä. Osa kriittisistä osista on metallia ja rakenne on muutenkin todella jämäkkä. Series 2:n älytön akunkesto ja järkevämmät vaihtotatit sementoivat ohjaimen parhauden aika hyvin. Omaan käyttöön noi padelit ei oikein sovi. Reaktiopeleissä, kuten Modern Warfaressa tulee liipasinta painettaessa puristettua hieman koko ohjainta joten en osaa olla painamatta padelia samaan aikaan. Aika selkäytimessä tuo.
Noi mesh-systeemit omaa vissii aika isot latenssit, joten verkkopelaamiseen ne ei taida soveltua.
Kyllä noita tarjouksia tulee seurattua. Ei vaan oikein tarvitse mitään, nii ei varmaa mitää ihmeempiä tule hommattua. Vastamelukuulokkeet ois kivat, mutta langattomat Jabra-napit on olleet niin täydelliset ettei niitäkään oikeasti tarvitse. Sonyn WH-1000XM3 on btw paremmat Boset.
Niin tai lähinnä MS:n Project xCloud tulee olemaan Stadia -vastine. Joidenkin ensiarvioiden mukaan xCloud tulee olemaan se mikä Stadian olisi pitänyt olla. Ihan kiinnostavaa nähdä mihin nämä kehittyvät. Lisää vaan pelureita kentälle niin kilpailuasema kiihdyttää kehitystä ja saadaan näistä oikeasti varteenotettavia vaihtoehtoja.
Oon ite tykästynyt langattomiin nappikuulokkeisiin, sellaisiin missä ei ole mitään piuhoja. Vaikka Applen kuulokkeissa on tunnetusti huono äänenlaatu, pitää myöntää että täysin langattomissa napeissa on kyllä kyseessä oikea innovaatio. Itsellä käytössä Jabran Elite 65t, joissa ihan kohtuu hyvä äänenlaatu. Näiden käyttäminen on vain niin mukavaa, että tulee otettua pienillekkin koirankusetuslenkeille mukaan. Nyt jos pitäisi hommata napit, olisivat ne luultavasti Sonyn WF-1000XM3:t.
Kuppikuulokkeissa himottanut tämän hetken parhaimmat vastamelukuulokkeet Sonyn WH-1000XM3:t, joista ilmeisesti tulossa uudistettu malli vielä tämän vuoden puolella. Vielä kun nämä bluetooth luurit saisi pelikonsoleihin langattomasti, niin tekisin heti kaupat.
Joo eipä ole tullut käytettyä selaimen verkkopankkia pitkään aikaan. Nordean puhelinaspa sinne yhdessä vaiheessa pakotti, kun ei jotain säästötilin asetusta päässytkään apilla tekemään. Laskujakaan en ole varmaan viiteen vuoteen maksanut manuaalisesti.
Nordean kohdalallä sitä tosin kaipaisi hieman toimintojen keskittämistä. Erillisen tunnuslukusovelluksen ymmärrän, mutta miksi Nordea Mobile, Siirto ja Wallet on eri aplikaatioita?
Aika kova. Vielä kun konsolit hyppäisivät tuohon kelkkaan. Ehkä sitten seuraavassa genissä. Itse pärjään hyvin 7-sarjalaisella vielä pitkään. Fantastinen TV.
En päässykkää reissussa tätä kunnolla jyystämään kun ei Huawein laturi tykännyt ladata Switchiä jostain syystä. Ilmeisesti pikalatureissa liikaa potkua tms.
Itsekkin Adrestian Empiren mustilla haukoilla menossa. Edelgard (ja varmaan muiden talojen perilliset vastaavasti) on pelin selkeä tankki. Tuntuu että joka FE:ssä on omansa. Hubertista olen tekemässä mustan magian lordia, jota pystyy pitämään myöhemmässäkin vaiheessa etulinjoilla loihtimassa. Alkuvaiheessa menettämäni hahmo oli Caspar, joten hieman ranged-painotteinen lössi kasassa. Vielä näin reilu parinkin kymmenen tunnin jälkeen tuntuu valikot ja kokonaisuuden hallinta hieman sekavalta. Esim jos saa jonku Crestin vaativan legendary aseen, pitää mennä inventorysta rosteriin tsekkaamaan kenellä se tietty Cresti olikaan. Ja se lässytyksen määrä on kyllä tässäkin päätä huimaava, vaikka vakavempi setti ihan kiinnostavaa onkin. Hahmojen synttäreinä olen tyytynyt tarjoamaan mielummin kukat, että välttyy teekutsujen lässytykseltä.
Kahdeksan tunnin jälkeen roima annos saippuaoopperaa ja mikromanagerointia. Tuttua Fire Emblemiä siis. Nyt battalionit, koulutusjärjestelmä, yms vievät näpertelyn ja hahmojen kehityksen uudelle tasolle.
Yhden hahmon menin jo menettämään kun vihu sai jostain syystä tuplaiskun sisään melko noviisiin taistelijaan. Myöhemmin huomasin että pelissä melko ison helpotuksen mahdollistava Divine Pulse ajassa taaksepäin siirtyminen LR-painikkeella.
Kuolleet hahmot poistuvat kuvioista kokonaan, tai ainaki aikaisemmissa peleissä ovat poistuneet. Tämä vaatii tekijöiltä aikamoista käsikirjoitusakrobatiaa vaikka avainhahmot ovatkin sellaisia jotka eivät saa kuolla lainkaan (Tehtävä epäonnistuu päähahmon kuollessa).
Ehdottomasti kannattaa pelata classicilla ja huijaamatta. Ilman isompia riskejä ei tärkeitä hahmoja kovin usein menetä. Hahmokaartin kertyessä alkaa rosterissa olemaan ns tykinruokaa jolla voi tiedustella riskillä.
Kyllähän se julkkariksi tulee haettua. Tulee lähdettyä reissuun kuun vaihteessa niin uskoisin lentomatkan menevän varsin lepposasti tän parissa. Ja varmaan altaanreunallaki kiva jyystää.
Fire Emblemeihin tuli tutustuttua Cuben Path of Radiancen myötä, mikä taitaa olla yksi sarjan parhaista peleistä. Pelisarja sopii hyvin käsikonsolille (tehtävät sopivan pituisia) vaikkei 3DS:n Awakening aikanaan jaksanut innostaa. Luvassa on varmaan taas pienen romaanin verran saippuaoopperamaista dialogia, mikä joskus näissä on meinannu vähän puuduttaa.
Osaan hahmoista meinaa kiintyä joko persoonan tai niiden kyvykkyyden myötä, ettei niiden missään nimessä halua kaatuvan taistelussa, joka taas on pelisarjan uniikkeja ja parhaita puolia.
On kyllä houkuttelevan onnistuneen oloinen laite. Tolla hintalapulla myy varmaan ku leipä. Jää kuitenkin itellä kauppaan tällä kertaa. Perus Switch tulee uudelleen käyttöön fire emblemin myötä.
Hieman epäonnistuneelta tämä viimeinen kausi on tuntunut. Viime jaksosta jäi vahvasti verkkokalvoille sortuvat muurit ja kadut valtaava liekkimeri. Käsikirjoittajien kiireellä tappamat päähenkilöt eivät oikein aiheuttaneet mitään tuntemuksia. Suurin ongelma tässä on kuitenkin räikeä tempomuutos. Tapahtumaähky ja hahmojen pomppimiset ympäri Westerosia poikkeavat aika merkittävästi aikaisemmista kausista, joissa mukana oli jaksoja joissa ei tuntunut tapahtuvan juuri mitään, mutta tunnelmaa oli sitäkin enemmän.
Vihreille ja vasemmistolle (vihervasemmisto) vaalivoitto ja polariaation voimistuminen Keskustan romahtamisen myötä. Tulee haastavat hallitusneuvottelut.
Tietenkään populistisen PS:n tavoite ei ole hallitus. Siinähän kannatus putoaisi pian takaisin alle kymmeneen kun ei niitä rajoja saatukkaan kiinni - hallaahoaikakaudellakaan.
PS on kuitenkin nykyään vakavemmin otettava puolue, kun pahin sakka on jäänyt ske:n ja seitsemän tähden liikkeen kaltaisiin porukoihin. Linja on myös melko selkeä, kun sisäisiä ristiriitoja ei vaikuta juuri olevan. Suomen kannalta olisi ideaaleinta että muut puolueet eivät automaagisesti tyrmäisi mahdollisuutta hallitusyhteistyöstä persujen kanssa.
En katsonut tätä haastattelua, mutta nykyään toimittajat tuntuvat ymmärtävän haastateltavan koville laittamisen sillä ettei anneta kokonaisia puheenvuoroja ja että puhutaan argumenttien päälle. Susanne Päivärinta on hyvä esimerkki muista yhteyksistä. Haastateltavaa voisi roustata vasta-argumentein eikä inttämisellä ja päällepuhumisella.
Tim Miller ja David Fincher päästetty vapaaksi tässä muutamien jaksojen perusteella todella orgineilleissä ja mielenkiintoisissa animaatiopätkissä. Tulee vähän Animatrix mieleen näistä.
Näytä kirjoitukset
) näyttää aika monstereilta.
